Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Sope]

Täytyy ihan ensiksi todeta, että olen oikeastaan täysin samaa mieltä Kaihlamon kanssa joka asiasta.

Valmennan itsekin 03-ikäisiä poikia ja pelaamisen aloittaessa aremmilla pojilla oli "syöttö" sellainen nopea sutaisu, jolla yritetään pelata pallo jollekin toiselle, joka uskaltaa tehdä jotain pallon kanssa tai sitten näennäissyöttö (pallon poispotkaisu johonkin sattumanvaraiseen suuntaan ekalla kosketuksella on parempi kuin sen menettäminen?). Tällä hetkellä melkein kaikki pojat (löytyy vielä pari, jotka eivät) uskaltavat ottaa pallon haltuun ja kuljettaa sitä. Mulle ei ole niin tärkeää, että yrittävätkö ne pelaajat mennä ohi niistä vastustajista, kunhan uskaltavat ottaa sen pallon itselleen ja liikkua sen kanssa. Ennen pitkää pitää oppia ottamaan se pallo itselle liikkeeseen, mutta sen aika tulee luultavasti ensi vuoden aikana.

[Kaihlamo]

Weinin viikonlopun kurssin parasta sisältöä olivat pienet yksinkertaiset totuudet joita ei aina näe massan seasta.

-Maailman parhaat jalkapalloilijat pitää palloa hallussaan 90 minuutin pelin aikana maksimissaan 90 sekunttia.

Korjasin, jollei sitten viime viikon aikana ole Horst aikaa pienentänyt kolmannekseen aiemmasta?

[Ricardo Leite]

Valmennan itsekin 03-ikäisiä poikia ja pelaamisen aloittaessa aremmilla pojilla oli "syöttö" sellainen nopea sutaisu, jolla yritetään pelata pallo jollekin toiselle, joka uskaltaa tehdä jotain pallon kanssa tai sitten näennäissyöttö (pallon poispotkaisu johonkin sattumanvaraiseen suuntaan ekalla kosketuksella on parempi kuin sen menettäminen?).

Jos jalkapallo-ottelun voittamista mietitään, niin sattumanvaraiseen suuntaan sutaisu todella on parempi vaihtoehto kuin sen menettäminen .

[#666]

Korjasin, jollei sitten viime viikon aikana ole Horst aikaa pienentänyt kolmannekseen aiemmasta?

Näin olin todellakin kuulevinani. Ainakin sekunneista puhuttiin , tosin aina ei saanut ihan selvää. Oli Horstilla kurkku niin kipeä ja rohiseva, eikä esityslaitteistokaan aina toiminut.  No anyway todella pieni aika verrattuna kokonaisminuuttimäärään.

[Kaihlamo]

Näin olin todellakin kuulevinani. Ainakin sekunneista puhuttiin , tosin aina ei saanut ihan selvää. Oli Horstilla kurkku niin kipeä ja rohiseva, eikä esityslaitteistokaan aina toiminut.  No anyway todella pieni aika verrattuna kokonaisminuuttimäärään.

Kirjoissaan muistaakseni mainitsee tämän prosentteina: pelistä 2% pallon kansa ja 98% ilman palloa.

[Ricardo Leite]

Tjoo. Kun peliaika on 90 minuuttia on pallo pelissä tuosta noin 60 minuuttia. 60 minuutista puolet pallo on ilmassa tai maassa matkalla pelaajalta toiselle, eikä siis tavallaan kenenkään hallussa. Pallo on siis jonkin pelaajan hallussa noin 30 minuuttia ottelua kohden. 30 minuuttia jaettuna 22 pelaajalla tekee noin 80 sekuntia.

80 sekuntia oletetusta 60 minuutin aktiivisesta peliajasta on taas noin 2%.

Prosenttiosuus pätee myös pienempiin peleihin, koska vaikka pelaajia on vähemmän, on peliaikakin lyhyempi. 2% on aika hyvä nyrkkisääntö, mutta sillä tarkoitetaan vain keskiarvoa. Esimerkiksi hyökkääjät pitävät palloa huomattavan paljon vähemmän kuin keskikentän keskustan pelaajat, toppari tai laitapuolustajat.

Tuo "maailman parhaat pelaajat pitävät palloa hallussaan vain noin 90 sekuntia per ottelu" ei siis aivan täysin pidä paikkaansa. Joskus kelloteltiin huvikseen Espanjan ottelussa Xavin ja Torresin pallon kanssa vietettyä aikaa ja Xavilla lukema taisi olla noin neljä minuuttia ja Torresilla pallo oli hallussa noin 30 sekuntia...

edit: Kellottaa ei tietenkään jaksanut aivan täyttä 90 minuuttia, joten kolmestakymmenestä minuutista johdetulla keskiarvolla mentiin tuossakin. Siksi kellottelut eivät aivan hirvittävän tarkkoja ole.

[Jortsukka]

Yhtään väheksymättä 1vs1 tilanteita tuli mieleen, että aika vähänhän niitä peleissä nykyisin tulee. Siis sellaisia missä oikeasti hyökkääjällä olisi edes mahdollisuutta haastaa. Varsinkaan kentän keskustassa ei juurikaan harhauteta tai haasteta, koska silloin voidaan pallo menettää. Tämä ihan vain sen takia, kun tuli tässä numerokelailussa mieleen. Muistaakseni kun joku kerta laskin niin ~10 harhautusta tulee otteluissa ja ei juuri enempää 1vs1 tilanteita missä edes lähdettäisiin haastamaan.

edit:Tämä täysin väheksymättä 1vs1 pelaamisen opettamista ja haastamisen korostamista. Tärkeintähän nuorena olisi saada itseluottamusta siihen, koska mitä vanhemmaksi mennään sitä vaikeampaa se tosiaan on.

[#666]

Yhtään väheksymättä 1vs1 tilanteita tuli mieleen, että aika vähänhän niitä peleissä nykyisin tulee. Siis sellaisia missä oikeasti hyökkääjällä olisi edes mahdollisuutta haastaa. Varsinkaan kentän keskustassa ei juurikaan harhauteta tai haasteta, koska silloin voidaan pallo menettää. Tämä ihan vain sen takia, kun tuli tässä numerokelailussa mieleen. Muistaakseni kun joku kerta laskin niin ~10 harhautusta tulee otteluissa ja ei juuri enempää 1vs1 tilanteita missä edes lähdettäisiin haastamaan.

edit:Tämä täysin väheksymättä 1vs1 pelaamisen opettamista ja haastamisen korostamista. Tärkeintähän nuorena olisi saada itseluottamusta siihen, koska mitä vanhemmaksi mennään sitä vaikeampaa se tosiaan on.

Horsthan korostaa, että 1vs1 on aina riski eikä täysin hallittavissa. Hänen mukaansa omalla kenttäpuoliskolla ei koskaan saisi ajautua tai pelata 1vs1 tilanteeseen. Syöttöpeleihin hän suosittaa ainoastaan maata pitkin meneviä syöttöjä. Tämä lieneekin toimiva pelityyli nykypelaajilla, jotka ovat taatusti nuorena jauhaneet 1vs1 tilanteita keränneet näin rohkeutta ja itseluottamusta.

Kun tosiaan ajattelee pitemmälle sehän ei tarkoita, että 1vs1 tilanteet pitäisi unohtaa harjoittelusta. Suomalaisten peli on muutenkin melkoista alisuorittamista ja pelirohkeuden puutetta.

Tähän pelirohkeuden puutteeseen tarvitaan enemmän tasoryhmiä, enemmän positiivista kannustusta, enemmän haastamista, enemmän onnistumisia, vähemmän virheistä moittimista sekä vähemmän liian vaikeita harjoitteita ja liian vaikeita pelejä.

 Jokaisen pelaajan täytyisi saada edetä omaa tasoaan vastaavin positiivisin onnistunein askelein.

[Ricardo Leite]

Mitä ne 1 vs. 1 -tilanteet lopulta ovat? Poikkeuksetta klassisia tilanteita, jossa hyökkäävä pelaaja yrittää ohittaa puolustajan pallon kanssa? Ei suinkaan. Kaksinkamppailut, kääntymiset ja ns. jalan vapaaksi hakemiset ovat 1 vs. 1 -pelaamista siinä missä haastaminen sanan varsinaisessa merkityksessä.

Niillä ottelut ratkaistaan, koska 1 vs. 1 -tilanteessa täytyy kyetä pitämään palloa, harhauttamaan tai ostamaan aikaa, jotta alueellinen ylivoima saadaan synnytettyä. Tai vastaavasti riistämään pallo nopeasti hyökkäävän joukkueen alueellisen ylivoiman syntymisen estämiseksi. Ylivoimatilanteen ratkaiseminen on lopulta helppoa. Pallon pitäminen sen luomiseksi on yleensä se vaikein osuus.

Tämä ei tarkoita siis sitä, että harjoituksissa pitäisi pelata 1 vs. 1. Näitä tilanteita tulee kyllä pelatessa pienpelejä vaikkapa 2v2 tai 3v3, jolloin ne nitoutuvat jouhevasti osaksi ylivoiman luomisen harjoittelemista.

[#666]

1vs1 helpotettu pelitilanne (enemmän aikaa ja tilaa) , jossa omaehtoisesti harjoitellut harhautukset ja käännökset saadaan seuraavalle vaikeusasteelle. Pienin onnistunein askelin luodaan itseluottamusta, pelirohkeutta, onnistumisen iloa ja motivaatiota pikkujunnulle.  1vs0, 1vs1, 2vs0, 2vs1, jne....

[Callit]

Jos jalkapallo-ottelun voittamista mietitään, niin sattumanvaraiseen suuntaan sutaisu todella on parempi vaihtoehto kuin sen menettäminen .

Ja junnuvalkun pitää nimenomaan ajatella muuta kuin voittamista. Räiskimisen aika tulee myöhemmin. Ajatus siitä, että opetetaan pikkunassikat vähän rakastamaan palloa on täsmälleen oikea. Alussa tosiaan vähänkin aremmat vain räiskii. Surumielin on sitten todettava, että palloa kuljettamaan pystyville suurin osa vanhemmista ja valkuista sitten karjuu "ajoissa", "syötä", "mikset syöttäny". Juuri tuon takia Suomella on ikuinen maalinteko-ongelma.

[Ricardo Leite]

Ja junnuvalkun pitää nimenomaan ajatella muuta kuin voittamista. Räiskimisen aika tulee myöhemmin. Ajatus siitä, että opetetaan pikkunassikat vähän rakastamaan palloa on täsmälleen oikea. Alussa tosiaan vähänkin aremmat vain räiskii. Surumielin on sitten todettava, että palloa kuljettamaan pystyville suurin osa vanhemmista ja valkuista sitten karjuu "ajoissa", "syötä", "mikset syöttäny". Juuri tuon takia Suomella on ikuinen maalinteko-ongelma.

En nyt tiedä jaksoitko tuon vastineen ruuvata aivan tosissasi, mutta en ainakaan tiedä miten olisin sävyä voinut vielä tehokkaammin ilmaista kun vastoin tapojani sinne jonkin saatanan virnistelevän hymiönkin tuuppasin.

[Noviisi]

Mitä ne 1 vs. 1 -tilanteet lopulta ovat? Poikkeuksetta klassisia tilanteita, jossa hyökkäävä pelaaja yrittää ohittaa puolustajan pallon kanssa? Ei suinkaan. Kaksinkamppailut, kääntymiset ja ns. jalan vapaaksi hakemiset ovat 1 vs. 1 -pelaamista siinä missä haastaminen sanan varsinaisessa merkityksessä.

Niillä ottelut ratkaistaan, koska 1 vs. 1 -tilanteessa täytyy kyetä pitämään palloa, harhauttamaan tai ostamaan aikaa, jotta alueellinen ylivoima saadaan synnytettyä. Tai vastaavasti riistämään pallo nopeasti hyökkäävän joukkueen alueellisen ylivoiman syntymisen estämiseksi. Ylivoimatilanteen ratkaiseminen on lopulta helppoa. Pallon pitäminen sen luomiseksi on yleensä se vaikein osuus.

Tämä ei tarkoita siis sitä, että harjoituksissa pitäisi pelata 1 vs. 1. Näitä tilanteita tulee kyllä pelatessa pienpelejä vaikkapa 2v2 tai 3v3, jolloin ne nitoutuvat jouhevasti osaksi ylivoiman luomisen harjoittelemista.

Todella hyvä pointti.

[fingerström]

Joukkuepelaajia täältä sen sijaan tulee jatkuvalla syötöllä.

Muuten puuttumatta hyvään debattiin, niin missähän niitä joukkuepelaajia olisi tilaisuus nähdä? Ei ainakaan miesten joukkueissa oikeastaan millään tasolla ainakaan riittävästi. Sen sijaan liian paljon näkee pelaajia, jotka eivät uskalla eivätkä osaa ottaa ja kantaa vastuutaan joukkueessa, mikä on joukkuepelaamisen ydin, vaan joko piiloutuvat tai sitten yrittävät sankarillisesti itse.

Tavallaan säkin annat fiiliksen piiloutumisesta siteeraamalla Weinia kuin jotain gurua.

Itse mä kannatan joukkuepelaamista (mikä käytännössä tarkoittaa pienpelejä) alusta lähtien siten, että yritetään kannustaa ja puututaan asiaan, jos joku siirtää vastuuta. Tekniikkaa ei joukkuetreeneissä oikein voi opettaa ja tilanteiden opettaminen taas on aika ulkokohtaista, jos niistä tilanteista ei ole jo kokemusta. Työtä pitää tehdä ja leikki on lasten työtä.

[Kaihlamo]

Muuten puuttumatta hyvään debattiin, niin missähän niitä joukkuepelaajia olisi tilaisuus nähdä? Ei ainakaan miesten joukkueissa oikeastaan millään tasolla ainakaan riittävästi. Sen sijaan liian paljon näkee pelaajia, jotka eivät uskalla eivätkä osaa ottaa ja kantaa vastuutaan joukkueessa, mikä on joukkuepelaamisen ydin, vaan joko piiloutuvat tai sitten yrittävät sankarillisesti itse.

Tavallaan säkin annat fiiliksen piiloutumisesta siteeraamalla Weinia kuin jotain gurua.

Itse mä kannatan joukkuepelaamista (mikä käytännössä tarkoittaa pienpelejä) alusta lähtien siten, että yritetään kannustaa ja puututaan asiaan, jos joku siirtää vastuuta. Tekniikkaa ei joukkuetreeneissä oikein voi opettaa ja tilanteiden opettaminen taas on aika ulkokohtaista, jos niistä tilanteista ei ole jo kokemusta. Työtä pitää tehdä ja leikki on lasten työtä.

En ihan saanut kiinni siitä mitä loppujen lopuksi yritit sanoa. Mutta yritän tuohon Wein kohtaan jotain vastata.

Eli mitä piiloutumista se on? Jos kaveri joka koko juttunsa perustaa pienpeleihin ja pelikäsityksen opettamiseen on jotain omaa juttuani puoltavaa sanonut, niin totta hemmetissä mä sitä silloin voin myös siteerata. Ja näissä asioissa Suomen mittapuulla Horstia voidaan myös kutsua jonkin sortin "guruksi". Mutta itse ainakin suhtaudun ja tarkastelen aina hyvin kriittisesti kaikkea eri koulutuksissa esiteltäviä uusia tai uusvanhoja metodeja/valmennusfilosofioita. Otan sieltä ne jutut mitkä sopivat mun omaan valmennusfilosofiaan. Koskaan en koko juttua ole kopioinut ja tuskin sellaista juttua maailmassa on edes, että sen kritiikittä "ostaisin" omaan käyttöön. Jos se on piiloutumista sun mielestä niin saat rauhassa olla sitä mieltä.

[Ismo Laitela #11]

En ihan saanut kiinni siitä mitä loppujen lopuksi yritit sanoa. Mutta yritän tuohon Wein kohtaan jotain vastata.

Eli mitä piiloutumista se on? Jos kaveri joka koko juttunsa perustaa pienpeleihin ja pelikäsityksen opettamiseen on jotain omaa juttuani puoltavaa sanonut, niin totta hemmetissä mä sitä silloin voin myös siteerata. Ja näissä asioissa Suomen mittapuulla Horstia voidaan myös kutsua jonkin sortin "guruksi". Mutta itse ainakin suhtaudun ja tarkastelen aina hyvin kriittisesti kaikkea eri koulutuksissa esiteltäviä uusia tai uusvanhoja metodeja/valmennusfilosofioita. Otan sieltä ne jutut mitkä sopivat mun omaan valmennusfilosofiaan. Koskaan en koko juttua ole kopioinut ja tuskin sellaista juttua maailmassa on edes, että sen kritiikittä "ostaisin" omaan käyttöön. Jos se on piiloutumista sun mielestä niin saat rauhassa olla sitä mieltä.

Tuo on luonnollisesti juuri tärkeää, että suhtautuu tietoon kriittisesti ja osaa kyseenalaistaa eri valmennusmetodeja ja filosofioita. Suomessa on usein ollut tapana se, että kun tänne on tullut esimerkiksi ulkomaisista huippuseuroista ihmisiä luennoimaan niin ollaan otettu asioita suoraan omaan tekemiseen ilman, että on tosissaan mietitty sitä, että miksi näitä asioita tehdään. Esimerkiksi Ajax-vierailuiden yhteydessä Suomessa yleistyi todella monessa paikassa heidän syöttödrilliajattelu, joka ainakin omasta mielestäni on jo aika vanhanaikainen tapa. Sitten nämä Weinin jo 80-luvulla pihapeleissä käytetyt pienpelit ovat nyt yleistyneet suomalaisessa valmennuksessa.

Weinin pienpelit on tähdätty kehittämään nimenomaan pelaajien pelikäsitystä ja kreatiivisuutta kentällä, mutta pelinlukutaito on vain yksi osa mitä tarvitaan; jalkapallossa on todella paljon muitakin elementtejä mitä tulisi harjoitella. Lisäksi pelikäsitystä ja ajattelun nopeutta pelitilanteissa voidaan vahvistaa muun muassa psykokineettisillä menetelmillä joita Horst ei käytä. Weinilta puuttuu näkemykseni mukaan kokonaisvaltaisuus.

Ajaxin syöttökoulut ovat mielestäni myöskin vähän kyseenalaisia. Toki syöttödrilleissä saa ihan hyvin toistoja eli perustaito kehittyy, mutta ne eivät kytkeydy mielestäni millään tavalla itse pelitilanteeseen, kun syötetään tötsältä tötsälle. Pelaaja ei joudu käyttämään aivojaan tällaisissa suljetuissa syöttöharjoituksissa.

Puhut paljon "omasta filosofiastasi" niin haluan kuulla, kun ilmeisesti olet junioreita (?) valmentanut niin minkälainen on harjoituksiesi rakenne? Onko harjoituksissasi mainitsemasi perustaito ja 1v1 -painotteisuuden ohessa huomioituna pelaajien fyysis-motoriset (nopeus, koordinaatio, kimmoisuus, tasapaino jne) ominaisuudet ja yksilölliset/pelipaikkakohtaiset osuudet (jokaisella on omat vahvuudet joita tulee myös vahvistaa eikä vain kehittää heikkouksia)? Eli siis tekevätkö kaikki pelaajat samoja asioita harjoituksissasi vai tapahtuuko niissä eriyttämistä? Entä sitten kognitiivinen puoli (esim. psykokinestiikka)? Ja teetätkö valmennettavillesi oheisharjoittelua lajiharjoittelun lisäksi?

[Kaihlamo]

Puhut paljon "omasta filosofiastasi" niin haluan kuulla, kun ilmeisesti olet junioreita (?) valmentanut niin minkälainen on harjoituksiesi rakenne? Onko harjoituksissasi mainitsemasi perustaito ja 1v1 -painotteisuuden ohessa huomioituna pelaajien fyysis-motoriset (nopeus, koordinaatio, kimmoisuus, tasapaino jne) ominaisuudet ja yksilölliset/pelipaikkakohtaiset osuudet (jokaisella on omat vahvuudet joita tulee myös vahvistaa eikä vain kehittää heikkouksia)? Eli siis tekevätkö kaikki pelaajat samoja asioita harjoituksissasi vai tapahtuuko niissä eriyttämistä? Entä sitten kognitiivinen puoli (esim. psykokinestiikka)? Ja teetätkö valmennettavillesi oheisharjoittelua lajiharjoittelun lisäksi?

Mitään sen syvempiä selontekoja en ala rustaamaan. Eli kyseessä siis 03-ikäluokka. Käytännössä kesäkaudella pääpaino harjoittelussa on ollut leikit ja pienpelit sekä yksilötaito. Fyysis-motorisia asioita ollaan tehty lähinnä askelluksina ja pallon kanssa erityyppisiä harjoitteita joihin on yhdistetty esim. askellusta, aitaa, portteja, kuperkeikkoja etc. Talvella sitten näihin asioihin tulee selkeä lisäys kun liikuntasaleissa pääosin silloin operoidaan. Tänä talvena ensimmäistä kertaa meillä on erillinen voimistelu/jumppaohjaaja varattuna kerran viikossa tunnin ajan, joka sitten alan ammattilaisena keskittyy lasten fyysis-motoristen ominaisuuksien kehittämiseen. Kognitiivinen puoli meidän harjoittelussa liittyy lähinnä erilaisiin ärsykkeisiin reagoimiseen pienpeleissä ja leikeissä, ja osittain myös tekniikkaharjoittelussa. Eli eri värejä olen lähinnä käyttänyt harjoittelussa apuna, tosin ne meillä on mukana lähes aina kaikessa. "Liikennevalot" ainakin 7-vuotiaille näyttäisi olevan aika toimiva väri-tehtävä-yhdistelmien luonnissa. Myös pienpeleissä mulla on aina liivit käytössä kaikilla. Eli mitään sekaväristä joukkoa en pienpeleissä suvaitse. Pyrin kyllä aina tarvittaessa harjoitukseen liittämään jonkun ärsykkeen (yleensä näköhavainto) jo siitäkin syystä, että lapset tällöin automaattisesti yrittävät havainnoida myös ympäristöään. Pilliä en omista, joten sitä en käytä enkä tule käyttämään misssän muodossa ärsykkeiden antamiseen ikinä.

[Alha]

Ajaxin syöttökoulut ovat mielestäni myöskin vähän kyseenalaisia. Toki syöttödrilleissä saa ihan hyvin toistoja eli perustaito kehittyy, mutta ne eivät kytkeydy mielestäni millään tavalla itse pelitilanteeseen, kun syötetään tötsältä tötsälle. Pelaaja ei joudu käyttämään aivojaan tällaisissa suljetuissa syöttöharjoituksissa.

Syöttödrilleissä joutuu kyllä pelaajat ajattelemaan. Siihen en tiedä kytkeytyvätkö pelitilanteeseen varsinaisesti, mutta perusasioiden opetteluun syöttödrillit erinomaisia. Syöttödrillejä on toki hyvin erilaisia, mutta vaikeimmat vaativat varmasti ajattelua pelaajilta. Syöttödrilleissä pystytään myös opettamaan hyvin kummalle jalalle kuuluu syöttää vastustajaan nähden: kartio on kuviteltu vastustaja, pelaaja hakee palloa kartion vasemmalta puolelta niin, että kartio jää oikealle, kaverin täytyy syöttää vasemmalle puolelle, koska muuten kuvitteellinen puolustaja voi saada riiston. Tämän voi ainakin liittää suoranaisesti peliin, koska pelissä täytyy syöttää usein suojaukseen ja jos syöttää sille puolelle jossa vastustaja on, vastustajan on huomattavasti helpompi riistää. Jo kyseisen pienen yksityiskohdan lisääminen syöttödrilleihin pakottaa pelaajat keskittymään jokaiseen syöttöön, koska syöttöä ei voi laittaa vain sinnepäin vaan täytyy tähdätä tarkasti.

Ja käsityksesi syöttödrillistä, että syötetään vain tötsältä tötsälle ei todellakaan ole oikea. Useissa syöttödrilleissä syötetään juoksevalle pelaajalle juoksulinjalle, jolloin ajoitus on tärkeä. Syöttödrilleihin saa myös vaikeusastetta lisäämällä useamman pallon samaan aikaan ja muuntelemalla pelaajien "kiertosuuntaa". On myös olemassa syöttödrillejä, joissa ei käytetä tötsiä ollenkaan vaan ollaan esimerkiksi ympyrän muodossa. Ympyrässä toteutettavista drilleistä pystyy tekemään pienillä muutoksilla todella vaikeita.

[drone]

Jos ette ole vielä lukeneet Veikkaajaa, niin vilkaiskaapa sivulle 30 ja Harri Hakkaraisen haastatteluun.

Sieltä löytyvät teesit, jotka mielestäni pitäisi ottaa haudanvakavasti jalkautettaessa ryhtiä suomalaiseen juniorivalmennukseen.
- aloitus "tosissaan" jo 6-vuotiaana
- oma jalkapallokoulu jokaiselle seuralle
- systemaattisuus kaikessa toiminnassa
- kova vaatimustaso
- tasoryhmät
- pojat improvisoimaan itse sen sijaan, että valmentaja neuvoo, mitä pitää tehdä -> eli junioripelaajien haastaminen ajattelemaan itse
- palkka juniorivalmentajille (edes nimellinen korvaus)
- kansallislaulu soimaan junnupeleissä jo 10-vuotiaasta alkaen
- junnupelien televisiointi (jos ei nyt ihan YLEn kanaville, niin ainakin nettitelevisioon tai youtubeen)

Ainakaan minä en näe yhtään syytä, mikseivät nämä ajatukset toimisi Suomessa, mikäli valmentajilla vain aitoa halua ja motivaatiota tarkistaa asenteitaan ja ajattelutapojaan.

[Ricardo Leite]

Harri Hakkaraisella on toki nimeä ja vipua laukoa asioita julkisuudessa, mutta eihän tuossa listauksessa ollut ensimmäistäkään sellaista huomiota, mitä ei kaikkialla jo ymmärrettäisi. Käytännössä noiden noudattaminen on eri asia.

Lukuunottamatta tuota vitun naurettavaa kohtaa kansallislaulun soittamisesta, mikä kuuluu mielestäni vain ja ainoastaan maajoukkueen otteluihin, jos edes sinnekään. Junnupelien televisiointikin on niin ja näin.

[Lortto]

Lukuunottamatta tuota vitun naurettavaa kohtaa kansallislaulun soittamisesta, mikä kuuluu mielestäni vain ja ainoastaan maajoukkueen otteluihin, jos edes sinnekään. Junnupelien televisiointikin on niin ja näin.

Ihan ok mietteitä Hakkaraiselta. Tulee mieleen KäPa:n 99 junnuturnaus, missä Champions liiga hymni soi aina kun pelaajat astelivat kentälle ja kaikki ottelut kuvattiin ja jokainen ottelu näkyi suorana isolta screeniltä. Täytyy sanoa, että oli varmasti unohtumaton kokemus sekä pelaajille, että taustoille ja antoi varmasti pelaajille lisämotivaatiota treenaamiseen.

[drone]

Ihan ok mietteitä Hakkaraiselta. Tulee mieleen KäPa:n 99 junnuturnaus, missä Champions liiga hymni soi aina kun pelaajat astelivat kentälle ja kaikki ottelut kuvattiin ja jokainen ottelu näkyi suorana isolta screeniltä. Täytyy sanoa, että oli varmasti unohtumaton kokemus sekä pelaajille, että taustoille ja antoi varmasti pelaajille lisämotivaatiota treenaamiseen.

Juuri tässä se pointti on.

[Hippoheikki]

Jos ette ole vielä lukeneet Veikkaajaa, niin vilkaiskaapa sivulle 30 ja Harri Hakkaraisen haastatteluun.

Sieltä löytyvät teesit, jotka mielestäni pitäisi ottaa haudanvakavasti jalkautettaessa ryhtiä suomalaiseen juniorivalmennukseen.
- aloitus "tosissaan" jo 6-vuotiaana

Asiapuhetta Hakkaraiselta, varsinkin tämä.

Suomessa ei suuressa osassa seuroja treenata tosissaan vielä tuosta puolet vanhempanakaan. 6-8-vuotiaat treenaavat keskimäärin kerran, max. kaksi kertaa viikossa, 9-11v, 2-3 kertaa viikossa. Vasta 12-13v vaikuttaisi pikaisella silmäilyllä olevan sellainen ikä jolloin suurin osa joukkueista alkaa treenikerrallisesti (4-5krt/vko) ja tuntimääräisesti laskettuna harjoittelemaan jos ei tosissaan, niin "totisemmin".

Suomalaisessa yhteiskunnassa lapset halutaan pitää pumpulissa murrosikään asti, ja varsinkin jalkapalloharrastus otetaan mielummin leikin, kuin junioriurheilun kannalta. Lapsen mukana olo jossain joukkueessa, vaikka nimellisestikin, on tärkeämpää kuin se lapsen varsinainen kehittyminen siinä lajissa jota harrastaa. 95% lasten vanhemmista ei ole valmis sitoutumaan sen 6-10-vuotiaan harrastukseen edes niin paljoa, että jaksaisi kuskata mukulaansa treeneihin enemmän kuin sen kerran tai kaksi viikossa, puhumattakaan että tinkisi lapsensa harjoitusten takia mistään enemmän tärkeästä menosta - kuten.. mistä tahansa. Sitten kun lopulta osaavat kulkea itse harjoituksissa, niin harjoitusmääriä voidaan nostaa. Tosin siinä vaiheessa ovat jo oppineet kotoaan sen asenteen, että se harrastus ei ole kauhean tärkeä asia ja treeneistä voi olla välillä pois jos on muuta tekemistä.

[Noviisi]

Huippu-urheilijaksi kasvamiseksi tarvitaan 18-22h tuntia liikuntaa viikossa jo melko pienestä junnusta lähtien. Jalkapalloseurat pyrkivät tarjoamaan tästä n. 1/3. Oleellista on, että vanhemmat tietävät tämä tosiasian ja katsovat pienempien junnujen perään, että päästäisiin näihin liikuntamääriin. Huolestuttavaa on se, ettei monikaan suomalaislapsi liiku edes 14h viikossa, joka vaadittaisiin terveen tuki-ja liikuntaelimistön kehittymiseen...

[Hippoheikki]

Huippu-urheilijaksi kasvamiseksi tarvitaan 18-22h tuntia liikuntaa viikossa jo melko pienestä junnusta lähtien. Jalkapalloseurat pyrkivät tarjoamaan tästä n. 1/3. Oleellista on, että vanhemmat tietävät tämä tosiasian ja katsovat pienempien junnujen perään, että päästäisiin näihin liikuntamääriin. Huolestuttavaa on se, ettei monikaan suomalaislapsi liiku edes 14h viikossa, joka vaadittaisiin terveen tuki-ja liikuntaelimistön kehittymiseen...

Jep. Käytännössä jalkapalloseurat eivät pienimmille junnuille pysty/halua tarjota tuosta kuin ehkäpä 1/6 osan. Joissain tapauksissa vieläkin vähemmän. Lisäksi meidän ilmastolla ei talvisin vapaa-aikana ulkokentillä pelailla, joten harjoittelu, ja varsinkin lajiharjoittelu, on sinne 10:n ikävuoden korville monissa tapauksissa aivan olematonta.