Kotona ollaan, seuraavaksi tajunnanvirtaa.
Monsalven pilkkuun johtanutta höntyilyä edelsi monta vastaavaa pieleen mennyttä ulostuloa jotka kuitenkin onnistuttiin peittämään puolustuksen toimesta, ykköstähtenä näissä tilanteissa pallon muutamaan otteeseen viivalta putsannut Rancan. Vaikka kanukki pystyikin pariin huipputorjuntaan Genkin oveliin laukaisuyrityksiin, on tolkutonta että alkukaudesta mies on täysi nynny ja keskellä kautta tyhmänrohkea. Jonkin sortin tasapaino ja järki veisivät miestä eteenpäin, ja sitä saa vain kokemuksen kautta. Kertyykö tätä kokemusta sitten Interissä, se nähdään tulevaisuudessa. Toki on mainittava että pelinohjaus oli parasta mitä mieheltä on Interissä nähty, lieneekö Reposesta ottanut mallia...
Interin ykköstähdet olivat Rancan ja Antunez. Jo flopiksi tuomittu Davi oli saanut aivan erilaista nöyryyttä ja rauhallisuutta peliinsä, ja
luki peliä ilmeisen hyvin kun oli tekemässä viime hetken pelastuksia, esti vastustajaa juoksemasta laitapakkien tontilta läpi ja pelasi tyylillä ja viihdyttävästi (pallon purkaminen hyppypotkulla, on se huikea). Antunez taas teki kaksi maalia, joista ensimmäisessä oli vapaana oikeassa paikassa ja toinen upposi vähän turhan helposti. Liikkessä ja oikea-aikaisuudessa mies ei paljoa hävinnyt pakkiparilleen.
Laidoista tultiin turhan helposti läpi huolimatta siitä että Aho ja Nikkari tekivät ajoittain hyviä katkoja. Sitä ne nousevat laitapakit tosin teettävät, eli lisää töitä. Keskikentällä Nyman oli järki, Kauko tunteet ja Paajanen näkymätön mies. Ne pari kertaa kun jälkimmäiset juoksivat täysin ohi tilanteesta pistivät hymyilemään ivallisesti. Ojala oli yhtä hyvää erikoistilannetta muutamia hyviä rakenteluja lukuunottamatta aivan liian pehmeä, Lehtonen taas juuri sopivan hyvä tälle tasolle vauhdin, taidon ja luovuuden sopivan sekoituksen suhteen. Osinachi oli heikko, Andrey paljon parempi juonikkuutensa kautta ja pallonkäsittelytaidon ollessa parempi. Kauppi sai vain jämät joten mitäpä tuosta sanomaan.
Pelillisesti näkyi että ottelupari ratkesi jo Kupittaalla, kun kenttä oli Interille hieman avoimempi. Interin vastahyökkäyspeli oli pykälän verran huonompaa, ja puolenkymmentä kertaa ei boksin rajamailla saatu ratkaisua aikaan pitkän hieromisen jälkeen. Silti rimat kolisivat ja muitakin hyviä laukauksia nähtiin. Jos näkemäni perusteella pitäisi jotain sanoa, Inter haki enemmän laukauksia boksin ulkopuolelta kuin haastoja sisälle päästäkseen. Tämä tosin on jo liigasta tuttua, joten lieneekö niin ettei sinimustilla ole pääpelivoiman lisäksi riittävän taitavia ja juoksuvoimaisia kavereita rynnimään luukulle pallon kanssa. Turha kai sanoa että Genkillä homma oli aivan erilaista.
Stadionin tunnelmalle nostetaan "koska Suomessa?"-kortti, hui saatana mitä chänttejä kahdelta ryhmältä, rytmikästä taputusta ja intohimoa. Sadat ihmiset suhtautuvat niin intohimoisesti kannattamiseen että harjoittelevat noin tyylikkäitä juttuja, uskomatonta
Genkin ultrat myös suhtautuivat meihin vieraisiin aivan yhtä lunkisti kuin omalla vierailullaan, ja kaikilla oli hauskaa. Huumoripitoisin juttu oli eräältä Genkin kannattajalta kuultu tarina. Turun vierailun aikana eräs Tepsiä kannattava "pieni blondi kaveri" oli kuulemma mennyt kysymään josko Genkin kannattajat lähtisivät Tepsin kannattajien kanssa tappelemaan Interin kannattajia vastaan. Sanoivat ihmetyksissään ei, ja miksipä eivät olisi sanoneet, onhan tuo jo säälittävyyden huippu. Riitaa haastavia paskahousuja koko Tepsukoiden kannattajapoppoo? Ei, mutta mädät omenat kannattaisi putsata mahdollisimman pian.
Stadionilla jouduttiin katsomaan matsi aitiosta, hiukan yritettiin meluta, ja pelin jälkeen huomattiin että ihan kivasti ne chantit kaikuivat kymmenen hengen voimin. Vieraanvaraiset henkilöt viereisestä aitiosta tarjosivat jopa pari pulloa samppanjaa. Kebabpaikoissa ei puhuttu englantia ja jäi syöminen vähän myöhäiseksi, mutta onneksi stadionin vierestä sai purtavaa vielä pelin jälkeenkin (ranskalaisia, hampurilaisia, oikeasti hyviä hodareita, tähän sama kuin stadionin tunnelmaan). Kaiken kaikkiaan aivan mahtava reissu, ja toivottavasti päästään Eurooppaan myös ensi vuonna.
Pieni blondi kaveri. Toni Kolehmainen?
