Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Pussikalja]

Viltsulta ja Pitkäpakilta asialliset kirjoitukset.

Hieman asioita yhdistellen näen jutun näin. 5 joukkuetta per koutsi muodostaa ongelman pelien valmennuksesta, vaikka se treenien puolesta toimii. Pelit on eri rytmillä ja eri paikkakunnilla ja käytännössä peluutus ja valmennus eriytyvät. Pelit on kuitenkin se, mikä ohjaa ja korjaa valmennusta. Tämä yhtä joukkuetta laajempi massa, on kuitenkin se perusta palkkaukselle, ehdottomasti.

Lisäksi kun muistetaan, että lahjakkuus tuo mukanaan piirijoukkueet, maksaa. Edustusryhmän kansalliset pidemmät pelimatkat, maksaa. Kansainväliset turnaukset maksaa jne.. Lahjakkudesta aiheutuu isommat kustannukset, joten joku tukijärjestelmä tietyille ryhmille on keksittävä. Ratkaisu voisi olla kollektiivinen lisenssimaksuista lohkaistu tukijärjestelnä tarkasti harkituille seuroille ja niiden joukkueille ja valmennukselle. Miten se sitten kompensoidaan rahalle vastinetta ajatuksella, niin päästään siihen Viltsun mainitsemaan yhteistyöhön.

Jalkapallotietoutta pitäisi saada levitettyä isoilta pienille, joten liittäisi ammattilaisten työnkuvaan koulutusvelvollisuuden pikkuseurojen valmentajille heidän omissa seuroissaan. Varmasti livenä henk.koht ohjaus on teholtaan monen palloliiton kurssin veroinen, teholtaan. Osa palkasta siis liitolta lisensseillä rahoitettuna koulutusvelvollisuudella. Näin saataisiin valkut mm. löytämään talentteja, mahdollistetaan keskittymään tiettyihin ikäluokkiin ja ennenkaikkea seurat yhteistyöhön. Koulutukset seuroissa on helpommin sovitettavissa pelirytmiin, niissä jengeissä mitä ammattilainen sitten vetää.

Lisäksi näen edustusoikeusrajoitukset seurojen välillä junnuissa aivan turhina. Eikös se ole kaikkien etu, että pikkuseuran maradona pääsee näyttämään kyntensä ison seuran junnuissa, ihan ilman mitään turhaa byrokratiaa. Jos joku käyttää sitä kilpailullisen edun saavuttamiseksi, niin mitä väliä. Kovia pelejähän sitä halutaan.

Jotain tämän kaltaista tänne tarvittaisiin, jotta valmennuslinja menisi myös käytännönasteella läpi ja useammat lapset pääsisivät laadusta nauttimaan. Ja isojenkin on syytä tajuta lähiseurojen merkitys, sillä varsinkin harrastesarjoissa ne mahdollistavat alemmat kustannukset, kun pelejä ei tarvitse aina naapurikaupungista etsiä. Lisäksi jos toiminta ja valmennus oikeasti alkaa kehittyä, niitä hyviä pelaajia pitäisi alkaa riittää useampaankin seuraan, kuin vain muutamaan isoon...

[2012]

Edelliseen lisättynä, kun pelaajat saavat ammattimaista ja kannustavaa valmennusta, niin vaikka kaikista ei tulisikaan huippuja, niin heistä tulee seurajohtajia, valmentajia yms. jalkapallon parissa toimijoita.

Ja kun kaikille annetaan laadukasta valmennusta, nousee myös jalkapalloymmärryksen taso koko maassa. Ja paremmin mahdollistetaan se, että piilossa olevat timantit hioutuvat.

On kaikkien etu, että ammattimaista jalkapallovalmennusta on saatavilla jokaiselle. Vähän kuin peruskoulu on saatavilla kaikille.

[joks11]

Pienemmissä junioreissahan viisi joukkuetta löytyy parhaimmillaan yhdestä ikäluokastakin.

[drone]

Edelliseen lisättynä, kun pelaajat saavat ammattimaista ja kannustavaa valmennusta, niin vaikka kaikista ei tulisikaan huippuja, niin heistä tulee seurajohtajia, valmentajia yms. jalkapallon parissa toimijoita.

Tähän voisi sanoa, että sama. Jalkapallosta täytyy tehdä todellinen vaihtoehto ammatinvalinnassa. Listaan voidaan lisätä myös liikunnanopettajat, liikuntasihteerit, kunto-ohjaajat jne. jne. Kannattaa lähteä siitä, että jalkapalloilijan ammattivaihtoehto antaa hyvät valmiudet toimia yleensä liikunnan ja urheilun parissa. Pitää olla urapolku, joka antaa aidon mahdollisuuden kokonaiseen elämäntyöhön. Sama voi toimia toisinkin päin. Myös esim. yleisurheilutaustasta voidaan tulla erikoistumalla jalkapallon pariin, esim. valmennustehtäviin tms. Nykyisillä isävalmentajilla on merkittävä tehtävä tulevien junnusukupolvien kasvattamisessa. Kolme avainsanaa ovat arvostus, arvostus ja arvostus omaa lajia, jalkapalloa kohtaan.

[hauman]

Edelliseen lisättynä, kun pelaajat saavat ammattimaista ja kannustavaa valmennusta, niin vaikka kaikista ei tulisikaan huippuja, niin heistä tulee seurajohtajia, valmentajia yms. jalkapallon parissa toimijoita.

Ja kun kaikille annetaan laadukasta valmennusta, nousee myös jalkapalloymmärryksen taso koko maassa. Ja paremmin mahdollistetaan se, että piilossa olevat timantit hioutuvat.

On kaikkien etu, että ammattimaista jalkapallovalmennusta on saatavilla jokaiselle. Vähän kuin peruskoulu on saatavilla kaikille.

huom ! kuten itsekin kirjoitat ammattimaista valmennusta pitää saada jokaiselle....Myös haastajille. Miten määritetään se, kenelle ja mille joukkueelle ammattivalmennus kuuluu? Jos sen määritellään kuuluvan vain sen hetkiselle kärkijoukkueelle, niin ryhmistä tulee hyvin aikaisessa vaiheessa liian kiinteitä. Tämä taas johtaa siihen, että mahdollisesti myöhemmin kehittyvät "haastajien" ryhmässä pelaavat jäävät vaille kunnon valmennusta ja kehittyminen pysähtyy.

Suuremmassa mitassa tämä tarkoittaa pelaajaaja ja harrastajamäärien romahtamista ja  sitä, että valtava määrä haastajissa piilevää potentiaalia jää hyödyntämättä. Jäljelle jääneiden ns "huipujen  ja "valittujen" - ryhmän kustannukset karkaavat. Jalkapallo- niin seura kuin yksilötasolla- tarvitsee edelleenkin  massaa ja riittävän määrän pelaajia - myös tulevaisuudessa. Meillä ei ole varaa jättää mitään potentiaalia hyödyntämättä. Kysymys on myös siitä, missä vaiheessa/missä iässä ja millä kriteereillä tehdään jako kahteen, eli niihin jotka ovat kelvollisia ammattivalmennukseen ja niihin jotka tippuvat järjestelmästä?   Kuka sen päättää ? Millä kriteereillä ? Jos jako kiinteisiin kilparyhmiin tehdään jo 7-9 v, niin miten myöhemmin kehittyvät pääsevät mukaan "valittuihin".

Ehkä tätä kysymystä pitäisi lähestyä enemmänkin aluetasolla, ei niinkää yksittäisen seuran tasolla.  Entä jos jokaisella maantieteellisesti rajatulle alueelle muodostetaa yksi "kärkiryhmä" johon on kerätty alueen seurojen halukkaita ja/tai  parhaimmistoa jääkiekosta tutulla valintasysteemillä- vuosittaisilla try outeilla ? Try outteihin voi jokainen osallistua, mutta jos valittu pelaaja/nuori/lapsi ei jostain syystä menesty tai halua jatkaa "aluejoukkueessa"  voisi hän palata takaisin omaan kasvattajaseuraansa. Tämä olisi reilu, ei-seurasidonnainen ja vanhemmista riippumaton järjestelmä.  Onko tätä missää kokeiltu?

[joks11]

tästä oli keskustelua jo useampi sivu sitten. käy vilkaisemassa.

[hauman]

tästä oli keskustelua jo useampi sivu sitten. käy vilkaisemassa.

no niinpä olikin...kesäkuun alussa. Siltikin aiheellisia kysymyksiä. Tuosta jalkapallo alueellisesta try outista en löytänyt kuitenkaan mielipiteitä..Olisiko se jalkapallossa mahdollista ?

[2012]

hauman: juurihan sanoin, että huippuvalmennusta tulisi antaa kaikille.

[OneFour]

huom ! kuten itsekin kirjoitat ammattimaista valmennusta pitää saada jokaiselle....Myös haastajille. Miten määritetään se, kenelle ja mille joukkueelle ammattivalmennus kuuluu? Jos sen määritellään kuuluvan vain sen hetkiselle kärkijoukkueelle, niin ryhmistä tulee hyvin aikaisessa vaiheessa liian kiinteitä. Tämä taas johtaa siihen, että mahdollisesti myöhemmin kehittyvät "haastajien" ryhmässä pelaavat jäävät vaille kunnon valmennusta ja kehittyminen pysähtyy.

Suuremmassa mitassa tämä tarkoittaa pelaajaaja ja harrastajamäärien romahtamista ja  sitä, että valtava määrä haastajissa piilevää potentiaalia jää hyödyntämättä. Jäljelle jääneiden ns "huipujen  ja "valittujen" - ryhmän kustannukset karkaavat. Jalkapallo- niin seura kuin yksilötasolla- tarvitsee edelleenkin  massaa ja riittävän määrän pelaajia - myös tulevaisuudessa. Meillä ei ole varaa jättää mitään potentiaalia hyödyntämättä. Kysymys on myös siitä, missä vaiheessa/missä iässä ja millä kriteereillä tehdään jako kahteen, eli niihin jotka ovat kelvollisia ammattivalmennukseen ja niihin jotka tippuvat järjestelmästä?   Kuka sen päättää ? Millä kriteereillä ? Jos jako kiinteisiin kilparyhmiin tehdään jo 7-9 v, niin miten myöhemmin kehittyvät pääsevät mukaan "valittuihin".

Ehkä tätä kysymystä pitäisi lähestyä enemmänkin aluetasolla, ei niinkää yksittäisen seuran tasolla.  Entä jos jokaisella maantieteellisesti rajatulle alueelle muodostetaa yksi "kärkiryhmä" johon on kerätty alueen seurojen halukkaita ja/tai  parhaimmistoa jääkiekosta tutulla valintasysteemillä- vuosittaisilla try outeilla ? Try outteihin voi jokainen osallistua, mutta jos valittu pelaaja/nuori/lapsi ei jostain syystä menesty tai halua jatkaa "aluejoukkueessa"  voisi hän palata takaisin omaan kasvattajaseuraansa. Tämä olisi reilu, ei-seurasidonnainen ja vanhemmista riippumaton järjestelmä.  Onko tätä missää kokeiltu?

Ammattimaista valmennusta ei tarvitse muut kuin ne perusurheilulliset lapset, jotka ovat valmiita harjoittelemaan vähintään reilut 10 tuntia viikossa omalla ajallaan. Näidenkin kannattais aloittaa omaehtoinen harjoittelu viimeistään 7-8 -vuotiaina. Kaiken maailman kilpa- ja haasteryhmät joiden pelaajat mieluummin heiluvat päivät lautojen päällä kuin pelaavat jalkapalloa ei ammattimaista valmennusta tarvitse, koska näistä pelaajista ei ikinä tule jalkapalloilijoita. Suomen kokoisessa kääpiövaltiossa jossa ikäluokat ovat pieniä, löytyy jokaisesta ikäluokasta vain kourallinen pelaajia joilta löytyy tarpeeksi taitoa, taitavuutta, ymmärrystä pelistä, huippu-urheilijan fysiikkaa ja mikä tärkeintä lasten henkinen kapasitetti on sillä tasolla, että kannattaa edes haaveilla huippujalkapalloilijan urasta. Näitä keskinkertaisuuksia joilla jokin noista osa-alueista on kunnossa löytyy pilvinpimein, mutta niitä joilta löytyy kaikki edellytykset ei Suomesta juurikaan löydy.

Ammattimaista valmennusta tarvitsevat vain todelliset lahjakkuudet. Muille on aivan sama. Jalkapallo ei ole sen kummempaa kuin mikään muukaan inhmillisen kulttuurin alue. Kylmä tosiasia vaan on, että ihmiselo on ihmiskunnan tappiin asti sellaista, että ennemmin tai myöhemmin vahvat yksilöt syrjäyttävät heikot yksilöt. Onhan se ikävää, että isän kannalta kun jälkikasvun ura jalkapalloilijana alkaa olemaa ohi 9-10 -vuotiaana, mutta näin se vaan menee. Siinä vaiheessa kun ura vääjämättä kääntyy syksyyn, viimeinen oljenkorsi on perkeleellinen treenaaminen omalla ajalla eikä ammattimainen valmennus, mutta yleensä tuossa vaiheessa henkinen kapasitteetti myös vetelee viimeisiään, joten ammattimaisesta valmennuksestakaan ei enää ole mitään hyötyä.

Mutta on hienoa nähdä, että idealismi ei ole kuollut.

[Pixie]

Ammattimaista valmennusta ei tarvitse muut kuin ne perusurheilulliset lapset, jotka ovat valmiita harjoittelemaan vähintään reilut 10 tuntia viikossa omalla ajallaan. Näidenkin kannattais aloittaa omaehtoinen harjoittelu viimeistään 7-8 -vuotiaina. Kaiken maailman kilpa- ja haasteryhmät joiden pelaajat mieluummin heiluvat päivät lautojen päällä kuin pelaavat jalkapalloa ei ammattimaista valmennusta tarvitse, koska näistä pelaajista ei ikinä tule jalkapalloilijoita. Suomen kokoisessa kääpiövaltiossa jossa ikäluokat ovat pieniä, löytyy jokaisesta ikäluokasta vain kourallinen pelaajia joilta löytyy tarpeeksi taitoa, taitavuutta, ymmärrystä pelistä, huippu-urheilijan fysiikkaa ja mikä tärkeintä lasten henkinen kapasitetti on sillä tasolla, että kannattaa edes haaveilla huippujalkapalloilijan urasta. Näitä keskinkertaisuuksia joilla jokin noista osa-alueista on kunnossa löytyy pilvinpimein, mutta niitä joilta löytyy kaikki edellytykset ei Suomesta juurikaan löydy.

Ammattimaista valmennusta tarvitsevat vain todelliset lahjakkuudet. Muille on aivan sama. Jalkapallo ei ole sen kummempaa kuin mikään muukaan inhmillisen kulttuurin alue. Kylmä tosiasia vaan on, että ihmiselo on ihmiskunnan tappiin asti sellaista, että ennemmin tai myöhemmin vahvat yksilöt syrjäyttävät heikot yksilöt. Onhan se ikävää, että isän kannalta kun jälkikasvun ura jalkapalloilijana alkaa olemaa ohi 9-10 -vuotiaana, mutta näin se vaan menee. Siinä vaiheessa kun ura vääjämättä kääntyy syksyyn, viimeinen oljenkorsi on perkeleellinen treenaaminen omalla ajalla eikä ammattimainen valmennus, mutta yleensä tuossa vaiheessa henkinen kapasitteetti myös vetelee viimeisiään, joten ammattimaisesta valmennuksestakaan ei enää ole mitään hyötyä.

Mutta on hienoa nähdä, että idealismi ei ole kuollut.

Samaa mieltä. Propsit kirjottajalle.

[Pussikalja]

Suomen kokoisessa kääpiövaltiossa jossa ikäluokat ovat pieniä, löytyy jokaisesta ikäluokasta vain kourallinen pelaajia joilta löytyy tarpeeksi taitoa, taitavuutta, ymmärrystä pelistä, huippu-urheilijan fysiikkaa ja mikä tärkeintä lasten henkinen kapasitetti on sillä tasolla, että kannattaa edes haaveilla huippujalkapalloilijan urasta. Näitä keskinkertaisuuksia joilla jokin noista osa-alueista on kunnossa löytyy pilvinpimein, mutta niitä joilta löytyy kaikki edellytykset ei Suomesta juurikaan löydy.

Ammattimaista valmennusta tarvitsevat vain todelliset lahjakkuudet. Muille on aivan sama. Jalkapallo ei ole sen kummempaa kuin mikään muukaan inhmillisen kulttuurin alue. Kylmä tosiasia vaan on, että ihmiselo on ihmiskunnan tappiin asti sellaista, että ennemmin tai myöhemmin vahvat yksilöt syrjäyttävät heikot yksilöt. Onhan se ikävää, että isän kannalta kun jälkikasvun ura jalkapalloilijana alkaa olemaa ohi 9-10 -vuotiaana, mutta näin se vaan menee.

Ja ne kaikki potenttiaaliset sattuvat sinne Turun tai Helsingin raitapaitoihin? Sinänsä allekirjoitan mittasuhteen, niin kapoinen todellinen materiaali meillä on. Silti näin he....n surkealla haavi, piiri saati nuorisomajutoiminnalla, siitä potenttiaalista suurin osa jää vaille valmennusta, mahdollisuutta ja siten hyödyntämättä. Nämä edellämainitut "huiput" täyttyvät ison massan seurojen keskinkertaisuuksilla, joiden "löytyminen" perustuu joukkueen heikompien riittävään tasoon pärjätä premiumissa, pahlmanissa jne... Ammattilaisten silmät pitäisi saada levitettyä kentille, eikä vain seuroja mittaaviin cupeihin. Hemmetin lahjakkaankaan on paha esille joukkuelajissa päästä, jos joukkue ei huonoudellaan pärjää, ja jos "ammattilaisten" kiinnostus on vain seuramenestyksessä. Tosin meidän futikselle taitaa aika pitkälle riittää, kun on lantakasan mestari ja siitä eteenpäinmeno on sivuseikka.

[pitkäpakki]

Esittämässäni formaatissani ammattivalmentajan tehtävänä olisi pelaajien henkilökohtaisen taitotason kehittäminen. Vastuun peluuttamisesta ym. vastaisi talkootyötä tekevä  "kakkosalmentaja", joka myös antaisi jatkuvasti ammattivalmentajalle palautetta joukkueen toiminnasta ottelutilanteessa. Käytännössä ammattivalmentajalla ei ole jatkuvasti mahdollista seurata kaikkien 5 joukkuueen kaikkia otteluja, vaan hän seuraisi joukkueieden otteluja vain ajoittain ja muuten tukeutuisi joukkueiden omien "ns. kakkosvalmentajien" palautteeseen.

[koera]

Varhainen karsiminen on vaarallinen ajatus, jos tosissaan halutaan että niistä ikäluokista nousee maksimimäärä hyviä pelaajia. Lahjakkuutta huomattavasti ratkaisevampi asia on saada pelaajat motivoitua omaehtoiseen harjoitteluun. Lahjakkuus joko kukkii tai surkastuu tämän mukana. Itseasiassa koko sana on typerä, koska kukaan ei tiedä mitä sillä varsinaisesti tarkoitetaan. Kaikkien huippujen taustalta löytyy helvetillinen kasa työtunteja, joten paras selitys lahjakkuudelle futiksen kaltaisessa monipuolisessa lajissa lienee motivaatio ja pitkäjänteisyys treenata helvetilliset määrät. Jos Natalie Portmanin fysiikalla sinunattu Iniesta on lajin kirkkainta absoluuttista huippua, fyysisten lahjakkuuksien puutteen taakse on ihan turha yrittää piiloutua.

Tehokkain keino ja samalla oikea järjestys koko pyramidin elinvoiman kannalta olisi panostaa sinne ihan juureen ensin, niin että mahdollisimman moni junnu innostuu jalkapallosta tosissaan. Suomessa yhteiskunta tai kulttuuri ei ihannoi jalkapalloilua ammattina, joten se motivaatio on löydyttävä tekemisesta, sen mielekkyydestä ja hauskuudesta. Tätä reseptiä on tavallaan jo yritetty, mutta liian pitkälle vietynä kaikki pelaa -ajattelu ei palvele ketään eikä mitään. Hauskuus futistreeneissä ei tarkoita sitä, että hassutteleva valmetaja palkitsee huonotkin suoritukset ja peleissä ei lasketa maaleja.

Lapset pitävät tavoitteellisesta ja tarkoituksenmukaisesta toiminnasta, usein paljon enemmän kuin päämäärättömästä höntyilystä. Meillä meiniki on laajassa kuvassa karrikoiden ollut sellaista, että tavoitteelliset valmentajat vetävät naama irvessä rääkkitreeniä ja matsit yritetään voittaa keinoja kaihtamatta samalla kun harrastelijaryhmissä isävalkut yrittävät puuttellisin eväin sopeutua siihen että osa kersoista on roudattu paikalle iltahoitoon vastoin omaa tahtoaan. Harrastelijaryhmät ovat kuitenkin jo pelkästään voluuminsa takia ratkaisevassa asemassa. Niissä pitäisi saada mahdollisimman monelle hyviä kokemuksia futiksesta, ei pelkästään huippupelaajatuotannon takia, vaan myös sen takia että futikseen positiivisesti suhtautuvat löytyvät todennäköisemmin liigakatsmoista, laittavat aikanaan omat lapsensa pelaamaan jne.

Toiminnan pitäisi siis olla suunniteltua ja tavoitteellista harrastajaryhmistä huipulle saakka. Pelailu ja ajan tappaminen ilman tavoitteellisuutta latistaa varmasti pikkunappulan orastavan futisinnnostuksen. Verrataan tilanetta siihen että forumisti menee ranskalaisen keittiön kokkauskurssille, jossa vetäjä tarjoaa vähän juustoa, patonkia ja viiniä, kertoo historiasta ja vetää pienen demon, mutta forumisti ei itse pääse tekemään juuri mitään kokkaukseen liittyvää. Palkitseeko moinen? Futis on ytimeltään joukkuekilpailua. Jos haasteet ja kilpailu otetaan pois, hukataan samalla pelin sielu, Tietysti nuorimmilla urheilulliset leikit ovat tärkeitä, mutta lapset tuppaavat kilpailemaan niissäkin. Silti ilmapiirin ei tarvitse olla kireä, skabailuhan on pohjimmiltaan hemmetin hauskaa kunhan siitä ei tehdä liian isoa numeroa.

Ruohonjuuritasolla on toki jo nähty eeooämmää, esim. valmennusapua tarjoava tutor-ohjelma on hyvä ajatus. Ammattilaisten palkkamisessa varmaan kannattaisi lähteä siitä että pienetkin seurat saisivat päätoimisen ja osaavan valmennuspäällikön. Hyvä vp parantaa valmennuksen laatua kauttaaltaan. Seuraava askel olisi saada liiton valmennuskoulutukset ilmaisiksi mahdollisimman pitkälle. Rakenteellisesti ideaali ratkaisu olisi junnupelaajien mahdollisimman vapaa liikkuvuus seurojen välillä. Monilla seuroilla ei riitä pelaajamäärät erillisiin tavoitteellisiin- ja harrastusryhmiin, joten ensin mainittujen puutetta pitäisi pystyä kompensoimaan tarvittaessa myös seurojen välisellä yhteistyöllä. Kun mainitut asiat alkavat olla hyvällä mallilla, ammattivalmentajien palkkaaminen tulee aikanaan väkisinkin ajankohtaiseksi.


 

[Ricardo Leite]

Verrataan tilanetta siihen että forumisti menee ranskalaisen keittiön kokkauskurssille, jossa vetäjä tarjoaa vähän juustoa, patonkia ja viiniä, kertoo historiasta ja vetää pienen demon, mutta forumisti ei itse pääse tekemään juuri mitään kokkaukseen liittyvää. Palkitseeko moinen?

Nyt on koeralta niin luova allegoria, etten oikein tiedä miten päin pitäisi kävellä ja mihin. Ehkä kävelen rintauintia takaperin takaisin lähtöpisteeseen.

[nozick]

Ammattimaista valmennusta ei tarvitse muut kuin ne perusurheilulliset lapset, jotka ovat valmiita harjoittelemaan vähintään reilut 10 tuntia viikossa omalla ajallaan.

Tästä olen samaa mieltä.

Ammattimaista valmennusta tarvitsevat vain todelliset lahjakkuudet. Muille on aivan sama. Jalkapallo ei ole sen kummempaa kuin mikään muukaan inhmillisen kulttuurin alue. Kylmä tosiasia vaan on, että ihmiselo on ihmiskunnan tappiin asti sellaista, että ennemmin tai myöhemmin vahvat yksilöt syrjäyttävät heikot yksilöt. Onhan se ikävää, että isän kannalta kun jälkikasvun ura jalkapalloilijana alkaa olemaa ohi 9-10 -vuotiaana, mutta näin se vaan menee.

Tästä olen sen sijaan vahvasti eri mieltä. "Lahjakasta" 9-10 vuotiasta jalkapalloilijaa ei ole vielä kukaan osannut määritellä ja vielä vähemmän tunnistaa. Taitoa ja fyysistä kehittyneisyyttä osataan kyllä löytää, mutta lahjakkuutta ei. Sen vuoksi lahjakkuuksia on ihan turha yrittää löytää. Nappulaikäisissä kannattaa keskittyä tarjoamaan hyviä olosuhteita kaikille perusurheilullisille lapsille, jotka ovat valmiita harjoittelemaan vähintään reilut 10 tuntia viikossa omalla ajallaan.

[drone]

Tästä olen samaa mieltä.

Tuodaan tähän vielä sellainen pointti, että valmentajalla on tietty rooli siinä, kuinka paljon Suomesta löytyy näitä lapsia, jotka ovat valmiita harjoittelemaan 10 tuntia päivässä. Siinä mielessä on tärkeää, että mahdollisimman monella valmentajalla on riittävä intohimo ja osaaminen hallussaan. Yleensä koulutus ja kokemus parantavat näitä ominaisuuksia.

Muuten olen samoilla linjoilla, että jos saadaan ammattimainen valmennus edes kaikille näille perusurheilullisille tapauksille, on menty eteenpäin.

[Litti4ever]

Tuodaan tähän vielä sellainen pointti, että valmentajalla on tietty rooli siinä, kuinka paljon Suomesta löytyy näitä lapsia, jotka ovat valmiita harjoittelemaan 10 tuntia päivässä.

Valkulla on varmasti se "tietty" rooli, mutta se ei ole kovin suuri. Omaehtoinen treenaaminen lähtökohtaisesti lähtee aina omasta itsestään. Valmentajan rooli siinä on lähinnä saada pelaaja innostumaan lajista ja nyt puhutaan 7-10-vuotiaista pelureista.

Itse kokisin myös, että nappulavalmentajan tehtävänä on luoda lapsille tietynlainen ajatusmalli, miten omalla ajalla tulisi harjoitella.

[eiks oo kauheet]

Lahjakkuus on sitä että oppii asiat nopeammin kuin muut, eipä muuta.

[2012]

Ammattimainen valmennus kaikille junioreille.

Toki tällä hetkellä ei toteudu, mutta tällä olisi valtava merkitys koko lajille Suomessa. Saattaisipa olla niin, että muutamista muista lajeista tulisi monilahjakkuuksia jalkapallon pariin. (tämä vain yksi marginaali seikka)

[L-Val.]

...viimeinen oljenkorsi on perkeleellinen treenaaminen omalla ajalla eikä ammattimainen valmennus...

Niin, mutta mitä jos teetkin joukkuetreenien ulkopuolista omaa treeniä ammattivalmentajan valvonnassa?

[Earl Godwin]

Ammattimainen valmennus kaikille junioreille.

Kuinka monta ammattivalmentajaa uskot tarvittavan tämän tavoitteen toteuttamiseksi, ja mitä se maksaa?

[Ricardo Leite]

Kuinka monta ammattivalmentajaa uskot tarvittavan tämän tavoitteen toteuttamiseksi, ja mitä se maksaa?

Teoriassa ammattimainen valmennus ei vaadi yhtään ammattivalmentajaa, eikä senttiäkään fygee. Käytännössä saattaa toki olla hieman vaikeampaa.

Vaan sitähän suomalainen urheiluväki odottaa. Että ammattitaitoinen koutsi tekisi järkyttävän määrän duunia pyhällä hengellä, jotta koko kansa pääsisi nauttimaan työn hedelmistä. Tai vittuilemaan, ellei menestystä tule. Vanhemmatkin saavat seuran välityksellä vielä Pikku-Niksulle näppärästi luotettavan ja jämäkän puoli-ilmaisen lastenhoidon. Niksusta muuten pitää tulla vähintään veikkausliigapelaaja, mutta katsothan, että Niksulle ei tule hiki.

Ei vaan. Mutta kuitenkin.

[Pixie]

Ammattimainen valmennus kaikille junioreille.

Toki tällä hetkellä ei toteudu, mutta tällä olisi valtava merkitys koko lajille Suomessa. Saattaisipa olla niin, että muutamista muista lajeista tulisi monilahjakkuuksia jalkapallon pariin. (tämä vain yksi marginaali seikka)

Nimenomaan ammattimainen, ei välttämättä ammattilainen. Toisin sanoen realismia mukaan, sillä Suomessahan ei seurat palkkaa osaajia vaan poliitikkoja.

Ammattimainen voisi toimia näin:
1. Edes jonkin verran pelanneet isät mukaan jalkapallokoulutoimintaan
2. Valmennuspäälliköt valitsevat ne, joilla on joitain pedagokisia (miten kirjoitetaan?) ominaisuuksia
3. Näille ripeästi uusittu c-prosessi tutkintoineen

Ja nyt oleellinen: nykyaikaisessa c-prosessissa on varsin kattava ja laadukas loppututkinto/näyttö. Tätä tulisi laajentaa siten, että valmennuspäälliköt arvioivat saman kriteeristön kautta yksittäisten harjoitusten läpivientiä. Ideana se että jokainen harjoitus olisi suunnitelmaltaan, keskittymiseltään, jnejne myös valmentajien osalta ammattimaisempi.

Tätä voisi käyttää suoraan palkitsemiskriteerinä - paremmat pojot=isompi palkkio. (ei palkka)

[Messi]

Väärinkäsitysten välttämiseksi vaihtaisin käsitteen ammattimaisempi valmentaja -> laadukkaampi valmentaja. Ammattimainen viittaa kuitenkin vahvasti ammattilaiseen (henkilöön, joka ansaitsee valuuttaa tekemällään työllä). Muutoin tosi hyviä kommentteja ja ennen kaikkea rakentaviakin, jatkakaa...

[tuuma]

Väärinkäsitysten välttämiseksi vaihtaisin käsitteen ammattimaisempi valmentaja -> laadukkaampi valmentaja. Ammattimainen viittaa kuitenkin vahvasti ammattilaiseen (henkilöön, joka ansaitsee valuuttaa tekemällään työllä). Muutoin tosi hyviä kommentteja ja ennen kaikkea rakentaviakin, jatkakaa...

Eli jos "laadukas valmentaja" ryhtyy pyytämään rahaa työstään, hänestä tuleekin "ammattimainen valmentaja", ja siten vain rahan takia valmentava?

On turha unelmoida laadukkaista valmentajista jos emme ymmärrä että laadusta pitää maksaa.