Hahmotuskyky

[Hylje]

Heitetään tänne, kun en oikein parempaakaan paikkaa keksi...

Rupesin erään toisen topicin myötä miettimään, onko huippupelaajilla jotenkin poikkeuksellinen "kolmiulotteinen hahmotuskyky". Välillä tuntuu, että tietyt pelaajat, vaikkapa Xavi (voisi olla yhtä hyvin Litti), hahmottavat kentän ja muiden pelaajien sijainnin jotenkin paremmin. Toki, usein näillä pelaajilla tämä sitten yhdistyy käsittämättömän puhtaaseen syöttötekniikkaan.

Sijoittuminen kentällä on eri asia, koska kyseessä on pitkälti toiston kautta opituista kaavoista ja maalintekotilanteissa "tilastollisesta" optimismista "haistella" paikkoja ja reflekseistä, kuten on vaikkapa Hepan ja Pipon kohdalla.

Onko tätä joskus tutkittu? Eli pärjäisivätkö huippufutarit vaikkapa sellaisessa "agenttitehtävässä", jossa pitäisi huomata jossain ympäristössä (poikkeavia) yksityiskohtia tai autismi-tyylisessä "kuinka monta lehmää pellolla oli" -jutuissa?

[Yourworstnightmare]

Hyvä kysymys. Vai onko vaan niin että heillä on se taito, että osaavat lukea koko ajan ympäristöään, myös pallottomana, ja kun saavat pallon niin tietävät jo paljon missä kukin menee? Tähän yhdistettynä huikea ensimmäinen tatsi, niin jää ratkaisevat kymmenykset enemmän aikaa havainnoida ympäristöään vielä pallonkin kanssa.

[Hylje]

Hyvä kysymys. Vai onko vaan niin että heillä on se taito, että osaavat lukea koko ajan ympäristöään, myös pallottomana, ja kun saavat pallon niin tietävät jo paljon missä kukin menee? Tähän yhdistettynä huikea ensimmäinen tatsi, niin jää ratkaisevat kymmenykset enemmän aikaa havainnoida ympäristöään vielä pallonkin kanssa.

Tätä tarkoitan, hieman toisin sanoin vain tuossa avauksessa. Eli huippufutari toimii tavallaan kuin monimutkainen shakkitietokone, laskien jatkuvasti uusia siirtoja?

[Callit]

Heitetään tänne, kun en oikein parempaakaan paikkaa keksi...

Rupesin erään toisen topicin myötä miettimään, onko huippupelaajilla jotenkin poikkeuksellinen "kolmiulotteinen hahmotuskyky". Välillä tuntuu, että tietyt pelaajat, vaikkapa Xavi (voisi olla yhtä hyvin Litti), hahmottavat kentän ja muiden pelaajien sijainnin jotenkin paremmin. Toki, usein näillä pelaajilla tämä sitten yhdistyy käsittämättömän puhtaaseen syöttötekniikkaan.

Sijoittuminen kentällä on eri asia, koska kyseessä on pitkälti toiston kautta opituista kaavoista ja maalintekotilanteissa "tilastollisesta" optimismista "haistella" paikkoja ja reflekseistä, kuten on vaikkapa Hepan ja Pipon kohdalla.

Onko tätä joskus tutkittu? Eli pärjäisivätkö huippufutarit vaikkapa sellaisessa "agenttitehtävässä", jossa pitäisi huomata jossain ympäristössä (poikkeavia) yksityiskohtia tai autismi-tyylisessä "kuinka monta lehmää pellolla oli" -jutuissa?

Erittäin hyvä aihe. Englantilaisissa opuksissa käytetään muuten termiä space awareness eli "tilatietoisuus", mikä kuvaa asiaa oikein hyvin.

Lobanovski testasi pelaajien hahmotuskykyä perinteisellä muistipelillä. Pelaajien oli kyettävä muistamaan taakse vilkaisun havainnot. Muutoin en tiedä asiaa kauheasti tutkitun. Saksan liitto tutkii pelaajiensa eli maajoukkuemiestensä eri ominaisuuksia hyvinkin tarkkaan, ja luulisin, että jotain tällaista kuuluu mukaan. Yhdellä videolla näytettiin kavereita tekemässä mitä erinäisimpiä tehtäviä.

Xavi ja Litti ovat erinomaisia esimerkkejä pelaajista, jotka ovat tietoisia ympäröivästä tilasta. Johan Cruyff on sanonut, että pienille pelaajille syntyy aisti, joka havaitsee takaa tulevat uhat. Tiedä sitten onko ihan heitto. Itse olen mieltänyt asian lähes puhtaasti tekniikkaan liittyväksi. Hyvin palloa hallitseva kykenee tiirailemaan paremmin ympärilleen. ltse olen havainnut saman asian autoillessani. Havaitsen esim. hälytysajoneuvot lähes aina jonon ensimmäisenä, vaikka olisivat kuinka kaukana takana tai sivulla. Vastaavasti silloin harvoin, kun ajan prätkää, en havaitse kuin juuri ja juuri edessäni ajavan rekan. Tarkoitan siis tällä sitä, että vaikka havaintokyky (ja peilit) ovat samat, niin prätkällä ajaessa tekniikkani on niin huono, että se syö havainnointia, vaikken ole siitä tietoinen. 

[Ricardo Leite]

Kieltämättä mielenkiintoista. Itse olen pitkään haikaillut tutkimusta, joka selvittäisi luovien, yllätyksellisten, tilan ja ajan hyvin hahmottavien pelaajien älykkyysosamäärää huippujalkapalloilijoiden mediaaniin verrattuna.

Chelsean pelaajathan testattiin hetki sitten ja Frank Lampard sai testissä järkyttävän kovat lukemat. Tarkkoja arvoja ei paljastettu, mutta Lampardin kerrotaan ylittäneen yhtenä virstanpylväänä pidetyn 150 pisteen osamäärän.

[Ricardo Leite]

Cruyffin heittoon pienille pelaajille kehittyvistä aisteista en usko. Mutta mikäli Cruyff on tarkoittanut, että poikkeuksellisille ja poikkeuksellisen älykkäille pelaajille sellainen kehittyy, uskon siihen jo huomattavasti enemmän. En pysty näkemään yhteyttä koon kannalta. Toki junnusta asti isompiaan varomaan oppiminen voisi selittää sen, mutta siihen en usko.

Tekniikan tai jalkapallotermein taidon merkitys hahmottamiseen sen sijaan on ilmeinen jo ihan oman esimerkkisikin selittämänä, mutta se ei suinkaan ole ainoa, mikä erottaa ne, joille "aisti" kehittyy niistä, joille sitä ei kehity. Tilan ja ajan, sekä syyn ja seurauksen hahmottaminen ja taktinen älykkyys näyttelevät omat osansa.

[koera]

Visuospatiaalisesta järjestelmästä puhutaan:

"When we look at a scene we feel that we perceive the visual world in all its detail and richness. This experienced quality and effortlessness of vision masks the fact that scene perception is actually a highly complex cognitive process, which requires the explorative scanning by eye movements, the quick and accurate direction of attention, the anticipation of the consequences of actions, and the integration of current visual input with stored representations of previously viewed parts of the scene and knowledge of objects and their relationships. A number of striking visual illusions demonstrate that scene perception is in fact a rather fragile process that essentially builds upon assumptions about the visual world to optimally piece together the observations taken across multiple fixations"

Eli se mikä mielessä hahmottuu kokonaiskuvana on silmän joskus levottomankin liikkeen tuottamista lukuista kuvista koostettu malli. Jalkapalloilijan kannalta juttu on vielä monimutkaisempi koska ympäristöä on pakko hahmottaa näkökentän ulkopuolelta ja kaikki hahmotettavat palaset ovat jatkuvassa liikkeessä, jolloin ajallinen ulottuvuus astuu kuvaan. Pelaajien liikkeitä ohjaavat pelin lainalaisuudet, joten Litmasen päässä sijaitsevan kuuluisan jalkapallotietokoneen muodostamassa mallissa sekunteja sitten havaitun iholle pyrkivän topparin sijainti on tiedossa vaikka Litin katse etsii jo läpisyötön mentävää aukkoa toisesta suunnasta.

Huomattavia eroja tosiaan löytyy miten tarkkoja ja laajoja malleja eri pelaajat pystyvät muodostamaan. Yksi selittävä tekijä on muisti. Emme hahmota metsästä yksittäisiä puita vaan kokonaisuuden, emme lue yksittäisiä kirjaimia vaan sanoja. Pelaajalla muistissaan suuri määrä tilanteita, pelitilannehahmoja, jotka nopeuttavat suuresti kentällä eteen tulevan tilanteen jäsentämistä ja mahdollisen ongelman ratkaisemista. Uskoisin että Litin, Pirlon tai vaikka Xavin tyyppisillä kavereilla on poikkeuksellinen varasto laajoja pelitilannekuvia, kyky jäsentää näköhavainnot nopeasti koherentiksi malliksi ja kyky ennakoida useiden pelaajien yhtäaikaista liikettä. Aiheeseen liittyy myös kehon hallinta ja tunteminen, koska hahmotamme lähiympäristöämme aina myös suhteessa omaan kehoomme.      

[Ganea]

Itseäni on mietityttänyt miten tälläiset huippupeliälyn omaavat pelaajat pärjäisivät putkiaivotesterin tyylisissä testissä. Todennäköisesti erittäin hyvin vaikka toki peliäly käsittää paljon muutakin, kuten koera tuossa yllä selvitti.

Siis tätä tarkoitin: http://www.ilmailu.org/moniajo.htm

e: Eikös Lobanovskilla ollut myös jotain ihan tietokonepohjaisia testejä. Näin muistan lukeneeni Cuperin Matka pallon ympäri -kirjasta.

[Ganea]

Itse olen mieltänyt asian lähes puhtaasti tekniikkaan liittyväksi.

Jos näin olisi, niin esim. Joonas Kolkan pitäisi olla nopeutensa ansiosta parempi pelaaja kuin Litti.

[muumi]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Moni%C3%A4lykkyysteoria#Avaruudellinen_ja_visuaalinen_.C3.A4lykkyys

hyvä aihe. en kehtaa osallistua, mutta heitän paremmilleni täkyksi oman teoriani: kyse on jostain niinkin yksinkertaisesta, kuin avaruudellisesta älykkyydestä/lahjakkuudesta, joka on jalostunut pallopeleihin.

[Ricardo Leite]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Moni%C3%A4lykkyysteoria#Avaruudellinen_ja_visuaalinen_.C3.A4lykkyys

hyvä aihe. en kehtaa osallistua, mutta heitän paremmilleni täkyksi oman teoriani: kyse on jostain niinkin yksinkertaisesta, kuin avaruudellisesta älykkyydestä/lahjakkuudesta, joka on jalostunut pallopeleihin.

Tartun hyvään täkyyn, vaikken parempi olisikaan.

Itse peilasin joskus jalkapalloälykkyytä myös moniälykkyysteorian kautta, kun kyseiseen teoriaan aikanaan oppikirjassa törmäsin. Karkeaa rajaamista pelkkään avaruus-visuaaliseen älykkyyteen ei varmasti voida tehdä, mutta moniälykkyysteoria on varmasti sovellettavissa jalkapalloälykkäitä ihmisiä tutkiessa - siitä ei liene epäilystä. Moniälykkyysteorian seitsemästä lajista oikeastaan sulkisin ulkopuolelle ainoastaan kielellisen älykkyyden, minkä en katso jalkapalloälykkyyteen oleellisesti vaikuttavan.

Ensisijaisen tärkeitä älykkyyden laatuja, mikäli skaalana käytetään moniälykkyysteoriaa ovat juuri avaruus-visuaalinen älykkyys, liikunnallinen älykkyys ja matemaattis-looginen älykkyys. Yhtä tärkeitä tai lähes yhtä tärkeitä ovat myös inter- ja intrapsyykkinen sekä musiikillinen älykkyys.

Voisin mutuna lyödä vetoa, että esimerkkinä tässä ketjussa toiminut Litmanen on poikkeuksellisen lahjakas ongelmanratkaisutilanteissa, etäisyyksien arvioinnissa ja loogisessa päättelyssä.

[Puskás]

Pelaajalla muistissaan suuri määrä tilanteita, pelitilannehahmoja, jotka nopeuttavat suuresti kentällä eteen tulevan tilanteen jäsentämistä ja mahdollisen ongelman ratkaisemista. Uskoisin että Litin, Pirlon tai vaikka Xavin tyyppisillä kavereilla on poikkeuksellinen varasto laajoja pelitilannekuvia, kyky jäsentää näköhavainnot nopeasti koherentiksi malliksi ja kyky ennakoida useiden pelaajien yhtäaikaista liikettä.

Näin sen itsekin näen. Ainakin jääkiekossa tästä aiheesta on ollut enemmänkin juttua. Wayne Gretzky aikoinaan vähätteli omaa erinomaisuuttaan sanomalla, että hän on oppinut valmiita ratkaisumalleja toistojen kautta ulkojäillä. Pelissä tilanteet ovat toki aina erilaisia, mutta tietyt ratkaisumallit pätevät aina.

Myös shakissa on tehty tutkimus, jossa eritasoisille pelaajille näytettiin kuvia oikeista pelitilanteista, ja sen jälkeen pyydettiin kertomaan mitä kuvassa oli. Huippupelaajat muistivat lähes jokaisen pelinappulan paikan, mutta vasta-alkajat pystyivät palauttamaan mieleensä vain muutaman nappulan sijainnin. Sen sijaan, kun kuvat eivät enää vastanneet aitoja pelitilanteita, vaan shakkinappuloita sattumanvaraisessa järjestyksessä, tulokset olivat molemmilla ryhmillä yhtäläisiä.

Ero ei siis ollut havainnoinnissa, vaan ennalta opituissa malleissa ja muistissa. Huippupelaajat pystyivät nopeasti näkemään oikean pelitilanteen ja muistamaan sen vielä myöhemminkin, kun taas vasta-alkajat näkivät enemmän tai vähemmän nappularykelmiä molemmilla kerroilla.

[Puskás]

Huippupelaajat pystyivät nopeasti näkemään oikean pelitilanteen ja muistamaan sen vielä myöhemminkin, kun taas vasta-alkajat näkivät enemmän tai vähemmän nappularykelmiä molemmilla kerroilla.

Pakko vielä jatkaa. Tätä kautta voitaisiin hyvin päästä sisälle asian opettamisessa pelaajille. Palautetaan mieleen tilanteita ottelusta ja pohditaan ratkaisuja. Kerrataan ehkä vielä videolta ja siirretään harjoituskentälle.

[Ricardo Leite]

Äärimmäisen mielenkiintoista dataa. Yllätyksenä ei tule se, että huippupelaajat muistivat loogisen pelitilanteen nappuloiden paikat paremmin. Mutta se, että sattumanvaraisessa järjestyksessä huippupelaajien kyky muistaa tilannekuva putoaa heikompien tasolle on sen sijaan jo odottamatonta.

[tarre]

Äärimmäisen mielenkiintoista dataa. Yllätyksenä ei tule se, että huippupelaajat muistivat loogisen pelitilanteen nappuloiden paikat paremmin. Mutta se, että sattumanvaraisessa järjestyksessä huippupelaajien kyky muistaa tilannekuva putoaa heikompien tasolle on sen sijaan jo odottamatonta.

Tätä voi verrata lukemiseen, joka lienee monille tutumpaa kuin shakin pelaaminen. Jos sinua käsketään muistamaan 10 kirjaimen pituinen sana, muistat sen helposti, mutta satunnaisista kirjaimista koostuvan jonon opetteleminen on huomattavasti vaikeampaa. Lukutaidottomalle molemmat merkkijonot koostuvat satunnaisista merkeistä.

[Ricardo Leite]

Tätä voi verrata lukemiseen, joka lienee monille tutumpaa kuin shakin pelaaminen. Jos sinua käsketään muistamaan 10 kirjaimen pituinen sana, muistat sen helposti, mutta satunnaisista kirjaimista koostuvan jonon opetteleminen on huomattavasti vaikeampaa. Lukutaidottomalle molemmat merkkijonot koostuvat satunnaisista merkeistä.

Itseasiassa nimen omaan lukemiseen tuota ymmärsin itsekin verrata ja tajusin, että näinhän se ilman muuta on.

[ohimo]

Pakko vielä jatkaa. Tätä kautta voitaisiin hyvin päästä sisälle asian opettamisessa pelaajille. Palautetaan mieleen tilanteita ottelusta ja pohditaan ratkaisuja. Kerrataan ehkä vielä videolta ja siirretään harjoituskentälle.

Pikku junnuilla olen viisaammilta kuullut, että joskus kannattaa pysäyttää peli ja käskeä pelaajia katsomaan ympärilleen ja kertomaan miten he olisivat voineet sijoittua paremmin. Tietenkin liike-/aika-aspektia on pysäytetystä pelistä vaikea nähdä.

[defcon1]

Joskus luin tähän liittyvästä testistä, jossa oletuksena oli että urheilijoilla testitulokset ovat keskimäärin parempia kuin ei-urheilevalla vertailuryhmällä, koska urheilija joutuu käyttämään näitä kykyjä useammin (= treenaa näitä enemmän). Aika odotettu tulos oli että näin onkin... ;D
Jos puhutaan todellisista huippupelaajista, pohjalla täytyy olla jo lahjakkuutta, joka on sitten hiottu treenauksen kautta sille huipputasolle.

Junnuvalmennuksen kannalta voisi miettiä, miten pelaajat joutuisivat treenissä käyttämään myös näitä ominaisuuksia. Ekana tulee mieleen se helpoin: ei treenejä joissa vain mekaanisesti tehdään jotain, tilalle ajattelua/päätöksiä vaativia juttuja.

Samaan asiaan muuten  liittyy "maalitutka", josta Robbenin maali ManUa vastaan oli hyvä esimerkki: katse pysyi koko ajan pallossa, sisäinen tutka kyllä kertoo minne se veto pitää saada.

[Hylje]

Jee, maali. Onnistuin avaamaan ketjun jossa juttu on pysynyt asiallisena ja ana lyysit ovat olleet jopa dosentti tason ylä puolella... Itselle ja muille

Noh, asiaan. Kirjaimet ovat staattisia ja sarjoina muistuttavat tietysti numeroita. Erittäinkin pitkiä lukusarjoja (tai vaikka siis kirjainsarjoja) pystyy kohtalaisen helposti opettelemaan ulkoa muutaman perustekniikan kautta.

Shakissa, kuten jalkapallossa, tilanteet ovat kuitenkin jossain määrin kontrolloituja ja omalla tavallaan odotettuja, ehkä opittujakin. Tarkoituksena on molemmissa tavallaan  muistaa/hahmottaa (jalkapallossa kolmiulotteisesti) tilanne ja muiden pelaajien sijainti/liikesuunnat toisiinsa nähden, laskea jopa kahta/kolmea siirtoa/syöttöä eteenpäin, sulkien samalla epäoleelliset pelaajat pois. Jalkapallon ja shakin erona on tavallaan siis vain aika ja se, että pitäisi tavallaan tietää mitä näkökentän ulkopuolella tapahtuu, plus tietysti mitä ne 19 muuta pelaajaa meinaavat tehdä.

Pitänee kaivaa Jalkapallon maailmanselitys hyllystä ja etsiä se Lobanovski(?)-kohta. Ja pistää google vinkumaan, josko (saksasta ) löytyisi jotain dataa hahmotuskyvyn suhteen.

Loppuun vielä pienenä offtopicina, tai vaikka tuohon Gretzkyyn liittyen, että joskus tuossa Olympialaisten aikaan oli juttua, että Forsberg käytti maalintakana hääriessään pleksiä peilinä, josta näki muiden pelaajien liikkeet maalin edessä, eli sokkosyötöt eivät olletkaan oikeasti sokkosyöttöjä. Urbaanilegendaa tai ei, mutta jääkiekossa/salibandyssa varmaan tuo perusajatus hahmotuskyvystä ja tilannetajusta on lähellä jalkapalloa ja uskoisin, että huippupelaajien tulokset joistain vastaavista testeistä olisivat samaa lajista riippumatta.

Mikään muu pallopeli ei ole vaadi välttämättä ihan samoja ominaisuksia. Eli jos vertaa vaikkapa jefu/rugby/käsipallo/koripallo/jääpallo. Lajit ovat ominaispiirteiltään sen verran poikkeavia (jalkapallosta tai lätkästä/salibandysta), että väitän tuon hahmotuskyvyn olevan täysin eri luokkaa.

[Ricardo Leite]

Pikku junnuilla olen viisaammilta kuullut, että joskus kannattaa pysäyttää peli ja käskeä pelaajia katsomaan ympärilleen ja kertomaan miten he olisivat voineet sijoittua paremmin. Tietenkin liike-/aika-aspektia on pysäytetystä pelistä vaikea nähdä.

Tämä on toki niin sanottu ehdoton ensimmäinen perusasia. Eikä suinkaan koske pelkästään pikkujunnuja.

[koera]

Junnuvalmennuksen kannalta voisi miettiä, miten pelaajat joutuisivat treenissä käyttämään myös näitä ominaisuuksia. Ekana tulee mieleen se helpoin: ei treenejä joissa vain mekaanisesti tehdään jotain, tilalle ajattelua/päätöksiä vaativia juttuja.

Ensimmäinen, tärkein ja valitettavan usein laiminlyöty perusasia suomalaisessa valmennuksessa: leuat ylös! Eli mitä varhaisemmassa vaiheessa perusjutut kuten kuljetus ja lyhyet syötöt onnistuu katsomatta omia jalkoja, sitä enemmän ympäröivästä elämästä kentällä tarttuu verkkokalvoille. Nuorilla on usein pelko että pallo karkaa jalasta kun katseen irrottaa. Usein se karkaakin ja päälle tulee vielä naurut kavereilta. Naurut kiellettävä, pienpelejä voi pelata nuorimpien kanssa teemalla "jalkoihinsa katsova minuutin jäähylle".

Vähän vanhempien kanssa voi kokeilla vaikka tällaista: neliön muotoinen alue, kannattaa aloittaa pienemällä ja kasvattaa vähitellen. Kaksi joukkuetta, jotka on vielä jaettu kahteen porukkaan + kahteen pelialueen ulkopuolella olevaan jannuun. Puolet joukkueesta A saa pisteen toimittamalla pallon pelialueen ulkopuolella olevalle jannulle a, toiset puolet joukkueesta jannulle ab. Ja sama juttu joukkueelle B Ulkopuolella oleville kaikille neljälle eriväriset liivit/paidat. Juju on siinä että pallottoman (tai pallollisen, ehkä hiukan rauhallisempi variaatio) joukkueen ulkopuolella oleva kaveri saa pisteen jos saa pallollisen joukkueen ulkopuolella olevan kaverin kiinni. Eli pelialueen ulkopuolella on hippa käynnissä (liikkuvat maalit), mikä tekee koko hommasta kovasti hektistä, mutta pakottaa samalla jatkuvaan ympäristön tarkkailuun.  

[Lortto]

Ensimmäinen, tärkein ja valitettavan usein laiminlyöty perusasia suomalaisessa valmennuksessa: leuat ylös! Eli mitä varhaisemmassa vaiheessa perusjutut kuten kuljetus ja lyhyet syötöt onnistuu katsomatta omia jalkoja, sitä enemmän ympäröivästä elämästä kentällä tarttuu verkkokalvoille. 

Näissä kuljetustreeneissä ihan hyväksi havaittu keino on se että esim. pelaajat kuljettavat palloa tietyllä aluella ja valmentaja nostaa ilmaan joko yhden käden tai kaksi kättä ja pelaajien on huudettava monta kättä on pystyssä. Myös syöttötreeneissä kannattaa käyttää värejä apuna, että esimerkiksi punaliivinen pelaaja joutuu syöttämään seuraavaksi jollekin toiselle värille jolloin pelaajan on pakostakin nostettava päätä ylös etsiäkseen oikean värisen pelaajan.

Pelkissä pienpeleissä tuota hahmotuskykyä voi myös parantaa helposti esim. sellaisessa pelissä missä molemmat joukkueet pelaavat kolmeen maaliin (peliä pelataan pystysuunnassa kuten normaaliakin futista). Molempien joukkueiden maalien takana on valmentaja joka liikkuu aina jonkun maalin taakse jolloin siihen maaliin ei hyökkäävä joukkue saa tehdä maalia vaan heidän täytyy yrittää tehdä maali kahteen muuhun maaliin. Tälläisilla pienillä tempuilla peleistä saa älyttömän paljon mielenkiintoisempia ja näiden takia pelaajat pakotetaan nostamaan päätään ylös ja havainnoimaan ympäristöään.

[morcenardo]

Havaitsen esim. hälytysajoneuvot lähes aina jonon ensimmäisenä, vaikka olisivat kuinka kaukana takana tai sivulla. Vastaavasti silloin harvoin, kun ajan prätkää, en havaitse kuin juuri ja juuri edessäni ajavan rekan. Tarkoitan siis tällä sitä, että vaikka havaintokyky (ja peilit) ovat samat, niin prätkällä ajaessa tekniikkani on niin huono, että se syö havainnointia, vaikken ole siitä tietoinen.  

Tähän sama, mutta toisinpäin.

Välillä vielä autoillessani huomaan jalankulkijan tms. myöhässä tai saan myöhemmin kuulla tutulta hänen tulleensa vastaan minua tiellä, mutta en vain ole "huomannut".

Prätkällä ajo on sen verran jo ns. takaraivossa, että pystyn tarkkailemaan ympäristöä huomattavasti paremmin kuin auton ratissa.

Voi olla, että tämä myös johtuu siitä, että autossa on tietyllä tavalla "turvassa" toisin kuin prätkän selässä, joten silloin tulee oltua hereillä.

Hieman OT:

Väitätkö tummennetussa kohdassa, että peileillä näkee prätkän selästä takaatulevat yhtä hyvin kuin auton taustapeilistä sekä sivupeileistä?

[Noviisi]

Hyvä kysymys. Vai onko vaan niin että heillä on se taito, että osaavat lukea koko ajan ympäristöään, myös pallottomana, ja kun saavat pallon niin tietävät jo paljon missä kukin menee? Tähän yhdistettynä huikea ensimmäinen tatsi, niin jää ratkaisevat kymmenykset enemmän aikaa havainnoida ympäristöään vielä pallonkin kanssa.

Asiaan saattaa vielä vaikuttaa mm. seuraavat asiat:
- joukkuekaverit tekevät itsensä eri tavalla pelattavaksi riippuen kenellä on pallo (esim. kun Xavilla on pallo lähes jokainen pelaaja tietää, että voi saada syötön. Kun taas Y. Tourella on pallo niin, lähin mies toivoo, että saa syötön ja vähänkin kauempana olevat toivovat, ettei Yaya lähtisi yrittämään "riskisyöttöä" )
- hyvä pelinrakentaja myös vaatii kanssapelaajiltaan tietyntyyppisiä liikkeitä ja aloitteita (hän haluaa, että ne mallit, joita hänellä on selkärangassa, ovat käytettävissä ja valittavissa)
- hyvä valmentaja treenaa joukkuettaan niin, että kaikille tulee selkärankaan tiettyjä oikeita ratkaisumalleja, jolloin on hyviä syöttömahdollisuuksia, kun on useampi hyvä aloite, joista valita
(tänään junnutreeneissä oli hyökkäysharjoite ja meidän pelinrakentaja näytti kyllä aika puujalalta aluksi... tämä johtui lähes yksinomaan siitä, että kukaan ei tehnyt aloitteita ja liikkeitä, joten ei ollut hyviä valintoja tehtävänä, vaikka pelinrakentaja on hyvä syöttäjä)

Varmasti yksi keskeisimmistä taidoista on tuo pallottomana pelin ennakoinnin taito. Itse kun höntsää niin on yrittänyt tuota kehittää, mutta huomaa useasti, ettei se ole niin helppoa kuin luulisi. (vaikka tekniikka periaatteessa riittäisikin... ja pelitempokin on aika letkeä). Eli junnuille kyllä kannattaa tätä yrittää opettaa heti kun se mahdollista. Tuo eka tatsi kyllä on kanssa todella tärkeä. Tänään maalintekoharjoitteessa huomasi sen, että kun eka tatsi ei ollut hyvä, maalivahti kerkesi syöksymään palloon ja maali jäi tekemättä. Sama pätee esim. keskikentällä. Xavi ei kyllä koskaan höntyile palon kanssa. Kaikki tekeminen on helpon ja rauhallisen oloista. Ei mitään ylimääräistä. Kaunista katseltavaa.

[Callit]

Toinen oli urheilija, muttei sen toisenkaan älykkyydessä ollut kehumista - Jotenkin noin kuvaili vanha kapiainen kahta varusmiestä.

Leikki leikkinä. Tarkoitan siis sitä, etten itse usko hetkeäkään ns. hyvän peliälyn selittymistä korkealla älykkyydellä. Perusteena käytän ensinnäkin sitä, maailman huippufutareiden, myös pelintekijöiden, joukossa on vuosien saatossa ollut sellaisia taulapäitä, ettei paremmasta väliä. En ryhdy tässä kyhäämään nimilistaa.

Lisäksi olen kiinnittänyt aina huomiota siihen, etteivät futiskentän tapahtumat todellakaan ole mitenkään vaikeita hahmottaa, eivätkä nerokkaatkaan ratkaisut vaadi mitään suurta ongelman ratratkaisua. Kyse on ihan yksinkertaisesti siitä, lähettääkö jalka pallon haluttuun pisteeseen vai ei. Itse olen aina leikillisesti todennut, etten ikinä ole nähnyt Litiltä tai Maradonalta ratkaisua, jota en itse olisi kyennyt näkemään. Oma surkea jalkani vain ei lähetä palloa samanlaisella tarkkuudella. Eli turhat huokailut pois, kun näkee niitä ns. nerokkaita ratkaisuja. Kyse on lopulta tekniikasta.