Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[defcon1]

Edelleen, toimenpiteet yleiselle tasonnostolle ja mahdollisten huippujen eteenpäin viemiselle eivät mitenkään sulje toisiaan pois yhtälöstä. Mitä vähemmän poikia otetaan tähän ylärekisteriin, niin kokonaisuutena sitä halvempi tämä operaatio on ja sitä enemmän jää voimavaroja yleiselle tasonnostolle.
[...]
Oma mielipiteeni on, että kun katselee minkä tahansa ikäisten nappuloiden tai junioreiden pelejä ja erityisesti harjoituksia niin missään ei pystytä etenemään sillä tasolla mitä kv. kilpailussa mukana pysyminen edellyttää. Tästä seuraava johtopäätös on yksinkertaisesti, että sitten pitää edes joitain ryhmiä tähän maahan saada, jossa tämä toteutuisi.

Kyllä Suomessa on tilaa muutamalle 20 pelaajan jengille, joka on ammattilaisvalmennuksessa ja toteuttaa huipulle tähtäävää valmennusta. eli sen kun vaan. Sieltä saattaa joskus tulla joku huippupelaajakin.
Suomifutiksen tasoa yleensä en usko tuon hirveesti nostavan, ja tuskin se vie meitä Kroatian tai Uruguayn tasolle.

[drone]

Suomifutiksen tasoa yleensä en usko tuon hirveesti nostavan, ja tuskin se vie meitä Kroatian tai Uruguayn tasolle.

Varmaankaan mikään yksittäinen keino ei ole "taikasauva" suomifutiksen tason nostamiseksi, mutta totuushan on sellainen,
että tarvitsemme kaikkia mahdollisia keinoja viedäksemme kehitystä aidosti eteenpäin.

Mitä tässä nyt seuraan keskustelua, niin pelaajien ja heitä valmentavien isien motivaatio näyttäisi olevan alhaalla. Siihen pitäisi löytää
lääkkeitä. Tuolla on toinen viestiketju, jossa joku ehdottaa lomaketta, johon voisi kirjata omakohtaisia harjoitteita ja tavoitteita.
Kannatettava idea. Harjoittelusta pitää junioreita tietysti palkita, jotta he jaksaisivat sitä tehdä.
Sitä varten näkyy Palloliitolla olevan taitomerkkejä ja -kilpailuja. Näin talonpoikaisjärjellä uskoisi, että voisi hyvin toimiakin.

Herää kysymys, kuinka hyvin pikkujuniorien valmentajat seuraavat esim. Palloliiton nettisivuja ja ovat tietoisia näistä mahdollisuuksista?
Voisiko niinkin yksinkertainen keino kuin tiedonkulun parantaminen auttaa asioiden suotuisaa kehitystä?

[Kaihlamo]

Tää on kertausta, mutta: pistä liikkeelle 1v1-treeni. Muuta se sitten 2v1-treeniksi. Jos pelaajilla on jo joku lähtötaitotaso, ne oivaltaa tosi nopeasti että syötöllä saadaan etu, yksin menemällä tilanne ei muutu siitä edellisestä 1v1-treenistä. Ja silloin syöttöpelin opetus = pelinluvun opetusta, minun pelikirjassani.

Ei mulla ole mitään tarvetta laittaa 7-vuotiaita edes opettelemaan mitään 2v1-tilanteita vielä. Sen aika tulee ehkä sitten ensi kesänä aikaisintaan, jos edes siloin. Totta kai ne fiksuimmat oivaltaa sen, että "hei jos mä syötän kaverille niin se on läpi" varsinkin kun ei paitsioita ole. Mutta onko se näille lapsille luonnollista toimintaa? Mä perustan kantani siihen, että toivottavasti mun valmentamat pelaajat on kaikki n. 10-vuotiaina vahvoja 1v1 pelaajia eikä vahvoja joukkuepelaajia. Ensiksi mainittuista kun on Suomessa huutava pula. Sen joukkuepelaamisen oppii myös myöhemmin, mutta sitä 1v1 pelaamista on vaikea oppia jos valmentaja on pienestä pitäen ohjeistanut ja opettanut kaikissa tilanteissa syöttämään.

[Sivuheitto: Mun tuntemista pelaajista suurin osa on pettyneitä, jos ne ohittaa kolme ja menettää neljännelle - vasta maali olisi riittänyt. Ja väitän, että valmentajapalaute on kuitenkin aina tuollaisissa tilanteissa ollut kehu siitä uskalluksesta ohittaa eikä haukku siitä että lopulta menetti.]

Mulle tässä vaiheessa riittää se, että menevät ohi yhdestäkin vastustajasta. Se, että moititaan epäonnistumisista ei todellakaan kuulu mun filosofiaan. Kyllä se pelaaja itsekin tietää menettäneensä sen pallon. Tälläisissä tilanteissa pyrin pelaajan kanssa keskustelemaan asiasta niin, että hän itse oivaltaa mitä olisi voinut tehdä paremmin. Ei siis mitään valmista vastausta. Korkeintaan voin avuksi antaa suljetun kysymyksen avoimen sijaan, jos sille on tarvetta. Se, että lapsi on pettynyt pallon menettämisestä on muutenkin vain hyvä asia. Asia joka pistää aina vain yrittämään enemmän. Mutta jos ratkaisu on se, että oman yrittämisen sijaan syöttää kaverille, joka tekee maalin, ei sitä lasta juurikaan tee onnellisemmaksi tässä vaiheessa. Vaikka se olisi maailman paras syöttö takatolpalle, josta kaveri tekee sen maalin tyhjiin niin normaalia lasta harmittaa se, ettei itse tehnyt sitä maalia.

Syöttöpelistä puhuttaessa minä puhun lyhytsyöttöpelistä, jossa tehdään syöttämällä ylivoimaetu. Nuo pitkät pallot kärjille, painopisteen vaihdot syötöllä toiseen laitaan tai ristipallolla jne.  kuuluu minustakin aika paljon vanhemmille pelaajille (Eikä tyttöjoukkuetta valmentaessa E-C-ikäisten potkuvoimakaan olisi riittänyt).

Niin minäkin vanhempien junioreiden ja aikuisten kohdalla puhun, mutta nuorimmissa ikäluokissa en asialla näe eroa. Molemmat ovat mun papereissa pelaajan kehittymisen kannalta haitallista. Ja kysymys ei siis missään nimessä ole siitä, että lapsi ei saisi syöttää. Vaan enemmän siitä, että valmentaja ei missään olosuhteissa saa huutaa "syötä" tai opettaa pelaajia pelaamaan systemaattista syöttöpeliä. Yksittäisiä syöttöjä tottakai tulee ihan luonnollisestikin. Ne kuuluvat normaaliin oppimisprosessiin, mutta opetettuina juttuina ja vielä niin, että se syöttö on se toivottu ratkaisu kentällä joka tilanteessa, uskon lopulta sen kääntyvän negatiiviseksi asiaksi prosessin kannalta.  

Ihan täydelliseen itseoppimiseen en usko: tämän taustalla on funktionaalinen ajatus, että kehitys nopeutuu jos annetaan vinkkejä siitä mikä on hyväksi havaittu. Eikä tämä tarkoita, että mentäisiin antamaan joka asiaan valmis ratkaisu.
Tuosta valmentajan ohjaamisesta pelin aikana ollaan ilmeisesti suht samaa mieltä: on syytä miettiä mitä, miten ja kenelle sanoo - omasta kokemuksesta vaan on sanottava, että voi olla todella vaikeaa oppia olemaan hiljaa kun peli käy

Tottakai asioita pitää myös opettaa. Oman filosofiani mukaan valmentaja opettaa työkalut joita lapsi voi käyttää hyväkseen tekiessään ratkaisuja pelikentällä. Mutta siihen en usko, että lapsi itse oikeasti koskaan oppii kunnolla jos valmentaja opettaa milloin pitää syöttää ja mihin suuntaan ja vielä kentän laidalla ohjaa joka tilanteessa äänekkäästi näitä tilanteita.

En minäkään hiljaa kentän laidalla ole, mutta käännän sen äänenkäytön ohjaamisesta kannustukseksi ja rohkaisuksi.

[Noviisi]

Katselin tänä kesänä eräässä turnauksessa Barcelonan 11-vuotiaiden peliä. Voin kertoa, että nämä pelaajat olivat harjoitelleen syöttämistä ja paljon. He osasivat syöttää upeasti sisäsyrjällä, ulkosyrjällä, rintapotkulla ja kaaripallona sekä ekalla kosketuksella. He myös osasivat jatkuvasti hakea vapaata paikkaa, johon heille pystyi pallon syöttämään. Lisäksi heille oli tarkasti opetettu, miten pelata kullakin pelipaikalla. Eli kyllä Barcelonassa ainakin peliälyyn, syöttöpeliin ja joukkuepalaamiseen panostetaan jo ennen 11-vuoden ikää. Muuten touhu ei olisi voinut näyttää niin valmiilta kuin se näytti. Lisäksi joukkue teki näitä asioita kentällä itseään ja toisiaan ohjaten. Valmentaja oli enimmäkseen hiljaa kentän laidalla.

Kyllä itse mieluummin haluaisin valmentaa joukkuettani tuohon Barcan suuntaan kuin koviksi 1v1 taistelijoiksi, jotka painavat aina eteenpäin pallon kanssa putkinäöllä.

[joks11]

Tietty valikoidulla pelaajamateriaalilla saattaa olla jotain tekemistä pelin näyttävyyden kanssa. En ole varma.

[mtontola]

Katselin tänä kesänä eräässä turnauksessa Barcelonan 11-vuotiaiden peliä. Voin kertoa, että nämä pelaajat olivat harjoitelleen syöttämistä ja paljon. He osasivat syöttää upeasti sisäsyrjällä, ulkosyrjällä, rintapotkulla ja kaaripallona sekä ekalla kosketuksella. He myös osasivat jatkuvasti hakea vapaata paikkaa, johon heille pystyi pallon syöttämään. Lisäksi heille oli tarkasti opetettu, miten pelata kullakin pelipaikalla. Eli kyllä Barcelonassa ainakin peliälyyn, syöttöpeliin ja joukkuepalaamiseen panostetaan jo ennen 11-vuoden ikää. Muuten touhu ei olisi voinut näyttää niin valmiilta kuin se näytti. Lisäksi joukkue teki näitä asioita kentällä itseään ja toisiaan ohjaten. Valmentaja oli enimmäkseen hiljaa kentän laidalla.

Kyllä itse mieluummin haluaisin valmentaa joukkuettani tuohon Barcan suuntaan kuin koviksi 1v1 taistelijoiksi, jotka painavat aina eteenpäin pallon kanssa putkinäöllä.

Olen itse kanssa päässyt seuraamaan kun Barcan 10-vuotiaat pelaavat tänä vuonna. Meno oli melko lailla tuon edellä kuvatun mallista. Valmentaja ei kyllä pysynyt ollenkaan hiljaa, vaan ohjasi peliä koko ajan. Silmään pisti, että esim. puolustajaksi selkeästi koulutettavilla kavereilla oli selvät ratkaisumallit selvillä ja vaikka tilaa ja aikaa oli vähän, melkein aina osasivat valita hyvän ja usein näyttävän sekä toimivan vaihtoehdon. Lisäksi aina oli tiedossa mistä löytyy kaveri, ryhmä liikkui joukkueena todella hyvin. Tämän opetteluun oli selvästi käytetty huomattavasti aikaa. Silmään pisti myös, että potkutekniikka pojilla oli suhteessa muuhun osaamiseen myös kärkipelaajilla yllättävän huono (ts. korostui mitä oli treenattu). Se mikä tavallaan avasi silmät siitä, että jos ei todella ruveta tekemään jotain hyvin varhaisessa vaiheessa Suomessa toisin oli se, että vastustajalla (joku toinen Katalonian alueen porukka, en ole varma mikä) oli itse asiassa vielä parempia pelaajia rivissään kuin Barcalla ja peli oli täysin tasainen. Toki Barcalla oli heittää kehiin joka paikalle useampi kaveri. Mutta kun jo 10-vuotiaissa mennään tässä ja Espanjassa leveällä rintamalla, niin ihan hirveän paljon ei viitsisi antaa tasoitusta tai jatkossa erot ovat vielä suurempia kuin ne nyt ovat.

[Kaihlamo]

Katselin tänä kesänä eräässä turnauksessa Barcelonan 11-vuotiaiden peliä. Voin kertoa, että nämä pelaajat olivat harjoitelleen syöttämistä ja paljon. He osasivat syöttää upeasti sisäsyrjällä, ulkosyrjällä, rintapotkulla ja kaaripallona sekä ekalla kosketuksella. He myös osasivat jatkuvasti hakea vapaata paikkaa, johon heille pystyi pallon syöttämään. Lisäksi heille oli tarkasti opetettu, miten pelata kullakin pelipaikalla. Eli kyllä Barcelonassa ainakin peliälyyn, syöttöpeliin ja joukkuepalaamiseen panostetaan jo ennen 11-vuoden ikää. Muuten touhu ei olisi voinut näyttää niin valmiilta kuin se näytti. Lisäksi joukkue teki näitä asioita kentällä itseään ja toisiaan ohjaten. Valmentaja oli enimmäkseen hiljaa kentän laidalla.

Kyllä itse mieluummin haluaisin valmentaa joukkuettani tuohon Barcan suuntaan kuin koviksi 1v1 taistelijoiksi, jotka painavat aina eteenpäin pallon kanssa putkinäöllä.

Tässä tullaan taas siihen, että ne Barcelonassa tai Espanyolissa pelaavat kaverit ovat jo 7-vuotiaana vahvoja 1vs1 pelaajia. Jolleivat ole niin eivät mahdu joukkueisiin mukaan. Jos nyt oikeasti aletaan puhumaan jostain Barcelonan alueesta niin ottakaa nyt hyvät ihmiset se huomioon, että siellä joukkueet valitsevat pelaajansa yli 5 miljoonan talousalueelta, jossa on vahvat jalkapallokultturiperinteet ja yhtä ikäluokkaa kohden moninkertainen määrä potentiaalisia pelaajia kuin koko Suomessa on yhteensä. Oman joukkueeni toimintaympäristö on vajaan 6000 asukkaan kunta, jonka 03-ikäluokan pojista joukkueessa on noin 90 prosenttia mukana. Eli joku suhteellisuuden taju näissä jutuissa pitää muistaa. Noviisi voi koittaa soveltaa suoraan Barcelonan oppejaan johonkin kaupunginosajoukkueeseen niin huomaat kuinka vituillaan jo lähtökohdallisesti asiat ovat. Ja jos oikein toimitaan niin eihän nämä asiat Suomessakaan toisiaan poissulje. Tiedän tällä hetkellä esim. 00-ikäluokan touhuista Turussa sen verran, että aika samanlaisella kaavalla niitä poikia on kehitetty miten itsekin asian näen. Ja nämä jätkät ovat reilussa vuodessa kehittyneet todella paljon nimen omaan joukkuepelaamisen ja syöttämisen suhteen. Tällä hetkellä taitavat olla kuitenkin se kovin ryhmä omassa ikäluokassaan koko Suomessa. Sen verran hyviä, ettei tarvitse edes ulkomaille lähteä nöyristelemään. Asiaa ei välttämättä uskoisi jos olisi samaa touhua nähnyt kaksi vuotta sitten. Eli pointtina se, että johdonmukainen kehittäminen ei tarkoita sitä, että otetaan pikavoittoja matkan varrella. Johdomukaisesti kun kehitetään pelaajia niin silloin pitää edetä asia ja kasvuvaihe kerrallaan. Suomessa kuitenkaan - kuten on miljoonaan kertaan tässäkin topikissa todettu - ei ole sellaista tilannetta, että voisi nappuloissa valita pelkän kerman päältä ja kehittää ainoastaan pelkkiä huippuyksilöitä.

[Stürmer]

Eli pointtina se, että johdonmukainen kehittäminen ei tarkoita sitä, että otetaan pikavoittoja matkan varrella. Johdomukaisesti kun kehitetään pelaajia niin silloin pitää edetä asia ja kasvuvaihe kerrallaan. Suomessa kuitenkaan - kuten on miljoonaan kertaan tässäkin topikissa todettu - ei ole sellaista tilannetta, että voisi nappuloissa valita pelkän kerman päältä ja kehittää ainoastaan pelkkiä huippuyksilöitä.

Amen.  Tuossahan tuo villakoiran ydin on.  Useimmissa joukkueissa ei tuota vaan valitettavasti tajuta ja pikavoittoja vaativat viimeistään vanhemmat.  Tiedän yhden vielä nuorempien junnujen ryhmän, joka aloitti tänä kesänä vetäjänään ehkäpä yksi valtakunnan tämän hetken parhaista valmentajista.  Kaverilla täysin kristallinkirkas suunnitelma miten edetään ja siihen ei ekana vuonna kuulu mitkään sarjapelit, vaan pelkästään lasten perustekniikan ja pallonkäsittelyn opettelu ynnä pienpelit.  Ongelmaksi tulee mistään mitään ymmärtämättömät uusjunttivanhemmat, jotka itse eivät juurikaan osallistu touhuun mitenkään, vaan lähinnä heittävät lapset autolla kentän laidalle ja katoavat itse paikalta.  Näiltä on sitten kuitenkin tullut helvetinmoista painetta osallistua turnauksiin ja järkätä pelejä, kun pitää saada näkyviä "tuloksia" aikaan.

Asiaa ei juuri auta se, että joukkueejohtajana hääräävä henkilö ei suotta vaivaudu pitämään yhteyttä valmentajiin, vaan päättää asioista omien aivoitustensa mukaisesti. Ei näin.

[defcon1]

Vaikka

Pitäisi kai alkaa lukemaan mitä muut kirjoittavat ja toisinaan pitäisi kai lukea myös omat tekstinsä.

Yliarvostettua

niin viimeisten juttujen jälkeen alan pikkuhiljaa ymmärtää Kaihlamon ideologiaa - ja korostan etten silti ole samaa mieltä.

Mutta nämä jutut sai minut pohtimaan (taas kerran) mennäänkö valmennuksessa kautta linjan jatkuvasti sitä kautta missä me (Suomifutis) ollaan heikkoja - jollekin se on 1v1 ja henkilökohtainen taito, toiselle pelinluku tai joukkuepeli.
Esimerkiksi viime MM-kisoissa hyvin pärjänneet maat/joukkueet luottivat omiin vahvuuksiinsa - vaikka nyt Sveitsi, Uruguay, Hollanti ja tietysti Espanja.

Jatkopohdintaan: Tarkoittaako tuo sitä, että Suomen majukin pelaa ns. reagointipeliä, eli pelaa aina sen mukaan mitä vastustaja tekee? Voisiko sen muuttaa pelityyliin, jossa me suomalaiset oltaisiin vahvoja? Mitä sellainen peli sisältäisi?

[drone]

Yhteenvetoa palstan keskusteluissa esiintuoduista keinoista juniorivalmennuksen parantamiseksi:

Yleistä:
-kansainvälistyminen
-olosuhteet ympärivuotiseen harjoitteluun
-tiedon jakaminen niille jotka sitä tarvitsevat. Ei tekisi pahaa pitää koulutustilaisuuksia myös pelaajien vanhemmille, junnujen omatoimisen harjoittelun tueksi -> Pystyykö Palloliitto "jalkauttamaan" strategiansa riittävän tehokkaasti?

Yhteiskunta ja vaikuttaminen:
-ammattijalkapalloilijan "uraputken" luominen
-tulevat/nykyiset päättäjät hereille
-postia politiikan huippunimille, todella asiallinen ja ilman minkään sortin kiihkoilua
-monipuolista ja kaikkia lajeja tukevaa koululiikuntaa tulisi lisätä ala-asteikäisille
-ideoita pitäisi tulla muualta kuin sen suljetun jalkapallopiirin sisältä.
-konsultaatioapua järjestelmän luomiseksi jalkapallopiirien ulkopuolelta
-Netissä voisi futisfoorum tehdä vaalityötä vapaaehtoispohjalta.
-ensin voisi täällä futisfoorumilla rauhassa ja avoimesti kehitellä ja keskustella keskeiset "vaaliteemat", kun ovat riittävän hyvin selvillä ja pureksittu ymmärrettävään muotoon, kootaan omille erillisille sivuilleen (esim. ”Jalkapallo ja eduskuntavaalit 2011”) valmiiksi muotoillut teemat ja esitykset. Sitten rummutetaan eri ehdokkaita, jotka voivat sitten eri sitoumuksen tasolla lähteä tähän mukaan: ottaa omaan kampanjaan
-ongelma kannattajakulttuurissa oikeasti on, että se on liian "kilttiä". Tarvitaan järjestäytynyttä liikehdintää, joka oikeasti *vaatisi* muutosta yhtenä rintamana. Asiallisesti ja määrätietoisesti.

Puitteet:
-tarvitaan monipuolinen (jalkapallo)kasvatusympäristö joka lähtee liikkeelle nuoren lapsen itsenäistymisestä ja johon kiinnitetään konkreettisesti huomiota.
-Tarvittaisiin suuria seuroja, jotka todella panostaisivat tähän jalkapallokoulutukseen ja kasvuympäristön muodostamiseen.
-Miksi ei voisi tulla sellaista kampanjaa, että kun yksityisin rahoin laitetaan pystyyn yksi tekonurmikenttä kaupunkiin, niin sitten kaupunki sitoutuu rakentamaan toisen?
-Yhteiskunnan suunnalta pitää tulla apuja, mutta vielä enemmän yksityisiltä tahoilta.
-markkinoinnin, myynnin ammattilaisia ajamaan futiksen asiaa
-Palloliiton pitäisi saada homma näppeihinsä.

Valmennus ja valmentajat:
-ammattimainen valmennus varhaisista pelaajavuosista alkaen, henkisen valmennuksen merkitys
-Ammattivalmentajia HUOMATTAVASTI ENEMMÄN JUNIORITASOLLE.
-mahdollisimman osaava valmennus mahdollisimman suurelle joukolle junioreja
-olosuhteiden parantaminen, valmentajien kouluttaminen ja hyvien valmentajien palkkaaminen (kilpailukykyisellä palkalla). Yksi iso tekijä olisi päätoimisten valmentajien määrän dramaattinen lisääminen.
-Lisää pedagogista ja valmennuksellista opetusta valmentajille. Tarkempi seuranta piirien sisällä valmennuksen laadusta. Riippumattomia kiertäviä valmennustarkkailijoita, jotka tarkkailevat, ohjaavat ja neuvovat valmentajia.
-Palloliitolta tukea seuroille jotka palkkaavat täysipäiväisiä valmentajia työsuhteeseen.
-koulutusten pitää olla a) ilmaisia ja b) järjestetty asianomaisten "kotiovella".
-Taidot ja pelikäsitys täytyisi nivoa tarkasti herkkyyskausia seuraavaan lapsuus/nuoruusiän valmennussuunitelmaan.
-pakolliset pedagogiset ja valmennuskurssit kaikille palloliiton alaisille valmentajille. Varsinkin vajaat lapsien opetusvalmiudet omaavat valmentajat täytyy kitkeä tai opettaa pois junnuvalmennuksen parista.

Motivointi:
-Innostus ja motivaatio harjoitella syntyy voittamisen, uskalluksen ja onnistumisen rakkaudesta.
-motivaatioon tarvitaan jonkinlainen "pieni pakko" tai jopa pakkomielle
-Juniorijoukkueita pelaamaan ulkomaisia junioreja vastaan. Jos tulee rumasti turpiin, se voisi myös toimia oivallisena "motivaattorina" ja ”shokkihoitona”. Junioreja voisi kiehtoa myös lupaus ulkomaanmatkasta harjoitteluun sidottuna tietenkin.
-kaikkien pelaajien kuukausimaksut 0 euroa
-Harjoittelusta pitää junioreita tietysti palkita, jotta he jaksaisivat sitä tehdä.
Sitä varten näkyy Palloliitolla olevan taitomerkkejä ja -kilpailuja.
-Motivaation syntymisessä ehdottoman tärkeä asia on tavoitteellisuus -> Pienten tavoitteiden asettaminen ja niistä kiinnipitäminen.
-motivaattoreista voimakkain on vanhempien oman motivaation ja esimerkin synnyttämä ja lapseen istuttama sisäinen pakko, toimintakulttuuriin istutettu kannustava tuki heikkojen suoritusten jälkeen ja palkitseminen hyvistä suorituksista.

Harjoittelu:
-Shinichi Suzuki:n oivalluksista olisi paljon opittavaa monella juniorivalmentajalla. Resurssien puuteeseenkin on Suzuki menetelmässä lääke. Opetetaan vanhemmat auttamaan lasta harjoitteiden/opettelun kanssa.
-Jalkapallo kulkee tietysti koko ajan jalassa.
-Se on kuin rahaa pistäisi pankkiin, kun junnu nukkuu
-Lieneekö (Kroatiassa) yksikään käynyt lukiota vastaavaa koulua? Vai käytettiinkö se aika, jonka suomalaiset käyttivät koulunpenkillä, treenikentällä? Tämä voisi selittää suomalaisten ja kroaattien taitoeroa.
-Katto ei saa tulla vastaan harjoittelussa koskaan.
-jonnekin 8–9 vuoden ikään kaikista tärkeintä olisi tehdä pallosta se pelaajan paras kaveri.
-Johdomukaisesti kun kehitetään pelaajia niin silloin pitää edetä asia ja kasvuvaihe kerrallaan.

Tasoryhmät:
-On hirveä virhe laittaa joukkueen etu yksilön edun edelle.
-Junnujen pitäisi päästä mahdollisuuksien mukaan pelaamaan aina tasoaan vastaavassa ryhmässä
-kilparyhmä tehdään tasapuolisista lähtökohdista varmistaen täysin ulkopuolinen valmennus yms. jolloin voidaan olla varmoja, että kyseessä on tosiaan seuran kilparyhmä eikä kultapossukerho.
-on terveellistä tehdä tuo erottelu ruohonjuuritason ja sen pienen ryhmän, joka tähtää kohti huipputaitoja, välille.
-tämä tasoajattelu pitäisi hioa loppuun asti paikkakuntakohtaisesti
-pitää kerätä vielä laajemmalta alueelta yhteen ne lahjakkuudet
-yleinen tason nosto on tie myös huippujen tason nousuun
-täytyy nimenomaan ruohonjuuritasolla tapahtuvan valmennuksen tason nousta. sillä tavalla pystymme järjestelmällisesti kasvattamaan pelaajia, joilla futiskärpäsen puraistessa (tapahtuipa tämä sitten 9 tai 14 vuoden iässä) on vielä kaikki mahdollisuudet kehittyä ammattilaiseksi.
-pienelle huipputaitoon tähtäävien ryhmälle edes voitaisiin taata huippuvalmennus läpi vuoden laadukkaissa harjoitusympäristöissä sekä henkilökohtaiset harjoitussuunnitelmat, joissa on määritelyt seikkaperäisesti myös omatoiminen harjoittelu.

[Kaihlamo]

Vaikkaniin viimeisten juttujen jälkeen alan pikkuhiljaa ymmärtää Kaihlamon ideologiaa - ja korostan etten silti ole samaa mieltä.

Mutta nämä jutut sai minut pohtimaan (taas kerran) mennäänkö valmennuksessa kautta linjan jatkuvasti sitä kautta missä me (Suomifutis) ollaan heikkoja - jollekin se on 1v1 ja henkilökohtainen taito, toiselle pelinluku tai joukkuepeli.
Esimerkiksi viime MM-kisoissa hyvin pärjänneet maat/joukkueet luottivat omiin vahvuuksiinsa - vaikka nyt Sveitsi, Uruguay, Hollanti ja tietysti Espanja.

Jatkopohdintaan: Tarkoittaako tuo sitä, että Suomen majukin pelaa ns. reagointipeliä, eli pelaa aina sen mukaan mitä vastustaja tekee? Voisiko sen muuttaa pelityyliin, jossa me suomalaiset oltaisiin vahvoja? Mitä sellainen peli sisältäisi?

Karrikoidusti se sisältäisi juoksemista, tunnollista puurtamista ja pään hakkaamista seinään, ja tietenkin säännöllisiä henkisiä romahduksia. Eli varmaan kaikki ovat sitä mieltä, että jokaisen suomalaisen valmentajan pitäisi kasvattaa pelaajistaan taitavia joukkuepelaajia. Päämäärästä ei ole epäselvyyttä, ainoastaan keinoista kiistellään. Itse vannon yksilötaidon kautta tapahtuvaan pelaajakehitykseen, jossa oppimisprosessissa huomioidaan lasten herkkyyskaudet ja psyykkinen kehitys niin, että valmennettavia asioita priorisoidaan eri kehitysvaiheiden mukaan ja näin ollen pelaajalle annetaan sellaisia "ärsykkeitä" kulloisessakin kasvuvaiheessa, jotka myös ns. tarttuvat parhaiten. Eli en usko, että valmiin pelaajan kohdalla esim. defconin kanssa meillä on hirveästi näkemyseroa siitä mitä pelaajan tulisi osata. Maaliviiva on sama, mutta asioiden painotuksissa eroja. Täälläkin on paljon ollut juttuja siitä, että 11 v. pojat tekevät "barcelonassa" sitä tai tätä. Joka tapauksessa pelaajakehityksen kannalta tämä on täysin epäolennaista vertailla eri maiden junioripelaajia toisiinsa milloin missäkin ikävaiheessa. Lopputuote on se mikä ratkaisee. Tämän ikävaiheenkin jälkeen pelaajat kehittyvät, eikö vain?

Itse henkilökohtaisesti haluaisin nähdä Suomen A-maajoukkueessa edes yhden pelaajan, joka onnistuu harhauttamalla ohittamaan vastustajan useammin kuin täysin satunnaisesti. Sellaisia pelaajia ei suomalainen juniorikasvatus ole pystynyt tuottamaan ikinä. Muilta mailta tämä kyllä onnistuu. Joukkuepelaajia täältä sen sijaan tulee jatkuvalla syötöllä.

[Jortsukka]

Itse henkilökohtaisesti haluaisin nähdä Suomen A-maajoukkueessa edes yhden pelaajan, joka onnistuu harhauttamalla ohittamaan vastustajan useammin kuin täysin satunnaisesti. Sellaisia pelaajia ei suomalainen juniorikasvatus ole pystynyt tuottamaan ikinä. Muilta mailta tämä kyllä onnistuu. Joukkuepelaajia täältä sen sijaan tulee jatkuvalla syötöllä.

Ensinnäkin itsekkin kannustan kyllä poikia aina kun paikka haastamaan. Pojat ovat käsittääkseni sen pari vuotta "omiasi" vanhempia, joten ei voida vetää mitään 1:1 johtopäätöksiä muutenkaan. Nyt kuitenkin mielestäni sekoitat vähän joukkuepelaamista ja suomalaista joukkuepelaamista. Eli suomalainen joukkuepelaaminen on sitä, että juostaan paljon, tehdään nöyrästi duunia ja taistellaan palloja omille. Sen sijaan Suomessa ei kasva juurikaan pelaajia jotka näkevät kenttää hyvin, pystyvät pienessä tilassa ottamaan pallon haltuun ja jakamaan sitä eteenpäin. Näistä joukkuepelaajista on huutava pula. Suomessa kasvaa paljon pelaajia jotka tekevät paljon töitä, mutta pelissä ei ole mitään järkeä. Mielestäni tämän takia juuri pienpelit ja kaikki mikä kehittää pelinäkemystä, haltuun ottoja ja syöttöjä pienessä tilassa ovat erinomainen asia.

Nämähän eivät toisiaan sulje pois, mutta mielestäni on tärkeää että siinä vaiheessa kun pelaajat alkavat pystymään kontrolloimaan palloa saavat oikeaa ohjausta/opastusta/suuntaa siitä miten peliä pitäisi osata katsella ja tehdä oikeita ratkaisuja.

edit:Niin ja vertailut Barcaan, jne. aivan turhaa kuten Kaihlamokin totesi. Kuten itse totesin niin Espanyolin akatemiassa ei edes ymmärretty kunnolla kysymystä "miten teillä opetetaan kuljettamaan". Sama Hollannissa ja muissa vähänkin paremmissa fudismaissa. Suomessa hommaa tehdään ihan eri lähtökohdista.

[Kaihlamo]

Ensinnäkin itsekkin kannustan kyllä poikia aina kun paikka haastamaan. Pojat ovat käsittääkseni sen pari vuotta "omiasi" vanhempia, joten ei voida vetää mitään 1:1 johtopäätöksiä muutenkaan. Nyt kuitenkin mielestäni sekoitat vähän joukkuepelaamista ja suomalaista joukkuepelaamista. Eli suomalainen joukkuepelaaminen on sitä, että juostaan paljon, tehdään nöyrästi duunia ja taistellaan palloja omille. Sen sijaan Suomessa ei kasva juurikaan pelaajia jotka näkevät kenttää hyvin, pystyvät pienessä tilassa ottamaan pallon haltuun ja jakamaan sitä eteenpäin. Näistä joukkuepelaajista on huutava pula. Suomessa kasvaa paljon pelaajia jotka tekevät paljon töitä, mutta pelissä ei ole mitään järkeä. Mielestäni tämän takia juuri pienpelit ja kaikki mikä kehittää pelinäkemystä, haltuun ottoja ja syöttöjä pienessä tilassa ovat erinomainen asia.

Nämähän eivät toisiaan sulje pois, mutta mielestäni on tärkeää että siinä vaiheessa kun pelaajat alkavat pystymään kontrolloimaan palloa saavat oikeaa ohjausta/opastusta/suuntaa siitä miten peliä pitäisi osata katsella ja tehdä oikeita ratkaisuja.

edit:Niin ja vertailut Barcaan, jne. aivan turhaa kuten Kaihlamokin totesi. Kuten itse totesin niin Espanyolin akatemiassa ei edes ymmärretty kunnolla kysymystä "miten teillä opetetaan kuljettamaan". Sama Hollannissa ja muissa vähänkin paremmissa fudismaissa. Suomessa hommaa tehdään ihan eri lähtökohdista.

Ihan totta tuon joukkuepelaamisen osalta. Mutta lähinnä haen sitä takaa, että valmiilla pelaajalla pitää myös olla olemassa valmiudet mennä itse ohi. Suomalaisilla pelaajilla kun ei tälläisiä ominaisuuksia kansainvälisessä vertailussa juuri löydy. Eli joko syöttö tai sitten haastaa itse. Ja tämän oppimiseen menen itse mieluummin sitä kautta, että ensin opetellaan kunnolla pelaamaan "minä ja pallo"-periaatteella, sen jälkeen otetaan mukaan yksi vastustaja (1v1) ja tämä opetellaan kunnolla. Ja tässä hyödynnetään pelaajien egoistista kasvuvaihetta, herkkyyskausia etc. Siinä vaiheessa kun lapset alkavat oikeasti muutenkin ajattelemaan muita, joukkuetta ja syöttäminenkin on muutenkin kivaa - siirrytään luonnollisesti vaiheeseen, jossa kanssapelaajia ja vastustajia lisätään portaittain kohti "oikean pelin"-määriä.

[Hippoheikki]

Täytyy olla Kaihlamon kanssa aika lailla eri mieltä lähestulkoon kaikesta. Yhden sukupolven juniorimylly on tullut nähtyä sieltä alhaalta ison kentän peleihin asti, ja jos joku asia on Suomi-fudiksessa kunnossa, niin se on se että näitä minä & pallo pelaajia + todella teknisiä, mutta pelikäsitykseltään ja fysiikaltaan aivan onnettomia junioreita on maa täynnä. Tämä Palloliiton koulutuksissa ravanneena mielestäni ihan suora syy-seuraussuhde siitä, että esimerkiksi meidän valmennusjärjestelmän alaportaiden kursseillla on keskitytty lähes yksinomaan henkilökohtaisen taidon opettamiseen, ja itse pelaamisen opettaminen on ollut lapsipuolen asemassa kun asian pitäisi olla juuri toisin päin.

Mä jotenkin vierastan myös sitä käsitystä, että 1vs1 tilanteet ja niihin liittyen harhauttaminen olisivat vaikeita asioita oppia vanhempana. Jopa puulaakisarjatkin ovat pullollaan onnettomia pelaajia, jotka osaavat kyllä mennä 1vs1-tilanteessa pakin ohi, mutta eivät näe kenttää, eivät osaa liikkua pelattavaksi, eivät asemoida itseään suhteessa vastustajiin ja muihin omiin pelaajiin, eivät vastaanottaa syöttöä niin ettei vastustaja pääse välittömästi iholle, eivätkä antaa peliä edistävää syöttöä. Askelharhautukset ja Zidanet kyllä lähtevät. Joku jopa osaa laukoakin.

Jos joku asia jalkapallossa on vaikeaa, niin se on juuri se toimiminen joukkueen osana. Mihin liikkua, miten liikkua, millä tavalla ottaa pallo haltuun missäkin tilanteessa, minne antaa syöttö, milloin haastaa ja milloin pitää/antaa kaverille. Pelaajalla voi olla kaikki mahdolliset tekniset valmiudet, mutta ilman em. asioiden todella hyvää hallintaa siitä ei ikinä tule kummoistakaan pelaajaa.

En nyt tarkoita sitä, että taidon opettamiseen ei saisi käyttää aikaa - totta kai saa ja pitääkin, mutta itse pelin pitäisi tulla edeltä. Jos joukkueharjoitusten ajasta menee yli puolet siihen, että pelaajat oppivat harhautuksen x, käännöksen y, tai pomputtelemaan miljoona kertaa, niin harjoitellaan mielestäni enemmän tekniikkakilpailuihin tai jonglööriskaboihin kuin jalkapallopeliä. Mallit pitää tietenkin antaa ja käydä riittävän hyvin läpi, mutta vapaa-aika, taitokerhot, Tanoket yms. ovat parempia paikkoja niiden asioiden perusteelliseen viilaamiseen kuin joukkueharjoitukset. Itsekin olen tuon tien oman joukkueeni kanssa nähnyt. Pikkujunnuissa tuli helvetin hyvien 1vs1 -pelaajien ansiosta menestystä, taitomerkkejä ropisi, ja poikia siirtyi isoihin ympyröihin, mutta en löisi vetoa valitettavasti siitä, että heistä kenestäkään kummoista aikuispelaajaa tulisi. Nopeudella ja tekniikalla pärjää johonkin asti, mutta useimmissa tapauksissa viimeistään C-B -junnuna tekniset erot ovat jo tasoittuneet ja parhaan pelikäsityksen omaavat pojat ovat myös ne joukkueen parhaimmat pelaajat.
Jos (kun) aloittaisin alusta ihan pienimpien junnujen kanssa, niin meillä ensinnäkin harjoitellaan vähintään 2, mielummin 3-kertaa viikossa. Ja pelataan todella paljon 2vs2, 2vs1, 3vs2, 3vs3, käsipalloa, hippaa/mitä mieleen juolahtaa. Lähtisin ihan ehdottomasti siitä, että nro 1 on liikunnallinen kehitys, oman kehon hallinta ja pelikäsitys, ja sitten vasta tekninen taito.

Nostan hattua sille 03-joukkueen valmentajalle, jonka joukkueen Kaihlamo sanoi pystyneen jonkinlaiseen joukkuepelaamiseen. Mä olin ennen Kaihlamon kanssa siinä jengissä jossa haastettiin ja jätettiin pelikäsitys vähän vanhemmalle iälle, mutta yhden sukupolven kehityskaaren nähtyäni olen kääntänyt takkini ympäri. Toki uskoen siihen, että molempia pystytään kehittämään samaan aikaan kunhan ensin päästään irti siitä naurettavasta ajatuksesta, että esim. 7-8 vuotiaalle lapselle riittäisi yhdet-kahdet tunnin harjoitukset viikossa. Ei riitä. Pianoa tai Kitaraa voi opiskella kerran viikossa ja oppi kestää läpi elämän, mutta jalkapalloilijana pitäisi olla omalla parhaalla saavutettavissa olevalla tasolla jo ennen 30:ä ikävuotta, ja hyvällä tasolla jo reilusti ennen pariakymppiä joten kiirettä pitää.

[Kaihlamo]

Hippoheikki lähti nyt sille linjalle, että tässä olisi kysymys jostain joko tai leikistä. Kyllä meillä esim. on todella paljon pienpelejä eri teemalla 2v2, 3v3, 3v2, hippoja, erilaisia muita pelikäsitysharjoitteita kuten mm. kuljetuslabyrintti tai vastaavat, joissa pelaajilla on kaikilla pallo (tai osalla on pallo). Selvästi näki, että viuhahti koko asia hippoheikiltä yli ja korkealta menikin. Eli ei todellakaan tarkoitus ole vetää 100 % ajasta pelkästään 1v1 tai pallonhierontaa. Oikeastaan päinvastoin. Harjoituksista on noin 30-40 % puhtaasti henkilökohtaista taitoa ja taitotekijöiden harjoituttamista, ja loput 60-70 % on leikkejä ja pienpelejä, joissa näitä asioita esiintyy teemoissa. Mutta sitä en allekirjoita nyt enkä tulevaisuudessa, että 7-vuotiaille pitäisi aktiivisesti tarjota syöttömahdollisuutta ohjaamalla ja käskyttämällä. Syöttäminen ei ole kielletty missään nimessä, mutta tämä syöttäminen pitää olla lapsista itsestään lähtöisin. Tämä on asia, jonka esim. pienpelien ja pelikäsitysopetuksen guru Horst Wein alleviivasi viime viikonloppuna koulutuksessa.

Horst on mm. sanonut näin ”Koska 7–8 -vuotiaat pojat ja tytöt ovat egoisteja, meidän ei pitäisi ikinä pyytää tai pakottaa lasta syöttämään palloa”, Wein sanoi.
Syöttöjen pitäisi tulla kuvioihin luonnostaan, kun lapsi itse oivaltaa, että pelistä tulee syöttelyn myötä hauskempaa.

Eli aika lähelle sitä mitä itse olen yrittänyt tännekin kirjoittaa.

Nostan hattua sille 03-joukkueen valmentajalle, jonka joukkueen Kaihlamo sanoi pystyneen jonkinlaiseen joukkuepelaamiseen. Mä olin ennen Kaihlamon kanssa siinä jengissä jossa haastettiin ja jätettiin pelikäsitys vähän vanhemmalle iälle, mutta yhden sukupolven kehityskaaren nähtyäni olen kääntänyt takkini ympäri.

Te olette tehnyt asiat tällöin täysin väärin. Pelikäsitystä ja pelikäsitys harjoitteita pystytään tekemään myös muutenkin kuin ottamalla syötöt ensimmäisenä mukaan. Lisäksi haluaisin tietää miten sen pelaajan pelikäsitys kehittyy siitä, että valmentaja huutaa koska syötetään ja mihin suuntaan? Mun mielestä ei mitenkään. Lapsi oppii varmasti kyllä syöttämään, mutta mitään itsenäisiä ratkaisuja ei lapset varmastikaan opi näin tekemään. Kyseisen joukkueen syöttäminen kun ei ollut mitenkään lapsien päätöksistä kiinni vaan syötöt lähti joka kerta valmentajan huudosta ja valmentajan osoittamaan suuntaan. Ja sitä paitsi mitä minä muistelen omaa lapsuuttani niin tämähän nimen omaan on se suomalainen tapa valmentaa. Heti vaan mahdollisimman isolle kentälle, palloa syötöillä eteenpäin ja kauas, pojat tekee ja valmentajaa käskyttää. Ja älä vaan missään nimessä mene harhauttamaan, kun siinä voi menettää pallon.

Pelikäsityksen opettaminenkin on muuten helpompaa silloin kun tekniikka on kunnossa ja pelaajilla on vaihtoehtoja. Pelikäsitys kehittyy vain yhteen suuntaan jos vaihtoehtona on vain syöttö.

Hippoheikki ilmeisesti kuulut siihen koulukuntaan, jonka mielestä pallo on aina kaikissa olosuhteissa nopeampi kuin pelaaja?

EDIT:

Lähtisin ihan ehdottomasti siitä, että nro 1 on liikunnallinen kehitys, oman kehon hallinta ja pelikäsitys, ja sitten vasta tekninen taito.

Sen verran vielä, että aika typerää arvottaa tärkeitä osatekijöitä johonkin järjestykseen, kun tässäkin sun järjestyksessä viimeisenä tulee sellainen osa-alue, jota ilman ei yksinkertaiseksi tulla pelaajiksi. : Nuo kaikki ovat mun papereissa yhtä tärkeitä, ja jokaista noista pitää harjoituttaa todella paljon. Mutta ei välttämättä yhtäaikaa. Eli edelleen lasten herkkyyskaudet ja fyysinen- sekä henkinenkypsyys pitäisi olla ensimmäinen asia mikä otetaan harjoituksia suunniteltaessa huomioon. Mahdollisimman optimaalisesti tarjota sellaisia ärsykkeitä, jotka tarttuvat tai ylipäätään ovat hyödyllisiä kussakin kehitysvaiheessa.

[drone]

Vielä parempi: ensin voisi täällä futisfoorumilla rauhassa ja avoimesti kehitellä ja keskustella ne keskeiset teemat jotka selvästi kannattaa jalkapalloihmisten tuoda näissä vaaleissa muun kampanjoinnin ohessa esille. Sitten kun avoimen keskustelun kautta nämä teemat ovat riittävän hyvin selvillä ja pureksittu ymmärrettävään muotoon, niin joku nikkari sitten perustaa tätä varten omat sivut (esim. ”Jalkapallo ja eduskuntavaalit 2011”) ja ottaa sivuille valmiiksi muotoillut teemat ja esitykset tästä keskustelusta. Sitten rummutetaan eri ehdokkaita, jotka voivat sitten eri sitoumuksen tasolla lähteä tähän mukaan: ottaa omaan kampanjaan sivuilta juttua, nostaa peukun pystyyn, sanoa kannattavansa kyseisiä ajatuksia tai jopa sitoutua viemään jotain ehdotuksia läpi.

Kannatan ajatusta ja ehdotan, että tätä voisi lähteä kehittelemään.
Voisiko ajatella, että perustettaisiin esim. Facebookiin iskulauseella otsikoitava sivu, eräänlainen "kansalaisaddressi" tai "kansanliike"?
Tavoitteena kerätä vaikkapa 10000 nimeä, jotka toimitetaan päättäjille? Ei luulisi olevan vaikeaa, jos markkinoidaan tehokkaasti. Esim. Espoon Hongan kotisivuille on näyttänyt "tykkää"-peukkua jo yli 1000 kannattajaa.

Tekstejä voisi kypsytellä täällä ja sitten hioa yhdessä jonkun markkinointialan ammattilaisen kanssa talkootyönä. Löytyisikö sellaista jonkun tuttavapiiristä joka tekisi harrastustyönä? Olisiko syytä toimia yhteistyössä myös Palloliiton kanssa?
Tämän tempauksen tulisi tapahtua vaalien alla.
Olisiko sopiva aika sivuston perustamiselle esim. Suomi-Unkari ja Suomi-San Marino otteluiden aikoihin?

Asiaa markkinoitaessa pitäisi pyrkiä todella lyhyisiin ja tiivistettyihin ilmaisuihin.

1. Tausta - miksi asia on tärkeä?
- jalkapallon sosiaalinen ja taloudellinen asema (kts. yhteenveto kokoomaviestissäni)
- mitä ongelmia suomalaisessa pelaajatuotannossa on - erityisesti junioritaso

2. Tavoite - mihin tähtäämme kampanjallamme?
- esim. sitouttaa päättäjät kehittämään nuorten pelaajien tuotantoa tai yleisemmin suomalaista jalkapalloa

3. Vaaliteemat - mitä tulee kehittää?
- tähän lista foorumilla sovituista keskeisimmistä teemoista (iskevin ja lyhyin ilmaisuin)
- lähtökohtana voisi olla esim. kokoomaviesti toimenpiteistä asioiden parantamiseksi

4. Mitä haluamme Sinun tekevän?
- Facebook-käyttäjän ei välttämättä tarvinne muuta kuin klikata "tykkää". (Jonkinlainen keskustelu voisi tuoda lisäarvoa,
mutta toimisiko asian hyväksi?)

Sivua voisi elävöittää kuvilla ja videoilla. Vaikkapa videolla Jari Litmasen saksipotkusta Lahti-Oulu-ottelussa.

Kun kampanja on ohi, sitten seuraisi "rummutusvaihe". Eli sitoutettaisiin ehdokkaita teemoihin iskulauseella "10000 fania ei voi olla
väärässä!"

[Hippoheikki]

Hippoheikki lähti nyt sille linjalle, että tässä olisi kysymys jostain joko tai leikistä. Kyllä meillä esim. on todella paljon pienpelejä eri teemalla 2v2, 3v3, 3v2, hippoja, erilaisia muita pelikäsitysharjoitteita kuten mm. kuljetuslabyrintti tai vastaavat, joissa pelaajilla on kaikilla pallo (tai osalla on pallo). Selvästi näki, että viuhahti koko asia hippoheikiltä yli ja korkealta menikin.Eli ei todellakaan tarkoitus ole vetää 100 % ajasta pelkästään 1v1 tai pallonhierontaa. Oikeastaan päinvastoin. Harjoituksista on noin 30-40 % puhtaasti henkilökohtaista taitoa ja taitotekijöiden harjoituttamista, ja loput 60-70 % on leikkejä ja pienpelejä, joissa näitä asioita esiintyy teemoissa.

Täytyy myöntää etten ollut lukenut kuin yhden viestisi ennen vastaustani ja minulla oli sen perusteella (virheellinen) käsitys, että arvotat 1vs1 pelaamisen ja henkilökohtaisen taidon ykkösprioriteetiksi omien junnujesi kanssa, ja väheksyt valmentajia, jotka ovat valinneet toisenlaisen lähestymistavan oman joukkueensa kanssa.
Näinhän nyt ei kuitenkaan ole ja hyvä niin.

Mutta sitä en allekirjoita nyt enkä tulevaisuudessa, että 7-vuotiaille pitäisi aktiivisesti tarjota syöttömahdollisuutta ohjaamalla ja käskyttämällä. Syöttäminen ei ole kielletty missään nimessä, mutta tämä syöttäminen pitää olla lapsista itsestään lähtöisin. Tämä on asia, jonka esim. pienpelien ja pelikäsitysopetuksen guru Horst Wein alleviivasi viime viikonloppuna koulutuksessa.

Tää ei nyt mun mielestäni ole ikäjuttu. Osa 7-vuotiaista on hyvinkin "kypsiä" kun taas osaa kiinnostaa siellä harkoissa kaikki muu paitsi se harjoittelu. Mä en käskyttämisen ja ohjaamisen kannattaja ole itsekään ja pyrin mielummin siihen, että niitä toimintamalleja löytyisi johdattelevien kysymysten ja oikeanlaisten harjoitteiden kautta "itsestään", mutta kun käy katsomassa vaikkapa Suomessa vierailevien ulkolaisjunnujoukkueiden pelejä, niin kyllä siellä jumalauta vaan monessa tapauksessa huudetaan, käskytetään ja jopa rankaistaan kesken pelin. Olen nähnyt tilanteen, jossa 10v ranskalaispoika pistettiin armottoman huudon ja ripityksen kera vaihtopenkin taakse häpeämään hänen menetettyä pari kertaa minuutin sisään pallon. Täällä olisi valmentaja kivitettävänä välittömästi vastaavan tempun jälkeen.

Maailmaan mahtuu monenlaisia tapoja, enkä nyt automaattisesti lähitisi tuomitsemaan sitä syöttöjä huutelevaa valmentajaa etukäteen. Jotain se on tehnyt oikeinkin, jos se on oikeasti saanut 03:t pelaamaan syöttöpeliä. Harvassa 03-joukkueessa on niin tasokkaita pelaajia, että kykenevät moiseen - puhumattakaan että pystyvät pelin aikana keskittymään kentän laidalta tuleviin ohjeisiin.

Horst on mm. sanonut näin ”Koska 7–8 -vuotiaat pojat ja tytöt ovat egoisteja, meidän ei pitäisi ikinä pyytää tai pakottaa lasta syöttämään palloa”, Wein sanoi.
Syöttöjen pitäisi tulla kuvioihin luonnostaan, kun lapsi itse oivaltaa, että pelistä tulee syöttelyn myötä hauskempaa.

Ei pyytää eikä pakottaa, mutta ehkäpä johdatella. Silloin se lapsen ego vasta iso onkin, kun se ihan itse tajuaa antaa pallon pois ja valmentaja taputtaa ja kehuu kovaäänisesti perään.

Te olette tehnyt asiat tällöin täysin väärin. Pelikäsitystä ja pelikäsitys harjoitteita pystytään tekemään myös muutenkin kuin ottamalla syötöt ensimmäisenä mukaan. Lisäksi haluaisin tietää miten sen pelaajan pelikäsitys kehittyy siitä, että valmentaja huutaa koska syötetään ja mihin suuntaan?

No me tehtiin juurikin noin kuten sanoit tekeväsi tossa yllä. Voi olla että yksilötaidon osuus oli pikkuisen suurempi. En ajallisesti pienentäisi yksilötaitopuolta nytkään, mutta pelikäsityksen osuuden kasvattaisin väkisin suuremmaksi. Ts. treenejä lisää.

Mun mielestä ei mitenkään. Lapsi oppii varmasti kyllä syöttämään, mutta mitään itsenäisiä ratkaisuja ei lapset varmastikaan opi näin tekemään. Kyseisen joukkueen syöttäminen kun ei ollut mitenkään lapsien päätöksistä kiinni vaan syötöt lähti joka kerta valmentajan huudosta ja valmentajan osoittamaan suuntaan.

Tähän viittasin jo tossa yllä. 03:t ja ohjeisiin noin tarkasti keskittyminen pelin aikana on jotenkin vaikea yhtälö uskoa, mutta uskottavahan se kai on kun näin sanot.

Ja sitä paitsi mitä minä muistelen omaa lapsuuttani niin tämähän nimen omaan on se suomalainen tapa valmentaa. Heti vaan mahdollisimman isolle kentälle, palloa syötöillä eteenpäin ja kauas, pojat tekee ja valmentajaa käskyttää. Ja älä vaan missään nimessä mene harhauttamaan, kun siinä voi menettää pallon

Näinhän se oli ja sitä tuskin kukaan haluaa, mutta aika aikaisessa vaiheessa pelaajan pitäisi pystyä ratkomaan yksinkertasimmat perustilanteet ja tehdä tilanteeseen sopiva valinta.

Pelikäsityksen opettaminenkin on muuten helpompaa silloin kun tekniikka on kunnossa ja pelaajilla on vaihtoehtoja. Pelikäsitys kehittyy vain yhteen suuntaan jos vaihtoehtona on vain syöttö.

Sama homma jos ainoa vaihtoehto on se haasto. Pointti on, että niitä valintatilanteita pitää tuoda heti niille pikkunaperoille, jotta niillä on tarpeeksi monta vuotta aikaa miettiä avaimia niihin.

Hippoheikki ilmeisesti kuulut siihen koulukuntaan, jonka mielestä pallo on aina kaikissa olosuhteissa nopeampi kuin pelaaja? .

En, mutta en tiedä olisiko syytä. Kun katsoo suomalaista junnujoukkuetta versus taitotasoltaan suht. samantasoista ulkolaista, niin tulee mieleen että siellä ne on jossain kohtaa miettineet niin. Niin paljon kovempaa ne syöttävät ja niin paljon paremmin organisoitua se niiden peli on.

EDIT:
Sen verran vielä, että aika typerää arvottaa tärkeitä osatekijöitä johonkin järjestykseen, kun tässäkin sun järjestyksessä viimeisenä tulee sellainen osa-alue, jota ilman ei yksinkertaiseksi tulla pelaajiksi. : Nuo kaikki ovat mun papereissa yhtä tärkeitä, ja jokaista noista pitää harjoituttaa todella paljon. Mutta ei välttämättä yhtäaikaa. Eli edelleen lasten herkkyyskaudet ja fyysinen- sekä henkinenkypsyys pitäisi olla ensimmäinen asia mikä otetaan harjoituksia suunniteltaessa huomioon. Mahdollisimman optimaalisesti tarjota sellaisia ärsykkeitä, jotka tarttuvat tai ylipäätään ovat hyödyllisiä kussakin kehitysvaiheessa.
[/quote]

Ei arvottaa vaan priorisoida. Painottaako ensin perinteisen tyylin taidon opettamista jolloin ne karttuvat nopeammin, vaiko yrittää naittaa sitäkin puolta enemmän harjoitteisiin joissa on myös pelikäsityselementti, jolloin sen tatsin paraneminen kestää pidempään, mutta lopputulos luultavasti parempi.

[Kaihlamo]

Tää ei nyt mun mielestäni ole ikäjuttu. Osa 7-vuotiaista on hyvinkin "kypsiä" kun taas osaa kiinnostaa siellä harkoissa kaikki muu paitsi se harjoittelu.

No kyllä se vaan yksinkertaisesti on aika pitkälti ikäjuttu.

Maailmaan mahtuu monenlaisia tapoja, enkä nyt automaattisesti lähitisi tuomitsemaan sitä syöttöjä huutelevaa valmentajaa etukäteen. Jotain se on tehnyt oikeinkin, jos se on oikeasti saanut 03:t pelaamaan syöttöpeliä. Harvassa 03-joukkueessa on niin tasokkaita pelaajia, että kykenevät moiseen - puhumattakaan että pystyvät pelin aikana keskittymään kentän laidalta tuleviin ohjeisiin.

Mä väitän, että meillä on samalla tavalla tasojoukkueisiin laitettuna paremmat pelaajat tai ainakin aika lähellä sitä. Muistetaan kuitenkin, että tämä joukkue oli tasojoukkue ja meillä tasavahvajoukkue. Eli numerot olisivat siinäkin pelissä olleet hyvinkin erillaiset (mutu), jos meillä olisi myös "munat olleet yhdessä korissa". En siltikään näe mitä hyötyä on laittaa 5v5 pelissä 2 hyökkääjää ylös ja pakit leveelle ja avata kahdella puolenkentän mittaisella syötöllä (toiselta pakilta leveyteen toiselle pakille, jolta pitkä syöttö meidän maalin eteen) peliä omalta maalilta meidän maalille. Eli se pointti oli siinä, että näille pelaajille ei valmennuksen toimesta edes annettu vaihtoehtoa mennä itse ohi, koska kovaan ääneen "vaadittiin/ohjattiin" valmennuksen toimesta syöttöjä. Ja väitän, että näitä juttuja on myös treeneissä opeteltu nimen omaan 5v5 pelinä, ei siis pienpelien kautta. Pelaaminen näytti (mun silmään) enemmänkin ulkoa opeteltulta ja tarkkaan ohjatulta kuin normaalilta nappulafutikselta, johon kuitenkin kuuluu yhtenä elementtinä tietynlainen impulsiivinen toiminta. Muistetaan kuitenkin, että kyseessä 7-vuotiaat nappulat.

Ei siis ollut mitään "barcamaista lyhytsyöttöpeliä" vaan ennemminkin tarkkaan laskelmoitua tulospalloa mun mielestä.

Ei pyytää eikä pakottaa, mutta ehkäpä johdatella. Silloin se lapsen ego vasta iso onkin, kun se ihan itse tajuaa antaa pallon pois ja valmentaja taputtaa ja kehuu kovaäänisesti perään.

No kyllä ne vaan enemmän saa kiksejä kun menevät vastustajasta harhauttamalla ohi ja tekevät maalin, kuin siitä että kehuu hyvästä syötöstä. Ja Horst nimenomaan puhui siitä, että näiden lasten "egoistista luonnetta" pitää hyväksi käyttää ja antaa lasten toteuttaa itseään siihen luonteenpiirteeseen kuuluvalla tavalla. Moneen kertaan luennon aikana totesi saman asian: "alle 8-vuotiaat lapset eivät halua syöttää palloa, joten miksi me pakotamme heidät siihen". Tottakai pelaajille voi tälläisen vaihtoehdon antaa esim. pienpeleissä, jos lapsi sitä itse ehdottaa ratkaisuvaihtoehdoksi. Mutta tämä on kuitenkin hieman eri asia kuin se, että käytetään sitä yhtä sanaa jota kaikilla suomalaisilla kentillä kuulee päivittäin, jatkuvasti ja yleensä vielä kovaan ääneen huudettuna,  ja jonka käytön saisi jokainen valmentaja lopettaa kokonaan. Se sana on "SYÖTÄ"

[Hippoheikki]

No kyllä ne vaan enemmän saa kiksejä kun menevät vastustajasta harhauttamalla ohi ja tekevät maalin, kuin siitä että kehuu hyvästä syötöstä. Ja Horst nimenomaan puhui siitä, että näiden lasten "egoistista luonnetta" pitää hyväksi käyttää ja antaa lasten toteuttaa itseään siihen luonteenpiirteeseen kuuluvalla tavalla. Moneen kertaan luennon aikana totesi saman asian: "alle 8-vuotiaat lapset eivät halua syöttää palloa, joten miksi me pakotamme heidät siihen". Tottakai pelaajille voi tälläisen vaihtoehdon antaa esim. pienpeleissä, jos lapsi sitä itse ehdottaa ratkaisuvaihtoehdoksi. Mutta tämä on kuitenkin hieman eri asia kuin se, että käytetään sitä yhtä sanaa jota kaikilla suomalaisilla kentillä kuulee päivittäin, jatkuvasti ja yleensä vielä kovaan ääneen huudettuna,  ja jonka käytön saisi jokainen valmentaja lopettaa kokonaan. Se sana on "SYÖTÄ"

Kyllä näin. Olen itsekin nuo Horstin luennot käynyt ja allekirjoitan ajatuksensa, mutta hyvin perusteltuja toisenlaisiakin näkemyksiä on ulkolaisilta valmentajilta kuultu. Jos nyt ajatellaan vaikka 03:ia, niin kumpi kehittää joukkueen pelaajia pelitapahtumissa enemmän. Se, että joukkueen parhaat 1-2 pelaajaa pelaavat käytänössä keskenään sitä vastustajaa vastaan heikompien hölkkäilessä sivussa, vai se, että yrittävät pelata edes pikkuisen joukkueena. Olen joskus nähnyt ihan tilastonkin jostain esimerkkiottelusta, jossa toisessa joukkueessa oli pelaaja joka ei koskenut kertaakaan palloon ja monella muullakin saman joukkueen pelaajalla oli erittäin vähän kosketuksia. Nykyäänhän Suomessa pelataan 5vs5, joka lienee parantanut (?) tilannetta näiltä osin.

Tuosta syötä-huudon käyttämisestä olen samaa mieltä tuon ikäisissä myös, mutta missä iässä vedät siihen rajan? Huudatko sille pelaajalle syötä 10-vuotiaana, kun se menettää jo joka toinen kerta kuljetellessaan pallon, 12-vuotiaana, jolloin se edelleen vanhasta muistista alkaa aina ensiksi vaistonvaraisesti haastamaan, vaikka pelitilanne olisi jo lähtökohtaisesti hänen kannaltaan toivoton, vai 15-vuotiaana, jolloin tämä putkinäön itselleen kehittänyt ex-tenavatähti on jo menetetty tapaus. Jossain vaiheessa olisi pitänyt alkaa huutamaan, mutta missä?

Edit. En muista oliko kyseessä Tanoken suomessa käyttämä Espanyolin delegaatio, vai Hongassa vaikuttanut Carlos Oliveira kun vastasi kysyttäessä mitä heidän jalkapallokulttuurissaan tehdään junioripelaajalle jolla on vahva palo pelata yksin. Vastaus kuului, että sellainen pelaaja ei pelaa. Ensin valmentaja kouluttaa häntä ottamalla kentältä pois, antamalla pallon käteen sanoen että poika voi kuljetella sitä kentän laidalla niin paljon kuin haluaa. Kentälle pääsee vasta kun haluaa lainata sitä kavereillekin. Jos ei pääse tavastaan irti, niin nimi pyyhitään joukkueluettelosta ja tilalle otetaan toinen poika. Hyvin yksinkertaista Ei tosin ehkä pikkuseuran resursseilla..

[Kaihlamo]

Edelleenkään ei ole pelaajista tarkoitus kasvattaa mitään putkinäköisiä kuljetuskoneita. Vaan vahvoja ja taitavia yksilöitä, jotka ovat myös erinomaisia ja älykkäita joukkuepelaajia.

No toisaalta tätä keskustelua tuskin on syytä jatkaa tämän pidemmälle ainakaan tässä topikissa. Samoja asioita ja argumentteja toisteltu puolin ja toisin jo ehkä liiaksikin.

[Noviisi]

Tietty valikoidulla pelaajamateriaalilla saattaa olla jotain tekemistä pelin näyttävyyden kanssa. En ole varma.

Mutta koska me emme täällä voi valita seuroihimme pelaajia samasta materiaalista kuin Barca, niin on hedelmällisempää pohtia, mitä he tekevät valmennuksellisesti toisin. Tätä oppia kun voimme täällä soveltaa (ainakin niihin edistyneimpien ryhmiin ja soveltuvin osin myös muihin ryhmiin).

[Noviisi]

Eli pointtina se, että johdonmukainen kehittäminen ei tarkoita sitä, että otetaan pikavoittoja matkan varrella. Johdomukaisesti kun kehitetään pelaajia niin silloin pitää edetä asia ja kasvuvaihe kerrallaan. Suomessa kuitenkaan - kuten on miljoonaan kertaan tässäkin topikissa todettu - ei ole sellaista tilannetta, että voisi nappuloissa valita pelkän kerman päältä ja kehittää ainoastaan pelkkiä huippuyksilöitä.

En todellakaan kannata mitään pikavoittojen noukkimista tai tulospelaamista nuorissa junioreissa. Tottahan homma lähtee yksilöiden kehittämisestä. Yksilön kehittymistä tosin on myös esim. syöttötaito, hakeutuminen pelattavaksi vapaaseen tilaan ja myöhemmin liikkuminen mielekkäästi joukkueena. Fakta on myöskin se, että eri ikäisinä eri asiat painottuvat treenaamisessa. Esim. tuo taktinen puoli tulee mukaan pikkuhiljaa iän varttuessa. Pelisilmää tosin kannattaa opettaa  jo aivan alusta lähtien (tämäkin opetus junnun iän ja kapasiteetin huomioiden). Ymmärrän kyllä, että kauppareissa treenaamiseen liittyy haasteita, joita ei välttämättä samassa määrin ole edustusjoukkueen "valioryhmässä".

Oma pointtini olikin lähinnä se, että vaikka huomioimme treenejä suunniteltaessa junnujen iän ja kehitysvaiheen, ei sen tulisi (ymmärtääkseni) tarkoittaa sitä, että tänä kesänä emme vielä harjoittele yhtään syöttöpeliä, koska ensin täytyy saada nämä junnut voittamaan kaikki kaksinkamppailut ja oppimaan haastamaan joka tilanteessa. Varmasti riittää, kun painotetaan enemmän perustaitoja pallon kanssa ja rohkaistaan omiin ratkaisuihin ja haastamaan vastustaja pallon kanssa. Mutta kyllä jalkapallo pohjimmiltaan on niin syöttöpeli, että kyllä sitä syöttämistä on syytä ruveta treenaamaan paljon jo ihan alusta asti.

Tuohon valmentajan pelin aikaiseen käytökseen liittyen ollaan varmaan aika samoilla linjoilla:
- jos valmentaja menee voitto mielessä tuon ikäisissä, niin ollaan ihan metsässä (tärkeää on nähdä ottelutkin harjoitustapahtumana, joissa keskeistä on yksilöiden kehittyminen ja oppiminen)
- peliäly ei kehity junnuilla juuri lainkaan, jos valmentaja huutaa heille ohjeen jokaiseen seuraavaan liikkeeseen (valmentaja voi antaa työkaluja, joiden avulla pelaajat sitten kentällä ratkaisevat ongelmia, mutta eihän siinä mitään järkeä ole, että valmentaja ratkoo kaikki ongelmat pelaajien puolesta)
- lasten pitäisi pienemmissä junnuissa saada nauttia pelaamisesta ja pallon kanssa touhuamisesta. Jos valmentaja selvästi vie tämän luontaisen ilon lapsilta, tekee hän jotain väärin

[Noviisi]

Itse henkilökohtaisesti haluaisin nähdä Suomen A-maajoukkueessa edes yhden pelaajan, joka onnistuu harhauttamalla ohittamaan vastustajan useammin kuin täysin satunnaisesti. Sellaisia pelaajia ei suomalainen juniorikasvatus ole pystynyt tuottamaan ikinä. Muilta mailta tämä kyllä onnistuu. Joukkuepelaajia täältä sen sijaan tulee jatkuvalla syötöllä.

Itse taas haaveilen ensisijaisesti pelaajista, joilla on syöttötaito (ja -valikoima), joka vastaa maailman huippuja. Ja ennen kaikkea syöttöVARMUUS; taso joka pitää ottelusta toiseen. Tähän liittyy oleellisesti ensimmäisten tatsien taso syöttöä vastaanotettaessa. Tässä suomalaisilla on todella varaa parantaa ja paljon. Tatsin on oltava niin pehmeä ja hallittu, että pallot eivät kimpoile minne sattuu. Toisekseen ekalla tatsilla pitää pystyä suuntaamaan pallo tarkoituksenmukaisesti sinne, minne peliä on hyvä viedä. Näin peli nopeutuu ja saadaan aikaa tehdä päätös jatkosta ennen kuin vastustaja on jo iholla. Ja näin suomalaiset pystyisivät pitämään palloa kauemmin kuin nyt --> itseluottamus kasvaisi ("hei, mehän ollaan mukana pelissä"). Vastahyökkäyspelissäkin (jota Suomen kannattaisi pelata isoja maita vastaan ja jopa omantasoisia maita vastaan) tarvitaan loistavaa syöttötekniikkaa & laadukkaita ekoja tatseja yhdistyneenä kovaan vauhtiin. Näitä asioita kaipaisin siis eniten suomalaiseen maajoukkuetouhuun junnuista äijiin asti.

Allekirjoitan kyllä sen, että meiltä tuntuu puuttuvan nopeita, röyhkeitä, itseensä luottavia laitureita. Niin miesten tasolla kuin junnuissakin. Valmentajat kysykööt itseltään (kuten Kaihlamo on jo tehnyt), mistä tämä johtuu ja voinko itse tehdä asialle jotain.

[Noviisi]

Ensinnäkin itsekkin kannustan kyllä poikia aina kun paikka haastamaan. Pojat ovat käsittääkseni sen pari vuotta "omiasi" vanhempia, joten ei voida vetää mitään 1:1 johtopäätöksiä muutenkaan. Nyt kuitenkin mielestäni sekoitat vähän joukkuepelaamista ja suomalaista joukkuepelaamista. Eli suomalainen joukkuepelaaminen on sitä, että juostaan paljon, tehdään nöyrästi duunia ja taistellaan palloja omille. Sen sijaan Suomessa ei kasva juurikaan pelaajia jotka näkevät kenttää hyvin, pystyvät pienessä tilassa ottamaan pallon haltuun ja jakamaan sitä eteenpäin. Näistä joukkuepelaajista on huutava pula. Suomessa kasvaa paljon pelaajia jotka tekevät paljon töitä, mutta pelissä ei ole mitään järkeä. Mielestäni tämän takia juuri pienpelit ja kaikki mikä kehittää pelinäkemystä, haltuun ottoja ja syöttöjä pienessä tilassa ovat erinomainen asia.

Nämähän eivät toisiaan sulje pois, mutta mielestäni on tärkeää että siinä vaiheessa kun pelaajat alkavat pystymään kontrolloimaan palloa saavat oikeaa ohjausta/opastusta/suuntaa siitä miten peliä pitäisi osata katsella ja tehdä oikeita ratkaisuja.

edit:Niin ja vertailut Barcaan, jne. aivan turhaa kuten Kaihlamokin totesi. Kuten itse totesin niin Espanyolin akatemiassa ei edes ymmärretty kunnolla kysymystä "miten teillä opetetaan kuljettamaan". Sama Hollannissa ja muissa vähänkin paremmissa fudismaissa. Suomessa hommaa tehdään ihan eri lähtökohdista.

Hyvin kirjoitettu ja olen täysin samaa mieltä tuosta pelin näkemisestä. Siksi kait Horst Weinkin painottaa niitä pienpelejä niin paljon. Nämä pienpelit alkavaat yksinkertaisista (2v1, 2v2 jne.) pienille junnuille ja vaikenevat sitä myötä kun ikää ja pelisilmää karttuu. Tyhmäähän se olisi olla opettamatta junnuille, että miten sen pallotaituruuden parhaiten soveltaa itse pelitilanteisiin.

Kyllä mielestäni on todella valaisevaa nähdä välillä näitä Barcoja pelaamassa meidän junnuja vastaan. Siinä todella näkee, missä parhaimmillaan kussakin ikäluokassa voidaan mennä. Kyllähän hyvä valmentaja tähtää aina sinne parhaimpaan lopputulokseen. Emme tietenkään voi kopioida kokonaisvaltaista systeemiä Barcasta, mutta kyllä se ainakin minulle antaa kipinän, että jotain tuosta magiikasta haluaisin saada myös omiin junnuihin. Ja kyllähän se on oleellista miettiä, että kuinka paljon juniorimme jäävät jälkeen joka vuosi muiden maiden junnuista. Sitten mietitään, mistä tämä johtuu ja mitä asialle voidaan nyt ja tulevaisuudessa tehdä.

[#666]

Hyvin kirjoitettu ja olen täysin samaa mieltä tuosta pelin näkemisestä. Siksi kait Horst Weinkin painottaa niitä pienpelejä niin paljon. Nämä pienpelit alkavaat yksinkertaisista (2v1, 2v2 jne.) pienille junnuille ja vaikenevat sitä myötä kun ikää ja pelisilmää karttuu. Tyhmäähän se olisi olla opettamatta junnuille, että miten sen pallotaituruuden parhaiten soveltaa itse pelitilanteisiin.

Weinin viikonlopun kurssin parasta sisältöä olivat pienet yksinkertaiset totuudet joita ei aina näe massan seasta.

-Maailman paras jalkapalloilija pitää palloa hallussaan 90 minuutin pelin aikana alle puoli minuuttia. Tämä tarkoittaa sitä, että pelin lukeminen ja ilman palloa pelaaminen on todella tärkeää. Havainnolla on myös toinen puoli, jokaisen kosketuksen palloon on oltava oikea. Sillä niillä harvoilla kosketuksilla joudutaan ratkaisemaan peli.

-Pelin eteneminen ratkaistaa yleensä luomalla kentälle 2vs1 tilanne, joka on pienin yksikkö oikeaa jalkapalloa. Eikä hän puhunut pelkästään maalinteosta vaan siihen johtaneista tilanteista.

-Lapsi ei ole tyhmä on vain tyhmiä harjoitteita ja tyhmiä valmentajia.

-Toistamalla tarpeeksi 2vs1 lapsi itse oivaltaa miten helppo vastustaja on saada pois pelistä tähän tilanteeseen pyrkimällä. 1vs1 tilanne on aina riski, eikä täysin hallittavissa.

-Syöttötekniikka on Suomessa huonoa. Tämän on todettu jo Pertti Kemppisenkin puolelta useaan kertaan. Eikä tätä pidä ymmärtää vain potkun laatuna molemmilla jaloilla, vaan myös peliasennon suuntautumisena. Lisäksi syöttö annetaan vielä liian usein suoraan pelaaja kohti, eikä pelattavaan suuntaan.

Lisäksi paljon jo tiedossa olevaa perustietoa aivotutkimuksesta ja oppimisesta suorina ohjeina menemättä perusteluihin. Pintaa raapaisten käväistiin  neuromuskulaarisen valmennuksenkin puolella. Tosin Kemppisen Pertti esitti asiat huomattavasti paremmin ja perusteellisemmin.

Tärkein ydinajatus on kuitenkin ihan maalaisjärkeä. Lähdetään rakentamaan junnujen ymmärrystä pelistä pienin askelin ja pienistä palasista 1vs0, 1vs1, 2vs0, 2vs1, 2vs2, 3vs0, 3vs1, 3vs2 jne. Eikä mennä liian aikaisin liian isoihin kokoonpanoihin 7vs7:kin aloitetaan Suomessa liian varhain.

Molempia tarvitaan taitoa ja peliälyä ja näitä täytyy jauhaa rinnakkain, jotta päästään tarvittavalle tasolle: Pelaajan ei tarvitse miettiä jalkoja ja palloa (automaatio hoitaa alemmalla aivokuorella), vaan pelaaja voi keskittyä peliälynsä toteuttamiseen.