Kansio jo kirjoittikin tuosta ManU:n matsista aikamoisen raportin joten paha tuosta on paremmaksi pistää
.
Kirjoitetaan tänne nyt kuitenkin jonkinlainen raportti noista kahdesta pelistä ja koko matkasta muutenkin.
Heti Valioliigan tämän kauden ohjelman julki tultua aloin suunnitteleen matkaa Manchesteriin ja näin joululomalle sattui juuri sopivasti ManU:n kotimatsi ja kaiken lisäksi vielä Poolinkin kotiottelu lyhyen ajan sisälle. Marraskuussa tilattiin koko matkapaketti Event Travelilta eli otteluliput,lennot sekä majoituksen. Koko paketille tuli hintaa aika paljon eli 800€ per henkilö
. Toki olisi päässyt paljon halvemmalla jos olisi vaikka lentänyt Tampereelta ja itse soittanut kaiken maailman lippupalveluihin, mutta olin saanut sellaisen käsityksen, että tuolla tavalla noita ottelulippuja on aika vaikea saada joten koko homma tehtiin helpoimman kautta eikä se näin vaatinut kuin yhden sähköpostin ja puhelinsoiton. Molempien otteluiden liput pitäisi olla meille valmiina hotellissa jossa yövymme.
Lento Manchesteriin lähti varhain lauantai-aamuna eli samana päivänä oli jo ohjelmassa ManU-Reading. Hieman kyllä jännitti, että ehditäänkö otteluun ajoissa kun muutama päivää aiemmin oli uutisista kuullut kuinka monia lentoja oli myöhästynyt ja peruuntunut sumusaarille, ja näin ei saisi todellakaan käydä tänään. Matkaan päästiin kuitenkin ongelmitta ja lento lähti ajoissa. Matka ei mikään erityisen mukava ollut, koska kone oli aika vanha ja todella pieni ja kun en itse mikään lyhyt tyyppi ole niin käytävällä kävellessä pää melkein laahasi kattoa ja istuessa jalkatilaa oli todella vähän. Kaiken lisäksi edessäni istunut matkustaja nukkui koko matkan istuin alhaalla niin koko matka piti istua lähes polvet korvissa
:keskari:. Ruoka oli jopa Finnairin tasolla mitattuna melko heikkoa eli kuiva rieska jonka väliin oli tungettu vanha salaatinlehti sekä juustoa. Kaiken lisäksi sain vain yhden Fazerin suklaan kun muut matkustajat taisivat saada kaksi
. Eli hyvin ei matka alkanut.
Manchester United-ReadingLopulta kuitenkin päästiin Manchesteriin turvallisesti ja ajoissa vaikka matkan aikana olikin pientä turbulenssia. Seuraavaksi piti sitten etsiä, että mistä menee juna Manchesterin keskustaan. Manchesterin lentokenttä oli yllättävänkin iso, mutta lopulta kun oltiin kävelty lähes koko lentokentän läpi päästiin juna-asemalle josta lähti saman tien juna Manchesteriin. Manchesterissa jäätiin Oxfordin pysäkillä pois josta olikin melko lyhyt kävelymatka hotellille. Lopulta kun hotelli löytyi niin aulassa oli vain yksi työntekijä joka sanoi, että hotelli on suljettu joulupyhien ajan ja aukeaisi vasta huomenna. Niimpä hän siirsi meidät saman firman toiseen hotelliin joka oli lyhyen kävelymatkan päässä. Hetken jo pelkäsimme, että missä ovat lippumme jos tämä hotelli on kerran suljettu, mutta lopulta saimme nekin. Sitten suuntasimme toiseen hotelliin,jätimme laukut sinne ja lähdimme kohti metro/ratikka-pysäkkiä. Pysäkillä olikin jo jonkin verran ManU:n paitaan pukeutuneita tyyppejä joten heitä seuraamalla tie Old Traffordille varmasti löytyy. Ensimmäisestä raitiovaunusta myöhästyttiin kun jouduimme matkalippu-jonossa 15 minuuttia katsomaan kuinka matsiin menossa olleet japanilaiset yrittivät ostaa lippujansa :
. Lopulta sekin onnistui paikallisen lädin avustuksella. Matka Old Traffordille ei ollut pitkä ja vaikka jäimmekin jollain toisella kuin Old Traffordin pysäkillä pois niin kävelymatka pysäkiltä stadionille ei ollut pitkä. Näky oli aika upea kun Old Trafford ensimmäistä kertaa silmien edessä oli. Heti tuli vastaan myyntikoju joissa myytiin kaikenlaista ManU-krääsää ja mukaan tarttuikin Rooney-huivi, hintaa taisi olla 6 puntaa. Ostinpa Red Issuenkin uuden numeron joltain lädilta joka sitä kova äänisesti kauppasi. Mahassa alkoi jo tuntua, että ei olla muuta syöty kuin koneessa tarjottu rieska joten piti mennä yhdestä monesta stadionin lähellä sijaitsevista kojuista ostamaan hampurilainen. Siinä aterioidassamme ohi ajoi Reading-fanien bussit, busseja oli noin 10 eikä se suurempaa hässäkkää aiheuttanut. Mitä nyt joku kylähullu meni kovaäänisesti toivottamaan bussien ikkunan viereen kuljettajan ja Reading-fanit tervetulleeksi Manchesteriin. Seuraavaksi suuntasimme kohti ManU:n Megastorea. Kauppa oli aivan täynnä ja jouduimme jopa hetken aikaa jonottamaan, että pääsimme sisään. Siellä tungoksessa ei pahemmin viitsinyt jäädä kauppaa ihailemaan joten nappasin vain pikaisesti itselleni sopivan ManU:n kotipaidan ja suunnistin kohti kassoja. Sen jälkeen olikin aika siirtyä katsomon puolelle. Etukäteen tiesimme, että paikkamme sijaitsevat jossain yläkaarteessa, mutta kun olimme ensikertalaisia stadionilla niin sen parempaa tietoa meillä ei ollut, että missä paikkamme olisivat. Lopulta kysyimme järjestysmieheltä, että missä on meidän sisäänkäynti. Hetken aikaa olimme aika hukassa kun järkkärin osoittamassa suunnassa ei ollut kuin joku VIP-sisäänkäynti jonka ovella olivat 2 järjestysmiestä puvut päällä. Lopulta menimme sitten kysymään, että tämäkö on oikea paikka ja sehän se oli. Olimme aika hämillämme, että mihinköhän tässä joudutaan/päästään kun yksi näistä puku-herroista saattoi meidät hissiin jolla mentiin 7.kerrokseen. Siellä odotti lisää puku-herroja jotka ensiksi jakoivat meille otteluohjelmat ja saattoivat meidät pieneen ravintolaan/baariin jossa oli n.20 muutakin tavallista katsojaa. Ilmeisesti matkanjärjestäjä oli hommannut meille liput jonkinlaiseen VIP-katsomoon nimeltä 500 Club.
Ravintolassa emme kuitenkaan kauaa viihtyneet vaan menimme suoraan katsomon puolelle. Old Trafford näytti todella suurelta ulkopuolelta katsottuna, mutta vielä suuremmalta ja upeammalta se näytti sisäpuolelta. Saavuimme paikoillemme noin tunti ennen pelin alkua jolloin katsomossa ei ollut vielä kovinkaan montaa ihmistä,paitsi Readingin fanit jotka olivat saapuneet omaan katsomon-osaansa hyvissä ajoin. Paikkamme sijaitsivat North Standin sekä East Standin välisessä kaarteessa. Yläpuolellamme sijaitsi vain 10 penkkiriviä joten olimme todella ylhäällä josta näkyvyys ei mikään erityisen hyvä ollut. Katsomot eivät vielä pullistelleet kun joukkueet saapuivat lämmittelemään, mutta jonkinlaista meteliä Reading-fanit saivat jo tuolloin aikaiseksi. Iloksemme saimme myös havaita jo lämmittelyn aikana, että Wayne Rooney oli kotijoukkueen avauksessa. Lopulta kun ottelu pääsi käyntiin ManU:n kannattajat pistivät parastaan ja Reading-fanit jäivät auttamatta kakkosiksi fanien välisessä mittelössä. Tosin ManU:n kannattajia stadionilla oli noin 75 000 ja Reading-faneja muutama sata. Kentällä oli kuitenkin paljo tasaisempaa ja Reading jopa hallitsi ajoittain peliä ja sai muutaman erittäin vaarallisen maalintekopaikan aikaiseksi. Lopulta kuitenkin kotiyleisön suosikki Ole Gunnar Solksjäer(tai jotain sinnepäin) päästi yleisön piinasta ja vei Unitedin 1-0 johtoon Ronaldon esityöstä. Pian tuon jälkeen Reading kuitenkin tasoitti melko helponlaisesti vapaapotkusta ja Reading-kannattajien katsomonosa räjähti. Puoliajalle mentiin 1-1 tilanteessa.
Toisella puoliajalla ManU kuitenkin näytti minkä takia se on Valioliigan kärjessä ja Rooney ja Ronaldo pelasivat aivan loistavasti ja Ronaldo onnistui kahdesti maalinteossa. Maaleja olisi voinut tulla pari lisääkin. Maalien jälkeen tunnelma Old Traffordilla oli todella hyvä ja voi vain kuvitella minkälainen meteli täällä on jossain "isommassa" ja "tärkeämmässä" ottelussa. Reading-fanit masentuivat noista maaleista sen verran, että olivat lisäajalle saakka melko hiljaa. Aivan ottelun lopussa peli sai kuitenkin lisää virtaa kun Readingin Leroy Lita pääsi kaventamaan tilanteeksi 3-2 Silvestren loistavasta tarjoilusta. Maalin jälkeen Reading-faneista lähti ääntä ja lopusta tuli todella jännittävä kun Reading sai muutaman kulmapotkun ja vierasjoukkueen kannattajat vahvasti uskoivat, että tasoitus voisi syntyä. Lopulta kuitenkin ottelun erotuomari puhalsi ottelun päättyneeksi ja voitonlaulut kaikuivat Old Traffordilla.
Ottelun jälkeen jäimme vielä hetkeksi ottamaan valokuvia ja söimme hampurilaiset stadionin ulkopuolella, sillä kaduilla oli sellainen ryysis ettei sinne kannattunut heti lähteä jonottamaan. Lopulta pääsimme kuitenkin "metro"-pysäkille ja oikeaa metroa piti odottaa noin 30 minuuttia. Paluumatka oli melko railakas kun paikallisen Youth Firmin-jäsenet(ainakin sen näköisiä olivat) jaksoivat koko paluumatkan ajan laulaa metrovaunussa voitonlauluja sekä hyppiä ylös ja alas niin, että koko vaunu heilui. Lopulta kun pääsimme oikealla pysäkille ja suunnistimme suoraan hotellille jossa ilta sujui telkkaria katsoessa. Englannissa tuntui muuten koko ajan tulevan joltain kanavalta jonkinlainen tietovisa tai muunlainen kilpailu
. Ja pitihän sitä vielä ennen nukkumaan menoa katsoa Gary Linekerin vetämä Match of the Day.
Kuvat ja videot: Näköala hotellin ikkunasta :
Graffiti Old Traffordin läheisyydessäOld Trafford ulkopuoleltaOld Traffordin pääsivu ulkupuoleltaKoko komeus sisältä kuvattuna ennen pelin alkuaKoko komeus hetkiä ennen pelin alkuaReadingin kannattajatThe Final Countdown VIDEOPelaajat saapuvat kentälle VIDEOLyhyt tunnelmapätkä VIDEOSeuraava päivä olikin sitten täysin lepopäivä vaikka kyseessä olikin uuden vuoden aatto. Tuhdin englantilaisen aamiaisen jälkeen kävimme hieman shoppailemassa ja tuli ostettua Wayne Rooneyn elämänkerta sekä Ali-G in da Usaiii DVD todella hyvään hintaan
. Kun hotellimme ei aivan kaupungin ydinkeskustassa sijainnut niin hotellin läheisillä kaduilla oli illemmalla yllättävänkin autiota. Läheiseltä parkkipaikalta joku kuitenkin jonkin verran raketteja ampui. Vuoden vaihtuessa katsottiin telkkarista suorana upea ilotulitus-show Lontoosta ja ikkunasta näkyi myös muutamat ilotulitukset. TV:n säätiedotusten ja uutisten mukaan Britanniassa oli todella kova myrsky, varsinkin pohjois-Englannissa. Manchesterissa sää oli kuitenkin melko hyvä, vaikka tuuli olikin ajoittain todella kova. Kovin myöhään ei uuden vuoden juhliminen kuitenkaan saanut jatkua sillä seuraavana päivänä oli melko aikainen herätys.
Liverpool-BoltonSunnuntai-aamuna herätyskellot soivat kahdeksalta. Aamiaisen jälkeen suunnattiin taas juna-asemalle josta lähdettiin junalla kohti Liverpoolia. Meno-paluu lippu Manchesterista Liverpooliin maksoi 8,20 puntaa per henkilö. Mitä lähemmäksi Liverpoolia päästiin sitä useampi Liverpool-paitainen lädi junaan astui. Lopulta noin tunnin matkan jälkeen saavuimme Liverpoolin Lime Streetin juna-asemalle. Heti vastaan tuli lauma Blackburnin kannattajia jotka olivat ilmeisesti matkalla joukkueen vieraspeliin Wigania vastaan. Hetken kesti ennen kuin löysimme oikean bussi-pysäkin mistä pääsisimme Anfieldillä, mutta kun vastaan tuli pysäkki joka oli täynnä Liverpoolin paitoihin ja huiveihin pukeutuneita nuoria ja vanhempia kannattajia pystyi päättelemään, että tämän täytyy olla oikea pysäkki. Kovin pitkä matka Anfieldille ei ollut ja n.10 minsan matkan jälkeen bussi tyhjeni ja ihmiset vaelsivat kohti Anfield Roadia. Saavuimme Anfieldin eteen noin tuntia ennen pelin alkua. Stadion ei ollut ulkopuolelta läheskään yhtä vaikuttavan näköinen kuin Old Trafford. Liverpoolillakin olisi ollut oma Megastore, mutta kun sieltä tuskin olisimme mitään ostaneet niin sinne oli turha lähteä jonottamaan. Matkamuistoksi sentään ostin Liverpoolin kaulaliinan stadionin läheisyydestä sijainneesta myyntikojusta. Sitten kun olimme saaneet hampurilaisen syötyä ja otteluohjelmakin oli hommattu oli aika siirtyä katsomon puolelle. Tällä kertaa paikat olivat huomattavasti paremmalla paikalla kuin Old Traffordilla. Kaarteessa oltiin tälläkin kertaa, mutta rivillä 13 eli hyvin näki kentälle. Ainoa miinus-puoli oli puinen pylväs joka oli edessä ja peitti näkymän toisen maalin pilkun kohdalta
. Boltonin kannattajien katsomonosa sijaitsi aivan meidän paikkojen vieressä. "Trotters" kannattajat olivat kovasssa äänessä jo silloin kun Bolton tuli lämmittelemään. Ensin huolestuimme, että Jässi ei pelaa ollenkaan kun häntä ei lämmittelyssä näkynyt, mutta loppujen lopuksi viimeisenä Boltonin pelaajana hän saapui lämmittelyyn. En kyllä yhtään ihmettele, että Liverpool aikoo siirtyä uudelle modernimmalle ja suuremmalle stadionille sillä Anfieldin käytävät olivat todella ahtaita ja aivan kuin 70-luvulta. Jalkatilaa puolestaan löytyi vähemmän kuin Finnairin koneesta, mutta onneksi toisella puolellani oli tyhjä istuin koko matsin ajan niin mahtui edes jotenki saamaan jalat suoriksi. Hetkeä ennen kuin pelaajat astelivat kentälle rupesi You'll Never Walk Alone soimaan. The Kopissa liehui pari suurta "Liverbird" lippua ja suuri overheadi kiersi myös Kopia. Yllättävän harva katsoja kuitenkin rupesi YNWA:a laulamaan ja alussa Boltonin kannattajien "Sam Allardyce" huudot kaikuivat äännekkäimmin Anfieldillä. Kun YNWA loppui pääsi itse peli käyntiin. Boltonin kannattajien laulut kuuluivat selvästi paremmin kuin Kopin laulut, tosin tuohon vaikutti sekin, että Bolton kannattajat olivat aivan vieressä kun puolestaan Kop sijaitsi vastapäätä. Jääskeläisellä ei ottelun alussa suurta kiirettä ollut antaa maali- sekä vapaapotkuja ja tämän takia Jässi saikin aikamoiset buuaukset sekä pilkkahuudot omakseen, mutta tuosta Jässi ei näyttänyt pahemmin välittävän. Boltonin kannattajien sekä meidän katsomon-osassa olleiden Pool-fanien välillä oli koko ottelun ajan kovaa leikkimielistä vittuilua puolin ja toisin ja monet näistä huudoista tuntuivat paljonkin naurattavan katsojia, se olikin ensimmäisen puoliajan parasta viihdettä. Liverpool hallitsi peliä, mutta ei saanut montaa vaarallista maalintekopaikkaa aikaiseksi. Kerran Finnan pääsi hyvin laukomaan, mutta Jässi torjui vedon komeasti yläriman kautta kulmapotkuksi.
Toisella puoliajalla peliin sekä katsomoon tuli kuitenkin lisää eloa. Peter Crouch vei Liverpoolin johtoon upealla saksipotkulla
. Crouch veti siis samanlaisen maalin kuin aiemmin tällä kaudella Galatasarayta vastaan ja tuo maali räjäytti Anfieldin totaalisesti. Ja heti perään Steven Gerrard pääsi tälläämään Kuytin syötöstä pallon komealla tavalla aivan ylänurkkaan ja näin peli ratkesi minuutin sisällä. Tuon maalin jälkeen muutaman Bolton-kannattajan pinna paloi Liverpool-fanien hiillostuksessa ja heidät saatettiin järkkäreiden toimesta ulos stadionilta. Muutenkin tunnelma muuttui maalien jälkeen joukkueiden kannattajien välillä jopa hieman vihamieliseksi, mutta onneksi Boltonin kannattajat meistä erotti tiukka järjestysmiesten sekä poliisien jono. Sami Hyypiälläkin oli mahdollisuus onnistua maalinteossa, mutta Jääskeläinen torjui upeasti Hyypiän puskun. Tämän jälkeenkin koettiin suomalaisittain ihan hieno hetki kun Boltonin fanit huusivat Jussin nimeä ja samaan aikaan Pool-fanit lauloivat "
Ooooh Sammy Hyypiä"
, sillä hetkellä oli kyllä aika ylpeä olo olla suomalaisena paikan päällä tätä todistamassa. Dirk Kuyt teki vielä 3-0 maalin joten loppujen lopuksi selvä voitto Poolille. Ottelun tuomitsi Graham Poll joka ei työssään oikein onnistunut eivätkä kummankaan joukkueen kannattajat tuntuneet olevan tyytyväisiä häneen. Poislähtö Anfieldiltä ei ollut yhtä helppoa kuin mitä se oli Old Traffordilta. Stadionin läheisyydestä lähti "Soccer-busseja" jotka veivät Liverpoolin juna-asemalle joten sellaiseen mekin hypättiin. Bussi oli aivan täpötäynnä ja meidänkin piti seistä koko matka. Anfieldin läheisyydessä oli hirveä liikenneruuhka joten alussa kesti lähes puoli tuntia, että bussi oli liikkunut n.30 metriä. Lopulta kun stadionin läheisyydestä päästiin pois niin matka sujuikin melko ripeästi. Juna Liverpoolista Manchesteriin lähti juuri sopivasti joten haimme vain nopeasti hampurilaiset Burger Kingistä ja hyppäsimme junaan. Manchesteriin päästyämme suunnistimme taas suoraan hotellille ja sitten pitikin ruveta jo pakkaamaan seuraavan päivän lähtöä varten.
Kuvat ja videot:The Kop ja Paisley GatewayAnfield ennen peliäThe Kop YNWA:n aikanaPelaajien alkukättelyPelitilannekuvaPelaajat saapuvat kentälle VIDEOYou'll Never Walk Alone VIDEOTunnelmapätkä VIDEOPaluulento Helsinkiin lähti vasta kuudelta illalla ja kun hotellihuone piti luovuttaa jo kahdeltatoista niin aikaa tuli vietettyä lentokentällä aika monta tuntia.
Turvatarkastukset Manchesterissa oli paljon tiukemmat kuin mitä ne olivat Helsingissä ja itsekin jouduin ottamaan vyön ja jopa kengät pois.
Mutta kaikin puolin todella onnistunut matka ja vaikka etukäteen hieman arvelluttikin kuinka pääsemme Liverpooliin Manchesterista niin sekin kävi yllättävän helposti. Sääkin suosi meitä. Matkan aikana satoi pariin otteeseen, mutta kovimmat sateet tulivat sopivasti juuri silloin kun olimme matseissa suojassa stadionin katon alla. Kokonaisuudessaan siis todella mahtava kokemus ja ainakin Old Traffordille on vielä pakko palata. Seuraavalla kerralla pitää ilman muuta myös vierailla ManU:n museossa.
