Jahans. Olipa matsi. Oikeastaan aika loistava matsi finaaliksi, draamaa riitti eikä peli ollut aivan täysin seisoskelua ja jatkoajallakin oli muutama todella hyvä maalintekopaikka. Kaiken kaikkiaan viihdyttävä ilta.
Ensinnäkin en ymmärrä, mistä tämä Ranska = Africa United läppä on lähtenyt, sillä se on aivan naurettava. En muista luinko siitä juurikin täältä vai joltain toiselta forumilta, mutta Ranskan maajoukkue on kaikkien ranskalaisten joukkue.
Jos Suomen maajoukkueessa kaikki pelaajat olisivat maahanmuuttajataustaisia, siitä nousisi kauhea häly ja joukkue voisi jäädä jopa ilman kannatusta. Toisin on Ranskassa. Pelaajat tuntevat olevansa ranskalaisia (luonnollisesti) ja kaikki ranskalaiset tuntevat joukkueen omakseen, joten mitä vittua siitä itkemään? Aika takapajuista ajattelua, jos Suomen pitää olla suomalaisille ja Ranskan ranskalaisille. Varsinkin kun ottaa huomioon, että kaikki ovat kuitenkin kasvaneet Ranskassa jne. No rapulatilitys sikseen.
Ottelun alkuhetkillä, kun Ranska sai jälleen melko kyseenalaisen pilkun, olin varma, että peli oli siinä. Ranskan puolustus oli kyllä niin vakuuttava eikä eilenkään juuri virheitä nähty. Ainoastaan erikoistilanteissa ranskalaiset puolustajat olivat hädässä, mikä kummastutti kyllä. Henryn alkuhetkillä kokema "knockout" oli ilmeisesti melko raju, sillä herra kyllä vaelteli aika yössä koko pelin. En sitten tiedä johtuiko taklauksesta vai mistä, mutta edes paitsioihin ei Henry eilen juossut tavalliseen tapaansa.
Jatkoaikakin oli yllättävän pirteää peliä, ottaen huomioon, että pelattiin maailmanmestaruudesta. Italialaiset olivat lienee jo päättäneet, että jollei 90 minuutissa saada voittoa tähdätään rankkareihin. Jatkoajan hahmo oli ehdottomasti Zinedine Zidane.
Ensimmäisellä 15.minuuttisella loistava maalipaikka ja muutenkin loistava esitys. Toinen 15. minuuttinen olikin sitten vähän tummempi. Jäi kyllä kiinnostamaan, mitä mahtoi Materazzi Zidanelle sanoa? Haukkui kaljuksi?
Aivan käsittämätön hermojen menetys ZZlta. Hävettää miehen puolesta kyllä. Taisi sen jälkeen melkoiset itkuraivarit lähteä pukuhuoneessa, kun ei tullut mitaliakaan vastaanottamaan.
Se on mielestäni aivan sama mitä kentällä puhutaan, kunhan tuollaisia zidanemaisia otteita ei nähtäisi. Kyllä jo vähemmänkin joukkuelajeja harrastanut ihminen tietää, että kentällä puhutaan mitä sattuu. Se on sitten jo heikkoutta, jos siihen lähtee mukaan saati sitten menettää kokonaan hermonsa.
Todelliset suurpelaajat kyllä pystyvät pitämään kentällä päänsä kylmänä, vaikka vastustaja heittäisi mitä tähänsä juttuja.
Pilkkukisa olikin sitten ihmeellinen siinä mielessä, että vain yksi epäonnistui. Aikaisemminhan torjuntoja ja paskoja pilkkuja nähtiin oikein urakalla. Nyt ei molarit olisi saaneet kiinni ainuttakaan, mutta ylärima hoiti homman. Sinällään sääli, että Treze epäonnistui. Italialaiset ampuivat kyllä pilkkunsa sisään vakuuttavasti.
Forza Italia!
Eikä enää ikinä uudestaan. ;D
