Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Lenko]

Ihan hyvin esitetty kaksi eri lähestymistapaa.

Voittaminen ja voittaminen hinnalla millä hyvänsä ovat eri asioita. Valitettavasti tuntuu puuttuvan tuo voittaminen ja vaihtoehdit tuntuvat olevan kiva yhdessäolo ja voittaminen hinnalla millä hyvänsä.

Näin tuntuu olevan ainakin näissä keskusteluissa. Todellisuudessa varmaan aika moni luovii sujuvasti ääripäiden välissä.

Ikävä kyllä, tällä hetkellä kehitys, ainakin meillä päin, tuntuu olevan menossa siihen, että tehdään yhä pienemmille (03-04) 10-15 hengen tiukkaan rajattuja edareita, joista sitten vielä karsitaan peleihin se ehdoton kärki. Loppu ikäluokka sysätään oman kunnianhimon ja muutaman pelaajan edun nimissä syrjään. Pelien jälkeen ollaan tupaten täynnä itseä, kun ollaan voitettu naapurikylän Kaikki Pelaa -joukkue ja sen vuoksi ihan satavarmasti ainakin sata kertaa parempia kuin kukaan koskaan missään ja pelastetaan siinä sivussa suomalainen jalkapallo. Pahimmillaan omahyväisyys siirtyy lapsiin ja purkautuu peittelemättömänä halveksuntana vähemmän kehittyneitä kohtaan. Näin ainakin meillä.

Toistetaan vielä, että en ole tasoryhmiä vastaan, päinvastoin. Ne ovat vastaus moneen valmennukselliseen ja kasvatukselliseen ongelmaan, mutta huonosti toteutettuina tasoryhmät kääntyvät erittäin helposti itseään ja tarkoitustaan vastaan.

[Jortsukka]

Varsinaisia tasoryhmiähän ei tarvittaisi, jos taso olisi yleisesti tarpeeksi korkea ja pystyttäisiin varsinaisesti karsimaan jo vähän siinä vaiheessa kun pelaajia tulee joukkueisiin. Näin sitten tietyt joukkueet pystyisivät keskittymään ns. kilpaurheiluun ja toiset taas sitten siihen muuhun toimintaan. Kulttuurimaissa(otetaan esimerkiksi vaikka Hollanti) homma toimii hyvin, kun Ajax/PSV/Feyenoord jne. ottavat ne innokkaimmat ja lahjakkaimmat, mutta silti löytyy vielä monta eri tasoista seuraa erilaisille pelaajille.

Noin esimerkkinä esim. Pirkanmaalla vain yksi seura pystyy toimimaan ilman kovin aikaisia ja tiukkoja tasoryhmiä ja se on Ilves. Tämä siitä johtuen että sen toimintaan on vuodessa tulossa n.90-120 poikaa, joista 30-50 sitten muodostaa ikäluokan.

Nyt sitten jos puhutaan ns. normaalista seurasta Pirkanmaalla, niin sillä on sitten se 15-25 poikaa toiminnassa ja kaikki on ns. pakko ottaa toimintaan. Tällöin sitten se sen hetkisen kärjen ja hännän ero on valtava. Tämä usein vaikuttaa sitten kaikkeen tekemiseen, jos ei tasoryhmiä muodosteta vaikutus voi olla todella suuri.

Nykyisellään siis noita on pakko muodostaa suurimmassa osassa seuroja, mutta niiden pitäisi tosiaankin olla tarpeeksi joustavia ja sen lisäksi PITÄISI saada tarpeeksi laadukasta valmennusta kaikille(tämä usein ei valitettavasti toteudu).

Mielestäni voittamisen suhteen on hyvä muistaa se, että poikien/tyttöjen tulee halutakkin voittaa, mutta valmentajan sitä ei tarvitse miettiä. Valmentajan tehtävä on vain pitää homma hauskana ja kehittää pelaajia maksimaalisella tasolla. Eli sitä kilpailua ei tarvitse valmentajan ns. ruokkia, mutta ei todellakaan tukahduttaa. Huomion arvoisaa että kilpailu harjoituksissakin sopivassa hengessä ruokkii useimmiten suoritusten intensiteettiä.

[Lenko]

Ilves tekee tasojoukkuekarsinnan siinä vaiheessa, kun valitsee 120 pojasta 50. En tunne Ilvestä erityisen hyvin, mutta mitä olen seuran toimintaa sivusta nähnyt ja toimihenkilöiden kanssa kentän reunalla keskustellut, vaikuttaa se ainakin muutamassa nuoremmassa ikäluokassa olevan yksi terveimmältä pohjalta toimivia seuroja koko Suomessa. Voi olla, että olen väärässä ja totuus paljastuisi pintaa raaputtamalla, mutta näin siis sivustakatsojan vaikutelmana.

Pidän siis Ilveksen toimintatapaa hyvänä muutamalla varauksella.

Ensinnäkin, lapsia pitää olla tarpeeksi, ei 10-15, vaan Tampereen kokoisessa kaupungissa 40-60. On todella tuskaista sivusta katsoa, kun lapsi harjoittelee 8-10 tuntia viikossa ja paikallisen seuran kilpajoukkue lyö nenän edestä ovet lukkoon, koska heillä on jo reilut kymmenen poikaa. Tilalle on tarjolla pari kertaa viikossa kokoontuvia puuhasteluporukoita, joilla toiminta ei ole edes ympärivuotista. Tämä siis kaupungissa, jossa on yli 100 000 asukasta. Ilveksellä vastaavaa ongelmaa ei vaikuttaisi olevan.

Toiseksi, raja ei saa olla liian tiukkaan sidottu. Jonakin vuonna lapsia on neljäkymmentä, toisena viisi- tai kuusikymmentä. Mukaan pitäisi normaalin liikunnallisen lapsen päästä, kunhan sitoutuu toimintaan ja joukkueen harjoitussuunnitelmiin. Lasten kilpajoukkueella tämä lienee jossain 4-5 tapahtuman viikkomäärässä, mahdollisesti omaehtoinen harjoittelu päälle. Tämänkin uskon Ilveksellä toteutuvan.

Kolmanneksi, jos Ilves ottaa ikäkausijoukkueisiin 120 pojasta 50, sen tulisi pystyä tarjoamaan ylijääville mahdollisuus kevyempään harrastamiseen joko kaupunginosatoiminnan tai seurojen seudullisen yhteistyön kautta. Myös tätä kautta pitäisi olla mahdollista nousta aktiiviseen valmennusrinkiin. Tämäkin ymmärtääkseni Ilveksessä toteutuu.

Neljänneksi, Tampereen kokoiseen kaupunkiin tällaisia lippulaivajoukkueita mahtuu todennäköisesti yksi, tuskin kahta. Mikäli tälle linjalle lähdetään, ei joukkueen juuri enää ole tarkoituksenmukaista pelata Ensilä-turnauksia Kisatovereita vastaan vaan vastustajat on syytä hakea samankokoisista tai isommista kaupungeista. Tämäkin ymmärtääkseni Ilveksen kohdalla toteutuu.

Lopulta kyse on toiminnan tarkoituksenmukaisesta organisoinnista sekä kilpaurheiluun tähtääville että muille, aina yhden pojan harjoittelusta kaupungin- ja maanlaajuiseen seurayhteistyöhön saakka. Tässä ollaan monessa paikassa otettu väärä käännös ja karsittu aktiivisesti harjoittelevien ja pelaavien poikien määrä aivan liian pieneksi ikäluokan kokoon nähden. Ilveksen toiminta sopii joka tapauksessa palana sellaiseen kokonaiskuvaan, jonka tahtoisin suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa nähdä.

[Jortsukka]

Ilves tekee tasojoukkuekarsinnan siinä vaiheessa, kun valitsee 120 pojasta 50.

Tästä nyt olikin kokoajan kyse, eli jos on 120 poikaa mistä valita 50, niin tilannetta on vaikea verrata tilanteeseen missä on 15-30 poikaa ja pitäisi saada tarpeeksi laadukasta toimintaa sille kärkipäälle. Tuossa ensimmäisessä(käytin oman alueeni esimerkkiäI), kun se karsinta on jo tiputtanut aiemmin "nenänkaivajat" pois ryhmistä ja näin tilanne on aivan eri kuin 90% suomalaisista seuroista. Jos joukkueessa x on 20 poikaa, joista 5 keskittyy kaivamaan nenää, 5 treenaa aivan hulluna niin harkoissa, kuin omalla ajalla, niin mielestäni ei ole väärin lähteä tiputtamaan näitä nenän kaivajia pois, jos joukkue on edes jossain määrin tavoitteellinen joukkue. Nenää voi mennä kaivamaan sitten sinne kesän höntsäävään seuraan.

Eli siis Suomessa ei yleisesti riitä pelaajamateriaali/resurssit siihen että pystyttäisiin kovin laajoja ryhmiä pyörittämään tarpeeksi laadukkaasti. Tilanteessa jossa esim. oikeasti asiaan paneutuvia ja kiinnostuneita valmentajia on 1 ja ryhmä on 15 poikaa, niin heti siinä kärsii laatu.

Optimaalista olisi tietenkin että resurssit riittäisivät, mutta valitettavasti näin ei ole ja ei tule olemaankaan lähitulevaisuudessa. Ilveksessä, jota käytin esimerkkinä, homma toimii hyvin, mutta vastaavaa "mallia" on vaikea toteuttaa laajemmin, koska se vaatisi aina tosiaan isomman kaupungin ja/tai määrän pelaajistoa. Vastaavan tyylisiä malleja on muissakin suurkaupungeissa muutamat.

Ja tarkennattakoon etten kannata sitä että oikeasti aktiivisesti harjoittelevat, innostuneet lapset tiputetaan pois, vaan juuri siitä että pitäisi olla rohkeutta tiputtaa ne pois joita oikeasti ei kiinnosta harjoitella. Löytävät sitten jonkun toisen ryhmän, jos oikeasti edes alunperin kiinnosti sitä nenää tulla kaivamaan jalkapallokentälle.

[Lenko]

Pääpiirteissään samaa mieltä.

Jos karsintaa ja jakoja tehdään, ei ehkä olekaan kovin olennaista erottaa terävintä kärkeä niistä muista, kuten nyt usein tehdään, vaan erottaa selkeät harrastajat ja tavoitteellinen toiminta toisistaan.

[SirLoser]

Siis eikö Ilveksessä oikeasti ole edelleenkään tasoryhmiä?

Kun täällä nyt Ilvestä hypetetään jostain kummasta syystä esimerkkioppilaaksi, niin puheista huolimatta tulokset ovat edelleen surkeita. Siis mitattuna tietenkin kasvatustyön tuloksina suhteessa pelaajamääriin (ei tietenkään juniorijoukkueiden tuloksina, tyhmää tällaista itsestään selvyyttä korostaakaan) - ikäluokkien maajoukkue-edustuksilla, liigapelaajien määrällä jne. Muutoksia kerrotaan toimintaan tehdyn, mutta tulokset vielä puuttuvat. Jättäisin ne hehkutuksetin myöhemmälle.

Menneestä ja nykytilanteesta sen verran, että kuulinpa kun Ilveksen edustuksen ringissä oleva ja koko ajan ikäluokkiensa aivan kärkeä ollut (pari kertaa nuorisomaajoukkueissakin ollut) parikymppinen kaveri kertoi, ettei ole koskaan panostanut futikseen kunnolla, kun on kerta aina siitä huolimatta pärjännyt erittäin hyvin - ei ole tarvinut panostaa. Nyt siis mietti lopettamista, kun ei enää Kakkosessa pärjääkään samalla tavalla.

Kertooko tämä sitten tasoryhmien puutteesta, yleisestä harjoitus- ja kilpailukulttuurin puutteesta Ilveksessä tai jostain muusta, niin en tiedä. Mutta sopii miettiä.

[Jortsukka]

Siis eikö Ilveksessä oikeasti ole edelleenkään tasoryhmiä?

On, mutta ne eivät toimi niin kiinteinä kuin monissa muissa seuroissa. Vaan nuorimmissa ikäluokissa ollaan yhdessä isossa ryhmässä, josta sitten katsotaan turnauksiin, jne. sopivat ryhmät. Vanhemmissa sitten alkaa olemaan kiinteämpää.

Ja mitä tulee siihen että ei ole tullut tuloksia, niin muutos on vaikuttanut käsittääkseni vasta ikäluokista -98 alkaen kunnolla ja vasta nyt taitaa olla niin että nuorimmissa ikäluokissa jo alkaa kunnolla toiminta toimimaan "ilman kauppareita". Eli niin että F8:sta saakka kerätään joukkue/ryhmä joka harjoittelee koko vuoden yhdessä, eikä enää kesäksi mennä kauppareihin höntsäilemään.

[Savon keisari]

Nuori Suomi -asenneilmapiiri ei millään tavalla tao lasten päähän sitä ajatusta, että harjoittelemalla tulee paremmaksi. Jos ei mahdu siihen parhaiden joukkueeseen niin kyllä pitäisi tajuta, saada vain lisää sisua harjoitella ja kehittyä niin hyväksi että mahtuu. Kilpailua se on tämäkin ja kuuluu urheiluun olennaisena osana. Tuo on vain yksi esimerkki, mutta kun tämä "yhdessäolo"-scheisse on niin pahasti valloillaan niin huippuyksilöiden tuotanto on pelkästään niiden yksilöiden varassa jotka eivät sitä sisäistä ja ymmärtävät harjoitella pirusti.

[Lenko]

@Loser
Joo, ei hypetetä. Odotellaan kymmenen vuotta ja todetaan sitten, ettei se seissyt kumminkaan. Ilveshän on sitä paitsi konkurssikypsä jääkiekkoseura, kuka siellä nyt mitään jalkapallosta voi ymmärtää.

@Savon Keisari
Kysehän ei ole siitä, että ei haluttaisi harjoitella tai ymmärrettäisi harjoittelun merkitystä vaan siitä, että liian tiukka karsinta tarjoaa talviharjoittelumahdollisuudet ja treenit rapialle kymmenelle, kun ne voitaisiin hyvin tarjota neljällekymmenelle. Toki pallotella voi vaikka olohuoneessa, mutta joukkuelajissa joukkueharjoituksilla nyt vaan on oma sijansa pelaajan kehityksessä.

Ja on se nyt perkele, että joku Nuori Suomi on syyllinen siihen, jos vanhemmat ja valmentajat eivät tajua että harjoittelemalla kehittyy. Jos ei joku viranomainen sanoisi, että syökää, niin suomalaiset varmaan kuolisivat nälkään.

[Pussikalja]

Nuori Suomi -asenneilmapiiri ei millään tavalla tao lasten päähän sitä ajatusta, että harjoittelemalla tulee paremmaksi.

Niin, jos mahtuisi, kun alkaa treenaamaan. Ei se vain niin auvoista ole, koska silloin asettuu vastaan valmentajan ammattitaito ja valinnan oikeillisuus. Näin se vain ikävä kyllä on, ettei siinä vaiheessa riitä, että harrastelija on yhtä hyvä, kuin kilpailuryhmä poika, vaan sen on oltava paljon parempi ja tuotava kilpailullista lisäarvoa ykkösporukkaan.

Tämä on surullinen ongelma seurojen sisällä. Sen sijaan, että katsottaisiin yksilön kehittymisen etua, katsotaan jo junnuina joukkueeen kilpailukykyä. Kyllä ne harrastelijaryhmän parhaat useinmiten menisivät joukon jatkona kilparyhmissä hakemassa kokemusta ja kovempia pelejä, mutta se on niin helkutin vaikea toteuttaa. Eihän sitä riskiä, että harrastelijoiden parhaat olisivat ajaneet kehityksessä ohi, kannata pätevän ykkösporukan koutsin ottaa. Silloinhan olisi riski, ettei se valinta osunut jokunen vuosi sitten oikeaan.

Kysymys onkin oikeastaan siitä, pyritäänkö valmentamaan kehittyviä yksilöitä joukkuepeliin, vai voittavaa joukkuetta ikäluokkaan. Silloin jako tasoryhmiin on asetettava jatkuvan seurannan ja valvonnan alle, jos yksilöt ovat se prioriteetti yksi. Nyt näin ei aina ole, tai paremminkin useinkaan näin ei ole.

[joks11]

Nuori Suomi -asenneilmapiiri ei millään tavalla tao lasten päähän sitä ajatusta, että harjoittelemalla tulee paremmaksi.

Niin, jos mahtuisi, kun alkaa treenaamaan. Ei se vain niin auvoista ole, koska silloin asettuu vastaan valmentajan ammattitaito ja valinnan oikeillisuus. Näin se vain ikävä kyllä on, ettei siinä vaiheessa riitä, että harrastelija on yhtä hyvä, kuin kilpailuryhmä poika, vaan sen on oltava paljon parempi ja tuotava kilpailullista lisäarvoa ykkösporukkaan.

Tämä on surullinen ongelma seurojen sisällä. Sen sijaan, että katsottaisiin yksilön kehittymisen etua, katsotaan jo junnuina joukkueeen kilpailukykyä. Kyllä ne harrastelijaryhmän parhaat useinmiten menisivät joukon jatkona kilparyhmissä hakemassa kokemusta ja kovempia pelejä, mutta se on niin helkutin vaikea toteuttaa. Eihän sitä riskiä, että harrastelijoiden parhaat olisivat ajaneet kehityksessä ohi, kannata pätevän ykkösporukan koutsin ottaa. Silloinhan olisi riski, ettei se valinta osunut jokunen vuosi sitten oikeaan.

Kysymys onkin oikeastaan siitä, pyritäänkö valmentamaan kehittyviä yksilöitä joukkuepeliin, vai voittavaa joukkuetta ikäluokkaan. Silloin jako tasoryhmiin on asetettava jatkuvan seurannan ja valvonnan alle, jos yksilöt ovat se prioriteetti yksi. Nyt näin ei aina ole, tai paremminkin useinkaan näin ei ole.

Liian usein juuri näin. Liian usein siksi, että jo yksikin tapaus on liikaa.

Omaan "futislähipiiriin" kuuluu onneksi vain sellaisia joukkueita, joiden valmentajat eivät pidä tasoryhmiään kiinteinä vaan ymmärtävät että ryhmät ovat vain jakoja joukkueen sisällä. Ryhmien välillä on liikettä pelaajien kehityskulun mukaisesti. Valmentajien ammattitaidoissa on eroja, enkä minä ainakaan koe olevani mikään ylijumala joka voi kertoa joukkueen valmentajalle että nyt on ryhmät päin perskettiä jos yritetty kuitenkin on. Harrastelijoitahan nuo useimmat valmentajat edelleenkin ovat. Valmentajan näkemys nyt vain on melko painava kriteeri.

Niitä valmentajia sen sijaan en siedä lainkaan, jotka tekevät ryhmiinsä muutoksia vain muutosten vuoksi. "Ettei ryhmistä tule kiinteitä". Se on sitä pahimmanlaatuista kaikkipelaan väärinymmärrystä, eikä valitettavasti edes kovin harvinaista. Hyötyjiä ei ole lainkaan, vaan kaikki kärsivät.

[Savon keisari]

Siinä vaiheessa kun ikäluokkien parhaillakin omatoimiset harjoitusmäärät ovat 2-3 tuntia viikossa, kuten Sami Hyypiä -akatemian selvityksen perusteella on tilanne tällä hetkellä, ei ammattitaitoisen valmennuksen puute ole vielä se ihan ensimmäinen rajoittava tekijä kehittymisessä.

[drone]

Siinä vaiheessa kun ikäluokkien parhaillakin omatoimiset harjoitusmäärät ovat 2-3 tuntia viikossa, kuten Sami Hyypiä -akatemian selvityksen perusteella on tilanne tällä hetkellä, ei ammattitaitoisen valmennuksen puute ole vielä se ihan ensimmäinen rajoittava tekijä kehittymisessä.

Ellei tätä sitten halua nähdä niin päin, että ammattitaitoinen ja innostava valmentaja vaikuttaisi kohottavasti omalla ajalla tapahtuvien harjoitustuntien määrään.

[Savon keisari]

Ellei tätä sitten halua nähdä niin päin, että ammattitaitoinen ja innostava valmentaja vaikuttaisi kohottavasti omalla ajalla tapahtuvien harjoitustuntien määrään.

Ei tämä ole mikään joko/tai -kysymys. Sen sijaan nykyinen Nuori Suomi -mentaliteetti siihen ei ainakaan kauheasti kannusta.

[2012]

Ellei tätä sitten halua nähdä niin päin, että ammattitaitoinen ja innostava valmentaja vaikuttaisi kohottavasti omalla ajalla tapahtuvien harjoitustuntien määrään.

Näinhän se juuri on!

[murdock]

Mistähän sellaisia jeesuksia löytyy valmentajaksi, jotka saavat nykyjunnut kymmenkertaistamaan omatoimisen harjoittelumääränsä?

[eiks oo kauheet]

Eikös paras vuodenaika ole jalkapallolle kesä, mitä tulee treenaamiseen? Mutta kun pitää lomailla parhaimpaan aikaan. Paistetaan mökillä makkaraa ja heitetään tikkaa. Tekonurmet ovat tyhjillään ja osoittavat Suomi jalkapallon kuvan. Näin se on aina ollut ja varmaan tulee olemaankin. Nostan hattua niille muutamille junnuille jotka kentällä näkyy kun muut pitää taukoa.

[Ricardo Leite]

Perheen lomamatkoillahan sitä junnuna vasta omatoimista pallon kanssa tehtiinkin kun ei tarvinnut spedeillä kavereiden kanssa mitään epäolennaista kuten ryynätä puolipakotettuna johonkin vitun uimarannalle pelaamaan jotain vesihippaa tai muuta vitun kimbleä.

[Tsidane]

Siinä vaiheessa kun ikäluokkien parhaillakin omatoimiset harjoitusmäärät ovat 2-3 tuntia viikossa, kuten Sami Hyypiä -akatemian selvityksen perusteella on tilanne tällä hetkellä, ei ammattitaitoisen valmennuksen puute ole vielä se ihan ensimmäinen rajoittava tekijä kehittymisessä.

Äläpäs vääristele. SHA:n parhaiden pelaajien omaharjoittelu on huomattavasti paremmalla tolalla. Tuo 2-3 tuntiahan oli kaikkien pelaajien keskiarvo. Täytyy vielä muistuttaa, että SHA:ssa ei ole ikäluokkien parhaimmisto, ei lähellekään.

Sinänsä olet oikeassa, että omaharjoittelua on aivan liian vähän.

[2012]

Eikös paras vuodenaika ole jalkapallolle kesä, mitä tulee treenaamiseen? Mutta kun pitää lomailla parhaimpaan aikaan. Paistetaan mökillä makkaraa ja heitetään tikkaa. Tekonurmet ovat tyhjillään ja osoittavat Suomi jalkapallon kuvan. Näin se on aina ollut ja varmaan tulee olemaankin.

Ei tule olemaan. Hommahan on mennyt parempaan suuntaan ja räjähdys tulee viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomi menee arvokisoihin.

Työtä on tehtävä ja kaikki teot vievät suomalaista futista eteenpäin.

Asenne ja usko. Nämä ensin kuntoon.

[drone]

Urheilulehdessä (26.7.2012) on juttua Hongan ja HJK:n juniorivalmennuksesta. Suosittelen lukemaan. Jos juttu on muutakin kuin pelkkää journalistista sensaatiohakuisuutta, tilanne on todella huolestuttava, suorastaan painajaismainen. Sanoma on selkeä: Suomessa ei ole yhteisiä tavoitteita, ei osata keskustella, hyvät toimintatavat romutetaan "vanhan koulukunnan" toimesta. Jopa sanaa "sisällissota" muistaakseni käytetään. Mistä ja milloin alkaa muutos, jos ei tästä ja tänään?

[mtontola]

Urheilulehdessä (26.7.2012) on juttua Hongan ja HJK:n juniorivalmennuksesta. Suosittelen lukemaan. Jos juttu on muutakin kuin pelkkää journalistista sensaatiohakuisuutta, tilanne on todella huolestuttava, suorastaan painajaismainen. Sanoma on selkeä: Suomessa ei ole yhteisiä tavoitteita, ei osata keskustella, hyvät toimintatavat romutetaan "vanhan koulukunnan" toimesta. Jopa sanaa "sisällissota" muistaakseni käytetään. Mistä ja milloin alkaa muutos, jos ei tästä ja tänään?

Jos tarkoitus on muutakin kuin mainostaa lehteä tai suositella sopivaa kirjastoa, niin skannaa tänne sivustolle. Kyseistä lehteähän ei voi irtonumeroin ostaa. Näkis sitten porukka mitä kirjoitetaan.

[ZZlatan]

Urheilulehdessä (26.7.2012) on juttua Hongan ja HJK:n juniorivalmennuksesta. Suosittelen lukemaan. Jos juttu on muutakin kuin pelkkää journalistista sensaatiohakuisuutta, tilanne on todella huolestuttava, suorastaan painajaismainen. Sanoma on selkeä: Suomessa ei ole yhteisiä tavoitteita, ei osata keskustella, hyvät toimintatavat romutetaan "vanhan koulukunnan" toimesta. Jopa sanaa "sisällissota" muistaakseni käytetään. Mistä ja milloin alkaa muutos, jos ei tästä ja tänään?

Muutos on alkanut jo noin puolivuosikymmentä sitten, ja tuloksia on tulossa. Kunhan nyt 13-v. ja nuoremmat alkavat tulla teini-ikään ja siitä eteenpäin.

Tosin vaarat on olemassa, kun vanhat parrat ovat asettuneet muutosvastarintaan, mikä osaltaan kertoo myös muutoksen suuruudesta. Erkka V. Lehtola heivattiin Klubista, Hans Lahti Hongasta...  Muitakin nuoria tekijöitä näistä johtavista seuroista pudonnut tai putoamassa.

Syrjäytetyille yhteistä: intohimo lajia kohtaan, hyvä sivistys ja koulutustaso, nuoruus, kyky kyseenalaistaan, kyky luoda uutta, kansainvälisyys....

Pelottavia asioita vanhojen partojen kannalta. Varsinkin kun tämä nuori polvi keskustelee ja opiskelee, eikä edes ryyppää valmentajien koulutusmatkoilla.

[drone]

Jos tarkoitus on muutakin kuin mainostaa lehteä tai suositella sopivaa kirjastoa, niin skannaa tänne sivustolle. Kyseistä lehteähän ei voi irtonumeroin ostaa. Näkis sitten porukka mitä kirjoitetaan.

Valitettavasti ei ole lehden numeroa käsissä. Paljastettakoon, että luin jutun eilen kuntosalilla. Moniin kirjastoihin lehti tulee, ainakin itse olen lukenut Tapiolan kirjaston lukusalissa Espoossa moneen otteeseen. Ko. lafka ei ole juuri nyt auki, joten suosittelen etsimään kotikaupungin nettisivujen kautta avointa kirjastoa.

Edellinen kirjoittaja kuitenkin tiivistää, mistä on kysymys: "vanha liitto" on astunut muutosvastarintaan ja käyttää myös valtaa seuroissa. Puuttuu kunnollinen vuoropuhelu sukupolvien välillä. Asetutaan asemiin pitämään kynsin hampain kiinni omasta näkökulmasta sen sijaan, että rakentavan keskustelun ja yhteisten tavoitteiden kautta lähdettäisiin luovasti parhaita uusia ja vanhoja käytäntöjä yhdistämällä rakentamaan parempaa tulevaisuutta. Lehden mukaan senkään vertaa ei ole keskustelua, että yhdessä istuttaisiin alas ja kysyttäisiin: Mitä haluamme jalkapallolta? Mihin haluamme kehittyä?

Väitän, että suomalaisen jalkapalloilun kehitys ei kestä tällaista "impivaaralaista" nurkkakuntaisuutta. Se on kuin puskisi väkisin perä edellä takaisin puuhun metsässä, jota ei edes puilta näe. Me tarvitsemme jokaiselta seuralta 100 % panoksen juniorityön hyväksi. Jos meillä on ollut akatemioita, joita tullaan lehden mukaan ihmettelemään ulkomailta saakka, miksi haluaisimme nyt romuttaa ne?

[ZZlatan]

Edellinen kirjoittaja kuitenkin tiivistää, mistä on kysymys: "vanha liitto" on astunut muutosvastarintaan ja käyttää myös valtaa seuroissa.

En ole vielä juttua lukenut, joten edellinen tiivistys oli omien kokemusteni ja havaintojeni perusteella tehty. Pitääkin lähteä kirjastoon...