Tahtovoitto Pajulan tahdittamana30.05.
Tahtovoitto Pajulan tahdittamanaSJK - TP-47 2-1 (1-0)
41 min 1-0 Nuutti Panula
58 min 1-1 Ethie de Sousa
85 min 2-1 Ville Pajula
Seinäjoen Jalkapallokerho otti kauden ensimmäisen voittonsa kotikentällään kaataessaan 741 katsojan iloksi Tornion Pallo -47:n tahmeasti, mutta ansaitusti. Voiton pääarkkitehti oli vasemman pakin tontilta maalintekoon toisessa peräkkäisessä ottelussa ehtinyt kentän sankari, Ville Pajula, joka viimeisteli voittomaalin vain viisi minuuttia ennen loppua.
Olisi todennäköisesti hieman alakanttiin sanottu, jos kuvailisi voittoa huojentavaksi ja helpottavaksi. Joka tapauksessa, saattoi melkein kuulla "ison kiven" kokoisen järkäleen putoavan niin pelaajien, valmennusjohdon kuin kannattajienkin sydämeltä melko vaatimattomasti ottelun tuominneen Toni Patrikaisen pillin soitua loppuvihellyksen merkiksi.
Jos ei peli nyt ihan mitään silmiä hivelevää "sammppionsliigakamaa" ollutkaan, työmoraalia ja taistelutahto riittivät voittoon asti. Kerrankin se juttu, mitä on hoettu työnteosta ja sen palkitsemisesta piti paikkansa. On niitä päiviäkin nähty, että vastustaja on hoideltu pelillisesti pois tästä aurinkokunnasta, mutta turpaan on tullut syystä tai toisesta. Yleensä toisesta.
Nyt ei tullut ja hyvä niin. Vastustajana TP-47 ei ollut mikään erityisen pelottava. Siis jos Kerholla olisi ollut kehissä edes kolmasosa katsomovalmennukseen paneutuvista joukkosidontapaikan lemmikeistä. Ehkä TP-47 oli hiukan parempi kuin FC Blackbird tähän mennessä nähdyistä, mutta ei juuri enempää. Silti pelistä saatiin tehtyä takahiukset pystyynnostattava jännitysnäytelmä.
Ensimmäisellä puoliajalla kotijoukkue pystyi pelaamaan ehkä rahtusen verran paremmin kuin ottelun jälkimmäisellä puoliskolla. Vaikea on viiltävää analyysiä loihtia esiin siitä, miksi näin on. Silti näin on.
Luonnollisestikin jatkuvat kokoonpanomuutokset vaikeuttavat pelaamista jokaisella sektorilla, mutta tuttujahan noitten äijien pitäisi toisilleen olla joka tapauksessa. Noh. Kolme pinnaa on kolme pinnaa ja sillä sipuli.
Ottelu alkoi kyllä myrskyvaroituksella TP-47: ajoittain aktiivisesti uimahyppäävän brasilialaisen Ethie de Sousan lauottua ihan kelpo vedon, jonka hyvin hereillä ollut Petri Tuomela joutui torjumaan kulmaksi. Eikä oltu vielä edes kahta minuuttia tahkottu. Onneksi TP-47:n erikoistilanteet ottelussa olivat jopa Kerhon omia selkeästi onnettomampia.
Kympin kohdalla Kerho sai pallon ensimmäistä kertaa maaliin, mutta nuorista seinäjokelaisavustavista Perttu Leppä katsoi tilanteen ihan aiheellisesti, joskin valitettavasti, paitsioksi. Niinpä tapahtumia saatiin odottaa tulevaksi tuonnempana.
Kotijoukkue oli kuitenkin edelleen aktiivisempi osapuoli ja 18. minuutilla Nuutti Panula tarjoili huikean mehukkaan keson maalille, missä Juha Etelä-Aho venytti jalkaa kohti palloa niin, että amalgaamit taisivat lähteä osalta paikoista ihan vain innostuksesta ja myötäelämisestä. Ei uponnut ei ja edelleen odotettiin.
Eikä siinä kello ehtinyt kuin kolmisen minuuttia edetä ja taas TP-47:n vasemman puolen pelimiehiä narutettiin urakalla. Sekä Nuutti Panula, että viime viikon tällistään neljällä otsalohkoa komistavalla tikillä selvinnyt Timo Rauhala innostuivat naruttamaan Sami Kuijalaa ja Olli Vilppolaa ihan olan takaa. "Tinken" tarjoilu oli sangen hyvää luokkaa, mutta eipä onnistunut vihdoin kentille palannut "Etsku" tälläkään erää.
Kahdeksan minuuttia ennen taukoa vieraiden Jussi Hakasalo esitti hivenen brutaaliin vivahtavan "jalkapohjat edellä kohti sääriä"-tyylisen ratkaisun Ville Ylistä kohtaan. Kuinka ollakaan tuomari Toni Patrikainen ei muutaman metrin säteeltä tilannetta huomannut ja vasta paitsioliputuksen jälkeen joutui tiedustelemaan asiaa Perttu Lepältä. Aivan kuten asiaan kuului, Hakasalo katseli keltaista, mutta Kerho kärsi kun ei tilanteesta tullut vaparia kuudeltatoista.
Onneksi siitä ei tullut isommin paha mieli, vaan viisi minuuttia myöhemmin kotijoukkue iski ja iski nasevasti. Juha Etelä-Aho pelasi pallon pystyyn Nuutti Panulalle, joka pääsi hyvin läpi laidaltaan tulittaen pallon ex-TP-Seinäjoen veskarin, nyt lainamiehenä AC Oulusta torniolaisten maalinsuulle tulleen, Jani Luukkosen ohi. Hieno rakentelu ja komea maali veivät kotijoukkueen johtoon 41. minuutilla.
Toisen puoliajan alussa TP-47 näytti hyökkäävän päälle kuin yleinen syyttäjä. Silti ensimmäinen todellinen tekopaikka oli Kerhon heiniä Timo Rauhalan pelattua Miikka Tuovilan läpiajoon. Harmillisesti "Misen" laukaus pelastettiin maaliviivalta, jonne se kimposi Jani Luukkosen torjunnasta. Toinen maali olisi saattanut vapauttaa Kerhon peliä, mutta nyt kävi päinvastoin ja TP-47 sai otetta.
Toki vielä ennen torniolaisten tasoitusta kotijoukkue teki "kolmannen" maalinsa, joka sekin liputettiin paitsioksi. Tasoitus tuli sitten, ihan kuten tulla esityksellä odotettavissa olikin, 58. minuutilla. Ensin Petri Tuomela torjui Ville Pekkasen tykin, sitten Ethie de Sousan ensimmäisen yrityksen, mutta kolmannelle laukaukselle, ei "Leehmanni" mahtanut mitään, vaan Ethie tasoitti matsin pelikellon oltua 58. minuutin kohdalla.
Tuon osuman jälkeen ei todellisia maalipaikkoja ollut oikein suuntaan, eikä toiseen. Vajaa vartti ennen loppua Kerho sai sivuvaparin noin 30 metristä, jonka Ville Ylinen lähetti kierteisenä maalille. Jos vapari olisi suuntautunut kohti maalia, olisi se sinne myös uponnut, sillä muilta osin erinomaisen pelin pelannut Jani Luukkonen arvioi vapaapotkun täysin pieleen ja haroi tyhjää pallon painuessa hänen ylitseen. Valitettavasti se vain painui myös tolpan ohi.
Ottelun ratkaisu nähtiin vain viisi minuuttia ennen loppua. Ville Ylinen keskitti lähes sivurajalta pilkulle, missä Miikka Tuovila sai pallon haltuunsa selkä maalia päin. Vaikka "Mise" olisi itsekin voinut käännyttyään laukoa vasurilla, tarjoili hän kuitenkin pallon ylösnousseelle Ville Pajulalle, joka iski vapauttavan maalin alakulmaan onnistuen näin toisessa peräkkäisessä ottelussa maalinteossa. Yhteensä osuma oli "Vipin" viides maali kauden virallisissa kamppailuissa.
TP-47 jatkoi lopussa samaan tyyliin kuin läpi ottelun, eli palloa pistettiin nopeasti pitkälle kohti Ethie de Sousan tai viime minuuteiksi ylhäälle nousseen jonkin verran normaalia vantteramman Gaston Bindzin päätä. Bindzille olisi siunaantunut vielä tekopaikkakin, mutta ponnistus ei nostanut miestä edes Hesarin vertaa maasta ja näin palloa saatiin hakea maaliverkon sijasta moukarihäkistä. Kerhon onneksi.
Ottelun palkintoja jaettaessa selkeä ja ylivoimainen ykkönen oli ihan ansaitusti Ville Pajula, joka saikin kolme tähteä. Ethie de Sousa, joka oli joukkueensa selkein pelimies, sai kaksi sakaraista ja avausmaalin tykittänyt Nuutti Panula korjasi yhden tähden. Kotijoukkueesta tähtiä olisi voinut tarjoilla toki myös Anssi Syrjämäelle, joka Tiitus Lehtisen tavoin pelasi mainion topparipelin.
Ilahduttavaa ottelussa oli myös se, että Mikko Väänänen pääsi vihdoin ja viimein kehiin pelaten kauden ensimmäisen sarjaottelunsa.
Huonoa oli puolestaan se, että jokainen Kerhon viimeistelemä maali vaatii tajuttoman määrän tekopaikkoja. Kääntäen sen voisi kai sanoa, että viimeistelyprosentti on noin suurin piirtein samaa luokkaa kuin tiiliskiven älykkyysosamäärä, eli ei järin häävi.
Toisaalta, jos ei edes niitä paikkoja saataisi, niin pirun paljon vaikeampaa se maalinteko olisi silloinkin. Kokonaisuutena ottelusta jäi taatusti hyvä mieli niin joukkueelle kuin paikalle saapuneille katsojillekin. Draamaa pitää otteluissa olla, kunhan se menee omien kannalta oikein päin. Nyt vihdoinkin meni.
SJK: Petri Tuomela, Timo Rauhala (67. Mikko Väänänen), Tiitus Lehtinen, Anssi Syrjämäki (v), Ville Pajula (v), Nuutti Panula, Toni Kujala (86. Miika Asunmaa), Miikka Tuovila, Ville Ylinen, Henri Saranpää, Juha Etelä-Aho (76. Teemu Penninkangas)
