Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Earl Godwin]

Epäilen vahvasti, että itseluottamuksella ei ole mitään tekemistä siihen, että miksi pääkoppa pettää ratkaisevalla hetkellä. Jos syy on itseluottamuksesta, silloin suomalaisten futareiden pääkoppa oletettavasti pettää jokaisessa paineenalaisessa tilanteessa. Henkilökohtaisesti en usko mihinkään selektiiviseen itseluottamukseen. Ihmisellä joko on vahva itseluottamus tai sitten ei ole. Ennemminkin asiaa kannattaisi miettiä paineensietokyvyn näkökulmasta. Myös valintakriteereillä on oma merkityksensä ja jalkapallon näkökulmasta kokemuksella kovista peleistä on jotakin tekemistä sen kanssa, että kun kerran pari vuodessa joutuu pelaamaan kovia pelejä, homma voipi pikkasen jännittää. 

Ylipäänsä koko ajatus huonosta päänkestosta on ihan silkkaa tuubaa. Teknisten ja fyysisten puutteiden takia suomalaiset niitä pelejä häviävät. KuPS:n 0-6 -romahduksella Turkissa ei oikeasti ollut mitään tekemistä pään kestämisen kanssa. Klubi oli aivan kusessa Celticiä vastaan pelin alussa, koska kyvyt eivät riittäneet Celticin kovan prässin ohittamiseen.

[Earl Godwin]

En ole seurannut juniorirankingeja, täytyy myöntää. Mutta onhan tuossa pointtia, sillä eivät juniorisuoritukset ja miesten suoritukset mene yksi yhteen keskenään. Miesten joukkueita vartenhan pelaajia pitkällä tähtäimellä kasvatetaan.

Mutta jossakin vaiheessahan kehittyvien pelaajien olisi opittava myös voittamaan. Etenkin tuo johtoaseman käsittely Liettua-ottelussa oli kyllä täydellisen ala-arvoinen esitys. Niin yksinkertaista se on, että 3-1- johtoa ei hukata, mikäli aiotaan tosissaan hakea menestystä. Vaikuttavathan tuollaiset lapsukset psyykkisestikin. Ja isosti ja pitkän aikaa. Siinä on miettimistä juniorivalmennuksen lisäksi myös koteihin ja kouluihin, miten saadaan nuorukaisten psyyke kestävämmäksi. Ei näytä hyvältä ei.

Ei tuollakaan tainnut olla mitään tekemistä psyykkeen kanssa, vaan kyse oli lähinnä siitä, ettei joukkue osannut puolustaa. Lisäksi on syytä muistaa, että kentällä on se toinenkin jengi. Monella on ihmeellinen naiivi käsitys, että suomalaisten paras hetki pelistä osoittaa sen oikean tasoeron ja sitten kun alkaa kulkea huonommin, niin kyse on jostain pään kestämättömyydestä. Joka matsissa pelin hallinta vaihtelee, ja usein jopa selvästi heikompi joukkue hallitsee hetken aikaa. Liettua pelasi huomattavasti paremmin toisella jaksolla.

[Mersault]

Kyllähän paineensietokykyyn vaikuttaa myös itseluottamus.

Tietysti jos tältä kantilta ajattelee, että johtoaseman taktiikkana on siilipuolustus ja ajan kuluttaminen, kun pikkupojasta lähtien pelaamista on harjoiteltu hyökkäämisen kantilta ilman driblaamista.

Oletettavasti vaikuttaa, mutta mitä ylipäänsä on itseluottamus. Koeran esimerkissä koulussa hiljainen hissukka voi olla jalkapallokentällä hallitseva persoona. Voiko siinä tapauksessa sanoa, että pelaajalla, joka kentällä on itseluottamuksen personifikaatio, mutta joka koulussa ei uskalla suutaan avata, on hyvä itseluottamus. Eli onko ylipäänsä olemassa itseluottamusta vai onko koko itseluottamus skitsofrenista itsetunnon heilahtelua erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa? Toki itseluottamuksesta löytyy ääriesimerkkejä ihmisistä jotka lähes sairaaloisesti luottavat itseensä vaikka muuten ovat korkeintaan keskinkertaisia tai päinvastoin. Eli kannattaako jalkapalloilijoiden osalta puhua itseluottamuksesta vai pitäisikö puhua omaan osaamiseen luottamisesta. Eli vaikka edellä mainittu hissukka on koulussa sosiaalisesti invalidisoitunut, jalkapallokentällä luottamus omaan tekemiseen on täydellistä.

[joks11]

Ylipäänsä koko ajatus huonosta päänkestosta on ihan silkkaa tuubaa. Teknisten ja fyysisten puutteiden takia suomalaiset niitä pelejä häviävät. KuPS:n 0-6 -romahduksella Turkissa ei oikeasti ollut mitään tekemistä pään kestämisen kanssa. Klubi oli aivan kusessa Celticiä vastaan pelin alussa, koska kyvyt eivät riittäneet Celticin kovan prässin ohittamiseen.

Hyvin säkin noita pelejä katsot ja esimerkkejä valitset, pelle.

[drone]

Monella on ihmeellinen naiivi käsitys, että suomalaisten paras hetki pelistä osoittaa sen oikean tasoeron ja sitten kun alkaa kulkea huonommin, niin kyse on jostain pään kestämättömyydestä.

Olen vahvasti sitä mieltä, että Suomi tarvitsee nykyistä parempaa pelaajamateriaalia. Siinä on koko tämän vaahtoamiseni ydin.
Lisäksi joukkueella on oltava taktiikka ja yhteinen pelifilosofia (tai miksi sitä nyt halutaan kutsua), jota kaikki noudattavat sovitusti.
Vasta näiden jälkeen tulee henkinen kantti, mutta sitäkään ei mielestäni sovi vähätellä.

Viimeisimmässä "Historia"-lehdessä oli artikkeli Lauri "Tahko" Pihkalasta, joka epäili myyttiä suomalaisesta sisusta. Hänen mielestään suomalaisilla menee hyvin niin kauan kun menee hyvin, mutta vastoinkäymisten hetkellä on taipumus masentua liian helposti. Ja kun masennutaan, silloin saatetaan luovuttaa. Suomi menettää usein jopa useamman maalin johtonsa, mutta varsin harvoin tapahtuu sellaista, että noustaisiin takaa rinnalle ja ohi. (Pohjois-Irlanti-ottelussa toki tapahtui hieno nousu 0-2 takaa-ajoasemasta.)

[Pussikalja]

Ylipäänsä koko ajatus huonosta päänkestosta on ihan silkkaa tuubaa. Teknisten ja fyysisten puutteiden takia suomalaiset niitä pelejä häviävät. KuPS:n 0-6 -romahduksella Turkissa ei oikeasti ollut mitään tekemistä pään kestämisen kanssa. Klubi oli aivan kusessa Celticiä vastaan pelin alussa, koska kyvyt eivät riittäneet Celticin kovan prässin ohittamiseen.

Tästä olen aika pitkälti samaa mieltä, jos listaan lisäisi vielä taktiset puutteet. Väärät valinnat ja liikkeet/liikkumatta jättämiset tekee osan myös siitä fyysisestä ja teknisestä välimatkasta, joka peleissä näkyy. Epäilen että lähimpänä vastustajaa oltaisiin kuitenkin tekun ja fysiikan puolella, jos sitä esim. pujotteluradalla aikaa mitaten mitattaisiin. Tuskin juuri hävittäisiin.

Ja se, kuinka kaukana ollaan taktisesta peliajattelusta käy ilmi jokaisen maju pelin jälkeisistä foorumkeskusteluista, kun ottaa huomioon, että monen pitäisi täälläkin olla laji-ihmisiä. Peli ajatellaan yksilölajina tässä maassa. Ja tässä on osa tekijä myös sen pään kestolle joukkuelajeissa. Kun joukkue ajatellaan yksilöiden kautta, paineet on turhan suuret, esim hyökillä, huolimatta miten pelaaminen joukkuetta tukee. Hyökin on tehtävä maaleja tai uus kehiin, vaikka pelisuoritus tukisi joukkuetta kuinka hyvin. Pikkujunnu on otettava majuun mukaan, kun ulkomaalainen seura on sen löytänyt, vaikka poika ei vielä pärjää vähää alusta ei ylöspäin, eikä alaspäin. Se, että koko joukkueen rakenne, välimatkat ja ajoitukset räjähtää ei haittaa, kunhan suosituimmat yksilöt isoimmista seuroista on mukana. Vähät joukkueesta ja joukkuepelistä...surullista.

Ja miksi ajatus esille tässä ketjussa. Jalkapallo opitaan ja opetetaan juniorina yhdessäpelattavana yksilölajina. Unohdetaan opettaa junnuille, että yksilön taidot palvelee joukkuetta ja osa työmäärästä kentällä on tehtävä joukkueen eteen, vaikka ne ei yksilölle mieluisia aina olekkaan. Meiltä pitäisi kasvaa peliymmärtäviä pelaajia tai ainakin faneja. Nyt ollaan esim. kiekon suhteen samassa vaiheessa, kuin  80-luvulla yöt kiekkofanit seurasi Kurrin ja kumppaneidet tehopisteitä ja laskivat sen mukaan monensia ollaan tulevissa mm-kisoissa. Ei se joukkuepelissä ihan näin suoraviivaista matematiikkaa kuitenkaan ole.

[joks11]

Jaaha, aita matalaksi ja oksat pois ja sillai...

[Earl Godwin]

Viimeisimmässä "Historia"-lehdessä oli artikkeli Lauri "Tahko" Pihkalasta, joka epäili myyttiä suomalaisesta sisusta. Hänen mielestään suomalaisilla menee hyvin niin kauan kun menee hyvin, mutta vastoinkäymisten hetkellä on taipumus masentua liian helposti. Ja kun masennutaan, silloin saatetaan luovuttaa.

Pihkalan ajan ja varsinkin Pihkalan omat käsitykset psyykeestä olivat varsin alkeellisella tasolla. Eivät Veikkausliigankaan parhaisiin jengeihin valikoituneet pelaajat mitään hermoheikkoja lähtötasoltaan ole. Loppua voidaan petrata yksinkertaisilla kognitiivisilla ja suggestiivisilla menetelmillä. Ei se mitään taikuutta ole. En usko että "housuunpaskominen" selittää suomalaisen jalkapallon menestymättömyyttä nykyaikana oikeastaan mitenkään.

Suomi menettää usein jopa useamman maalin johtonsa, mutta varsin harvoin tapahtuu sellaista, että noustaisiin takaa rinnalle ja ohi. (Pohjois-Irlanti-ottelussa toki tapahtui hieno nousu 0-2 takaa-ajoasemasta.)

Epäilen että tämä olisi mitään muuta kuin näköharha. Maaleja tehdään tunnetusti eniten pelien lopussa. Parempi joukkue onnistuu usein pelin lopussa, koska heikompi on juossut itsensä piippuun. Suomalaiset ovat usein altavastaajia, joille tehdään lopussa maaleja.

[drone]

En usko että "housuunpaskominen" selittää suomalaisen jalkapallon menestymättömyyttä nykyaikana oikeastaan mitenkään.

Varmaankaan "housuunpaskominen" ei selitä nykypäivänä menestymättömyyttä, vaan juuri tuo menestykseen vaadittavan pelaajamateriaalin puuttuminen. Mutta en ole valmis ampumaan suoralta kädeltä alas myöskään Tahko Pihkalan käsitystä. Kyllä suomalaisessa kansanluonteessa on tiettyjä ominaisuuksia, jotka sopivat tai ovat yhteensopimattomia menestyksen kanssa. Ei tästä kuitenkaan tämän enempää. Fokus olkoon nyt ja vastakin tuossa polttavimmassa kysymyksessä: miten suomalaisessa jalkapalloilussa saadaan kasvamaan kansainvälisesti kilpailukykyisiä ikäluokkia?

[tuuma]

Varmaankaan "housuunpaskominen" ei selitä nykypäivänä menestymättömyyttä, vaan juuri tuo menestykseen vaadittavan pelaajamateriaalin puuttuminen. Mutta en ole valmis ampumaan suoralta kädeltä alas myöskään Tahko Pihkalan käsitystä. Kyllä suomalaisessa kansanluonteessa on tiettyjä ominaisuuksia, jotka sopivat tai ovat yhteensopimattomia menestyksen kanssa. Ei tästä kuitenkaan tämän enempää. Fokus olkoon nyt ja vastakin tuossa polttavimmassa kysymyksessä: miten suomalaisessa jalkapalloilussa saadaan kasvamaan kansainvälisesti kilpailukykyisiä ikäluokkia?

Noista tahkopihkala-ajoista on suomalaisessa yhteiskunnassa muuttunut yksi asia ja paljon; maahanmuuttajat. Kun maajoukkueesta noin 1/3 on eri kulttuuritaustaa kuin suo-kuokka-jussia, niin onko vika edelleen "suomalaisessa kansanluonteessa"?

Täysin suomalaisista koostuva lentopallomaajoukkue on noussut lähelle maailman huippumaita, vielä globaalisti isossa lajissa, hyvän valmennuksen kautta. Sitä nousua ei paljoa suomalainen kansanluonne haitannut.

Hyvä joukkue koostuu hyvistä yksilöistä, jotka on roolitettu pelipaikoilleen oikein ja pelitapa tukee heidän kykyjään.

[drone]

Noista tahkopihkala-ajoista on suomalaisessa yhteiskunnassa muuttunut yksi asia ja paljon; maahanmuuttajat.

Täysin suomalaisista koostuva lentopallomaajoukkue on noussut lähelle maailman huippumaita, vielä globaalisti isossa lajissa, hyvän valmennuksen kautta. Sitä nousua ei paljoa suomalainen kansanluonne haitannut.

Tuo on kyllä aivan totta.

Seuraavaksi olisi pohdittava, mistä johtuu että lentopallossa on noustu lähelle maailman huippumaita, mutta jalkapallossa kehitys on koko ajan ollut jotain aivan muuta kuin mitä toivotaan. Selittyykö tämä ero pelkästään sillä, että jalkapallossa maailmanlaajuinen kilpailu on kuitenkin vielä paljon kovempaa kuin lentopallossa? Vai onko muitakin syitä?

[Superjunnukoutsi]

Oletettavasti vaikuttaa, mutta mitä ylipäänsä on itseluottamus. Koeran esimerkissä koulussa hiljainen hissukka voi olla jalkapallokentällä hallitseva persoona. Voiko siinä tapauksessa sanoa, että pelaajalla, joka kentällä on itseluottamuksen personifikaatio, mutta joka koulussa ei uskalla suutaan avata, on hyvä itseluottamus. Eli onko ylipäänsä olemassa itseluottamusta vai onko koko itseluottamus skitsofrenista itsetunnon heilahtelua erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa? Toki itseluottamuksesta löytyy ääriesimerkkejä ihmisistä jotka lähes sairaaloisesti luottavat itseensä vaikka muuten ovat korkeintaan keskinkertaisia tai päinvastoin. Eli kannattaako jalkapalloilijoiden osalta puhua itseluottamuksesta vai pitäisikö puhua omaan osaamiseen luottamisesta. Eli vaikka edellä mainittu hissukka on koulussa sosiaalisesti invalidisoitunut, jalkapallokentällä luottamus omaan tekemiseen on täydellistä.

Niin no, itseluottamus tietysti syntyy omiin kykyihin luottamisen kautta (ja tietenkin siitä ettei pelkää epäonnistumista), joten eivät nuo asiat toisistaan irrallisia ole.

Rakentavampi pohtimisen aihe, mitä tuossa onkin jo sivuttu, onkin se (ja mihin itsekin jo viittasin), että pettääkö henkinen kantti silloin kun vastustaja vie pelin oman osaamisalueen ulkopuolelle.

Tuo on kyllä aivan totta.

Seuraavaksi olisi pohdittava, mistä johtuu että lentopallossa on noustu lähelle maailman huippumaita, mutta jalkapallossa kehitys on koko ajan ollut jotain aivan muuta kuin mitä toivotaan. Selittyykö tämä ero pelkästään sillä, että jalkapallossa maailmanlaajuinen kilpailu on kuitenkin vielä paljon kovempaa kuin lentopallossa? Vai onko muitakin syitä?

Itse mainitsit tuon pelaajamateriaalin - ja Suomessa taitaa nimenomaan tuo keskikenttäpelaaminen olla "hieman" huippumaita jäljessä.

[joks11]

Tuo on kyllä aivan totta.

Seuraavaksi olisi pohdittava, mistä johtuu että lentopallossa on noustu lähelle maailman huippumaita, mutta jalkapallossa kehitys on koko ajan ollut jotain aivan muuta kuin mitä toivotaan. Selittyykö tämä ero pelkästään sillä, että jalkapallossa maailmanlaajuinen kilpailu on kuitenkin vielä paljon kovempaa kuin lentopallossa? Vai onko muitakin syitä?

Täytyy heti kärkeen sanoa disclaimeriksi, että en missään tapauksessa vähättele lentopallomaajoukkueen saavutuksia.

Lentopallo on kuitenkin lajina täysin erilainen kuin jalkapallo, joten vertailu jopa pään kestävyyden osalta on aika hedelmätöntä.

Joku sekä lentopallossa että jalkapallossa toimiva voisi vähän avata lajimaailmoiden eroavaisuuksia. Uskoisin, että lentopallossa suomalaiset valmentajat ovat keskimäärin parempia kuin jalkapallossa ja yhden pelaajan onnistumiset ja epäonnistumiset ovat paljon ratkaisevammassa asemassa. Noin niin kuin alkuun.

Valmennuksesta voi tietty ottaa mallia lajin kuin lajin kohdalla. Jokaisella lajilla on varmasti annettavaa futisvalmentajalle.

[Earl Godwin]

Tuo on kyllä aivan totta.

Seuraavaksi olisi pohdittava, mistä johtuu että lentopallossa on noustu lähelle maailman huippumaita, mutta jalkapallossa kehitys on koko ajan ollut jotain aivan muuta kuin mitä toivotaan. Selittyykö tämä ero pelkästään sillä, että jalkapallossa maailmanlaajuinen kilpailu on kuitenkin vielä paljon kovempaa kuin lentopallossa? Vai onko muitakin syitä?

Lentopallossa huippupelaajien valmennus on vahvasti liittovetoista alkaen aluvalmennuskeskuksista ja päätyen Kuortanen valtakunnalliseen valmennuskeskukseen: "Lentopalloliiton poikien valtakunnallinen valmennuskeskus on toiminut Kuortaneen Urheiluopistolla jo syksystä 2000 alkaen, siirtyen sinne Tampereelta Varalan Urheiluopistolta. Tyttöjen valmeenuskeskus siirtyy Kuortaneelle elokuussa 2012. Keskuksessa valmennetaan optimiolosuhteissa viiden päätoimisen valmentajan johdolla urheilulukiossa opiskelevia maan parhaita lentopallonuoria ja valmistetaan heitä huippu-urheilukauteen, joka lentopalloilussa ajoittuu selvästi lukio-opiskelujen jälkeiselle ajalle. Keskukseen pääsevät opiskelemaan ainoastaan maan parhaat nuoret, joten eri ikäluokkien maajoukkueiden ulkopuolelta on hyvin vaikea päästä sisään. Tavoitteena on tuottaa uusia pelaajia lyhyemmällä tähtäimellä liigatasolle ja hieman myöhemmin aikuisten maajoukkueisiin."

Futiksen puolella sen sijaan edelleen luotetaan seuroihin ja siihen, että Honkkelit ja Klubbenit tuottaisivat viimein muutakin kuin Allsvenskan-jyriä.

[Marem2]

Rivien välistä tuntuu siltä että edellisellä kirjoittajalla on hiukan hatara käsitys urheilupsykologian hyödyllisyydestä, varsinkin jossain junnuvalmennuksessa. Yksilölajeissa huipputasolla tuo on hyvinkin käytetty apu. Huipputason futiksessa sen avulla voidaan saavuttaa ekstralatausta perusmotivaation päälle, tai tietyissä kriisitilanteissa auttaa löytämään ratkaisu. Puuttellisen futisvalmennuksen synnyttämien ongelmien paikkailuun se ei sovi.

Ei myöskään pidä sekoittaa junnun siviiliminää kentällä häärivään futariin. Koulussa luokan ujoin ja hiljaisin poika saattaa olla kentällä puolustuksen aggressiivinen liideri ja suupaltti hurmuri päämäärätön koheltaja. Futarin itseluottamus perustuu siihen että hän tietää mitä tekee pelkäämättä virheitä. Huipputasolla futis on jatkuvaa hallittua riskinottoa, joten treeneissä suorituskeskeinen palaute vähentää väkisinkin halukkuutta ottaa näitä hallittuja riskejä. Tämä on nähdäkseni ainakin ennen ollut suomalaisen junnuvalmennuksen keskeinen ongelma kun syitä pääkopan pettämiseen ratkaisevilla hetkillä etsitään.

Spanskit ja puukengät treenaavat tyypillisesti niin että suorituksia tulee paljon, jolloin yksittäisen suorituksen merkitys vähenee ja halukkuus ottaa riskejä lisääntyy. Tietysti jos pelaaja tekee toistuvasti saman virheen, on valmentajan korjattava asia. Korjaaminen tulisi aina tehdä kehoittamalla tekemään jotakin (pelaa pallo yhdellä kosketuksella kaverille jos on ahdas paikka), ei kieltämällä (älä haudo). Ensimmäinen ohje sisältää ratkaisun, jälkimmäinen luo lähinnä hämmenystä nopeassa pelitilanteessa. Tämä on toinen perusasia jossa monella suomalaisella junnuvalkulla on vielä petraamista.

Pelaajien itseluottamus, toimintakyky ja halu ottaa huipputasolla vaadittavia riskejä rakentuvat treeni- ja pelikentillä. Karrikoiden häviämistä ja virheitä pelkäävä häviää aina.
Palautteenantotavat, yleinen ilmapiiri ja treenimuodot ovat ratkaisevassa asemassa. Jos perusteet ovat huonot, niitä on paha alkaa parhaimmankaan urhelilupsykologin korjailemaan.

Harvinaisen hyvä kommentti! Itsekin olen huutanut "älä haudo" kun junnu jää miettimään ratkaisuaan. Hämmennyshän siitä tulee. Nopeissa tilanteissa näihin syyllistyy eniten-kyseessä siis sekä junnujen että aloittavan futisvalmentajan didaktinen alkeellisuus. Olen kyllä harkoissa yrittänyt luoda positiivisen ilmapiirin ja oppimista tukevan asenteen. Meillä saa ja pitää tehdä "virheitä", jos niitä junnufutiksessa voi oikein sillä nimellä kutsua. Sitäpaitsi todellista oppimista on nimenomaan virheiden korjaus tai ainakin tietoisuus, miten niitä korjataan. Junnu kun huomaa, että noin se pitäisi mennä, mutta jalat eivät vielä tottele, niin se on kuitenkin jo esiaste oikealle tielle. Jos tässä vaiheessa aletaan heti karsia nk. virheitä, toiminnnasta tulee vain virheiden välttämistä.
Tämä on sitten se suomalaisessa urheilussa esiintyvä ilmiö. Tästä muuten kirjoitti Manuela Bosco Hesarissa viime viikolla.

[drone]

Futiksen puolella sen sijaan edelleen luotetaan seuroihin ja siihen, että Honkkelit ja Klubbenit tuottaisivat viimein muutakin kuin Allsvenskan-jyriä.

Ei kai sentään pelkästään? Entä Sami Hyypiä Akatemia? Mixun "kiihdytyskaista" nuorille pelaajille?

[Earl Godwin]

Ei kai sentään pelkästään? Entä Sami Hyypiä Akatemia? Mixun "kiihdytyskaista" nuorille pelaajille?

Puolivillaista. Liiton pitäisi oikeasti ottaa huippupelaajien kasvatuksesta vastuu. Ainoa ratkaisu on sisäoppilaitostyyppinen akatemia 16+- vuotiaille, jonne haalittaisiin parhaat paljon laajemmalta alueelta kuin pk-seudulta. Näin myös treenikavereiden taso valmennuksen ohella olisi toista luokkaa kuin nykyisissä seuravetoisissa junnujoukkueissa. Toki Suomen maantieteellisen laajuuden vuoksi tuollaisia akatemioita tarvittaisiin vähintään 2.

Ilman tätä ratkaisua Suomi ei koskaan nouse alempaa keskitasoa korkeammalle, piste.

[drone]

Ainoa ratkaisu on sisäoppilaitostyyppinen akatemia 16+- vuotiaille, jonne haalittaisiin parhaat paljon laajemmalta alueelta kuin pk-seudulta.

Allekirjoitan tämän muuten, paitsi sanan "ainoa" kohdalla. Tällaisen ratkaisun *lisäksi* tarvitaan vielä perusteellinen tasonnosto seuratoiminnassa.
Ei muuta kuin palautetta Palloliittoon.

[Ricardo Leite]

Ilman tätä ratkaisua Suomi ei koskaan nouse alempaa keskitasoa korkeammalle, piste.

Vaikka suunnilleen samaa mieltä Jaarlin kanssa olenkin, on tämä kategorinen julistaminen lopulta osoitus pohjattomasta naiiviudesta. Varmin tapa osoittaa tietämättömyytensä on uskoa löytäneensä ainoan oikean tien. Suurin este parhaan mahdollisen ratkaisumallin löytämiselle on sokea usko yhteen ja ainoaan.

Jostain syystä näitä lukiessa mieleen hiipii aina allegoria tieteestä ja keskiajasta. Tuhatvuotinen pysähtyneisyys kun hupsis oltiinkin väärässä mjötööh.

[drone]

Jostain syystä näitä lukiessa mieleen hiipii aina allegoria tieteestä ja keskiajasta. Tuhatvuotinen pysähtyneisyys kun hupsis oltiinkin väärässä mjötööh.

Minun mieleeni tästä hiipii allegoria Suomen Palloliitosta. Voi aina luottaa siihen, että Palloliitto tekee oikeat ratkaisut - sitten kun on ensin kokeillut kaikki muut vaihtoehdot.

[Marem2]

Puolivillaista. Liiton pitäisi oikeasti ottaa huippupelaajien kasvatuksesta vastuu. Ainoa ratkaisu on sisäoppilaitostyyppinen akatemia 16+- vuotiaille, jonne haalittaisiin parhaat paljon laajemmalta alueelta kuin pk-seudulta. Näin myös treenikavereiden taso valmennuksen ohella olisi toista luokkaa kuin nykyisissä seuravetoisissa junnujoukkueissa. Toki Suomen maantieteellisen laajuuden vuoksi tuollaisia akatemioita tarvittaisiin vähintään 2.

Ilman tätä ratkaisua Suomi ei koskaan nouse alempaa keskitasoa korkeammalle, piste.

Samaa mieltä, eli liiton tulisi ottaa enemmän vastuuta nimenomaan juniorien tehoryhmistä, kuten lentopallossa on tehty. Futispelaajat "hukkuvat" muiden lajien sekaan esim. urheiluakatemioissa ja toiminta menee sillisalaatiksi juuri siinä iässä kun pitäisi nimenomaan alkaa toimimaan lajinomaisemmin. Kaupunkikohtaiset urheiluluokat ovat ala-ja yläasteikäisten heiniä, mutta viimeistään lukio-/amisiässä pitäisi pystyä keskittymään omaan lajiin. Tiedän tämän, kun olen itse ollut urheilulukiossa (nykyinen akatemiasysteemi). Vaikka lajina oli yksilölaji, niin kaikki lajit puuhasteli liikaa yhdessä jo logistisista/ tilojen takia. Saihan siinä näkökulmaa niin joukkuelajeihin ym. kivaa riitti, mutta oma laji kyllä kärsi. Yhden kaupungin urheiluluokat koostuvat lähinnä oman kaupungin ja lähipitäjäjn pojista, enkä usko, että taso saadaan siellä koskaan riittävän kovaksi todellisten lahjakkuuksien kehityksen tueksi.  Siksi kannatan nimenomaan Eerikkälän kaltaista systeemia, mutta toinen keskittymä tulisi saada pohjoisemmaksi esim. Tampere-Jyväskylä akselille, jolloin keski-ja pohjoissuomen lahjakkuudet saataisiin paremmin mukaan toimintaan. Kolmaskin keskittymä olisi toki hyvä, mutta epäilen resursseja. Yksi on joka tapauksessa liian vähän.

[joosar]

Vetääkö Junioricoutsit hiljaiseksi tuommoinen ylivoimainen suoritus minkä Espanjan TOP5-joukkue eilen antoi Suomalaisseurojen lippulaivalle? Ainakin itse mietin että kuinkahan paljon me ollaan tosiaan jäljessä nuita huippumaita? Eilinen näytti että 100-0 vietiin kaikessa osa-alueella!
 

[joks11]

Ei vedä. Taso ei tullut mitenkään yllätyksenä.

[drone]

Ainakin itse mietin että kuinkahan paljon me ollaan tosiaan jäljessä nuita huippumaita? Eilinen näytti että 100-0 vietiin kaikessa osa-alueella!  

Ja tässä tapauksessa "huippumaa" ei edes tarkoita koko Espanjaa, vaan Baskimaata, jossa on reilut 2 miljoonaa jalkapallohullua asukasta. Ottaen huomioon, että baskit keräävät pelaajansa omiensa keskuudesta, samalla laskutavalla Suomesta pitäisi löytyä 2.5 kertaa Athletic Bilbaota tasokkaampi joukkue. Jalkapallohullu tämä maa ei ole, ainoastaan menestyshullu, "maailman paras maa", ehkä liian hyvä. Liian nopeasti liian hyviksi maiksi kehittyneistä yhteiskunnista tulee harvemmin sellaista osaamista, jossa vaaditaan jotakin ihmiskeholta. Urheilulehdessä kerrottiin Jarkko Niemisestä ja suomalaisesta valmennuskulttuurista. Hienosäätö jää tekemättä, vaikka perusasiat olisivatkin kunnossa (ja sen näkee Niemisen maailmanrankingista). Pitäisi päästä Nokia-Suomesta takaisin Sibelius-Suomeen. Ok, Nokiasta on ollut meille hyötyä, mutta suuruuden päivät ovat mitä ilmeisimmin ohitse. Olisiko nyt aika keskittyä etsimään sellaista Suomea, johon otetaan parhaat palat sekä Nokiasta että Sibeliuksesta? Olisiko aika osoittaa, ettei Suomalainen Sisu ole pelkkä historiallinen myytti vailla todellisuuspohjaa?

[Messi]

Vetääkö Junioricoutsit hiljaiseksi tuommoinen ylivoimainen suoritus minkä Espanjan TOP5-joukkue eilen antoi Suomalaisseurojen lippulaivalle? Ainakin itse mietin että kuinkahan paljon me ollaan tosiaan jäljessä nuita huippumaita? Eilinen näytti että 100-0 vietiin kaikessa osa-alueella!
 

Näkemättä peliä ja mitenkään tuntematta taustoja:
1. Joskus peleissä toinen vain yksinkertaisesti on ylivoimainen. Tämän tietää jokainen jalkapalloa joskus pelannut.
2. Joskus joukkueen sisällä on jotain sellaisia tekijöitä, että parasta mahdollista ei saada joukkueesta irti (esim. pieni flunssa-aalto).
3. Eikös HJK ole luopunut viime kauden parhaista pelaajistaan? Eikö tämä ole juurikin osoitus että ollaan oikealla tiellä?
4. Ei yksittäisen pelin perusteella tarvitse vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
5. Jäljessä ollaan. Se on selvä. Eikä varmaankaan yllätys kenellekään.
6. Suomi ei ole jalkapallo- eikä enää mikään urheilumaakaan.
7. Juniorivalmentajat ovat suomessa pääosin ihan hyviä valmentajia. Ongelma on enemmänkin suuren kilpaurheilijamassan puuttumisessa. Kärki on liian kapea.
8. Jos HJK:lla olisi rahaa pelaajin käytössä esim. 50 m€, he pelaisivat aivan eri joukkueella.