Hahmotuskyky

[Callit]

Ja niissä Laudrupin utubesyötöissä se kysymys on enemmänkin miksi kaikista mahdollisista syöttösuunnista ja -voimakkuuksista hän osasi valita juuri tuon "oikean".

Tämä on juuri sellaista mystifiointia, että pakko korjata erikseen.

Suurimmassa osassa niistä todella uskomattomista syötöistä tyhjään tilaan syötön vastaanottaja juoksee kuin peijooni, ja on siten helposti valittavissa kohteeksi. Lisäksi huomautan, että asiaa on harjoiteltu satoja ja tuhansia kertoja. Tämä on erityisen selvää niissä pilkulle ja takatolpalle keskityksissä. Ratkaisu on aina oikea, kun se johtaa maaliin. Muissa tapauksissa emme voi tietää olisiko ollut vielä parempia ratkaisuja.

[ohimo]

Eihän tuo ollut mitään mystifiointia. Kyllä nappisyötön antaminen on älykkyyden mittarina mitä parhain. Tekniikkahan löytyy maailman huipulta vaikka kuinka, mutta sen soveltaminen hetken huumassa on älykkyyttä parhaimmillaan. Tokihan me (puhun nyt itsestäni tietenkin) hitaammat foorumistitkin keksimme paremman oivalluksen viimeistään kolmannella kameralla näytetystä hidastuksesta, mutta onhan se eri asia oivaltaa tilanne siinä hetkessä, kun näet kentästä vain kapean sektorin vastustajien ja kavereiden ravatessa ympäri kenttää.

[Ricardo Leite]

Nimenomaan tätä väitettä vastaan hyökkäsin.  

Hyökkäsit oikeutetusti, koska lähdin puhumaan virheellisesti älykkyysosamäärästä älykkyyden sijaan. Myönnän, ettei älykkyysosamäärä välttämättä tai edes todennäköisesti korreloi pelin hahmottamisen kanssa. Itse olen puhunut tuon jälkeen älykkyydestä ja sen alalajeista.

Takerruitko edelleen tuohon väittämään älykkyysosamäärästä? Luulin myöntäneeni virheeni ajat sitten ja kääntäneeni puheen juuri spesifiin älykkyyteen älykkyysosamäärän sijaan.

[defcon1]

En ole kirjoittanut "pelkästä tekniikasta."

[...]Kyse on ihan yksinkertaisesti siitä, lähettääkö jalka pallon haluttuun pisteeseen vai ei. [...]Kyse on lopulta tekniikasta.

Tämä on juuri sellaista mystifiointia, että pakko korjata erikseen.

Suurimmassa osassa niistä todella uskomattomista syötöistä tyhjään tilaan syötön vastaanottaja juoksee kuin peijooni, ja on siten helposti valittavissa kohteeksi. Lisäksi huomautan, että asiaa on harjoiteltu satoja ja tuhansia kertoja. Tämä on erityisen selvää niissä pilkulle ja takatolpalle keskityksissä. Ratkaisu on aina oikea, kun se johtaa maaliin. Muissa tapauksissa emme voi tietää olisiko ollut vielä parempia ratkaisuja.

Ei siinä ole kyse mystiikasta (paitsi jos koko älykkyyskäsite on sinulle mystiikkaa), vaan hahmotuskyvystä - tilan ja erilaisten tilassa liikkuvien kohteiden hahmottamisesta ja (nopean) ratkaisun tekemisestä tämän kyvyn perusteella.
Jokaisella joukkueella ja pelaajalla on ne samat optiot, samankaltaiset juoksijat, sama takatolppa ja tyhjä tila linjan takana - silti joku osaa käyttää niitä ihan eri onnistumisprosentilla kuin kymmenikön muut kenttäpelaajat. Minua tässä ketjussa mietityttää erityisesti, miten tätä avaruudellista älykkyyttä voisi kehittää junnuvalmennuksen konstein.

[tupoleevi]

Hyvä kysymys. Vai onko vaan niin että heillä on se taito, että osaavat lukea koko ajan ympäristöään, myös pallottomana, ja kun saavat pallon niin tietävät jo paljon missä kukin menee? Tähän yhdistettynä huikea ensimmäinen tatsi, niin jää ratkaisevat kymmenykset enemmän aikaa havainnoida ympäristöään vielä pallonkin kanssa.

Tämä on valtavan mielenkiintoinen kysymys.
Pelata jonkun vieressä, joka osaa juoksun tyhjään paikkaan ja sinne tulee sitten syöttö kuin automaatista oikea-aikaisesti ja oikealla kovuudella.
Kyse on varmaan kolmiulotteisesta avaruuden hahmottamisesta sekä siitä, että pelikaverit ymmärtävät toisiaan.
Tätä näkee aniharvoin. Valitettavasti. 

[Callit]

Jokaisella joukkueella ja pelaajalla on ne samat optiot, samankaltaiset juoksijat, sama takatolppa ja tyhjä tila linjan takana - silti joku osaa käyttää niitä ihan eri onnistumisprosentilla kuin kymmenikön muut kenttäpelaajat. Minua tässä ketjussa mietityttää erityisesti, miten tätä avaruudellista älykkyyttä voisi kehittää junnuvalmennuksen konstein.

Osaa käyttää - tekniikkaa vai jotain muuta?
David Beckhamin keskitysten osumisprosentti oli vuosikausia vähän alle, Marko Marinilla on ollut tällä kaudella 19 ja Toni Kroosilla huikea 40. Mistähän johtuu?

[Atmosphere]

Osaa käyttää - tekniikkaa vai jotain muuta?
David Beckhamin keskitysten osumisprosentti oli vuosikausia vähän alle, Marko Marinilla on ollut tällä kaudella 19 ja Toni Kroosilla huikea 40. Mistähän johtuu?

Suoraan tähän kysymykseen vittuillakseni vastaan. Pelipaikka(rooli), suoritusten määrä ja yllätyksellisyys. Ehkä hieman tuurikin.

[Ilmari Autere]

No itse ottaisin esiin nyt muutkin nämä Gazzat ja Litit. Heitä voi toki pitää mahtavina peliälyltään, mutta ihan yhtä paljon hahmotuskykyä vaatii molarin tai topparin homma. Ehkä jopa enemmänkin. Tai entä se kun Tintti osaa joka kerta lähteä täsmälleen oikeaan aikaan liikkeelle, koska tietää, että tuonne sen pallon voi syöttää, kunhan keskikentällä pallon saanut kaveri on hereillä.

Koska ittelleni on monissa pallopeleissä yleensä käynyt sillä tavalla, että olen joko ollut tyyppi, joka lähtee noihin pystysyöttöihin tai hiipii maalintekopaikkaan. Siis sinne, minne se pallo tulee seuraavaksi. Toisaalta puolustaessa minun pitämälleni pelaajalle ei yleensä ees yritetä syöttää palloa. Mielestäni katsoisin sen olevan hyvää peliälyä ja hahmotuskykyä, vaikken kykenekään niihin maagisiin pystysyöttöihin.

Ainakin itselläni ne maagiset syötöt ovat onnistuessaan niitä, joissa yritän syöttöä tavallaan itseni tavalla ajattelevalle pelaajalle "tästä syötän tonne kulmalle, koska itse menisin sinne". Ja se pieni peliä edistävä syöttö saattaa olla jopa parempi kuin 50 metrin syöttö parin puolustajan välistä.

En tiedä aukesko kellekään mitä ees selitin.

[Ilmari Autere]

Ja niin, ei se Litmanenkaan kaksiselta vaikuttaisi, kun se pistettäisiin pelaamaan kymmenen foorumistin kanssa. Kyllä siinä pitää olla luottamus siihen, että tietyssä tilanteessa jokainen pelaaja liikkuu tietyn ratkaisumallin mukaan.

[Prufrock]

Ei siinä ole kyse mystiikasta (paitsi jos koko älykkyyskäsite on sinulle mystiikkaa), vaan hahmotuskyvystä - tilan ja erilaisten tilassa liikkuvien kohteiden hahmottamisesta ja (nopean) ratkaisun tekemisestä tämän kyvyn perusteella.

Itse kallistun vahvasti juuri tähän malliin. Jalkapallossa ongelmana on se, että kaikki olemme harjoitelleet ja pelanneet ja jossain tilanteessa jopa onnistuisimme tekemään lähes vastaavan huippusuorituksen, kuin joku tähti. Ruudulla näkemämme näyttää helpolta ja jossain omassa pelissä voimme kenties pystyä samaan. Se, mitä emme kuitenkaan pystyisi tekemään, olisi se sama suoritus huippuottelun pelitemmossa. Samoin onnistumisprosentit (huipuilla huomattavasti parempi tekniikka) ovat ihan eri luokkaa.

Tavallaan vastaava tilanne olisi vaikkapa formulan brömistely. Kuka tahansa foorumisti ajaisi minkä tahansa radan ympäri. OK, tekniikka on ammattikuskeilla paljon parempi, mutta selittääkö se kaiken eron? Entäs kahdella eri ammattikuskilla? Miksi joku on nopeampi kuin toinen vaikka alla olisi identtiset ajopelit. Osasyy on varmasti tämä puhumamme hahmotuskyky. Joku "lukee"/hahmottaa nopeasti liikkuvassa autossa oikean jarrutuspaikan ja voimakkuuden paremmin kuin muut.

Katselin eilen rauhassa noita Laudrupin syöttöjä ja silmään pisti niiden ällistyttävä oikea-aikaisuus. Pysäytyskuvissa näkyi usein pystyynjuoksijan ja syöttäjän välisten toimien ajoituksen merkitys. Juoksija näkee, että Laudrup on tulossa vapaaseen syöttötilaan ja lähtee liikkeelle, niin että Laudrup näkee sen. Usein juoksija on juuri lähtenyt liikkeelle ja häntä pitävä vastustaja on seisovin jaloin, kun syöttö lähtee. Samoin se syöttö näissä tapauksissa meni kohtuullisen usein odottamattomasta välistä, joka vaikeutti vastustajien työtä, sillä usein vastustajat liikkuivat syöttöhetkellä "väärään" suuntaan. Samoin syöttöhetkellä pallon lopulta saanut saattoi olla jopa 5.-6. kauimmainen siitä pallosta, mutta joka kuitenkin sai nopeudellaan (ja syötön oikean kovuuden ja mahdollisen kierteen ansiosta) pallon suoraan ja ensimmäisenä juoksulinjalleen. Kyllä näissä se syöttö oli ihan järkyttävän hyvä ja syöttäjän ja vastaanottajan ajoitus ja toistensa toimien lukeminen loistavaa.

[tupoleevi]

Usein juoksija on juuri lähtenyt liikkeelle ja häntä pitävä vastustaja on seisovin jaloin, kun syöttö lähtee. Samoin se syöttö näissä tapauksissa meni kohtuullisen usein odottamattomasta välistä, joka vaikeutti vastustajien työtä, sillä usein vastustajat liikkuivat syöttöhetkellä "väärään" suuntaan.

Jos summaisi, niin tästä on kyse.
Oikea-aikainen juoksu, oikea-aikainen syöttö ja
yleensä/välttämättä juoksulinjalle.
Seisomaan erehtynyt puolustaja jää kyydistä, vaikka olisi kuinka nopea.

Paljonko näitä harjoitellaan treeneissä?
Paljonko tämän alueen taitajia löytyy ylipäätään joukkueissa. Eri sarjaportaiden pelejä seuranneena täytyy todeta, että sarjataso (liiga, I, II jne.) ei takaa tämän alueren hallintaa.

[defcon1]

Kyllä noitten juoksijoitten pitää olla hereillä, tarkoitushan on tehdä myös "tyhjiä" juoksuja eli olla liikkeellä maalipaikkaan vaikka sillä kertaa pallo ei eteen tulekaan.

John Allenin PIF-akatemiassa näitä treenattiin paljon sekä kuvioina että peliosuuksissa. Ja jos kärki tai laituri ei liikkunut alueelle tai syöttäjä piti palloa liian kauan, tuli kentän laidalta aika helposti "hellä muistutus" siitä mikä on pelissä päämäärä.

[Prufrock]

yleensä/välttämättä juoksulinjalle.

Tämä vielä pisti ajattelemaann noissa Laudrupin syötöissä. Oikeastaan on vähän harhaanjohtavaa puhua juoksulinjasta (vaikka juuri tätä termiä käytetään), koska mitään ennalta määrättyä juoksulinjaahan ei useinkaan ole olemassa. Linja -sana antaa ymmärtää, että juoksija on jo päättänyt minne menee, vaikka näinhän ei ole. Juoksija menee nimittäin vain ja ainoastaan sinne minne pallokin!!

Syöttäjä siis ikäänkuin määrittelee tuon juoksulinjan. Oikeastaan linjaa parempi sana olisikin sektori tai alue, jossa juoksija voi saada sen ensimmäisenä! Tässä on myös yksi Laudrupin syöttöjen hienouksista. Hän osaa "nähdä" juoksijalle mahdolliset paikat, josta tämä voi sen syötön ensimmäisenä saada. Lähemmäksi juoksijaa osuva syöttö on voimakkuudeltaan erilainen kuin kauemmaksi annettava. Samoin kierteiden käyttö tuo syöttöihin ja syöttöpaikkoihin variaatioita. Vielä zippien käyttö oli oikein erinomaisen hienoa noissa Laudrupin versioissa.

[tupoleevi]

Prufrockilta asiallinen kommentti.

"Juoksulinja" on todella hieman laaja käsite, mutta varmaan puhumme samasta asiasta.

Se, että vastustaja (puolustaja jne.) saadaan kyydistä, vaatii kuitenkin sen, että hyökkääjä/laituri (tai kuka nyt tahansa) menee eikä meinaa joko tyhjään paikkaan tai vastaavaan ja sinne tulee se tarkkaan ajoitettu pallo - potkuteknisesti oikein annettuna.
Kuten tunnettua, turhaa juoksua ei ole, mutta toisaalta jos koskaan ei sitä palloa tule, niin ollaan metsässä.

Suomalainen futishan kuitenkin viljelee kierteisiä, maanpinnan yläpuolella pomppivia, omalle pelitoverille väärin suunnattuja palloja, joita on hankala saada haltuun ja aikaa kuluu liikaa.

Eli kyllä seisoville jaloilleen saadaan vastustaja jäämään, kun hyökkääjä tekee aloitteen ja potkutekninen kaveri antaa oikeaoppisen maanuoliaisen hyökkääjälle.

Ns. zipissäkin on sama periaate. Valitettavasti oikea-aikaisia zipin antajia ei ole joka oksalla. Oma arvio: 1 - 2 zippiosaajaa/joukkue.
Ja kun niitä on kovin harvassa, tarkoittaa se käytännössä sitä, ettei treeneissä sellaista ikinä edes harjoitella.
Uskokoon ken tahtoo, mutta siinä on yksi pallon mentävä heikkous suomalaisessa futiksessa.
Valitettavasti.

[Callit]

Syöttäjä siis ikäänkuin määrittelee tuon juoksulinjan. Oikeastaan linjaa parempi sana olisikin sektori tai alue, jossa juoksija voi saada sen ensimmäisenä!

Tästä asiasta olen jyrkästi eri mieltä. Kyllä ne Laudrupin syötöt suuntautuu nimenomaan juoksijan mukaan, ja ne juoksulinjat on hyvin pitkälle harjoiteltuja. Erityisesti Arsenalin eli Wengerin touhuissa harjoittelu paistaa kotoa kirkolle asti, kun annetaan niitä nerokkaita syöttöjä.

Tuo syötön ennakkohan on kaikille metsästäjille tuttu asia. Varmasti pelaajien lahjakkuuksissa on tässä suuria eroja. Kuitenkin merkittävin tekijä siinäkin on harjoittelu.

[Callit]

Suoraan tähän kysymykseen vittuillakseni vastaan. Pelipaikka(rooli), suoritusten määrä ja yllätyksellisyys. Ehkä hieman tuurikin.

- kaikki pelaavat laitureina
- keskityksessä ei paljon kysellä missä roolissa olet, se joko menee omalle tai ei
- suoritusten määrä on kaikilla korkea, tilastollinen merkitsevyys siksi korkea
- yllätyksellisyys?
- isossa määrässä keskityksiä tuurin vaikutus on aikoja sitten kadonnut

Nuo erot keskitysten onnistumisissa ovat jo niin huikaisevat, että voi vetää johtopäätöksen, että Kroosin keskitystekniikka on joukon paras, Becksin toiseksi paras ja Pikku-Markolla on vielä opittavaa. Ei sinänsä mikään ihme, paljas silmä muutamasta pelistä olisi kertonut saman. n

[Hylje]

Tästä asiasta olen jyrkästi eri mieltä. Kyllä ne Laudrupin syötöt suuntautuu nimenomaan juoksijan mukaan, ja ne juoksulinjat on hyvin pitkälle harjoiteltuja. Erityisesti Arsenalin eli Wengerin touhuissa harjoittelu paistaa kotoa kirkolle asti, kun annetaan niitä nerokkaita syöttöjä.

Osa juoksulinjoista on harjoiteltuja, tietysti, mutta osa ei. Ja juoksulinjat määräytyvät lopulta AINA sen syötön mukaan. Hyökkääjät kun harvoin juoksevat suoraa linjaa pystyyn vaan aina pienellä koukkauksella, poikittain linjaa pitkin ja näistä sitten niihin väleihin johon se syöttö tulee. Oikeastaan molemmilla on sitten niitä valintoja jotka pitää tehdä. Ja kun ne valinnat osuvat samaan "reikään" niin tuloksena on sitten se maali.

Ja nykyarsenalin laitajuoksijat/hyökkääjät tekevät niin paskoja aloitteita, eikä noita hyökkäyspään taustajuoksujakaan näe kuten Piresin, Ljungbergin ja Henryn nautiskeltua Bergkampin oivalluksista.

http://www.youtube.com/watch?v=b0Ko3TEjzPQ

Ei noita pienen tilan syöttöjä / juoksuja voida mitenkään harjoitella - muiden pelaajien pitää vain tiedostaa tilanne ja odottaa mitä tahansa tapahtuvan silloin kun se pallo on Bergkampilla.

Eräällä tavalla voisi ajatella noiden playmakereiden olevan tavallaan kuin jonkun konsolipelin ohjaimissa. Samalla tavalla omilla liikkeillä käskytetään koko jengiä.

[tupoleevi]

Juoksuja ja syöttöjä väleihin pitäisi harjoitella valtavan paljon enemmän kuin yleensä harjoitellaan.
Keskitys ja laukaus/pusku tulee, jos on tullakseen oikeaan osoitteeseen (josta maali, jos osuu), se ei voi olla pääharjoitusmenetelmä, kuten monilla joukkueilla on tapana toteuttaa harjoittelua.
Väleihin juoksua ja syöttelyä harjoiteltava, siitä se lähtee.

[Prufrock]

Osa juoksulinjoista on harjoiteltuja, tietysti, mutta osa ei. Ja juoksulinjat määräytyvät lopulta AINA sen syötön mukaan. Hyökkääjät kun harvoin juoksevat suoraa linjaa pystyyn vaan aina pienellä koukkauksella, poikittain linjaa pitkin ja näistä sitten niihin väleihin johon se syöttö tulee. Oikeastaan molemmilla on sitten niitä valintoja jotka pitää tehdä. Ja kun ne valinnat osuvat samaan "reikään" niin tuloksena on sitten se maali.

Tässä oli oivallettu ja käsitetty asia juuri niinkuin olin sen tarkoittanut. Tottakai niitä juoksulinjoja harjoitellaan. Mistä itseasiassa puhuin oli vain se, että juoksija ei itse määrittele lähtiessään minne juoksee (hänellä on esim. kolme mahdollista eri aluetta minne mennä). VASTA  se syöttö määrää minne juoksu suuntautuu. Juuri kuten vesieläin toteaa, on molemmilla useita eri mahdollisuuksia ja kun ne kohtaavat saadaan onnistunut syöttö. Kyllähän olemme nähneet myös sellaisia syöttöjä, joissa juoksu suuntautuu ensin toiseen suuntaan (esim. linjan mukaan ja vaikkapa pallosta poispäin) ja vasta syötön lähdettyä leikataan sisään pallon perään. Jotenkin vaan se sana juoksulinja tässäkin tapauksessa (vaan siis sanana ja terminä)  tyrkkää. Se mitä sillä tarkoitetaan on toki ihan validia puhetta.

Kyllä tällaiset hienot yhdistelmät tietysti vaativat harjoittelua ja etenkin molempien osallistuvien pelaajien saumatonta yhteistyötä ja ajoitusta. Sitten kun kuvioon liitetään toisten pelaajien tekemä työ, esim. muutamaa sekuntia aiemmin tehty toinen juoksu, joka avaa juuri tämän seuraavan tyhjän tilan, jonne toisen pelaajan vapauttava pystyjuoksu voi suuntautua, voidaan puhua vihreän veran shakista. 

[Puskás]

Minua tässä ketjussa mietityttää erityisesti, miten tätä avaruudellista älykkyyttä voisi kehittää junnuvalmennuksen konstein.

Monipuolisuus. Monipuolisesti eri lajeja, monipuolisia harjoitteita ja valmentaja, joka antaa kokeilla rohkeitakin ratkaisuja peleissä. Varmasti ihan tuttua kauraa, mutta käytäntö osoittaa usein toista.

Kiinnostavaa olisi myös määrittää tämän "hahmottamisen" ja tekniikan suhde. Miten paljon harjoitellaan oivaltamista ja avaruudellista hahmottamista, ja miten paljon suoritteen teknistä osaamista.

[koera]

Kiinnostavaa olisi myös määrittää tämän "hahmottamisen" ja tekniikan suhde. Miten paljon harjoitellaan oivaltamista ja avaruudellista hahmottamista, ja miten paljon suoritteen teknistä osaamista.

Modernissa pelinomaisessa harjoittelussa pyritään aina kehittämään useita taitoja samaan aikaan, eli hankala noita on erottaa.  Ihannetapauksessa pallonkäsittelyyn liittyvät perustaidot on omaksuttu mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, eli kymmenenvuotiaalle kaverille ei tarvitse enää selittää ulkosyrjän käyttöä, kantapääsyöttöä eikä edes cruyffin käännöstä. Pienpeliharjoituksien vaativuutta ja osallistuvien pelaajien määrää nostetaan hiljalleen, pelipaikkakohtaista ohjeistusta ja liikkumista (johon siis liittyy koko kentän tasolla tilanteiden hahmottaminen ja oman liikkumisen suhteuttaminen siihen) aloitetaan yleensä opettamaan 12-13 vuotiaille. 

[exdubious]

Jenkkifutiksen puolella on kait pitkään käytetty Wonderlic Testiä mittaamaan pelaajien "älykkyyttä" ennen NFL-draftia. Quarterbackeiltä vaadittiin tiettyä pistemäärää, jotta varaus tehtiin. Ilmeisesti kuitenkin useat pelinrakentajat ovat menestyneet pelikentillä vaikka Wonderlic on mennytkin vähä huonommin. En tiedä onko tämä testi sitten nykyään jo hylätty vai vieläkö lie käytössä.