Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Pussikalja]

Kiitos Kaihlamo, tuo Turun systeemi on itseasiassa aika hieno. Tuo 12 v. on varmasti lähimpänä järkevää keskiarvoa, jolloin päätös ja siirtyminen tositoimiin on järkevää. Aiemmin se oli lähempänä 14-15v, eli murkkuiässä, jolloin useimpien kohdalla jo liikaa jäljessä ollaan.

EG, tuo massa selittää paljon. Toisaalta kyllä on pakko ihan omien silmien kautta väittää, että tietyssä vaiheessa pelaajaksi oppimista pienen seuran iso rooli on parempi vaihtoehto, kuin ison kovan jengin pieni rooli. Joskus urallaan olisi hyvä saada ihan oikeissa peleissä kokeilla ja taistella voittoja omalla panoksellaan joukkueelleen, eikä ihan koko aikaa nojata systeemiin ja joukkueen hioutuneeseen yhteistyöhön. Jossain mielessä sitä ykkösjoukkue, kakkosjoukkue ja harrastelijaryhmien olemasaoloa voisi hyödyntää paremminkin, ihan ottamalla oppia mitä huipullepäässyt yksilö on pienseurassa oppinut eritavalla, kuin HJK junnu. Väittäisin, että sielläkin olisi jotain, millä yksilöä kehittää. En pidä ollenkaan paskapuheena sitä 15% helppoja 70% sopivan kovia ja 15% ylikovia pelejä yksilön kehitykselle.

[joks11]

Ketäs niistä puhtaasti ison seuran junnureitin on reitin läpi on käyneet? Veikkaisin että Perpa ja Moisander ainakin ja siinäpä ne sitten taitaapi ollakin. Hämmästyn, jos edes puolet olisivat isojen seurojen kasvatteja nykymajusta, jos lasketaan seurat ennen B-junnuikää.

Niin no, mikä lasketaan isoksi seuraksi? Ainakin minä lasken isoksi seuraksi esimerkiksi FF Jaron(Losan kasvattajaseura).

Muut suurseurojen kasvattamat nykymajusta: Arkivuo, Enckelman, Eremenko jr, Eremenko, Forssell, Hetemaj, Hämäläinen, Ring, Pasanen, Porokara, Tarvajärvi, Hradecky, Ääritalo. Jäikö joku mainitsematta?

Ja kyllä, lasken myös FC Kuusysin isoksi seuraksi.

Tai no, voihan noista aloittaa sen ikiaikaisen nillityksen että Miklu ei ole Klubin kasvatti koska pelasi pari ensimmäistä vuottaan Pallopojissa.

[Pussikalja]

Kiitos Joks, ja kyllä KTP ja Pukki sekä Ojala 12v Inter sekä Furu Jaro voidaan saamaan listaan lisätä. Itseasiassa jos jossain on kehitystä  tapahtunut, niin näitä seuroja joita voi kutsua junioriseuroiksi on muutaman sijasta jo kymmeniä. Suunta on muuten mielestäni ihan oikea ja mikään ei liene esteenä sille, etteikö lopuissakin seuroissa asioita voisi tehdä parhaan ymmärryksen mukaan oikein. Se kai se tavoite tulisi kaikilla olla?

Eikun: Furu Jazz, molemmilla seuduilla tehdään hyvää työtä...

[Callit]

Pistän nyt tänne, kun asia liittyy kuitenkin otsikkoon. Sattui nimittäin viime viikonloppuna...

Katseltiin ryhmässä A-junnujen SM-karsintaa. Peli oli suht tasaista ja erittäin kurinalaista, hyvää peliä kaiken kaikkiaan. Huomioni kiinnittyi siihen, että yksikään pelaaja ei tuntunut hirveästi tunkevan kuvitteelliseen scoutinkirjaani. Lopulta huomioni kiinnitti maahanmuuttajataustainen tuulennopea laituri, joka aina pallon saadessaan yritti jotain jekkua ja oli kaikin tavoin aktiivi. Kerran se pisti laidalla kaverin nippuun ja lähti juoksemaan diagonaalisti yli suuren keskelle tyhjäksi jääneen tilan. Katsomo tuomitsi moisen "syötääää jo" toteamuksella, mikä oli järjetön jo sikälikin, että yhtään rohkeata syöttösuuntaa ei ollut. Lopulta kaveri syötti oikein näpsästi kaverille, joka menetti pallon. Myöhemmin minulle selvisi, että kyse on maajoukkuekaverista, joka pelaa vanhemmassa ikäluokassa, siis selvä talentti. Kysymys kuuluukin, kuinka helvetisti meillä tuhotaan junnuiässä pelaajien taitoja ja luovuutta tällaisilla syötä-syötä-syötä -paskahuudoilla? Aiheesta on muuten pitkät pätkät Zlatanin muisteloissa.

Hauskin aiheeseen liittyvä tapaus pisti aikanaan korviin Riihimäen raviksella, kun alle 10-vuotias janari pisti vastustajia nippuun vasemmalla laidalla. Käänsi sitten pallon oikealle jalalleen ja keskitti kaikessa rauhassa varsin kaukana olleelle hyökkääjälle. Keskitys oli totaalisen luokaton ja lensi enemmänkin omaa maalia kohti. Valmentaja palkitsi manööverin "AJOISSAAAAA" parkaisulla, vaikka tosiasiassa kaverin olisi kannattanut käyttää harhautuksilla syntynyt tila maalille etenemiseen. En ole tähän päivään mennessä keksinyt, miten aikaisempi keskittäminen olisi parantanut huonon keskityksen laatua.

Tämä ongelma on niin laajalle ja syvälle levinnyt, että liiton kouluttajien ja johtajien pitäisi pitää massiiviset talkoot koko ajattelutavan muuttamiseksi. Isoihin turnauksiin kouluttajia keräämään aineistoa idioottivalkkujen aivopieruista, ja suoraa palautetta. On vaan muutettava koko ajattelutapa tuosta syötä-syötä-syötä-moodista uskalla-uskalla-uskalla-moodiin.

[Kaihlamo]

No kyllähän kaikissa koulutuksissa tuosta puhutaan. Ne tulokset vaan tuppaa näkymään vähän myöhemmin jos tätä "ohjenuoraa" on noudatettu. Jos/kun tänään omien pelaajien kanssa vedetään tuon mukaan niin Callit voi aikaisintaan vuonna 2020 vastaavassa pelissä sitten ihailla pelaajien osaamista

[drone]

No kyllähän kaikissa koulutuksissa tuosta puhutaan. Ne tulokset vaan tuppaa näkymään vähän myöhemmin jos tätä "ohjenuoraa" on noudatettu. Jos/kun tänään omien pelaajien kanssa vedetään tuon mukaan niin Callit voi aikaisintaan vuonna 2020 vastaavassa pelissä sitten ihailla pelaajien osaamista

Sitä vaan tässä rupesin miettimään, että oliko se "maahanmuuttajataustainen tuulennopea laituri, joka aina pallon saadessaan yritti jotain jekkua ja oli kaikin tavoin aktiivi" kuitenkin samaa ikäluokkaa muiden kanssa. Eli että joissakin tapauksissa tällä uskalla-uskalla-uskalla-metodiikalla voitaisiin sittenkin saavuttaa tuloksia myös kohtuullisessa ajassa?

Ja jos aiheesta on kerran pitkät pätkät Zlatanin muisteloissa, niin tästä voisi päätellä, että syötä-syötä-syötä-metodiikka on käytössä myöskin rakkaassa länsinaapurissamme, joka sentään on menestynyt jalkapallossa vähintäänkin kohtuullisesti.

Valaiskoot tietävämmät valaistumatonta mieltä, joka käy sitä sekavammaksi, mitä enemmän näitä ruohonjuuritason valmennusongelmia lukee...

[John Rambo]

Tämä ongelma on niin laajalle ja syvälle levinnyt, että liiton kouluttajien ja johtajien pitäisi pitää massiiviset talkoot koko ajattelutavan muuttamiseksi. Isoihin turnauksiin kouluttajia keräämään aineistoa idioottivalkkujen aivopieruista, ja suoraa palautetta. On vaan muutettava koko ajattelutapa tuosta syötä-syötä-syötä-moodista uskalla-uskalla-uskalla-moodiin.

Tällainenhan on koko ajan käynnissä, ja juuri näihin esimerkiksi ne Fortumin Tutorit puuttuvat junnuturnauksissa ja koulutustilaisuuksissa. Samalla seurojen ja vastuuvalmentajien tulee iskostaa tämä mentaliteetti vanhempiinkin, sillä varsin usein kentän laidalla näkee myös valittavia vanhempia kun se pienen kyläseuran ainoa taitava poika ei haekaan sitä syöttöä niin usein kuin sen kanssapelaaja Kari-Kristiinan isä toivoisi. Isommissa seuroissa tämä asia on jo nyt minun suppean näkemykseni mukaan kunnossa niin valmentajien kuin vanhempienkin suhteen.

[Pussikalja]

Onkohan tämä Callit nyt kuitenkaan vain joko tai asia. Yksi selkeä muutos, kun yksilötaitoa on jo 15 vuotta korostettu, on pallottomien passiivisuus. Se näkyy ihan majua myöden. Pitäskö sitä tajuntaa milloin haastaa myös opettaa? Ja miten pallottomana voit tehdä tilaa kaverille haastaa ja tarjota syöttösuuntia ja samalla helpottaa harhautusta, jos valinta on ohittaa myös opettaa? Juniori-iässä pitäisi opettaa eväät sen oikean valinnan tekemiseen ja siihen ei päästä vain itseyrittämällä tai vain syöttelemällä. Kummassakaan ei voi olla hyvä, jos molempia ei hahmota. Kyllähän sekä 1 vs. 1, että syöttö, vaatii tilan hyvää hahmottamista, jotta se peliä edistäisi. En voi käsittää, kuinka sen voi hallita, jos rohkaistaan vain ohittamiseen, tai vain syöttämiseen. Sen tiedän, että jos ohje on vain mennä itse, niin ei siinä pelikaverit juuri viitsi päkiöille nousta, kun se syöttö ei koskaan sieltä tule.

[Lenko]

Olen samaa mieltä tuosta ”Helppo syöttö!” –valmennuksesta ja sen kurjuudesta. Olen tässäkin ketjussa sitä tilittänyt väsymiseen saakka. Heitän nyt toisen näkökulman ihan vain inttääkseni vastaan itselleni ja muille.

Jalkapallo on joukkuepeli. Jos kentällä on yksi ego, joka kirkuu palloa pää savuten ja aina sen saadessaan pyrkii kuljettamaan kohti vastustajan maalia ja laukaisemaan. Ego on niin suuri, että pelaaja katkoo oman joukkueensa syöttöjä ja vie pallon oman joukkueensa pelaajilta jalasta, jotta pääsee itse kokeilemaan ratkaisua. Tämä ego ei syötä, ei ikinä. Sen sijaan hän saa raivokohtauksia, jos joku pelaajista ei syötä hänelle. Tämä pelaaja voisi hyvin olla juniori-Zlatan.

Kentällä, omassa joukkueessa on 10 muutakin pelaajaa, jotka lähtökohtaisesti vaikuttavat yhtä lahjakkailta, jopa lahjakkaammilta, kuin juniori-Zlatan. Ainoa, mikä heiltä puuttuu, on vakava tunne-elämän häiriö ja sietämättömäksi turvonnut  ego, jotka tuskin tulevat paranemaan edes terapialla. On selvää, että kukaan muu joukkueesta ei kehity, jos kentällä on pelaaja, joka ei pelaa kentällä omaa rooliaan, ei säilytä pelipaikkaansa, katkoo oman joukkueensa syöttöjä ja riistää omilta pelaajilta pallon.

Onko valmentajan oikein uhrata toisten pelaajien kehitys, jotta juniori-Zlatan, josta tuskin kuitenkaan koskaan tulee muuta kuin kusipäinen nelosdivarin jaloille potkija, saa harjoitella joukkuepelissä yksilötaitojaan rauhassa?  Voisiko tätä pelaajaa kehottaa käyttämään katsetta ylhäällä, tunnistamaan pelitilanteita ja syöttämään, kun se on tilanteessa oikea ratkaisu? Vai miten on? Hellanlettas, kun se on yritteliäs poika, ei noille muille ole niin väliksi?

En siis ole uskalla, uskalla, uskalla -lähtökohdasta eri mieltä, mikä käy hyvin ilmi aiemmista viesteistäni. Koetan vain esittää, että jalkapallo on kuljettamista monimutkaisempi peli. Siinä pelissä tunnevammaisen keskinkertaisuuden ja itsekkään lahjakkuuden ero on hiuksenhieno ja erityisen vaikea tunnistaa.

e: Lisätään vielä, että esimerkki ei ole keksitty, saati kaukaa haettu, vaan elävästä elämästä.

[Mersault]

Kyllähän nuo helpposyöttötyypit sais potkia pois pilaamasta suomalaista valmennusta. Nopea suunnanmuutospeli, haasta, haasta, haasta ja haasta. Päälle tiukka miesvartiointi ja keskialue tukkoon. Olen myös aina ollu sitä mieltä, että jos edessä on tyhjä baana ja tilaa mennä, niin kuljeta, kuljeta ja kuljeta. Tuon kuljetuksen päätteeksi vielä monesti pääsee haastamaan kun puolustajat ja keskikenttä ehtii keviästi juoksulinjalle, mutta pääseepähän haastamaan. Kerran eräs majuvalmentaja tuumas, että suomalaisen ja espanjalaisen juniorin erottaa siitä, että espanjalainen ei kuskaa tyhjään tilaan vaan syöttää, mutta suomalainen lähtee aina kuskaamaan. Turpiin tuollaista huruukkoa pitäs laittaa kun ei tajua, että syöttämään oppii myöhemminkin, mutta kuskaamista pitää harjotella. Pelikäsityksen opettaminen taas on katalaanien keino viedä tyhmiltä suomalaisilta viimiset pennit.

[joks11]

Tiukka miesvartiointi?

[nozick]

Kentällä, omassa joukkueessa on 10 muutakin pelaajaa, jotka lähtökohtaisesti vaikuttavat yhtä lahjakkailta, jopa lahjakkaammilta, kuin juniori-Zlatan. Ainoa, mikä heiltä puuttuu, on vakava tunne-elämän häiriö ja sietämättömäksi turvonnut  ego, jotka tuskin tulevat paranemaan edes terapialla. On selvää, että kukaan muu joukkueesta ei kehity, jos kentällä on pelaaja, joka ei pelaa kentällä omaa rooliaan, ei säilytä pelipaikkaansa, katkoo oman joukkueensa syöttöjä ja riistää omilta pelaajilta pallon.

Onko valmentajan oikein uhrata toisten pelaajien kehitys, jotta juniori-Zlatan, josta tuskin kuitenkaan koskaan tulee muuta kuin kusipäinen nelosdivarin jaloille potkija, saa harjoitella joukkuepelissä yksilötaitojaan rauhassa?  Voisiko tätä pelaajaa kehottaa käyttämään katsetta ylhäällä, tunnistamaan pelitilanteita ja syöttämään, kun se on tilanteessa oikea ratkaisu? Vai miten on? Hellanlettas, kun se on yritteliäs poika, ei noille muille ole niin väliksi?

En siis ole uskalla, uskalla, uskalla -lähtökohdasta eri mieltä, mikä käy hyvin ilmi aiemmista viesteistäni. Koetan vain esittää, että jalkapallo on kuljettamista monimutkaisempi peli. Siinä pelissä tunnevammaisen keskinkertaisuuden ja itsekkään lahjakkuuden ero on hiuksenhieno ja erityisen vaikea tunnistaa.

Eikös yksi ratkaisu ole pelata entistä pienemmillä miehistöillä ja pienemmillä kentillä? Isolla kentällä on kieltämättä turhauttavaa jos yksi kaveri sooloilee ja 10 joukkuetoveria odottaa turhaan syöttöä. 5v5 pelissä niitä odottelijoita ei ole kuin neljä ja kaiken lisäksi pieni kenttä johtaa siihen että soolo päättyy hyvin nopeasti joko onnistumiseen (=maali) tai epäonnistumiseen (=pallon menetys).

Pitäisikö isoihin kenttiin siirtymistä lykätä nykyistä vanhempiin ikäluokkiin?

[Mersault]

Tiukka miesvartiointi?

Mikä ettei. Ei muuta kuin tiukasti iholle, niin siinäpä taitopellet yrittää geometrisissä muodostelmissa liikuttaa palloa kataloonian malliin. Ja jos primadonnat yrittää pallottoman liikkeellä venkoilla pelattavaksi, ei muuta kuin palleista kiinni, loppuu pallottomien liike kuin seinään. Suomi on karu ja krouvi maa, joten suomalaisen jalkapallon tulee olle karua ja helvetin ruman näköstä. Ei muuta kun kovapotkuset kaverit pistämään kunnon gagarineita vastustajan rankkualueen rajalle mistä ne maalit on ennenkin tehty.

[Lenko]

Eikös yksi ratkaisu ole pelata entistä pienemmillä miehistöillä ja pienemmillä kentillä? Isolla kentällä on kieltämättä turhauttavaa jos yksi kaveri sooloilee ja 10 joukkuetoveria odottaa turhaan syöttöä. 5v5 pelissä niitä odottelijoita ei ole kuin neljä ja kaiken lisäksi pieni kenttä johtaa siihen että soolo päättyy hyvin nopeasti joko onnistumiseen (=maali) tai epäonnistumiseen (=pallon menetys).

Pitäisikö isoihin kenttiin siirtymistä lykätä nykyistä vanhempiin ikäluokkiin?

http://futisforum2.org/index.php?topic=108352.1000

Vastaus 1005 ja keskustelua siitä eteenpäin. Palloliittokin on tälle vuodelle pudottanut pelaajamääriä, mitä en ennen tuota viestiä tiennyt.

[Callit]

Hienoa keskustelua syntynyt... Korostaisin vielä, että tämä scouttaamani janri ei todellakaan ollut mikään toivoton soolo. Olipahan vaan kyllin taitava ohittamaan ja vieläpä uskalsi tehdä sitä.

[joosar]

.

[Ricardo Leite]

Laitetaan ny vaikka tänne: http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=76409:tutkimus-jalkapalloilijat-eteviae-ongelmanratkaisussa&catid=38:tiede&Itemid=7

"Kuten Ricky jo useita vuosia sitten oletti..."

No joo eihän tuossa mitään ihmeellistä ole. Ihan kiva, että tuollainen kehittävä ominaisuus jalkapallolla on. Uskon siis tulosten pohjautuvan ensisijaisesti jalkapallon kehittävään vaikutukseen ja vasta toissijaisesti luonnonvalintaan.

Olisikin kiinnostava tutkimus, mikäli vastakkainasettelun Suomessa saman kaltaisessa tutkimuksessa verrattaisiin jääkiekko- ja jalkapallohuippuja.

[ohimo]

Laitetaan ny vaikka tänne: http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=76409:tutkimus-jalkapalloilijat-eteviae-ongelmanratkaisussa&catid=38:tiede&Itemid=7

"Kuten Ricky jo useita vuosia sitten oletti..."

No joo eihän tuossa mitään ihmeellistä ole. Ihan kiva, että tuollainen kehittävä ominaisuus jalkapallolla on. Uskon siis tulosten pohjautuvan ensisijaisesti jalkapallon kehittävään vaikutukseen ja vasta toissijaisesti luonnonvalintaan.

Olisikin kiinnostava tutkimus, mikäli vastakkainasettelun Suomessa saman kaltaisessa tutkimuksessa verrattaisiin jääkiekko- ja jalkapallohuippuja.

Saattaa myös olla, että jalkapallo ei kehitä tätä ominaisuutta vaan paljastaa sen.

[Sinkkis]

Viikonlopun Lepa Cup takana ja surullista oli monen joukkueen toiminta. Paras oli erään maalin johdossa olleen tyttöjoukkueen vanhemman huuto tytölle  sivurajatilanteessa, jossa pallo piti hakea pitkältä.

"Älä pidä kiirettä aika loppuu kohta" tjsp

Omaan silmään paistoi myös, että monet joukkueet ottivat lämpöjä asfaltilla. Tämähän ei voi olla hyväksi?

[nozick]

Viikonlopun Lepa Cup takana ja surullista oli monen joukkueen toiminta. Paras oli erään maalin johdossa olleen tyttöjoukkueen vanhemman huuto tytölle  sivurajatilanteessa, jossa pallo piti hakea pitkältä.

"Älä pidä kiirettä aika loppuu kohta" tjsp

En ollut paikalla, mutta tytär oli. Sen vuoksi kiinnostaa tietää, että mikä monen joukkueen toiminnassa oli "surullista". Sitä en jaksa pitää kovin surullisena, että yksi vanhemmista huuteli jotain lievästi epäurheilijamaista.

Tyttären kasvojen loiste kotiin tullessa kertoi, että meidän joukkukeen toiminta ei ollut "surullista".

[Sinkkis]

En ollut paikalla, mutta tytär oli. Sen vuoksi kiinnostaa tietää, että mikä monen joukkueen toiminnassa oli "surullista". Sitä en jaksa pitää kovin surullisena, että yksi vanhemmista huuteli jotain lievästi epäurheilijamaista.

Tyttären kasvojen loiste kotiin tullessa kertoi, että meidän joukkukeen toiminta ei ollut "surullista".

- pleikkaohjaus eli valmentajien suut kävi nopeampaa kuin tyttöjen jalat. Parhaillaan ohjaukseen osallistui vanhempiakin.
- pelaaminen ilman minkäänlaista ideaa (maalivahdin käsistä niin pitkää kuin jalasta lähtee)
- pelinohjaajille mussuttamista kuului jonkin verran. (oli kyllä melko luokattomia, mutta en sitä ääneen huutaisi)

Kyllähän lapsi hymyillen tulee kotiin, vaikka noita kohtia tapahtuisikin.

Yhden vanhemman huuto kuvasi sitä tuloshakuisuuutta joka paistoi monesta joukkueesta läpi. Lähdetään hakemaan voittoa vaikkapa pelaajien kehityksen kustannuksella.

Kannattaa vaikka lukea Kottilan ajatuksia valmentamisesta uusimmasta 90min lehdestä. Kertoo oikeastaan kaikki ongelmakohdat mitä tuolla turnauksessakin näkyi.

http://digipaper.fi/90min/88730/

Sivu 6-7

Kottilaa lainatakseni

minäkin voitan mielelläni, mutta tärkeämpää on millä tavalla se voitto tulee

[nozick]

- pleikkaohjaus eli valmentajien suut kävi nopeampaa kuin tyttöjen jalat. Parhaillaan ohjaukseen osallistui vanhempiakin.
- pelaaminen ilman minkäänlaista ideaa (maalivahdin käsistä niin pitkää kuin jalasta lähtee)
- pelinohjaajille mussuttamista kuului jonkin verran. (oli kyllä melko luokattomia, mutta en sitä ääneen huutaisi)

Eli aika tutut ongelmat kaikista nappulaturnauksista. En puolustele ketään, mutta esitän ihan piruuttani vasta-argumentit, ihan vain sen vuoksi että näihin(kin) asioihin voi olla monta eri näkemystä:

Valmentajat aivan kuten pelaajatkin elää peleissä tunteella mukana, ja niin pitääkin. Eihän urheilussa ole mitään mieltä, ellei ottelussa tavoitella voittoa. Minulle tunteella mukana eläminen tarkoittaa mm. sitä, että valmentajana huudan välistä kurkku suorana omille pelaajilleni. Joskus kun tuomari on ihan pihalla huudan sillekin kurkku suorana. Pelaajille karjun positiivista kannustusta ("Ei pääse ohi!"), tuomarille vihaisen ("Hei, vihellä") käskyn. En jaksa nähdä tässä pahaa. Päin vastoin, onhan se pelaajillekin positiivista nähdä että peli on valmentajallekin tärkeä, eikä mikään virkatyönä hoidettava hoh-hoijaa keikka.

Siitä olen kyllä Kottilan kanssa samaa mieltä, että silläkin on merkitystä kuinka peli voitetaan (tai hävitään).

Ilman ideaa pelaamisesta en keksi mitään hyvää sanottavaa ;-)

[joks11]

Tuomarille huutaminen on kyllä aivan vitusta.

1) tuomareita on liian vähän. Riittävästi kommentointia(vaikka olisikin paska dumari) -> tuomari lopettaa. Sitten niitä on taas yksi vähemmän.

2) opetat samalla lapsia kommentoimaan tuomarin päätöksiä. Näinhän asia ei jalkapallossa saisi olla ja myöhemmin jotkut tuomarit nostelevat lappuja tästä. Lisäksi pelaajien keskittyminen itse asiaan herpaantuu.

Mitään hyvää puolta en keksi.

[rukkanen]

Tuomarille huutaminen on kyllä aivan vitusta.

1) tuomareita on liian vähän. Riittävästi kommentointia(vaikka olisikin paska dumari) -> tuomari lopettaa. Sitten niitä on taas yksi vähemmän.

2) opetat samalla lapsia kommentoimaan tuomarin päätöksiä. Näinhän asia ei jalkapallossa saisi olla ja myöhemmin jotkut tuomarit nostelevat lappuja tästä. Lisäksi pelaajien keskittyminen itse asiaan herpaantuu.

Mitään hyvää puolta en keksi.

Tähän täysin sama. Ihan samalla lailla ne tuomarit useimmiten junnupeleissä ovat vielä vasta harjoittelemassa tuomarointia. Virheitä pitää antaa tulla, ihan samalla tavalla kuin omille pelaajille täytyy sallia virheiden tekeminen (olettaen tietysti, ettei virhe johdu laiskuudesta/välinpitämättömyydestä). Jos tuomarin ratkaisuista jokin jää oikein pahasti vaivaamaan, käyn sitten pelin jälkeen rauhallisesti kysymässä tuosta tilanteesta, että miksi näin. Ja tietenkin, jos on ollut oikein hyvä ja johdonmukainen dumari, niin yritän aina muistaa tästäkin mainita henkkoht.

[nozick]

Tuomarille huutaminen on kyllä aivan vitusta.

Ymmärrän näkemyksesi, mutta aion jatkaa omalla linjallani. Puolustuksekseni voin sanoa, että huudan tuomarille harvoin (ehkä joka viides peli) ja olen vastaavasti käynyt kädestä pitäen kiittelemässä hyviä tuomareita hyvästä pelistä.