Kun kutsu kävi Madridiin, olivat tunteet ristiriitaiset. Toisaalta kaupungista olin kuullut paljon hyvää ja futiksen "tason" tietävät kaikki, mutta toisaalta katsomomeininki huolestutti jo etukäteen, aikalailla nollaodotuksilla siis lähdettiin. Ajankohdan kanssa olin kuitenkin erittäin onnekas, melkoinen kiimakevät sattui kohdalle kiitos punavalkoisten. Kävin läpi myös projektin kaikkien kolmen ylimmän sarjatason madridilaisseurojen näkemisestä, ja se onnistuikin mukavasti ja herkkua riittää vielä parin matsin ajaksi. Käyn tässä topikissa läpi kokemuksia seura seuralta, ja toivottavasti jotkut saavat hyviä vinkkejä mitä matseja käydä katsomassa ja miten päästä paikalle jos Madridin suuntaan tulee eksyttyä.
Kannattajatoimintaan keskittyneemmän tekstin kirjoitan erääseen zineen, jospa siitä pätkiä jaksaisi heitellä joskus tännekin, eräät muut forumit tulevat kuitenkin marssijärjestyksessä zinen jälkeen ennen FF:ää. Kuvia ja videoita taas tulen lisäämään enemmän kunhan saan läppärini kuntoon, mutta julkaistaan tämä nyt alkuun keskeneräisenäkin niin ei unohdu. Lukukokemusta kuvien ja videoiden vähyys varmaan haittaa hieman, mutta lisään niitä tekstien kera toisessa viestissä jossa kirjoitan muuten vain yleisempää settiä, läppärin hajoaminen on kuitenkin minusta riippumaton ja hyvä tekosyy tähän järjestelyyn.
Osa kuvista itseni tai kaverini ottamia, osa muuten vain suuntaa antavia mihin Espanjassakin parhaimmillaan ylletään.
Atlético MadridMadridin punavalkoisista olin kuullut ennen tuloani paljon positiivista, toki tiesin faktan kausikorttimyynnin lisääntymisestä viidellätoistatuhannella seuran tiputtua Segundaan, sekä muistin sen yli kymmenen vuoden takaisen tuplamestaruuden. Seuran habitus on jo sinänsä sympaattinen, joten ei ihme että patjantekijöistä kasvoi selkeä suosikkini paikallisista porukoista. Samoin stadionista kuulin paljon positiivista, ja lisäksi Frente Atléticon kuuluessa Espanjan vanhimpiin (perustettu jo 1982) ja arvostetuimpiin kannattajaryhmiin olivat odotukset nousussa. Kiima matseihin alkoi kasvaa aivan yllättäen. Toisaalta huonoin alkukausi vuosikymmeniin, seuralegenda Abel Resinon poispotkiminen valmentajan tontilta ja Atletín kannattajille hyvin tyypillinen melankolia ja pessimismi pitivät odotukset myös maltillisina. Niin inhimillistä kuin se onkin, vaihtelee Atletíllakin meininki ottelusta toiseen luvattoman paljon. Esimerkiksi Copa del Reyn matsi himassa Celta Vigoa vastaan ei paljoa tarjonnut, mutta olin onnekas päästessäni Frenten sektioon seuraamaan Barcelonan kauden ainoaa liigatappiota... Puhumattakaan Copa del Reyn finaalista Barcelonassa, jonne Madridista matkusti yli 50 000 punavalkoista. 7 junaa, 2 charter-lentoa sekä yli 250 bussia normaalivuorojen lisäksi sekä yli 20 000 omilla autoillaan paikalle matkustaneista tunnustivat kaikki lojaaliuttaan Madridin ykkösseuralle. Itse ottelu toki päättyi miten päättyi, mutta lehdet kuvasivat ottelua mm. tunnelmaltaan kaikkien aikojen parhaaksi Espanjassa pelatuksi otteluksi. Vaikuttavaa se olikin, eikä tällä hetkellä tai oikeastaan missään vaiheessa kaduttanut yön viettäminen Vicente Calderonilla lippujen saamiseksi. Varsinkin alasektiossa matsin jälkeen meininki oli huikea tappiosta huolimatta, mutta tuosta finaalista minun kuuluisi oikeastaan kirjoittaa kokonaan erillinen raportti matkoista alkaen...
Kuitenkin yleisesti ottaen Frente ja tunnelma Calderonilla kuuluu Espanjan kärkikaartiin, samalle tasolle yltävät paikallisten mukaan vain espanjan napolilaiset (Betis & sevilla), Rayo, muutamat pikkuseurat (mainittakoon hyvin yleisöä vetävä, juuri Segunda A:han noussut Granada tässä vain yhtenä esimerkkinä) sekä bilbaolaiset ajoittain. Tifojakin nähdään Frenten päädyssä espanjalaisella mittakaavalla kiitettävän usein. Ei se nyt sattumaakaan ole, että Atletí mainostaa otteluitaan ja itseään nimenomaan tunteella, asialla jota ei pohjoisen valkoisilta serkuilta löydy. Samoin Atletín stadionkierrosta voin mainostaa hyvällä omatunnolla, 8 euroa ei ole halpa hinta paikkojen näkemisestä ja historian kuulemisesta, käsittääkseni kierroksella saa myös englanninkielistä opastusta jos niin haluaa.
Ex-puheenjohtaja Vicente Calderonin mukaan nimetty stadion sijaitsee jo lähes täysin kuivuneen Manzanaresin reunalla, n. 20 minuutin kävelymatkan päässä Puerta del Solilta. Plaza Mayorilta Calle de Toledoa alas, ja Ronda de Toledon juurelta (jonne mm. Jesús Gil y Gil kiipesi tuplamestaruuden aikoihin) näkee jo stadionin valot ja katon, koko matka Plaza Mayorilta alkaen on siis alamäkeä stadionille asti. Jos kävely ei kuitenkaan syystä tai toisesta kiinnosta, liikennöi metrolinja nr. 5 (vihreä linja) mm. Operálta ja La Latinalta Piramidesin asemalle, joka on lähin metropysäkki. Puerta del Solilta katsottuna tämä tarkoittaa siis matkaa Solilta Operálle, metrollakin pääsee mutta sen 200 metriä jaksanee kävellä kuka tahansa? Toki myös taksit ovat halpoja, kunhan ymmärtää että matsia ennen ja jälkeen tiet ovat varsin tukossa ja ruuhkat massiivisia varsinkin stadionin liepeillä. Lippujen hankkiminen kannattaa hoitaa
Servicaixan kautta hyvissä ajoin etukäteen, vaikka suomalaisilla luottokorteilla onkin ollut firman kanssa ongelmia viimeaikoina. Toisaalta Servicaixan automaatit, joita löytyy joka puolelta kaupunkia la Caixa-pankkien yhteydessä hyväksyvät kyllä suomalaisetkin kortit, ovat verrattomana apuna lippujen hankinnassa. Samoin sähköpostiviesti toimistolle toiminee hätätilanteessa, mutta normimatseissa lippujen saaminen stadioniltakin onnistuu melkolailla vaivattomasti. Äärikannattajille ja espanjankielentaitoisille taas suosittelen Calderonin kyljessä olevaa El Parador-pubia, jonka liepeillä Frenten jannut myyvät lippuja sektioonsa puoleen hintaan verrattuna muiden alasektioiden hintoihin. Esitätte vaikka puolalaisia jos ei espanja taivu, Atletín ja Ruch Chorzow'n ystävyyssuhde kun on jo varsin syvä. Lippujen hintahaitari vaihtelee 20 eurosta n. 200 euroon matsista ja paikkavalinnasta riippuen, Frenten sektiossa siis maksimihinta ottelusta n. 70 euroa. Jos Madridissa käytte, on stadionkierros ja ottelu ehdottomasti näkemisen arvoinen. Kaupungin ykkösseura (keskustahan on nimenomaan
solo rojiblanco) avaa hyvän näkymän
madrileñojen sielunmaisemaan.
Katsomisen arvoista, ensimmäinen itse kuvaamani:
http://www.youtube.com/watch?v=032si96QYmIhttp://www.youtube.com/watch?v=KFXjedVWknMhttp://www.youtube.com/watch?v=5AXZQiFfYGI&feature=related
Paikka jossa unelmat ovat niin usein sortuneet aivan voiton kynnyksellä. No, kevät osoitti että kirous on poistunut Atléticon yltä.
Tyylikäs tifo.
Atletí vs Barca
El Parador aivan Calderonin kupeessa ennen Atlético-Liverpool-ottelua.
Copa del Reyn finaalin jälkeen homma jatkui yli puolituntia, sattumalta juuri tällä hetkellä paikalle saapunut henkilö ei olisi edes huomannut Sevillan voittaneen.
Real MadridMaailman kalleimmat pelaajat, menestynein ja hyvin perinteinen seura, kannatustoiminnan (ja oikeastaan kaiken muunkin) kannalta lähes täydellinen stadion, mutta ottelut ovat tapahtumana kuin teatterissa kävisi, paikalla pelkkiä turisteja, perheitä ja random-hengailijoita joiden mielestä matseissa näyttäytyminen on itse futista arvokkaampaa. Unohtaa ei myöskään sovi seuran äärikannattajia, mutta kuka noita natseja kohtaan sympatiaa voi edes tuntea? Naurettavan pienellä porukalla operoiva Ultras Sur onkin skenen sisällä yksi suuri vitsi. Tifojakaan ei enää nähdä kuin aniharvoin, vaikka stadion niille täydelliset puitteet tarjoaisikin. Ei haittaa vaikka Madridissa tiputtaisit oikeaoppisella headbuttilla paikallisen valkoisen topboyn yökerhon vessassa, ongelmia silläkään ei saa aikaan, kysykää vaikka eräältäkin suomalaiselta ääriliikkeen jannulta... Muutenhan Realin paikalla käyvä kannattajakunta koostuu nimenomaan ympäröivistä pikkukaupungeista ja kaupungin pohjoisista lähiöistä sekä Leganésin tapaisista slummeista. Sanalla sanoen koko touhu on siis ylihintaista paskaa. Minulle futis on paljon muutakin kuin pelkkää peliä, ja vaikka kuinka nollaodotuksilla Real Madridin peleihin meninkin, odotukset alittuivat. Kertakaikkiaan vastenmielinen seura ja koko seuran ideologia, mutta kaipa se aasialaisten rahastaminenkin joitain kiihottaa. Itselläni oli liput myös CL-finaaliin, mutta niiden myymisen ylivoima vei mielenkiinnon toisten vastenmielisten finaalijengien kohtaamiselta, itse ottelussa tunnelma oli kuulemma kuitenkin ja ei-niin-yllättäen selvästi kotijoukkueen normiotteluja parempaa, vaikkei ihmeitä nähty sielläkään. Itse olin toki ottelun aikana vähän sivummalla kaupunkiin nähden viettämässä allasjuhlia italialaisten ym. kanssa, mutta se on toinen juttu se.
Se saltelli muore Balotelli!!Bernabeu on kuitenkin paikkana ehdottomasti näkemisen arvoinen, ehdottomasti parhaita stadioneja maailmassa. Jyrkät katsomot luovat optimaalisen suljetun tilan, ja piippuhyllyltä asti näkee kentälle mainiosti. Stadionkierros on ehdottomasti ylihintainen, mutta 15 euroa kertakokemuksesta lienee kaikilla mahdollisuuksien rajoissa jos Madridiin asti kerran varat riittävät. Paikan päälle pääsee mainiosti metrolla tai lähijunalla eli Renfellä, Puerta del Solilta kakkoslinjaa (vaaleansininen) pohjoisen suuntaan, ja Tribunalilla vaihto tummansiniselle linjalle. Jos metropysäkin nimikin on Santiago Bernabeu, tuskin voit erehtyä. Lähijunalla taas pääsee erittäin nopeasti Nuevos Ministerion asemalle, josta on mukava edetä kävellen Paseo de la Castellanaa pitkin Bernabeulle noin viidessä minuutissa. Lippujen hankkiminen myös Realin matseihin on helpointa aiemmin mainitun Servicaixan kautta, ja vaikkei lippua olisikaan kannattaa käydä ottelupäivänä paikanpäällä kyselemässä, usein noita irtolippuja saa vielä loppuunmyytyihin otteluihinkin kun on ajoissa liikkeellä. Lippujen hinta vaihtelee 35 eurosta useaan sataan euroon paikasta riippuen. Jos rahaa riittää tai seura jostain luonneviasta johtuen kiinnostaa, kannattaa ottelussa toki käydä arvostelemassa itse, stadionkierrosta suosittelen kalliista hinnasta huolimatta ihan vain Bernabeun vuoksi.
Katsomisen arvoista:
http://www.youtube.com/watch?v=rOY71bTHyYYhttp://www.youtube.com/watch?v=LP9Zm5Tl9ho
Kaukana ovat nämä kunnian päivät...
Nykyään vain niin kaunis stadion, ja niin huonosti hyödynnetty...
GetafeMadridin oman Vantaan seura ei kiinnosta ketään, eikä sen matseja voi todellakaan kenellekään suositella. Getafelaiset toki sanovat olevansa nimenomaan madridilaisia, mutta itse kaupunkilaiset eivät heitä sellaisiksi tunnusta. Lisäksi oma muoviseura ei katukuvassa juuri näy, sillä Atletílla ja Realilla on oma vankkumaton kannattajakuntansa alueella. Kalliita lippuja, eikä mitään menoa ja futiskin on isoveljiä heikompaa. Jos Espanjan oman Chievo Veronan ja Hoffenheimin sekoituksen näkemistä kuitenkin halajaa, suosittelen lukemaan nimim. Leónin ansiokkaat ohjeet:
http://futisforum2.org/index.php?topic=100977.msg4546350#msg4546350 Itse en edes ko. paskaseuraa noteeraa, väärällä sarjatasollahan ne pelaavat jne.
Rayo VallecanoTässä jopa kaltaiselleni paatuneelle ajatuksiltaan oikeistoon kuuluvalle positiivinen yllätys, Vallecas ja Rayo ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia kaikille kaupungissa vieraileville! Otteluiden hinta/laatu-suhde on erinomainen, ja meininki taattua sarjatasosta ja ottelun tuloksesta riippumatta. On hyvä aloittaa pienellä katsauksella seuran historiaan ja ideologiaan. Köyhästä eteläpuolen naapurustosta Vallecasista ponnistava Rayo on enemmänkin aatteellinen ja alueellinen protesti "sortoa vastaan" kuin pelkkä jalkapalloseura. Salamapaidat pyörittävät myös solidaarisuuskerhoja ongelmista kärsiville, ja seuran juniorityö tähtää paitsi pelaajakasvatukseen, myös yleisesti lapsien terveempiin elämäntapoihin urheilun avulla, jonka vuoksi junnuista löytyykin paljon ns. hylkiömateriaalia ja erittäin köyhistä oloista tulevia. Samoin futiksessa juuri naisten mestaruuden voittanut Rayo panostaa myös tyttöjen ja naisten toimintaan, mikä onkin täällä päin suhteellisen harvinaista. Seuran kannattajat taas kuuluvat St. Paulin, Livornon, Marseillen ym. ym. kanssa tunnettuihin kommunistiblokkeihin, ja tämä näkyy katsomossa kaikinpuolin. Tifoja ja erilaisia katsomokoreografioita nähdään lähestulkoon joka ottelussa, lauluvalikoima on monipuolinen ja ryhmäkuri loistava. Vuonna 1992 perustettu Bukaneros hallitsee päätyä, ja näin paluuvuoden kunniaksi Sevillassa Betisiä vastaan karkasi melkoiseksi hulinaksikin, tästä on kirjoitettu jo seuran kausitopikissakin... Pilvi palaa jopa enemmän kuin muissa espanjalaisissa matseissa (Realin matseissa tämäkin efekti puuttui) ja Espanjan vanhoja toisen tasavallan lippuja näkyy kaikkialla runsaasti. Samoin kaikki kannattajat ovat varmoja muiden seurojen ja liiton vihasta heidän seuraansa kohtaan, Rayon ei kuulemma vain haluta nousevan... No, uskoo ken tahtoo, mutta erikoisiakin tapahtumia olen nähnyt tuomaritoiminnasta alkaen. Rayo pelaa erittäin hyökkäysvoittoista ja iloista futista, ja vain muutama viikko sitten seura oli vielä kolmantena tehtyjen maalien määrässä kaikki sarjatasot mukaanlukien, edellään vain Barcelona ja Real Madrid. Silti seura kamppailee tälläkin hetkellä vain kaksi pistettä putoamisviivan yläpuolella, mikä kertoneekin kaiken oleellisen pelitavasta ja suoritustason tasaisuudesta. Muutenhan Rayo on kenties tunnetuin maailman ehkä suurimman ja tunnetuimman Ska-punkbändin kautta, sillä Vallekasista (itse suosivat tyylisyistä kirjoitusasussa nimenomaan k:ta) tulee myös Ska-P (lausutaan muuten eskape, vrt. escape) joka on omistanut Rayolle kaksi lauluaankin. Kannattajat tulevat siis paitsi Vallecasin alueelta, myös muista osista Madridia ja Espanjaa johtuen aattellisista syistä.
Paikan päälle puheenjohtaja Teresa Riveron nimeä kantavalle stadionille pääsee jälleen kerran maailman parhaaksi itseään mainostavan metroverkon avulla todella helposti. Puerta del Solilta metroon ja etelän suuntaan vaaleansinistä kakkoslinjaa pitkin, kunnes aikanaan eteen tulee Portazgon pysäkki. Ylös portaita ja dadaa, oletkin paikalla 15 000 ihmistä vetävän betonimöhkäleen juurella. Lippujen hankkimista varten suosittelen saapumaan paikalle reilusti aiemmin ja hengailemaan lipunmyyntipisteiden vieressä, ja piakkoin joku tuleekin tarjoamaan 10 eurolla lippua pääkatsomoon. Lipulla voit käytännössä suunnistaa mihin tahansa stadionilla, sillä muita tarkastuksia ei ole ja normiyleisömäärä huitelee kymppitonnin liepeillä. Sivurajan vieressä onkin mukava nauttia salakuljetettua bisseä, fisua tai muun yleisön tapaan sitä vihreää palavaa juttuakin jos sellaisesta pitää. Äärikannattajan valinta taas on pyöriä viereisissä pubeissa ja suunnata päädyn liepeille (toisen päädyn virkaahan toimittaa maalattu betoniseinä) ennen ottelua kyselemään Bukanerosin pojilta lippuja päätyyn, he myyvät niitä mielellään ja itseasiassa ihmettelevät ja arvostelevat ulkomaalaisten saapumista paikalle. Tähän kuitenkin tarvitaan kielitaitoa, englannilla tuskin pärjää. Jos lippua ei saa ostettua syystä tai toisesta kympillä eikä kukaan tarjoa omaansa ilmaiseksikaan kuten usein on, niin normilippu jolla pääsee mihin tahansa stadionilla (voit vaikka kysyä eturiviin sivukatsomossa ellet usko) kustantaa 20 euroa, joten kalliista huvista ei missään tapauksessa ole kysymys.
Katsomisen arvoista:
http://www.youtube.com/watch?v=FQqNZkCN9Fchttp://www.youtube.com/watch?v=nkAh5r29MH0&NR=1
AlcorcónEteläpuolen pikkuseuroihin lukeutuva Alcorcón nousi odottamattomaan maailmanmaineeseen voitettuaan Daavidina Goljatinsa Real Madridin peräti 4-0 Copa del Reyssä, espanjalaisittain tämä ihme tunnetaan nimellä Alcorconazo. Kielitaitoiset ymmärtävät vitsin varmasti. Jatkopaikkahan siitä tuli kun vierasottelu päättyi valkoisten hyväksi vain 1-0. 70-luvulla perustetut keltaiset ovat hyvin tyypillinen lähiöseura, jonka kannattajista suurin osa kannattaa pikkuseuran lisäksi myös jotain suuremmista seuroista, tässä tapauksessa tyypillisimmillään Atléticoa tai Rayoa. Tämän tilanteen muuttumista onkin hauska seurata, jo nyt seuralla on oma, pieni kannattajaryhmänsä Alkor Hooligans, jonka mukana näkyy myös muiden seurojen tunnuksia ainakin toistaiseksi. Segunda B:ssä vasta muutaman kauden palloillut Alcorcón voitti lohkonsa, mutta hävisi nousufinaalissa toiselle lohkovoittajalle, kun Granada kävi pokkaamassa sarjapaikkansa korkeammalta. Nyt seura pelaa edelleen nousukarsintoja, joten ensi kauden sarjataso ei ole heilläkään vielä selvillä. Miellyttävää darraviihdettä Alcorcón kuitenkin tarjoaa, yleisömäärä vaihtelee tuhannesta pariin tuhanteen normiotteluissa.
Sääntöjä en ole niin tarkkaan lukenut, joten en tiedä tarkoittaisiko nousu kakkostasolle myös kotistadion Santo Domingon hylkäämistä, joten ohjeita paikalle pääsemiseen kannattaa lukea se mielessään. Fiksuin tapa päästä paikalle on ottaa lähijuna Atochan asemalla, Puerta del Solilta Atochalle taas pääsee sangen helposti sitä vaaleansinistä linjaa pitkin etelän suuntaan. Atochalta siis Renfe alle ja suuntana Las Retamas C-5-linjalla, hintaa matkalle suuntaansa kertyy 1,35 euroa. Las Retamasin asemalla ulos, ja aivan aseman välittömässä läheisyydessä uloskäynnin oikealla puolella sijaitsee 2800 ihmistä vetävä Santo Domingo viereisine harjoituskenttineen. Lippujen hankinta stadionilta on sangen helppoa, ja 15 euron hintaisilla tiketeillä pääsee stadionilla mihin tahansa. Paikan päällä suosittelen lämpimästi bocadillo de lomoa, joka oli matseissa syömistäni leivistä selkeästi paras. Segunda B on tarjoaa tasoltaan hyvin vaihtelevaa futista, jotain liigan ja ykkösen välimaastosta aivan ottelusta riippuen, välillä matsit tarjoavat todella näyttäviäkin suorituksia, välillä taas karmeaa kurapaskaa. Paikanpäällä vieraileviin ulkomaalaisiinkin on jo hieman totuttu Alcorconazon vuoksi, ja krääsätarjontakin on tämän vuoksi lisääntynyt, silti esimerkiksi viimeksi paikalla vieraillessani seuran huivit olivat jo myyty loppuun.
Katsomisen arvoista:
http://www.youtube.com/watch?v=67CHymWsjtAhttp://www.youtube.com/watch?v=T8Fi-57PnbALeganésMadridin köyhimpiin ja kurjimpiin osiin kuuluva Leganés lienee tunnetuin siitä faktasta, että edellisten junapommien toteuttavat tahot majailivat siellä suunnittelemassa iskuaan. Leganésista löytyy kuitenkin myös varsin perinteinen futisseura, jo vuonna 1928 perustettu CD Leganés. Sinivalkoiset keräävät mukavasti yleisöäkin, mutta muiden paikallisten pikkuseurojen tapaan seura "kärsii" suurempiensa olemassaolosta. Alcorcónin tapaan myös Leganésin matseissa käyvät tunnustavat usein myös suurempien paikallisten seurojen värejä. Parhaimmillaan useita kausia putkeen Segunda A:ssa pelannut seura taistelee kuitenkin jatkossakin paikastaan auringossa, tällä kaudella ei vielä natsannut ja seura jäi täpärästi nousukarsinnoista ulos. Suhteellisen vakaalla pohjalla toimivana heillä on kuitenkin mahdollisuuksia ylemmäs tulevinakin vuosina. Paikalla vaikuttaa myös kolme erillistä, pientä mutta sangen aktiivista kannattajaryhmää. Ultras 28, Pepinero's Hooligans ja Nucleo 28. Alueella asuu huomattavan paljon siirtolaistaustaista jengiä, mikä näkyy hyvin myös katsomossa. Paperisilpun ym. käyttö on katsomossa hyvin yleistä. Muutenhan kertoo paljon myös naapuriseura Getafen "oikeasta" sarjatasosta, että Leganésin matsien yleisimpiä tsänttejä on puta getafe...
Paikan päälle Municipal de Butarquen tuntumaan pääsee Renfellä, Atochalta C-5-linjalla Zarzaquemadan tai Leganésin asemalle joiden puolivälissä aivan radan juuressa stadion sijaitsee. 8000 vetävä stadion on suhteellisen uusi ja mielestäni erinomaisesti rakennettu, juuri tällaisia toivoisin Suomeenkin, tosin mieluiten täysin katettuina versioina. Kentälle kuitenkin näkee erinomaisesti, ja katsomot ovat hieman nostettuja ja aivan kentän juuressa. Liput matseihin maksavat 20 euroa pääkatsomon varjon alta, muistaakseni 15 euroa kattamattomalle puolelle. Yleisömäärät vaihtelevat normaalisti kahdesta kuuteen tuhanteen.
Katsomisen arvoista:
http://www.youtube.com/watch?v=WxE5rr3rZjM
Voisi niitä päiviä huonomminkin viettää.
En aivan ehtinyt kuvata paperisilppua.
Atlético Madrid BAtletín B-joukkue, jossa mm. kauden komeetta David De Gea ja tulevaisuuden tähtinimi Ibrahima aloittivat kautensa, taisteli pitkään paikasta nousukarsinnoissa, mutta jäivät kuitenkin ulkopuolelle. Suoritusta voidaan kuitenkin pitää hyvänä, varsinkin kun kovimmat nimet pelasivat yli puoli kautta ykkösjengin mukana. Atletí B pelaa ottelunsa Atléticon harjoituskeskuksen, Cerro del Espinon kyljessä olevalla stadionilla. Kyseessä ei olekaan ainoastaan ottelu, vaan samalla rysäyksellä ja tehokkaalla ajankäytöllä pääsee vaateostoksille Las Rozasin outlet-kylään, seuraamaan ykkösjengin harjoituksia ja näkemään ottelun.
Paikalle Cerro del Espinoon on suhteellisen vittumaista päästä, mutta pienellä suunnittelulla nuokin vaivat ohitetaan. Atochalta jälleen lähijuna alle, tällä kertaa linja on C-10. Pääteasemaksi Majadahonda, lippu kustantaa suuntaansa muistaakseni 1,80 euroa. Majadahondan asemalta ulos, tien vasemmalle puolelle odottamaan bussia numero L3, ja bussikuskilta lippu Cerro del Espinoon kustantaa 1,40 euroa. Toki taksi on myös porukalla matkustaessa fiksu ja samanhintainen vaihtoehto. Liput kustantavat 20 euroa, emoseuran kausikorttilaiset pääsevät toki ilmaiseksi. Otteluissa käy ihmisiä n. tuhannesta katsojasta ylöspäin, esimerkiksi derbymatsi Alcorcónia vastaan houkutteli paikalle n. 2000 henkeä ja noin puolet Frentestä, vaikka Atletí pelasi samana päivänä Zaragozassa vierasmatsiaan. Yleisesti ottaen vierasmatkailijoita nähdään Espanjassa enemmän nimenomaan alasarjoissa, joten otteluita valikoimalla voi nähdä paljonkin. Muutenhan paikka ei ihmeitä tarjoa, paikalla ovat lähinnä pelaajien tutut, sukulaiset sekä Madridin luoteispuolella asuvat Atletín kannattajat ja muutama fanaatikko. Kannatustoimintaakin kuitenkin nähdään myös näissä matseissa, ja onhan se ainakin romanttinen ajatus että näkee kentällä jonkun tulevaisuuden tähden.
Lukemisen arvoista:
http://www.svenskafans.com/spanien/atletico/artikel.asp?id=202763
Real Madrid BOikeastaan Real Madrid Castilla summaa täydellisesti kaiken sen mitä Real Madrid on. Estadio de Alfredo di Stefanon sijainti ja kulkuyhteydet kertovat kaiken seurasta ja sen kannattajistakin. Harjoituskeskukseen kun käytännössä pääsee järkevästi vain omilla autoilla... Metroasema Campo de las Naciones lentokentän kyljessä on kuitenkin lähimpänä, ja sieltä kertyy noin puolen tunnin matka jalan itse stadionille. Oikaisua messukeskuksen läpi en voi suositella, vahingossa siinä nimittäin saattaa aiheuttaa jonkun hälytyksen ja paikalle saapuu runsaasti poliiseja... Toisaalta miksi helvetissä vahti sitten päästää portista läpi, jos paikka ei kerran ole auki? No, joka tapauksessa messukeskuksen läpi kulkemalla ei edes pääse stadionille, sillä portti moottoriteiden ylikulkeville silloillekin on suljettu. Stadionille kävellessä joutuu myös vähintäänkin erikoisesti kikkailemaan moottoritien yli, joten taksikaan ei ole huono vaihtoehto. Itse ottelusta minun ja kaverini lisäksi metroasemalle poistui vain ja ainoastaan joku mustalaisperhe, vaikka paikalla Di Stefanon stadionilla oli n. kolmetuhatta henkeä. No, samalla voitte kuitenkin vilkuilla Realin harjoituskeskusta, sekä nähdä paikallisia idiootteja. Kieltämättä nauratti, kun vieressäni istui pelaaja-agentteja, ja etupuolella vaaleahiuksinen mies, joka kieltämättä näytti hieman
maricón Gutilta, ja vanhat papat lapsenlapsiensa kanssa kävivät ottamassa kuvia jannun kanssa. Näiden (ihmisiä siis kävi useita) poistuessa ja toisen puoliajan alkaessa jannun kaveripiiri nauroi paskaisesti, eivät tunnista edes omia pelaajiaan jne. Pettynyt olin myös kotonaan kehutun Toledon casual-porukan poissaoloon, ainoa ääriryhmiin viittaava oli vanha läski natsitatuointeineen ja lazio-lippiksineen... Liput muuten kustantavat 10 euroa, emoseuran kausarilla ilmaiseksi.
Hieno stadion harjoituskeskuksen yhteyteen, tosin virvokkeiden hinnat täysin naurettavat.
Niille jotka jaksoivat lukea raportin alusta loppuun, pahoittelen ajoittaista tajunnanvirtaa ja yleistä tekstin sekavuutta. Kysymykset ja yleinen löpinä on kuitenkin enemmän kuin toivottavaa.
Bonarina vielä pari kuvaa mitkä nyt sattuivat olemaan hollilla:
Näkymä kotiovelta kun Sporting marssii Europa Leaguen matsiin Calderonille.
edit: kuvat kuntoon.
