Kaikki mahdolliset rumat sanat hukkuivat jo Urskin betoniin. Syksyn nousupelit ja Urskin kirous... tämä yhdistettynä eilisillan peliin ja voitte vaan kuvitella vitutuksen. Onneksi reitti Pyhätöstä kotiin ei kulje Saimaan rantoja pitkin.
Kentällä nähdyille Kissoille tunnustus hyvästä taistelusta, asenteesta ei peli jäänyt tänään ainakaan kiinni. Jopa melkoista ylilatautumista oli nähtävissä. 7 varoitusta taisi olla punapaitojen loppusaldo. KTP:llä myös muutama kortin arvoinen rike, mutta vähän ihmeellisesti jätti Monola viirupaidat rauhaan, lukuunottamatta Piispan repimistä ihan lopussa. No eihän tuomari peliä suuntaan tai toiseen ratkaissut, joten ei siitä sen enempää.
KTP hallitsi suuremmilta osin ja ansaitsi ehdottomasti voittonsa, mutta kyllähän Kissoilla oli omat paikkansa. Timo Sariolalla ekalla jaksolla kaksi erinomaista tilaisuutta, ensin pusku Särkän loistavasta kesosta suoraan Pynnösen syliin, ja myöhemmin unohdettiin takatolpalle vapaaksi mutta veto hieman yli. Toisella jaksolla KTP rankaisi sitten itse vastaavanlaisesta, tätä lienee se kuuluisa tasoero ja sille ei mitään mahda. Second halfilla sitten monta hyvää mylläkkää KTP:n maalilla ja mm. yksi Riksan läpiajo jonka jälkitilanteesta Mikelle aukeni tyhjä maali, mutta sutaisu pallonmitan ohi. Vielä pari minuuttia ennen loppua Paavilainen läheltä tolppaan ja heti perään McDaden vasuripommi senttejä yli maalin. Kun ei uppoa, niin ei uppoa. KTP rankaisi melko hyvällä prosentilla ja paikkoja oli muutamaan lisäosumaan heilläkin.
Vähän täytyy kyllä ihmetellä valmennuksen laatimaa peliryhmitystä. Kauden tärkeimpään peliin se arvotaan joiltain osin ihan uusiksi ja miehet joutuvat oudoille paikoille. Mike McDade oli erityisesti kärjessä melkoisen hukassa. Hakeutui todella paljon alas hakemaan palloja ja kun Topi jäi sitten yksin kärjessä eivätkä laituritkaan kaventaneet tarpeeksi avuksi, niin hyökkäyspelin käynnistämisessä oli välillä todellisia vaikeuksia. Osittain tämä miehitys oli tietysti rakennettu juuri sen varaan, että ne laitapakkien, Seppälän ja Särkän, millintarkat long ballit tavoittelivat laitoja, Timo Sariolaa ja aiemmin aina kärjessä pelannutta Riiko Lappalaista, mutta aivan niin hyvin tätä asetta ei pystytty käyttämään kuin olisi toivonut. Keskikentän keskustan duunarikaksikko Korhonen - Pöyry ei pelinrakenteluun tietysti juurikaan venynyt joten ongelmissa oltiin välillä. Korhosen vahvaa katkomispeliä vielä haittasi alussa otettu hölmö varoitus suunsoitosta, ja mies joutui tulemaan lopulta toisella puoliajalla vaihtoon. Pöyryn peli oli ihan kohtalaista perustasoa, mutta kylläpä Anakin puolustuksessa on vaan parhaimmillaan.
Jerry Särkältä nähtiin taas hyvä peli vasempana pakkina, mutta pari kohtalokosta nukahdusta myös ja niistä KTP rankaisi. Ensin vasemmalta laidalta Kalatsevin keskitys maalille, Jerry unohti selkänsä taakse Kesselin vapaaksi ja tämä pääsi rokottamaan. Myöhemmmin läpisyöttö Kalatseville Kissojen vasenta laitaa pitkin, Kala karkasi Jerryltä ja pommitti varmasti alanurkkaan. Nämä olivat ikävän ratkaisevia virheitä, etenkin tuo ensimmäinen, mutta muuten Jerry siis pimensi hyvin vaarallisen Lähteen laidallaan ja oli pallollisessa pelissä totutun isossa roolissa. Myös Jerryn kaverina, vasempana laitalinkkinä taistellut Riksa Lappalainen oli vähän oudohkolla paikallakin erinomainen. Riberiin laitaan uhraaminen vei vaan samalla kärjestä melkoisen ison osan Punakoneen sielua. Masudin ja TIIRIKAISEN (miten saatoinkaan unohtaa Sampan tuossa preview-katsauksessa Urskin lehtereiltä?) puuttuminen sekä loistokkaan Pepe Peltosen puolikuntoisuus tähän kai vaan pakotti. Vaihdosta sisään tullut Paavilainen oli tänään sitä samaa vetelää scheissea kuin koko kaudella ja lopussa vielä suhri sen avopaikankin tolppaan. Surullista. Pepekin pääsi vikaksi kaksikymmenminuuttiseksi irti ja oli pirteä, mutta too little & too late.
Teemu Kokko teki paluun puolustukseen odotettuna liiderinä ja oli kovassa paineessa kova. Kosunen vierellä astetta alemmalla tasolla, mutta loppuarvosana silti ok. Seppälän raskas jalka oli välillä Metsolan kanssa vähän pulassa eikä ylöspäinkään ollut tänään sitä mitä oltaisiin haluttu. Multaharju oli hyvä, tosin aiheutti sydämentykytyksiä jo ekalla puoliajalla kun rähmi ihmeellisesti perusvastaantulossa kuulan eteensä ja Metsola (?) meinasi päästä irtopalloon, mutta lopulta Pirre kahmi sentään sen takaisin väkisin ja vähän rankkarivihellyksenkin rajamailla. Tokalla puoliajalla Kalatsevilla oli ennen 0-2 maaliaan jo loistava paikka, mutta Pirre heitti taas trademark game saverinsa. Muuten ei torjuntoja pahemmin kertynyt, vaan KTP joko suhri loput paikkansa ohi maalin tai ne kilpistyivät sarjan toiseksi kovimpaan puolustukseen.
Keskikentällä oikeassa laidassa aloittanut ja myöhemmin keskelle siirtynyt Timo Sariola oli taasen yksi pelin suurimmista pettymyksistä. Koko kauden upeasti pelannut hiljainen taistelija kulki tänään harmittavasti kakkosvaihteella ja lisäksi tuhri ne hyvät paikkansakin. Ikävä särö muuten niin hienosti menneeseen kauteen. Velipoika Topille tämä oli jo ehkä se joutsenlaulu; koko kausi lähinnä joukkueen hyökkäyspelin statistina aiempien vuosien dominoinnin sijaan eikä tänäänkään nähty niitä ratkaisuja, joita 36-vuotiaalta
tuulennopealta taitoniekalta voisi edelleen odottaa.
KTP:ltä Hämis, Kalatsev ja topparikaksikko Piispa - Laine olivat odotetun kovia. Muuten en joukkueen analointiin sen enempää puutu, eiköhän taas asiantuntevammat sen hoida.
Vielä on kuitenkin jäljellä yksi kotiottelu. Vastaan tulee siis kahden viikon päästä SiU, joka halunnee lähteä Neloseen ylväästi ja napsia pisteet vanhalta kilpakumppanilta vielä kerran. Tätä spektaakkelia odotellessa!
