Englannin ylivoimaa

[suur-saksa]

No oli miten oli niin Saksa on paska maa. Ikävää että sota-aikana polttivat pari latoa (kun Suomi ei maksanut pari kertaluokkaa kalliimpia asemaksuja, mutta sitä nyt ei tässä tarvitse mainita)

Tänään tosiaan voimme lukea itkua ja marinaa sekä kitinää Suomen MM-kisauutisista lehdissä, kun krapulaiset toimittajat ehkä palaavat töihinsä tai sitten ei uutisoida mitään, kuten monissa kisoissa on jussien jälkeen käynyt. Nyt Saksa jyräsi Englannin likimain eräällä termillä kuvaten.

[Metso]

No oli miten oli niin Saksa on paska maa. Ikävää että sota-aikana polttivat pari latoa (kun Suomi ei maksanut pari kertaluokkaa kalliimpia asemaksuja, mutta sitä nyt ei tässä tarvitse mainita)

Historian tuntemukselle

[Leka Harkko]

Itse olen tässä naureskellut niitä kannattajia, jotka eivät edes parhaan pelaajansa nimeä - sitä joka lukee paidanselässä - kirjoittaa. Tyyliin "Lionel Meesi". Eikä siis minään typona, vaan systemaattisesti jokapaikassa.

Entäs jos lausuu nimen väärin, Esim River Pleit?

Pakko todeta, että pelin lopputulemaa suurempi odotus oli häviävän osapuolen itkuraivarit, eikä Leka joutunut pettymään. Sportissa olisi varmasti ollut tunnelmaa eilen pelin jälkeen.

[outdraw]

Entäs jos lausuu nimen väärin, Esim River Pleit?

Paha sanoa, haetaanko tällä jotain näsäviisastelijaa vastaamaan, mutta niin tai näin: River Plate on englantia. Río de la Plata on espanjaa. Tosin tässä on sellainen kielikukkanen, että espanjaksi tuo on Hopeajoki, kun englanniksi se on Vatijoki.

[Nispe]

Mutta jalkapalloseurojen kannattamiseen liittyy yleensä vahva paikallisuus ja yhteisöllisyys. Eli jalkapallokulttuurimaissa seuraa ei valita, vaan seura valitsee sinut. Suomessa tuo yhteisöllisyys on heikkoa, joten suomalaisia seuroja ei koeta samalla tavalla omiksi ja rakkaiksi kuin ulkomailla. Tämä johtuu osaltaan siitä, että niin moni suomalainen jalkapalloihminen arvostaa enemmän ulkomaisia ammattilaisjengejä kuin paikallisia seuroja. Siksi monet suomalaisen futiksen nousua toivovat kokevat, että ulkomaisia seuroja kannattavat ikään kuin kusevat omaan pesään. Sen ulkomaiselle, kaukaiselle, tuntemattomalle seuralle uhratun energian käyttäminen suomalaisen jalkapallon tukemiseen voisi saada hienoja asioita aikaan, mutta minkäs teet, jos futiksessa tärkeämpää on menestys ja hienot suoritukset telkkarissa, kuin yhteisöllisyys ja oma seura paikan päällä ja jokapäiväisessä elämässä.

Tämä nyt melkein kuulostaa siltä, että jonkun seuran kannattaminen olisi järkeen perustuvaa toimintaa. Synnyin paikassa X, joten kannatan seuraa FC X! Nämä ovat kuitenkin täysin tunnepuolen juttuja ja siihen tuo kommenttisi siitä, että seura valitsee sinut, on oikein.

Kakarana nämä kaikki jutut on opittu. MM-matsien keskellä on menty pelaamaan lähikentälle ja samalla tapeltu siitä, kuka saa olla Lineker, Rummenigge tai Maradona. Noista ajoista ne kaikki siteet tiettyjä maita (ja seuroja) kohtaan on lähtenyt. Ja jos samaan aikaa oma isäsi ei suostunut maksamaan sitä muutamien markkojen hintaista pääsylippua paikallisen nelosdivarin seuran matseihin, niin ei siinä silloin mitään tunnesidettä oman paikkakuntasi jengiä kohtaan synny. Näin se vain menee ja sitten vanhempana, kun itse kykenee päättämään omista asioistaan, se koko kotipaikkakunnan kannattaminen tuntuu jo lähes naurettavalta, koska mitään aiempaa sidettä ko. seuraan ei ole syntynyt.

Pikkupoikanahan sitä kuulee vain menestyvistä seuroista ja tietenkin niistä maajoukkueista. Näin ainakin oli ennen nettiä... Senpä takia suosikkijoukkueeksi valikoitui yleensä joku niistä sen ajan parhaista jengeistä. Tästä syystä aina toisinaan huvittaa kaikenlainen gloryhunter-vittuilu, kun suurin osa eri joukkueita kannattavista on valikoitunut ko. seuran kannattajaksi juuri menestyksensä takia. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että sellaiset tyypit vituttavat eniten, jotka kertovat kannattavansa jotain Kidderminster Harriersia ja samaan hengenvetoon toteavat, että se on jotenkin "aitoa kannattamista," koska kyseinen seura ei ole koskaan menestynyt mitenkään erikoisesti! Haistakoon pitkän...

Pahinta, mitä näillä palstoilla voi kai tehdä, on sanoa kannattavansa (tai nykyään vain seuraavansa) Liverpoolin otteita. Grobbelaarin spagettijalat ovat ihan ensimmäisiä muistikuvia, mitä futiksesta muistan vaikka vanhemmat ovat sanoneetkin, että olin vuoden -82 kisojen aikaan kova Paolo Rossi -fani! No joka tapauksessa 'poolin pelaajat jäivät aikoinaan mieleen lauantai-iltojen liigamatsien takia ja tämä side on sitten kestänyt jo aika monta vuotta. Alkuaikoina (ja edelleen lauantai-iltojen takia) myös Everton oli jengi, josta pidin, mutta sitten joku samalla kadulla asuva vanhempi poika kertoi, että ne ovat samasta kaupungista ja oli pakko ikään kuin "valita" toinen! Tämä oli tietysti hämmentävää, koska mielestäni Liverpool oli Liverpoolista ja Everton Evertonista, mutta tulihan sitä isompia poikia uskottua. "Valinta" kohdistui 'pooliin, koska tiesin enemmän sen joukkueen pelaajia nimeltä, mutta toisinkin olisi voinut käydä. Ja koska nämä samat 'poolin pelaajien nimet näkyivät myös Englannin maajoukkueen pelaajalistassa (vaikka minua hämmensikin se, miksei Grobbelaar ollut Englannin maalivahti), niin senpä takia sympatiat ovat aina olleet Englannin puolella, kun arvokisoja on pelattu.

Tämä kun on historia ja veikkaan, että monella on vastaavanlaisia tarinoita, niin suoraan sanottuna vituttaa toisinaan tulla tänne foorumille, kun saa kuulla olevansa mieshuorasta lähtien mitä tahansa. Eniten minua kuitenkin jurppii se, että jollakin on oikeasti pokkaa tulla sanomaan, että en ole "oikea" kannattaja, koska mielenkiinnon kohteena oleva seura on aika monen kilometrin päässä! Tunnepuolen jutuista kun on edelleen kyse, niin ei ole olemassa mitään oikeaa ja väärää kannattamista; on vain kannattamista. Kannattamista on tietysti erilaista enkä todellakaan väitä, että olisin samanlainen kannattaja kuin vaikkapa joku Bootlen kujilla syntynyt kaveri, jonka suku on jo monen sukupolven ajan kannattanut Liverpoolia. Jokainen kannattaa mahdollisuuksiensa mukaan ja omalla kohdalla tämä tarkoitti sitä, että ihan pikkupoikana oltiin lauantai-iltojen varassa, kun mitään nettejä ei ollut. Tuolloin kuitenkin haaveeksi tuli Anfieldilla vierailu ja tuo sitten toteutuikin reilut kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

No anyway, jokainen tyylillään... Silti minua aina hämmästyttää se, että tälläkin foorumilla oman joukkueen kannattamisen edelle näyttää menevän muiden foorumistien ja heidän kannattamien joukkueiden dissaaminen. Eli hetkittäin tuntuu siltä, että ei kannateta oman jengin voittoa vaan toivotaan, etteivät muutkaan jengit voita! Siis samasta asiastahan tuossa on lopulta kyse, mutta onhan siinä aikamoinen vivahde-ero, toivotko oman jengin voittoa vai muiden jengien tappiota!?

Loppuun on vielä sanottava sen verran, että vaikka punaista väriä kannatankin, niin kyllä minusta oli silti aika naurettavaa, että aikanaan CL-karsinnoissa olympiastadionilla katsomo näytti punaiselta, kun Haka ja Liverpool pelasivat. Vaikka 'pool minut tuona päivänä stadionille saikin, niin kyllä sitä silti toivoi Hakan voittoa vaikka realistina itseäni pidänkin. Aivan sama myös Suomen ja Englannin välisessä matsissa eli täysillä ollaan Suomen puolella.

Kärttyinen setä lopettaa nyt vuodatuksena!! Sorry lapsukaiset...

[outdraw]

Haka-Poolista sama, mutta toisaalta nyt puhutaan jengistä pikkukaupungista, jossa ei ole edes väestöä täyttämään Stadikkaa kuin puoliksi. En periaatteessa ymmärrä, minkä takia kaikkien suomalaisten pitäisi olla Hakan kannalla, enkä ainakaan ymmärrä, miksi se pitäisi rinnastaa maajoukkueen vastustajan kannattamiseen. Jos joku on "mieshuorannut" Poolia 15 vuotta ja sitten vihdoin yksi historian suurista tulee visiitille Suomeen pelatakseen jotain suomalaista jengiä, jota ei muutenkaan kannata, vastaan, on maanpetturiasenne vähintään yhtä hölmöä kuin haukkua Poolin faneja siitä, etteivät kannata ManUa UCL-finaalissa.

[Alty]

Ei tietenkään. Voihan sitä Lady Gagan tekemästä viihteestäkin nauttia, vaikkei tämä olekaan mikään naapurin tyttö tai läheisen kaupunginteatterin esiintyjä.

Mutta jalkapalloseurojen kannattamiseen liittyy yleensä vahva paikallisuus ja yhteisöllisyys. Eli jalkapallokulttuurimaissa seuraa ei valita, vaan seura valitsee sinut. Suomessa tuo yhteisöllisyys on heikkoa, joten suomalaisia seuroja ei koeta samalla tavalla omiksi ja rakkaiksi kuin ulkomailla. Tämä johtuu osaltaan siitä, että niin moni suomalainen jalkapalloihminen arvostaa enemmän ulkomaisia ammattilaisjengejä kuin paikallisia seuroja. Siksi monet suomalaisen futiksen nousua toivovat kokevat, että ulkomaisia seuroja kannattavat ikään kuin kusevat omaan pesään. Sen ulkomaiselle, kaukaiselle, tuntemattomalle seuralle uhratun energian käyttäminen suomalaisen jalkapallon tukemiseen voisi saada hienoja asioita aikaan, mutta minkäs teet, jos futiksessa tärkeämpää on menestys ja hienot suoritukset telkkarissa, kuin yhteisöllisyys ja oma seura paikan päällä ja jokapäiväisessä elämässä.

Hyvin sanottu. Ns. mieshuoraus on laajemmassa mitassa kuitenkin kohtuu uusi ilmiö Suomessa ja uskon, että se vielä joskus tulee hyödyttämään myös kotimaista futista. Tottakai löytyy näitä "katsoin jo 60-luvulla Englannin liigaa isäni  kanssa-tyyppejä", mutta ns. mieshuorien määrä nousi ties moneenko potenssiin kun futiksen määrä tv:ssä nousi joskus 90-luvun loppupuolella. Uskon ja varsinkin toivon, että yleinen kiinnostuksen nousu itse lajiin tulee vielä joskus näkymään myös kotimaisen futiksen kiinnostuksessa.

[Osmond Hagby]

Ehkä tämäkään nyt ei ihan varsinaisesti aiheeseen liity, mutta:
Siis onko mielestäsi silloin vain helppo syttyä jos suomalainen pärjää, ja jos oma suosikki on kaukana kärjestä, siinä ei ole mitään järkeä? Katsoisitko jääkiekkoa vain sen takia että Suomi on pärjännyt siellä? Mielestäni kannattamisella ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa onko omalla joukkueella ollut menestystä vai ei. Itselläni ainakaan ei ole minkäänlaisia syttyä Suomen jalkapallomaajoukkueesta, vaikka noita meriittejä ei hirveästi ole. Se on kuitenkin SUOMEN maajoukkue.

Itse en jaksa syttyä lajeista, jotka eivät minua kiinnosta. Valloillaan tuntuu olevan käsitys, että jokaista suomalaista pitäisi kannustaa intohimoisesti lajista ja tilanteesta riippuen - muuten on nimittäin häpeällisen epäisänmaallinen. Suomen futismaajoukkuetta tietysti kannatan - se on sanomattakin selvää, mutta esimerkiksi Lahden hiihtoskandaalin yhteydessä nautin siitä, kun käryjä tuli jatkuvasti lisää. Se oli minulle valtavaa komediaa, kun rehdit Lapin miehet jäivät toinen toisensa jälkeen kiinni douppaamisesta.

Valitsisin myös mieluummin Mestareiden liigan huippuottelun esimerkiksi Veikkausliigan kärkipelin seuraamisen sijaan, sillä suomifutiksessa jaksan syttyä huippukulttuurin puuttuessa enemmän vain tuttujen aladivari- ja puulaakipeleistä ja tietenkin maaotteluista. Jos tämä tekee minusta joidenkuiden silmissä isänmaan petturin, se ei hetkauta minua pätkääkään. Olen ollut valtaisa jalkapallon ja muutenkin suuri urheilun ystävä jo vuosikymmeniä - ja omassa ajatusmaailmassani urheilu ja kannattaminen saa ylittää rajoja.

[Metso]

Hieno kannanotto Nispeltä, samoilla linjoilla ollaan näissä kannattamis asioissa, mutta eri joukkueissa.

Monesti täällä huomaa myös sitä, kuinka forumistin ikä voi vaikuttaa aika paljon suosikki joukkueeseen, mutta kaikki eivät sitä kuitenkaa huomioi. Esimerkkinä voisi heitää vaikka seuraavanlaisen kuvitelman. Futisjunnu katselee vuoden 86 maailmanmestaruuskisoja ja Maradonan esityksiä, jonka seurauksena lempijoukkueeksi valikoituu Argentiina ja pelaajaksi Maradona ja näitä on sitten kannatettu näihin päiviin asti. Ja nyt toinen Futisjunnu katselee 2008 euroopanmestaruuskisoja ja Espanjaa ja siellä loistavaa Xavia, joilloin näistä muodostuu vastaavanlaiset suosikit kuin toiselle junnulle silloin 86 kisoissa.

Mutta sitten nämä kaverit kirjoittelevat täällä foorumilla ja toinen ilmoittaa olevansa aito kannattaja kun on kannattanut Argentiinaa jo vuodesta 86 lähtien, mutta toinen on välitettavasti wannabe kannattaja ja "manolohuora" kun rupesi kannattamaan Espanjaa vasta muutama vuosi sitten.

Tasapuolista?

[Nispe]

Itse en jaksa syttyä lajeista, jotka eivät minua kiinnosta. Valloillaan tuntuu olevan käsitys, että jokaista suomalaista pitäisi kannustaa intohimoisesti lajista ja tilanteesta riippuen - muuten on nimittäin häpeällisen epäisänmaallinen.

Tämä korostuu varsinkin yksilölajeissa. Vaikka kyseessä olisi suomalainen urheilija, niin jos ko. henkilö on esimerkiksi helvetin vastenmielisen oloinen tai muuten vain ärsyttävä, niin miksi ihmeessä minun pitäisi kannattaa häntä vain sen takia, että kotimaamme on sama!?

Ei siinä mitään, isänmaallisuus on hieno asia vaikka äärilaitaan vietynä se onkin saanut paljon pahaa aikaan tässä maailmassa, mutta maanpetturiksi väittäminen sillä perusteella, että ei ehkä kannatakaan joka tilanteessa suomalaisia, on kyllä ihan hanurista.

[Nispe]

Haka-Poolista sama, mutta toisaalta nyt puhutaan jengistä pikkukaupungista, jossa ei ole edes väestöä täyttämään Stadikkaa kuin puoliksi. En periaatteessa ymmärrä, minkä takia kaikkien suomalaisten pitäisi olla Hakan kannalla, enkä ainakaan ymmärrä, miksi se pitäisi rinnastaa maajoukkueen vastustajan kannattamiseen. Jos joku on "mieshuorannut" Poolia 15 vuotta ja sitten vihdoin yksi historian suurista tulee visiitille Suomeen pelatakseen jotain suomalaista jengiä, jota ei muutenkaan kannata, vastaan, on maanpetturiasenne vähintään yhtä hölmöä kuin haukkua Poolin faneja siitä, etteivät kannata ManUa UCL-finaalissa.

Olisi pitänyt mainita, että Haka on jostain syystä (tai no oikeastaan Huttusen Okan takia) suomalaisjengeistä se, joka on kerännyt sympatiat kakarasta lähtien...

[Wanha futaaja]

Itse kuulun varmaan iältäni vanhimpiin tälle palstalle kirjoittavista. Muistan jopa 1966 MM-finaalin ja olen niistä päivistä pitäen seurannut fudista ja itsekin pelannut, vaikka nykyään yli-ikämiehissä tulee jo harvemmin mentyä kentälle. Se mitä haluan sanoa, on että minulle on kertynyt perspektiiviä näkemykseeni niin jalkapallosta yleensä kuin brittifudiksesta erikseenkin.

Niin se vain meillä Suomessa menee, että englantilaista jalkapalloa on seurattu ja ihannoitu jo ainakin kolme sukupolvea. Palloliitossa aika pitkään ei juuri muusta fudiksesta oltu edes kiinnostuneita. Toisaalta milläs ne siellä työskentelevät entiset jalkapallokeskinkertaisuudet olisivat puutteelisella kielitaidollaan yhteyksiä muihin maihin pitäneetkään?

Britanniassa on jalkapallokulttuuria ja fudishan on siellä perinteisistä perinteisin työväenluokan urheilulaji. Oikeastaan elämäntapa. Tämän parhaiten huomaa, kun käy paikanpäällä seuraamassa liigapeliä ja aistii sen ilmapiirin jo usein edellisenä päivänä. Fudis on iso asia brittiläiselle kadunmiehelle. Englannin jalkapalloon pätee paljolti samat teesit kuin maahan muutenkin. Britit elävät vieläkin jonkinlaista imperiumin jälkeistä krapulaa. Menneet saavutukset glorifioidaan, niistä puhutaan, kun uusia ei juuri saada systeemillä, jossa itsepäisesti uskotaan omaan ylemmyyteen, eikä haluta ottaa oppia keneltäkään. Tästä asiasta muuten oli Daily Mirrorissa mielestäni ansiokas kirjoitus. Siinä todettiin mm. että brittifutaajien taitotasoa on nostettava, pelattava hiukan vähemmän otteluita ja sen sijaan treenattava tehokkaammin ja laadukkaammin. Lisäksi toimittaja sanoi, etteivät he koskaan tule enää voittamaan maailmanmestaruutta. Eivät tule, elleivät muuta systeemiään ja ota oppia nöyrästi muilta suurmailta. Sillä Englanti on kyllä edelleenkin jalkapallon suurmaa.

Toki voidaan hyvällä syyllä kysyä miksi meidän urheilutoimittajamme yhtä itsepäisesti kuin britit itse aina vain toitottavat sitä miten mahtava joukkue Kolmella Leijonalla taas näissäkin kisoissa on ja miten tuskin kenelläkään on edes realistista mahdollisuutta heitä vastaan. Ja sitten taas selitellään ja ihmetellää, syytellään. Mutta ei koskaan myönnetä tosiasioita.

Jalkapallo on suuria tunteita. Ja meidät kasvatetaan edelleen kannattamaan Englantia, vihaamaan Saksaa, Espanjaa ja Italiaa. Pitäisi varmaan joskus suhtautua vähemmän tunteella ja enemmän järjellä näihin asioihin. Ottaa oppia toki briteiltäkin, mutta ei vain ja ainoastaan. Ensi töiksi voitaisiin vaikka myöntää, että Saksa on loistava jalkapallomaa, niin miehissä kuin naisissakin. Mitäs jos vaikka voitaisiin heiltäkin jotain oppia. Kannattaisiko kokeilla?

Suosikkijoukkueena voi tietysti fanittaa edelleen Englantia. Mikä sydämessä on, siellä olkoon.

 

[tomcat]

Vuoden 1966 jalkeen Englanti on voittanut MM-kisojen pudotuspeleissa seuraavat joukkueet*: Paraguay, Belgia, Kamerun, Tanska ja Ecuador. Eli jarjestaan on tullut turpaan nailta oikeasti isoilta jalkapallomailta.


*jos The Suniin on uskomista. En ehtinyt nyt tarkistaa vaitteen taytta totuutta, mutta luulisi noiden tietavan mita kirjoittavat.

[Eiccu]

En ihan ymmärrä tätä oikeinkannattamiskeskustelua, sillä jokainen saa puolestani kannattaa tyylillään. Ihan sama vaikka vaihtaisi suosikkijoukkuetta aina menestyksen mukaan.

Itse en koe itseäni minkään ulkomaalaisen seuran tai maajoukkueen kannattajaksi, vaikka suosikkijoukkueet löytyykin (se tuskin tulee kenellekään yllätyksenä ). Toivon toki noiden joukkueiden menestystä ja se tekee esimerkiksi MM-kisojen seuraamisesta mielenkiintoista. Jos Englanti häviää, niin se harmittaa vähän sillä hetkellä, mutta seuraavana päivänä se on jo yhdentekevää. Paljon vittumaisempia ovat foorumin teinijaoston edustaja, jotka rakentavat nerokkaita "lädisteihin", "nahkahousuihin" ja "liimatukkiin" liittyviä stereotypioita ja olkiukkoja täysin tyhjästä, mutta eivät nekään kovin paljon haittaa. Silti tämäkin foorumi olisi huomattavasti mielenkiintoisempi jos provojen määrä laskisi vaikka tuonne 80 prosentiin.

[Alty]

Itse kuulun varmaan iältäni vanhimpiin tälle palstalle kirjoittavista. Muistan jopa 1966 MM-finaalin ja olen niistä päivistä pitäen seurannut fudista ja itsekin pelannut, vaikka nykyään yli-ikämiehissä tulee jo harvemmin mentyä kentälle. Se mitä haluan sanoa, on että minulle on kertynyt perspektiiviä näkemykseeni niin jalkapallosta yleensä kuin brittifudiksesta erikseenkin.

Niin se vain meillä Suomessa menee, että englantilaista jalkapalloa on seurattu ja ihannoitu jo ainakin kolme sukupolvea. Palloliitossa aika pitkään ei juuri muusta fudiksesta oltu edes kiinnostuneita. Toisaalta milläs ne siellä työskentelevät entiset jalkapallokeskinkertaisuudet olisivat puutteelisella kielitaidollaan yhteyksiä muihin maihin pitäneetkään?

Britanniassa on jalkapallokulttuuria ja fudishan on siellä perinteisistä perinteisin työväenluokan urheilulaji. Oikeastaan elämäntapa. Tämän parhaiten huomaa, kun käy paikanpäällä seuraamassa liigapeliä ja aistii sen ilmapiirin jo usein edellisenä päivänä. Fudis on iso asia brittiläiselle kadunmiehelle. Englannin jalkapalloon pätee paljolti samat teesit kuin maahan muutenkin. Britit elävät vieläkin jonkinlaista imperiumin jälkeistä krapulaa. Menneet saavutukset glorifioidaan, niistä puhutaan, kun uusia ei juuri saada systeemillä, jossa itsepäisesti uskotaan omaan ylemmyyteen, eikä haluta ottaa oppia keneltäkään. Tästä asiasta muuten oli Daily Mirrorissa mielestäni ansiokas kirjoitus. Siinä todettiin mm. että brittifutaajien taitotasoa on nostettava, pelattava hiukan vähemmän otteluita ja sen sijaan treenattava tehokkaammin ja laadukkaammin. Lisäksi toimittaja sanoi, etteivät he koskaan tule enää voittamaan maailmanmestaruutta. Eivät tule, elleivät muuta systeemiään ja ota oppia nöyrästi muilta suurmailta. Sillä Englanti on kyllä edelleenkin jalkapallon suurmaa.

Toki voidaan hyvällä syyllä kysyä miksi meidän urheilutoimittajamme yhtä itsepäisesti kuin britit itse aina vain toitottavat sitä miten mahtava joukkue Kolmella Leijonalla taas näissäkin kisoissa on ja miten tuskin kenelläkään on edes realistista mahdollisuutta heitä vastaan. Ja sitten taas selitellään ja ihmetellää, syytellään. Mutta ei koskaan myönnetä tosiasioita.

Jalkapallo on suuria tunteita. Ja meidät kasvatetaan edelleen kannattamaan Englantia, vihaamaan Saksaa, Espanjaa ja Italiaa. Pitäisi varmaan joskus suhtautua vähemmän tunteella ja enemmän järjellä näihin asioihin. Ottaa oppia toki briteiltäkin, mutta ei vain ja ainoastaan. Ensi töiksi voitaisiin vaikka myöntää, että Saksa on loistava jalkapallomaa, niin miehissä kuin naisissakin. Mitäs jos vaikka voitaisiin heiltäkin jotain oppia. Kannattaisiko kokeilla?

Suosikkijoukkueena voi tietysti fanittaa edelleen Englantia. Mikä sydämessä on, siellä olkoon.

  

Tuo on ihan totta, mutta mikä tuossa on sellaista, joka on ominaista pelkästään Englannille?

[Osmond Hagby]

En ihan ymmärrä tätä oikeinkannattamiskeskustelua, sillä jokainen saa puolestani kannattaa tyylillään. Ihan sama vaikka vaihtaisi suosikkijoukkuetta aina menestyksen mukaan.

Itse en koe itseäni minkään ulkomaalaisen seuran tai maajoukkueen kannattajaksi, vaikka suosikkijoukkueet löytyykin (se tuskin tulee kenellekään yllätyksenä ). Toivon toki noiden joukkueiden menestystä ja se tekee esimerkiksi MM-kisojen seuraamisesta mielenkiintoista. Jos Englanti häviää, niin se harmittaa vähän sillä hetkellä, mutta seuraavana päivänä se on jo yhdentekevää. Paljon vittumaisempia ovat foorumin teinijaoston edustaja, jotka rakentavat nerokkaita "lädisteihin", "nahkahousuihin" ja "liimatukkiin" liittyviä stereotypioita ja olkiukkoja täysin tyhjästä, mutta eivät nekään kovin paljon haittaa. Silti tämäkin foorumi olisi huomattavasti mielenkiintoisempi jos provojen määrä laskisi vaikka tuonne 80 prosentiin.

Olen täysin samaa mieltä, vaikka itse sorrunkin toisinaan toisen posken kääntämisen sijaan heittämään lisää vettä kiukaalle kärkevillä kirjoituksillani. Mukavampaa olisi myös lukea näitä ilmeisen pakollisia kinasteluja ilman alatyylistä kirjoittamista.

[Ior Bock]

Englannilta puuttuu hyvät pelaajat ja paineensietokyky, muuten voisivat pärjätä

Englannilla toki myös hieman haastavampaa muihin suuriin verratessa, jos saisivat käyttöön pelaajia kuten Boyd, Fletcher, Bellamy, Davies, Evans voisi jengi olla ainakin muuntautumis kykyisempi, ja jos taas Italia-Ranska-Espanja akselilta veisi pois pelaajat akselilla: Bretagne-Sisilia-Sardinia-Korskika-Baskimaa-Galicia-Katalonia- ja vaikka saksalta Bayern niin olisi jo melkoista vääntöä. En toki toivo että nämä osat eriytettäisiin mutta britannian voisi yhteyttää jotta suomikin pääsisi joskus mukaan karkeloihin

[Mengo]

Itse kuulun varmaan iältäni vanhimpiin tälle palstalle kirjoittavista. Muistan jopa 1966 MM-finaalin ja olen niistä päivistä pitäen seurannut fudista ja itsekin pelannut, vaikka nykyään yli-ikämiehissä tulee jo harvemmin mentyä kentälle. Se mitä haluan sanoa, on että minulle on kertynyt perspektiiviä näkemykseeni niin jalkapallosta yleensä kuin brittifudiksesta erikseenkin.

Niin se vain meillä Suomessa menee, että englantilaista jalkapalloa on seurattu ja ihannoitu jo ainakin kolme sukupolvea. Palloliitossa aika pitkään ei juuri muusta fudiksesta oltu edes kiinnostuneita. Toisaalta milläs ne siellä työskentelevät entiset jalkapallokeskinkertaisuudet olisivat puutteelisella kielitaidollaan yhteyksiä muihin maihin pitäneetkään?

Britanniassa on jalkapallokulttuuria ja fudishan on siellä perinteisistä perinteisin työväenluokan urheilulaji. Oikeastaan elämäntapa. Tämän parhaiten huomaa, kun käy paikanpäällä seuraamassa liigapeliä ja aistii sen ilmapiirin jo usein edellisenä päivänä. Fudis on iso asia brittiläiselle kadunmiehelle. Englannin jalkapalloon pätee paljolti samat teesit kuin maahan muutenkin. Britit elävät vieläkin jonkinlaista imperiumin jälkeistä krapulaa. Menneet saavutukset glorifioidaan, niistä puhutaan, kun uusia ei juuri saada systeemillä, jossa itsepäisesti uskotaan omaan ylemmyyteen, eikä haluta ottaa oppia keneltäkään. Tästä asiasta muuten oli Daily Mirrorissa mielestäni ansiokas kirjoitus. Siinä todettiin mm. että brittifutaajien taitotasoa on nostettava, pelattava hiukan vähemmän otteluita ja sen sijaan treenattava tehokkaammin ja laadukkaammin. Lisäksi toimittaja sanoi, etteivät he koskaan tule enää voittamaan maailmanmestaruutta. Eivät tule, elleivät muuta systeemiään ja ota oppia nöyrästi muilta suurmailta. Sillä Englanti on kyllä edelleenkin jalkapallon suurmaa.

Toki voidaan hyvällä syyllä kysyä miksi meidän urheilutoimittajamme yhtä itsepäisesti kuin britit itse aina vain toitottavat sitä miten mahtava joukkue Kolmella Leijonalla taas näissäkin kisoissa on ja miten tuskin kenelläkään on edes realistista mahdollisuutta heitä vastaan. Ja sitten taas selitellään ja ihmetellää, syytellään. Mutta ei koskaan myönnetä tosiasioita.

Jalkapallo on suuria tunteita. Ja meidät kasvatetaan edelleen kannattamaan Englantia, vihaamaan Saksaa, Espanjaa ja Italiaa. Pitäisi varmaan joskus suhtautua vähemmän tunteella ja enemmän järjellä näihin asioihin. Ottaa oppia toki briteiltäkin, mutta ei vain ja ainoastaan. Ensi töiksi voitaisiin vaikka myöntää, että Saksa on loistava jalkapallomaa, niin miehissä kuin naisissakin. Mitäs jos vaikka voitaisiin heiltäkin jotain oppia. Kannattaisiko kokeilla?

Suosikkijoukkueena voi tietysti fanittaa edelleen Englantia. Mikä sydämessä on, siellä olkoon.

 

Loistava kirjoitus! Komppaan tätä kybällä. Kirjoitus sisältää vastauksen kysymykseen: miksi Suomen maajoukkue ei ole koskaan päässyt mukaan arvokisojen lopputurnauksiin.

[honkala]

Kakarana nämä kaikki jutut on opittu. MM-matsien keskellä on menty pelaamaan lähikentälle ja samalla tapeltu siitä, kuka saa olla Lineker, Rummenigge tai Maradona. Noista ajoista ne kaikki siteet tiettyjä maita (ja seuroja) kohtaan on lähtenyt. Ja jos samaan aikaa oma isäsi ei suostunut maksamaan sitä muutamien markkojen hintaista pääsylippua paikallisen nelosdivarin seuran matseihin, niin ei siinä silloin mitään tunnesidettä oman paikkakuntasi jengiä kohtaan synny. Näin se vain menee ja sitten vanhempana, kun itse kykenee päättämään omista asioistaan, se koko kotipaikkakunnan kannattaminen tuntuu jo lähes naurettavalta, koska mitään aiempaa sidettä ko. seuraan ei ole syntynyt.

Kyllähän jokainen nappulana huoraa vaikka mitä eurojengiä, mutta useimmat sentään aikuistuessaan tajuavat miten naurettavaa on pitää jotain kaukaista seuraa omanaan. Yleensä tajuaa olevansa korkeintaan sen seuran "asiakas" tai seuran olevan fanituksen kohde, mutta ei se seura oma ole, eikä näin ollen voi sen seuran kannattajakaan olla. Jos yhtään on futisihminen, joka haluaa nimenomaan nähdä futista niin kuin se pitää nähdä, eli livenä niin kyllä johonkin lähialueen seuraan varmasti syntyy side vuosien saatossa.

Fanittaa nyt voi mitä vaan oli se sitten MunA tai Antti Tuisku, mutta futikseen olennaisesti kuuluva "ME, meidän seura, meidän jengi"-henki on noista kaukana. Fani on seuran ulkopuolella oleva asiakas. Kannattaja taas on osa seuraa.

[erno]

Itse en jaksa syttyä lajeista, jotka eivät minua kiinnosta. Valloillaan tuntuu olevan käsitys, että jokaista suomalaista pitäisi kannustaa intohimoisesti lajista ja tilanteesta riippuen - muuten on nimittäin häpeällisen epäisänmaallinen.

Täällä keskusteluforumilla tuollaista käsitystä toki ei ole. Tämä lienee ainoita suomalaisia paikkoja joista löytyy useita sellaisia ihmisiä, jotka fanittavat esim. lätkän puolella ruotsia, venäjää ja kanadaa, ampumahiihdossa saksan naisia ja naisten seiväshypyssä yhdysvaltoja.

[Eiccu]

Täällä keskusteluforumilla tuollaista käsitystä toki ei ole.

Kyllä on jos se omaan agendaan sopii ja sillä pystytään haukkumaan "lädistejä", "nahkahousuja" tai "liimatukkia" tilanteesta riippuen.

[KipeKemi]

Entäs jos lausuu nimen väärin, Esim River Pleit?

Tuo on siinä mielessä ihan eri asia, että en mä voi olettaa jokaisen osaavan espanjaa. Tai ranskaa. Tai saksaa. Tai edes englantia. Lisäksi kun näet kirjaimen "a", niin voit olla ihan varma että se kirjoitetaan "a". jos taas näet kirjaimen "e", niin kielestä riippuen se voi olla oikeastaan ihan mitä tahansa. Esim. Englannissa se on joissain tapauksissa melkein kuin suomen "i", espanjasta ei hajuakaan.

Tosin tässä nyt täytyy muistaa sellainenkin, että merkistötkään ei ole jokapaikassa samoja. Jos olet Park Ji-Sungin fani, niin en lähde olettamaan sinun tietävän 100% tarkasti miten se nimi koreaksi piirretään. Jos osaat, etkä muuten tajua koreasta yhtään mitään (niinkuin esim. minä en), niin kyllä se on kunnioitettava asia.

Toki joku joukkueen nimi nyt on niin yleinen, että sen nyt melkein luulisi osaavan lausua edes melkein oikein, varsinkin näin Internet-aikana. Tuon River Platen luulisi pienellä vaivalla löytävän lausuttuna oikein esim. YouTubesta.

Pointti on siis kuitenkin se, että jos kannatat jotain, niin viehän se uskottavuutta aika paljon, jos et osaa edes kirjoittaa sen kannattamasi nimeä. Varsinkin, jos koko Internet on täynnä tuota nimeä. Hyvin harvoin ne nimet kuitenkaan mitään aivan järkyttävän vaikeita on.

[erno]

Kyllä on jos se omaan agendaan sopii ja sillä pystytään haukkumaan "lädistejä", "nahkahousuja" tai "liimatukkia" tilanteesta riippuen.

Mahtuuhan tänne toki monenlaisia ihmisiä. Minään varsinaisen massan näkemyksestä tuossa ei ole mun nähdäkseni kiinni, vaan enemmän tuollaisesta äänekkäästä puristivähemmistöstä.


Toisaalta pidän myös itse noita ihan hyvinä termeinä niille syntyperäisille suomalaisille, jotka esimerkiksi Englanti-Suomi, Saksa-Suomi tai Italia-Suomi peleissä asettuvat kannattamaan Suomen vastustajia. Ja niitäkin täältä forumilta löytyy.

[Eiccu]

Toisaalta pidän myös itse noita ihan hyvinä termeinä niille syntyperäisille suomalaisille, jotka esimerkiksi Englanti-Suomi, Saksa-Suomi tai Italia-Suomi peleissä asettuvat kannattamaan Suomen vastustajia. Ja niitäkin täältä forumilta löytyy.

Niin, ei noissa termeissä sinänsä mitään vikaa ole. Mutta kun nahkahousuihin liitetään natsit, liimatukkiin filmaus ja lädeihin järjetön sokeus omia kykyjä kohtaan ja niputetaan kaikki kysesisten maiden joukkueita seuraavat samaan, niin tilanne on vähän toinen. Toisaalta tästä on turha keskustella, kun ei tuo nyt niin vakava asia ole, mutta toisinaan se on aika turhauttavaa, kun noista lähestulkoon tyhjästä keksityt stereotypiat sotkevat kaikki keskustelut enemmän tai vähemmän. Tämä topic avauksineen on lähes täydellinen esimerkki tästä.

[migi]

I'm laughin straight to the Ingländ with this   ha ha ha haa ha ha  ha ha ha haa ha ha  ha ha ha haa