Millaisia pienpelejä pelata?

[PalloHullu]

Mietin tässä, että kun nyt tulee treenattua omalla ajalla kavereiden kanssa niin olisi hyödyllistä oppia uusia pienpelejä, tai uusia sääntöjä vanhoihin(mm. "paska", syöttöseinistä maalit peli). esim. Kun pelaamme syöttöseiniin niin kosketuksia tulee todella vähän ja peli menee liiaksi juoksemiseksi sekä yksin kikkailuksi. Hyvä olisi myös, jos kertoisitte harjoituksia joissa tasoerolla ei ole niin paljo väliä. (esim. joku on muutaman sekunnin/sentin pienempi/hitaampi kuin muut) Olisin iloinen mikäli kirjoittaisitte tänne erilaisia pienpelejä ja kertoisitte samalla mitä niihin kuuluu. paljon syöttöjä, pitkiä vai lyhyitä? pelaajilla omat alueensa? monta palloa? kosketusrajoitukset?
Joten kirjoittakaa pienpelitreeninne ja perustelunne tms.siihen liityvät asiat.
Kiitos.

[Noviisi]

Jos haluatte kehittää pelinrakentelua ja syöttöpeliä, niin seuraavaa voisi kokeilla:



Keskimmäinen joukkue yrittää riistää pallon. Heistä yksi saa kerrallaan mennä prässäämään vastustajan alueelle. Kaksi muuta pysyvät keskialueella ja yrittävät peittää syötöt alueelta toiselle.

Päädyissä olevat joukkueet kierrättävät palloa, kunnes löytävät hyvän syöttömahdollisuuden ja pelaavat sitten pallon keskialueen läpi (mieluusti maata myöten) toiseen päätyyn.
Avainsanoina: kierrättäminen, pallottoman liike, puhe, järkevä sijoittuminen, hyvät syötöt

Toimii hyvin myös neljän joukkueilla, jolloin kaksi keskeltä saa mennä prässäämään.

[Mayhem]

Tärkeää on myös, ettei palloa nosteta ilmaan. Sen takia kannattaakin ottaa sääntö, että palloa ei nosteta esim. vyötäröä ylemmäksi.
E. Jaahas, se olikin jo melkeinpä sanottu.

[aurinkokatsomo]

Tuo Noviisin juttu on oikein hyvä. Itsekin harkoissa on ollut tollasia. On oltu myös sillai, ettei keskeltä kukaan mene toisten alueelle, mutta se on kyllä jotenki parempi, että yks voi mennä.

[etuliite]

Yksi samantyylinen on myös

X                 X                         X

            O

X                                 O          X


X                X                         X
________________________
O                                    O

O   

O                   O

Onhan tuo huonosti hahmoteltu, mutta ideana on se, että toinen joukkue kierrättää palloa niin kauan kunnes kaksi toiselta puolelta tullutta prässääjää saavat pallon riistettyä ja syötettyä omalle joukkueelle, jonka jälkeen prässääjät palaavat omalle puolelle ja toiselta puolelt tulee kaksi miestä painostamaan.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Mikäli nyt oikein ymmärsin, ja sikäli kun en haluaisi ihan syvimpään helvettiin painaa näitä juttuja, joita tänne pusketaan - ihan jo senkin vuoksi, että jokainen harkitsematonkin harjoite on tervetullut osallistumaan yhteiseen puintiin - on silti todettava, ettei tässä nyt ole päätä eikä häntää. Tämähän voidaan kategorioida samaan kastiin niiden isävalmentajien kehittelemien harjoitteiden kanssa, jotka syntyvät ruuhkassa matkalla töistä pojan treeneihin. Tarkoitan niitä harjoituksia, jotka vastaavat kysymykseen, mitä helvettiä sitä tänään pojille keksisi, vaikka ohjaavan ajatuksen edelleen tulisi olla se, mitä taitoja harjoitettavien pelaajien tulisi oppia.

Ainahan harjoitteella pitäisi olla tavoite, porkkana tai määränpää. Nythän pelaajille viestitään sitä mentaliteettia, että heidän tulisi pallotella niin kauan, kunnes vastustaja riistää pelivälineen. Voidaakin kyseenalaistaa, mihin tämmöinen harjoite johtaa. Eli mitä pelaajat oppivat? Entä itse koutsaaminen? Mitä painotat? Mihin keskityt? Mitä opetat? Mitä kerrot? Mitä näytät? Mitä korjaat? Mistä jaat kehuja?

Faktahan on, että alueen koosta riippumatta moisella ylivoimalla pallollisen joukkueen tulisi pitää palloa hallussaan vähintään viisi minuuttia - jo alkeellisellakin osaamisella. Mitä toisen puolen pelaajat silloin tekevät? Odottavat. Missä he kehittyvät? Odottamisessa.

[defcon1]

Äläs ny, se "Täällä lyttäämme muiden harjoitteet" -ketju on tuolla ihan toisaalla.

Noviisin treeni on ihan pelitilannetreeniä (kärki prässää, keskikenttä peittää), prässäävälle voi vielä lisätä maalin päätyyn niin tulee suunnanmuutospelikin treenattua.

Ja tuo etuliitteen juttukin toimii kun vaan pistää suhteen pallolliset v pallottomat kuntoon, ja vaikka rajoittaa kosketuksia.
Pienemmillä (kun pallo ei oikein pysy hallussa) voi olla jotain 6v2/5v2 ja kolme kosketusta (minimi tai maksimi, riippuen siitä mitä painottaa), isommilla ja taitavammilla vaikka 3v2 yhdellä kosketuksella.
Pidempääkin syöttöä tulee treenautettua, jos alueet on erillään.
"Odottelun" opetus voi olla osa sitä, ettei koko joukkue ryntää pallon perään - ja tuo on aika raskas treeni, joten pieniä lepotaukoja tarvitaan.

Kritiikin sijaan: mikä sun oma panos originaalikysyjän auttamiseksi on?

[Tukeem Abdullah Jafer]

Noviisin treeni on ihan pelitilannetreeniä (kärki prässää, keskikenttä peittää), prässäävälle voi vielä lisätä maalin päätyyn niin tulee suunnanmuutospelikin treenattua.

Noviisin harjoitteeseen en ottanut kantaa. Siinä kierrättämisen idea säilyy, koska onnistuneen kierrätyksen jälkeen joukkue pystyy pelaamaan pallon vastakkaiselle puolelle (maali).

Ja tuo etuliitteen juttukin toimii kun vaan pistää suhteen pallolliset v pallottomat kuntoon, ja vaikka rajoittaa kosketuksia.
Pienemmillä (kun pallo ei oikein pysy hallussa) voi olla jotain 6v2/5v2 ja kolme kosketusta (minimi tai maksimi, riippuen siitä mitä painottaa), isommilla ja taitavammilla vaikka 3v2 yhdellä kosketuksella.
Pidempääkin syöttöä tulee treenautettua, jos alueet on erillään.
"Odottelun" opetus voi olla osa sitä, ettei koko joukkue ryntää pallon perään - ja tuo on aika raskas treeni, joten pieniä lepotaukoja tarvitaan.

Ongelmahan tässä treenissä on se, että vaikka kuinka sormeilisi pelaajamääriä, tavoite puuttuu. Kierrättämisen ideanahan tulisi olla se, että päästään antamaan avaava syöttö. Tässä harjoitteessa onnistuneenkin kierrätyksen jälkeen pallo laitetaan uudelleen ja uudelleen kiertoon, jolloin pelaajat oppivat suuntaamaan katseensa väärin, koska jalkapallolle ominaista eteenpäin pelaamisen pyrkimystä ei ole.

Kritiikin sijaan: mikä sun oma panos originaalikysyjän auttamiseksi on?

google.fi ja small sided games. Internet on pullollaan erilaisia peliharjoitteita. Avausviesti ei rajaa aluetta tarpeeksi. Pienpelejä on miljoonittain, mutta merkityksellistä on se, mitä halutaan treenata. Hyvä harjoitehan on sellainen, joka antaa mahdollisuuden kehittää maksimaalisesti juuri niitä ominaisuuksia, joita halutaankin kehittää.

[muumi]

google.fi ja small sided games. Internet on pullollaan erilaisia peliharjoitteita. Avausviesti ei rajaa aluetta tarpeeksi. Pienpelejä on miljoonittain, mutta merkityksellistä on se, mitä halutaan treenata. Hyvä harjoitehan on sellainen, joka antaa mahdollisuuden kehittää maksimaalisesti juuri niitä ominaisuuksia, joita halutaankin kehittää.

Näin juuri. Eihän harjoituksia voi lähteä miettimään sitä kautta, minkälaisella rungolla (ehkä huono sana, mutta että onko kyse pienaluepelistä, ison kentän pelistä, drilleistä vai mistä) sitä halutaan suorittaa, vaan pitää miettiä mitä halutaan harjoitella. Ja jokaisen ominaisuuden kehittämiseen on valtavasti harjoituksia ja aina voi keksiä lisää - jotkut toki ovat parempia kuin toiset, mutta mielestäni harjoituksien itse miettiminen kehittää.

Ensin täytyy miettiä mitä haluaa kehittää, sitten kehitellä harjoitus jossa tulee mahdollisimman monta toisoa ja mahdollisimman vähän seisomista, on pelinomaisuutta sekä voidaan tempoa nostaa. Ja kannattaa aina välillä muistella, mikä sen harjoituksen varsinainen tarkoitus oli, mitä ominaisuutta piti kehittää, koska se monesti on unohtunut jo aikapäiviä sitten - pidä siis harjoitus yksinkertaisena, jotta pystyt pitää vaatimustason korkeana nimenomaan sen osa-alueen suhteen mitä haluat harjoittaa, ilman että muut osa-alueet tökkii ja tulee virheitä joihin et ehdi puuttua. Itse pohtimisen jälkeen voikin suunnata internettiin, joko googleen tai nettikauppaan, koska sitten nuo valmiit harjoitukset aukeaakin jo ihan eri tavalla.

[PalloHullu]

eipä ole paljon vastauksia tullut noin pienellä rajauksella, joten jos olisin rajannut vielä enemmän vastauksia ei olisi tullut yhtään? turha tänne on tulla kumoamaan toisten treenejä ja vastauksia, Piste!

[pablo arpa]

Saattaa ehkä riipaista hiukan ohi aiheen, mutta joskus ollaan kavereiden kanssa pelailtu, varsinkin silloin kun on pienempi kenttä ja vähempi määrä pelaajia, kosketuksilla. Eli palloon saa kerralla koskea vaan vaikka neljä(4) kertaa. Haltuunotto, liike, liike ja syöttö. Nopeaa ja yksinkertaista... ja todella nopeasti tulee sitä tulta perseen alle.

Yksi vaihtoehto on myös joskus taannoin ollut kosketuskohdallinen jalkapallo. Eli esimerkiksi pelaaja 1 saa pelata vain sisäsyrjillä jne.
Jälkimmäinen siis yleensä niissä kaukaloihin rakennetuissa kentissä. Siellä jopa suhteellisen hauskaa.

E: eka vaihtoehto ei ollutkaan edes vähää alusta.

[Wili]

Yksi samantyylinen on myös

X                 X                         X

            O

X                                 O          X


X                X                         X
________________________
O                                    O

O   

O                   O

Onhan tuo huonosti hahmoteltu, mutta ideana on se, että toinen joukkue kierrättää palloa niin kauan kunnes kaksi toiselta puolelta tullutta prässääjää saavat pallon riistettyä ja syötettyä omalle joukkueelle, jonka jälkeen prässääjät palaavat omalle puolelle ja toiselta puolelt tulee kaksi miestä painostamaan.

Tää o Mursun bravuuri. " "

[Laiska]

Ongelmahan tässä treenissä on se, että vaikka kuinka sormeilisi pelaajamääriä, tavoite puuttuu. Kierrättämisen ideanahan tulisi olla se, että päästään antamaan avaava syöttö. Tässä harjoitteessa onnistuneenkin kierrätyksen jälkeen pallo laitetaan uudelleen ja uudelleen kiertoon, jolloin pelaajat oppivat suuntaamaan katseensa väärin, koska jalkapallolle ominaista eteenpäin pelaamisen pyrkimystä ei ole.

Oma henk.koht. mielipide tähän väliin:

Lihavoitu kohta on mielestäni sellainen vanhentunut käsite Suomalaisessa jalkapallossa, josta tulisi päästä eroon. Jalkapallon kehittyessä, on pallokontrollista tullut
aina vain tärkeämpää (ja kyllä, tiedän että esim. Inter voitti passiivisuudellaan Triplan). Huippujoukkueiden peli perustuu pitkälti pallokontrolliin ja pallon pitämiseen pienessäkin
tilassa, suunta on silloin toissijainen määre. Esim. Barcan peliä seuratessa (esimerkki on kaukaa haettu ja tiedostettu), peliä ei väkisin viedä "eteenpäin" vaan haetaan oikeita hetkiä iskeä
pitämällä palloa ja pakottamalla vastustaja liikkeeseen, virheisiin jne.

Esim. Etelä-Eurooppalaiset joukkueet, puhumattakaan Etelä-Amerikan joukkueista, harjoittelevat paljon monimuotoisia pienpelejä,
joissa idea on nimenomaan pallon pitäminen. Ei kierrätys, ei maalinteko, ei suunnanmuutos tms. Kun pallo pysyy omalla joukkueella, on tila
tai omien pelaajien määrä mikä tahansa, voidaan taitoa jatkojalostaa siihen seuraavaan askeleeseen, esim. läpisyöttöön tai peliä edistävään avaukseen.

Oikeassa olet siinä, että valmentajan tulisi aina pystyä perustelemaan pelaajilleen mitä milloinkin harjoitellaan ja mikä hyöty siitä on pelin kannalta.
Lisäksi, kannustaa pelaaja itse pohtimaan samaa asiaa: miksi? Itse asian oivaltaminen kun taitaa kuitenkin eniten kehittää.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Lihavoitu kohta on mielestäni sellainen vanhentunut käsite Suomalaisessa jalkapallossa, josta tulisi päästä eroon. Jalkapallon kehittyessä, on pallokontrollista tullut aina vain tärkeämpää.

Ei se pallokontrollilta ole pois, vaikka pelissä olisikin maali tai jokin pelin suunnan määrittävä tavoite. Pallokontrollillakin tulisi yrittää luoda mahdollisuus järjestäytyneeseen etenemiseen. Tämähän konkretisoituu juuri Barcelonan pelissä. La Masiassahan ei kuulemma käytetä yhtään peliharjoitetta, jossa ei olisi maaleja. Sama punainen lanka kulkee läpi italialaisten harjoituskeskusten. Tietysti eron voi tehdä pienpelit, joissa teemana on teknisten ominaisuuksien kehittäminen.

Pienpelit ilman pelisuuntaa vääristävät peliasentoja ja vartalon suuntaamista. Onhan muistettava, että pallonhallintaan perustuvassa pelissäkin avaava syöttö eteenpäin on aina ensisijainen ratkaisu. Jos siihen ei ole mahdollisuutta, pyritään kontrolloimaan tilannetta pallonhallinnalla, mutta silloinkin jokaisen ratkaisun tavoitteena on rakentaa suotuisa tilanne etenemiselle.

Jos siis ajattelemme pienpeliä, jonka päämäärä on pelkässä pallonhallinnassa tietyllä alueella, ainoastaan keskuspuolustajille peliasennot ja liikemallit ovat edes jokseenkin pelinomaiset. Muut pelaajat toistavat virheellisiä toimintamalleja. Puhtaissa pallonhallintapeleissä myöskään puolustavan joukkueen toiminta ei ole jalkapallolle – maalipelinä – ominaista. Tämän vuoksi pallollisen joukkueen syöttökulmat vääristyvät ja nolla-asteen syötöt saavat saman arvon kuin paremmat syöttökulmat.

[Laiska]

Ei se pallokontrollilta ole pois, vaikka pelissä olisikin maali tai jokin pelin suunnan määrittävä tavoite. Pallokontrollillakin tulisi yrittää luoda mahdollisuus järjestäytyneeseen etenemiseen. Tämähän konkretisoituu juuri Barcelonan pelissä. La Masiassahan ei kuulemma käytetä yhtään peliharjoitetta, jossa ei olisi maaleja. Sama punainen lanka kulkee läpi italialaisten harjoituskeskusten. Tietysti eron voi tehdä pienpelit, joissa teemana on teknisten ominaisuuksien kehittäminen.

Samaa mieltä, mutta maali ei ole aina se pelisuuntaa määrävä tekijä: rajat, prässäävä pelaaja etc. ovat usein hetkellisesti tärkeämpiä välitavoitteita. Etenemiseen totta kai pyritään, pitää vaan oppia tunnistamaan ne hetket jolloin on oikea hetki edetä. Yleensähän pienpelit ovat juuri taitoa kehittäviä harjoitteita, kierrätystä voi harjoitella isolla kentällä.

Pienpelit ilman pelisuuntaa vääristävät peliasentoja ja vartalon suuntaamista. Onhan muistettava, että pallonhallintaan perustuvassa pelissäkin avaava syöttö eteenpäin on aina ensisijainen ratkaisu. Jos siihen ei ole mahdollisuutta, pyritään kontrolloimaan tilannetta pallonhallinnalla, mutta silloinkin jokaisen ratkaisun tavoitteena on rakentaa suotuisa tilanne etenemiselle.

Hmm...tässä on varmasti perää, mutta kuten sanoin, tulee lähes kaikissa pienpeleissäkin automaattisesti pelisuuntia.
Lisäksi, lapsille/nuorille tulisi opettaa vartalonsuuntaamista ihan kädestä pitäen (suojaukset jne). Tätä Suomessa harjoitetaan valitettavan vähän.
Ns. teoria ensin kuntoon ja sen jälkeen toistoja mm. pienpeleissä.

Jos siis ajattelemme pienpeliä, jonka päämäärä on pelkässä pallonhallinnassa tietyllä alueella, ainoastaan keskuspuolustajille peliasennot ja liikemallit ovat edes jokseenkin pelinomaiset. Muut pelaajat toistavat virheellisiä toimintamalleja. Puhtaissa pallonhallintapeleissä myöskään puolustavan joukkueen toiminta ei ole jalkapallolle – maalipelinä – ominaista. Tämän vuoksi pallollisen joukkueen syöttökulmat vääristyvät ja nolla-asteen syötöt saavat saman arvon kuin paremmat syöttökulmat.

Alkuun tulikin jo vastausta ylempänä. Samaa mieltä olen puolustavan joukkueen käyttäytymisestä. Esimerkkinä Suomessa useasti käytetty 3 joukkueen peli (varmasti monelle tuttu).
Keskellä oleva joukkue prässää, 2 muulla joukkueella muutama kosketus ja osumasta vaihto. Väärin tehtynä käy juurikin näin. Muutenkin pakonomaiset kosketusrajoitukset ovat
keinotekoinen yritys temmon lisäämiseksi, joka aina ei ole tarpeen. Jos pelaaja tietää, että vastustajalla on vain "yksi kosketus" jäljellä, muuttuu puolustus käyttäytyminen verrattuna siihen
tilanteeseen, että kaveri saa harhauttaa tyhmänä päälle juoksevan puolustajan.

Muutaman kosketuksen pelit parantavat tiettyjä ominaisuuksia, mutta syövät toisia, kuten esim. rytmittämiskykyä.
Tässäkin ongelma ei ole ns. pienpelin ideassa, vaan sen toteutuksessa. Kuten aikaisemmin on todettu, idea harjoituksen taustalla pitää olla selvillä.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Samaa mieltä, mutta maali ei ole aina se pelisuuntaa määrävä tekijä: rajat, prässäävä pelaaja etc. ovat usein hetkellisesti tärkeämpiä välitavoitteita. Etenemiseen totta kai pyritään, pitää vaan oppia tunnistamaan ne hetket jolloin on oikea hetki edetä.

Kuten sanoin, pelissä voi olla maali tai jokin muu pelaamisen suunnan määrittävä tavoite. Kuitenkin se, mistä käytät nimeä pallonhallinta, on järjestelmällistä etenemismahdollisuuden etsimistä. Voidaan puhua pelinavaamisesta, -rakentelusta tai vaikka pienemmästäkin pelikierron osasta. Pienpelissä, jossa ei ole yleistä suuntaa määrittävää tekijää, ei opita tunnistamaan hetkiä, jolloin tulisi edetä. Mikään välitavoite ei myöskään ole verrannollinen päätavoitteelle.

Yleensähän pienpelit ovat juuri taitoa kehittäviä harjoitteita, kierrätystä voi harjoitella isolla kentällä.

Tietysti kierrätystä voi harjoitella isolla kentällä – kuten myös pienellä. Nyt kuitenkin puhuin teknisten ominaisuuksien kehittämisestä, en taidollisten. Toki olet oikeassa, että nimenomaan pienpeleillä kehitetään taitoa, mutta juuri tällöin pelissä pitäisi olla säännöillä määrätty suunta, etteivät taito-ominaisuudet vääristy.

Hmm...tässä on varmasti perää, mutta kuten sanoin, tulee lähes kaikissa pienpeleissäkin automaattisesti pelisuuntia.

Pienpeleissä, joissa ei ole suuntaa määrittävää tavoitetta, pelisuunnat ovat lähtökohtaisesti väärät tai vain sattumalta oikeat. Ajatellaanpa asiaa niin, että tietyllä alueella pelattavassa pallonhallintapelissä joukkueen laitapakki saa rajan lähettyvillä pallon. Mihin suuntaan hänen vartalonsa tulisi olla ensimmäisen kosketuksen hetkellä? Pallonhallintapelissä asia on lähtökohtaisesti ihan sama, kunhan selkä ei ole kentälle päin. Pelissä, jossa on suunta, kuten jalkapallossa, asia ei ole ihan sama. Mille puolelle laitapakki pyytää palloa? Kummalla jalalla ja millä jalkaterän osalla hän ottaa pelivälineen haltuun ja mihin suuntaan? Pallonhallintapelissä päätavoitteen (pääsuunnan) puuttuminen vääristää monia asioita tai tekee niistä yhdentekeviä itse jalkapallon kannalta.

Muutaman kosketuksen pelit parantavat tiettyjä ominaisuuksia, mutta syövät toisia, kuten esim. rytmittämiskykyä.

Niinpä. Tietyt ominaisuudet voivat kehittyä, mutta samalla toiset ominaisuudet kärsivät, jos peliltä riistetään jotain sille ominaista – on se sitten vapaat kosketukset tai pelin suunta. Toisaalta kosketusrajoituksilla voidaan pakottaa pelaajia nopeaan havainnointiin ja ajatteluun tai vaikka liikkeiden oikeaan ajoittamiseen. Mutta mihin pyritään pallonhallintapelillä, jossa mikään sääntö ei määritä pelin varsinaista suuntaa?

[koera]

Mutta mihin pyritään pallonhallintapelillä, jossa mikään sääntö ei määritä pelin varsinaista suuntaa?

Jatketaan tuota kritiikkiä vielä. Vastustajan pääty ja maali määräävät pallollisen pelaajan ensisijaisen syöttö/kuljetussuunnan, mutta myös puolustavan pelaajan orientoitumisen. Usein onnistunut yllättävä suunnanmuutos tai syöttöhämäys menee läpi juuri sen takia että siinä käytetään tuota suorinta ja samalla uskottavinta vaihtoehtoa hyväksi: puolustava pelaaja ei voi olla reagoimatta esimerkiksi syöttöhämäykseen, jos maali on suoraan hänen selkänsä takana. Jos painopiste puuttuu, häviää myös autenttisuus puolustajan reaktiosta.

[Laiska]

Kuten sanoin, pelissä voi olla maali tai jokin muu pelaamisen suunnan määrittävä tavoite. Kuitenkin se, mistä käytät nimeä pallonhallinta, on järjestelmällistä etenemismahdollisuuden etsimistä. Voidaan puhua pelinavaamisesta, -rakentelusta tai vaikka pienemmästäkin pelikierron osasta. Pienpelissä, jossa ei ole yleistä suuntaa määrittävää tekijää, ei opita tunnistamaan hetkiä, jolloin tulisi edetä. Mikään välitavoite ei myöskään ole verrannollinen päätavoitteelle.

Tokihan pallokontrolli on järjestelmällistä etenemismahdollisuuden etsintää, niin kuin koko jalkapallo. Maalia yritetään pääasiallisesti hakea, joka pelissä. Pelissä tulee kuitenkin tilanteita, jolloin pallon pitäminen
omalla joukkueella on tärkeämpää hetkellisesti kuin ns. eteenpäin pyrkiminen, esimerkkinä kova prässi lievästi epäonnistuneen syötön jälkeen, jolloin "kontrolli" on hetkeksi pettänyt. Tällöin on tärkeämpää
pitää pallo joukkueella ja saada kontrolli takaisin, suunnasta piittaamatta. Näin vältetään esim. vastahyökkäykset, jolloin oma joukkue ei ole suotuisessa asemassa. Pelkällä pallonhallintapelillä kehitetään tähän tarvittavia
ominaisuuksia, pienessä tilassa pelaamista, suojaamista, pienien syöttösuuntien hahmottamista jne.

Tietysti kierrätystä voi harjoitella isolla kentällä – kuten myös pienellä. Nyt kuitenkin puhuin teknisten ominaisuuksien kehittämisestä, en taidollisten. Toki olet oikeassa, että nimenomaan pienpeleillä kehitetään taitoa, mutta juuri tällöin pelissä pitäisi olla säännöillä määrätty suunta, etteivät taito-ominaisuudet vääristy.

Tästä olemme samaa mieltä, ja vielä varmuudeksi: olen täysin samoilla linjoilla peliasennon harjoittelemisesta.

Pienpeleissä, joissa ei ole suuntaa määrittävää tavoitetta, pelisuunnat ovat lähtökohtaisesti väärät tai vain sattumalta oikeat. Ajatellaanpa asiaa niin, että tietyllä alueella pelattavassa pallonhallintapelissä joukkueen laitapakki saa rajan lähettyvillä pallon. Mihin suuntaan hänen vartalonsa tulisi olla ensimmäisen kosketuksen hetkellä? Pallonhallintapelissä asia on lähtökohtaisesti ihan sama, kunhan selkä ei ole kentälle päin. Pelissä, jossa on suunta, kuten jalkapallossa, asia ei ole ihan sama. Mille puolelle laitapakki pyytää palloa? Kummalla jalalla ja millä jalkaterän osalla hän ottaa pelivälineen haltuun ja mihin suuntaan? Pallonhallintapelissä päätavoitteen (pääsuunnan) puuttuminen vääristää monia asioita tai tekee niistä yhdentekeviä itse jalkapallon kannalta.

Tähän osaksi eri. Itse olen täysin samaa mieltä siitä, että Suomessa ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota pieniin asioihin. Kuten mainitsit: kummalle puolelle syöttö tulee, miten pallo otetaan haltuun, suuntaan, suojaukseen jne.
Itse näen niin, että näitä asioita pitäisi käydä läpi kaikissa harjoitteissa. Etenkin nuorille, valmentajan toimesta. Pienpelin "suunnista" moni määräytyy tilanteen mukaan. Syöttäjän hahmotuskyvystä on kiinni, kummalle puolelle
hänen kannattaa syöttää, jos vastustaja prässää syöttökohdetta. Vastaanottaja joutuu reagoimaan muuttuvaan tilanteeseen nopealla päätöksellä. Ymmärrän mitä haet takaa, mutta uskon pienpelistä löytyvän "suuntia" kunhan
ne vain pelaajille osataan selittää. Tullaan taas siihen, mitä valmentaja hakee harjoitteella.

Niinpä. Tietyt ominaisuudet voivat kehittyä, mutta samalla toiset ominaisuudet kärsivät, jos peliltä riistetään jotain sille ominaista – on se sitten vapaat kosketukset tai pelin suunta. Toisaalta kosketusrajoituksilla voidaan pakottaa pelaajia nopeaan havainnointiin ja ajatteluun tai vaikka liikkeiden oikeaan ajoittamiseen. Mutta mihin pyritään pallonhallintapelillä, jossa mikään sääntö ei määritä pelin varsinaista suuntaa?

Tokihan ymmärrän myös kosketusrajoituksista aiheutuvat hyödyt, kyse onkin tasapainon löytämisestä. Pelinsuuntahan voi myös olla yksi "suunta", pienpelissä esim. paineelliselta puolelta paineettomalle. Siihen
ei maalia tarvita, vaikkakin se voi olla hyödyllinen. Toisenlainen näkökulma: voiko maalin lisääminen harjoitteeseen viedä idean itse harjoitteelta? Esim. maalin varjelusta tulee tärkeämpää, kuin vaikkapa yhtenäisenä
joukkueena liikkumisesta (esimerkkinä vaikkapa taas 3 joukkueen peli)? En missään nimessä kiellä sitä ideaa, jota ajat takaa. Mielestäni vain on tärkeämpää asettaa harjoitteelle tavoite ja auttaa pelaajat ymmärtämään
siitä saatava hyöty PELIÄ ajatellen.

Jatketaan tuota kritiikkiä vielä. Vastustajan pääty ja maali määräävät pallollisen pelaajan ensisijaisen syöttö/kuljetussuunnan, mutta myös puolustavan pelaajan orientoitumisen. Usein onnistunut yllättävä suunnanmuutos tai syöttöhämäys menee läpi juuri sen takia että siinä käytetään tuota suorinta ja samalla uskottavinta vaihtoehtoa hyväksi: puolustava pelaaja ei voi olla reagoimatta esimerkiksi syöttöhämäykseen, jos maali on suoraan hänen selkänsä takana. Jos painopiste puuttuu, häviää myös autenttisuus puolustajan reaktiosta.

Tämä on sellainen dilemma, joka esiintyy monissa harjoitteissa. Enkä näe siihen muuta keinoa, kuin pelinomaisuuden. Sama ilmiöhän esiintyy esim. perus 1v1 harjoitteissa, joita valitettavan usein näkee.
Pakki tietää vastustajan harhauttavan, jolloin on aika paljon helpompi puolustaa. Nyt pointti onkin se, että pienpelit eivät vastaa kokonaisvaltaista harjoittelua. Tätä puolta tulisikin parantaa jossain muussa harjoitteessa,
vaikka toisenlaisessa pienpelissä. Variaatioitahan on monia. Se ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että tiettyjä asioita voi harjoitella esim. ilman maaleja.

[rukkanen]

Jos palataan tuohon "Mursun bravuuriin", niin olisiko riittävä suuntaa määrittävä tekijä esimerkiksi se, että palloa pitävä joukkue saa pisteen jokaisesta yli n metrin pituisesta syötöstä (ko. matka tietysti vaihtelee pelialueen koon mukaan)? Tällöinhän pelissä olisi maali, ja harjoiteltaisiin tavallaan sitä vapauttavan syötön ideaa, jolloin pelisuunta määräytyisi aina suhteellisesti vastustajan pelaajien ja omien pelaajien mukaan (osittainhan tämä on vallitseva tilanne ihan "aidossakin" pelitilanteessa, aina mennään suhteessa pallon, vastustajien ja omien sijainteihin + tietty kentän rajoihin). Pelkkiä pitkiä syöttöjä ei taasen kannattaisi hakea siksi, että niissä on suurempi riski pallonmenetyksiin, joiden jälkeen vastustaja pääsisi yrittämään pisteiden (maalin) tekoa.

[defcon1]

Täällä mennään nyt aika paljon äärimmäisyydestä äärimmäisyyteen, vaikka valmentaminen on kyllä jatkuvaa valintojen tekemistä monien hyvien vaihtoehtojen kesken. Yhdessä osiossa treenataan yhtä juttua, jotta pystytään keskittymään siihen kunnolla, seuraavassa jotain toista - oppiminen nopeutuu ja syventyy.

Ei sitä eteenpäin pelaamista pidä ymmärtää niin, että aina yritetään suoraan kohti vastustajan maalia riippumatta mistään muusta.
Eikä hallintapeliä pidä ymmärtää niin, että kierrätetään aina turvallisimmalle pelaajalle jotta pallo pysyy omalla joukkueella.
Tavoite (vaikka maali, tai tossa noviisin treenissä läpisyöttö) ja suunta on tärkeitä, kun pelaajilla jo pysyy pallo jalassa, mutta jossain varhaisemmassa kehitysvaiheessa voi olla OK että vain löydetään se omanvärinen liivi mistä suunnasta tahansa... (Eli vastaus TAJ:n kysymykseen: pallonhallintapeli ilman suuntaa voi olla hyvä pallonhallinnan ja eyes-up -osan treeni tietyssä kehitysvaiheessa.)

Ja koko hommassahan täytyy aina lähteä sen valmennettavan joukkueen ja valmennettavien pelaajien pohjalta. Esimerkki: omassa joukkueessa ongelma on että syöttö palautetaan liian usein takaisin sinne mistä se tulikin - sen takia treeneissä ei paljoa tehdä kahden pelaajan vastakkaissyöttöjuttuja, vaan haetaan syöttöjä kolmannelle, syöttökulmia, painopisteen vaihtoa.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Tokihan pallokontrolli on järjestelmällistä etenemismahdollisuuden etsintää, niin kuin koko jalkapallo. Maalia yritetään pääasiallisesti hakea, joka pelissä. Pelissä tulee kuitenkin tilanteita, jolloin pallon pitäminen omalla joukkueella on tärkeämpää hetkellisesti kuin ns. eteenpäin pyrkiminen, esimerkkinä kova prässi lievästi epäonnistuneen syötön jälkeen, jolloin "kontrolli" on hetkeksi pettänyt. Tällöin on tärkeämpää pitää pallo joukkueella ja saada kontrolli takaisin, suunnasta piittaamatta. Näin vältetään esim. vastahyökkäykset, jolloin oma joukkue ei ole suotuisessa asemassa. Pelkällä pallonhallintapelillä kehitetään tähän tarvittavia ominaisuuksia, pienessä tilassa pelaamista, suojaamista, pienien syöttösuuntien hahmottamista jne.

Nämä samat ominaisuudethan kehittyvät myös peleissä, joissa on hyökkäyssuunta. Erotuksena vain on se, että suunnallisessa pelissä pelaaja oppii myös ajattelemaan milloin on se hetki, kun palloa kontrolloidaan ja milloin taas pyritään eteenpäin. Jokaisessa harjoitteessa tulisikin olla ajatus ja ongelman ratkaisu mukana. Noin muutenhan vastustajan saadessa kovan prässin pallolliselle kontrolloivien syöttöjen tilannekohtainen määrä tulisi olla vain 1-3 syöttöä. Tämän jälkeen siirrytään jälleen pelinavaamiseen ja -rakenteluun.

Yksi puhtaan pallonhallintapelin suurista ongelmista on se, että pelaajan on vaikea tunnistaa tilanteita, joissa hän on toiminut oikein. Pelkkä syöttö omalle ei riitä. Tarpeeksi vahvistusta omalle toiminnalle ei myöskään anna valveutuneen valmentajan ”hyvä” -huudot tai pelin pysäyttäminen ja neuvominen. Pelaaja pyrkii toistamaan onnistuneita suorituksia ja kehittämään uusi ratkaisumalleja epäonnistuneiden tilalle. Ensin hänen on kuitenkin itse tunnistettava, mikä oli oikein ja missä olisi korjattavaa. Tämän vuoksi pelaajat tarvitsevat konkreettisia palkintoja ja merkkejä, jotka kertovat suorituksen onnistumisesta.

Ajatellaanpa vaikka yllä olevaa Noviisin harjoitetta, jossa pelillä on suunta. Vastustaja saa sellaisen prässin päälle, ettei pallollinen pysty pelaamaan sen läpi. Pallollinen yrittää ja epäonnistuu. Oletettavasti hän seuraavassa samankaltaisessa tilanteessa pyrkii löytämään erilaisen ratkaisumallin – jopa ilman valmentajan älähdystä. Seuraavassa tilanteessa sama pelaaja kontrolloi ja pelaa pallon ”turvaan”. Kierrätyksen jälkeen pallollinen joukkue saa tilan avaavalle syötölle ja pelaa pallon vastakkaiselle puolelle (maali). Pelaajat tietävät onnistuneensa.

Pienpelin "suunnista" moni määräytyy tilanteen mukaan. Syöttäjän hahmotuskyvystä on kiinni, kummalle puolelle hänen kannattaa syöttää, jos vastustaja prässää syöttökohdetta. Vastaanottaja joutuu reagoimaan muuttuvaan tilanteeseen nopealla päätöksellä. Ymmärrän mitä haet takaa, mutta uskon pienpelistä löytyvän "suuntia" kunhan ne vain pelaajille osataan selittää. Tullaan taas siihen, mitä valmentaja hakee harjoitteella.

Toki kaikista pienpeleistä löytyy aina tilannekohtaisia suuntia, mutta pallonhallintapelistä puuttuu edelleen varsinainen päämäärä – hyökkäyssuunta. Tämä aiheuttaa nimenomaan sen, että ensisijaiset peliasennot ja liikemallit ovat vääristyneitä tai oikeastaan ne puuttuvat kokonaan. Niiden täydelliseen hallintaan perustuu hyvinkin pitkälti esimerkiksi Barcelonan pallollinen pelaaminen. Ei siis riitä, että pienpeli tarjoaa tilannekohtaisia suuntia, vaan pelaajien on tiedettävä, mihin suuntaan lähtökohtaisesti pyritään.

Toisenlainen näkökulma: voiko maalin lisääminen harjoitteeseen viedä idean itse harjoitteelta? Esim. maalin varjelusta tulee tärkeämpää, kuin vaikkapa yhtenäisenä joukkueena liikkumisesta (esimerkkinä vaikkapa taas 3 joukkueen peli)?

Se riski on toki olemassa. Pelin voi pilata vääränlaisella maalilla tai tavoitteella. Valmentajan on mietittävä tarkkaan millainen maali sopii mihinkin harjoitteeseen. Maalihan voi olla iso maali, pienimaali, useampi maali, tötsäportti, maalialue, raja, kohdepelaaja tai useampi ja niin edelleen. Näistä valmentajan tulee valita harjoitteeseensa ja harjoituksen aiheeseen sopivin ja nimenomaan harjoitetta mahdollisimman hyvin tukeva. Sellainen, joka ohjaa oikeaan (pelinomaiseen) suuntaan sekä pallollisen että pallottoman joukkueen toimintaa.

Nyt pointti onkin se, että pienpelit eivät vastaa kokonaisvaltaista harjoittelua. Tätä puolta tulisikin parantaa jossain muussa harjoitteessa, vaikka toisenlaisessa pienpelissä. Variaatioitahan on monia. Se ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että tiettyjä asioita voi harjoitella esim. ilman maaleja.

On toki asioita, joita voi harjoitella ilman maaleja, kuten jo aiemmin mainitsinkin. Tekniset ominaisuudet lukeutuvat näihin, mutta jos halutaan harjoittaa pelitaidollisia tai taktisia ominaisuuksia, mistä alun perin olikin kyse (kierrättämisestä), on pelillä oltava lähtökohtainen suunta.

Täällä mennään nyt aika paljon äärimmäisyydestä äärimmäisyyteen, vaikka valmentaminen on kyllä jatkuvaa valintojen tekemistä monien hyvien vaihtoehtojen kesken. Yhdessä osiossa treenataan yhtä juttua, jotta pystytään keskittymään siihen kunnolla, seuraavassa jotain toista - oppiminen nopeutuu ja syventyy.

Tarkoitatko osiolla yhden harjoitteen tiettyä vaihetta vai koko harjoitetta? Joka tapauksessa oli sitten kyse mistä tahansa aiheesta, pienpelin tulee olla sellainen, ettei se riko mitään kyseisen aiheen osatekijää. Esimerkiksi harjoiteltaessa kierrättämistä, harjoite ei saa vääristää vartalon suuntaamista, vaikka keskityttäisiinkin ainoastaan syöttöjen kovuuteen.

Tavoite (vaikka maali, tai tossa noviisin treenissä läpisyöttö) ja suunta on tärkeitä, kun pelaajilla jo pysyy pallo jalassa, mutta jossain varhaisemmassa kehitysvaiheessa voi olla OK että vain löydetään se omanvärinen liivi mistä suunnasta tahansa... (Eli vastaus TAJ:n kysymykseen: pallonhallintapeli ilman suuntaa voi olla hyvä pallonhallinnan ja eyes-up -osan treeni tietyssä kehitysvaiheessa.)

Nyt puhut tekniikkaharjoitteista. Sitä kukaan ei tietääkseni ole kieltänytkään, ettei tekniikkaa voisi harjoitella ilman pelin suuntaa määrittäviä tekijöitä. Kuitenkin jo herkkyyskaudet määrittävät sen, että riittävät tekniset ominaisuudet, vaikka sitten kierrättämisen opetteluun, pitäisi olla hallussa jo hyvin nuorena.

[defcon1]

Täällä mennään nyt aika paljon äärimmäisyydestä äärimmäisyyteen, vaikka valmentaminen on kyllä jatkuvaa valintojen tekemistä monien hyvien vaihtoehtojen kesken. Yhdessä osiossa treenataan yhtä juttua, jotta pystytään keskittymään siihen kunnolla, seuraavassa jotain toista - oppiminen nopeutuu ja syventyy.

Tarkoitatko osiolla yhden harjoitteen tiettyä vaihetta vai koko harjoitetta? Joka tapauksessa oli sitten kyse mistä tahansa aiheesta, pienpelin tulee olla sellainen, ettei se riko mitään kyseisen aiheen osatekijää. Esimerkiksi harjoiteltaessa kierrättämistä, harjoite ei saa vääristää vartalon suuntaamista, vaikka keskityttäisiinkin ainoastaan syöttöjen kovuuteen.

Whatever. Harjoitteen tietty vaihe/koko harjoite/pidempiaikainen kausi, ihan sama periaate pätee: joskus keskitytään yhteen asiaan, joskus toiseen.
Periaatteessa sama tuolle että vääriä asioita ei pitäisi opetella.

Nyt puhut tekniikkaharjoitteista. Sitä kukaan ei tietääkseni ole kieltänytkään, ettei tekniikkaa voisi harjoitella ilman pelin suuntaa määrittäviä tekijöitä. Kuitenkin jo herkkyyskaudet määrittävät sen, että riittävät tekniset ominaisuudet, vaikka sitten kierrättämisen opetteluun, pitäisi olla hallussa jo hyvin nuorena.

Eli sinun mielestäsi kyseinen harjoite on paha, jos sen aiheena on hallintapelin opettelu, mutta OK jos sen aiheena on pallonhallinta?
Ja tuo "herkkyyskaudet määrittävät että tekun pitäisi olla hallussa jo riittävän nuorena"...
Veikkaus: sinä et ilmeisesti ole junnuvalmentaja?

[Laiska]

Toki kaikista pienpeleistä löytyy aina tilannekohtaisia suuntia, mutta pallonhallintapelistä puuttuu edelleen varsinainen päämäärä – hyökkäyssuunta. Tämä aiheuttaa nimenomaan sen, että ensisijaiset peliasennot ja liikemallit ovat vääristyneitä tai oikeastaan ne puuttuvat kokonaan. Niiden täydelliseen hallintaan perustuu hyvinkin pitkälti esimerkiksi Barcelonan pallollinen pelaaminen. Ei siis riitä, että pienpeli tarjoaa tilannekohtaisia suuntia, vaan pelaajien on tiedettävä, mihin suuntaan lähtökohtaisesti pyritään.

Päämäärä ei olekaan "suunta" vaan pallon pysyminen omalla joukkueella missä tilanteessa tahansa. Peliasennot ovat tilanne- ja pelaajakohtaisia, totta kai niihin tulee puuttua,
neuvoa ja opastaa, mutta kuten esim. juoksemisessa (asennot etc.), liika puuttuminen luonnolliseen asiaan voi olla jopa haitallista. Oletan, että liikemalleilla tarkoitat etukäteen sovittuja asioita
miten pelaaja liikkuu tietyissä tilanteissa. Kuten sanottua, kokonaisvaltaisessa harjoittelussa tämäkin puoli pitää käydä läpi. Jokainen pelaaja tietää pelissä joka hetkellä suunnan
johon pyrkiä ilman sen suurempaa harjoitteluakin (oletan, että puhumme jo tietyn ikäisistä pelaajista), tietyissä tilanteissa tämä vain pitää unohtaa. Ymmärrän kyllä mitä haet takaa suunnan
tiedostamisella (pelinomaisuus ratkaisuihin etc.)

Yksi puhtaan pallonhallintapelin suurista ongelmista on se, että pelaajan on vaikea tunnistaa tilanteita, joissa hän on toiminut oikein. Pelkkä syöttö omalle ei riitä. Tarpeeksi vahvistusta omalle toiminnalle ei myöskään anna valveutuneen valmentajan ”hyvä” -huudot tai pelin pysäyttäminen ja neuvominen. Pelaaja pyrkii toistamaan onnistuneita suorituksia ja kehittämään uusi ratkaisumalleja epäonnistuneiden tilalle. Ensin hänen on kuitenkin itse tunnistettava, mikä oli oikein ja missä olisi korjattavaa. Tämän vuoksi pelaajat tarvitsevat konkreettisia palkintoja ja merkkejä, jotka kertovat suorituksen onnistumisesta.

Tässä onkin hyvän valmentajan ero huonoon: hyvä valmentaja osaa selostaa pelaajalle tavoitteen, tietyt tilanteet, eron hyvän ja huonon suorituksen välillä, ja
saa ennen kaikkea pelaajan itsensä pohtimaan näitä asioita. Vaikka konkreettinen palkinto on tehokas, se ei suinkaan ole ainoa. Ei maalinteko ole se ainoa oikea palkinto,
enkä usko että sitä tarkoititkaan. Hyvä syöttö omalle, voi joillekin olla tarvittava palkinto, esim. läpisyöttö tai prässin avaava oivallus. Yleensä asian oivaltaminen riittää monessa tapauksessa.

Täällä mennään nyt aika paljon äärimmäisyydestä äärimmäisyyteen, vaikka valmentaminen on kyllä jatkuvaa valintojen tekemistä monien hyvien vaihtoehtojen kesken

Myönnetään, että mentiin vähän syvällisiin, mutta on hienoa pystyä välillä keskustelemaan ja pohdiskelemaan oikein kunnolla. Defcon1 on siinä oikeassa, että
aina ennen harjoitetta tulee miettiä lähtökohtia: pelaajien ikä/taidot, mitä halutaan kehittää, päämäärää jne. Itse uskon, että monia asioita voidaan harjoitella
ilman maaleja/selkeää suuntaa - päämäärän pitää olla kuitenkin selvillä. Miten tämä asia auttaa oikeassa pelissä? Silloin on tärkeää osata myös välittää tämä ajatus
joukkueelle! Aina pitäisi pystyä perustelemaan harjoite, huuto, väite, haukku, jonka pelaajille välittää. Ja kannustaa pelaajia kyseenalaistamaan. Itse uskon mahdollisimman monipuoliseen,
luonnolliseen ja mielikuvitusrikkaaseen harjoitteluun.

Vielä loppuun huomautuksena/pohdintana: Espanjalaisilla, esim. monella Barcan pelaajalla, on vahva futsal tausta. Samoin E-Amerikkalaisilla pelaajilla. Omasta milestäni
tässä on suuri syy taidolliseen etuun esim. pohjoismaalaisiin verrattuna. Peli perustuu nimenomaan pienen alueen peliin, jossa pallollisella on lähes poikkeuksetta
paine ja koko joukkueen pallokontrolli on erittäin tärkeää. Milloin Suomessa herätään futsalin käyttömahdollisuuksiin varsinkin talvikausina, kun ollaan jo valmiiksi sisätiloissa?

Hyviä pointteja edellä, lisää kiitos

[Tukeem Abdullah Jafer]

Whatever. Harjoitteen tietty vaihe/koko harjoite/pidempiaikainen kausi, ihan sama periaate pätee: joskus keskitytään yhteen asiaan, joskus toiseen.
Periaatteessa sama tuolle että vääriä asioita ei pitäisi opetella.

Harjoitettavat asiat voidaan ja ne tuleekin purkaa useampiin pienempiin tekijöihin - avainasioihin. Esimerkiksi kierrättäminen sulkee raameihinsa monta tekjiää kuten jo mainitut syöttökovuus ja peliasennot. Edelleen vaikka harjoitteessa keskityttäisiin näistä vain toiseen, harjoitteen organisointi ei saa rikkoa senkään tekijän oikeaa suoritusmallia, jota ei nimenomaisesti harjoiteta.

Eli sinun mielestäsi kyseinen harjoite on paha, jos sen aiheena on hallintapelin opettelu, mutta OK jos sen aiheena on pallonhallinta?
Ja tuo "herkkyyskaudet määrittävät että tekun pitäisi olla hallussa jo riittävän nuorena"...
Veikkaus: sinä et ilmeisesti ole junnuvalmentaja?

Puhtaassa pallonhallintapelissa on parantamisen varaa, jos sen teema on taktikkaan tai pelitaitoon liittyvä. Harjoite voi toimia, jos sillä harjoitetaan teknistä ominaisuutta. Oletko eri mieltä herkkyyskausien - tutkimuksiin perustuvista - määräyksistä?

[Tukeem Abdullah Jafer]

Päämäärä ei olekaan "suunta" vaan pallon pysyminen omalla joukkueella missä tilanteessa tahansa.

Tavoitteen pitäisi olla pallon pysyminen omalla joukkueella missä tilanteessa tahansa suhteessa pelin suuntaan. Eli toisinaan on järjetöntä palauttaa pallo sinne, mistä se on juuri tullut, jos mahdollisuus on siirtyä eteenpäin pitämään palloa omalla joukkueella.

Peliasennot ovat tilanne- ja pelaajakohtaisia, totta kai niihin tulee puuttua, neuvoa ja opastaa, mutta kuten esim. juoksemisessa (asennot etc.), liika puuttuminen luonnolliseen asiaan voi olla jopa haitallista.

Liika puuttuminen ei katso sitä, onko pelissä maali vai ei. Liikaa voi puuttua myös puhtaassa pallonhallintapelissä.

Oletan, että liikemalleilla tarkoitat etukäteen sovittuja asioita miten pelaaja liikkuu tietyissä tilanteissa. Kuten sanottua, kokonaisvaltaisessa harjoittelussa tämäkin puoli pitää käydä läpi. Jokainen pelaaja tietää pelissä joka hetkellä suunnan johon pyrkiä ilman sen suurempaa harjoitteluakin (oletan, että puhumme jo tietyn ikäisistä pelaajista), tietyissä tilanteissa tämä vain pitää unohtaa. Ymmärrän kyllä mitä haet takaa suunnan tiedostamisella (pelinomaisuus ratkaisuihin etc.)

Liikemalleilla tarkoitan oikeaoppista suuntautumista suhteessa palloon, vastustajiin ja pelin suuntaan eli pelikäsityksestä. En siis puhu taktisesta puolesta, jos asian niin käsitit. Kyse ei muutenkaan ole siitä, että pelaajille opetetaan, mihin suuntaan heidän tulisi hyökätä. Ideana on se, että pelaajat oppisivat toimimaan oikein huomioiden pelin suunnan.

Tässä onkin hyvän valmentajan ero huonoon: hyvä valmentaja osaa selostaa pelaajalle tavoitteen, tietyt tilanteet, eron hyvän ja huonon suorituksen välillä, ja saa ennen kaikkea pelaajan itsensä pohtimaan näitä asioita. Vaikka konkreettinen palkinto on tehokas, se ei suinkaan ole ainoa. Ei maalinteko ole se ainoa oikea palkinto, enkä usko että sitä tarkoititkaan. Hyvä syöttö omalle, voi joillekin olla tarvittava palkinto, esim. läpisyöttö tai prässin avaava oivallus. Yleensä asian oivaltaminen riittää monessa tapauksessa.

Merkittäväähän tässä on se, että kaikki nämä samat asiat valmentaja voi selostaa ja opettaa myös pelissä, jossa on suunnan määräävä tavoite. Ongelmana on se, että esimerkiksi prässin avaavan oivalluksen pallonhallinta pelissä voi antaa useampaan samanarvoiseen suuntaan. Maalipelissä on vaihtoehdot jaoteltu ensisijaiseen, toissijaiseen ja niin edelleen.