Vilmunen oli toki MoM. Hänen torjuntansa pitivät KuPS:a pystyssä varsinkin toisen jakson.
Ekalla puoliskolla KuPS:lla oli näennäistä pallonhallintaan, mutta vaarallisimmat maalipaikat loi Jaro, joista mm. Vilmunen torjui yhden läpiajon.
KuPS:lla taisi alkuryhmityksessä olla Ilo piikissä, Pexi vasemmalla ja Pomo oikealla. Käytännössä tämä näytti usein siltä että pelattiin kahdella kärjellä ilman oikeaa keskikenttäpelaajaa. Joten jossain vaiheessa tämä pyöriteltiin Ilo vasemmalla, Pomo piikissä ja Pexi oikealla asetelmaksi.
Palloa yritettiin iskeä keskeltä läpi aika turhaan. Meiltä puuttui Iljan kaltainen kymppipaikan taituri tai Dixun kaltainen motoorinen möhkäle. Nyt Udah ja Pomo olivat aika kevyttä kauraa Jaron jykevän topparikaksikon puristuksessa.
Sinällään KuPS kyllä katkoi erinomaisesti. Varsinkin Nykänen oli hyvässä vireessä ja samoin nigerialaiset tekivät yllättäviä katkoja. Ollolla taas oli hieman epävarmuutta ja turhautumista.
Ihan jakson lopussa Pomolla oli paikka maalata, mutta kun ei niin ei.
KuPS:n taktiikka - pienet välit ja aktiivinen karvaus - söi tässä helteessä (24-25c) voimia ja toiselle puoliskolle KuPS väsyi selvästi. Aktiivinen karvaus heikentyi, puolustuksesta avautui liikaa aukkoja ja hyökkäyksessäkin loppui juoksuvoima.
Toisen jakson paras pelitilanne aukeni Pexille, joka ei kuitenkaan onnistunut yksi vastaan yksi tilanteessa enää ohittamaan maalivahtia. Myös Jönssi ja Tunu jättivät valitettavan vaisun kuvan.
Tasapeli tuntui jo hyvällä kunnes viimeisellä minuutilla Pietu laukaisi maaliin ja minä laukesin katsomon aitaan.
