Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Marem2]

Hyvä pointti. Oletko koskaan miettinyt valmentajien korvauksia tehdystä työstä. Helppo esimerkki on pianonsoiton opettaja. Harvemmin kukaan vie lastaan ammattitaidottomalle pianonsoitonopettajalle, puhumattakaan opettajasta, joka ei ymmärrä koko aiheesta pätkääkään. Sen takia opettaja saa soittotunnista kunnon korvauksen. Fudiksessa taas on paljon isävalmentajia, joilla ei ole hölkäsenpöläystä koko lajista. Heille ei myöskään paljoa makseta, jos ollenkaan. Mutta mitäpä väliä sillä on, kun fudis on vaan harrastus. Kiva, että meidän Petteri saa vähän liikkua kavereiden kanssa.

Hyvä pointti tämäkin. Joukkuelajin valmentaminen on oikeasti vaativaa hommaa ikäluokasta riippumatta. Kolme vuotta on mennyt nopeasti näissä kuvioissa ja näihin hommiin on jouduttu/päässyt oman lapsen harrastustoiminnan kautta. Poikamiehena (villinä ja vapaana...) kun valmensin yksilöurheilijoita 15-18 vuotiaita, niin en näin jälkikäteen ajatellen kokenut samanlaista tarvetta hakea jatkuvasti tietoa valmennuskuvioihin. Olin kuitenkin suorittanut A-valmentajatutkinnot kahdesta lajista, B-valmentajatutkinnon kolmesta lajista sekä opintoja 40 ov edestä Jyväskylästä. Tosin olin harrastanut kansallisella tasolla valmentamiani lajeja, joten omaa kokemusta ja huippuvalmennusta olin saanut omalla urallani. Futista pelasin vain B-junnuksi ja valmentajana olen D-tason opiskellut. Yksilölajeihin verrattuna koen joukkueen valmentamisen haastellisempana nimenomaan yksilöllisyyden näkökulmasta. Se kuitenkin tulisi olla se ydinasia  10- vuodesta eteenpäin. Uskon itse, että tämän ikäisistä lähtien erot joukkueen sisällä kuitenkin jo fyysisestä näkökulmasta katsoen helposti kasvavat ja pitää tasapainoilla näiden tekijöiden kannalta. Kaikki tämä työ siis tehdään lähestulkoon ilmaiseksi. Nautin kuitenkin hommasta, en sitä muuten tekisi. Ainut "palkka" mitä olen vanhemmilta "vaatinut" on, että lähettävät/tuovat lapset harkkoihin, pidetään sovitut pelisäännöt mielessä, valmentajien ei tarvitse osallistua lumenpudotustalkoihin...
Katsotaan sitten parin vuoden kuluttua tilannetta miten kehittyy. Tästä pelottavasta ja suomalaisen jalkapallon tuhoavasta "isävalmentaja"-pestistä olen mielelläni väistymässä syrjään kun aika tulee. Tuppaa vain olemaan nykypäivänä niin, että näitä "poikamies"-valmentajia ei vapaana ole näihin hommiin tyrkyllä, vaikka olemme heitä pyrkineet vaikka silloin tällöin harkkoja ohjaamaan...Jonkun on nimittäin niitä odotellessa harkatkin vedettävä.

[janijee]

Toivottavasti viestistäni ei saanut sellaista kuvaa, että väheksyisin isävalmentajia. Päinvastoin ihailen ja kunnioitan heitä suunnattomasti. Kuten sanoit, jonkun pitää ''odotellessa'' hommia tehdä, ja on helvetin hienoa, että näitä löytyy. Toisaalta mikäpä isävalmentajia estää hakemasta lisää tietoa, ja kouluttaa itseään valmentajana, jos se oikeasti kiinnostaa. Toki vapaa-ajalla voi olla parempaakin tekemistä, mutta esimerkiksi oma faijani aloitti valmentamisen, mun joukkueen isävalmentajana ja kehitti itsensä sen aikana suhteellisen hyväksi ja osaavaksi valmentajaksi.

[Tommy Tykki]

Hyvä pointti. Oletko koskaan miettinyt valmentajien korvauksia tehdystä työstä. Helppo esimerkki on pianonsoiton opettaja. Harvemmin kukaan vie lastaan ammattitaidottomalle pianonsoitonopettajalle, puhumattakaan opettajasta, joka ei ymmärrä koko aiheesta pätkääkään. Sen takia opettaja saa soittotunnista kunnon korvauksen. Fudiksessa taas on paljon isävalmentajia, joilla ei ole hölkäsenpöläystä koko lajista. Heille ei myöskään paljoa makseta, jos ollenkaan. Mutta mitäpä väliä sillä on, kun fudis on vaan harrastus. Kiva, että meidän Petteri saa vähän liikkua kavereiden kanssa.

Kyllä Suomessakin fudisvalmentaja saisi kunnon korvauksen jos täällä lopetettaisiin kateellisuus ja oman edun tavoittelu. Asennemuutosta tarvitaan maahan kauttaaltaan kun puhutaan yhteiskunnan (ei vain valtio) asenteesta
urheiluun/jalkapalloon. Se on vain harrastus, kuten mainitsit.

Miten Ruotsin jalkapallo on pystynyt toteuttamaan sen, että jopa juniorivalmentajille maksetaan kunnon korvaukset ilman juniorivanhempien rahoja? Aivan, koko Ruotsin yhteiskunta asennoituu urheiluun/jalkapalloon toisella lailla kuin Suomessa. Ruotsissa urheilu/jalkapallo voi olla ammatti - ja on! Se ei tarkoita vain pelaajia.
Monasti urheilua pidetään Ruotsissa erittäin tärkeänä nuorisotyönä.  Suomessa urheilu kilpailee mm. kunnallisten nuorisotöiden kanssa ja tuo kunnallinen katsotaan oikeaksi nuorisotyöksi kun urheilu on vain harrastus.

[drone]

Se on vain harrastus, kuten mainitsit.

Sitten on tietysti tämä sanakummajainen "huippu-urheilu".
Kun sanan "urheilu" eteen pistetään etuliite "huippu", yhteiskunnankin asenne muuttuu periaatteessa myönteisemmäksi
ja alkaa löytyä neuvotteluvaraa ainakin seurojen ja mm. koululaitoksen ja puolustusvoimien yms. välillä. Ehkä muidenkin.

Kysymys on paljolti siitä, pidämmekö me jalkapallon ystävät itse omaa lajiamme huippu-urheiluna. Ja edelleen: "myymmekö" lajiamme
päättäjille huippu-urheiluna.

[Mersault]

Itse valmennan D-junioreita, joten tuosta 8-9 -vuotiaiden valmennuksesta on jo muutama vuosi. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan usko tuohon egosentrisyyteen ja kyvyttömyyteen havainnoida. Ymmärtääkseni teoria on lähtenyt siitä, että tuonikäiset lapset ovat lapsia ja luonnostaan kaikki ravaavat jalkapalloa pelatessaan pallon perässä eivätkä halua antaa sitä muille, mutta vastaavasti jos saman ikäiset lapset laitetaan pelaamaan koripalloa, jostakin kumman syystä he havaitsevat toiset ja syöttelevät palloa myös toisille. Mitä yleensä tulee tuohon egosentrisyyteen, jalkapallosta puhuttaessa ilmeisesti tarkoittaa itsekkyyttä?, joidenkin teorioiden mukaan se vallitsee 2-6 -vuoden iässä ja tuon jälkeen se vähenee ja kun ottaa huomioon, että 8-9 -vuotiaat ovat olleet koulussa 2-3 -vuotta, niin siinä ajassa suhteellisen normaali lapsi osaa ottaa jo toiset huomioon mikä taas ilmenee esimerkiksi sillä tavalla, että liikuntatunnin koripallopelissä palloa heitellään kaverilta toiselle. Tähän luonnollisesti vaikuttaa se, että säännöt pakottavat tietyssä tilanteessa pallon kuljettamisen ja lapset itsekkin huomaavat, että jossakin tilanteessa ainoa keino on syöttää pallo kaverille.

Mitä tulee tuohon väitteeseen, että lapsia pitäisi rohkaista 1v1 tilanteisiin, niin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pelkästään näin toimimalla, psykologisessa mielessä tämä ei ole pelaajan kehityksen kannalta suositeltavaa. Perusteluna se, että ihminen on jostakin kumman syystä sellainen olento, että kun hän tarpeeksi kauan toistaa tiettyä käytösmallia, siitä tulee hänelle automaatio josta taas on vaikea oppia pois. Jos pelaajan annetaan esimerkiksi ikävuosina 5-9 pelkästään kuljettaa palloa ilman, että hänelle myös opetetaan, että joissakin tilanteissa se kannataa syöttää, on hänen 10-vuotiaana vaikea muuttaa käytösmallia. Toki tämä onnistuu, mutta se vie aikaa. Tätä jotkut tutkijat selittävät hermoradoilla ja sillä, että tietyt hermoradat ovat vahvistuneet ja vastaavasti jotkin toiset eivät, joten siinä vaiheessa kun automaatioksi muuttunutta toimintaa aletaan muuttamaan, se vie aikaa.

Mutta kuten sanoin en ole asiantuntija enkä väitä olevani oikeassa, mutta jos itse valmentaisin vaikka 5-6 -vuotiaita, niin lähtisin siitä, että valmennuksessa tulee kuljetuksia, havainnointia, syöttöjä eli pienestä pitäen välillä kuljetettaisiin ja välillä katsottaisiin ympärille ja syötettäisiin. Eli valmennus olisi holistista jossa alusta asti pyrittäisiin vahvistamaan erilaisia jalkapallossa yleisiä toimintamalleja, mutta tässä luonnollisesti otettaisiin huomioon lapsen ikä eli esimerkiksi 5-6 -vuotiaita kehittävä leikki olisi sellainen jossa palloa pelataan käsillä välillä heittelemällä kaverille ja välillä kuljettamalla palloa käsissä.

Itse en näin ole tehnyt, mutta vuosien mukana tuoman kokemuksen perusteella tuosta lähtisin jos nyt valmentaisin 5-6 -vuotiaita.

[Lenko]

@Pussikalja
Kaikki tähtää luonnollisesti siihen, että pelataan "oikeaa" jalkapalloa, mutta mikä on millekin ikäluokalle ison kentän peli? Harjoituksissa ei minusta lasten tarvitse pelata lainkaan 7v7 tai 9v9 pelejä tai käydä taktiikkaa läpi. Painopisteen tulisi olla yksilötaidoissa ja muutaman pelaajan yhteistyössä. Olen myös sitä mieltä, että Suomessa piirisarjoissa ja turnauksissa pelaajamäärät ovat lapsille liian suuret, mikä ohjaa myös valmentajia painottamaan harjoittelusas vääriä asioita. Otetaan nyt vaikka esimerkki lapsesta joka on muutama kuukausi sitten täyttänyt 8. Hän siirtyy nyt pelaamaan 7v7 pelejä. Tuon ikäinen lapsi hyötyisi varmasti, ehdottomasti enemmän 5v5 pelaamisesta. Kun peli nyt kuitenkin on 7v7, alkavat valmentajat opettaa 7v7 pelaamista ja taktiikkaa.

7v7 pelaaminen ei kuitenkaan ole erityisen hyvä harjoitusmuoto. Mitä enemmän pelaajia on kentällä, sen enemmän pelaajista on passiivisia ja pelitilanteesta ulkona. Mitä enemmän pelaajia kentällä, sen matalammaksi pelaamisen tempo lapsilla laskee. Mitä enemmän tilaa kentällä on, sen helpompaa on pallo syöttää. Mitä enemmän tilaa kentällä on, sen vähäisemmällä henkilökohtaisella taidolla pärjää. Yksinkertaistettuna, mitä enemmän tilaa ja pelaajia kentällä, sen tehottomampaa harjoitusta peli useimmille pelaajille on. Jos tästä ollaan eri mieltä, ollaan eri mieltä koko harjoitussisällöstä ja voidaan hyvin heittää 11v11 pelit pystyyn jo kuusivuotiaille.

Pidän 8-9 -vuotiaille ihan hyvänä ja realistisena tapahtumien määränä kolme harjoitusta ja pelipäivä viikossa rytmiä. Yhteensä tämä tarkoittaa noin 200-250 tuntia vuodessa. "Ison" kentän pelit täyttävät tuolloin noin neljäsosan joukkueen tapahtumien määrästä. Neljäsosa harjoitussisällöstä on jo tuolloin hyväksytty olevan harjoituksena tehottomampaa kuin mitä se voisi olla. 5vs5 pelit olisivat huomattavasti tehokkaampia, koska pelikenttä on pienempi, peli on tempoltaan nopeampaa eikä joutomiehiä ole kentällä lähellekään yhtä monta. 7vs7 pelien jälkeen harjoitustunteja jää noin 180. Kuinka paljon tuosta ajasta tulisi 8-vuotiaalle käyttää 7vs7 taktiikan harjoitteluun? Millä ajalla realistisesti voidaan saada joukkue toimimaan taktisesti halutulla tavalla? Olisiko 20-30 tuntia? Sanotaan armolliseti 20, vaikka ei se kyllä siinä ajassa onnistu. Jos 7vs7 pelaaminen ei ole useimmille kovin tehokasta harjoittelua, taktiikan opettelu treeneissä on sitä vielä vähemmän. Aktiivisia harjoitustunteja jää 160.

Taktiikka ei kuitenkaan toimi, elleivät pojat osaa syöttää hyvin ja kierrättää palloa alakerran kautta toiseen reunaan, jolloin yksilöharjoittelun painopiste asetetaan syöttöharjoitteluun. Taktiikan noudattamiseen vaadittava hyvä sisäsyrjäsyöttö ei kuitenkaan tule kovin helpolla, joten harjoituksissa tehdään pääosin toistoa painottavia syöttödrillejä, joissa pallo otetaan turvallisesti haltuun paremman jalan sisäsyrjällä. Sanotaan nyt vaikka että siihen menee vuodessa puolet aktiivisesta harjoitusajasta. Syöttödrillit ja syötön harjoittelu ovat toki tärkeitä, mutta eivät tempoltaan yleensä kovin vauhdikkaita eivätkä lapsista erityisen inspiroivia. Ei niihin kovin kauaa jaksa kovin hyvin keskittyä. Syöttödrillien vetäminen ei lopulta kehitä poikia jalkapalloilijoina kovinkaan kummoisesti, mutta minkäs teet, taktiikka vaatii hyvää syöttötaitoa ja Barcelona. Jäljellä on 80 tuntia.

Pitäähän sitä tietenkin myös pelata. Loppupeli on 7vs7 tai enemmän, jotta kaikki pääsevät pelaamaan. Se nyt ei ole kovin tehokasta harjoittelua, mutta viisitoista minuuttia lopusta on ihan sopiva. Kun harjoitukset ovat tunnin, menee neljäsosa harkoista loppupeliin. Tämä tekee koko vuodelle nelisenkymmentä tuntia. Jäljelle jää vielä 40. Kymmenen minuutin alkulämmittelyt pois ja jäljellä on vielä kymmenen tuntia. Siinä opetellaan sitten ne loput, toisarvoiset taidot.    

Pelissä Nikopetteri kyllä tietää, että hänen pitää seistä tässä, ottaa pallo vastaan ja laittaa se Teuvoanterolle, joka kierrättää sen toiseen reunaan. Nikopetteri tietää myös, että valmentaja ei tykkää vasemman puolustajan sooloilusta, joten hän ottaa pallon turvallisesti haltuun paremman jalan sisäsyrjällä ja tuuppaa sen paremman jalan sisäsyrjällä eteenpäin. Nikopetteri on myös ylpeä omasta jalkapalloilijan urastaan. Hänellä on univormu, hän osaa toimia valmentajan ohjeiden mukaan ja on osa voittavaa joukkuetta. Kaikki on hyvin.

Kun pelaajien ymmärrys lisääntyy ja pelin vauhti kasvaa, kumman joukkueen pelaajista tulee parempia jalkapalloilijoita, Nikopetterin vai sen toisen, joka on kehittänyt yksilöiden taitoja monipuolisesti ja pelannut kiihkeävauhtisia pienpelejä 2000 tuntia enemmän kuin Nikopetteri ystävineen, jotka osaavat kierrättää pallon sisäsyrjäsyötöillä toiseen reunaan?

Tiedän, että kärjistin eikä (toivottavsti) mikään joukkue toimi ihan noin, mutta ehkä tuo vähän selvittää, miksi minusta harjoittelun pitäisi keskittyä yksilöiden kehittämiseen, vähäisillä pelaajamäärillä pelattaviin pienpeleihin ja yleisen fysiikan kehittämiseen, ei syöttämiseen perustuvaan "ison" kentän joukkuetaktiikan opetteluun. Samasta syystä pelaajien määrää pitäisi piirisarjoissa ja turnauksissa vähentää. Ja ei, ei ja ei, pienpelejä ei pelata mahdollisimman ahtaassa tilassa tai ilman suuntaa. Pienpelejä pelataan vähäisellä pelaajamäärällä ja ne sidotaan johonkin haluttuun teemaan, olkoon se joskus sitten vaikka syöttämiseen perustuva pallonhallinta, joskus oikea aikainen pitkä läpisyöttö puolustajien selustaan, joskus seinäsyöttö, joskus laukaus, joskus ensimmäinen kosketus, joskus suojaaminen, joskus harhauttaminen jne. Eikä kyse ole siitä, että opetellaan ison kentän taktiikkaa ja sitä kaikkea muuta. Harjoitteluun käytettävä aika on rajallinen ja asioiden välillä täytyy valita. Minä asetan omassa arvoasteikossani ison kentän pelitaktiikan lapsilla jotakuinkin hierarkian hännille.

*

Todetaan nyt vielä tähän loppuun, että melko tavalla millaisella lasten valmennuksella tahansa voi päästä Suomen huipulle. Suomalaislasten harjoitusmäärät eivät yksinkertaisesti ole riittäviä ja kuka tahansa, joka harjoittelee jalkapalloa SHA:n suositusten mukaiset 1000 tuntia vuodessa, 3 tuntia päivässä, nousee vähintään liigatason pelaajaksi, vaikka istuisi kaikki joukkueharjoitukset luentosalissa opettelemassa valkokankaalta 4-4-2 liikkumista eri tilanteissa. Siksikin eri valmennusmetodien rinnastaminen ja vertaaminen on vaikeaa.

Mikäli joukkueharjoituksista kuitenkin tahdotaan jalkapalloilijan kehitykselle maksimaalinen hyöty, ei lapsille opeteta vähäisillä harjoitusvuoroilla ison kentän taktiikkaa.


@Mersu
En lopulta taida olla kanssasi kovinkaan paljoa eri mieltä. Olen kritisoinut syöttöpelin ja taktiikan liiallista korostamista liian aikaisin. Henkilökohtaisesti uskon, että kognitiiviset taidot parantuvat iän myötä, jolloin taktiikan ja syöttöpelin opettaminen tehostuu, kun lapsi kasvaa. Samoin kehittyy kyky ymmärtää jalkapalloa laajempana kokonaisuutena. Olivat kognitiiviset taidot ja kehitys nyt sitten mitä vain, peli on täynnä 1vs1 tilanteita ja muutaman pelaajan välisiä "pienpelitilanteita". Uskon vakaasti, että lapsena tulee keskittyä kehittämään nimeomaan yksilötaitoja, yleistä liikunnallisuutta ja kykyä ratkoa näitä pienpelien omaisia tilanteita. Laajemman taktiikan opettelu tai syöttämisen ylikorostuminen ratkaisuna on pois näiden asioiden harjoittelusta. Yksi perustelu tälle on lasten kognitiivinen kehitys, toinen ikään liitettävä egosentrisyys, kolmas opetettavien asioiden priorisointi tärkeysjärjestykseen, neljäs hermostollinen kehitys, viides asioiden opettaminen tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä, jne. Ei tähän ole olemassa oikeaa vastausta, vain teorioita, ajatuksia ja näkemyksiä, joihin jokaisella on luonnollisesti oikeus.

@SoreLoser
Harjoitusohjelmat eivät ole vielä olleet virallisesti jaossa. Sain kunnian olla epävirallisesti koeajamassa alle 9-vuotiaille suunnattua ohjelmaa. Minusta ohjelmassa oli valtavan paljon hyvää. Meillä ongelmiksi muodostuivat lyhyet harjoitusvuorot, puutteelliset tilat ja ohjaajien vähäinen määrä. Tila oli 250m2 sali, tunnin harjoitusvuorot eivät mahdollistaneet 1,5 tunnin treenejä  ja ohjaajia oli paljon koutsaamista vaativiin harjoitteisiin liian vähän. Emme siis pystyneet ohjelmaa olosuhteiden vuoksi noudattamaan, mistä minulle tuli paha mieli ja söin lohdutukseksi jäätelöä. Vähintään ohjelmiin kannattaa kuitenkin ajatuksen kanssa perehtyä. Niissä on selvä punainen lanka ja harjoitteet ovat ikäluokille sopivia. Kaikenkaikkiaan pidän ohjelmien laatimista Palloliitolta yhtenä viime vuosien parhaista toimenpiteistä.

e: Typoja ja kapulakieltä

[rukkanen]

Ohessa yksi linkki aiheesta:

http://www.footy4kids.co.uk/mental%20development%20of%206-12%20year%20olds.htm#

Tieteellinen teksti tämä ei ole – lähteet puuttuvat – mutta jonkinlaisen käsityksen asiasta ammattilaisen silmin kuitenkin antaa.

Haluaisin nyt vielä erikseen korostaa kuitenkin, että se, milloin syöttöpelin taktiikkaa kannattaa alkaa pelaajille opettaa, ei ole mikään on/off-kytkimellä hoidettava asia, vaan opetuksen painopiste muuttuu pelaajien kehityksen mukaan. Eli ei niin, että 7-vuotiaaksi asti ei edes mainita syöttämistä mutta heti kun on synttärit vietetty ja koulu alkanut, aletaan samantien vaatia tiki-takaa. Osa 7-vuotiaista on varmasti jo tarpeeksi kypsiä ymmärtämään, miksi jalkapallossa välillä myös syötetään palloa, vaikka edelleen suurin osa 7-vuotiaista varmasti haluaisi luontaisesti ratkoa tilanteet kentällä yksin. 9–10-vuotiaista voi hyvin löytyä jo useita pelaajia per ikäluokka per joukkue, jotka hahmottavat kolmannenkin pelaajan toimintoja ("jos A syöttää tuonne B:lle, kannattaa minun liikkua paikkaan X"), mutta toisaalta osa ei välttämättä täysin ymmärrä vieläkään, miksi hänen pitäisi koskaan pallosta luopua (OK, varmaan alkaa jo aika harvinaisia sellaiset 10-vuotiaat olla).

-------------------------------

Niin ja tarkemmin pohdittuani vielä tätä "liian aikaista taktistumista" suurempi ongelma suomalaisessa junnufutiksessa on ehdottomasti se, että meillä ei ole yhtenäistä toimintakulttuuria tai -malleja. Kukin seura taaplaa tyylillään ja pahimmillaan seurojen sisällä eri valmentajat eri tyyleillään. Kai Palloliitto tähän pyrkii koulutuksillaan ja Fortum Tutor -ohjelmallaan pureutumaan, mutta aika lapsen kengissä tuo kehitys vielä on. Ja tällä en todellakaan tarkoita, että kaikkien seurojen täytyisi olla samasta puusta veistettyjä. Sen sijaan jokin yhteinen (nykyistä huomattavasti yhteisempi) viitekehys toiminnalle täytyisi saada. Sellainen, jonka sisällä seurojen olisi edelleen mahdollista "toteuttaa itseään". Ja ennen kaikkea sellainen, joka toimisi seuroille voimavarana eikä kahlitsijana.

[Lenko]

@lapanen
Jep. Kyse ei ollut juniorivalmennuksen suurimmasta ongelmasta vaan yhdestä selityksestä siihen, miksi suomalaiset juniorit pärjäävät maailmalla nuorina, mutta eivät vähän vanhempina, johon tarjosin vastaukseksi joukkuetaktiikan ja syöttöpelin korostumista liian aikaisin, jolloin yksilötaitojen ja peliälyn kehitys ei pysy toisten maiden vauhdissa vaikka pelitulokset tilapäisesti näyttävät hyviltä.

Jos minun pitäisi listata tärkeysjärjestykseen suomalaisen juniorijalkapallon ongelmat, top 3 olisi jotain tällaista:

1. Liian vähäinen harjoittelu
2. Päätoimisten ammattivalmentajien vähäinen määrä (seurojen ja valmennuksen harrastelijamaisuus)
3. Valmennussisällön virheet ja linjattomuus

[Pussikalja]

OK, Lenko, hyvin perusteltu. Siitä olen eri mieltä, että iso pelaajamäärä välttämättä passivoisi liikettä. 7 vs.7 lyhyellä, mutta leveällä kentällä ja neljän maalin pelinä on hyvä harjoite näkemään peliä myös leveyden ja syvyyden mukaan. Se pitää vain ohjeistaa ja näyttää lapsille, ettei nukkua saa vaikka pallo toisellapuolen kenttää onkin. Enkä pidä tuota taktiikan opetteluna vaan ihan pelinymmärtämisen harjoitteluna, kun välimatkat hieman kasvavat. Pelaajien pitäisi oppia kuinka kaukaa täytyy pelattavuus hakea, kun syöttömatka kasvaa. Siinä meillä laiturit ovat heikohkoja ja siihen pienpelit eivät vastausta tavallisimpina toteutuksina anna. Siinä opastetaan, että kaukaakin voi ratkaisua etsiä, mistä valita ja että pelin tiimellyksen ulkopuolellakin pitää olla aktiivinen. Ja tosiaan painotuksesta henk.koht taitoon olen ihan samaa mieltä, enkä tuollaista osaa jalkapallosta pidä joukkuetaktiikan opetuksena, vaan yhtenä huomioitavana asiana yksilön taidossa ja kasvussa futariksi. Omassa ajattelussa oikeastaan kaikki harjotteet mitä vain pelaamalla voi tehdä pelataan ja ne pelataan yksilön kehittämiseksi. Itse en näe oleellisena, että ryhmän pitäisi olla homogeeninen kykyryhmä, vaan jokainen peli kehittää kaikkia osallistujia. Jos joku on ylivoimainen, niin pujotelkoon, kyllä ne muut lopulta niin paljon kehittyvät, että pallon lopulta riistävät ja taiturikin niitä syöttöjä alkaa hakea...


Sulla treeneissä oli tekstin mukaan mainintoja syötöistä syvyyteen ja muistaakseni myös leveyteen, joten saman asian omilla treeneilläsi hoitanet. Tosiaan pelaajamäärä ei isomman tilan hahmotusta ratkaise, vaan harjoituksen sisältö. Kyllähän koriskin on ikuisesti vain 5 vs. 5 peliä, mutta kentän mittasuhde ja pelitapa ajattelua myös jalkapallon pelaamiseen kehittää. Mutta luulen nyt tajuavani idean ja pitkälti samoilla linjoilla, kiitoksia.

[Jortsukka]

...

Tärkein huomio tekstissäsi oli "jos juniori oppii johonkin useamman vuoden, niin siitä on vaikea päästä pois". Noniin, nyt kun itse valmennan n.7-vuotiaita niin juurikin suurin ongelma on rohkeus pitää palloa. Pallosta luovutaan aivan liian helposti. Sitä potkitaan pois, parhaimmassa tapauksessa syötetään, mutta sitä ei todellakaan pidetä itsellä. Nyt jos vielä aletaan pelissä korostamaan syöttämistä ja pallosta luopumista, niin yksikään pelaaja ei 9-10vuotiaana uskalla/osaa haastaa 1vs1 tilanteessa. Aikuisena ei tarvitse edes tuota miettiä(jos vielä pelaavat jalkapalloa, toivottavasti).

Syöttö voi mielestäni olla hyvin mukana ja sitä pitää osata käydä teknisenä suorituksena läpi. Se voi myös hyvin pienpeleissä olla mukana ja tämän lisäksi olen korostanut ja jatkossa korostan lisää, että vapaan pelaajan tulee äänellä ilmaista että on vapaana. Usein parhaat pojat ovat näissä pystyneet palloa liikuttamaankin kaverille/kaveria kohden.

Eihän se tarkoita että korostetaan 1vs1 pelaamista ja kuljettamista tarkoita että ei havainnoida ympäristöä. Päinvastoin se tarkoittaa että silloin jo aletaan hahmottamaan minne kannattaa kuljettaa ja miten. Jos reaktiokyky ja reagointi kehittyy 6-8vuotiaana, niin taas 8-10vuotiaana sitä voi sitten alkaa käyttämään ratkaisemaan 2vs1 tilanteita syötölläkin. Jos pelaaja on saanut pallon hyvin hallintaan, on oppinut reagoimaan ja havainnoimaan, niin tuo onnistuu hyvin. Sen sijaan jos hän jo pienestä saakka on oppinut lähes aina luopumaan pallosta, niin paljon vaikeampaa on opetella enää myöhemmin kuljettamaan, haastamaan ja ennenkaikkea uskaltamaan. Toki joukkueissa löytyy jo hyvin nuorissa niitä yksittäisiä pelaajia jotka pystyvät tekemään tuota kaikkea nuorempina, mutta heillekkin tulee valitettavasti ns. väärä signaalia syötön suhteen kun kaveri ei osaa ottaa sitä haltuun. Tämä toki jatkossa onneksi yleensä korjautuu.

Nyt jos katsoo Suomen maajoukkuettakin, niin huomaa että siellä on muutamia "ihan hyviä syöttäjiä"(suhteessa Suomen muuhun tasoon), mutta ei juuri yhtään pelaajaa joka a)uskailtaisi haastaa 1vs1 b)pääsisi ohi 1vs1 tilanteessa.

Fredille toteaisin tuosta yksilövalmennuksesta, että on täysin luonnollista mielestäni ettei yksilövalmennus Suomessa ole jalkapallossa yksilölajien tasolla. Jo ihan lähtien siitä että meillä valmentajasuhteet ovat tyyliin 1valmentaja/15poikaa. Todella vaikea silloin on keskittyä yksilöön, todellisuudessa kun pitäisi päästä ~15 pojan(tai tytön) kohdalla määrään 3-4 valmentajaa.

[ohimo]

Nappulafutiksesta lainattu legendaarinen kasku nimimerkki ziken kertomana:

Muuan legenda Lobanovskista, kun nuorten maajoukkuevalmentaja tuli kertomaan tälle murheitaan: "Minulla hjyva pelaaja tämä Andrei Shevchenko, mutta ei syötä koskaan. Minä aina huudan syötä andrei syötä, mutta tämä vain mene pallon kanssa. Mitä minä teen?"

Lobanovski lupasi käydä katsomassa nuorten maajoukkueen seuraavaa peliä jos vaikka vanhemmalta konkarilta löytyisi silmää tähänkin ongelmaan.

No, peli tuli ja valmentajat taas huutamaan "syötä, Andrei, syötä, älä kuljeta!", mutta Andrei vaan meni pallon kanssa. Lopulta valmentaja tuli Lobanovskin luokse ja ehdotti, että tämä puhuisi pojalle, josko saisi tämän ymmärtämään JOUKKUEpelin tärkeyden.

Lobanovski meni lopulta kentällä laidalle ja kajautti: "KULJETA ANDREI KULJETA, ÄLÄ SYÖTÄ!""


Luonnollisesti Andrei on ainoa pelaaja siitä joukkueesta jonka mekin tunnemme nimeltä   

[eiks oo kauheet]

Entäs sitten kun veikkausliigan päävalmentaja sanoo että tämä on pelitapamme ja näin pelaa kaikki meidän seurassa, myös junnut. olin katsomassa kun 10-vuotiaat veti samaa treeniä kuin äijät ja näytti toimivan. luonnollisesti olivat pienellä kentällä ja pelatessa 7vastaan 7. Kyseessä oli myös taitavia joka mahdollisti vaikeita treenejä.

[Jortsukka]

Entäs sitten kun veikkausliigan päävalmentaja sanoo että tämä on pelitapamme ja näin pelaa kaikki meidän seurassa, myös junnut. olin katsomassa kun 10-vuotiaat veti samaa treeniä kuin äijät ja näytti toimivan. luonnollisesti olivat pienellä kentällä ja pelatessa 7vastaan 7. Kyseessä oli myös taitavia joka mahdollisti vaikeita treenejä.

Kaikki pitää suhteuttaa pelaajien ikään ja tasoon. Mielestäni pelaajan kehityksen tuleekin tähdätä siihen seuran pelitapaan, mutta ei se tarkoita että pallosta luovutaan yhtä herkästi kuin aikuisissa. 10-vuotias alkaa olemaan jo sillä tavalla että pystyy havainnoimaan, useimmiten, kunnolla kentällä ja hänen pitäisikin pystyä arvioimaan milloin kannattaa syöttää ja milloin itse haastaa.

Ei pelin pidä olla yksin kuljettamista muista välittämättä enää 10-vuotiaina, mutta jos silloin tulee paikka missä hyökkääjä voi haastaa puolustajan lähellä maalia, niin pitää sen hyökkääjän uskaltaa ja pystyä se kaveri haastamaan. Eli siis pelaajalla pitäisi olla aina ne vaihtoehdot, eikä vain yksi vaihtoehto tuossa iässä(ja varsinkin vanhempana).

Itse katselin tässä viime vuonna Suomen top-5 joukkuetta ~10vuotiaissa ja joukkue liikutti palloa todella hyvin, pelaajien taitotaso oli korkea, mutta koko 2x~20minuutin aikana en nähnyt kuin 1-2 haastamista kentällä. Joukkue kuitenkin voitti pelin aika selvästi, koska pallo ja pojat liikkuivat niin hyvin. Tuossa talvella katselin erästä Suomen mittakaavassa melkoisen isoa kasvattajaseuraa ja heidän ~8-vuotiaiden kilpajoukkuetta. Tuossa tuo asia oli vielä kauheampaa katseltavaa. Eli siis ottelun aikana(vähän lyhyempi peliaika toki) ei yhtään 1vs1 haastamista, vaikka joukkueessa oli teknisesti tuon ikäiseksi hyvinkin taitavia yksilöitä. Pallon kanssa ainoat ratkaisut oli syöttö-syöttö-syöttö-syöttö-syöttö, jos hetkeksi unohtuivat tekemään jotain muuta, niin valmentajisto huusi sen "SYÖTÄ!".

[Kevin Keegan]

Vielä huomio. "Syötä kaverille jos se on paremmassa paikassa, muutoin kuljeta tai laukaise tarkoittaa myös sitä, että älä syötä kaverille ellei se ole paremmassa paikassa vaan kuljeta tai laukaise.

Helppoa ja yksinkertaista kuin heinän teko.

[Lenko]

@eiks oo kauheet
Toivottavasti edustuksella oli hyvät treenit. Me treenattiin pikkupoikien kanssa MM-kisojen aikoihin samaa kuin Uruguayn maajoukkue. Ihan hyvät treenit oli, juostiin tikkaita.

Henkilökohtaisesti en kuitenkaan usko Suomessa tuohon edustuksen pelitapaan tähtäävään juniorivalmennukseen, joka tehdään, koska Barcelona. Voi toimia suuressa, hyvin organisoidussa seurassa, jossa harjoitusmäärät ovat riittävät, harjoittelu laadukasta, yksilöiden kehitys huomioidaan ja kaikki harjoittelun osa-alueet huolehditaan. Montako tällaista junioriseuraa Suomessa on? Ei ainakaan lopu sormet kesken laskiessa. Tällä hetkellä vaihtoehto tuntuu ehkä hyvältä, koska valmennus on kautta Suomen linjatonta ja määrätietoinen edustuksen pelitavan valmennus tuottaa parempia tuloksia kuin yleinen linjaton valmennus. Tavoitteen suurena vaarana on kuitenkin jälleen lipsua yksilön kehittämisestä joukkueen pelaamisen kehittämiseen ja uhrata yksilön kehitys järjestelmälle. Ei hyvä.

Tiedän, että esimerkiksi Honka pyrkii tähän ja he tekevät erinomaista juniorityötä. Se ei estä minua olemasta lähtökohdan kanssa eri mieltä. Riippuu tietenkin, kuinka pitkälle ajatus viedään. Tietyt lainalaisuudet toistuvat jalkapallossa ja niiden mukaan pelaamalla voidaan yhä sanoa junioreiden opettelevan edustuksen pelitapaa huolimatta siitä että painopiste on yhä yksilöissä. Jokkue voi esimerkiksi pääosin avata lyhyellä avauksella ja välttää roiskimasta palloa silmät kiinni, niin edustuskin tekee, joten voidaan sanoa että opetellaan edustuksen pelitapaa.

Entä mitä sitten, kun edarin valmentaja vaihtuu ja haluaa muuttaa joukkueen pelitapaa? Entä, kun jalkapallon taktiikka kehittyy maailmalla? Ei jokin aika sitten pelattu 4-3-3, hyökkäyksessä vahvasti laitapuolustajien nousuihin perustuvaa pelitapaa, jollaista vaikka Mixu koettaa saada maajoukkueen pelaamaan. Kuinka moni oikeasti haluaa junioreiden jo lapsena hirttäytyvän jonkun pohjoisen käpykylän (en puhu espoolaisista) sen hetkisen edustusjoukkueen valmentajan pelitavan opetteluun ja huomata parikymppisenä, että liberoille ei enää olekaan käyttöä.

Esimerkiksi Brittien FA:n 2000-luvun alun virallinen valmennusopas Basic Team Coaching -kirja perustaa idologiansa vuosikymmenen lopulla vallinneeseen teoriaan, jonka mukaan pallonhallinta ei yleisesti tuota tulosta vaan maalit tehdään nopealla suunnanmuutospelillä. Todisteena tästä esitetään vuosituhannen taitteen EM- ja MM-kisojen taulukoita, joista käy ilmi, että suurin osa maaleja tehdään alle 15 sekuntia pallon menetyksen jälkeen. Samalla ajatuksella on vuosituhannen lopulla kirjoitettu myös kirja Winning Strategy. En muista kirjoittajaa enkä usko, että mistään enää saa. Minä kaivoin esiin paikallisesta kirjastosta. Mitä pallonhallinnasta ajatellaan nyt, kymmenen vuotta myöhemmin? Jos Brittien Palloliitto huitelee oppaassaan noin pahasti metsään, kuinka varmoja voimme olla, että suomalainen liigavalmentaja tietää, että heidän pelitapansa on just se oikea, kun juniorit kymmenen vuoden kuluttua yrittävät etsiytyä Euroopan kentille.

Edelleen, minä panostaisin yksilöiden kehittämiseen heidän omien ominaisuuksiensa perusteella, en emoseuran edustusjoukkueen pelitavan harjoitteluun.

[Pussikalja]

Itse katselin tässä viime vuonna Suomen top-5 joukkuetta ~10vuotiaissa ja joukkue liikutti palloa todella hyvin, pelaajien taitotaso oli korkea, mutta koko 2x~20minuutin aikana en nähnyt kuin 1-2 haastamista kentällä. Joukkue kuitenkin voitti pelin aika selvästi, koska pallo ja pojat liikkuivat niin hyvin. Tuossa talvella katselin erästä Suomen mittakaavassa melkoisen isoa kasvattajaseuraa ja heidän ~8-vuotiaiden kilpajoukkuetta. Tuossa tuo asia oli vielä kauheampaa katseltavaa. Eli siis ottelun aikana(vähän lyhyempi peliaika toki) ei yhtään 1vs1 haastamista, vaikka joukkueessa oli teknisesti tuon ikäiseksi hyvinkin taitavia yksilöitä. Pallon kanssa ainoat ratkaisut oli syöttö-syöttö-syöttö-syöttö-syöttö, jos hetkeksi unohtuivat tekemään jotain muuta, niin valmentajisto huusi sen "SYÖTÄ!".

Niin sitä eri lailla ihmiset saman asian ajattelee. Tuossa näen kilpailu/talenttiryhmien mielettömyyden pikkujunnuissa, osa syöttelyn haitan yksilökehitykselle. Samalla valmennuksella ja painotuksella normi sekalainen sakki pelaisi futista luultavasti kun kerta syöttelynkin tajuaisivat, niille 1-2 sillä hetkellä lahjakkaimmalle, jotka sitten veisivät niin paljon kun kykenisivät ja syöttäsivät vain tarvittaessa. Nopeiden kehittyneet saisivat haastaa sydämensä kyllyydestä ja heikommat voisivat vielä puutteellista taitoa kompensoida joukkuepelin keinoin. Ihan niinkuin hyvä kyläporukka konsanaan. Nyt kun on "tähdet" yhdessä, niin kaikki vähän taantuvat. Mutta ei palata siihen keskusteluun, oli vaan pakko tuokin väliin heittää...

[Ricardo Leite]

Vielä huomio. "Syötä kaverille jos se on paremmassa paikassa, muutoin kuljeta tai laukaise tarkoittaa myös sitä, että älä syötä kaverille ellei se ole paremmassa paikassa vaan kuljeta tai laukaise.

Helppoa ja yksinkertaista kuin heinän teko.

Jani on huippupelaaja ja siten käytännössä aina paremmassa paikassa kuin huono pelaaja, Petri, joka kuitenkin osaa syöttää melko hyvin. Koska Petri ei osaa ohittaa 1 vs. 1 -tilanteessa vastustajaa tämän ei tule sitä edes yrittää edes vastustajan maalin läheisyydessä, mikäli Jani on tavoitettavissa syötöllä, vaikka Jani sattuu olemaan kymmenen metriä kauempana vastustajan maalista. Koska Jani on paremmassa paikassa ominaisuudet huomioon ottaen.

Ymmärsinkö oikein?

Eilinen oli täynnä sisäistämisvaikeuksia, eikä tänään tunnu ajatus juoksevan sen paremmin, joten kysymys saattaa olla typerä.

[eiks oo kauheet]

Kiitos Jortsukka palautteesta. Mielenkiinto heräsi tuohon top 5 porukkaan, mistä niitä revit? Osaisitko sanoa tän hetken 02 synt top 5 ryhmät? Kiva nähdä onko meidän kaupungin jengi mukana. Mielenkiinnosta, ei sillä että olisi jotain merkitystä.

[Kevin Keegan]

Jani on huippupelaaja ja siten käytännössä aina paremmassa paikassa kuin huono pelaaja, Petri, joka kuitenkin osaa syöttää melko hyvin. Koska Petri ei osaa ohittaa 1 vs. 1 -tilanteessa vastustajaa tämän ei tule sitä edes yrittää edes vastustajan maalin läheisyydessä, mikäli Jani on tavoitettavissa syötöllä, vaikka Jani sattuu olemaan kymmenen metriä kauempana vastustajan maalista. Koska Jani on paremmassa paikassa ominaisuudet huomioon ottaen.

Ymmärsinkö oikein?

Eilinen oli täynnä sisäistämisvaikeuksia, eikä tänään tunnu ajatus juoksevan sen paremmin, joten kysymys saattaa olla typerä.

Jos Jani on paremmassa paikassa Petrin mielestä niin syöttö hänelle, jos ei niin kuljetus tai veto. Harvoin erot joukkueen pelaajien välillä sentään näin suuret ovat ja eikun Petri treenaamaan omallakin ajalla harhautuksia.

[Ricardo Leite]

Jos Jani on paremmassa paikassa Petrin mielestä niin syöttö hänelle, jos ei niin kuljetus tai veto. Harvoin erot joukkueen pelaajien välillä sentään näin suuret ovat ja eikun Petri treenaamaan omallakin ajalla harhautuksia.

Ok. Nyt viimeistään ymmärsin mitä tarkoitat. Juuri näin. Ja uskoisin, että mainitsemasi 9/10 -luku kääntyy muotoon 1/10 kun hiot alkuperäisen tekstin tai ilmaisun sellaiseen muotoon, että se menee jakeluun tyhmemmille tai tilapäisesti hitaalla käyville vähän vähemmällä paukutuksella. Voin kyllä sanoa, että tuntemistani valmentajista lähes jokainen on samaa mieltä kanssasi.

[SirLoser]

Olen myös sitä mieltä, että Suomessa piirisarjoissa ja turnauksissa pelaajamäärät ovat lapsille liian suuret, mikä ohjaa myös valmentajia painottamaan harjoittelusas vääriä asioita. Otetaan nyt vaikka esimerkki lapsesta joka on muutama kuukausi sitten täyttänyt 8. Hän siirtyy nyt pelaamaan 7v7 pelejä. Tuon ikäinen lapsi hyötyisi varmasti, ehdottomasti enemmän 5v5 pelaamisesta. Kun peli nyt kuitenkin on 7v7, alkavat valmentajat opettaa 7v7 pelaamista ja taktiikkaa.

Jos tulossa olevat liittovetoiset harjoitusohjelmat ovat mielestäsi yksi Palloliiton viime vuosien parhaista toimenpiteistä, niin voin kertoa, että myös moneen tässä pitkässä viestissä kuvaamaasi ongelmaan on puututtu ja mm. pelaajamääriä ja kenttäkokoja pienennettiin.

Eli kertauksena vielä, jos joltakin muultakin on mennyt Kaikki Pelaa -sääntöjen muutoksen ohi:

Uudet Kaikki Pelaa –säännöt 2012

Palloliiton liittohallitus on vahvistanut lasten ja nuorten kilpailutoimintaa koskevat säännöt vuodelle 2012. Sääntökehitystä on tehty kahden vuoden ajan seurojen, piirien, seuravaliokunnan ja liiton pelaajakoulutuksen vastuuhenkilöiden yhteistyöllä

Pelaaja kehittyy ratkaisemalla tilanteita itse

Sääntökehityksen päätavoitteena on huippujalkapallon lajiprosessin johtopäätösten pohjalta tukea pelaajan kehittymistä optimoimalla mm. eri ikävaiheiden pelimuotoja.
 
Uusien pelimuotojen ja sääntömuutosten tavoitteena on kasvattaa pelaajan peleissä kohtaamien, ja näin myös ratkaistavaksi tulevien pelitilanteiden määrää.Pitkäjänteisesti toteutettuna tämä tukee erinomaisesti sekä pelaajalähtöisempää valmentamista että  parempaa ja nopeampaa ajattelua kentällä. Olettaen tietenkin, että pelaajat saavat itse ne tilanteet ratkaista,  toteaa Palloliiton tekninen johtaja Mika Laurikainen.

 
Uusissa säännöissä on pyritty huomioimaan pelaajien eri aikaan tapahtuva kehittyminen mahdollistamalla oman ja joukkueen kehitysvaiheen mukaiset sovellukset mm. pelimuotoihin eri ikävaiheissa. Vuoden 2011 aikana käyttöön otettua turnausten ja sarjojen tasoluokitustyökalun käyttöä opetellaan ja jatketaan myös tulevaisuudessa. Tavoitteena ovat tasaiset pelit, ennalta tiedossa oleva pelien ”tasohaarukka” ja sitä kautta oikein mitoitetut haasteet pelaajille, toteaa nuorisopäällikkö Marko Viitanen.
 
Keskeiset muutokset sääntöihin

- F6 ja nuoremmat: uusi 4v4 pelimuoto ja uusi maalikoko 1x3 (siirtymävaiheessa 2x3)
 
* Tavoitteena on saada pienten lasten jalkapallotoimintaan tulevien vuosien aikana 1mx3m maaleja.
 
- F9: 5v5 -pelimuoto (aiemmin 7v7)
 
- E11: 9v9 -pelimuotovaihtoehto poistetaan kokonaan
 
- D13: 9v9 (8v8) -pelimuoto (aiemmin 11v11)
* kenttäkoko 70x50 (pelataan 8v8 jos kenttäkoko ei riittävä)
 
- edistyneimmät 9 -vuotiaat (Taso I) voivat piirin poikkeusluvalla pelata jo 7v7 -pelin turnauksia.
- edistyneimmät 13 -vuotiaat (Taso I) voivat piirin poikkeusluvalla pelata jo 11v11 -pelin turnauksia/sarjoja. Tasoluokitustyökalua käytetään apuna turnausten määrittelyssä.
 
- Kaverimaailmasta alkaen otetaan käyttöön normaali paitsiosääntö 7v7 peleissä. 10-11 -vuotiaiden 7v7 -pelissä jatketaan paitsiorajakäytännöllä.
 
- Pallokokomuutos: 10-vuotiaille käyttöön koon #4 pallo (aiemmin #3 koko).
 
- Rajasyöttö F8 ja nuorempien peleissä rajaheiton tilalle
 
 
Linkki materiaalipankkiin, josta löytyy Kaikki Pelaa säännöt 2012.

http://www.palloliitto.fi/mp/db/file_library/x/IMG/197384/file/Kaikki_Pelaa_saannot_2012_netti_ver2.pdf
 
 

[Vilu]

Vielä huomio. "Syötä kaverille jos se on paremmassa paikassa, muutoin kuljeta tai laukaise tarkoittaa myös sitä, että älä syötä kaverille ellei se ole paremmassa paikassa vaan kuljeta tai laukaise.

Helppoa ja yksinkertaista kuin heinän teko.

Tämä on vähän sama kuin ohjeistaisi pelaajille, että jos tahdotte voittaa niin tehkää enemmän maaleja kuin vastustaja. Hyvä ohje sinänsä. Pointtini on se että mielestäni ympäripyöreä ohjeesi ei käytännössä auta nuorta pelaajaa todellisten, hyvin dynaamisten pelitilanteiden ratkaisemisessa. Eli älä odota että ne pojat tuon ohjeen perusteella oppivat tekemään hyviä valintoja kentällä.

[Lenko]

@SoreLoser
No w*ttu, olen todella missannut nuo uudet säännöt kokonaan. Syytän valmennuskuvioissani tapahtuneita muutoksia ja elämän ruuhkavuosia. Hyvä Palloliitto! Yes! Hurraa! Loistavia muutoksia. Ostan heti Palloliitto-kalsarit ja muuta fanikamaa, kun sitä jostain saa.

/dance.

[koera]

Sama, edistystä

[Pussikalja]

Keeganin fysiikanlaista aasinsiltaa rakentaen palaan toisella "totuudella" 1 vs. 1 asiaan. Mitään mitä ei kentälle pelitapahtumiin voi soveltaa, ei kannata treenata. Vanha väite eikä ole absoluuttinen esim. fysiikka/ koordinaatiojuttujen suhteen, mutta onhan siinä oma ideansa.

Siis 1 vs. 1. Ykkösen voittaminen kerta toisensa jälkeen perustuu taidon ja itseluottamuksen lisäksi paljolti vaikutelman antamiseen. Eli jonkinlainen olen syöttävinäni, mutta yllättäin menenkin itse idea, eikö? Olen melko varma että asian maininta on tälle porukalle turha, mutta sitä 1-1 treeniäkään ei kauheasti kannata väkisin ilman sitä syöttövaihtoehtoa rakentaa, koska se johtaa siihen väärään tottumukseen joko/tai ajattelusta. Ohitus on vain valinta tilanneratkaisuna ja jos se on luonteva, niin yleensä se ei ole ongelma. Pallollisella on aina etu, koska hän tietää ennen puolustajaa mitä tuleman pitää. Siis ohituksessakin katse tai muulla olemuksella syötön tai laukaisuvaikutelman antaminen on 9/10 harhautuksen pohjana ja siksi sitä ei pelistä eriteltynä kovin paljon mielestäni kannata treenata ja pienpelissäkin sitä ryhtiä, katseharhautusta jne. lapsille mielestäni saa ohjeistaa, sillä niin harvinainen ominaisuus se suomalaisilla vanhemmilla junioreilla on.

Otetaan esimerkkinä  Cruyffin käännös. Se voidaan opettaa pallon ohi astumisena, nilkan asentona käännöksessä, terävänä lähtönä jne... Sen käännöksen hienous sen alkuperäisen herran esittämänähän oli kuitenkin viimeiseen kymmenykseen asti syötöltä tai puolenvaihdolta vaikuttava olemus, joka viimeisen kymmenyksen aikana muuttuikin suunnan vaihdokseksi ja yllättäväksi ratkaisuksi. Käännös joka oikein "näyteltynä" harhauttaa koko vastustajan joukkueen ja puolet omistakin. Eli mitä yritän nyt sanoa, niin ihan alussakin ja melko pienille pojille  1 vs 1 tilanteessakin pojille kannatta muistuttaa, että pelikaverin pelattavuus on oleellinen osa pallollisen harhautusta ja sen onnistumista. Ei pidä totuttaa siihen että kun yksi kuljettaa niin muut kävelevät.