MM-kisojen taktinen anti

[Puoliaika]

Guardianin mainio taktiikka-asiantuntija Jonathan Wilson summasi eilen kisojen taktista antia. Wilsonin ensimmäinen havainto oli se, että 4-2-3-1-järjestelmä on ottanut entistä vahvemmin 4-4-2:n paikan. (Aiheesta lyhyesti: http://puoliaika.wordpress.com/2010/07/09/4-2-3-1/)

Wilson tekee jutussaan eron proaktiivisen ja reaktiivisen jalkapallon välille. Karkeasti kääntäen voisi puhua aktiivisesta ja passiivisesta jalkapallosta. Espanja pelaa kisojen proaktiivisinta futista. Sen sijaan sekä Saksa että Hollanti ovat enemmän tai vähemmän reaktiivisia. Hollanti on hyökkäyksessä parin huippuyksilön (Sneijder ja Robben) varassa. Saksan vahvin ase taas ovat vastaiskut. (http://puoliaika.wordpress.com/2010/07/09/reaktiivinen-ja-proaktiivinen-jalkapallo/)

Wilsonin toiveikas yhteenveto on, että jalkapallo olisi menossa nyt Espanjan/Barcelonan suuntaan. Aktiivinen, lyhytsyöttelyyn perustuva pelityyli on valtaamassa alaa.

Koko Wilsonin juttu on luettavissa Guardianin nettisivuilla: http://www.guardian.co.uk/sport/blog/2010/jul/09/world-cup-2010-tactics-the-question

[koera]

Asiantuntijapiirit puhuivat espanjalaisen pelitavan ja pelaajakoulutuksen edistyksellisyydestä jo kauan ennen kisoja: http://futisforum2.org/index.php?topic=87825.msg4195167#msg4195167

[Hidegkuti]

Espanja noudattaa enemmän vanhan hollantilaisen Total voetbalin perintöä kuin Oranje itse. Cruyff iskosti Total voetbalin aikoinaan Barcelonaan, eikä se ole sieltä lähtenyt, kun moni natiivivalmentajakin on pitänyt Cruyffia esikuvanaan. Nyky-Barcelona ja myös maajoukkue ovat hyviä esimerkkejä tästä pelitavasta, jossa pallonhallinnalla hallitaan ottelun kulkua, ei blokkaavalla ja reaktiivisella sumputuksella. Yllättävän hyvin tämä pelitapa on osoittanut vahvuutensa myös sumputtavia vastahyökkäysjoukkueita vastaan. Toivottavasti resepti toimii myös finaalissa. Olisihan se nimittäin mukava, jos nyt 2010 saataisiin vihdoin Total voetbalille voitto vuosien 1974 ja 1978 finaalitappioiden jälkeen

[blackhawk]

Logiikka on yksinkertainen. Jos pallo on omilla, vastustaja ei tee maalia. Ei silloin tarvitse sumputtaa, ellei vastustajalle anneta palloa. Oleellista Espanjan pelissä on myös kurinalaisen ja tiiviin ryhmityksen säilyminen, jolloin pallonmenetyksestäkään ei yleensä seuraa vastahyökkäystä vaan pallo saadaan nopeasti takaisin. Joillakin muilla pallonhallintaan pyrkivillä joukkueilla pelaajien sijoittuminen oli kuritonta tai ainakin huonosti organisoitua, jolloin pallonmenetyksestä seurasi usein isoja ongelmia.

[GaLi]

Espanja noudattaa enemmän vanhan hollantilaisen Total voetbalin perintöä kuin Oranje itse. Cruyff iskosti Total voetbalin aikoinaan Barcelonaan, eikä se ole sieltä lähtenyt, kun moni natiivivalmentajakin on pitänyt Cruyffia esikuvanaan. Nyky-Barcelona ja myös maajoukkue ovat hyviä esimerkkejä tästä pelitavasta, jossa pallonhallinnalla hallitaan ottelun kulkua, ei blokkaavalla ja reaktiivisella sumputuksella. Yllättävän hyvin tämä pelitapa on osoittanut vahvuutensa myös sumputtavia vastahyökkäysjoukkueita vastaan. Toivottavasti resepti toimii myös finaalissa. Olisihan se nimittäin mukava, jos nyt 2010 saataisiin vihdoin Total voetbalille voitto vuosien 1974 ja 1978 finaalitappioiden jälkeen

Haluatko referoida vielä muitakin Urheilulehden artikkeleja tähän?

[Susi]

Pallonhallintaa korostava proaktiivinen peli sai parasta mahdollista mainosta Espanjan mestaruuden myötä ja on hyvin mielenkiintoinen trendi, vaikkei siihen kv. suurseuroista satsaakaan kuin Barcelona ja Arsenal. Silti näistä kisoista ja etenkin alkulohkoista jäi päällimmäisenä mieleen monien haastajien (mm. Portugali, Japani, Paraguay, Ghana, Uruguay) tiukka kollektiivinen puolustuspelaaminen. Näiden takana ei ole mitään yhteistä oppia tai valmentajakoulukuntaa, mutta joitakin piirteitä voisi kuvata:
Joukkueilla ei ollut pelkästään yhtä puolustuslinjaa, vaan myös 3-5 keskikenttäpelaajaa pyrki olemaan pallon alla tarkassa muodostelmassa. Em. joukkueista vain Uruguay prässäsi ajoittain aktiivisesti ylhäältä, muut pitivät linjat varsin alhaalla ja pitivät vähän tilaa sekä niiden välissä että alla. Linjat olivat usein myös melko kapeat, luonnollisesti vastustajan muodostelman mukaan (esim. Sveitsi Espanjaa vastaan). Pelaajat liikkuivat uutterasti kuin muurahaiset vastustajia ja tilaa merkaten ja tuplasivat erityisen vaarallisia pelaajia, tästä mainiona esimerkkinä Japanin avausjakso Hollantia vastaan.
Toki liika puolustussuuntautuneisuus kostautui usein oman hyökkäyspelaamisen vaisuutena, koska ylöspäin oli liikaa matkaa ja keskikenttämiehet ja laitapakit olivat pelaajatyyppeinä liian puolustavia. Portugali ja Sveitsi kaatuivat tähän, mutta esimerkiksi Paraguay oli riittävän hyvä myös ylöspäin hyvien target-hyökkääjien ansiosta, ja Uruguaylla oli Forlanissa loistava linkkipelaaja, jolle saattoi pelata vaikka millaista palloa.

Sitten pienempiä huomioita:
Jotkut joukkueet käyttivät menestyksellä kolmen miehen puolustuslinjaa, vaikka se on eurojalkapallossa pois muodista. Chile joka ottelussa, vaikka toki voi väitellä, oliko Isla enemmän keskikenttämies vai ultrahyökkäävä laitapakki. Algeria päästi kolmen linjalla vain yhden maalin ennen USA-pelin loppuhetkiä, ja senkin maalivahdin virheen vuoksi. Kisojen tuhkimo Uusi-Seelanti käytti kolmea topparia ja kahta wing backia/keskikentän laitaa. Uruguay aloitti turnauksen kolmella topparilla ja Pereirat laidoilla, mutta loukkaantumiset pakottivat vaihtamaan neljän linjaan (A. Pereira keskikentälle ja Fucile vasemmaksi pakiksi).
Ehkä yleensäkin olisi hyvä, jos joukkueet voisivat tarvittaessa vaihtaa sujuvasti neljästä puolustajasta kolmeen ja takaisin?
Myös Pohjois-Korean ja Kreikan (vs Argentiina) vois laskea tähän, mutta laitapakit olivat heillä niin puolustavia, että ehkä heillä oli ennemmin viisi puolustajaa.

Japani käytti CSKA:ssa laidalla pelaavaa Keisuke Hondaa "valeysinä" eli pelasi ilman puhdasta hyökkääjää, sillä Honda liikkui paljon alas ja laidoille vaihtaen paikkoja etenkin vasemman laidean Okubon kanssa. Myös Ronaldo pelasi samankaltaisessa mutta vielä yksinäisemmässä roolissa Brasiliaa vastaan. Eikä Anelkakaan etenkään hyökätessä kovin ylhäällä pelannut, mutta se saattoi olla yhtä lailla kuritonta vaeltelua kuin astrologin taktinen ratkaisu.

Tämä on toki itsestäänselvyys nykyfutiksessa, mutta joukkueet ovat todellakin hyvin kollektiivisia liikkumisessaan. Eivät pelkästään em. puolustavat joukkueet, vaan myös Saksan syöttöpeli ja suunnanmuutokset ovat hyvin yhtenäisiä ja suunnitelmallisia, samoin Chilen hyökkäävyys ja prässi, samoin Espanjan lyhytsyöttöpeli...eihän siinä tosiaan mitään järisyttävän uutta ole, mutta vielä neljä vuotta sitten Ranska meni finaaliin puolustuksen perusorganisoinnilla ja Zidanen johtamalla konkarien herätysliikkeellä.

[barbarian]

Wilsonin toiveikas yhteenveto on, että jalkapallo olisi menossa nyt Espanjan/Barcelonan suuntaan. Aktiivinen, lyhytsyöttelyyn perustuva pelityyli on valtaamassa alaa.

Kuinkas näin? Mikä muu maa pelasi näissä kisoissa lyhytsyöttöpeliä kuin Espanja? Kärjistetysti voisi sanoa, ettei mikään. Toki voidaan ajatella, että Espanjan menestys perustui tälläkin kertaa lyhytsyöttöpeliin, jolloin muut maat voisivat jatkossa imitoida Espanjaa menestysreseptin löytämiseksi, mutta näissä kisoissa ei ainakaan ollut nähdäkseni vielä mitään näyttöä siitä, että lyhytsyöttöpeli olisi valtaamassa alaa. Näiden kisojen taktinen teema oli pikemminkin Kreikka'04, jossa ainoastaan vastahyökkäysten tehokkuus vaihteli (esim. Saksalla murskaavia, Sveitsillä erittäin heikkoja). Puolivälieräjoukkueista ehkä Espanjaa ja Argentiinaa lukuun ottamatta kaikkien maiden hyökkäyspeli perustui vastahyökkäyksille, joissa ei kyllä ollut lyhytsyöttöpelistä tietoakaan.

[winnie]

Järkyttävä määrä taktisia virheitä. Ainakin kolme joukkuetta putosivat heikon taktiikan takia.

- Meksikon Aguirre peluutti alkulohkon viimeisessä ottelussa (Uruguay) väkisin sellaisia pelaajia kuin Blanco ja Guardado, jotka pelaajatyyppeinä eivät mitenkään sovi Meksikon dynaamiseen pelitapaan. Vielä rankemman virheen Aguirre teki kun lähti kunnioittamaan Argentiinaa siinä määrin että muutti dynaamisen 4-1-4-1 muodostelmansa staattiseksi sumpuksi, jonka voisi muotoilla 4-4-1-1. Parin kyseenalaisen maalin jälkeen hän yritti paikata virhettään palaamalla aikaisemmin turnauksessa nähtyyn muodostelmaan, mutta silloinkin peluutti vääriä pelaajia väärillä paikoilla. Tässä viittaan jälleen Guardadon peluuttamiseen keskikentällä, mikä näkyi Tevezin upeassa maalissa. Guardado pelasi yliaktiivisesti jättäen oman tilansa tyhjäksi ja lähti turhaan tuplaamaan Teveziä, Tevez pääsi onnella kahdesta miehen ohi tyhjään tilaan, mistä lähti upea laukaus.

- Argentiinalla näytti olleen valmentaja, mutta pudotuspeleissä paljastui ettei sillä ollut sellaista. Maradona laittoi otteluissa Meksikoa ja Saksaa vastaan avaukseen yhden (!) puhtaan keskikenttäpelaajan, jotain mitä euroopan suurissa kansallisissa sarjoissa ei ole tehty moniin vuosiin. Meksikoa vastaan ongelma pystyttiin ohittamaan sillä että Messi tippui huomattavan alas mutta Saksa ei enää antanut armoa vaan raiskasi Argot.

- Englannilla oli italialainen, tasonsa näyttänyt valmentaja, jonka piti olla ennen kaikkea taktikko. Toisin kävi, Saksa antoi mallinäytteen siitä miksi tulevaisuudessa ja nykyisyydessä pelataan yhä enemmän kolmen keskikentällä kahden sijaan. Eikä Capello tehnyt mitään. Hitaan ja kankean näköisen 4-4-2 muodostelman ongelmia korostivat laiskat hyökkääjät, joita ei kiinnostanut "ylimääräinen" työ alaspäin.

- Pienemmistä joukkueista voisi mainita ainakin Algerian ja Rabah Saadanen, jonka reaktio Slovenia- pelissä Ghezzalin saamaan punaiseen oli jotain, mitä en olisi P-Afrikkalaiselta valmentajalta odottanut.

Tuntui pahalle noiden maiden puolesta.

[Nice10]

Maailman parhaat joukkueet ovat iät ajat (lähes kaikissa pallopeleissä) pyrkineet esittämään pelivälinettä kontrolloivaa peliä. Tämä tietysti monestakin syystä, mutta yksinkertaistetusti oma kontrolli nyt vaan sattuu usein johtamaan todennäköisemmin haluttuun lopputulokseen, oli sitten kyse mistä tahansa asiasta elämässä.

Eri asia sitten on, että pystyykö materiaaliltaan heikompi maa säännöllisesti kontrolloimaan peliä isossa kuvassa tulevaisuudessakaan, tuskin? Esimerkiksi Espanja pelaa peliä, johon viime kisojen joukkueista vain kourallisella oli edes teoriassa mahdollisuus ja näilläkin vain itseään huonompia, ei esimerkiksi Espanjaa vastaan.

Se nyt on jo pitkään ollut nähtävissä, että huippufutista tullaan tulevaisuudessa pelaamaan vahvasti "yhdellä kärjellä" tai "kolmen keskikentän keskustalla", makuasia sitten puhutaanko 4-3-3, 4-5-1, 4-2-3-1 jne ... Toki aina löytyy poikkeuksia, myös menestyviä sellaisia.

Nämä kisat eivät tarjonneet taktisesti juuri mitään mullistavaa. Johtuen myös siitä, että kisoissa oli liikaa huonosti valmennettuja ja huonosti valmistautuneita ryhmiä. Chile ja Paraguay mielenkiintoisimmat tapaukset, positiivisessa mielessä..

Espanjan toimivan pelitavan pohja on kyllä pitkälti siinä, että runko koostuu Barcan loistavasta rungosta ja avainpelaajat ovat pelanneet yhdessä moninkertaisesti verrattuna muiden isojen maiden vastaaviin. Kollektiivi, valmistautuminen, kurinalaisuus, konemaisuus pallollisissa variaatioissa, voittamisen kulttuuri ... nämä yhdistettynä parhaaseen materiaaliin tekee usein kovaa jälkeä.

[Ganea]

Espanjan toimivan pelitavan pohja on kyllä pitkälti siinä, että runko koostuu Barcan loistavasta rungosta ja avainpelaajat ovat pelanneet yhdessä moninkertaisesti verrattuna muiden isojen maiden vastaaviin. Kollektiivi, valmistautuminen, kurinalaisuus, konemaisuus pallollisissa variaatioissa, voittamisen kulttuuri ... nämä yhdistettynä parhaaseen materiaaliin tekee usein kovaa jälkeä.

Tätä Barca-pelaajien merkitystä Espanjan pelityyliin on suuresti liioiteltu. EM-kisoissa Espanjan vakioavauksessa pelasi ainoastaan kolme Barcan pelaajaa(Xavi, Iniesta, Puyol), ja peli vielä näyttävämpää pallonhallintaa kuin nähdyissä mm-kisoissa. Kaikki Espanjan junnumaajoukkueetkin pelaavat samalla tyylillä, huolimatta siitä mistä suunnasta pelaajat tulevat.

Siinä toki olet oikeassa, että Espanjan pelityyliin ei riittäisi rahkeita korkeintaan Brasilialla.

[Nice10]

Tätä Barca-pelaajien merkitystä Espanjan pelityyliin on suuresti liioiteltu. EM-kisoissa Espanjan vakioavauksessa pelasi ainoastaan kolme Barcan pelaajaa(Xavi, Iniesta, Puyol), ja peli vielä näyttävämpää pallonhallintaa kuin nähdyissä mm-kisoissa. Kaikki Espanjan junnumaajoukkueetkin pelaavat samalla tyylillä, huolimatta siitä mistä suunnasta pelaajat tulevat.

Liioiteltua tai ei, joukkue hyötyy kun permanentti on pitkään sama ja etenkin, jos avainpelaajat pelaavat keskenään myös seurajoukkueessa. Xavi, Iniesta ja Puyol ovatkin Espanjan tärkeimmät pelaajat. Ylipäätään ryhmä on suhteellisen pitkään pysynyt koossa toimivana pakettina. Muutoksetkin ovat olleet sellaisia, että nämä eivät ole pakottaneet pelillisiin muutoksiin. Toki vaihtuvuutta on aina, mutta esimerkiksi muista isoista maista vain ehkä (jopa yllättäen) Saksa tuli turnaukseen pelillisesti valmiina. Espanja on ollut pelillisesti valmis jo vähintään EM-kisoista lähtien ja mestaruus tulikin rumasti sanottuna rutiinilla, kuten pitääkin kun kyseessä paras joukkue. Joukkueen pelaajat tietävät kristallin kirkkaasti mitä siellä kentällä pitää tehdä. Samaa ei voi sanoa esimerkiksi Ranskasta, Englannista, Brasiliasta, Argentiinasta tai oikein edes Hollannista. Barcan vaikutus kuitenkin näkyy pelillisesti Espanjan joukkueessa ja luultavasti myös juniorimaajoukkueissa. Barcan kasvatustyö on ollut pitkään niin hyvää, että olisi typerää olla ottamatta oppia sieltä esimerkiksi junioreiden jalostukseen ja juniorimaajoukkueisiin, ja toki toisinpäin. Ei se sattumaa ole, että Espanjan maajoukkue pelaa kuin Barca, ei kuten Real. Ja menestyy. Kuten mainitsin, nämäkin ovat vaan pieniä palasia kokonaisuudessa. Selvää kuitenkin on, että jos paras materiaali on kisojen taktisesti toimivin paketti, niin etu heikompiin materiaaleihin vaan kasvaa.