30.06.2007 UUSI RAUMA Lauri Tuomola, kuva Kari Mankonen
Pallo-Iirojen Tero Suonperä saa näppylöitä vetelistä harjoituksista
Vaatimustaso korkealle, kiitos! 
Tero Suonperä puhuu mielellään paljon lempiaiheestaan eli jalkapallosta. Lajin kehittäminen on Pallo-Iirojen valmentajan intohimo, joten suusta tulee suorasanaista tekstiä.
Pallo-Iirojen edustusjoukkueen valmentaja Tero Suonperä on suorasanainen heppu, joka vaatii pelaajiltaan paljon. Hän on mies, joka ei voi sietää löysää asennetta.
– Kun tulin Raumalle, ensimmäisen kahden kuukauden aikana kuusi pelaajaa lähti tekstari-ilmoituksella takaisin junnuihin. Vain yksi tapaus meni niin päin, että pelaaja soitti ja pyysi kovempaa treeniä ja enemmän.
Tämä Suonperän kertoma esimerkki kertoo asenteesta. Siitä valmentaja puhuu mielellään – ja pitkään.
– Haluan korostaa, että kyse on vain minun mielipiteistäni, ei jumalan sanasta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että suomalaisessa jalkapallossa yleinen vaatimustaso ja kunnianhimo eivät ole riittävällä tasolla.
Suonperä epäilee, että juuri näistä syistä Suomen maajoukkueessa alkaa olla yhä enemmän erikoisia sukunimiä.
– Ihmeelliset nimet eivät ole sattumaa. Suomalainen yhteiskunta kannustaa kunnianhimottomuuteen, kun asiat ovat niin hyvin. Kaikki tulee helposti eteen ilman taistelua, joten nykynuorista yhä useampi on helposti luovuttavia, Suonperä täräyttää.
– Jos sama tahti jatkuu suomalaisessa futiksessa, meillä ei ole maajoukkueessa pian yhtään virtasta tai lahtista.Sirkukseen vai Spartakiin?
Tero Suonperän näkemyksen mukaan nuorilla, edustusjoukkueeseen pyrkivillä pelaajilla on liian huono pelikäsitys. Hän ei puhu vain Rauman tilanteesta.
– Juniorit treenaavat usein tuulikaapin kokoisella alueella. Pienpelillä on puolensa, mutta jos treeni on pelkkää sitä, iso kentän hahmottaminen kärsii.
– Usein tilanne on se, että jos nuorella pelaajalla on maaginen pelikäsitys, se on syntynyt valmentajasta huolimatta, ei valmentajan ansiosta, valitettavasti.
Suonperä pohtii, ymmärretäänkö sana taito Suomessa hieman väärin.
– Välillä tuntuu, että nuorelle pelaajalle on tärkeintä hankkia valkoiset kengät, laittaa tukka hyvin ja opetella pomputtamaan neljätuhatta kertaa. Sitten kuvitellaan olevan kovia pelimiehiä, vaikkei osata antaa oivaltavia syöttöjä.– Taidolla käsitetään Suomessa temppuja, joilla olisi käyttöä Moskovan suuressa sirkuksessa, mutta kun tavoitteena pitäisi olla mieluummin Moskovan Spartak!Intohimoinen futismies
Ei ihme, että Tero Suonperän maine valmentajana on vähintään tiukahko. Hän vaatii pelaajiltaan paljon joka hetki. Kun ollaan treeneissä, tehdään tosissaan töitä.
– Olen intohimoinen lajia kohtaan, mutta futis ei ole koko elämäni. Mutta futis on kaikkein tärkeintä sillä hetkellä, kun olen lajin parissa. Minua kiinnostaa aina vain se, miten asiat voisi tehdä vieläkin paremmin.
Pallo-Iirojen miehet ovat pikku hiljaa alkaneet tottua Suonperän tyyliin – ja vaatimustasoon. Se näkyy myös kentällä.
– Tiedän, että joka koutsista puhutaan paskaa selän takana, mutta uskon, että tyyliäni myös arvostetaan. Palaute on ollut ihan hyvää, vaikka joskus pelaajia ottaisi vähän päähän.
Veto ohi, lisää tarkkuutta!
Tero Suonperä oli vastikään Radio Ramonan haastattelussa. Häneltä kysyttiin tunnelmia mahtavasta viikosta eli tiukoista Lahti- ja PoPa-peleistä ennen juhannusta.
– Kysyin, että miten niin mahtava viikko? Mehän saatiin vain yksi piste. Pelasimme toki ihan ok, mutta emme tietenkään voi olla tyytyväisiä. Voittoihin ja täydellisyyteen pitää aina pyrkiä, siitä syntyy voittamisen kulttuuri.
Suonperän mielestä on väärin tyytyä siihen, että "olipas hyvä yritys".
– Jos hyökkääjä vetää hiukan yli maalin, keskiverto valmentaja huutaa, että hyvä yritys. Minä puolestani pyydän lisäämään tarkkuutta.
