Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Earl Godwin]

Skideille kotona tietokonekäytön rajoitus, max 1-2h/päivä. Säästyvä aika tulisi varmaan monelta käytetyksi pallon kanssa.

Tuskin niistä, jotka viihtyvät mieluummin tietokoneen kuin pallon parissa, tulee huippufutareita kuitenkaan.

[joosar]

Mä jotenkin vierastan myös sitä käsitystä, että 1vs1 tilanteet ja niihin liittyen harhauttaminen olisivat vaikeita asioita oppia vanhempana. Jopa puulaakisarjatkin ovat pullollaan onnettomia pelaajia, jotka osaavat kyllä mennä 1vs1-tilanteessa pakin ohi, mutta eivät näe kenttää, eivät osaa liikkua pelattavaksi, eivät asemoida itseään suhteessa vastustajiin ja muihin omiin pelaajiin, eivät vastaanottaa syöttöä niin ettei vastustaja pääse välittömästi iholle, eivätkä antaa peliä edistävää syöttöä. Askelharhautukset ja Zidanet kyllä lähtevät. Joku jopa osaa laukoakin.

Jos joku asia jalkapallossa on vaikeaa, niin se on juuri se toimiminen joukkueen osana. Mihin liikkua, miten liikkua, millä tavalla ottaa pallo haltuun missäkin tilanteessa, minne antaa syöttö, milloin haastaa ja milloin pitää/antaa kaverille. Pelaajalla voi olla kaikki mahdolliset tekniset valmiudet, mutta ilman em. asioiden todella hyvää hallintaa siitä ei ikinä tule kummoistakaan pelaajaa.

En nyt tarkoita sitä, että taidon opettamiseen ei saisi käyttää aikaa - totta kai saa ja pitääkin, mutta itse pelin pitäisi tulla edeltä. Jos joukkueharjoitusten ajasta menee yli puolet siihen, että pelaajat oppivat harhautuksen x, käännöksen y, tai pomputtelemaan miljoona kertaa, niin harjoitellaan mielestäni enemmän tekniikkakilpailuihin tai jonglööriskaboihin kuin jalkapallopeliä. Mallit pitää tietenkin antaa ja käydä riittävän hyvin läpi, mutta vapaa-aika, taitokerhot, Tanoket yms. ovat parempia paikkoja niiden asioiden perusteelliseen viilaamiseen kuin joukkueharjoitukset. Itsekin olen tuon tien oman joukkueeni kanssa nähnyt. Pikkujunnuissa tuli helvetin hyvien 1vs1 -pelaajien ansiosta menestystä, taitomerkkejä ropisi, ja poikia siirtyi isoihin ympyröihin, mutta en löisi vetoa valitettavasti siitä, että heistä kenestäkään kummoista aikuispelaajaa tulisi. Nopeudella ja tekniikalla pärjää johonkin asti, mutta useimmissa tapauksissa viimeistään C-B -junnuna tekniset erot ovat jo tasoittuneet ja parhaan pelikäsityksen omaavat pojat ovat myös ne joukkueen parhaimmat pelaajat.
Jos (kun) aloittaisin alusta ihan pienimpien junnujen kanssa, niin meillä ensinnäkin harjoitellaan vähintään 2, mielummin 3-kertaa viikossa. Ja pelataan todella paljon 2vs2, 2vs1, 3vs2, 3vs3, käsipalloa, hippaa/mitä mieleen juolahtaa. Lähtisin ihan ehdottomasti siitä, että nro 1 on liikunnallinen kehitys, oman kehon hallinta ja pelikäsitys, ja sitten vasta tekninen taito.

Nostan hattua sille 03-joukkueen valmentajalle, jonka joukkueen Kaihlamo sanoi pystyneen jonkinlaiseen joukkuepelaamiseen. Mä olin ennen Kaihlamon kanssa siinä jengissä jossa haastettiin ja jätettiin pelikäsitys vähän vanhemmalle iälle, mutta yhden sukupolven kehityskaaren nähtyäni olen kääntänyt takkini ympäri. Toki uskoen siihen, että molempia pystytään kehittämään samaan aikaan kunhan ensin päästään irti siitä naurettavasta ajatuksesta, että esim. 7-8 vuotiaalle lapselle riittäisi yhdet-kahdet tunnin harjoitukset viikossa. Ei riitä. Pianoa tai Kitaraa voi opiskella kerran viikossa ja oppi kestää läpi elämän, mutta jalkapalloilijana pitäisi olla omalla parhaalla saavutettavissa olevalla tasolla jo ennen 30:ä ikävuotta, ja hyvällä tasolla jo reilusti ennen pariakymppiä joten kiirettä pitää.

Olis todella mukava kuulla miten muut valmentajat menettelisivät valmenuksellisiin teemoihin jos nyt pääsisivät vetämään näitä ihan junnupelaajia! Mitä tosiaan tekis toisin ja mihin asioihin lähtisi panostamaan enemmän kuin ennnen? Mielenkiinoista olis myös tietää esim. onko jossain Saksassa tämmöistä *foorumia* missä joukkueen *valmentajat* keskustelevat miten jalkapallo-oppeja tulisi tehdä jos lapsista saatais pääsarjatason pelaajia (tuskin?)!?

[Messi]

Olis todella mukava kuulla miten muut valmentajat menettelisivät valmenuksellisiin teemoihin jos nyt pääsisivät vetämään näitä ihan junnupelaajia! Mitä tosiaan tekis toisin ja mihin asioihin lähtisi panostamaan enemmän kuin ennnen? Mielenkiinoista olis myös tietää esim. onko jossain Saksassa tämmöistä *foorumia* missä joukkueen *valmentajat* keskustelevat miten jalkapallo-oppeja tulisi tehdä jos lapsista saatais pääsarjatason pelaajia (tuskin?)!?

1. Enemmän pelinomaisia treenejä, vähemmän drillejä.
2. Iloisuus ja hauskuus.
3. Ottaisin itselle palkkaa tekemästäni työstä

[joosar]

1. Enemmän pelinomaisia treenejä, vähemmän drillejä.
2. Iloisuus ja hauskuus.
3. Ottaisin itselle palkkaa tekemästäni työstä

Eli kuten olinkin joskus lukeneeni täältä että: Wein,Wein,Wein

[joks11]

1. Enemmän pelinomaisia treenejä, vähemmän drillejä.
2. Iloisuus ja hauskuus.
3. Ottaisin itselle palkkaa tekemästäni työstä

No tämä kannattaa lukea niin kuin se on kirjoitettu. Esimerkiksi Ajax on tunnettu drilleistään, ne kun saa myöskin varsin pelinomaisiksi kun vähän miettii.

Drillien ideana on saada harjoiteltu tilanne toteutumaan mahdollisimman monta kertaa, ja siihen ei yksinkertaisesti päästä pelkällä pienpelillä. Tuskin Weinkään silkkaa pienpeliä hakee, mutta "opetuslapsillaan" tuntuu vetävän aika tiukasti siihen suuntaan. Voin toki olla väärässäkin

Oikeastaan voidaan hieman miettiä miten hyvä drilli edes eroaa pienpelistä, muuten kuin valmentajan antaman nimen verran. Hyvässä drillissä toteutuu muukin kuin tötsän ohittaminen tai seinäsyöttö.

[Jortsukka]

No tämä kannattaa lukea niin kuin se on kirjoitettu. Esimerkiksi Ajax on tunnettu drilleistään, ne kun saa myöskin varsin pelinomaisiksi kun vähän miettii.

Drillien ideana on saada harjoiteltu tilanne toteutumaan mahdollisimman monta kertaa, ja siihen ei yksinkertaisesti päästä pelkällä pienpelillä. Tuskin Weinkään silkkaa pienpeliä hakee, mutta "opetuslapsillaan" tuntuu vetävän aika tiukasti siihen suuntaan. Voin toki olla väärässäkin

Oikeastaan voidaan hieman miettiä miten hyvä drilli edes eroaa pienpelistä, muuten kuin valmentajan antaman nimen verran. Hyvässä drillissä toteutuu muukin kuin tötsän ohittaminen tai seinäsyöttö.

Weinin kirjaa kun luet, niin onhan sielläkin drillejä, mutta juuri sellaisia mitkä ovat pelinomaisia ja huomautuksilla mitkä tukevat pelinomaisuutta. Mielestäni drilli, hyvin mietittynä, on sellainen missä opitaan se perustaito jota voi sitten pienpelissä harjoituttaa enemmän ja eri tavalla.

[joks11]

Weinin kirjaa kun luet, niin onhan sielläkin drillejä, mutta juuri sellaisia mitkä ovat pelinomaisia ja huomautuksilla mitkä tukevat pelinomaisuutta. Mielestäni drilli, hyvin mietittynä, on sellainen missä opitaan se perustaito jota voi sitten pienpelissä harjoituttaa enemmän ja eri tavalla.

No niin arvelinkin

[nollaykskolme]

No se mihin tuossa jutussa tartun, on se aika minkä hän toivoi (ja edellytti) futisharjoitteluun käytettävän ja se oli muistaakseni 3h/päivä ympäri vuoden. Siis keskimäärin 3 tuntia joka ikinen päivä. Ja se oli jo jostain 7-vuotiaasta eteenpäin. Tässä kohtaa meikäläisen veri kyllä kuohahtaa. Tuo määrähän sisältää jo heti sen oletuksen, että lapsi ei ehdi harrastamaan mitään muuta. Ei mitään muuta urheilu-/liikuntalajia tai jotain täysin muuta, kuten vaikkapa partiota tai jonkun musiikki-instrumentin soittoa tai ihan mitä muuta tahansa. Saatikka että jonain iltana ehtisi hetken löhöämään piereskellen sohvalla tekemättä mitään ja olla perheen kanssa kotona.

jos haluaa ammatikseen pelata jalkapalloa niin täytyy aloitaa nuorena. Ei taitoluistelija tytöt valita ettei ehdi kutoa sukkia ja piereskellä sohvalla, vaa ne menee jokailta hallille treeneemaan! Harrastaa saa ja sitä varten on omat hararstyejoukkueet, joille ei tarjota niin laadukasta valmennusta. summasummarum: jos haluat pelata ammattilaisena jalkapalloa niin aloita treenaamaan ajoissa ja tarpeeksi paljon! ura loppuu kuitenkin viimeistään 40v joten ehtiihän sitä harrastaa kutomista ja piereskelyä sitten vielä rapiat 40v!

[juristi]

Mielenkiinoista olis myös tietää esim. onko jossain Saksassa tämmöistä *foorumia* missä joukkueen *valmentajat* keskustelevat miten jalkapallo-oppeja tulisi tehdä jos lapsista saatais pääsarjatason pelaajia (tuskin?)!?

Mistä päättelet ettei olisi? Kuvittelisin siellä olevan vilkkaampaakin keskustelua asian ympärillä, koska ihmismassa on noin 16-kertainen Suomeen verrattuna ja jalkapallo selkeä ykköslaji. Ehkä suurseurojen valmentajilla on omat kanavansa, mutta kyllä maasta löytyy sen vastapainoksi sitten monia pienempiäkin seuroja, joiden valmentajat yrittävät kehittää pelaajiaan pienemmillä resursseilla ja keskustelemalla muiden kanssa. Esimerkiksi Trainertalk-sivustolla näyttäisi olevan jonkinlaista keskustelua aiheesta.

[Messi]

jos haluaa ammatikseen pelata jalkapalloa niin täytyy aloitaa nuorena. Ei taitoluistelija tytöt valita ettei ehdi kutoa sukkia ja piereskellä sohvalla, vaa ne menee jokailta hallille treeneemaan! Harrastaa saa ja sitä varten on omat hararstyejoukkueet, joille ei tarjota niin laadukasta valmennusta. summasummarum: jos haluat pelata ammattilaisena jalkapalloa niin aloita treenaamaan ajoissa ja tarpeeksi paljon! ura loppuu kuitenkin viimeistään 40v joten ehtiihän sitä harrastaa kutomista ja piereskelyä sitten vielä rapiat 40v!

Kun nyt itse kerran noin ehdoton olet, niin provoillakseni sanon vain että taitoluistelijatytöt lopettaa uran 24 v. Tuossa jää vielä futaajalle 16 vuotta aikaa harjoittaa ammattiaan. Ehtii siis myöhemminkin, ei tarvitse olla maailman paras 16 vuotiaana tullakseen ammattifutaajaksi.

[joosar]

Mistä päättelet ettei olisi? Kuvittelisin siellä olevan vilkkaampaakin keskustelua asian ympärillä, koska ihmismassa on noin 16-kertainen Suomeen verrattuna ja jalkapallo selkeä ykköslaji. Ehkä suurseurojen valmentajilla on omat kanavansa, mutta kyllä maasta löytyy sen vastapainoksi sitten monia pienempiäkin seuroja, joiden valmentajat yrittävät kehittää pelaajiaan pienemmillä resursseilla ja keskustelemalla muiden kanssa. Esimerkiksi Trainertalk-sivustolla näyttäisi olevan jonkinlaista keskustelua aiheesta.

Ei kun vaan ajattelin että onkohan tommoisessa jalkapallon suurmaassa junnuvalmentajilla *erimielisyyksiä* kuinka valmennetaan pelaajista hyviä jalkapalloilijoita kuten tässäkin foorumissa on käynyt ilmi?!
Harmi vaan kun on tuo *Deutshe-kieli*-taito niin olematon ettei pysty lukemaan tuota foorumia!!

[Ricardo Leite]

Ei kun vaan ajattelin että onkohan tommoisessa jalkapallon suurmaassa junnuvalmentajilla *erimielisyyksiä* kuinka valmennetaan pelaajista hyviä jalkapalloilijoita kuten tässäkin foorumissa on käynyt ilmi?!

Uskon ehdottomasti, että parikymmentätuhatta saksalaista kykenee helpostikin olemaan kategorisesti samaa mieltä intohimoja herättävästä asiasta. Vitun ulihöenessit ovat eri mieltä vaikka itsensä kanssa, jos vastaväittäjää ei ole lähettyvillä.

[Lenko]

...ovat eri mieltä vaikka itsensä kanssa, jos vastaväittäjää ei ole lähettyvillä.

Näin se menee. Vaikka saksalaiset järjestelmällisiä ovatkin, eivät 82 miljoonaa ihmistä sentään ole mistään asiasta kaikki samaa mieltä.

Ja kuten tuossa edellä sanottiin, moni ihminen on eri mieltä jo itsensäkin kanssa. Asioiden kehittäminen vaatii kykyä kyseenalaistaa vallitseva totuus, omakin totuutensa, ja tahtoa ymmärtää ongelmia monipuolisesti. Yhteen totuuteen ja näkökulmaan jumittuminen ei ole kovin eteenpäin vievää ajattelua tai sitten aurinko kiertää maata. Veikkaisin, että keskustelu juniorivalmennuksesta on Saksanmaalla hyvinkin vilkasta.

Esimerkkinä kulttuurimaiden näkemyseroista sanotaan nyt vaikka vanhat hollantilaiset: Wiel Coerverin teoriat vastaan Bert van Lingenin valmennuskirja. Coerverin logiikka on kehittää pelaajan pallonkäsittelytaito huippuunsa, jolloin saadaan huippupelaajia. Lingenin mukaan silloin saadaan puppupelaajia, koska kehitetään vain tekniikkaa ja laiminlyödään pelin muut osa-alueet. Kumpi on oikeassa: Huipputekniikalla ei saada aikaiseksi huippuja, koska peliäly ei kehity vai peliälyyn keskittymällä ei saada huippuja, koska peliälyllä ei lopulta voida korvata puuttuvaa tekniikkaa? No, ei se ihan noin jyrkästi mene, mutta esimerkkinä siitä, ettei lutuurimaissakaan ole konsensusta siitä, miten huippu saavutetaan, tuo kyllä käy.

Kaipa noita englanninkielisiäkin taisteluforumeita löytäisi, jos etsisi.

[nollaykskolme]

ammattilaisuuteen liittyy tietty ehdottomuus, joten kun lapsi/nuori on siinä 10-18v iässä, niin kyllä siinä pitää tietynlaista ehdottomuutta harjoittelulle ja unohtaa ne sukkien kutomiset joksikin aikaa. Ei nuori Mikael Forssell:kaan kutonu sukkia ja piereskelly sohvalla, tai harrastanu suunnistamista tms. kyllä se siellä kentällä oli illat pitkät ja harjoitteli!

että tämänpäivän juniorit voisivat ottaa hieman oppia nuoren mikael F:n harjoittelu määristä ja motivaatiosta.

kaikki saavat HARRASTAA sen verran kuin haluavat, mutta jos tähtää AMMATTI(laiseksi) niin ei sitä ilman panostusta saa

[Ricardo Leite]

Kaipa noita englanninkielisiäkin taisteluforumeita löytäisi, jos etsisi.

No hollantilaiset nyt ovat vielä asia kokonaan erikseen. Siellä ollaan eri mieltä myös samaa mieltä olevien kanssa ihan vain siksi, että saataisiin vähän kukkoiltua. Mikään ei vie mulkkuutta niin naurettavalle tasolle kuin hollantilainen futaaja ja valmentajat ex-futaajina lienevät samanlaisia.

Nostan tässä nyt pöydälle yhden sanan. Ammattilaisuus. Vaikka erimielisyys on isommissa jalkapallomahdeissa takuulla vielä Suomea huomattavasti radikaalimpaa, tehdään asioita tarvittaessa täysillä yhdessä ja yhtenevällä tavalla. Kun valmentajille maksetaan tehdystä työstä, tehdään työt niin kuin pomo käskee.

Tämä ei tietenkään takaa, että yksi ja sama valmennuslinjaus olisi optimaalisesti paras kehittämään erilaisia pelaajia, mutta jonkinlaiset ohjenuorat valmentajilla on oltava.

Toki joku voi nyt haihatella, että avainsana ei ole ammattilaisuus ja että ammattimainen voi olla olematta ammattilainen. Siihen sanon vain: Ja vitut.

[juristi]

Ei kun vaan ajattelin että onkohan tommoisessa jalkapallon suurmaassa junnuvalmentajilla *erimielisyyksiä* kuinka valmennetaan pelaajista hyviä jalkapalloilijoita kuten tässäkin foorumissa on käynyt ilmi?!

Aivan varmasti sellaisessa massassa on erimielisyyksiä. Jonkin aikaa olen kyseistä palstaa seurannut ja ainakin täällä muutama sivu sitten käyty 1v1 vai 3v1/3v2 syötöillä -harjoitusta ja missä iässä väittely oli jossakin vaiheessa sielläkin väännön kohteena puheenvuorojen ollessa välillä tyyliä "Das ist doch -sorry- scheisse!"

Parasta antiahan nämä väittelyt ovat, sillä siinä joutuu (trolleja lukuunottamatta) perustelemaan oman mielipiteensä myös itselleen. Jokaisella on omanlaisensa kokemukset ja vastaan tulleet ongelmat valmennuksessa, jolloin lähestymistapakin on muotoutunut erilaiseksi. Pieleen mennään sitten siinä vaiheessa, kun omaan kokemuspohjaan perustuvaa mielipidettä lähdetään toitottamaan kaikille sopivana yleistotuutena.

Tämä ei tietenkään takaa, että yksi ja sama valmennuslinjaus olisi optimaalisesti paras kehittämään erilaisia pelaajia, mutta jonkinlaiset ohjenuorat valmentajilla on oltava.

Tässäpä se. Ohjenuorien soveltaminen käytäntöön ja omaan tilanteeseen vaatii sitten puolestaan valmentajalta perehtyneisyyttä ja tietoa, mikä Suomessa taitaa useasti olla kiinni vain valmentajan itsensä mielenkiinnosta ja "ammatti"ylpeydestä. En Saksan mallista tiedä muuta kuin mitä tuota foorumia olen selaillut, mutta siellä tunnutaan pitävän DFB:n koulutuksia aika arvossaan ja moni on niitä käynyt. Tilasin itselleni sikälälisen liiton virallisen koulutuskirjan, jossa on annettu aika selkeät palikat minkä tyylisiä harjoituksia millekin ikäluokalle tulisi pitää. Voin kertoa tarkempaa vertailua Pöllöliiton koulutuksiin, kunhan pääsen D-kursseille, mutta E-luentojen perusteella täällä jaettava tieto tuntuisi olevan kuitenkin aika saman tyylistä.

Onko erona sitten lähinnä se, kuinka moni junnuvalmentaja käy hakemassa tietoa ja ohjenuoria? Itselläni meni ensimmäinen vuosi vain ihmetellessä, kun ensimmäisissä harjoituksissa tyrkättiin kentän puolelle ohjeistuksella "olet nyt valmentaja". Toivottavasti tässä on vähitellen jotain osaamista tarttunut matkaan, sillä kovin ammattimaisia palloilijoita en olisi silloin osannut valmentaa.

[Pussikalja]

Toki joku voi nyt haihatella, että avainsana ei ole ammattilaisuus ja että ammattimainen voi olla olematta ammattilainen. Siihen sanon vain: Ja vitut.

Jos tästä määrästä junioreita ei saada edes maksavia katsojia pääsarjapeleihin, saati pelaajia, niin voit työntää sen ammattimaisuuden siihen lainauksessa mainitun aukon viereiseen reikään.

Meillä ei riitä rahat edes ammattimaisuuteen harvojen yksilölajien huipuille, jossa menestystä on saavutettu, saati 10 000 ammattijalkapallovalmentajan palkkaukseen. Realiteettien tunnustaminen on perusedellytys kehityksen mahdollistamiselle. Tästä on jo ihan hyviä esimerkkejä Tutor- toiminnan ja seurakohtaisesti 1-2 ammattimaisen valmentajan palkkauksena olemassa ja se on jo nyt tuonut rajat vastaan kustannusten kohdalla. Mutta toiminta on oikeansuuntaista, joten en sitä kritisoi.

Meillä ammattimaisuus voi olla vain sellaisen koulutusjärjestelmän työntekijöillä(tutorit/seuran sisäiset kouluttajat), jotka siirtävät oikeita toimintamalleja harrastelija- ja vapaaehtoistoiminnalla ylläpidetylle riittävän laajalle junioritoiminnalle. Koulutusverkko voidaan rakentaa ammattimaisesti, mutta jokaiselle toimijalle ei ole mahdollisuutta kuluja enempää palkkaa maksaa. Vanhemmissa ikäluokissa on toki jo lahjakkuuksien kerääminen ammattivalmennukseen ja keskitettyihin keskuksiin mahdollista. Mutta jotta sinne pelaajamassaa olisi käytettävissä, resursseja täytyy myös sinne perustoimintaan suunnata, ei rahana/"ammattimaisuutena", vaan koulutuksena. Yksinkertaisesti pitkällä tähtäimellä mikään, joka ei tuota tuloja, ei voi kasvattaa menoja. Sitten kun seuroilla on katsomossa 10 000 katsojaa ja pelaajilla voidaan tehdä voittoa, tilanne on toinen. Mutta ensin tulot, sitten vasta menot tai koko laji on pian konkurssissa Suomessa.

[Ricardo Leite]

En sanonutkaan tässä yhteydessä, että se Suomessa olisi nykyresursseilla mahdollista. Vaan sen, että valmentajilta nyt vaan on helpompi vaatia ammattimaisuutta silloin kun ne tekevät hommaa ammatikseen.

Haihatellaanpa kuitenkin: fyrkkaa on aivan vitusti käytössä kun puhutaan syrjäytymisen aiheuttaman masennuksen tai vaikkapa huonojen elämäntapojen tuomien sairauksien jälkihoidosta. Siinä vaiheessa kun valtio päättää lääkefirmojen rahoittamisen sijaan suunnata hieman rahaa ennaltaehkäisevään toimintaan, mikä kulkee nimellä urheiluseuratoiminta, on rahoitusongelma puoliksi voitettu.

No joo ei se noin yksinkertaista ole, mutta jo pelkällä asenneilmapiirin muutoksella tehtäisiin ihmeitä.

[Pussikalja]

No niin, RL, tästä haihattelusta olemme yhtä mieltä. On paljon toimintaa, jota voi rinnastaa "päivähoitoon" ja nuorisotyöhön. Palloilulajit ovat tässä etulyönti asemassa, koska teoriassa ne ovat kustannustehokkaita, sillä porukkaa on aina paljon. Jos palloilulajit olisivat kykeneviä yhteistyöhön, se alle 12 v perusliikunnallisuus ja päiväkerhotoiminta olisi varmasti kustannustehokkaasti järjestettävissä, joka ratkaisisi monta lajikohtaistakin ongelmaa. Mutta se vaatisi yhteistyötä, ei toisen kampitusta. Jos tätä lähtisi kiekkoväki viemään eteenpäin, niin 90% futisväestä vastustaisi, vaikka se mm. futispojille/tytöille pari tuntia lisää liikuntaa päivässä toisi. Avainsana on mainitsemasi asenneilmapiiri ja ensin sen olisi muututtava urheilupiireissä, ennenkuin sitä yhteiskunnalta voisi odottaa.

[Messi]

En sanonutkaan tässä yhteydessä, että se Suomessa olisi nykyresursseilla mahdollista. Vaan sen, että valmentajilta nyt vaan on helpompi vaatia ammattimaisuutta silloin kun ne tekevät hommaa ammatikseen.

Haihatellaanpa kuitenkin: fyrkkaa on aivan vitusti käytössä kun puhutaan syrjäytymisen aiheuttaman masennuksen tai vaikkapa huonojen elämäntapojen tuomien sairauksien jälkihoidosta. Siinä vaiheessa kun valtio päättää lääkefirmojen rahoittamisen sijaan suunnata hieman rahaa ennaltaehkäisevään toimintaan, mikä kulkee nimellä urheiluseuratoiminta, on rahoitusongelma puoliksi voitettu.

No joo ei se noin yksinkertaista ole, mutta jo pelkällä asenneilmapiirin muutoksella tehtäisiin ihmeitä.

Jos edes puolet siitä rahasta, mitä pistetään toivottomiin narkkareihin ja alkoholisteihin pistettäisiin junnuvalmennukseen, olisimme heittämällä yksi maailman parhaista urheilukansoista. Ihan vain noin mielenkiinnosta aloin laskemaan: 10.000 "syrjäyttänyttä" maksaa yhteiskunnalle arvioilta (alaknttiin) 200.000.000 euroa. Mitäs tällä rahalla saisikaan?

[drone]

Jos edes puolet siitä rahasta, mitä pistetään toivottomiin narkkareihin ja alkoholisteihin pistettäisiin junnuvalmennukseen, olisimme heittämällä yksi maailman parhaista urheilukansoista. Ihan vain noin mielenkiinnosta aloin laskemaan: 10.000 "syrjäyttänyttä" maksaa yhteiskunnalle arvioilta (alaknttiin) 200.000.000 euroa. Mitäs tällä rahalla saisikaan?

Paavo on ministeri. Noottia Paavolle? Kylmiä lukuja pöytään, mahdollisesti selvitys siitä, miten valtion resursseja on "sivistyneemmissä" jalkapallomaissa jaettu?
Paljonko Paavo muuten on puhunut kuningaslajin puolesta ministeripäivinään? Mielestäni ei kovinkaan paljon ollakseen intohimoinen fani. Itse asiassa en ole muutamien alkukannanottojen jälkeen kuullut hänen puhuvan esimerkiksi suomalaisen juniorivalmennuksen vaatimasta ryhtiliikkeestä yhtikäs mitään. Ovatko paineet muiden lajien taholta käyneet liian koviksi?

[janijee]

Jos edes puolet siitä rahasta, mitä pistetään toivottomiin narkkareihin ja alkoholisteihin pistettäisiin junnuvalmennukseen, olisimme heittämällä yksi maailman parhaista urheilukansoista. Ihan vain noin mielenkiinnosta aloin laskemaan: 10.000 "syrjäyttänyttä" maksaa yhteiskunnalle arvioilta (alaknttiin) 200.000.000 euroa. Mitäs tällä rahalla saisikaan?

[Ricardo Leite]

No niin, RL, tästä haihattelusta olemme yhtä mieltä. On paljon toimintaa, jota voi rinnastaa "päivähoitoon" ja nuorisotyöhön. Palloilulajit ovat tässä etulyönti asemassa, koska teoriassa ne ovat kustannustehokkaita, sillä porukkaa on aina paljon. Jos palloilulajit olisivat kykeneviä yhteistyöhön, se alle 12 v perusliikunnallisuus ja päiväkerhotoiminta olisi varmasti kustannustehokkaasti järjestettävissä, joka ratkaisisi monta lajikohtaistakin ongelmaa. Mutta se vaatisi yhteistyötä, ei toisen kampitusta. Jos tätä lähtisi kiekkoväki viemään eteenpäin, niin 90% futisväestä vastustaisi, vaikka se mm. futispojille/tytöille pari tuntia lisää liikuntaa päivässä toisi. Avainsana on mainitsemasi asenneilmapiiri ja ensin sen olisi muututtava urheilupiireissä, ennenkuin sitä yhteiskunnalta voisi odottaa.

Tässäpä se on paljon peräänkuuluttamani epäkohta. Nuoriso-ohjaajat ovat ammattilaisia. Päiväkerho-ohjaajat ovat ammattilaisia. Opettajat ovat ammattilaisia. Kuraattorit, lääkärit ja psykologit ovat ammattilaisia. Miksi urheiluseurat ovat valtion silmissä erillinen linnake, jonka työntekijöiden palkkaamiseen valtiolta ei rahaa liikene? Noh, siksi toki, että urheiluseuroissa ollaan läpi historian tehty talkootyötä aatteen palosta ja rakkaudesta lajiin.

Uutisia valtiolle: ne päivät ovat ohi, kiitos talous- ja työelämässä vallitsevan ilmapiirin, enkä usko niiden koskaan palaavan.

Voin sortua itselleni epätyypilliseen lajiromantiikkaan, mutta itse en voisi kuvitella urheiluseuraa parempaa yksilön kehittymisen mahdollistavaa instanssia kuin liikkuminen urheiluseurassa. Mistä lapsi löytää samanlaisen sosiaalisen tukiverkoston? Saa kasvatuksen terveyttä edistävään liikunnalliseen elämäntapaan? Oppii käsittelemään onnistumisia ja pettymyksen tunteita? Kantamaan vastuuta tekemistään ja ottamaan muut huomioon?

Ja nyt kysymys: mitkä ovat ne yhteiskunnalliset ongelmat, mitkä päivästä toiseen nousevat ilta-pulujen ja hesarien lööpeissä pinnalle?

Se rahamäärä, minkä valtio kohdistaa urheiluseuroille on täysin naurettava summa ottaen huomioon sen mitä urheiluseurat tarjoavat ja ennen kaikkea voisivat tarjota valtiolle.

[Pussikalja]

Yksi syy, miksi urheilu ei saa valtion rahoitusta, on niiden itsekeskeisyys. Ei verorahoilla voi tukea vain yhtä lajia, vaan koko urheilua.

Jos edes puolet siitä rahasta, mitä pistetään toivottomiin narkkareihin ja alkoholisteihin pistettäisiin junnuvalmennukseen, olisimme heittämällä yksi maailman parhaista urheilukansoista. Ihan vain noin mielenkiinnosta aloin laskemaan: 10.000 "syrjäyttänyttä" maksaa yhteiskunnalle arvioilta (alaknttiin) 200.000.000 euroa. Mitäs tällä rahalla saisikaan?

Tässä on esimerkki yhdestä omatekemästä typeryydestä johon urheiluväki syyllistyy, eli vastakkain asettelu. Jokainen jalkapalloa pelannut tietää sangen hyvin, että alkoholismi on jopa loukkaantumisia yleisempi syy lupaavan uran katkeamiseen. Palloilulajit ovat erinomainen kasvuympäristö myös näihin ongelmiin, kuten lukuisat tutkimukset nuorten aikuisten alkoholinkäytöstä kertovat. Urheilijat varsinkin pallopeleissä, juovat enemmän kuin nuoret keskimäärin. Se siitä ammattimaisuudesta. Tähänkin pitäisi kehitystyössä kiinnittää huomiota.

Muutenkin touhu on menossa aivan hakoteille. Panostus ja "ammattimaisuus"  on yhä suuremmassa määrin menossa alle 12v tehovalmennukseen, jonka seurauksissa tulisi tarkoin harkita myös ne negatiiviset puolet. Jos siellä porukkaa tippuu matkanvarrelle urheilua loppuikänsä vihaten ja ikusesti pois jalkapallokatsomoista pysytellen, niin ei kovin pitkäjänteiseltä touhulta kuulosta. Tämä luonnollisesti toivottavasti ymmärretään.

Fiksumpi olisi pyrkiä rakentamaan terve motivoiva urheilullinen lapsuus, josta tulee läpi terveitä motivoituneita huippulahjakkuuksia ja terveitä urheilullisia hyvällä itsetunnolla varustettuja nuorten miesten alkuja, jotka myöhemmin täyttävät katsomot, katsellen vanhojen pelikavereittensa pelejä. Ne työkappaleet "ammattilaisten" käsissä ovat tuntevia eläviä lapsia. Sitä ei pidä unohtaa. Ja kaiken lisäksi kaikki nämä edellä mainitut asiat todennäköisesti myös kehittävät optimaalisessa ympäristössä myös niitä suurimpia lahjakkuuksia, eli ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.

Kun on tarjota terve yhteiskunnalle kaikin tavoin kannattava urheilullinen lapsuus, on mahdollista kouluttaa esim. jalkapalloon suuntautuneita nuoriso-ohjaajia, jotka tukevat seuroja valmennustyössä. Silti näiden on keskityttävä pääosin myös niihin lapsiin, jotka eivät tule uusia Littejä olemaan. Ei lapsia karsita, vaan niistä pyritään löytämään lajiin ne lahjakkuudet.

[Mersault]

Tässäpä se on paljon peräänkuuluttamani epäkohta. Nuoriso-ohjaajat ovat ammattilaisia. Päiväkerho-ohjaajat ovat ammattilaisia. Opettajat ovat ammattilaisia. Kuraattorit, lääkärit ja psykologit ovat ammattilaisia. Miksi urheiluseurat ovat valtion silmissä erillinen linnake, jonka työntekijöiden palkkaamiseen valtiolta ei rahaa liikene? Noh, siksi toki, että urheiluseuroissa ollaan läpi historian tehty talkootyötä aatteen palosta ja rakkaudesta lajiin.

Uutisia valtiolle: ne päivät ovat ohi, kiitos talous- ja työelämässä vallitsevan ilmapiirin, enkä usko niiden koskaan palaavan.

Voin sortua itselleni epätyypilliseen lajiromantiikkaan, mutta itse en voisi kuvitella urheiluseuraa parempaa yksilön kehittymisen mahdollistavaa instanssia kuin liikkuminen urheiluseurassa. Mistä lapsi löytää samanlaisen sosiaalisen tukiverkoston? Saa kasvatuksen terveyttä edistävään liikunnalliseen elämäntapaan? Oppii käsittelemään onnistumisia ja pettymyksen tunteita? Kantamaan vastuuta tekemistään ja ottamaan muut huomioon?

Ja nyt kysymys: mitkä ovat ne yhteiskunnalliset ongelmat, mitkä päivästä toiseen nousevat ilta-pulujen ja hesarien lööpeissä pinnalle?

Se rahamäärä, minkä valtio kohdistaa urheiluseuroille on täysin naurettava summa ottaen huomioon sen mitä urheiluseurat tarjoavat ja ennen kaikkea voisivat tarjota valtiolle.

Tässä nyt iloisesti sekoitetaan julkishallinto ja urheiluseurat. Siinä vaiheessa kun jalkapalloseurat valtiollistetaan tai kunnallistetaan, lastentarhaopettajat, opettajat, kuraattorit, lääkärit ja psykologit voi rinnastaa paikallisten potkupalloseurojen ja muiden urheiluseurojen toimijoihin. Siinä vaiheessa kun kaikki ennaltaehkäisevää nuorisotyötä tekevistä seuroista tehdään osa julkishallintoa ja kaikille valmentajille ja muille toimijoille saadaan perustettua virat ja palkat lasketaan Y- tai A-palkkaluokissa, ei enää tarvitse ihmetellä, että miksi urheiluseurat ovat erillinen linnake. Toki tuossa vaiheessa kokkikerhot ja muut ennaltaehkäisevää nuorisotyötä tekevät yhteisöt haluavat rahanjakoon mukaan.

Sen sijaan, että itketään julkisen rahoituksen perään, seuroissa kannattaisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja pohtia mistä rahaa ammattivalmentajien palkkaamiseen saadaan. Silloin kun on todellista tahtoa, keinot rahankeräykseen taatusti löydetään. Ongelma vaan on siinä, että suomalainen jalkapallo on aina ollut ja todennäköisesti tulee aina olemaan omaa etua ajavien temmellyskenttä. Kaikenmaailman puuhastelijat jostakin kumman syystä ajautuvat seurojen päättäviin elimiin lähinnä oman jälkikasvun kautta ja jälki on sen näköistä.