FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
20.02.2017 klo 06:50:34 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook, Google+ & Twitter
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: [1] 2 ... 143
 
Kirjoittaja Aihe: Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä  (Luettu 284185 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


: 06.09.2010 klo 08:48:46

Jokainen foorumilainen näyttää ymmärtävän, että suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä. Avaintekijät ovat ammattimainen valmennus varhaisista pelaajavuosista alkaen, henkisen valmennuksen merkitys, kansainvälistyminen (osaamisen tuominen ulkomailta seurojen toimintaan, junnujen pelit suurista futiskulttuureista tulevia joukkueita vastaan jo varhaisessa iässä, jolloin mahdollisista tappioistakin voidaan vielä aidosti oppia), ammattijalkapalloilijan "uraputken" luominen Suomeen sekä tietenkin riittävän hyvät olosuhteet ympärivuotiseen harjoitteluun.

Elämme maailman parhaassa maassa. Jalkapallojunioriemme kehittämisessä meillä on siten oikeus olla tyytymättä mihinkään muuhun kuin maailman parhaaseen. Vain maailman paras juniorivalmennusjärjestelmä voi johtaa tilanteeseen, että meidät jonakin päivänä nähdään arvokisoissa. Korostan nimenomaan sanaa "järjestelmä". Se tarkoittaa tässä koneistoa, jonka jokainen osa toimii moitteettomasti ja virheettömästi. Meillä ei ole varaa menettää ainoatakaan nuorta lupausta. Meillä ei ole toisaalta varaa käyttää rajallisia resurssejamme maailman nimekkäimpien valmentajien hankintaan. Sen sijaan voimme kehittää järjestelmästämme toimivamman kuin missään muussa maassa. Olemme pystyneet siihen jo koulutusjärjestelmän kohdalla. Miksemme voisi pystyä siihen jalkapallojuniorien valmennuksessa?

Eikö meitä ketuta se, että entiset itäblokin maat polkevat tukka putkella rinnalle ja ohitsemme? Viro tuosta etelästä painaa kohta nappulakengän kuvan otsaamme. Meidän suomalaisen jalkapallon ystävien tulisi olla äänekkäämpiä. Vaatia muutosta. Vaatia resursseja. Luoda painetta kabinetteihin, joissa päätöksiä tehdään. Kirjoitella ahkerasti yleisönosastoihin. Poliitikot alkavat uskoa viestejä vasta siinä vaiheessa, kun äänestäjien menettäminen vaanii damokleen miekkana heidän päänsä päällä. Viestin tulee olla äänekäs ja selvä ja riittävän monesta suusta lausuttu.

Itse olen parhaillaan tekemässä jonkinlaista yhden miehen ristiretkeä suomalaisen juniorivalmennuksen puolesta. Se tarkoittaa yleisönosastokirjoittelua, sähköposteja ministereille, keskustelun herättämistä. Tämä viestini on osa sitä. Mutta jokainen ymmärtää, että yksi ääni ei riitä. Tämä on haaste jokaiselle jalkapallon ystävälle. Suomessa on paljon seurojen kannattajajoukkoja. Kuvitelkaapa, jos heistä vaikkapa tuhat saataisiin koottua väkivallattomalle marssille eduskuntatalon eteen ja viemään eteenpäin huolellisesti etukäteen suunniteltua yhteistä viestiä. Niitäkin maita ja kulttuureja löytyy, joissa yllä kuvailemani skenaario olisi mahdollinen.

Paremman huomisen puolesta taistellen.
« Viimeksi muokattu: 22.09.2014 klo 21:07:31 kirjoittanut koera »
#666

Poissa Poissa


Vastaus #1 : 06.09.2010 klo 09:59:27

Jep ja juuri nyt, kun vaalit ovat tulossa on oikea aika saada tulevat/nykyiset päättäjät hereille.
mtontola

Poissa Poissa


Vastaus #2 : 06.09.2010 klo 11:10:54

Jokainen foorumilainen näyttää ymmärtävän, että suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä.

Paremman huomisen puolesta taistellen.

Jotain tämän suuntaista olen itse muutaman vuoden aikana ehtinyt ajatella, mutta matka konkreettiseen muutokseen edes pienemmissä yksiköissä on niiiin pitkä, että en aio itse sen agitoimiseen enää aktiivisesti osallistua. Yhtä askelta eteenpäin seuraa aina kaksi taaksepäin. Olosuhteet saattavat olla jo nyt ok, mutta kun lyödään ovet lukkoon ja ei päästetä ketään halliin niin mitä sitten? Tällainen se vähän on se meidän tilanne: isävalmennetulla uimakoulumentaliteetilla maailman huipulle? Ei onnistu koskaan, eikä päästä edes yrittämään.
#666

Poissa Poissa


Vastaus #3 : 06.09.2010 klo 11:30:37

Laitettu asiasta postia kahdelle suomalaiselle politiikan huippunimelle. Sanoista tekoihin kaikki muutkin :)
Kaihlamo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jalkapallo


Vastaus #4 : 06.09.2010 klo 11:56:25

Mulla olisi suorayhteys urheiluministeri Walliniin olemassa hh:n kautta. Joten jos joku osaa kirjoittaa jonkun helvetin hyvän tekstin ja haluaa sen ministerille luettavaksi varmuudella niin voi lähestyä vaikka yv:llä mua tai sitten tämän topikin kautta. Tokihan itsekin voi näitä ministereitä sähköpostilla pommittaa, mutta voin sanoa että aika iso osa näistä sähköposteista ei koskaan edes päädy ministerin silmiin asti. Jos joku haluaa oman tekstinsä tätä kautta lähettää niin sen pitää sitten olla todella asiallinen ja ilman minkään sortin kiihkoilua kirjoitettu. Asia itsessään on ehdottomasti tärkeä ja saa minun 100% tuen kaikissa muodoissa. Itse vaan olen niin pirun kiireinen omassa valmennustyössäni, että ei aikaa tälläisten kirjoitusten tekemiseen yksinkertaisesti ikävä kyllä riitä.
« Viimeksi muokattu: 06.09.2010 klo 12:03:25 kirjoittanut Kaihlamo »
winnie

Paikalla Paikalla


Vastaus #5 : 06.09.2010 klo 14:01:12

ammattimainen valmennus varhaisista pelaajavuosista alkaen

ammattijalkapalloilijan "uraputken" luominen Suomeen sekä tietenkin riittävän hyvät olosuhteet ympärivuotiseen harjoitteluun.

Korostan nimenomaan sanaa "järjestelmä". Se tarkoittaa tässä koneistoa, jonka jokainen osa toimii moitteettomasti ja virheettömästi.

 Meillä ei ole toisaalta varaa käyttää rajallisia resurssejamme maailman nimekkäimpien valmentajien hankintaan.

Näihin täysin samat.
BlueSky

Poissa Poissa


Vastaus #6 : 07.09.2010 klo 08:45:45

Näihin täysin samat.

Mitä nämä "avaintekijöiden" kuntoon laittaminen sitten konkreettisesti tarkoittaisivat?
- Ammattinen valmennus varhaisista pelaajavuosista alkaen/uraputken luominen --> eli järjestetäänkö "parhaimmat" junnut jo pienestä pitäen suurelta alueelta yhteen ja/tai/vai kaikille halukkaille lapsille "ammattivalmentaja"?

Rahaa tarvitaan tietenkin valmentajien työpäivien ja koulutuksen maksamiseen, mutta löytyykö meiltä tarpeeksi halukkaita "likaisen" työntekijöitä eli niitä valmentajia, jotka eivät katselisi sarjataulukkoa/taitokilpailujen mitalitaulukoita ymmärtämättä sitä, että nämä ovat välietappeja?

Ja minkä helvetin takia niiden valmentajien pitäisi olla jo valmiiksi nimekkäitä? Nimihän pitäisi itse luoda juniorivalmennuksessa (ja tällä tarkoitan siis yksilöiden kehittäjänä) eikä tuoda näitä aikuismaailmassa pitkän aikaa viihtyneitä vanhoja valmentajajyyriä väkisin junioreiden pariin.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #7 : 07.09.2010 klo 11:09:48

>>järjestetäänkö "parhaimmat" junnut jo pienestä pitäen suurelta alueelta yhteen ja/tai/vai kaikille halukkaille lapsille "ammattivalmentaja"?

Tähän tulisi valita kustannustehokkain ja toimivin malli. Itse ajattelisin, että mahdollisimman osaava valmennus mahdollisimman suurelle joukolle junioreja.

>>Rahaa tarvitaan tietenkin valmentajien työpäivien ja koulutuksen maksamiseen, mutta löytyykö meiltä tarpeeksi halukkaita "likaisen" työntekijöitä eli niitä >>valmentajia, jotka eivät katselisi sarjataulukkoa/taitokilpailujen mitalitaulukoita ymmärtämättä sitä, että nämä ovat välietappeja?

Tuo sarjataulukoiden katseleminen on omasta mielestäni jo hieman "henkimaailman asia". Valmentajan tulisi olla samalla kertaa sekä vaativa että lempeä.
Tärkeintä on, että junioreille syntyisi vankka usko omaan itseen ja omaan tekemiseen. Hyvä jalkapalloilija on myös tasapainoinen ihminen. Valmentajien
halukkuuteen tehdä "likaista työtä" on vaikea ottaa kantaa, mutta mikäli ymmärrän kysymyksen oikein, varmasti sellaista halukkuutta tarvittaisiin.

>>Ja minkä helvetin takia niiden valmentajien pitäisi olla jo valmiiksi nimekkäitä?

Tuota minäkään en ymmärrä. Totesinpahan vain, ettei meillä Suomessa välttämättä ole edes varaa palkata nimekkäitä valmentajia, vaikka haluaisimmekin.

>>Nimihän pitäisi itse luoda juniorivalmennuksessa (ja tällä tarkoitan siis yksilöiden >>kehittäjänä) eikä tuoda näitä aikuismaailmassa pitkän aikaa viihtyneitä vanhoja >>valmentajajyyriä väkisin junioreiden pariin.

Pääasia on, että valmentaja osaa asiansa.
#666

Poissa Poissa


Vastaus #8 : 08.09.2010 klo 14:16:56

No ainakin edes yhdeltä tunnetulta poliitikolta tuli vastauskin. Yllättäen häneltä, joka tunnetaan erään Englantilaisen pikkujoukkueen suurena fanina :)

Luulen, että ryhti täytyy vaan jalkauttaa paremmin junnuvalmentajien pariin. Lisää pedagogista ja valmennuksellista opetusta valmentajille. Tarkempi seuranta piirien sisällä valmennuksen laadusta. Riippumattomia kiertäviä valmennustarkkailijoita, jotka tarkkailevat, ohjaavat ja neuvovat valmentajia.

Kenties pakolliset pedagogiset ja valmennuskurssit kaikille palloliiton alaisille valmentajille. Varsinkin vajaat lapsien opetusvalmiudet omaavat valmentajat täytyy kitkeä tai opettaa pois junnuvalmennuksen parista.

Avaimena resurssien puutteeseen on omasta mielestäni tiedon jakaminen niille jotka sitä tarvitsevat. Ei tekisi pahaa pitää koulutustilaisuuksia myös pelaajien vanhemmille, junnujen omatoimisen harjoittelun tueksi.

ps. Myös monipuolista ja kaikkia lajeja tukevaa koululiikuntaa tulisi lisätä ala-asteikäisille, kun lapsen hermoston ja liikunnallisen taitavuuden kehittyminen on suurimmillaan juuri tuossa iässä.


drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #9 : 08.09.2010 klo 14:53:58

Hyviä ajatuksia! Osittain "poliittisia" sellaisia.
Kestää varmasti aikansa, ennen kuin päättäjien taholta aletaan oikeasti tehdä näille asioille jotakin.

Miten se "ryhdin jalkauttaminen" käytännössä tapahtuisi? Kuten olemme tietoisia, Suomessa vallitsee huutava resurssipula ja kyseessä on myös tietynlainen muna-kana-ongelma. Ei resursseja-ei tasokasta valmennusta-ei tulosta-ei lisäresursseja.
Meidän kulttuurissamme jalkapallon kehittämistyö vaatii aivan käsittämättömän paljon.
Siksi on mielestäni seurojen oltava hirveän oma-aloitteisia ja aktiivisia.

Kun nyt otit esille tuon tiedon jakamisen. Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisia junioritoiminnan kehittämiseen tähtääviä strategioita seuroilla on? Ovatko ne ykkösjoukkueen ehdoilla laadittua yleistä liturgiaa vai onko niihin kirjattu yksityiskohtaisia toimenpiteitä, joilla juniorityötä kauden aikana kehitetään? Miten strategiat pannaan täytäntöön? Miten niiden toteutumista valvotaan? Kuka valvoo?
« Viimeksi muokattu: 08.09.2010 klo 15:02:18 kirjoittanut drone »
defcon1

Poissa Poissa


Vastaus #10 : 08.09.2010 klo 17:38:18

Muutama kommentti mietittäväksi tässä ketjussa ja vähän muuallakin esitettyihin:
Avaintekijät ovat ammattimainen valmennus varhaisista pelaajavuosista alkaen
Tällainen se vähän on se meidän tilanne: isävalmennetulla uimakoulumentaliteetilla maailman huipulle? Ei onnistu koskaan, eikä päästä edes yrittämään.

Niinpä niin. Käytännössä tsekkasin tilannetta omassa seurassa: ei varaa maksaa valmentajille edes kulukorvauksia, ja jos kaikki isä- tai äitivalmentajat blokataan ringistä, jää jäljelle kolme valmentajaa - edustusjoukkueet mukaan laskettuina.

(1)- Ammattivalmentajia HUOMATTAVASTI ENEMMÄN JUNIORITASOLLE.
(2)- Kaikki pelaa -systeemi roskikseen.
(3)- Kovempia kotimaisia sarjoja junnuille ja aikuisille.
(4)- Palloliitolta tukea seuroille jotka palkkaavat täysipäiväisiä valmentajia työsuhteeseen.
(5)- Kotimaiseen sarjatoimintaan ulkomaalaispelaajakiintiöt ( tänne tuodaan pelkkiä tusina pelaajia)
Tossa se ny on lääke sairauteen nimeltä puujalka.
Ykköseen: kiitti, saa ruveta maksamaan, tilinumero on <ylläpidon poisto>
Kakkoskohtaan jyrkkä ei. KP-systeemillä autetaan lajin harrastajamäärän kasvua. ja ilman massaa ei ole sitä huippuakaan. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kokeillaan jotain ikäluokkakohtaisia supersarjoja, jotka toimivat kilpafutiksen ehdoilla ilman KP-rajoituksia, vaikka en semmoisen hyötyihin isosti uskokaan: jo nyt scouttaus pienemmiltä paikkakunnilta vetää lahjakkaita pelaajia isompiin seuroihin, välillä liiankin tehokkaasti.  Ja minusta kakkosen toteuttamisella ajan mittaan pudotetaan kotimaisten sarjojen tasoa harrastajamäärien vähetessä...
Nelkkuun sama.
Vitosesta ihan eri mieltä: dronenkin kuuluttamaa kansainvälisyyttä tarvitaan myös tähän suuntaan.

Meillä ei ole varaa menettää ainoatakaan nuorta lupausta.
Tästä olen niin samaa mieltä kuin olla voi. Keinot taitaa vaan minulla olla osittain erilaisia kuin mitä drone ehdottaa :)
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #11 : 09.09.2010 klo 08:53:33

Niinpä niin. Käytännössä tsekkasin tilannetta omassa seurassa: ei varaa maksaa valmentajille edes kulukorvauksia, ja jos kaikki isä- tai äitivalmentajat blokataan ringistä, jää jäljelle kolme valmentajaa - edustusjoukkueet mukaan laskettuina.
Vitosesta ihan eri mieltä: dronenkin kuuluttamaa kansainvälisyyttä tarvitaan myös tähän suuntaan.
Tästä olen niin samaa mieltä kuin olla voi. Keinot taitaa vaan minulla olla osittain erilaisia kuin mitä drone ehdottaa :)

Hetkinen, nyt putosin hieman kärryiltä. Voitko täsmentää tätä kohtaa? Ymmärsin niin, että omassa seurassanne ei ole varaa maksaa valmentajalle edes kulukorvauksia, mutta olisit silti valmis "kansainvälistämään" toimintaa palkkaamalla ykkösjoukkueeseen enemmän kuin kaksi ulkomaalaispelaajaa. Jopa riippumatta siitä, mikä heidän tuomansa lisäarvo joukkueelle on? Mikäli ymmärsin oikein, kaipaisin kyllä mielipiteellesi erittäin painavia perusteluja.
defcon1

Poissa Poissa


Vastaus #12 : 09.09.2010 klo 10:04:57

Älä kytke kahta eri asiaa tuolla tavalla: junnuvalmentajille maksettava raha ja edustusjoukkueen pelaajahankintoihin menevä raha eivät useissa (useimmissa?) seuroissa ole samassa pussissa.
Ulkomaalaiskiintiöiden vastustaminen ei tarkoita sitä, että kannattaisin jokaista ulkomaalaishankintaa. Yritin ylempänä sanoa että Suomen futis tarvitsee kansainvälistymistä myös siinä suunnassa että ulkomaalaisia pelaa täällä - älä lue sitä tuollaisilla "riippumatta siitä, mikä heidän tuomansa lisäarvo joukkueelle on"-lisäyksillä.

Ja yritin myös korostaa, että kun noita "ammattivalmentajia" kovasti kuulutetaan, unohtuu usein suomalaisen seuratoiminnan erityispiirre eli talkootyö/seurahenki... vahvuuksineen ja heikkouksineen.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #13 : 09.09.2010 klo 10:16:39

Älä kytke kahta eri asiaa tuolla tavalla: junnuvalmentajille maksettava raha ja edustusjoukkueen pelaajahankintoihin menevä raha eivät useissa (useimmissa?) seuroissa ole samassa pussissa.
Ulkomaalaiskiintiöiden vastustaminen ei tarkoita sitä, että kannattaisin jokaista ulkomaalaishankintaa. Yritin ylempänä sanoa että Suomen futis tarvitsee kansainvälistymistä myös siinä suunnassa että ulkomaalaisia pelaa täällä - älä lue sitä tuollaisilla "riippumatta siitä, mikä heidän tuomansa lisäarvo joukkueelle on"-lisäyksillä.

Ja yritin myös korostaa, että kun noita "ammattivalmentajia" kovasti kuulutetaan, unohtuu usein suomalaisen seuratoiminnan erityispiirre eli talkootyö/seurahenki... vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Kiitos, että valaisit asiaa. Minulla ei todellakaan ole käsitystä, miten seurojen talous käytännössä toimii. Olen pelkkä penkkiurheilija. Olisi toki kiintoisaa tietää, millaisia varainkeruumalleja juniorityössä on eli mistä pussista junnuvalmentajien palkat sitten maksetaan.

Minulla ei ole myöskään periaatteellisesti mitään sitä vastaan, että seuroissa pelaa ulkomaalaisia, kunhan he vain ovat riittävän osaavia ja ennen kaikkea - siirtävät osaamistansa suomalaisiin junioreihin. He eivät myöskään saisi viedä juniorin pelipaikkaa ykkösjoukkueessa - vaikka sehän on tietysti kiinni junnusta itsestään. Jos on riittävän hyvä, pelipaikka varmaankin irtoaa, näin ajattelisin.

Ja mitä talkootyöhön ja seurahenkeen tulee, sitä varmasti juuri meidän toimintaympäristössämme tarvittaan. Ja aktiivista sellaista.

defcon1

Poissa Poissa


Vastaus #14 : 09.09.2010 klo 10:55:32

Tyyppiesimerkki ihan tavallisesta junioritoimintaa harjoittavasta seurasta:
- Pääosa toiminnasta rahoitetaan suoraan vanhempien kukkaroista erilaisin osallistumismaksuin
- Yleensä kunta tukee seuran taloutta jollakin nimikkeellä maksettavalla avustuksella (tai vähintään osallistumalla liikuntapaikkojen rakentamiseen ja ylläpitoon)
- Osa (suurin?) rahoista kulkee ainoastaan joukkueissa, seura saattaa kontrolloida noita avustusrahoja ja osaa osallistumismaksuista
- Lisärahoitusta tulee sponsoreilta (usein vanhempien kontaktien kautta hankittuja) ja erilaisista (taas: vanhempien tekemistä) talkoo-, tempaus- ym. pikkuhommista.

Talous on useimmiten siis pientä. Hyvä: futiksessa harrastajamaksut pysyvät pieninä, huono: on vanhempien kukkarosta ja aktiivisuudesta kiinni miten esimerkiksi valmennukseen tai ulkomaanmatkoihin satsataan.

Ja ne edustusjoukkueet on pääsarjoissa käsittääkseni aina eriytetty omaksi organisaatiokseen, pienemmissäkin seuroissa usein eri budjettiin. Katsojatuloilla ei Suomifutiksessa juhlita.
Ja suorana vi**uiluna maajoukkueen johdon suuntaan: jos maajoukkue pelaa tuollaista antifutista kuin Moldovamatsi kokonaisuudessaan tai Hollantimatsin toinen puoliaika, miksi kukaan haluaisikaan nähdä sellaista futista - saati alempien sarjojen oletettavasti vielä kehnompaa peliä?
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #15 : 09.09.2010 klo 11:24:36

Tyyppiesimerkki ihan tavallisesta junioritoimintaa harjoittavasta seurasta:
- Pääosa toiminnasta rahoitetaan suoraan vanhempien kukkaroista erilaisin osallistumismaksuin
- Yleensä kunta tukee seuran taloutta jollakin nimikkeellä maksettavalla avustuksella (tai vähintään osallistumalla liikuntapaikkojen rakentamiseen ja ylläpitoon)
- Osa (suurin?) rahoista kulkee ainoastaan joukkueissa, seura saattaa kontrolloida noita avustusrahoja ja osaa osallistumismaksuista
- Lisärahoitusta tulee sponsoreilta (usein vanhempien kontaktien kautta hankittuja) ja erilaisista (taas: vanhempien tekemistä) talkoo-, tempaus- ym. pikkuhommista.

Talous on useimmiten siis pientä. Hyvä: futiksessa harrastajamaksut pysyvät pieninä, huono: on vanhempien kukkarosta ja aktiivisuudesta kiinni miten esimerkiksi valmennukseen tai ulkomaanmatkoihin satsataan.

Onko seurallanne minkälaista organisoitua keräystoimintaa? Esimerkiksi mahdollisuutta lahjoittaa seuranne internet-sivujen kautta kuten hyväntekeväisyysjärjestöillä? En osaa sanoa, kuinka tuottoisaa tämänkaltainen olisi, mutta uskon, että oikealla markkinoinnilla ja myönteistä kuvaa luomalla siihenkin voisi joku tarttua. "Pienistä puroista kasvaa suuri virta", kuuluu jonkun ajattelijan lausuma viisaus.

Olen ehdottanut Palloliiton suuntaan, että junioriseurojen kehitystyötä varten perustettaisiin ihan erityinen valtakunnallinen tukirahasto. Lahjoittajat voisivat olla ketä tahansa alkaen yksityishenkilöistä ja päätyen suuryrityksiin. Mikäli pystyttäisiin vakiinnuttamaan tämänkaltainen rahastojärjestelmä, se loisi uskottavuutta koko varainkeruutoiminnalle. Seurojen kannalta tämä toimisi niin, että he valmistelisivat kehittämishankkeita, laatisivat hakemuksia ja Palloliiton organisoima asiantuntijisto arvioisi hakemuksia. Parhaille ja kilpailukykyisimmille hankkeille myönnettäisiin rahoitusta.
Callit

Poissa Poissa


Vastaus #16 : 19.09.2010 klo 22:14:08

Meillä ei ole varaa menettää ainoatakaan nuorta lupausta. Meillä ei ole toisaalta varaa käyttää rajallisia resurssejamme maailman nimekkäimpien valmentajien hankintaan. Sen sijaan voimme kehittää järjestelmästämme toimivamman kuin missään muussa maassa.
Todella hienoa, että olet ryhtynyt tähän hankkeeseen ja kuljet ylväästi ristiretkelläsi. Resurrsien ja ajan haaskamisen välttämiseksi toivoisin sinun kuitenkin muuttavan hivenen painopistettä. En todellakaan usko, että järjestelmämme olisi jotenkin hyvä, mutta se ei ole ongelman ydin. Ongelmamme ydin juniorivalmennuksessa on se, että suomalaiset eivät kertakaikkiaan ymmärrä mistä futiksessa ja futareiden koulutuksessa on kysymys. Menemättä nyt tässä yhteydessä sen syvällisempiin perusteluihin, joita olen pyydettäessä toki valmis antamaan, totean vain, että lähes kaikki lupaukset menetetään jo kättelyssä, kun pojista ja tytöistä aletaan ensimmäisistä treeneistä lähtien koulimaan joukkuepelaajia ja reippaita futisliikunnan harrastajia. Olen itse seurannut futista läheltä ja kaukaa lähes koko elämäni, ja aivan lähietäisyydeltä olen seurannut viimeisen 12 vuoden aikana kolmen eri junnujengin touhuja alusta loppuun. Menemättä taaskaan sen syvemmälle, totean vain, että yhdenkään näitten jengin lupaukselle ei annettu mahdollisuutta nousta edes kansalliselle huipulle ko. jengin kautta. Itse asiassa putkea kaikin tavoin hitsattiin kiinni.

Jos asetan kysymykset näitten jengien pelaajien kehittämiselle seuraavasti:
- opetettiinko laukomaan oikealla tekniikalla?
- opetettiinko leikkimään pallolla?
- opetettiinko harhautuksia?
- mitattiinko tekniikan kehittymistä?

Vastaus jokaiseen kysymykseen on ei. Tilanne on sama kuin, jos veisin lastani 2-10 vuotta pianotunneille ilman, että se osaa nuotteja ja soittaa ko. soitinta muuta kuin vähän alusta.

Mitä pojat ja tytöt sitten oppivat? Osittain varsin hyviä asioita joukkuekäyttäytymisestä ja urheilusta, osin täysin vääriä asioita:
- tsemppiä, hei, ei vetelehditä!
- omilleeeeee!
- syötelkääää!
- ajoissaaaa!

Tämä siis kannanottona ihan lasten jalkapalloilullisten valmiuksen kehittämiseen. Järjestelmän tehtävä olisi sitten huolehtia ns. jatkokoulutuksesta ja scouttauksesta.

Lisäksi karsisin tässä vaiheessa kokonaan pois sanan ammattimaisuus, koska on päivän selvää, että jatkossakin lapset saavat  ensimmäiset ja toiset jalkapallo-oppinsa faijojen, mutsien ja muiden vapaaehtoisten opastuksella.
Kaihlamo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jalkapallo


Vastaus #17 : 19.09.2010 klo 23:22:07

Yllättäen ihanan yleistävää tekstiä taas Callitilta. Jos nyt kuitenkin muistetaan se, että Suomessakin tehdään myös helvetin laadukasta juniorityötä - varsinkin resursseihin nähden - monessa paikkaa. Toki ylläolevankin kaltaista on ja paljon, mutta se että lyttää kaikki lajin parissa toimivat yhdellä tekstillä on täysin hanurista. Eniten ihmetyttää se, että miksei Callitin kaltaiset henkilöt sitten itse osallistu näiden junioreiden valmennukseen. Sen sijaan ollaan vierestä vaan seurattu kun kaikki on tehty päin helvettiä.

Ja en tosiaankaan kiellä sitä, että parannettavaa on ja paljon. Kunhan vaan alkaa vituttamaan pikku hiljaa se, että jatkuvasti koko maan valmentajakunta haukutaan paskaksi, ja samaan aikaan ei oikeasti ole edes mitään hajua siitä mitä esim. omassa lähiympäristössä tapahtuu valmennuksellisesti saati sitten valtakunnallisesti. Tällä hetkellä voin faktana kuitenkin sanoa, että meillä on oikeasti aika laajasti loistavia ikäryhmiä kehittymässä Suomessa. Jotka ovat olleet tuloksista päätellen todella hyvässä valmennuksessa. Ja mitä tulee tuohon joukkuekeskeisyyteen, niin ainakin meilläpäin alkaa olemaan aika menneen talven lumia tuon kaltainen ajattelutapa. Kyllä mainitsemiasi asioita henkilökohtaiseen taitoon liittyen harjoitellaan ihan älyttömästi enemmän oman kokemukseni mukaan kuin mitään joukkuepelaamiseen liittyvää järjestäen kaikissa lajiin vakavasti suhtautuvissa joukkueissa nappulaiässä ja nuorimmissa junioreissa. Tämä siis Turun näkövinkkelistä, mutta ei varmaan ole kauhean eritavalla muuallakaan.
Callit

Poissa Poissa


Vastaus #18 : 20.09.2010 klo 08:33:41

Eniten ihmetyttää se, että miksei Callitin kaltaiset henkilöt sitten itse osallistu näiden junioreiden valmennukseen. Sen sijaan ollaan vierestä vaan seurattu kun kaikki on tehty päin helvettiä.
Jos haluat tietää mitä olen itse tehnyt asian hyväksi, pistä privaa ja kysy.
Lainaus
Ja en tosiaankaan kiellä sitä, että parannettavaa on ja paljon. Kunhan vaan alkaa vituttamaan pikku hiljaa se, että jatkuvasti koko maan valmentajakunta haukutaan paskaksi, ja samaan aikaan ei oikeasti ole edes mitään hajua siitä mitä esim. omassa lähiympäristössä tapahtuu valmennuksellisesti saati sitten valtakunnallisesti.
Lue otsikko. Olen sen kanssa samaa mieltä, ja voin kirjoittaa aiheesta kuten kirjoitin ilman, että kaikkien hyvää työtä tehneitten tarvitsee vetää hernettä nenäänsä. Kokonaistilanne on karmea.
Lainaus
Tällä hetkellä voin faktana kuitenkin sanoa, että meillä on oikeasti aika laajasti loistavia ikäryhmiä kehittymässä Suomessa. Jotka ovat olleet tuloksista päätellen todella hyvässä valmennuksessa.

Katsotaan sitten, kun Suomi on kuronut välimatkan Sveitsiin umpeen. Sitä ennen ns. hyvät tulokset eli osaavat junnut ovat meillä häviävän pieni vähemmistö. Ja mikä tärkeintä, suurimmalta osalta ekan lisenssinsä hankkivilta junnuilta on mahdollisuus hyvään valmennukseen viety kokonaan tai sen saaminen tehty niin vaikeaksi, että hukkaa tulee.
Lainaus
Tämä siis Turun näkövinkkelistä, mutta ei varmaan ole kauhean eritavalla muuallakaan.
Todella hienoa, jos näin on. Täällä pääkaupunkiseudulla hyvää työtä tekeviä junnuseuroja on todella vähän. Yhdessä saunaillassa käytiin kerran läpi yli 30000 asukkaan kaupungin liigaan päässeitten pelaajien "profiilit". Kaikille kolmelle oli yhteistä, että ainakin toinen vanhemmista oli ollut pojun harrastamisen suhteen täysin maaninen ja hommannut pojulle kaikki mahdollisuudet treenata. Tämä sama ilmiöhän on havaittu Suomessa mm. yleisurheilussa, ja ainakin jossain vaiheessa sille haluttiin tehdä jotain, mutta ilmeisesti asia on jäänyt silleen, kuten kaikki muukin yleisurheilussa.

Joten äläpäs Kaihlamo loukkaannu. Otsikon yleiskattavuuteen vedoten joudun surumielin toteamaan, että perusongelmamme on se, ettei meillä tajuta, että junnut ovat alusta loppuun futiskoulussa, jossa pitäisi opetella futistaitoja. 
#666

Poissa Poissa


Vastaus #19 : 20.09.2010 klo 09:51:56


Jos asetan kysymykset näitten jengien pelaajien kehittämiselle seuraavasti:
- opetettiinko laukomaan oikealla tekniikalla?
- opetettiinko leikkimään pallolla?
- opetettiinko harhautuksia?
- mitattiinko tekniikan kehittymistä?

Lisäksi karsisin tässä vaiheessa kokonaan pois sanan ammattimaisuus, koska on päivän selvää, että jatkossakin lapset saavat  ensimmäiset ja toiset jalkapallo-oppinsa faijojen, mutsien ja muiden vapaaehtoisten opastuksella.

Kaikki tämä jätetään tosiaan aika usein junnujen omatoimisen harjoittelun vastuulle. Kyllä harjoittelemalla oppii :DDDD
Kun edes opetettaisiin se kerran mallisuorituksin, jotta lapset tietäisivät mihin tähdätä.

Itse "fanaattisena" vanhempana yritän tarjota mahdollisuuksien mukaan tarjota oppia näissä asioissa. Tarvittavat toistomäärät, kun on täysin mahdotonta saavuttaa pelinomaisin harjoituksin. Varsinkin, kun taidot saadaan parhaiten automatioon oppimalla ne motoristen ja koordinatiivisten herkkyyskausien aikana alakouluikäisenä.

Pelikäsityksen oppimisesta ei ole mitään hyötyä, jos aivot joutuvat käyttämään kaikki paukkunsa pallonkäsittelyyn.

Taidot ja pelikäsitys täytyisi nivoa tarkasti herkkyyskausia seuraavaan lapsuus/nuoruusiän valmennussuunitelmaan.

Ja mikä tärkeintä tätä suunnitelmaa toteuttamaan pedagogisesti pätevä motivaatiota tukeva innostava valmentaja. Jos oikea suoritus pelissä perustuu siihen, että pelkää valmentajan moitteita virheistä ei se pitkälle motivoi. Saati sitten kehitä muuta, kuin suomalaisia arkoja alisuorittajia.  Innostus ja motivaatio harjoitella syntyy voittamisen, uskalluksen ja onnistumisen rakkaudesta.




drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #20 : 20.09.2010 klo 10:43:45

Todella hienoa, että olet ryhtynyt tähän hankkeeseen ja kuljet ylväästi ristiretkelläsi. Resurrsien ja ajan haaskamisen välttämiseksi toivoisin sinun kuitenkin muuttavan hivenen painopistettä. En todellakaan usko, että järjestelmämme olisi jotenkin hyvä, mutta se ei ole ongelman ydin. Ongelmamme ydin juniorivalmennuksessa on se, että suomalaiset eivät kertakaikkiaan ymmärrä mistä futiksessa ja futareiden koulutuksessa on kysymys.

Kiitos palautteesta.

"Ristiretkeni" on yleisluonteinen ja sellaisena pysyy, sillä en voi lähteä asiaa tuntemattomana maallikkona jakelemaan ohjeita, miten junioreja tulisi valmentaa, millaisia harjoitteita tulisi tehdä ja miten kenttätilaa tulisi käyttää. Tiedän rajoitteeni. Siksi ajatukseni perustuvat ensi sijaisesti penkkiurheilijan talonpoikaisjärkeen ja niihin kokemuksiin, mitä olen saanut lukiessani forumeita, katsoessani jalkapallo-otteluita ja seuratessani keskusteluja. Lisäksi minulla on opettajataustaa ja tietysti omakohtaisia kokemuksia ihmisenä elämisestä. Pari keskeistä teemaa "ristiretkelläni" kuitenkin on, joista haluan tavalla tai toisella herättää keskustelua.

Yksi on henkinen valmennus. Siihen en ota täällä kovin paljoa kantaa, sillä olen huomannut, että asiasta keskustellaan jo ihan kiitettävästi.
Suomessa on herätty tajuamaan, että hyvä jalkapalloilija on myös tasapainoinen ihminen, jonka taidot eivät kartu ärjymällä, vaan kuuntelevan
ja ymmärtävän, sinnikkään ja tavoitteellisen vaativuuden kautta.

Toinen on kansainvälistyminen. (Sille olen omistanut tällä foorumilla parikin viestiketjua.) Mielestäni olisi tärkeää, että jo siinä vaiheessa, kun lapset saavat ensimmäiset ja toiset futisoppinsa "faijojen ja mutsien" sekä "muiden vapaaehtoisten" välityksellä, harrastettaisiin ainakin jonkin tason kansainvälistymistä. Tämä tarkoittaisi tietenkin ensi sijaisesti osanottoa ulkomaanleireille ja -turnauksiin, mieluiten mahdollisimman kovatasoisiin. Mikäli turnauksiin ei syystä tai toisesta (esim. rahapula tai se, ettei "turistijoukkuetta" kelpuuteta mukaan) voida viedä koko lössiä, olisi tärkeää, että ainakin muutama "avainvapaaehtoinen" - tällainen ilmaisu sallittakoon - kävisi tutustumassa ulkomaisten juniorijoukkueiden toimintaan ja ammentamassa sieltä kaikenlaista oppia ja ideoita omaan toimintaan. Tämä voisi tarkoittaa oikeastaan mitä tahansa, laidasta laitaan. Otteluiden ja harjoitusten videointia, lounaskeskusteluja ulkomaisten seuraihmisten kanssa, muistiinpanojen tekemistä, raportointia...

Jotta yllä mainittu olisi mahdollista, tarvitaan seuran vapaaehtoisilta suunnatonta aloitteellisuutta ja aktiivisuutta. Halua uhrata aikaa omien juniorien kehityksen eteen.
On etsittävä potentiaalisia kohteita, otettava rohkeasti yhteyksiä eksoottisiinkin paikkoihin, suunniteltava matkan tavoitteita, luotava tavoitteellisuutta omien juniorien kehitykselle, toteutettava varainkeruuta jne. Yhteen sanaan kiteytettynä: talkoohenki. Mutta sanojasi lainaten, näissä "faijoissa ja mutseissa" sekä muissa seuratoiminnan vapaaehtoisissa - näin uskon - piilee valtava potentiaali. Siellä on rahamaailman asiantuntijoita, opettajia, tutkijoita, kulttuuri-ihmisiä, kulttuuriantropologeja, linja-autonkuljettajia, huoltomiehiä... laidasta laitaan. Heidän tietotaitonsa ja aktiivisuutensa on korvaamattoman arvokasta talkooporukassa, jonka yhteisenä tavoitteena tulisi olla uuden, entistä paremman pelaajasukupolven kasvattaminen.

Kansainvälistyminen ja henkinen valmennus ovat toki vain kaksi mahdollista menestystekijää. Mutta haluan joka tapauksessa lietsoa keskustelua. Jotenkin tuntuu, että suomalainen futiskeskustelu kaipaa ilmavuutta ja uusia aloitteita. Samalla tämä on haaste. Haluammeko todella kehittää nuoria jalkapalloilijoitamme niin, että eräänä päivänä saamme nauttia työmme hedelmistä realistiseksi muuttuneen arvokisapaikan myötä?
mtontola

Poissa Poissa


Vastaus #21 : 20.09.2010 klo 11:28:26

Toinen on kansainvälistyminen. (

Tuskinpa vaan se jalkapallo on kuitenkaan niin syvälle läpi yhteiskunnan ulottuva tekijä etteikö esim. mainitsemaasi ”kansainvälistymistä” voisi harjoittaa ihan hyvin myös muun elämän piirissä. Se, että lähdetään pikkupoikien joukkueen kanssa ulkomaille jossa vanhemmat hoitavat kaikki hommat ja osin jopa pelaamisen kun kunnianhimoisimmat isävalkut saavat vapaat kädet, niin kyllä siitä vain on se kansainvälistyminen kaukana. Mutta siis, jos ihan oikeasti puhutaan sellaista jutuista jotka voivat joskus edesauttaa sitä, että meillä kehittyisi jalkapallokoulutuksen piirissä maailmankansalaisia jotka voisivat tätä myös jalkapallossa edukseen käyttää, niin lähestyisin tätä kyllä huomattavasti laveammin. Puhuisin mieluummin melko nuorten lasten kasvattamisesta itsenäiseksi. Se alkaa kengännauhojen sitomisesta ja oman kassin kantamisesta, jatkuu koulutyöstä huolehtimisena, vastustajan ja itsensä kunnioittamisen oppimisena, pelaamisena välillä jossain muussa ryhmässä kuin siinä aina tutussa ja turvallisessa isän valmentamassa jengissä, kohtaamalla sopivia ja mielenkiintoisia haasteita ja ennen kaikkea oppimalla toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Jalkapallo kulkee tietysti koko ajan jalassa. Pitäisi pystyä tarjoamaan monipuolinen oppimisympäristö ja paljon virikkeitä sekä haasteita melko nuorillekin lapsille. Tähän hyvin yhtenä tekijänä nivoutuu kv. kovat matsit. Mutta jos alusta asti ollaan vain ”tekemässä piinkovia ammattilaisia” perusdaijutyyppien toimesta niin eipä varmaan käteen jää yhtään mitään vaikka juostaisiin joka viikko mantereella ottamassa vain parilla maalilla rotsiin ja pelaamassa yksi peli tasan. Mikä ihme siinä esimerkiksi on, että meillä puuttuu jalkapalloon keskeisesti liittyvä lajin varsinainen kunnioitus niin nuorilta, toimijoilta kuin katsojiltakin?

Mitä tulee erilaisen potentiaalin käyttämiseen, niin eihän meillä tällaisesta olla edes kiinnostuttu. Olet todellakin oikeilla jäljillä siinä, että ideoita pitäisi tulla muualta kuin sen suljetun jalkapallopiirin sisältä. Kyseiset sisäsiittoiset tyypit ovat vuosikymmenten saatossa melko hyvin onnistuneet osoittamaan, että heidän konstien lasikatto alkaa olla jo saavutettu ja siitä ei yksin heidän avuin läpi mennä, vaikka toki jo olemassaolevaa jalkapalloon liittyvää tietotaitoa (oli se sitten kuinka ohutta tahansa) tulee pystyä käyttämään hyödyksi optimaalisesti. Silti, jos olemassaolevia merkkejä osaan yhtään tulkita, niin uskaltaisin väittää, että kipeästi kaivattaisiin jonkinlaista konsultaatioapua järjestelmän luomiseksi näiden piirien ulkopuolelta. Ja se taho ei ole yritysmaailma ja sen lainalaisuudet, vaan ehkäpä juuri tuo usein mainittava suomalainen musiikkiopistojen instituutti.
#666

Poissa Poissa


Vastaus #22 : 20.09.2010 klo 12:06:58

Ja se taho ei ole yritysmaailma ja sen lainalaisuudet, vaan ehkäpä juuri tuo usein mainittava suomalainen musiikkiopistojen instituutti.

Shinichi Suzuki:n oivalluksista olisi paljon opittavaa monella juniorivalmentajalla. Resurssien puuteeseenkin on Suzuki menetelmässä lääke. Opetetaan vanhemmat auttamaan lasta harjoitteiden/opettelun kanssa.

Itsehän, kerran ehdotin seurassani moista oman poikani seurassa. (tietämättä Suzuki metodista)
Juniorivastaava oli tyrmistynyt ja piti mahdottomana ajatuksena, että vanhemmat sotkeentuisivat valmennukseen. Toki tämä valmennusnero divarissa pelatessaan oppi piinkovaksi juniorivalmennus/opetus neroksi, joka ei muita neuvoja kaipaa :D

No täytyy yrittää hoitaa valmennuksessa oma tonttinsa niin hyvin, kun voi.
mtontola

Poissa Poissa


Vastaus #23 : 20.09.2010 klo 12:28:27

valmennusnero divarissa pelatessaan oppi piinkovaksi juniorivalmennus/opetus neroksi, joka ei muita neuvoja kaipaa :D
 

Mun mielessä on joskus käynyt, että pitäisi ihan oikeasti melko vahvasti käydä kyseenalaistamaan juuri tätä syöpää meidän jalkapallokoulutuksessamme.

Kyseenalaistamisessa tulee kuitenkin ongelmia matkaan:

1) Usein nämä divarinerot ja heidän kultapossukerhon kirstunvartijat eivät pysty ymmärtämään, että he ovat väärässä myöskään sen jälkeen kun se on tehty selvääkin selvemmäksi.

2) Sivistyneet ihmiset eivät usein viitsi ottaa käyttöön sellaisia keinoja millä voitaisiin tehdä ymmärrettäväksi, että tarvitaan muutosta.

3) Aina löytyy niitä henkilöitä, jotka ovat oman intressin kautta sitoutuneet neroon ja kultapossukerhoon koska oma vekara on päässyt suosittavien sisäpiiriin. Nämä hoitavat neron puolustamisen neron puolesta.

4) Nero ja kultapossukerhon muut jäsenet ovat oppineet tavat ja taktiikat millä jalkapalloleikkien status quo pystytään säilyttämään. Jos huonolta näyttää, voi aina kilauttaa kaverille.

Kyllä se siitä. Neron vastaus Suzuki ehdotukseen on, että eihän japanilaiset edes osaa valmentaa futista vaan arvokisamenestystä on usein haettu ulkomaalaisin voimin. Nero kun ei edes googleta, vaan luottaa kokemuksen tuomaan voimaan.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #24 : 20.09.2010 klo 12:31:57

Se, että lähdetään pikkupoikien joukkueen kanssa ulkomaille jossa vanhemmat hoitavat kaikki hommat ja osin jopa pelaamisen kun kunnianhimoisimmat isävalkut saavat vapaat kädet, niin kyllä siitä vain on se kansainvälistyminen kaukana.

En oikein päässyt perille, mitä ajat takaa tällä virkkeellä. Vanhemmat hoitavat osin jopa pelaamisen?
Mitä sitten yleensä seuraa, jos "isävalkut" saavat vapaat kädet?
Voisitko pukea tämän "maallikkokielelle"? ;)

Yleensäkin minua kiinnostaisi tietää, millaiset vaikuttimet "kunnianhimoisilla" vanhemmilla on, kun he
tuovat lapsensa jalkapallon pariin? Ymmärrän kuitenkin, että jos heillä on kunnianhimoa, heillä on
myös valmius ja halu satsata asiaan ihan aidosti.

Mitä tulee erilaisen potentiaalin käyttämiseen, niin eihän meillä tällaisesta olla edes kiinnostuttu. Ja se taho ei ole yritysmaailma ja sen lainalaisuudet, vaan ehkäpä juuri tuo usein mainittava suomalainen musiikkiopistojen instituutti.

Millä tavoin meillä ei olla kiinnostuneita "potentiaalin käyttämisestä"?
Onko kysymys talkooohengen puutteesta vai toiminnan organisoinnin ongelmista?

P.S. Kannatan mallin hakemista musiikkialalta. Sillä alalla meillä menee varsin hyvin.
 
Sivuja: [1] 2 ... 143
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines