26.12.
Aamiaisella on pakko maistaa Marmitea
paahtoleivän päällä. Muistan oikein, yhtä kuvottavalta tämä englantilaisten hiivavalmistelahja gourmet-maailmalle maistuu kuin ennenkin. Tänään on tarjolla vain continental breakfast, papuja ja pekonia ei näy.
Lähdemme Old Traffordille jo hyvissä ajoin haistelemaan tunnelmaa. Matka sujuu sutjakkaasti Metrolinkillä, joka on eräänlainen sporan ja maanpäällisen maanalaisen yhdistelmä. Menopaluulippu on päivän voimassa ja kustantaa 2,10 £. Old Traffordin aseman ja stadionin välillä on jo runsaasti myyntikojuja ja pikaruokavaunuja. Ihmisiäkin on paljon, vaikka pelin alkuun on yli kolme tuntia. Jotkut karaistuneet karjut hyppivät t-paitasillaan, vaikka lämpöasteita ei monta ole.
Kävelemme East Standin uhkean julkisivun (pakolliset fotot napsitaan japsien seurassa
) ja Megastoren ohitse North Standin sivua pitkin. Takana on kaiteita ja faneja odottamassa. Selviää, että pelaajat menevät tästä stadionille. Pelaajien vaikuttavassa autorivistössä on varsin monta Audia, sponsored by… Jonkin aikaa hytistyämme paikalle karauttaa Gary Neville, Audilla tietenkin. Tästä on mukava kertoa kotona kaverille, joka on armoton Liverpool-fani (on nyt joulunakin HH:ineen Liverpoolissa, eikö jouluna muka ole parempaa tekemistä???
;D). Niin, tämä kaveri ajelee myös Audilla, taitaa mennä auto vaihtoon… Lisää hytistyämme Alan Smith astelee stadionin uumeniin. Sitten Carlos Quieros ajaa autonsa melkein stadionin sisään. Erotuomarit etunenässään Mike Riley! Jee, jo tämän takia kannatti tulla paikalle!
Vielä Wiganin bussi, Heskey ja kumppanit. Sitten show onkin ohi, kuulemma muut Manun pelaajat ovat menneet sisään jo aikaisemmin. Eivät voineet sitten meitä odottaa!
Nälättää, johon auttaa pekonihamppari. Notkumme The Bishop Blaize –pubin ulkopuolella, ja sisältä kuuluu seireenien jouluista laulua:
"Mourinho are you listening, you'd better keep our trophy glistening, coz we'll be back in May to take it away, walking in a Fergie Wonderland!"
Tiketit näytettyämme pääsemme pienen jonotuksen jälkeen sisään täpötäpötäyteen pubiin, jossa olut virtaa ja laulu raikaa, ilmassa on Manun taikaa! Lopulta pääsemme baaritiskille, jossa tarjoilu pelaa nopeasti kuin Ronaldon kintut. Täällä omien joukossa olutkulaukset ovat soljuvaa, hunajaista nektaria ja kannatuslaulut tarttuvat korviin kuin Sir Alexin purukumi persauksiin. Äkkiä väkijoukon läpi kohisee tieto: Reading on tasoittanut Chelseata vastaan, tilanne 1-1! Cheers!
Kiipeämme portaita East Stand Tier 2 –katsomoon. Ylhäällä myyntipisteiden edessä katsomme taulutelevisiosta Chelsea – Readingia. Chelsea on mennyt johtoon, mutta sitten Ashley Cole syöttää nätisti Essienille, joka ohjaa yhtä nätisti pallon omaan maaliin! Pakko jännittää loppuun asti, ja tasapelihän sieltä tulee! Voi tätä riemua! ;D
Theatre of Dreams avautuu edessämme. Paikat ovat ylhäällä, mutta taktiset kuviot näkyvät ainakin hyvin. Olo tuntuu epätodelliselta, kun pelaajat astuvat tunnelista kentälle. Ensimmäinen peli Old Traffordilla livenä ! Ja HH:n pyöreässä mahassa muhiva jälkikasvu saa ensituntumansa Manuun livenä jo ennen syntymäänsä! Varmistelen oikean joukkueen kannattamista…
Ole saa suurimmat suosionosoitukset avausesittelyssä. Tunnelma on kohdallaan, katkarapuvoileivät ovat jossain muualla ja kannatuslaulut leviävät ympäri katsomoa. Wiganin fanitkin hoilaavat omia vastaiskujaan vasemmalla alapuolellamme. Ensimmäisen jakson Manu hyökkää meidän päähän. Hyökkää ja hyökkää, mutta maalia ei vain tule hyvistä paikoista huolimatta. Paikkojen avautuessa kaikki nousevat seisomaan, ja tilanteen jälkeen taas huoaten istumaan. Pienen tuskastumisen havaitsee yleisössäkin jakson lopussa. Joku vaatii O´Sheata vaihtoon. Ronaldo tulee lämmittelemään kentän laidalle, ja yleisö hurraa, paitsi Wigan-fanit, jotka tietenkin buuaavat.
Tauolla kuuma kaakao lämmittää, ja sitten alkaakin Manun ja Ronaldon show. Pusku kulmasta 1-0, ja sekoan. Sitten kuvaan onnettomalla digikamerallani liikkuvaa kuvaa juuri, kun Park kaadetaan. Ronaldo ampuu rankkarin, torjunta, yleisön huokaus, paluupallo maaliin, 2-0, ja lisää sekoamista. Vielä Rooney taistelee pallon Solskjärille, joka sijoittaa takanurkkaan, 3-0! Matsi tuntuu olevan ohi. Wiganin katsomo on hipihiljaa. Yllättävän rauhallista on muuallakin katsomossa, voitonlauluja ei hirveästi kuulu. Kohinaa ja hurrausta aiheuttaa kuuluttajan ilmoitus uudesta Valioliigan katsojaennätyksestä, 76 018 silmäparia! Oikeastaan siis ainakin 76 019, vaikkei tuo yksi tuolla mahassa matsia näekään… Vieressämme on kyllä kaksi paikkaa tyhjänä, ja aivan yläkulmassa näkyy muutama tyhjä penkki, joten taitaa yleisöennätyksemme vielä rikkoutuakin, mutta vielä olemme ennätyksenhaltijoita.
Väkeä alkaa valua pois ennen loppua. Sitä en voi ymmärtää, mutta nämä ovat varmaankin kausikorttilaisia, joille tämä on rutiinia ja joilla on kiire syömään kylmää kalkkunaa ja jouluvanukasta. Siltikään en voi sitä ymmärtää.
Pelin lopussa soitan juuri Suomeen röyhennelläkseni kaverilleni, joka myös Manu-fanina seuraa matsia TV:n ääressä. Mitä! Riley puhaltaa rankun Wiganille! Kaveri toteaa hidastuksesta, että Silvestren rappaus on selvä ja osallistuu buuauksiin puhelimitse, mutta ei auta: lohdutusmaali Wiganille ja Wigan-faneille. No, tulipa yksi maali meidänkin päätyyn. Lopputulos 3-1. Jäämme pahimman ryysiksen ajaksi katsomoon, sulattelemme näkemäämme ja napsimme turistikuvia. Suurta hilpeyttä yleisössä herättää valotaulun kertoma tulos Blackburn 1 – Liverpool 0. Suuremmat analyysit jäävät huumassa tekemättä, mutta niistä pitävät varmasti sitten huolen ansiokkaat foorumistit.
Ostan kojuista pari huivia (á 7£) ja muuta sälää. Paluumatka keskustaan menee näppärästi jälleen Metrolinkillä. Lisävuorot ovat purkaneet asemalta jo suurimmat ruuhkat. Käymme pikaisesti hotellilla ja kävelemme Chinatownin läpi. Yhtäkkiä 60-metrinen maailmanpyörä nököttää edessämme. Pitäähän siinä käydä, mutta ensin menemme nauttimaan englantilaisesta perinneruoasta Hard Rock Cafeeseen (niin, ensimmäinen HRC avattiin Lontoossa v. 1971). Rock´n´Ball –menun syötyämme ostan pakolliset HRC-paidan ja hupparin, jonka jälkeen emme menekään maailmanpyörään, koska se on jo kiinni. Mutta eipä haittaa, täydellisen päivän jälkeen nukkumaan ja odottelemaan huomista stadionkierrosta ja Megastore-keikkaa, punnat lompakossa jo liikehtivät levottomasti…:
Jatkuu...
