Millaisia pienpelejä pelata?

[defcon1]

Ei minulla herkkyyskausia vastaan ole mitään, vaikka ne eivät minkään tutkimuksen mukaan kai estä asioiden opettelua myös muina kausina - aikuinenkin oppii pomputtelemaan, vaikka herkkyyskausi on jo takana.

Olisi ehkä pitänyt lihavoida kirjoituksen pointti, eli:

Kuitenkin jo herkkyyskaudet määrittävät sen, että riittävät tekniset ominaisuudet, vaikka sitten kierrättämisen opetteluun, pitäisi olla hallussa jo hyvin nuorena

Jos teet duunia junnuvalmentajana, tiedät varmaan että asiat eivät aina ole niin kuin niiden pitäisi olla...
Samoin ihannetilanteessa missään harjoitteessa ei ikinä olisi mitään "oikeaa suoritusmallia rikkovaa", mutta niinpä vaan pääpeliharjoitteet usein aloitetaan sillä että kaveri heittää pallon käsillä...

[PalloHullu]

mitä yläaste- ja lukioikäiset voisivat/kannattaisi harjoitella. noin 2-7 henkilön treenejä?

[Tukeem Abdullah Jafer]

Ei minulla herkkyyskausia vastaan ole mitään, vaikka ne eivät minkään tutkimuksen mukaan kai estä asioiden opettelua myös muina kausina - aikuinenkin oppii pomputtelemaan, vaikka herkkyyskausi on jo takana.

Eli valmennat aikuisia, joilla ei pallo pysy hallussa? No joo, mutta mikäli valmennettavasi ovat jo sillä tasolla, että he pystyvät riittävän sujuvasti oppimaan asioita pallonhallintapelissä, he pystyvät oppimaan ihan samalla tavalla myös peliharjoitteessa, jossa on suunnan määräävä tavoite. Erona on se, että jälkimmäisessä vaihtoehdossa on vähemmän pelinomaisuutta rikkovia tekijöitä. Jos siis haluat opettaa pallon pitämistä omalla joukkueella, pallokontrollia tai pelaamista pienessä tilassa, mikset käyttäisi suunnattoman pallonhallintapelin sijaan vaikkapa kahden alueen peliä, jossa pallollisen joukkueen tavoitteena on pelata alueelta toiselle?

Olisi ehkä pitänyt lihavoida kirjoituksen pointti, eli:Jos teet duunia junnuvalmentajana, tiedät varmaan että asiat eivät aina ole niin kuin niiden pitäisi olla...
Samoin ihannetilanteessa missään harjoitteessa ei ikinä olisi mitään "oikeaa suoritusmallia rikkovaa", mutta niinpä vaan pääpeliharjoitteet usein aloitetaan sillä että kaveri heittää pallon käsillä...

Nyt puhe siirtyi taas teknisiin asioihin. Pääpeli esimerkissäsi on kyse etenemisestä helposta vaikeaan ja siitä, että helpottamalla harjoitetta, toistoja saadaan lisää. Sama ei päde, suunnattoman pallonhallintapelin käyttöön helpotettuna versiona suunnallisesta pelistä. Päinvastoin.

[Tukeem Abdullah Jafer]

mitä yläaste- ja lukioikäiset voisivat/kannattaisi harjoitella. noin 2-7 henkilön treenejä?

Kuten useaan kertaan tämän otsikon alla on todettu: Riippuu lähtotasosta.

[Laiska]

Tavoitteen pitäisi olla pallon pysyminen omalla joukkueella missä tilanteessa tahansa suhteessa pelin suuntaan. Eli toisinaan on järjetöntä palauttaa pallo sinne, mistä se on juuri tullut, jos mahdollisuus on siirtyä eteenpäin pitämään palloa omalla joukkueella.

Jos pallo pysyy jokaisessa tilanteessa omalla joukkueella, tulee pelin suunta automaattisesti mukaan pelissä tai toisessa harjoitteessa. Aivan varmasti.
Joskus tuntuu järjettömältä antaa jokin syöttö, mutta se voi itseasiassa olla pelin kannalta erittäin tärkeä. Tarkoitan shakkitermein ns. muutaman siirron
päähän näkemistä. Tämä on juurikin se ajatus, josta en pidä. Jos nyt on mahdollista mennä eteenpäin, mennään. Miksi? Jos se ei palvele asiaa pidemmälle ajatellessa.
Mahdoinko selittää ymmärrettävästi?

Liika puuttuminen ei katso sitä, onko pelissä maali vai ei. Liikaa voi puuttua myös puhtaassa pallonhallintapelissä.

Liikemalleilla tarkoitan oikeaoppista suuntautumista suhteessa palloon, vastustajiin ja pelin suuntaan eli pelikäsityksestä. En siis puhu taktisesta puolesta, jos asian niin käsitit. Kyse ei muutenkaan ole siitä, että pelaajille opetetaan, mihin suuntaan heidän tulisi hyökätä. Ideana on se, että pelaajat oppisivat toimimaan oikein huomioiden pelin suunnan.

Totta, samoin myös pelinomaisessa pelissä. Myös hiljaisuus asiasta molemminpäin mahdollista. Maalien laittaminen harjoitteeseen ei 100% varmuudella takaa oikeita pelisuuntia,
kyllä siihen muitakin apuja tarvitaan. Varmasti auttaa kyllä, mutta esim. kokeneen pelurin neuvot voivat yksinään olla arvokkaamipia esim. junnuille.
Yhdessä varmasti tehokkainta.
Taktisessa mielessä voi opettaa, muuten suunta taitaa olla aika selkeä, perinteisessä mielessä.
Viimeisestä asiasta täysin samaa mieltä, itse olen vain sitä mieltä että suuntia hyökkäyskolmanneksella on enemmän kuin yksi.

Merkittäväähän tässä on se, että kaikki nämä samat asiat valmentaja voi selostaa ja opettaa myös pelissä, jossa on suunnan määräävä tavoite. Ongelmana on se, että esimerkiksi prässin avaavan oivalluksen pallonhallinta pelissä voi antaa useampaan samanarvoiseen suuntaan. Maalipelissä on vaihtoehdot jaoteltu ensisijaiseen, toissijaiseen ja niin edelleen.

Totta kai, nyt vain irti alkuperäisestä kontekstista, eli PAKOLLINEN maali/suunta ei välttämättä ole tarpeen.
Jos prässin avaavia syöttösuuntia on useampi, eikö todennäköisyys oivallukselle ja oppimiselle ole suurempi? Kun tämän idean oppii kerran,
voi sitä soveltaa pelinomaisempaan harjoitteeseen, jolloin tehokkuus pelin kannalta tulee kategorisoitua...vaikka sitten mainitsemallasi asteikolla

[koera]

Jos pallo pysyy jokaisessa tilanteessa omalla joukkueella, tulee pelin suunta automaattisesti mukaan pelissä tai toisessa harjoitteessa. Aivan varmasti. Joskus tuntuu järjettömältä antaa jokin syöttö, mutta se voi itseasiassa olla pelin kannalta erittäin tärkeä. Tarkoitan shakkitermein ns. muutaman siirron päähän näkemistä. Tämä on juurikin se ajatus, josta en pidä. Jos nyt on mahdollista mennä eteenpäin, mennään. Miksi? Jos se ei palvele asiaa pidemmälle ajatellessa.

Jos pelistä puuttuu suunnat ja mahdollisuus voittaa peli (eli tehdä maali), puolustaville pelaajille opetetaan että kolme ryntäystä pallollista kohti on ihan ok jos yhdellä niistä saa pallon. Samasta syystä, toisin kun tunnut hakevan, harjoitus ei kannusta luovaan liikkumiseen tai vaihtoehtoisten ratkaisuiden hakemiseen. Jos ensisijainen puuttuu, miten joku voi olla vaihtoehtoista? Luovat ratkaisut perustuvat usein puolustajien odotuksia vastaan pelaamisesta. Kun suunnat ja päämäärä puuttuu, häviää myös tämä mahdollisuus. Kiintopisteiden puuttuminen ja kuka mitenkin päin olevat pelaajat tekevät myös hyvien ratkaisuiden ja tilanteiden muistamisesta hankalaa.
 
Eteenpäinmenon painotus on ehkä hiukan italialainen ajatus, mutta sekin perusteltavissa. Varhaisessa vaiheessa eteenpäin annettu syöttö nimenomaan luo tilanteita joissa puolustus on epäorganisoitunut ja keskittyy suorimman uhan eliminoimiseen. Näin päästään juuri hakemaasi tilanteeseen jossa yllättävä syöttö taaksepäin tai suunnan muutos johtaa maalipaikkaan.

Totta kai, nyt vain irti alkuperäisestä kontekstista, eli PAKOLLINEN maali/suunta ei välttämättä ole tarpeen.
Jos prässin avaavia syöttösuuntia on useampi, eikö todennäköisyys oivallukselle ja oppimiselle ole suurempi? Kun tämän idean oppii kerran,
voi sitä soveltaa pelinomaisempaan harjoitteeseen, jolloin tehokkuus pelin kannalta tulee kategorisoitua...vaikka sitten mainitsemallasi asteikolla

Jos haluaa tuota luovaa liikkumista ja havainnointia paineen alla harjoitella, voi kokeilla pienpelialueen ulkopuolella olevia liikkuvia maaleja, eli vaikka liivillä erottuvaa pelaajaa, jolle onnistuneesti toimitettu syöttö käynnistää pelin uudelleen.  

[Laiska]

Jos pelistä puuttuu suunnat ja mahdollisuus voittaa peli (eli tehdä maali), puolustaville pelaajille opetetaan että kolme ryntäystä pallollista kohti on ihan ok jos yhdellä niistä saa pallon. Samasta syystä, toisin kun tunnut hakevan, harjoitus ei kannusta luovaan liikkumiseen tai vaihtoehtoisten ratkaisuiden hakemiseen. Jos ensisijainen puuttuu, miten joku voi olla vaihtoehtoista? Luovat ratkaisut perustuvat usein puolustajien odotuksia vastaan pelaamisesta. Kun suunnat ja päämäärä puuttuu, häviää myös tämä mahdollisuus. Kiintopisteiden puuttuminen ja kuka mitenkin päin olevat pelaajat tekevät myös hyvien ratkaisuiden ja tilanteiden muistamisesta hankalaa.

No tässä olen nyt muutaman kerran tuonut esiin sen seikan, että aina pitää ajatella mitä harjoitellaan. Joskus tulee väkisinkin sellaisia
harjoitteita, joissa joku muu asia tulee ns. uhrattua vaikkakin sitä ei toivoisi. Olen tästä keskustelusta jo ammentanut paljon ja pyrin oppimaan ja kehittymään koko ajan, esim. käyttämällä useammin maaleja/tavoitteita omissa harjoitteissa, mutta omat näkemykseni pelikokemusten myötä ohjaavat vielä toistaiseksi pois tästä pakollisen suunnan ajattelusta.

En siis kirjoita mistään tietystä harjoitteesta, vaan yleisemmällä tasolla. Vaikka pelisuunta "ei" olisi, on joka tilanteessa pallollisella jokin odotus vastustajan tekemisestä. Luova ratkaisu tarkoittaa sitä, että "luet" vastustajaa ja yllätät erilaisella toiminnalla kuin vastustaja oli odottanut. Pieni saivartelu loppuun, esim. Barcan ylhäältä prässäys menetyksen jälkeen on tälläinen ns. ryntäys tilanne, joka ei sovi monen muun valmentajan ajatusmaailmaan. Yksinkertaistettuna: jos katsoo tarkemmin, 3-5 pelaajaa unohtaa kiintopisteensä ja prässää/"ryntää" pallollista kohden, jolloin se voidaan voittaa heti takaisin. Riskialtista toki, ja täysin vastoin normaalin pelin kiintopisteitä. Toki tähän vaaditaan huippu pelinlukutaitoa.
 

Eteenpäinmenon painotus on ehkä hiukan italialainen ajatus, mutta sekin perusteltavissa. Varhaisessa vaiheessa eteenpäin annettu syöttö nimenomaan luo tilanteita joissa puolustus on epäorganisoitunut ja keskittyy suorimman uhan eliminoimiseen. Näin päästään juuri hakemaasi tilanteeseen jossa yllättävä syöttö taaksepäin tai suunnan muutos johtaa maalipaikkaan.

Itse uskon vakaasti siihen, että syöttösuunnalla ei ole väliä niin kauan kuin pallo pysyy omalla joukkueella. Tavoite (maali) on siellä, mutta se ei ole koko aikaa tavoite. Päätavoite toki, mutta sinne pääsee ns. montaa eri reittiä. Sinne ei missään nimessä ole kiire, asia johon uskon vakaasti (vaikka 1000 syötöllä hallittuun tilanteeseen, yhden riskisyötön sijaan). Ns. jauhamalla pikku hiljaa eteenpäin, kunnes jossain vaiheessa tulee ratkaisevan syötön mahdollisuus. Ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että sen voisi aikaisemminkin antaa.

Jos haluaa tuota luovaa liikkumista ja havainnointia paineen alla harjoitella, voi kokeilla pienpelialueen ulkopuolella olevia liikkuvia maaleja, eli vaikka liivillä erottuvaa pelaajaa, jolle onnistuneesti toimitettu syöttö käynnistää pelin uudelleen.

Hyvä neuvo ja varmasti tulen kokeilemaan!

[defcon1]

Pieni saivartelu loppuun, esim. Barcan ylhäältä prässäys menetyksen jälkeen on tälläinen ns. ryntäys tilanne, joka ei sovi monen muun valmentajan ajatusmaailmaan. Yksinkertaistettuna: jos katsoo tarkemmin, 3-5 pelaajaa unohtaa kiintopisteensä ja prässää/"ryntää" pallollista kohden, jolloin se voidaan voittaa heti takaisin. Riskialtista toki, ja täysin vastoin normaalin pelin kiintopisteitä. Toki tähän vaaditaan huippu pelinlukutaitoa.

Tuota "prässäys vai vetäytyminen/hidastus" -juttua on tullut pohdituksi, ja periaatteessa yritän valmentaa joukkuetta toimimaan just tuolla "täysin vastoin normaalin pelin kiintopisteitä" olevalla tavalla: aina kun pallo menetetään, tehdään nopea prässi ja pyritään nopeaan riistoon. Johtopäätös lähtee taas omasta joukkueesta, joka antoi aiemmin ihan liikaa aikaa ja tilaa vastustajalle pallon menetyksissä. Lisäksi "lempparipelaajia" on aina olleet ne aktiiviset painopisteestä usein löytyvät pelaajat, eli siihen suuntaan on pelaajia yritys kehittää. Ja junnupuolella vaihtojen sallittu määrä hoitaa mahdolliset väsyneet pelaajat.
 

Itse uskon vakaasti siihen, että syöttösuunnalla ei ole väliä niin kauan kuin pallo pysyy omalla joukkueella. Tavoite (maali) on siellä, mutta se ei ole koko aikaa tavoite. Päätavoite toki, mutta sinne pääsee ns. montaa eri reittiä. Sinne ei missään nimessä ole kiire, asia johon uskon vakaasti (vaikka 1000 syötöllä hallittuun tilanteeseen, yhden riskisyötön sijaan). Ns. jauhamalla pikku hiljaa eteenpäin, kunnes jossain vaiheessa tulee ratkaisevan syötön mahdollisuus. Ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että sen voisi aikaisemminkin antaa.

Minulla kyllä syötön arvottaminen on yhtenä perusideana valmennuksessa. Tarkoittaa (vahvasti yksinkertaistettuna) että pallollisen pelaajan paras/ensimmäinen syöttövaihtoehto on syöttö ylös (maalitilanteeseen jos mahdollista), sitten painopistevaihto (syöttö sivulle/viistoon) ja vasta jos ei noista kumpikaan kannata (riski liian suuri), syöttö alaspäin. Oisko kyse hyökkäysvoittoisen/puolustusvoittoisen futisnäkemyksen eroista..?

[Laiska]

Tuota "prässäys vai vetäytyminen/hidastus" -juttua on tullut pohdituksi, ja periaatteessa yritän valmentaa joukkuetta toimimaan just tuolla "täysin vastoin normaalin pelin kiintopisteitä" olevalla tavalla: aina kun pallo menetetään, tehdään nopea prässi ja pyritään nopeaan riistoon. Johtopäätös lähtee taas omasta joukkueesta, joka antoi aiemmin ihan liikaa aikaa ja tilaa vastustajalle pallon menetyksissä. Lisäksi "lempparipelaajia" on aina olleet ne aktiiviset painopisteestä usein löytyvät pelaajat, eli siihen suuntaan on pelaajia yritys kehittää. Ja junnupuolella vaihtojen sallittu määrä hoitaa mahdolliset väsyneet pelaajat.
 Minulla kyllä syötön arvottaminen on yhtenä perusideana valmennuksessa. Tarkoittaa (vahvasti yksinkertaistettuna) että pallollisen pelaajan paras/ensimmäinen syöttövaihtoehto on syöttö ylös (maalitilanteeseen jos mahdollista), sitten painopistevaihto (syöttö sivulle/viistoon) ja vasta jos ei noista kumpikaan kannata (riski liian suuri), syöttö alaspäin. Oisko kyse hyökkäysvoittoisen/puolustusvoittoisen futisnäkemyksen eroista..?

Taitaa mennä vähän OT, mutta kerrankin vilkasta keskustelua niin jos ei häiritse muita niin jatketaan...

Mielenkiintoinen ajatus. Itse pidän itseäni hyvinkin hyökkäävän jalkapallon ystävänä, mutta ripaus realismiakin on tarttunut matkaan vuosien varrella Itse uskon pallokontrollin olevan avain menestykseen, koska silloin pystytään monista asioista määräämään itse. Paitsi hyökätessä, kontrolloidessa palloa, tulee myös kontrolloitua puolustuspelaamista. Ideana siis se, että vastustaja ei pääsisi hyökkäämään itselle epäedullisesta asemasta. Motto yksinkertaistettuna: kun itsellä on pallo, on vastustajan vaikea tehdä maalia. Toki mitä ylempänä palloa pystytään pitämään, sen parempi. Tämä tyyli tietysti vaatii paitsi hyvää tekniikkaan, niin pelinlukutaitoa ja kohtuullista kuntoa.
Yhdistettynä samaan prässi-ideaan kuin itselläsi. Ajatukset ovat myös lähteneet alustavasti omista kokemuksista, mutta myös opiskelemalla ns. isompia joukkueita. Ripaus kontrolli pelaamiseen myös futsalin puolelta.

Ajatteletko itse hyökkäys/puolustus voittoisesti peliä? Jalkapallohan on siitä hieno peli, että voittoon on monta eri tapaa...kuten eräs Mr. Mourinho ja Inter tänä vuonna osoitti, olkoon tyylistä mitä mieltä tahansa

[Tukeem Abdullah Jafer]

Jos pallo pysyy jokaisessa tilanteessa omalla joukkueella, tulee pelin suunta automaattisesti mukaan pelissä tai toisessa harjoitteessa. Aivan varmasti. Joskus tuntuu järjettömältä antaa jokin syöttö, mutta se voi itseasiassa olla pelin kannalta erittäin tärkeä. Tarkoitan shakkitermein ns. muutaman siirron päähän näkemistä. Tämä on juurikin se ajatus, josta en pidä. Jos nyt on mahdollista mennä eteenpäin, mennään. Miksi? Jos se ei palvele asiaa pidemmälle ajatellessa. Mahdoinko selittää ymmärrettävästi?

Ymmärsin kyllä, mitä tarkoitit. Kuitenkaan pelissä, jossa on hyökkäyssuunta, ei välttämättä kannata edetä heti ensimmäisen mahdollisuuden tullessa, mutta hyökkäyssuunnallinen peli opettaa sen, milloin on järkevää edetä. Kun puhtaassa pallonhallintapelissä on tehty onnistunut kierrätys laidalta toiselle, tulisi ensisijaisen vaihtoehdon olla eteneminen, mutta pelin säännöt eivät anna siihen mahdollisuutta. Tässä nimenomaan piilee pallonhallintapelin suuri ongelma.

Ensisijainen pelisuunta voi tulla hetkellisesti mukaan myös sellaisessa pelissä, jossa ei ole maaleja, mutta se ei riitä. Väistämättä joudutaan pelaamaan useita kertoja sellaisia syöttöjä, jotka annetaan täysin järjettömään suuntaan. Esimerkiksi kun pallonhallintapelissä vastustajan prässi on läpäisty, ei edetäkään, vaikka se olisi sekä järkevin että luonnollisin tapa toimia.

Totta, samoin myös pelinomaisessa pelissä. Myös hiljaisuus asiasta molemminpäin mahdollista. Maalien laittaminen harjoitteeseen ei 100% varmuudella takaa oikeita pelisuuntia, kyllä siihen muitakin apuja tarvitaan.

Pelinomainen peli on sellainen, jossa on hyökkäyssuunta. Noin muuten maalit harjoitteessa takaavat kyllä oikeat pelisuunnat, mutta tietysti siihen tarvitaan valmennusta, jotta pelaajat äkkäävät ne. Kyse on siis siitä, että hyökkäyssuunnan määrittävä tavoite erottaa ensisijaisen toissijaisesta. 

Viimeisestä asiasta täysin samaa mieltä, itse olen vain sitä mieltä että suuntia hyökkäyskolmanneksella on enemmän kuin yksi.

Hyökkäyskolmanneksella pätevät ihan samat lainalaisuudet kuin kentän muillakin osilla. Eli vaihtoehtoja on useita, mutta ne voidaan arvottaa ensisijaisiksi, toissijaisiksi ja niin edelleen.

Jos prässin avaavia syöttösuuntia on useampi, eikö todennäköisyys oivallukselle ja oppimiselle ole suurempi?

Ei pallonhallintapelissä ole yhtään sen enempää prässin avaavia suuntia kuin maalipeleissä. Oivaltaminenhan muutenkin perustuu siihen löytöön, mikä on vaihtoehdoista paras etenemisen kannalta. Se voi olla tilanteesta riippuen kontrolloiva syöttö alaspäin, mutta myös avaava syöttö eteenpäin.

 

En siis kirjoita mistään tietystä harjoitteesta, vaan yleisemmällä tasolla.

Toki ihan keskustelun nopeamman etenemisen takia voisit jopa antaa konkreettisen esimerkin. Eli piirrä tänne tai treenien lyttäämiseen tarkoitettuun topiciin sellainen harjoite, jossa hyökkäyssuuntaa ei kannata määrittää.
 

Itse uskon vakaasti siihen, että syöttösuunnalla ei ole väliä niin kauan kuin pallo pysyy omalla joukkueella. Tavoite (maali) on siellä, mutta se ei ole koko aikaa tavoite. Päätavoite toki, mutta sinne pääsee ns. montaa eri reittiä. Sinne ei missään nimessä ole kiire, asia johon uskon vakaasti (vaikka 1000 syötöllä hallittuun tilanteeseen, yhden riskisyötön sijaan

Tietysti maalintekoon ja yleisesti etenemiseen on monia eri tapoja ja reittejä, mutta edelleenkin ongelmana on se, että pallonhallintapeli poistaa kokonaan mahdollisuuden edetä hyökkäyssuuntaan. Sen sijaan hyökkäyssuunnallinen peli ei poista mahdollisuutta pallotella niin kauan, että eteneminen on järkevää.

 

Ns. jauhamalla pikku hiljaa eteenpäin, kunnes jossain vaiheessa tulee ratkaisevan syötön mahdollisuus. Ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että sen voisi aikaisemminkin antaa.

Menee jo vähän toistamiseksi, mutta pallonhallintapelissä ei koskaan tule mahdollisuutta antaa tai hyödyntää sitä ratkaisevaa syöttöä. Ei aikaisemmin, ei myöhemmin.

[defcon1]

Itse uskon pallokontrollin olevan avain menestykseen, koska silloin pystytään monista asioista määräämään itse. Paitsi hyökätessä, kontrolloidessa palloa, tulee myös kontrolloitua puolustuspelaamista. Ideana siis se, että vastustaja ei pääsisi hyökkäämään itselle epäedullisesta asemasta. Motto yksinkertaistettuna: kun itsellä on pallo, on vastustajan vaikea tehdä maalia. Toki mitä ylempänä palloa pystytään pitämään, sen parempi. Tämä tyyli tietysti vaatii paitsi hyvää tekniikkaan, niin pelinlukutaitoa ja kohtuullista kuntoa.
Yhdistettynä samaan prässi-ideaan kuin itselläsi. Ajatukset ovat myös lähteneet alustavasti omista kokemuksista, mutta myös opiskelemalla ns. isompia joukkueita. Ripaus kontrolli pelaamiseen myös futsalin puolelta.

Minulla terminä on viisaammilta lainattu hallintapeli: pallollisena tehdään asioita joita me halutaan (= maalipaikan hakemista, maaleja), pallottomana pistetään vastustaja tekemään juttuja joita me halutaan (= aiheutetaan prässillä ja puolustuksen tiiviydellä menetys, huono syöttö, syöttö meille turvalliseen suuntaan jne.). Tämä on aika helppo opetuksellinen ajatustapa ja sitä kautta funktionaalinen työkalu valmennuksessa. (Ja yksi pyrkimys on vähentää junnufutiksessa yleisiä jaksoja, jolloin pallo ei ole kummallakaan joukkueella, vaan pomppii jalasta jalkaan miten sattuu )
Tuolle futsal-kytkylle iso käsi - futsalista on paljon muutakin opittavaa junnufutispuolelle (jokainen koko ajan 100% mukana pelissä, 2v1-edun teko ja käyttö, nopeat ahneet laukaisut, erikoistilannekikat jne.)

Ajatteletko itse hyökkäys/puolustus voittoisesti peliä? Jalkapallohan on siitä hieno peli, että voittoon on monta eri tapaa...kuten eräs Mr. Mourinho ja Inter tänä vuonna osoitti, olkoon tyylistä mitä mieltä tahansa

Ihanne ja valmennustavoite on ehdottomasti aktiivisen, hyökkäävän futiksen puolella. Kaikki kunnia Milanille voitosta mutta mieluummin tavoite tuonne Barcan pelityyliin...
Tuo sun aiempi motto modifioituna: kun itsellä on pallo, on vastustajan vaikea tehdä maalia JA kun pallo on meillä, me voidaan tehdä maali.

[Laiska]

Toki ihan keskustelun nopeamman etenemisen takia voisit jopa antaa konkreettisen esimerkin. Eli piirrä tänne tai treenien lyttäämiseen tarkoitettuun topiciin sellainen harjoite, jossa hyökkäyssuuntaa ei kannata määrittää.

En missään nimessä väitä, että suuntaa/maalia/palkintoa ei kannattaisi laittaa, vaan sitä, että se ei aina ole täysin välttämätöntä. Myönnän, että
olen tässä keskustelun aikana pohtinut omiakin harjoitteita paljon ja mieleen on tullut paljon reenejä, joihin aion lisätä jonkun maalin mainituista syistä.
En silti täysin allekirjoita sitä, että kaikkiin harjoitteisiin on pakko laittaa maalia. Olkoon sitten kyseessä vaikka pallonhallinta peli, jonka motiivina on vain
teknillisten taitojen kehitys. Tästähän olikin puhetta, joten laitan maalia harjoitteen tavoitteen mukaan. Sait silti ylipuhuttua jonkin verran

Menee jo vähän toistamiseksi, mutta pallonhallintapelissä ei koskaan tule mahdollisuutta antaa tai hyödyntää sitä ratkaisevaa syöttöä. Ei aikaisemmin, ei myöhemmin.

Kyllähän tässä molemmat jo itseään toistelee, joten en enempää kiusaa. Esimerkin haluaisin antaa omasta ajattelusta tämän viimeisen lauseen pohjalta:
esim. 3 joukkueen pelissä tulee tilanne, jossa ajaudutaan pieneen tilaan ja näyttää selvältä, että prässäävä joukkue saa pallon pois. Muutama onnistunut pieni syöttö,
jolla tulee tilaa ja yksi pitempi syöttö kentän toiselle laidalle murtaen prässin täysin. Itse lasken tämän ratkaisevaksi syötöksi. Näkökulma kysymys varmasti, mutta
vaatii myös taitoa ja silmää antaa tällainen syöttö, ei pelkästään esim. läpisyöttöä.

Katsotaan, jos aikaa riittää niin voisin joitakin omia harjoitteita tänne tuoda esiin. Ovat sitten hyviä tai huonoja, maaleja tai ei.

Minulla terminä on viisaammilta lainattu hallintapeli: pallollisena tehdään asioita joita me halutaan (= maalipaikan hakemista, maaleja), pallottomana pistetään vastustaja tekemään juttuja joita me halutaan (= aiheutetaan prässillä ja puolustuksen tiiviydellä menetys, huono syöttö, syöttö meille turvalliseen suuntaan jne.). Tämä on aika helppo opetuksellinen ajatustapa ja sitä kautta funktionaalinen työkalu valmennuksessa. (Ja yksi pyrkimys on vähentää junnufutiksessa yleisiä jaksoja, jolloin pallo ei ole kummallakaan joukkueella, vaan pomppii jalasta jalkaan miten sattuu

Sama ajatus, eri termistö Pyrkimys on erinomainen, mutta luulen, että se kuuluu oppimisprosessiin.

Tuolle futsal-kytkylle iso käsi - futsalista on paljon muutakin opittavaa junnufutispuolelle (jokainen koko ajan 100% mukana pelissä, 2v1-edun teko ja käyttö, nopeat ahneet laukaisut, erikoistilannekikat jne.)

Hienoa kuulla! Olen täysin samaa mieltä ja ihmettelen kovasti miksi ei futsal "tietämyksen" käyttö ole yleisempää talviharjoittelussa. Kuten sanoit, paljon hyviä asioita opittavaksi.

Tuo lisäys mottoon tulee mulle niin sydämmestä ja selkärangasta, etten enää erikseen sitä mihinkään laita

[Stürmer]

Tuolle futsal-kytkylle iso käsi - futsalista on paljon muutakin opittavaa junnufutispuolelle (jokainen koko ajan 100% mukana pelissä, 2v1-edun teko ja käyttö, nopeat ahneet laukaisut, erikoistilannekikat jne.)

Hys, hys !  Tätä ei saa sanoa ääneen Suomessa.  Palloliiton Virallinen Uskontohan on 4-4-2 roiskroisk.  Älä vaan ikinä opeta junnuille mitään muuta... 

[Speed King]

Komppaan Laiskaa vahvasti.

Mielestäni ihan perus pallonhallintapeli, jossa ei ole mitään määrättyjä suuntia, on paras mahdollinen yksittäinen harjoitus.
Ainoana päätavoitteena pallon pitäminen omalla joukkueella. Oheistavoitteena tehdä se mahdollisimman vähillä kosketuksilla ja nopeilla maasyötöillä. Kehittää syöttötaitoa, tekniikka ja peliälyä erittäin hyvin.

Lisäksi se on fyysisesti todella hyvä nopeuskestävyysharjoitus, kun vedetään teräviä noin minuutin jaksoja.

Tietty riippuu joukkueen pelityylistä, kannattaako tuollaista treenata, mutta jos pyritään pallokontrolliin ja laadukkaaseen syöttpeliin, niin parempaa ei kertakaikkiaan ole.

Laita pallo omalle ja lähde liikkeelle - niin simppeliin peruskuvioon perustuu hyvä futis!

[Tukeem Abdullah Jafer]

Mielestäni ihan perus pallonhallintapeli, jossa ei ole mitään määrättyjä suuntia, on paras mahdollinen yksittäinen harjoitus. Ainoana päätavoitteena pallon pitäminen omalla joukkueella. Oheistavoitteena tehdä se mahdollisimman vähillä kosketuksilla ja nopeilla maasyötöillä. Kehittää syöttötaitoa, tekniikka ja peliälyä erittäin hyvin.

Lisäksi se on fyysisesti todella hyvä nopeuskestävyysharjoitus, kun vedetään teräviä noin minuutin jaksoja.

Ei suunnaton pallonhallintapeli huono harjoite ole. Sitä en ole yrittänyt väittää. Se on huomattavasti kehittävämpi kuin drillityyppiset harjoitteet. Se ei kuitenkaan tee suunnattomasta pallonhallintapelistä missään nimessä parasta. Suunnallinenkin pallonhallintapeli kehittää juuri noita mainitsemiasi ominaisuuksia, mutta peliäly ja pelitaito kehittyvät siinä vielä paremmin.

Tietty riippuu joukkueen pelityylistä, kannattaako tuollaista treenata, mutta jos pyritään pallokontrolliin ja laadukkaaseen syöttpeliin, niin parempaa ei kertakaikkiaan ole.

Jos taas joukkueen pelityyli on sellainen, että pyritään pallokontrollin lisäksi myös tekemään maaleja, suunnallinen peli on selvästi tehokkaampi harjoite.

[Joey]

Jos taas joukkueen pelityyli on sellainen, että pyritään pallokontrollin lisäksi myös tekemään maaleja, suunnallinen peli on selvästi tehokkaampi harjoite.

Mielestäni tuo toimii varsin hyvin ilman maalejakin, ehkä jopa paremminkin. Jos nimenomaan halutaan pallokontrollia treenata, niin eikö voisi ajatella, että maalit ikään kuin sotkisi tuota harjoitusta? Tuolloin voisi olla kiusaus lähteä turhan suoraviivaisesti etenemään maalia kohti ja näin ollen pelityyli kärsisi, jos se siis olisi pallonhallintaan, eikä esimerkiksi nopeisiin vastaiskuihin, perustuva.

Eli jos joukkueen pelityyli on sellainen, että se ei halua turhaan höntyillä, vaan rakentaa paikat maltilla kierrättäen palloa, niin eikö tuollainen maaliton pallonhallintapeli ole varsin hyvä harjoite tuollaiseen. Opetellaan vaan pitämään palloa, hakemaan paikkaa ja syöttelemään pienissä tiloissa muodostaen nk. kolmioita. Noista jutuistahan tuolla pelityylillä pelaava joukkue juuri koostuu. Vastustajan boksin tuntumassa sitten voi - ja pitääkin - ottaa käyttöön muitakin keinoja kuin vain perusjauhamista ilman mitään kummempaa yritystä tehdä maaleja.

Enkä tarkoita sitä, että itse pelissä pallonhallintaan pelinsä perustava joukkue välttäisi nopeitakin hyökkäyksiä. Ehdottomasti sellaisiakin tulisi käyttää, mutta jos ei ole ikään kuin "varmaa paikkaa" lähteä sellaiseen, niin sillon ei lähdettäisi puskemaan, vaan rauhotettaisiin peliä ja pelattaisiin maltillisesti. Kyllä niitä maalipaikkoja aukeaa tästä huolimatta, jos hyökkäyksessä on tarpeeksi luovuutta/taitoa.

Saattoi tulla sekavaa tekstiä, mutta toivotaan, että pointti meni perille.

[koera]

Eli jos joukkueen pelityyli on sellainen, että se ei halua turhaan höntyillä, vaan rakentaa paikat maltilla kierrättäen palloa, niin eikö tuollainen maaliton pallonhallintapeli ole varsin hyvä harjoite tuollaiseen. Opetellaan vaan pitämään palloa, hakemaan paikkaa ja syöttelemään pienissä tiloissa muodostaen nk. kolmioita. Noista jutuistahan tuolla pelityylillä pelaava joukkue juuri koostuu.

Kaikki mainitsemasi seikat voidaan oppia ihan yhtä hyvin pelissä jossa on maali. Maalilla ei välttämättä tarkoiteta kehikkoa jossa on verkot, vaan se voi olla myös pelialueen ulkopuolella oleva pelaaja jolla on lupa liikkua, esimerkiksi jos tarkoituksena on opetella prässin purkua. Joka tapauksessa jos minkäälaista maalia ei ole, puolustajien liikkumisesta puuttuu kiintopiste ja siitä tulee epäluontevaa. Toisin sanoen maalittomassa pallonhallintapelissä tulee todennäköisesti lukuisa tilanteita, joita ei oikeassa pelissä koskaan nähdä. Mitä tämä palvelee?

Pelinomaisen harjoittelun taustalla on ajatus siitä, että opitut asiat voidaan siirtää suoraan peliin. Tähän liittyy ensisijaiset ja toissijaiset tavoitteet ja näiden tunnistaminen eri tilanteissa, sekä pyrkimys luoda tilanteita ja 'ongelmia' joita esiintyy oikeassa pelissä. Tunnusomaista hyvälle pienpelille on se, että siinä opitaan useita asioita samanaikaisesti. Tukeem jo asiasta mainitsi, mutta vielä kerran: pallonhallinnan nimeen vannovan Barcelonan kaikissa pienpeleissä on nuorimmista ikäluokista lähtien maali.  

[Laiska]

Kaikki mainitsemasi seikat voidaan oppia ihan yhtä hyvin pelissä jossa on maali. Maalilla ei välttämättä tarkoiteta kehikkoa jossa on verkot, vaan se voi olla myös pelialueen ulkopuolella oleva pelaaja jolla on lupa liikkua, esimerkiksi jos tarkoituksena on opetella prässin purkua. Joka tapauksessa jos minkäälaista maalia ei ole, puolustajien liikkumisesta puuttuu kiintopiste ja siitä tulee epäluontevaa. Toisin sanoen maalittomassa pallonhallintapelissä tulee todennäköisesti lukuisa tilanteita, joita ei oikeassa pelissä koskaan nähdä. Mitä tämä palvelee?

Pelinomaisen harjoittelun taustalla on ajatus siitä, että opitut asiat voidaan siirtää suoraan peliin. Tähän liittyy ensisijaiset ja toissijaiset tavoitteet ja näiden tunnistaminen eri tilanteissa, sekä pyrkimys luoda tilanteita ja 'ongelmia' joita esiintyy oikeassa pelissä. Tunnusomaista hyvälle pienpelille on se, että siinä opitaan useita asioita samanaikaisesti. Tukeem jo asiasta mainitsi, mutta vielä kerran: pallonhallinnan nimeen vannovan Barcelonan kaikissa pienpeleissä on nuorimmista ikäluokista lähtien maali.  

Barcelonalla on myös ympäri Espanjaa haalitut lupaavimmat nuorukaiset/lapset, ammattivalmentajat ja maailman kehittyneimpiä harjoituskeskuksia. Nyt pitää hieman suhteuttaa. Ei se Barcan peli pelkästään sen takia ole kaunista ja tehokasta, että siellä lyödään tötsät tai maalit paikoilleen ja sanotaan, että pelatkaa. Kyllä kaikki lähtee hyvästä valmennuksesta, on maaleja tai ei. Selitetään, opastetaan, on aikaa kuunnella pelaajia, keskittyä yksittäisen pelaajan tarpeisiin jne.

Edellä on tullut samantyyppisiä ajatuksia kuin itsellänikin: tiettyyn pelityyliin pallonhallintapeli on tehokas harjoitusmuoto. Itse kuitenkin aion lisätä "maalien" käyttöä tietyissä pienpeleissä, koska katson että Tukeemilla ja koeralla on ajatusta tässä takana. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että moni harjoite saattaa epäonnistua sen takia, että maalinteosta tai varjelusta tulee tärkeämpää kuin itse harjoitteen tavoitteesta, kuten esim. yhtenäisenä joukkueena liikkumisesta. Työkalu helpompaan/tehokkaampaan maalinvarjeluun.

Tuohon puolustavan joukkueen pelinomaisuuteen: olen periaatteessa samaa mieltä ja olen paljon pohtinut tätä asiaa. Miten saada tietyistä harjotteista pelinomaisempia? Ei pelkästään pienpeleissä, vaan myös muissakin.
Vaikka olisi maalitkin, voi tietyissä harjotteissa tulla pelille väärän tyyppisiä ajatusmalleja, koska vaihtoehtoja ei ole tarpeeksi (syöttövaihtoehdot 1-5, harhautus, veto jne). Puolustajan on helpompi toimia, koska on vain muutama vaihtoehto, jota hyökkääjä voi käyttää. Tietynlaista puolustuspelaamista voi harjoitella myös pallonhallintapelissä. Nopea lähestyminen pallolliselle pelaajalle, ohjaus tiettyyn suuntaan (suunnan määräävät ohjaavat pelaajat, kentän näkevät, kuten puolustajat pelissä), paineellisen tilan luonti yhtenäisenä joukkueena ja alueen rajoja mukaillen, koska on iskemisen ja riiston paikka (tässä kohtaa pitää selvittää, että esim. kosketus ei riitä, kuten ei pelissäkään...aina).

Kuten sanottua, jos on mahdollista laittaa maalit: laita ne, kunhan ne eivät vie harjoitteelta sitä ideaa jota pyrit ajamaan. Kyllä pallonhallintapelikin käypä harjoite on ja itse uskon sen tehoon oikein tehtynä.

[Speed King]

Maalien ottaminen mukaan suoraviivaistaa pallonhallintapeliä selkeästi. Maalintekoon pyritään liian hanakasti ja samalla osa pelaajista keskittyy liikaa oman maalinsa vartiointiin.

Pallonhallintapeli ilman maaleja on syöttöpeliharjoitus ja se on ainoa asia mihin pitää keskittyä. Ei ole tarkoituksena hakea puolustavalle joukkueelle jotain optimaalisia peliasentoja yms, vaan puolustavan joukkueen harjoitusvaikute on lähinnä fyysinen.

Toki pallonhallintapeliä voi harjoitella myös maalien kanssa, mutta se vie tehoa todellisen pallokontrollin ja perussyöttöpelin treenaamiselta. Pelaajille kun ne maalit muodostuu liikaa pakkomielteeksi ihan luonnostaan.

[mtontola]

Mulla on aina ollut sellainen mutu-tuntuma, että harjoitukset jossa ”maali” on saada omalle joukkueelle pelkästään x-määrä syöttöjä peräkkäin ovat huonoja. Vaikka nyt mitään syöttösuuntapurismia ei harjoitettaisikaan, niin kyllähän se nyt tuntuu selvältä, että kun pelissä on aina tietty suunta ja pyrkimys ja toteutettiin sitä sitten yksin kenttää pitkin kuljettaen tai yhdessä seinäsyötöin kolmannelle klopille, niin siitä hyvin opetettuna syntyy tuloksia jotka NÄKYVÄT myös niissä peleissä missä lapsia on kentällä muutama enemmän ja nyt he itse yrittävät sitten soveltaa hiljalleen sitä opittua ja jossa ymmärrys suunnasta tulee olla takaraivossa pelattiin millä filosofialla muuten tahansa. Eikä sillä ole mitään merkitystä minkä pitäisi olla paras pienpeliharjoite, vaan se joka parhaiten toimii käytännössä tietylle valmentajalle ja tietylle porukalle tiettyyn aikaan sitä kuuluisaa junioripolkua on se paras mitä siihen hetkeen löytyy ja that’s it. Eri juttu sitten on se, että kun eihän meillä ole mitään oikeasti kunnolla mietittyjä mittareita mitä tietyn ikäisenä pitäisi jo osata liittyen esim. syöttötaitoon tai pallottomana liikkumiseen. Sellainen palloliiton sapluuna joo, mutta kun ei se ainakaan itselleni tarjoa kovinkaan paljoa. Ja jotain tekniikkaideoita, osaa syöttää molemmilla jaloilla, niin eihän se nyt ole sen kummempi valmentajaa auttava ohje se.

Tämän lisäksi sitten sellaisia kaikki tietäviä valmentajia tuntuu niitäkin jotenkin ihmeen kaupalla kyllä riittävän, mutta ei mua ainakaan henkilökohtaisesti kiinnosta kauheasti mikä teoriassa on paras, jos ei ole myös ajateltu käytännön puolta. Harmi kyllä, tosi harvoin näkee että kaikista eniten tietävät kaverit todella pitkäjänteisesti valmentaisivat niitä nappuloita. Siis todella harvoin. Mutta kai siihen sitten liittyy kaikenlaista ylimääräistä vaivaa, niin eihän me koskaan varmaan saada tietää mitä voitaisiin saada aikaan jos todella osaavat kaverit kehittäisivät poikia. Tässä on pojat, tuossa on kenttä, toimikaa vuosi ja katsotaan mitä ne sen jälkeen osaa. Se on kyllä totta, että kun hihkutaan kun onnistuttiin laskemaan, että meidän 6-vuotiaat supersankarit syöttivät kahdeksan kertaa peräkkäin omille ei kerro valmennuksen huimasta tasosta mitään. Eikä se, että jostain aina löytyy joku myyttinen jengi alle kouluikäisiä, joka ei ole kolmeen vuoteen hävinnyt koskaan edes treeneissä keskenään pelatessaan.

Mutta siinä ollaan oikeassa, että kannattaa hyvin tarkkaan miettiä mitä lähtee opettamaan ja miten. Tähän kun vielä pätee se, että hyvää opettamismuotoa tulee käyttää jatkuvasti että siitä olisi jotain konkreettista hyötyä. Se, että internetistä joka viikko imetään se seksikkäin uusi juttu jota joku suuri auktoriteetti vihjasi ei vie niitä peruspekkoja yksin eteenpäin. Mutta kaipa se syy on miksi tätä keskustelua käydään. Eli hyvä aihe, vielä kun kaikki kelailisivat mitä se tarkoittaa siinä omassa käytännössä. Tsemppiä ja lisää oikeita osaajia nappulavalmennukseen!

P.S. Kirjoituksia lukiessa tuntuu edelleen siltä, että kaikki eivät tunnu ymmärtävän, että maaleilla ei tarkoiteta pelkästään pystytolppia. Syöttötaito, pelinlukeminen ja liikkuminen alkaa näkyä vasta sitten kun tarkoitus on myös edetä, vaikka hinkattaisiin sitä ennen sitten vaikkapa 20 syöttöä keskenään omille. Se, että lapsilla on vaistomainen tarve tehdä maali on tässä vain valmentajaa auttava tekijä, eikä sitä hankaloittava. Jos lapset itse tekisivät kaiken automaattisesti oikein, niin eihän siellä mitään valmennusta edes tarvittaisi.

[Laiska]

Mulla on aina ollut sellainen mutu-tuntuma, että harjoitukset jossa ”maali” on saada omalle joukkueelle pelkästään x-määrä syöttöjä peräkkäin ovat huonoja. Vaikka nyt mitään syöttösuuntapurismia ei harjoitettaisikaan, niin kyllähän se nyt tuntuu selvältä, että kun pelissä on aina tietty suunta ja pyrkimys ja toteutettiin sitä sitten yksin kenttää pitkin kuljettaen tai yhdessä seinäsyötöin kolmannelle klopille, niin siitä hyvin opetettuna syntyy tuloksia jotka NÄKYVÄT myös niissä peleissä missä lapsia on kentällä muutama enemmän ja nyt he itse yrittävät sitten soveltaa hiljalleen sitä opittua ja jossa ymmärrys suunnasta tulee olla takaraivossa pelattiin millä filosofialla muuten tahansa. Eikä sillä ole mitään merkitystä minkä pitäisi olla paras pienpeliharjoite, vaan se joka parhaiten toimii käytännössä tietylle valmentajalle ja tietylle porukalle tiettyyn aikaan sitä kuuluisaa junioripolkua on se paras mitä siihen hetkeen löytyy ja that’s it. Eri juttu sitten on se, että kun eihän meillä ole mitään oikeasti kunnolla mietittyjä mittareita mitä tietyn ikäisenä pitäisi jo osata liittyen esim. syöttötaitoon tai pallottomana liikkumiseen. Sellainen palloliiton sapluuna joo, mutta kun ei se ainakaan itselleni tarjoa kovinkaan paljoa. Ja jotain tekniikkaideoita, osaa syöttää molemmilla jaloilla, niin eihän se nyt ole sen kummempi valmentajaa auttava ohje se.

Niin, en nyt ainakaan itse laske syöttöjen määrää tai mittaa aikaa kuinka kauan palloa pidetään, vaikka se tavallaan tavoite olisikin. Itse uskon, että vaihtoehtojen määrä - niiden hahmottaminen ja käyttö eri tilanteissa - kehittää pelaaja enemmän kuin tietty harjoite, jota toistetaan ja "viedään" peliin. Mielipide asia. Totta kai, pienpelejä ja muita harjoitteita sopivassa suhteessa, ääripäihin menemättä. Mahdollisimman monipuolinen ja laadukas
harjoittelu on, erityisesti nuorille, kaikkein tärkeintä. Allekirjoitan täysin sen, että jokaisen joukkueen ja valmentajan pitää löytää se oma juttunsa. Tässä kuitenkin haluan muistuttaa ja kannustaa, että vaikkakaan ei ns. oikeata pelityyliä olisikaan, tulisi Suomessa panostaa taitoharjoitteluun aikaisempaa enemmän.

Tämän lisäksi sitten sellaisia kaikki tietäviä valmentajia tuntuu niitäkin jotenkin ihmeen kaupalla kyllä riittävän, mutta ei mua ainakaan henkilökohtaisesti kiinnosta kauheasti mikä teoriassa on paras, jos ei ole myös ajateltu käytännön puolta. Harmi kyllä, tosi harvoin näkee että kaikista eniten tietävät kaverit todella pitkäjänteisesti valmentaisivat niitä nappuloita. Siis todella harvoin. Mutta kai siihen sitten liittyy kaikenlaista ylimääräistä vaivaa, niin eihän me koskaan varmaan saada tietää mitä voitaisiin saada aikaan jos todella osaavat kaverit kehittäisivät poikia. Tässä on pojat, tuossa on kenttä, toimikaa vuosi ja katsotaan mitä ne sen jälkeen osaa. Se on kyllä totta, että kun hihkutaan kun onnistuttiin laskemaan, että meidän 6-vuotiaat supersankarit syöttivät kahdeksan kertaa peräkkäin omille ei kerro valmennuksen huimasta tasosta mitään. Eikä se, että jostain aina löytyy joku myyttinen jengi alle kouluikäisiä, joka ei ole kolmeen vuoteen hävinnyt koskaan edes treeneissä keskenään pelatessaan.

En ainakaan itse pidä itseäni kaikkitietävänä, vaan nuorena opiskelevana valmentajanalkuna. Pitkä on vielä matka Itse haluan aloittaa nuorien kanssa, vaikka tavoitteita on korkeammallekin, koska näin saa kokonaisvaltaisempaa näkemystä jalkapalloon, harjoitteluun ja valmentamiseen. On totta, että tekijämiehiä tarvitaan lisää! Usein vetoapuna nuorten valmennukseen toimii oma lapsi, pitäisi löytää muitakin motivointikeinoja ns. hyville valmentajille. Tämä onkin sitten jo ihan uuden keskustelun paikka.

Itse uskon siihen, että asian pitää olla valmentajalla selkäytimessä jos meinaa uskottavasti sen "myydä" joukkueelleen. Jos et itse usko asiaasi, välittyy se helposti pelaajillekin. Lapset/nuoretkin ovat tässä asiassa suhteellisen ymmärtävää porukkaa. Eli ensin teoria kuntoon ja sitten hiomaan keinoja käytännön toteutukseen, kuten pelitaidot, myös valmennus vaatii toistoja. Vanha sananlasku: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Mutta siinä ollaan oikeassa, että kannattaa hyvin tarkkaan miettiä mitä lähtee opettamaan ja miten. Tähän kun vielä pätee se, että hyvää opettamismuotoa tulee käyttää jatkuvasti että siitä olisi jotain konkreettista hyötyä. Se, että internetistä joka viikko imetään se seksikkäin uusi juttu jota joku suuri auktoriteetti vihjasi ei vie niitä peruspekkoja yksin eteenpäin. Mutta kaipa se syy on miksi tätä keskustelua käydään. Eli hyvä aihe, vielä kun kaikki kelailisivat mitä se tarkoittaa siinä omassa käytännössä. Tsemppiä ja lisää oikeita osaajia nappulavalmennukseen!

Täysin samaa mieltä, jokainen ajattelee jalkapallosta uniikilla tavalla. Miten omat tietonsa voi välittää joukkueelle? Kyllä valmennuksellisten perusasioiden tulee perustua pitkälti omiin pelikokemuksiin, hartaaseen opiskeluun ja
uusien trendien hienosäätöön. Sopivassa suhteessa. Toivotaan, että näin käy ja uutta verta saadaan nuorten pariin...niissä kun se tulevaisuus taitaa loppujen lopuksi olla

P.S. Kirjoituksia lukiessa tuntuu edelleen siltä, että kaikki eivät tunnu ymmärtävän, että maaleilla ei tarkoiteta pelkästään pystytolppia. Syöttötaito, pelinlukeminen ja liikkuminen alkaa näkyä vasta sitten kun tarkoitus on myös edetä, vaikka hinkattaisiin sitä ennen sitten vaikkapa 20 syöttöä keskenään omille. Se, että lapsilla on vaistomainen tarve tehdä maali on tässä vain valmentajaa auttava tekijä, eikä sitä hankaloittava. Jos lapset itse tekisivät kaiken automaattisesti oikein, niin eihän siellä mitään valmennusta edes tarvittaisi.

Eiköhän tuo "maali" konsepti ole kaikille suhteellisen selvä, olkoon päämäärä sitten oikea maali, tötsä, prässin purku, liikkuva merkattu mies tms.
Nyt oma pointtisi: mitä opetetan ja kenelle? Aina ei ole kyseessä lapset, vaan täällä on myös käsitelty pienpelejä yleisesti kaikille.
Nuorille/vanhemmille tietyt asiat ovat jo itsestäänselvyyksiä, kuten pelin suunta kun asioita viedään oikeaan peliin.


Hyvä teksti! Lisää uusia näkökulmia ja keskustelijoita mukaan!

[mtontola]

mitä opetetan ja kenelle? Aina ei ole kyseessä lapset, vaan täällä on myös käsitelty pienpelejä yleisesti kaikille.
Nuorille/vanhemmille tietyt asiat ovat jo itsestäänselvyyksiä, kuten pelin suunta kun asioita viedään oikeaan peliin.

Tässähän se just on nyt se kaikista tärkein pointsi: se juttu, se jalkapallo mitä pitäisi opettaa on sama kaikille – ei ole erikseen nappuloitten jalkapalloa, junioreitten jalkapalloa ja aikuisten jalkapalloa. Se ei muutu niin, että 6-vuotiaana pelataan eri peliä kuin 17-vuotiaana tai aikuisissa. Kyseessä on koko pelaajauran läpi kulkeva oppimiskaari saman lajin parissa, joka tähtää siihen, että aikuisena osataan pelata 11v11 futista, joka on vain eri muoto siitä mitä koko ajan tehdään ja opitaan. Tämä pointti tuntuu menevän ohi suurimmalta osalta valmentajista koko ajan. Ajatellaan, että lapset eivät voi edes oppia mitään kun ovat lapsia, kunhan nyt tekevät jotain näennäistä jalkapalloon liittyvää. Sitten kun jonkun tekemä kategoria muuttuu tietyn ikäisenä, niin sitten ihmetellään että miten ne eivät nyt sitten osaa näitä asioita joita tulisi osata. Tai sitten, yritetään viedä luontaiset taipumukset pois eikä toimittaisi niin että niitä pyrittäisiin jalostamaan (vrt. syötä aina pallo heti pois kun saat sen jalkaan 8-v. lapselle taottava harrastusta tuhoava ajatus). Toiseen suuntaan menevä fuskaus on se, että asioita ei oikeasti opeteta kunnolla nimenomaan pienemmissä pelimuodoissa vaan suoraan mennään siihen että treeneissäkin pelataan pääsääntöisesti aina 8v8 isolla kentällä jos se vain on mahdollista. Toki tehdään varmaan muita näennäisharjoituksia, mutta kun valmentajan käsitys on että oikea futis on sellaista missä pelaajien määrä ja kentän muoto on aina sama kuin siinä oikeassa aikuisten futiksessa, niin tässä ei varsinaisesti koskaan edes yritetä opettaa niitä asioita joita pienpeleissä voitaisiin. Suomessa me fuskataan koko ajan pelaajien kouluttamisessa omaa laiskuutta luottaen siihen että kyllä ne lapset kasvaa kuitenkin ja sitten kun ne ovat aikuisia niin sitten ne osaavat. No, eiväthän ne osaa. Jossain mennään pieleen ja varmasti siinä että ei osata juuri näillä pienpeleillä vielä kovin laajasti meidän maassa valmentaa pieniä ja isoja niin että voitaisiin puhua siitä, että pelaajia olisi ihan oikeasti koulutettu kohti 11v11 futista (siis laajassa mittakaavassa). Siksi juuri: alusta asti suunta ja maali aina mukana oli peli sitten 1v1, 2v2, 3v2, prässin purku tai mikä tahansa. Lisäksi erilaisia selkeitä alueita hyväksikäyttäen pystyy myös lapsille niin kuin aikuisille opettamaan myös sitä pallottomana liikkumista, kunhan selittää mitä varten asioita tehdään.

[Laiska]

Tässähän se just on nyt se kaikista tärkein pointsi: se juttu, se jalkapallo mitä pitäisi opettaa on sama kaikille – ei ole erikseen nappuloitten jalkapalloa, junioreitten jalkapalloa ja aikuisten jalkapalloa. Se ei muutu niin, että 6-vuotiaana pelataan eri peliä kuin 17-vuotiaana tai aikuisissa

Pelinä jalkapallo on toki täysin sama, mutta kyllä kai myönnät, että pelin "luonne" on hyvinkin erilainen...? Et voi opettaa samoja asioita esim. lapselle kuin aikuiselle, jos ei tietyt asiat ole jo hallussa.

Tästä seuraavaan:

Kyseessä on koko pelaajauran läpi kulkeva oppimiskaari saman lajin parissa, joka tähtää siihen, että aikuisena osataan pelata 11v11 futista, joka on vain eri muoto siitä mitä koko ajan tehdään ja opitaan

Juurikin näin! Perustyökalut kuntoon, joilla opitaan uutta ja taas uutta. Kaari jaetaan jaksoihin, joissa opetetaan oikeissa sykleissä tiettyjä asioita. Jos yrittää ottaa liian isoa askelta kerralla, kaatuu varmasti. Kuten sanoit, kenelle opetetaan ja mitä. Ei kai kukaan selitä aluepuolustamisen perusteita 6-vuotiaille, joiden pitäisi vaan nauttia futiksesta ja samalla, opastuksen kautta, oppia uusia työkaluja tulevaisuutta varten.

Tämä pointti tuntuu menevän ohi suurimmalta osalta valmentajista koko ajan. Ajatellaan, että lapset eivät voi edes oppia mitään kun ovat lapsia, kunhan nyt tekevät jotain näennäistä jalkapalloon liittyvää. Sitten kun jonkun tekemä kategoria muuttuu tietyn ikäisenä, niin sitten ihmetellään että miten ne eivät nyt sitten osaa näitä asioita joita tulisi osata. Tai sitten, yritetään viedä luontaiset taipumukset pois eikä toimittaisi niin että niitä pyrittäisiin jalostamaan (vrt. syötä aina pallo heti pois kun saat sen jalkaan 8-v. lapselle taottava harrastusta tuhoava ajatus).

Ei niinkään, että eivät voisi jotain oppia, vaan mitä on järkevää opettaa. Ensin on rakennettava hyvä perusta, siihen päälle on sitten helpompi rakentaa uutta. Kyllähän totuus on kuitenkin se, että hyväksi pelaajaksi tulemiseen tarvitaan ns. omaa harjoittelua paljon, varmaan n. 70-90% (oma arvio ) huippupelaajien taidoista on oman harjoittelun tulosta. Loppu on sitten muista, esim. hyvästä valmennuksesta, kiinni. Luontainen harjoittelu voisi olla esim. vanhat kunnon pihapelit, joita tuli itse paljon pelattua (kiekkomaaleihin pienellä kentällä 2vs.2, 3vs.3, 3vs.2, riippuen miten saatiin jätkiä kasaan). Ja kyllä, tässä reenissä itsellä oli maalit mukana

Toiseen suuntaan menevä fuskaus on se, että asioita ei oikeasti opeteta kunnolla nimenomaan pienemmissä pelimuodoissa vaan suoraan mennään siihen että treeneissäkin pelataan pääsääntöisesti aina 8v8 isolla kentällä jos se vain on mahdollista. Toki tehdään varmaan muita näennäisharjoituksia, mutta kun valmentajan käsitys on että oikea futis on sellaista missä pelaajien määrä ja kentän muoto on aina sama kuin siinä oikeassa aikuisten futiksessa, niin tässä ei varsinaisesti koskaan edes yritetä opettaa niitä asioita joita pienpeleissä voitaisiin. Suomessa me fuskataan koko ajan pelaajien kouluttamisessa omaa laiskuutta luottaen siihen että kyllä ne lapset kasvaa kuitenkin ja sitten kun ne ovat aikuisia niin sitten ne osaavat. No, eiväthän ne osaa.

Oikeassa olet, pelimuotoisia harjoitteita - varsinkin pienpelejä - tulisi ainakin omasta mielestäni olla kaikissa harjoituksissa. Uskon, että enemmän kuin laiskuudesta, on kysymys siitä, että valmentajat eivät osaa ain selittää mitä pitäisi tehdä. Siksi varsinkin juniori puolelle tarvittaisiin enemmän vanhoja pelureita, jotka osaisivat omien kokemusten kautta selittää asioita. Kaikki kunnia jaksaville isille, mutta kaikki eivät välttämättä omaa esim. jalkapallo taustaa. Silloin asioita ei ole niin helppo opettaa.

Jossain mennään pieleen ja varmasti siinä että ei osata juuri näillä pienpeleillä vielä kovin laajasti meidän maassa valmentaa pieniä ja isoja niin että voitaisiin puhua siitä, että pelaajia olisi ihan oikeasti koulutettu kohti 11v11 futista (siis laajassa mittakaavassa). Siksi juuri: alusta asti suunta ja maali aina mukana oli peli sitten 1v1, 2v2, 3v2, prässin purku tai mikä tahansa. Lisäksi erilaisia selkeitä alueita hyväksikäyttäen pystyy myös lapsille niin kuin aikuisille opettamaan myös sitä pallottomana liikkumista, kunhan selittää mitä varten asioita tehdään.

Nyt mentiin taas itse asiaan! Näin, kohti 11vs.11 peliä, mutta kysymys täällä onkin ollut: voiko tiettyjä asioita harjoitella, esim. pienpelissä, ilman sitä maalia - olkoon "maali" minkälainen tahansa? Itse uskon, että voi, jos itse tarkoitus voidaan perustella ja selittää isompaa kuvaa ajatellen. Tätä asiaa siis harjoitellaan ja "tuodaan" pikku hiljaa isompaan peliin.

[winnie]

Haluaisin kysyä nimimerkeiltä, jotka ovat puolustaneet pienpelejä maalien kanssa, eikö yksinkertaista peliä ilman maaleja voi pitää hyvänä harjoitteena, jos työskennellään aivan pienten lasten (6-8v) kanssa ja harjoitteen tarkoituksena olisi se, että pelaajat havainnollistaisivat sen mitä palloton liike on ja sen kuinka tärkeää se on?

Vasta sen jälkeen kun he ovat oppineet mitä palloton liike on ja kuinka tärkeää se on, sen jälkeen vasta tuotaisiin maalit ja sitä kautta yritettäisiin saada pallottomaan liikkeeseen järkeä. Ei vain juosta vapaaseen paikkaan, vaan myös mietitään mihin vapaaseen paikkaan kannattaisi juosta jotta oma joukkue hyötyisi eniten.

Niin, en nyt ainakaan itse laske syöttöjen määrää tai mittaa aikaa kuinka kauan palloa pidetään, vaikka se tavallaan tavoite olisikin. Itse uskon, että vaihtoehtojen määrä - niiden hahmottaminen ja käyttö eri tilanteissa - kehittää pelaaja enemmän kuin tietty harjoite, jota toistetaan ja "viedään" peliin. Mielipide asia. Totta kai, pienpelejä ja muita harjoitteita sopivassa suhteessa, ääripäihin menemättä. Mahdollisimman monipuolinen ja laadukas
harjoittelu on, erityisesti nuorille, kaikkein tärkeintä. Allekirjoitan täysin sen, että jokaisen joukkueen ja valmentajan pitää löytää se oma juttunsa. Tässä kuitenkin haluan muistuttaa ja kannustaa, että vaikkakaan ei ns. oikeata pelityyliä olisikaan, tulisi Suomessa panostaa taitoharjoitteluun aikaisempaa enemmän.

Kolahti aika pahasti korvaan. Valmentaminen on jo aika lähellä eksaktia tiedettä eikä sinne mahdu mielipiteitä mukaan.

Kumpi kehittää enemmän, vaihtoehtojen hahmottaminen ja niiden käyttö vai harjoite jossa toistetaan jotain asiaa ja viedään peliin. Tässäkin kysymyksessä on niin monta ulottuvuutta. Absoluuttista vastausta ei näin yleiseen kysymykseen varmasti ole, koska kysymykseen vaikuttaa esim sellaiset asiat kuin mitä halutaan kehittää, mikä lasketaan kehittymiseksi, minkälaiset harjoitteet ovat kyseessä, kuinka paljon vaihtoehtoja yhteen tilanteeseen luodaan, etc...

[Tukeem Abdullah Jafer]

Haluaisin kysyä nimimerkeiltä, jotka ovat puolustaneet pienpelejä maalien kanssa, eikö yksinkertaista peliä ilman maaleja voi pitää hyvänä harjoitteena, jos työskennellään aivan pienten lasten (6-8v) kanssa ja harjoitteen tarkoituksena olisi se, että pelaajat havainnollistaisivat sen mitä palloton liike on ja sen kuinka tärkeää se on?

Vasta sen jälkeen kun he ovat oppineet mitä palloton liike on ja kuinka tärkeää se on, sen jälkeen vasta tuotaisiin maalit ja sitä kautta yritettäisiin saada pallottomaan liikkeeseen järkeä. Ei vain juosta vapaaseen paikkaan, vaan myös mietitään mihin vapaaseen paikkaan kannattaisi juosta jotta oma joukkue hyötyisi eniten.

6-8-vuotiaiden kanssa ei välttämättä edes kannata käydä läpi pallottoman pelaajan liikkumista. Siihen joutuu tärväämään liian monta tuntia, että pelaajat ymmärtävät asian. Puhumattakaan siitä, että liikkumisen saisi taottua takaraivoon. Tässä vaiheessa lapsi ei luonnollisesti ole halukas luopumaan pallosta tai sen enempää kiinnostunut kollektiivisesta joukkuepelaamisesta. Tällöin pallollisen harjoittelun pitäisi lähteä tilanteesta minä ja vastustaja – 1v1. Mitkä ovat ne keinot, joilla puolustaja tai maalivahti ohitetaan.  Tässä ikävaiheessa lapsi kokee suurinta tyydytystä oppiessaan harhautukset, joilla vastustaja ohitetaan tai vedot, joissa maalivahdille ei jätetä mahdollisuuksia.

Keskimäärin 9-10-vuotiaana lapsi kypsyy siihen vaiheeseen, jolloin hän alkaa ymmärtää yhteistyön merkitystä ja jopa nauttimaan siitä. Tällöin on järkevää lisätä harjoitussuunnitelmaan myös pallollisen pelaajan liike. Näiden ikävuosien aikana tulisi oppiminen kehittää 2v1-tilanteesta eteenpäin. Kuitenkin siihen esimerkkiharjoitteeseen (edellisellä sivulla), josta keskustelu lähti käyntiin, oli piirretty osallistumaan 15 pelaajaa.

Joka tapauksessa 9-10-vuotiaana pelaajat haluavat tehdä maaleja. Oppiakseen maksimaalisesti he myös tarvitsevat konkreettisen merkin siitä, että suoritus on onnistunut. Hyvä harjoite organisoidaan niin, että pelaajilla on mahdollisuus onnistua harjoitteen aikana niin usein, että valmentajan hyvä-huudot (tai mikä tahansa positiivinen palaute) alkavat jo menettää merkityksen, jos niitä viljellään jokaisen onnistuneen suorituksen jälkeen. Maali antaa itsessään palautteen, joka ei jää keneltäkään huomaamatta.

Lisäksi kun tämän ikäisillä pelaajilla lähtötilanne on 2v1, en usko, että monessakaan joukkueessa valmentaja ehtii ohjaamaan jokaista pelaajaa riittävästi. Maalit (ei siis välttämättä verkoilla varustettu kehikko) toimivat apuvalmentajina antaen välittömän palautteen. Ja pallottomana liikkumisen tärkeyshän korostuu lapselle, kun se johtaa useampiin maalipaikkoihin.