Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Lenko]

Sitten tulee kysymys: miten on ylipäänsä mahdollista, että pelin *voi* voittaa pistämällä pitkää palloa ja "sen yhden ainoan taitavan pelaajan" tekemään maalin?

MM-2010 Sveitsi-Espanja 1-0. Aika pitkään tuo puolustusvoittoinen kukkupallo voi näemmä toimia.

En osaa sanoa, paljonko kukkupalloa pelataan lutuurimaissa. Suomessa pelataan vielä melko tavalla. Suunta on tosin ainakin joissain päin Suomea muuttumassa. En henk. koht. pidä voittamisen ylikorostumista top 5 ongelmana suomalaisessa junioripalloilussa.

[Jortsukka]

Toimiiko tämä todellakin näin suomalaisessa jalkapalloilussa? Jos, niin ei mene maallikon jakeluun...
Entä onko tämä voittamis-pelaajakehitys-vastakkainasettelu ikuisuusaihe erityisesti suomalaisessa jalkapallokeskustelussa vai myöskin "kehittyneemmissä" jalkapallosivilisaatioissa?

Niin tässä on nyt otettava se huomioon, että nyt tämän voittamisen suhteen käsittääkseni puhutaan nuorista ikäluokista. Eli esim. 6-9vuotiaissa varmasti tulee paremmin tuloksia(lue vähemmän virheitä) jos maalivahti vetää täysiä pallon ylös jossa sitten odottaa joukkueen taitavin/nopein kaveri. Suurin osa kun nuortenkin peleissä maaleista tulee siitä että siellä alhaalla pallo menetetään ja siitä heti päästään rankaisemaan tai siitä että pallo pelataan puolustuksen selustaan missä sitten on se nopein kaveri.

Tämän lisäksi on helpompi opettaa puolustamista, niin jossain 10-13vuotiaissakin vielä voidaan lähteä pelejä voittamaan sitä kautta että valmentaja ohjeistaa pelaajia kentän laidalta kokoajan millaisen ratkaisun tehdä pallollisena ja harjoitellaan vaan sitä miten puolustetaan. Toki tällöin yleensä, varsinkin vanhemmissa ikäluokissa, jo aletaan olla siinä että ne jotka oikeasti ovat rohkeasti pelaajia kehittäneet menevät ohitse.

Noin lyhyesti, virheiden välttäminen ja puhtaan tehokkuuden tavoittelu tuo varmasti junnutuloksia nuorena.

Se miksi se varmasti ei ole niin iso ongelma ulkomailla on että seuroissa on ammattilvamentajat joiden toiminnan perusta on se että pelaajisto kehittyy mahdollisimman paljon. Eli esim. jonkun Espanyolin junioriakatemian toiminnan mittari ei ole voitettujen turnausten määrä tai voitettujen otteluiden määrä, vaan pelaajien jotka hän on auttanut aina edustusjoukkueeseen saakka määrä. Toki ei siellä varmasti hyvällä katsota jos kokoajan turpiin tulee, mutta ei noilla hyvillä joukkueilla toki niin käykkään.

Noin yleisesti mielestäni Suomessa juuri ongelma on perusluonteena se että pelätään virheitä, sitten kun valmentaja(t) vielä korostaa sitä, niin ei kukaan uskalla tehdä rohkeita ratkaisuja koskaan, vaan ollaan paskat housussa 6-vuotiaasta aina siihen saakka kun lopetetaan fudis.

[drone]

Se miksi se varmasti ei ole niin iso ongelma ulkomailla on että seuroissa on ammattilvamentajat joiden toiminnan perusta on se että pelaajisto kehittyy mahdollisimman paljon.

Niinpä, itse asiassa tässä palataan jälleen keskustelun alkupisteeseen. Eli käytännössä ainoa järkevä tapa saada kohotettua myös suomalaisten pelaajien tasoa olisi jonkintasoinen "ammattilaisuus" juniorivalmentajien kohdalla. Tai jos ei aivan ammattivalmentajiin saakka päästä näillä resursseilla, niin vähintäänkin koulutetut amatöörivalmentajat, joita palkitaan pelaajien kehittymisestä.

P.S. Tuo Sveitsi-Espanja-vertaus oli kyllä hyvä ja olen aivan samaa mieltä. Puolustuslähtöisellä "reseptillä", systemaattisuudella ja ankaralla työllä (malli Hodgson) mielestäni Suomikin tulee menestymään, mutta realistisesti sanottuna se vaatii nykyistä parempaa pelaajamateriaalia. Eli täytyy olla vähintään joukkueellinen eri pelipaikkojen edustajia, jotka ovat seurajoukkueensa avausmiehiä Euroopan sarjoissa. Mikä taas on mahdollista ainoastaan kehittämällä pelaajia paremmiksi ruohonjuuritasolta alkaen.

[ZZlatan]

Ei nyt liikaa suomalaisten kannata tuhkaa sirotella päälleen taas tässäkään asiassa.

Kyllä Euroopan tasollakin nähdään paljon joukkueita, jotka hakevat tulosta pallonhallinnan kustannuksella.

Kuten tässä HJK 99-joukkueen etusivulla olevassa Riga Cupin finaalipelissä. HJK on joukkueista huomattavasti pelaavampi, kun taas Pietarin Zenit paljon suoraviivaisempi.

https://sites.google.com/site/hjkhelsinki99/

Aika hyvin Suomessa on oikeasti sisäistetty, että pelaajien kehitys tarvitsee pelaajien rohkaisua yrittämään, erehtymään ja onnistumaan. Pikku hiljaa ajattelutapa leviää edelläkävijöiden johdolla, kunhan asiaa pidetään tapetilla. Siksi tämäkin keskustelu on kyllä tärkeää.

[Pussikalja]

Kyllä merkkejä ihan järkevästä kehityksestä on kieltämättä olemassa. Tutor toiminnalla on edellytyksiä saada osaamista myös vapaaehtoistyönä futisvalmennusta tekeville ja SH-akatemia varmasti tuo esille ykkösseuroissa heikoilla kantimilla olleita asioita.

Silti toivoisin vielä vähän lisää realismia valmennukseen ja sellaisen liian kovan kiireen poistamista ihan pienimmillä junioreilla. Jos valmennetaan opetusmielessä ne ensimmäiset tärkeät perusteiden luomisvuodet ja kilpailullisuus ei ole keskiössä, niin ehkä hieman ylemäksi voisi nostaa sitä ikää jolloin jyvät ja akanat erotellaan toisistaan. Mielestäni joukkueen sisäiset tasoerot eivät ole kovinkaan iso este treenaamiselle jos puhutaan alle 10 vuotiaista lapsista. Keräilyporukka väkisin nostaa pärjäämisen pakkoa ylemmäs prioriteeteissa, koska onhan kerätyn joukkueen oltava tuloksellisesti parempi, kuin ne porukat joista pelaajat on haalittu. Uskoisin että näin myös motivoituneesti harrastavien määrä pysyisi hieman korkeammalla, kuin nykytilassa. Lisäksi kustannusten nousu siirtyisi hieman vanhempiin ikäluokkiin kuin nyt.

Ja toinen asia mikä myös valmentajien olisi huomioitava realistisesti on korvaukset valmentamisesta. Ymmärrän, että jos koko joukkueen pyöritys jää yhdelle miehelle, niin se syö ja ei sitä ilmaiseksi jaksa kukaan vuosia tehdä. Korvaus ei kuitenkaan kenestäkään parempaa valmentajaa tee ja ehkä olisi joskus mahdollista sitä rasitusta jakaa hieman useamman valmentajan kesken, ihan vapaaehtoistoiminnallakin. Ehkä futiksessa on hieman sellainen toimintamalli muodostunut, että valkku omistaa joukkueen, eikä halua muita sinne sähläämään. Usein vanhemmissa on kuitenkin kokemusta ja osaamista sivussa vaikka kuinka paljon, jota fiksusti voi myös hyödyntää, ilman että se rahallisesti enempää maksaa. Jakamalla taakkaa voisi yhdistyä halvemmat kustannukset ja laadukkaampi valmennus. Mallia voisi ottaa kiekkopuolelta, jossa kaukalossa pyörii useita uransa lopettaneita pelaajia osa omien lastensa, osa harrastuksen vuoksi jakamassa junnuille osaamistaan.

[Norppa]

En ole lukenut kuin pari sivua taaksepäin, mutta vaikuttaa parhaimmalta topiikilta ajatuksilleni ja oletan et edellä jossain on varmasti keskusteltu lehtijutusta johon viitaan.

Tässä vuoden alkupuolella meikäläiselle tuli Urheilulehti vähän aikaa jonain lahjatilauksena ja siinä oli jokunen viikko sitten erään junnuvalmentajan (en muista nimeä) kirjoitus junnuharjoittelun muuttamiseksi Suomessa ja vertailupohjana oli Espanjassa saadut kokemukset. Kuulin myös samantyyppisen haastattelun radiosta jokin aika sitten.

No se mihin tuossa jutussa tartun, on se aika minkä hän toivoi (ja edellytti) futisharjoitteluun käytettävän ja se oli muistaakseni 3h/päivä ympäri vuoden. Siis keskimäärin 3 tuntia joka ikinen päivä. Ja se oli jo jostain 7-vuotiaasta eteenpäin. Tässä kohtaa meikäläisen veri kyllä kuohahtaa. Tuo määrähän sisältää jo heti sen oletuksen, että lapsi ei ehdi harrastamaan mitään muuta. Ei mitään muuta urheilu-/liikuntalajia tai jotain täysin muuta, kuten vaikkapa partiota tai jonkun musiikki-instrumentin soittoa tai ihan mitä muuta tahansa. Saatikka että jonain iltana ehtisi hetken löhöämään piereskellen sohvalla tekemättä mitään ja olla perheen kanssa kotona. Sitäkin lapsi/nuori tarvitsee. Tuon kirjoituksen hengessä ainoa tavoite ihmislasten kasvatuksessa on se, että heistä saataisiin leivottua huippujalkapalloilijoita. Tuo nyt vaan on musta sairasta. Vaikka jalkapalloa pitäisinkin elämän tärkeimpänä asiana, niin silti elämässä on paljon muutakin tärkeää, jotta sikdeistä kasvaa tasapainoisia ihmisiä. Myös käytännössä tuollaiset 3h/päivä vaatimukset kääntyvät itseään vastaan ehdottomuutensa ja poissulkevuutensa takia. Toki varmaan ehkä Suomestakin löytyy lapsia jotka jo 7-vuotiaasta lähtien aidosti haluavat harjoitella tuntikausia jalkapalloa joka päivä (isiä varmasti paljon enemmän juu) ja se heille suotakoon, mut tuon pienen piirin ulkopuolella on funtsittava vähän muutakin elämää. Et jos Suomen nousu FIFA-rankingin Top kahteenkymppiin vaatii valtavien massojen 3 tunnin päivittäisen futisharjoittelun 7-vuotiaasta alkaen, niin mun puolestani voidaan olla ikuisesti se 50.

[ohimo]

Näitä juttuja, että pistetään skidit vetämään 1000 tuntia vuodessa ohjattua futistreeniä, kannattaa kuunnella hienoisesti huvittuneena. Jos veri vetää kentälle ja niitä tunteja tulee, niin mikä ettei, mutta koska emme missään DDR:ssä asu, niin ketään ei harrastukseen voi pakottaa. Ainoa mitä tuon suhteen voidaan tehdä on luoda innostavat puitteet jotka ruokkivat em. tulta jos se kipinä siellä sisällä palaa.

[Mersault]

Se kuinka paljon harjoittelee, on jokaisen oma asia. Jos itsestä lähtevää into riittää 3 tunnin päivittäiseen treenaamiseen, silloin lasta pitää kannustaa harjoittelemaan, mutta jos halua harjoitteluun ei löydy, siihen ei pidä pakottaa. Tosiasia kuitenkin on, että jos haluaa maailman huipulle, vapaa-aikana pitää treenata tuntitolkulla, eikä tämäkään ole tae siihen, että huipulle pääsee. Tämä on se asia jonka lasten pitäisi ymmärtää, mutta ongelmana on, että lapsi on lapsi. Ketään ei pidä tuomita sen perusteella, että jalkapallon lisäksi haluaa käydä partiossa, pimputella pianoa, pelata shakkia, kutoa ja pelata pleikkaria, mutta todennäköisyys sille, että tällaisesta multitalentista tulee huippujalkapalloilija on erittäin pieni.

[Sope]

Itse olen aina käsittänyt sen niin, että se 10 000 tuntia on liikuntaa, josta suurin osa on jalkapallon harjoittelua. Ei ne huippuviulistitkaan ole 10 000 tuntia treenanneet pelkkää mekaanista soittamista, vaan siihen sisältyy myös teoriaa ja yleistä musiikin opettelua.

En myöskään pidä tuota tuhatta tuntia vuodessa minään mahdottomana. Senhän ei tarvitse tulla tasaisesti, vaan esimerkiksi kesällä lapsi voi hyvin viihtyä kentällä 5-10 tuntia, jos on innostunut. Tuosta tulee äkkiä muutamassa kuukaudessa satoja tunteja.

Tuon määrän ei myöskään tarvitse tulla kymmenessä vuodessa, vaan esimerkiksi ikävuosina 5-20 eli 600 tuntia vuodessa.

Tosiasiahan on vain nykypäivänä, että edes nimellisesti urheilua harrastavat lapset ei saa välttämättä tuota määrää liikuntaa kasaan ennen 20 ikävuotta, kun joka paikkaan kuljetetaan autolla ja kotona leikitään konsolilla.

[A.I.Virtanen]

No se mihin tuossa jutussa tartun, on se aika minkä hän toivoi (ja edellytti) futisharjoitteluun käytettävän ja se oli muistaakseni 3h/päivä ympäri vuoden. Siis keskimäärin 3 tuntia joka ikinen päivä. Ja se oli jo jostain 7-vuotiaasta eteenpäin. Tässä kohtaa meikäläisen veri kyllä kuohahtaa. Tuo määrähän sisältää jo heti sen oletuksen, että lapsi ei ehdi harrastamaan mitään muuta.

Oliko 3 tuntia päivässä ohjattua futistreeniä vai 3 tuntia päivässä liikuntaa yleensä?

Jos herää klo 7.30, ehtii puolen tunnin verran urheilla aamusta ja sitten kouluun. Välitunnit vaikka 4x15 minuuttia futista, koululiikuntaa 45 minuuttia. Koulu loppuu klo 14. Klo 17 alkaen ohjatut futistreenit tai omaa pelailua 1,5 tuntia. Tällaisella päiväohjelmalla tulisi jo 3,5 tuntia liikuntaa. Jäisi vielä aikaa koulun jälkeen pari tuntia läksyille ja syömiselle ja illalla vielä pari tuntia ennen nukkumaanmenoa.

[Ricardo Leite]

...Tuo nyt vaan on musta sairasta...

Se on sairasta vain, mikäli muksu ei itse ole innokas niitä tunteja täyteen tekemään. Ei junnua voi noihin tuntimääriin pakottaa, mutta vielä nykyäänkin löytyy niitä, jotka ehdottomasti haluavat olla tekemisissä pallon kanssa niin paljon kuin mahdollista. Ja sellaiselle junnulle tulee kyetä tarjoamaan a) mahdollisimman hyvät olosuhteet ja neuvot omatoimiseen tekemiseen ja b) mahdollisimman hyvä valmennus ja olosuhteet ohjattuun harjoitteluun.

10 000 tuntia ei suinkaan tarkoita koko tuntimäärää pelkkää jalkapalloa, vaan yleistä liikunnallista tekemistä. Mistä suurin osa toki pitäisi olla toki jalkapalloa. Maailmassa löytyy kenties miljoonia lapsia, joilla tuo 3h päivässä täyttyy helposti vain ja ainoastaan jalkapallon parissa. Eivätkä ne miellä sitä rasittavaksi harjoitteluksi, vaan normaaliksi lasten leikkimiseksi ja ajanvietteeksi.

Jos juniorista näkyy, että tämä ehdottomasti tahtoo huipulle, on valmentajien ehdottomasti kyettävä kertomaan junnulle mitä se vaatii: kuitenkin siten, ettei lapsi säikähdä työn määrää.

Aktiiviselle ja liikunnalliselle lapselle kolme tuntia liikuntaa päivässä ei ole määrä eikä mikään. Tuosta pari tuntia jalkapallon parissa olisi kenties hyvä suositus.

Uskon, että forumiltakin löytyy Rickyn lisäksikin paljon kirjoittajia, jotka neppailivat vaikkapa kesäisin jalkapalloa kuusi tuntia päivässä siitä sen kummemmin rasittumatta tai pitämättä sitä työnä, joka on tehtävä päästäkseen huipulle. Se oli leikkiä.

edit: Oikea tapa liikunnalliseen kasvatukseen ei siis ole kertoa liikuntaan tottumattomalle junnulle treeneissä, että Janin pitää nyt tehdä 10 000 tuntia hommia päästäkseen huipulle. Suurta kuvaa katsoen lähtökohdan pitäisi olla opettaa nykyajan vanhemmat kasvattamaan muksunsa liikunnallisesti aktiiviseksi superjunnuksi, jolle urheilu ei ole pakonomaista työskentelyä. Eikä vain jalkapallon tai huippu-urheilun takia.

Kaikki varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan kun sanon, että liikunnallinen ja urheilullinen elämäntapa avaa ovia muihinkin huoneisiin kuin siihen, missä ammattilaisjalkapalloilijat tienaavat tähtitieteellisiä liksoja ja SMJK huutaa homovittua.

[Norppa]

Kyllä siihen kolmeen tuntiin oli laskettu vain futis; sekä ohjatut treenit että omalla ajalla tapahtuva harjoittelu. Kyllähän tuohon kolmeen tuntiin kesäaikana voisivat päästäkin muutkin kuin superlapset, mutta kun ympärilleen katselee, niin eipä kentillä kesäaikana kovin paljon improvisoitua futaamista näy. Poikkeuksena näyttäisi tosin olevan maahanmuuttajataustaiset, joilla kertakaikkiaan vaan on ilmeisesti himassa niin paljon enemmän populaa/neliö, et kesällä aika sujuu mukavammin ulkona aamusta iltaan. Viihtyvät myös selvästi suuremmassa ryhmissä, jolloin pelejäkin syntyy luonnollisemmin, ilman mitään tietoista porukan kasaamista. Näitten kaverien järjestetyn futistoiminnan piiriin saamisen ongelmista onkin sit taas keskusteltu jossain muissa topiikeissa.

[Norppa]

Se on sairasta vain, mikäli muksu ei itse ole innokas niitä tunteja täyteen tekemään.

Niinno tässä se pointti olikin, kun useammastakin viime aikojen puheenvuorosta on jäänyt sellainen fiilis, et jotkut ovat ihan tosissaan ajamassa samaa DDR-kuviota kaikille penskoille vaahtosammuttimen kokoisesta alkaen.

[Ricardo Leite]

Niinno tässä se pointti olikin, kun useammastakin viime aikojen puheenvuorosta on jäänyt sellainen fiilis, et jotkut ovat ihan tosissaan ajamassa samaa DDR-kuviota kaikille penskoille vaahtosammuttimen kokoisesta alkaen.

Olen huomannut, että useammalle näköjään jää tosiaan sellainen fiilis. Enemmän kuin kirjoittajien teksteistä, johtuu sellaisen fiiliksen jääminen nähdäkseni lukijan asenteesta ja tarkoitusperistä tulkita tekstiä. Jo lähtökohtana halu päästä kavahtamaan, paheksumaan ja vähe suojelemaan muksuja. Ja, hyvä on, kirjoittajien hieman epätarkasta ilmaisusta, joka jättää sijaa moisille tulkinnoille.

Itselleni tosin kävisi varsin hyvin se, että muksut pakotettaisiin harrastamaan liikuntaa jossain muodossaan vähintään tunti päivässä. Vaikka sitten vitun DDR-meiningillä.

[Messi]

Omasta mielestäni tuo 10.000 tunnin sääntö pitäisi poistaa kokonaan keskusteluista. Itse olen treenannut elämäni aikana jo pelkkää futista tai harrastanut futista tukevaa urheilua n. 20.000 tuntia. Pelaan viitosdivaria.

[Kaihlamo]

Olen huomannut, että useammalle näköjään jää tosiaan sellainen fiilis. Enemmän kuin kirjoittajien teksteistä, johtuu sellaisen fiiliksen jääminen nähdäkseni lukijan asenteesta ja tarkoitusperistä tulkita tekstiä. Jo lähtökohtana halu päästä kavahtamaan, paheksumaan ja vähe suojelemaan muksuja. Ja, hyvä on, kirjoittajien hieman epätarkasta ilmaisusta, joka jättää sijaa moisille tulkinnoille.

Itselleni tosin kävisi varsin hyvin se, että muksut pakotettaisiin harrastamaan liikuntaa jossain muodossaan vähintään tunti päivässä. Vaikka sitten vitun DDR-meiningillä.

Boldattuun sama.

Itse olen aina puhunut omille valmennettaville ja heidän vanhemmilleen vähintään 20 vkotunnista liikuntaa, josta 16 tuntia pallon kanssa. Käytännössä tällöin puhutaan 1,5 tunnin omatoimisesta harjoittelusta pallon kanssa per päivä (16 h - n. 6 h ohjattua/otteluita =10 h) - loput sitten hyötyliikuntaa, pihaleikkejä, muita harrastuksia, koulun liikuntatunteja etc. Ja mitä nyt ollaan vähän tuota määrää seurattu niin liikuntamäärä talvisinkin kyllä toteutuu omassa ryhmässä suurimmalla osalla. Ongelmia on lähinnä tuon pallon kanssa omatoimisesti tehtävän harjoittelun suhteen talvella. Tuolloinkin se isoin ongelma on osan vanhempien asenne, joka ei salli pallon kanssa harjoittelua sisällä ja pelaajien mielikuvituksen puute esim. sen suhteen mitä pallon kanssa voi tehdä vaikka omassa huoneessa, olohuoneessa, rappukäytävässä, autotallissa jne. vaikka 1- 2 m² alueella. Tähän tosin olen viime aikoina panostanut erityisesti vanhempia valistamalla ja pelaajille aktiivisesti käytännön esimerkkejä ja vinkkejä antamalla. Lumettomana kautena ei tätäkään ongelmaa ole ja uskoisin suurimmalla osalla pojista halua, intoa ja motivaatiota olevan sen verran ettei "tunnit" jää silloin tekemättä. Tätä tosin pääsen vasta seuraamaan myöhemmin keväällä ensimmäistä kertaa, kun tämän uuden ryhmän kanssa ei ole tullut oltua vielä lumettomana aikana tekemisissä. Tosin sen verran tiedän osan kohdalta (omat alueryhmän pelaajat), että heillä ei ainakaan määrästä ole homma kiinni.

Omasta mielestäni tuo 10.000 tunnin sääntö pitäisi poistaa kokonaan keskusteluista. Itse olen treenannut elämäni aikana jo pelkkää futista tai harrastanut futista tukevaa urheilua n. 20.000 tuntia. Pelaan viitosdivaria.

Silloin ei vaan ominaisuudet ja lahjat riittäneet. Ja kai silläkin on kuitenkin jotain merkitystä mikä laatu on määrän lisäksi. Se, että joku määrä (laatu huomioonottaen) mahdollistaa asioita kun ei tarkoita sitä, että se takaa samat asiat.

[Pussikalja]

Oiskohan tuossa Norpan huomioimassa asiassa kyse ihan perisuomalaisesta kyvyttömyydestä myöntää, että ollaan tehty virheitä. Vastuu siirretään jalkapalloseuroilta vanhemmille ja ihan pienimmille lapsille, sillä perustelulla kun ette ole tehneet tarpeeksi töitä alle 12 v, niin ei teistä enää pelaajia voi tehdä.

Tähän on reagoitu tiukentamalla todella paljon toimintaa ihan pikkujunnuissa ja lisätty siellä harjoitusmääriä. No, se on helppo tie, koska ennen murrosikää lapset menevät sinne, minne vanhemmat vie ja tottelevat nöyrästi mitä valmentaja sanoo. Kyllähän vierasta kovasti harjoitellutta porukkaa katsellessa väkisin mieleen tulee DDR, kun kaikkien pelaajien suoritukset ja jopa juoksutyyli, on kuin samasta puusta veistetty. Mieluummin haluaisin nähdä vaikkapa enemmän kardinaalimunauksia mutta ilosia ilmeitä ja villejä tuuletuksia, kun D-junnupeliä menen katselemaan. Silloin voisi kuvitella, että pojilla on paukkuja vielä toiset 12 vuotta futista treenata, että heistä iloa myös aikuisijässä lajille olisi.

Meillä nimittäin junnumyllyä ei läpäise taiteilijat ja persoonat. Sen läpäisee kiltit ja nöyrät helposti valmennettavat nuoret. Tätä ongelmaa nyt sysätään vanhempien ja pikkulasten niskoille.

[mtontola]

Meillä nimittäin junnumyllyä ei läpäise taiteilijat ja persoonat. Sen läpäisee kiltit ja nöyrät helposti valmennettavat nuoret. Tätä ongelmaa nyt sysätään vanhempien ja pikkulasten niskoille.

Tää on mun mielestä jossain määrin myytti. Kyllä meiltä sieltä tulisi niitä persoonia jalkapallonkin puolelta, jos niitä ylipäänsä löytyisi. Kurittomuus on hieman eri asia kuin räiskyvä luonne (mutta onhan A. Eremenko suomalaisen juniorimyllyn tuote, poikkeus vahvistaa säännön?). Se taas pitää paikkansa, että Suomessa lapset usein ihan harrastuksiin katsomatta kasvatetaan niin että niiltä puuttuu luonne melkeinpä kokonaan. Mitään et saa tyypeistä irti, vaikka kuinka nyhtää ja innostaa. Sellaista se vähän on kun ei tartte opetella sosiaaliseksi, isä tai äiti hoitaa hommat kultamussukan puolesta. Toisaalta, mielestäni hyvin valmennetuissa porukoissa niitä tyyppejä joilla vähän sitä luonnettakin on ja jota jalkapalloon uber-sosiaalisena pelinä tarvittaisiin alkaa jo hieman yllättäen nykyään löytyä. Aina ei näin kuitenkaan ole.

Eli, samaa mieltä kybäsäkin kanssa siitä että suomalaisesta jalkapallosta puuttuu luonnetta oikein urakalla, mutta analyysi siitä että syynä on varsinaisesti juniorimylly tai se että harjoiteltaisiin esim. 3 tuntia päivässä, niin hieman eri. Meillä kun mitään kunnollisia juniorimyllyjä ei vielä oikein edes tuppaa olemaan olemassa. Nykyisen läpäisee melkeinpä kaikki joilla on jalkaterät suorassa ja jotka ovat viitsineet jalkapalloa puolitosissaan pelata. Voi totta kai olla, että kun massa tekee kaltaisekseen, niin sitten yhä herkemmin muut kuin nöyrät ja kiltit joutuu törmäyskurssille, mutta väittäisin että persoonattomuuden ongelmaan ratkaisua joudutaan Suomen oloissa hakemaan paljon syvemmältä kuin keskittymällä siihen miten junnumyllyt treenaa ja millä asenteella tähän varsinaiseen treenaamiseen suhtaudutaan. Jos taas katse kohdistetaan ihan niihin pienimpiin junnuihin, niin alle 9-vuotiassa ilman pilke silmäkulmassa meneville valmentajille erityisesti peukku alas. Se että treenataan paljon ja hyvin ei tarkoita etteikö hommasta pitäisi nauttia ja nimenomaan valmentajan osata mentoroida sitä luonnetta esille.

p.s. Melkosta skeittilautaa, tillin tallin tillitykseen tillittämistä, myönnetään, mutta kirjoitinkin vain sen takia, että pääsin nokkelasti kutsumaan pussikaljaa kybäsäkiksi.

[Lenko]

Kolme tuntia liikuntaa päivässä ei ole paljon. Kaksi tuntia on lapsen terveydelle jonkun suosituksen mukainen minimi. Liikunnallinen lapsi liikkuu mielellään kolme tuntia ja helposi enemmänkin. Kaikki päivät eivät ole samanlaisia. Joskus mennään kymmenen tuntia, toisena yksi. Keskimäärin kolme tuntia päivässä ei kuitenkaan ole urheilulliselle lapselle millään tavalla liikaa. Se alkaa tuntua paljolta, kun ajatellaan, että liikunnan tarve pitäisi täyttää jalkapallon iltaharjoittelulla, kun vanhemmat tulevat kotiin viiden aikoihin.

Jonkun ruotsalaisen valmennusteoreetikon mukaan kymmenentuhatta tuntia lajiharjoittelua tarvitaan nostamaan lahjakas urheilija maailman huipulle. Tuo kolme tuntia päivässä jalkapalloharjoittelua on läväytetty esitetyn kymmenentuhannen tunnin säännön mukaan. Kun harjoittelee kymmenen vuotta, tuhat tuntia vuodessa, se tekee noin kolme tuntia harjoittelua päivässä. Sen jälkeen lasketaan, että kymmenvuotiaana, kun aloitetaan, ollaan kaksikymppisenä maailman kärkeä. Joulun, uudenvuoden ja synttärit saa levätä ja sairastamaan ehtiin pari päivää, jos on ihan pakko. Loukkaantua ei saa.

Tuossa laskelmassa mennään minusta vähintään kolmessa kohtaa metsään.

1. Harjoittelu voi jakautua esimerkiksi ikävuosille 5-25, jolloin harjoitteluaikaa on kaksikymmentä vuotta ja harjoittelun päiväkohtainen määrä putoaa puoleen edellisestä laskelmasta.
2. Harjoitusmäärää voidaan lisätä vanhempana. Ei välttämättä tarvitse harjoitella kolmea tuntia päivässä kymmenvuotiaana, jos harjoittelee 5-6 tuntia päivässä 15-25 vuotiaana. Toki tälle tasaamiselle on rajansa, koska harjoittelua ei voi lisätä määrättömästi.
3. Kaiken harjoittelun ei tarvitse olla pallon kanssa vaan yleistä liikunnallisuutta voidaan parantaa muutenkin kuin hiomalla seitsemänvuotiaana palloseinän vieressä sisäsyrjäsyötön tekniikkaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki liikunta parantaisi jalkapalloilijan ominaisuuksia. Kymmenentuhatta tuntia uppopalloa pelannut ei ole vielä kovin hyvä jalkapalloilija. Eri lajien hyödyllisyydestä on väännetty tällä foorumilla vuodesta nolla eikä vieläkään olla yhtää mieltä. Osan lajia palvelevasta 10000 tunnin harjoittelusta voi kuitenkin saavuttaa harrastamalla jotain muuta.

Kaikesta nurinastani huolimatta tuossa kolme tuntia päivässä treenaamisessa kuitenkin on pointti. Se pointti on, että Suomessa harjoitellaan liian vähän. Seuratreenit 3-4 kertaa viikossa ei maailman kärkeen riitä. Tarvitaan omaehtoista harjoittelua ja sitä tarvitaan paljon. Asiantuntijataholta tuleva murahdus kolmesta tunnista harjoittelua päivässä on hyvä herätyskello, vaikka aiheuttaakin pienen shokkiefektin.

[drone]

Omasta mielestäni tuo 10.000 tunnin sääntö pitäisi poistaa kokonaan keskusteluista. Itse olen treenannut elämäni aikana jo pelkkää futista tai harrastanut futista tukevaa urheilua n. 20.000 tuntia. Pelaan viitosdivaria.

Luonnehdintasi on melko ympäripyöreä. Et puhu esim. siitä, minkä ikäinen olet, onko sinulla jalkapallon ohella jokin muu "siviiliammatti", millaisia harjoitteita olet tehnyt, mitä tavoitteita itsellesi asettanut, oletko seurannut kehittymistäsi, onko ollut henkilökohtaista ohjausta jne.

Meinaan, että ihminen saa 10000 tuntia kyllä helposti kulumaan varsin monenkirjavien harjoitteiden parissa. Ja "futista tukeva urheilu" - sehän nyt voi olla melkein mitä tahansa.

[joosar]

Joukkuepelaaminen vs. yksilöt. Kumpaa meidän on tarkoitus kehittää? Itse kehitän jälkimmäisiä. Ja ei - ei se tarkoita, että vaikka itse puhun paljon 1v1:stä ja niiden merkityksestä niin ettei meillä harjoituksissa ole puhtaita syöttöharjoitteita tai harjoitteita joissa tarvitaan myös syöttämistä (esim. haltuunnottaminen/1.kosketus) - ja pienpeleissähän aina myös syöttäminen on yksi elementti. Kyse on enemmänkin painopistealueista harjoittelussa/pelaamisessa (teemat) ja vaikka painopiste olisikin vaikka jossain muussa kuin siinä syöttämisessa niin tottakai pelaajalle kuuluu myös syöttäminen yhtenä tilanteen ratkaisukeinona kokoajan.

Ihan mielenkiinnosta kysyisin että minkälaisilla harjotteilla olet pojat saanut innostumaan 1V1-harjoituksista? Itsellä olis kans pitkälti samanlaisia ajatus suuntia kun muistelee omaa peliuraa niin kyllähän se uskallus/rohkeus/taito 1V1- tilanteissa olis *auttanut* huomattavasti enemmän joukkuetta kuin antaa se *helppo* syöttö tai yms.  Muistelinko oikein että sulla olis n7vuotiaat nyt opissa?

[Kaihlamo]

Ihan mielenkiinnosta kysyisin että minkälaisilla harjotteilla olet pojat saanut innostumaan 1V1-harjoituksista? Itsellä olis kans pitkälti samanlaisia ajatus suuntia kun muistelee omaa peliuraa niin kyllähän se uskallus/rohkeus/taito 1V1- tilanteissa olis *auttanut* huomattavasti enemmän joukkuetta kuin antaa se *helppo* syöttö tai yms.  Muistelinko oikein että sulla olis n7vuotiaat nyt opissa?

9-vuotiaita valmennan tällä hetkellä.

Erilaisia pienpelejä vaan paljon joissa toistuu 1v1-tilanteet. Yksi sellainen pienpelimuoto josta pojat on aika paljon tykänneet harjoitteena on sellainen, jossa samalla pelialueella samanaikaisesti on  monta eri 1v1-paria pelaamassa niin että pelaavat kuitenkin koko ajan sitä samaa vastustajapelaajaa vastaan rooleja vaihdellen normaalien jalkapallosääntöjen mukaisesti. Ja aina joku kohde/maali mihin yrittävät. Laskevat sitten itse maalit/pisteet, jotka ilmoittavat aina tauon aikana ja näiden perusteella on sitten helppo aina tasoittaa pareja tarvittaessa. Ja aina yksi tai kaksi opetettavaa asiaa teemasta joita käydään läpi palauttavan tauon aikana.

[Bob Cat]

Kouluihin iltapäiväkerhotoimintaa, jossa sisältönä halukkaille futista, futsalia, tekniikkaopetusta ja -kilpailuja 1-3 tuntia päivässä.

Skideille kotona tietokonekäytön rajoitus, max 1-2h/päivä. Säästyvä aika tulisi varmaan monelta käytetyksi pallon kanssa.

Ala-asteelle jo 1. luokasta lähtien ammattitaitoista liikunnan opetusta liikuntamaisterin tai liikunnanohjaajan johdolla. Telinevoimistelu takaisin sinne.
Muutakin tarjontaa monipuolisesti. Nykyisellään luokat 1-4 tai 1-5 saatetaan mennä "kävellen" (naisluokanvalvojan johdolla?) ja vasta sen jälkeen alkaa tulla urheilullisempia juttuja, joita tehtiin 1970-luvulla.

Lapsilta voi myös vaatia sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä, ainakin kausi kerrallaan. Kun kausi on aloitettu, se viedään loppuun sovitulla tavalla.

[Pussikalja]

Kouluihin iltapäiväkerhotoimintaa, jossa sisältönä halukkaille futista, futsalia, tekniikkaopetusta ja -kilpailuja 1-3 tuntia päivässä.

Skideille kotona tietokonekäytön rajoitus, max 1-2h/päivä. Säästyvä aika tulisi varmaan monelta käytetyksi pallon kanssa.

Ala-asteelle jo 1. luokasta lähtien ammattitaitoista liikunnan opetusta liikuntamaisterin tai liikunnanohjaajan johdolla. Telinevoimistelu takaisin sinne.
Muutakin tarjontaa monipuolisesti. Nykyisellään luokat 1-4 tai 1-5 saatetaan mennä "kävellen" (naisluokanvalvojan johdolla?) ja vasta sen jälkeen alkaa tulla urheilullisempia juttuja, joita tehtiin 1970-luvulla.

Lapsilta voi myös vaatia sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä, ainakin kausi kerrallaan. Kun kausi on aloitettu, se viedään loppuun sovitulla tavalla.

Meinaatko, että menisi läpi vain jalkapallon ehdoilla? Veikkaan, että se iso osa urheiluväestä tuon torppaisi, jonka sydän sykkii yleisurheilulle tai muille pallopeleille. Yhteistyönä voisi olla toteutettavissakin, jos tuo 1-3 h liikuntaa pitäisi sisällään kaikkea yleishyödyllista liikuntaa. Yhteistyöllä myös järjestäminen voisi olla mahdollista. Itse ainakin kerran viikossa olisin valmis omaa aikaa tuollaiseen kerhotoimintaan uhraamaan. 5 iltapäivää en.

Luulisin, että melkoinen hyöty olisi ihan yleisenä liikuntakerhonakin yleisellä tasolla. Silloin ehkä joku futikseen erikoistunutkin voisi läpi mennä. Hyötyjiä tuosta kuviosta olisivat kaikki, myös muut aineet, kun penskat eivät purkamattomassa energiassa luokassa riehu. Tuskin yhdelläkään lajilla jotain telinevoimistelua vastaan voi olla.

[Messi]

Luonnehdintasi on melko ympäripyöreä. Et puhu esim. siitä, minkä ikäinen olet, onko sinulla jalkapallon ohella jokin muu "siviiliammatti", millaisia harjoitteita olet tehnyt, mitä tavoitteita itsellesi asettanut, oletko seurannut kehittymistäsi, onko ollut henkilökohtaista ohjausta jne.

Meinaan, että ihminen saa 10000 tuntia kyllä helposti kulumaan varsin monenkirjavien harjoitteiden parissa. Ja "futista tukeva urheilu" - sehän nyt voi olla melkein mitä tahansa.

Niinpä...