Mistä muistat MM-kisat

[Deu]

Onkos kellään vastaavia tietoja esimerkiksi -94 MM-kisoista?

[opsis]

2002 Äiti kertoi että jo kolmevuotiaana Japanin ja Korean kisoissa tuijotin kaikki pelit ja olin kuulemma hokenut koko ajan että eteläkoleajajapani, eteläkoleajajapani, eteläkoleajajapani.

2006 En muista että olisin kovin seurannut. Muistan kyllä että pelejä näytettiin paljon telkkarista ja niitä katsottiin mutta vähän tylsältä se silloin tuntui ja leikit veivät voiton.

2010 Etelä-Afrikan kisojen aikoihin olin jo alkanut seurata futista enemmän ja keräsin korttejakin. Suurimman osan niistä kyllä pöllin kaupoista. Mieleen jäi kisojen tunnelma ja se kuinka koko maailma oli ihan psykoosissa niiden takia. Luulin että Afrikka olisi the jalkapallomaanosa. Vuvuzelat olivat mielestäni siistejä.

2014 Brasilian kisoihin mennessä tiesin jo jotain lajista ja ikääkin oli 15 (). Lempijoukkueeksi oli valittu Saksa ja tuli katsottua ihan joka ikinen peli joka vain oli mahdollista suorana nähdä. Saksa-Ranska-peliä katsottiin koko perheen kanssa ja kaikki muut kannatti Ranskaa. Kavereiden kanssa oli veikkaukset ja olin päättänyt, että Saksa voittaa Brasilian 10-0. Silloin minulle tietenkin naurettiin. Finaali ja mestaruus oli tietysti asia jota juhlittiin seuraavat kaksi viikkoa.

[Hasan Sas]

1990 - Hyvin hataria muistikuvia van Bastenista ja Ruud Gullitista

1994 - Näitä kisoja seurasin sitten jo ihan "tosissaan". Romario oli suuri sankarini ja rupesin kannattamaan Brasiliaa.

1998 - Brasilian kelkassa mentiin ja tyrmistys oli kova, kun finaalissa tuli rumasti takkiin. Muistelen, että Ronaldon väitettiin pelanneen edellisenä iltana liian kauan pleikkaria.

2002 - Brasilian "kannattaminen" loppui viimeistään kaikkien aikojen törkeimpään filmaukseen. Mutta jo sitä ennen olin ymmärtänyt Turkin pelin rujon estetiikan ja aloin sympatisoimaan Turkkia, joka lopulta voittikin pronssia. Turkilla oli hieno maajoukkue silloin: maalissa Rüstü silmien alle maalattuine jenkkifutisviivoineen, pronssipelissä 11. sekunnilla maalin tehnyt Bosporin Härkä Hakan Sükür ja armottomasti työtä tehnyt Hasan Sas jäivät parhaiten mieleen.

2006 -  Jostain syystä Saksan kisoista muistan vain kaksi asiaa: Tshekin legendaarinen target-kärki Jan Koller loukkaantui heti ensimmäisessä ottelussa tehtyään sitä ennen maalin. Sen jälkeen Tshekin kisat menivätkin aivan penkin alle. Toinen oli onnistunut voittajaveto kummankin puoliajan ensimmäisestä maalintekijästä ottelussa Brasilia - Ghana. Ronaldo-Ze Roberto -kombo tuotti muistaakseni kertoimen 94.

2010 - Vuvuzelojen sietämätön möly. Matseista jäi erityisesti mieleen Uruguayn ja Ghanan puolivälierä, jossa Suarez torjui pallon maaliviivalta kädellään, lensi ulos ja Ghanan mies epäonnistui rankkarissaan.

2014 - Näistä kisoista on niin vähän aikaa, että muistaa jo paljon enemmän yksityiskohtia. Toki nämä finaalit sun muut muistetaan, mutta niin muistetaan myös nuoren James Rodriguezin lohduttomat kyyneleet Brasilialle kärsityn puolivälierätappion jälkeen.

[Rossoneri83]

Paljon muistan, mutta listataan nyt muutama asia eri kisoista.

1990: "Toto" Schillachin maalit siivitti Italian melkein loppuun asti. Roger Milla ja Kamerun olivat lopulta todellinen yllättäjä ja Argentina meni lopulta rimaa hipoen aina finaaliin asti. Italialaisten ja englantilaisten kyyneleet välierävaiheessa kyllä muistaa inaja lopussa sitten Linekerin kuuluisat sanat: "Football is a simple game. Twenty-two men chase a ball for 90 minutes and at the end, the Germans always win." Brehme pallo pilkulta maaliin ja Saksa juhli.
1994: Roberto Baggion maalit, ponihäntä ja epäonnistunut rankkari finaalissa. Brassit Romarion ja Bebeton johdolla, huikea Ruotsi sekä sen tähdet Dahlin, Brolin jne, unohtamatta maalivahti Ravellia. Hagi ja Stoitckov myös isoja kisojen tähtiä. Ja tietysti Maradonan doping-käry.  Nämä muistaa kirkkaasti. Bulgaria tietysti myös iso yllättäjä. Italiafanina viimeistään tässä vaiheessa olin oppinut ymmärtämään, että jalkapallo herättää paljon tunteita, ja usein myös niitä pettymyksen. Kisat päättyivät edellä mainittuun Baggion rankkariin ja brassien juhliin.
1998: Ranska järjesti hienot kisat kaikin puolin. Kroatia oli todellinen yllättäjä ja Suker huikeassa vireessä. Saksankin laittoivat laulukuoroon 3-0. Englanti-Argentina oli aika legendaarinen peli, siitä jäi erityisesti Owenin maali ja Beckhamin punikki mieleen. Lopussa sitten isäntämaa juhli, muuan Zizou puski kaksi maalia brassien verkkoon ja Petit viimeisteli vielä lisäajalla 3-0 maalin.
2002: Näistä kisoista ei kauheasti hyvää ole jäänyt mieleen. Tuomarityöskentely oli todella merkillistä erityisesti isäntämää E-Korean peleissä Italiaa ja Espanjaa vastaan. Isot floppasivat muutenkin, Argentiina ja Ranska jäivät jo alkulohkoon. Englannin kisat päättyi myös jälleen kerran ennen aikaisesti. Klose teki maaleja ja voltteja, finaalis juhli Ronaldo joka pamautti kaksi maalia ohi Kahnin. Lopussa juhli brassit Jeesus-paidat päällä.
2006: Hienot kisat, oma suosikki. Eikä vain siksi, että lopussa juhli Italia, mutta muutenkin Saksa osoitti sen, että kisoja kannattaisi järjestää ensisijaisesti perinteisissä isoissa jalkapallomaissa. Ranska aloitti heikosti, mutta eteni lopulta finaaliin saakka. Espanja floppasi taas ja Englanti lähti laulukuoroon, yllättäen häviämällä taas rankkareille. Välierissä Pirlon jumalaisesta syötötä Grosso pamautti huikean voittomaalin jatkoajan loppuhetkillä. Finaalissa Zizou maalasi, mutta jäi tällä kertaa kakkien mieleen vähän erilaisesta puskusta kuin 1998. Lopulta mentiin rankkareille, Trezeguet  ampui ylärimaan ja Grosso viimeisteli ratkaisevan rankkarin. Italia juhli, viimein.
2010: Vuvuzelat soi. Ekat kisat Afrikassa ja toiveissa oli myös, että kenties saataisiin ensimmäinen afrikkalainen maa jopa välieriin asti. No ei saatu, kiitos Suarezin käsitorjunnan jatkoajan loppuhetkilä ja Ghana ulos rankkareilla. Espanja aloitti tappiolla, mutta voitti sen jälkeen kaikki pelit 1-0 (tai ainakin melkein). Italia jäi alkulohkoon ja Hollanti hävisi jo kolmannen mm-finaalinsa. Espanjan joukkueen pelaajat Xavit, Iniestat, Villat, Puyolit ja Casillasit ansaitsivat mestaruutensa.
2014: Brasilian kisat, joissa Espanjan kultajuoksu tuli päätökseen. Hollanti jyräsi alkulohkossa ja eteni lopulta välieriin asti. Costa Rica oli todellinen yllätysjoukkue ja Kolumbia pelasi tyylikästä jalkapallo Jame Rodriguezin johdolla. Välierämatsi Saksa-Brasilia jää toki historiaan. Saksa lopulta ansaittu mestari ja Argentiina Messin johdolla jäi nuolemaan näppejään.

[Stuju]

Vuoden 1978 kisat muistan siitä että meillä oli ensimmäinen tv jossa oli kaukosäädin. Säädin oli parinmetrin piuhalla kiinni telkkarissa jouduttiin siirtämään olohuoneen pöytää metri lähemmäs telkkaria jotta säädintä voitiin pitää siinä. Mario Kempes jäi myös mieleen sekä harmitukseni Hollanin jatkoaika tappioon loppuottelussa.

[tuplahoo]

Ekat muistikuvat 8 vuotiaana Brassien voitto Italiasta, kun Baggio ampui pilkun huitsin nevadaan, ja Romario (sen aikainen sankari) laittoi oman pilkkunsa tolpan kautta sisään.

Oliko Brasseilla joku Leonardo tms, joka sai punikin jossain pelissä läppästyään naamaan jotain pelaajaa?

Kisojen jälkeen traaginen Escobarin tappo. Sama mies joka teki oman maalin jossain pelissä.
Romania vastaan Argentiina oli aivan mieletön matsi, taisi olla joku puolivälierä tms. Argentiinalla Gabriel Batistuta oli kova jätkä.

[Maneesi]

Ekat muistikuvat 8 vuotiaana Brassien voitto Italiasta, kun Baggio ampui pilkun huitsin nevadaan, ja Romario (sen aikainen sankari) laittoi oman pilkkunsa tolpan kautta sisään.

Oliko Brasseilla joku Leonardo tms, joka sai punikin jossain pelissä läppästyään naamaan jotain pelaajaa?

Kisojen jälkeen traaginen Escobarin tappo. Sama mies joka teki oman maalin jossain pelissä.
Romania vastaan Argentiina oli aivan mieletön matsi, taisi olla joku puolivälierä tms. Argentiinalla Gabriel Batistuta oli kova jätkä.

https://www.youtube.com/watch?v=30rSHY9aFBI

Vissiin tämä. Iskun kohteena olleelta Ramosilta murtui muistaakseni nenä tms.

[Virallinen]

Oliko Brasseilla joku Leonardo tms, joka sai punikin jossain pelissä läppästyään naamaan jotain pelaajaa?

https://www.youtube.com/watch?v=Q_2YqLJX6hk

Ei nyt ehkä ihan läppäisyksi luettavissa, mutta punikki kyllä heilui.

[Hossam Ramsu]

Tuosta Leonardon tapauksesta on väännetty paljon siitä, oliko lyönti tahallinen vai ei. Näyttää vähän sellaiselta "mee vittuun siitä" -huitaisulta, joka osui pahemmin kuin oli tarkoitus. Tuo taisi olla Leonardon uran ainoa punainen kortti.

1990: "Toto" Schillachin maalit siivitti Italian melkein loppuun asti. Roger Milla ja Kamerun olivat lopulta todellinen yllättäjä ja Argentina meni lopulta rimaa hipoen aina finaaliin asti. Italialaisten ja englantilaisten kyyneleet välierävaiheessa kyllä muistaa inaja lopussa sitten Linekerin kuuluisat sanat: "Football is a simple game. Twenty-two men chase a ball for 90 minutes and at the end, the Germans always win." Brehme pallo pilkulta maaliin ja Saksa juhli.

Muistaakseni Lineker sanoi tuon vuoden 1996 EM-kisoissa kommentaattorina.

[sheng]

'90-kisojen avausottelussa Caniggian lanannut Benjamin Massing on kuollut. Kamerunilaisen taklaus valittiin aikanaan kisahistorian törkeimmäksi. RIP.

[B Watson]

-78: Paperisilppu ainoana jäänyt mieleen.
-82: Unkarin 10-1 kyykytys El Salvadorista. Brassit, erityisesti Socrates ja Zico. Finaalin kuuntelin landella radiosta ilman sen kummempaa kiimaa.
-86: Maradona. Tanska.
-90: Ensimmäinen turnaus, jonka seurasin kunnolla alusta loppuun. Tylsät matsit. Kamerun ja Roger Milla. Paul Gascoigne.
-94: Intin takia vähemmällä seurannalla. Batistuta. Ruotsi ja Bulgaria. Escobar. Irlannin voitto Italiasta. Saudi-Arabian voitto Belgiasta.
-98: Bergkampin maali. Thuramin maalit semissä. Kroatia.
-02: Kännissä koko kesä turnausta seuratessa. Ranskan romahdus. Rivaldon perseilyt. Roy Keanen perseilyt. Tuomarointi.
-06: Michael Owenin polvi. Zidanen pää.
-10: Vuvuzelat vitutti niin paljon, ettei juuri muuta muista.
-14: Alkulohkot täyttä tykitystä. Englannin rämpiminen ja Brasilian romahdus semissä. Finaalin katselin Copacabanalla brassien vittuilessa argentiinalaisille.

[powderfinger]

Mitä enemmän sitä muisteleekaan noita 2014-kisoja, sen paremmilta ne tuntuvatkaan. Päällimmäisenä mielessä toki Brasilia-Saksa välierä ja Klosen ennätysmaali. Muita itselleni mieleenpainuvia hetkiä olivat muunmuassa Neuerin totaalinen oman kenttäpuoliskon dominointi Algeriaa vastaan, Tim Cahillin hurja maali Hollantia vastaan, Alex Songin ja lopulta koko Kamerunin pään hajoaminen Kroatiaa vastaan, Neymarin loukkaantumisen, James Rodriguezin upea maali Uruguayn verkkoon, Tim Krulin melkoinen sisääntulo pilkkukisaan Costa Ricaa vastaan... Ehkä jopa omat suosikkikisat 1994 -kisojen ohella.

[john white]

Englannin kisat 1966 olivat ensimmäiset, joita pääsi kunnolla töllöstä katsomaan.
Päällimmäisenä, vaikka Englanti voitti, oli harmitus, kun Jimmy Greaves sairauden takia ei ollut parhainmillaan ja ei edes pelannut loppuottelussa.
No, onneksi Hammersin kundit hoitivat homman.
Meksikon kisat olivat huikeat ja silloinen Brasilia on varmaan paras koskaan pelannut joukkue.

[tuplahoo]

Te veteraanit jotka olette nähneet mustavalkoisen ajan kuninkaan pelen, Diegon. Itse kuulun siihen sukupolveen joka pitää Ronaldo Luis Nazario De Limaa historian kovimpana pelaajana MM-historiassa. Täysin ylivoimaisesti vielä.
Messi jää suht kauaksi, Cristiaanosta puhumattakaan, mies ei kuulu todellakaan samaan porukkaan edellä mainuttujen kanssa.

Kuka on jäänyt parhaiten mieleen, kuka on historian paras pelaaja MM-tasolla? Kiva kuulla sellaisilta ihmisiltä, joilla on oikeasti sitä vertailu pohjaa.

[Rossoneri83]

Muistaakseni Lineker sanoi tuon vuoden 1996 EM-kisoissa kommentaattorina.

90-kisoissa välierätappion jälkeen heitti tuon kommentin. Toki myöhemmin parissa muussakin yhteydessä.

Kuka on jäänyt parhaiten mieleen, kuka on historian paras pelaaja MM-tasolla? Kiva kuulla sellaisilta ihmisiltä, joilla on oikeasti sitä vertailu pohjaa.

Itse en ole Pelen aikoja nähnyt ja Maradonankin tähtihetket vuoden 86-kisoista vasta jälkikäteen. Nimenomaan noita 86-kisoja on tullut jälkikäteen fiilisteltyä aika paljon, katseltua parhaita paloja ja yksittäisiä matseja ja ne nähtyäni on todettava, että koskaan en ole nähnyt kenenkään dominoivan jalkapallokentällä samalla tavalla kuin El Diego. Sama pätee herran Napoli-vuosiin. Puolivälierä- ja välierämatsit Englantia ja Belgiaa vastaan olivat ihan käsittämättömiä Maradonan näytöksiä. Finaalissa sitten laittoi huikean läpisyötön josta Buruchaga viimeisteli voittomaalin.

Ronaldo "El Fenomeno" on sitten 90-luvulta eteenpäin ollut se suurin. Varsinkin 2002 oli aikamoista näytöstä kaverilta ja vielä 2006 "hieman" ylipainoinen Ronaldo onnistui tekemään ne tarvittavat maalit noustakseen silloin kautta aikojen parhaaksi maalintekijäksi.

[Kim Suomisen ponnari]

Kuka on jäänyt parhaiten mieleen, kuka on historian paras pelaaja MM-tasolla? Kiva kuulla sellaisilta ihmisiltä, joilla on oikeasti sitä vertailu pohjaa.

Toivottavasti emme saa lukea seuraavaa kuuttakymmentä sivua Ronaldo-Messi-Ronaldo-Maradona-Pele-vääntöjä.

Itse en ole Pelen tuotantoon tutustunut niinkään paljon liikkuvan kuvan muodossa kuin esimerkiksi Maradonan mutta oman sukupolveni parhaina MM-pelaajina pidän myös aika lailla Ronaldoa sekä tämän maajoukkuekaveri Cafua. Molemmat kahden maailmanmestaruuden miehiä ja molemmilla näytöt MM-peleissä erittäinkin pätevät. Myös Maldinin voisi nostaa kaksikon rinnalle vaikka legenda ei koskaan sitä kirkkainta kruunua arvokisataipaleensa aikana voittanutkaan.

[john white]

Toivottavasti emme saa lukea seuraavaa kuuttakymmentä sivua Ronaldo-Messi-Ronaldo-Maradona-Pele-vääntöjä.

Täysin järjetöntä edes verrata eri vuosikymmenien pelaajia.

Omat mielikuvat ovat vuoden 1958 Ruotsin kisoista, kun faija oli katsomassa niitä ja kertoili.
Puolivälierissä Brasilia vs Wales 1-0 näki Garrinchan  ja huikean laitahyökkääjän Cliff Jonesin.
Pelé tietenkin nousi tähdeksi noissa kisoissa. Ruotsilla oli ehkä kovin joukkue koskaan. Nimet Hamrin, Gren ja ennenkaikkea Liedholm ovat jättäneen lähtemättömän jäljen mm italialaiseen jalkapalloiluun.

1962 kisoista muistelen näheeni muutaman ottelun.
Garrincha dominoi, Tsekkoslovakkia yllätäen loppuotteluun viimeisenä pilkahduksena Tonavan varren maiden hienosta futisperinteistä.
Pelé oli loukkaantunut, eikä pelannut. Chile vs Italia 2-0 oli kyllä ehkä väkivaltaisin ottelu ikinä. Kannattaa katsoa jos jostain löytyy. Hauska katsoa Englannin miehistöä. Nykyisistä top-6 joukkueista mukana vain muutama pelaja.
1966 kisat olivat kyllä yllätyksiä täynnä. Pohjois-Korea 1-0 voitto Italiasta ja johtivat jo 3-0 Portugalia vastaan, kunnes Eusebio latasi 4 maalia ja lusitaanit voittiat 5-3.
Meikäläisen pelaaja kisoista oli Bobby Charlton.
1970 kisat parhaiten muistan Gordon Banksin käsittämättömästä torjunnasta alakulmasta ja Pelén juoksusta onnittelemaan häntä. Todellista urheiluhenkeä.
Brasilia oli käsittämättömän hyvä.
Jairzinho, maali kaikissa otteluissa.
Pelé tietenkin, Gerson, Tostão ja ne vapaari, Rivellino ja aliarvostettu veskari Leão.
Jos sitten kisataan, kuka on kaikkien aikojan maalintekijä, niin Gerd Müller kyllä noissa kisoissa näytti, miksi hän kuuluu ehdottomasti aivan toppeihin.

[jtp]

90-kisoissa välierätappion jälkeen heitti tuon kommentin. Toki myöhemmin parissa muussakin yhteydessä.

Itse en ole Pelen aikoja nähnyt ja Maradonankin tähtihetket vuoden 86-kisoista vasta jälkikäteen. Nimenomaan noita 86-kisoja on tullut jälkikäteen fiilisteltyä aika paljon, katseltua parhaita paloja ja yksittäisiä matseja ja ne nähtyäni on todettava, että koskaan en ole nähnyt kenenkään dominoivan jalkapallokentällä samalla tavalla kuin El Diego. Sama pätee herran Napoli-vuosiin. Puolivälierä- ja välierämatsit Englantia ja Belgiaa vastaan olivat ihan käsittämättömiä Maradonan näytöksiä. Finaalissa sitten laittoi huikean läpisyötön josta Buruchaga viimeisteli voittomaalin.

Ronaldo "El Fenomeno" on sitten 90-luvulta eteenpäin ollut se suurin. Varsinkin 2002 oli aikamoista näytöstä kaverilta ja vielä 2006 "hieman" ylipainoinen Ronaldo onnistui tekemään ne tarvittavat maalit noustakseen silloin kautta aikojen parhaaksi maalintekijäksi.

Itsekään en Peleä ole nähnyt kuin jälkikäteen pätkiä, en yhtään kokonaista ottelua. Maradona oli kyllä huikea 1986, paljon parempi ei voi enää olla. Tosin finaalissa oli tuota yhtä syöttöä lukuunottamatta näkymätön, kun Beckenbauer laittoi Lothar Matthausin vartioimaan Maradonaa ja tämä onnistuikin tehtävässään hyvin. Mutta Argentiina oli 1986 myös hyvä joukkue vaikka jotkut pitivät sitä pelkästään Maradonan ansiona, tuo finaali osoitti sen. Mielestäni Messi on ollut viime vuosina parhaimmillaan yhtä hyvä kuin Maradona 1986, eli lähes yksin kannattelee välillä joukkuettaan ja on kyennyt uskomattomiin suorituksiin. Tietysti Messillä on myös ollut tukenaan aika hyvä joukkue.

[Puuhapete]

Messin maajoukkuesuoritukset MM-kisoissa on Maradonaan verrattuna kasa paskaa. Ei ole itselle jäänyt mieleen mitään.

Tällaisia parhaita pelaajia ja muuta jäänyt mieleen:
-1970 Pele, Jairzinho, Müller ja Beckenbauer
-1974 Cruyff, Sepp Maier
-1978 Kempes, toki harmitti vietävästi Rensenbrinkin tolppa vähän ennen varsinaisen peliajan päättymistä
-1982 Paolo Rossi ja Marco Tardellin tuuletukset
-1986 Maradona
-1990 Interin kolmikko Matthäus, Brehme ja Klinsmann
-1994 Baggio ja missattu pilkku sekä fantastinen Gheorghe Hagi
-1998 Zidane ja Bergkamp
-2002 Ronaldo, Khan ja livennyt pallo
-2006 Italia - Saksa matsi ja Italian ansaittu mestaruus tasaisella jengillä
-2010 Xavi, Iniesta ja nuoret Özil ja Müller sekä Espanjan kruunu tuolle ikäluokalle
-2014 Manuel Neuer ja ansaittu mestaruus tuolle sukupolvelle

[jtp]

Messin maajoukkuesuoritukset MM-kisoissa on Maradonaan verrattuna kasa paskaa. Ei ole itselle jäänyt mieleen mitään.

Tällaisia parhaita pelaajia ja muuta jäänyt mieleen:
-1970 Pele, Jairzinho, Müller ja Beckenbauer
-1974 Cruyff, Sepp Maier
-1978 Kempes, toki harmitti vietävästi Rensenbrinkin tolppa vähän ennen varsinaisen peliajan päättymistä
-1982 Paolo Rossi ja Marco Tardellin tuuletukset
-1986 Maradona
-1990 Interin kolmikko Matthäus, Brehme ja Klinsmann
-1994 Baggio ja missattu pilkku sekä fantastinen Gheorghe Hagi
-1998 Zidane ja Bergkamp
-2002 Ronaldo, Khan ja livennyt pallo
-2006 Italia - Saksa matsi ja Italian ansaittu mestaruus tasaisella jengillä
-2010 Xavi, Iniesta ja nuoret Özil ja Müller sekä Espanjan kruunu tuolle ikäluokalle
-2014 Manuel Neuer ja ansaittu mestaruus tuolle sukupolvelle

No mm-kisoissa ei Messi ole mitään esittänyt, tarkoitin Messin otteita Barcelonassa ja sitä myöten Maradonan tasolla parhaimmillaan. Maradonasta en voi kommentoida kuin mm-kisoista, kun Napolin pelejään en ole nähnyt.

[onoffon]

No mm-kisoissa ei Messi ole mitään esittänyt, tarkoitin Messin otteita Barcelonassa ja sitä myöten Maradonan tasolla parhaimmillaan.

"Ei mitään." Tässä nähdään kuinka pieni on sankarin ja surkimuksen ero. Jos olisi finaalissa upottanut sen yhden paikan, olisi johdattanut "yksin" Argentiinan MM-kultaan kuin Diego konsanaan. Naurettavaa kuinka Diegon suoritukset aina nostetaan jalustalle kuin olisi yksin oikeasti voittanut jotain.

[Hossam Ramsu]

Toivottavasti emme saa lukea seuraavaa kuuttakymmentä sivua Ronaldo-Messi-Ronaldo-Maradona-Pele-vääntöjä.

Itse en ole Pelen tuotantoon tutustunut niinkään paljon liikkuvan kuvan muodossa kuin esimerkiksi Maradonan mutta oman sukupolveni parhaina MM-pelaajina pidän myös aika lailla Ronaldoa sekä tämän maajoukkuekaveri Cafua. Molemmat kahden maailmanmestaruuden miehiä ja molemmilla näytöt MM-peleissä erittäinkin pätevät. Myös Maldinin voisi nostaa kaksikon rinnalle vaikka legenda ei koskaan sitä kirkkainta kruunua arvokisataipaleensa aikana voittanutkaan.

Cafusta täsmälleen sama. Maldinin synkimmäksi hetkeksi jäi sen yhden ratkaisevaksi osoittautuneen pääpallon häviämäinen.

[jtp]

"Ei mitään." Tässä nähdään kuinka pieni on sankarin ja surkimuksen ero. Jos olisi finaalissa upottanut sen yhden paikan, olisi johdattanut "yksin" Argentiinan MM-kultaan kuin Diego konsanaan. Naurettavaa kuinka Diegon suoritukset aina nostetaan jalustalle kuin olisi yksin oikeasti voittanut jotain.

Kannattaa muistaa, että Maradonakaan ei esittänyt ihmeitä 1982,1990 ja 1994.

[jtp]

Messin maajoukkuesuoritukset MM-kisoissa on Maradonaan verrattuna kasa paskaa. Ei ole itselle jäänyt mieleen mitään.

Tällaisia parhaita pelaajia ja muuta jäänyt mieleen:
-1970 Pele, Jairzinho, Müller ja Beckenbauer
-1974 Cruyff, Sepp Maier
-1978 Kempes, toki harmitti vietävästi Rensenbrinkin tolppa vähän ennen varsinaisen peliajan päättymistä
-1982 Paolo Rossi ja Marco Tardellin tuuletukset
-1986 Maradona
-1990 Interin kolmikko Matthäus, Brehme ja Klinsmann
-1994 Baggio ja missattu pilkku sekä fantastinen Gheorghe Hagi
-1998 Zidane ja Bergkamp
-2002 Ronaldo, Khan ja livennyt pallo
-2006 Italia - Saksa matsi ja Italian ansaittu mestaruus tasaisella jengillä
-2010 Xavi, Iniesta ja nuoret Özil ja Müller sekä Espanjan kruunu tuolle ikäluokalle
-2014 Manuel Neuer ja ansaittu mestaruus tuolle sukupolvelle

Omasta mielestäni 1990 Brehme oli kisojen paras pelaaja, toki nämä kaksi muutakin erittäin hyviä. Brehme oli kehittynyt Italiassa aika huimasti. 1994 jäi mieleen myös Romario.

[Chingón]

1994 olivat ensimmäiset kisat jotka seurasin.

-Baresi joka näytti vanhalta ukolta, mutta oli jokaisen pallon tiellä

-Irlannin voitto Italiasta ja Jack Charltonin lippis

-Salenkon 5 maalia Kamerunin verkkoon

-Bulgarian menestys ja Romanian mystisiltä kuulostavat Florin Pruneat ja Bogdan Steleat

-Alexi Lalas ja USA:n todella rumat peliasut

-Escobarin kuolema

-Upper Deckin kortit herroista Pat Bonner, Tony Meola, Erik Thorstvedt ja Michel Preud’homme, tekivät Irlannista, USA:sta, Norjasta ja Belgiasta pienen Chingónin suosikit


Suuri unelma oli omistaa monelta veskalta löytyvät Uhlsportin tai Reuschin hanskat, mutta sain tyytyä 3 numeroa liian suurin puutarhahanskoihin, omenapuiden välissä rätkähdellessäni. Oi aikoja.