Se on kuitenkin selvää, että taito ei kuudessakaan vuodessa mihinkään katoa, ja jos Agboh vain kunnossa ollessaan pääsee kykyjään esittelemään niin hyvä tulee.
Kallis riskihän on kyseessä epäilemättä.
Vaikka Togon joukkue saikin huonoa huomiota ja se vaikutti peliesityksiin niin joukkueessa pelasi kuitenkin miehiä, jotka edustavat lähes kaikki Veikkausliigaa kovemmassa tai ainakin kärjen osalta yhtä kovassa sarjassa pelaavia joukkueita. Siihen porukkaan Agboh pääsi loukkaantumisista ja pelaantumisista huolimatta. Togon maajoukkueesta jäi kuitenkin ulos monta lupaavaksi nimettyä pelaaja, nimenomaan juuri keskikentältä.
Agbohista on myös olemassa tilastot ja varmasti hoito on Ranskassa sekä Belgiassa ollut ammattimaista, joten polvien kuvittelisi suurella todennäköisyydellä olevan ainakin paranemaan päin. Naurettiinhan sitä Ghazillekin alkukausi ja eipähän MyPassakaan Fofana vakuuttanut Kyproksen-leirillä, mutta loppukauden esityksillä oli nousta vuoden pelaajaksi. Tosin Agbohilla ei todennäköisen palkkansa vuoksi ole varaa kypsyä Suomen oloihin hitaasti.
Kannattaa myös muistaa, että Agbohinkin kannalta kysymyksessä on riski. Epäonnistuminen tai loukkaantuminen MyPassa tarkoittaa, että ura on sitten paketissa. Ei monia pelejä moneen vuoteen ja surkea kausi Suomessa, niin turha enää toivoakaan maajoukkuepaikkaa saati sitten pääsyä suuriin joukkueisiin. Kuitenkin 29-vuotiaalla on parhaimmillaan vielä ainakin kuusi kautta edessä hyviä pelivuosia hyvinkin korkealla tasolle, joten motivaatiota taitojen näyttämiseen pitäisi olla.
Sinällään siis Agbohin epäonni on ehkä MyPan onni, muuten ei meriittiensä puolesta tämän tason kaveria ilman valtavia rahasummia Suomessa nähtäisi. Siitä iso
MyPan johdolle, toivottavasti vain kaverin itsensä kanssa on keskustelu motivaatiosta ja potilastiedot on tarkastettu asiantuntijoilla.
