Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[joks11]

Niin.

[Mersault]

Mitä.

[Jortsukka]

Kaikki muu on "turhaa" niin kauan kun Suomessa tempo on valovuosia jäljestä maailmasta. Siellä kaikki tehdään nopeammin ja terävämmin. On "sama" harjoitellaanko tekniikkaa, pelikäsitystä vai fysiikkaa, jos asiat tehdään vähänkin heikommalla temmolla kuin mitä voisi vaatia. Toki jokaisella seuralla on omat resurssit missä asioita tehdään, mutta niissäkin pitäisi aina tehdä sen tietyn ryhmän ja sen yksilöiden maksimitasolla. Vaatien hyvät suoritukset huolellisesti ja täysillä.

Tekisi mieli vähän avautua taas, kun taas turnauksessa tuli katseltua menoa, mutten taida viitsiä.

[joosar]

Tekisi mieli vähän avautua taas, kun taas turnauksessa tuli katseltua menoa, mutten taida viitsiä.

Mielellään kyllä lukis!

[drone]

Mielellään kyllä lukis!

Sama. Sitä vartenhan täällä ollaan. Samoin lääkkeitä tuohon tempon ja terävyyden nostamiseen. Tasoryhmät? Pienpelit? Mitä tahansa.
Vaikka matkaa olisi valovuosia, jostakin se matka on aloitettava, laukaistava se ensimmäinen luotain.

[Jortsukka]

Sama. Sitä vartenhan täällä ollaan. Samoin lääkkeitä tuohon tempon ja terävyyden nostamiseen. Tasoryhmät? Pienpelit? Mitä tahansa.
Vaikka matkaa olisi valovuosia, jostakin se matka on aloitettava, laukaistava se ensimmäinen luotain.

Noh vaaditaan oikeasti jokaisessa harjoituksessa, jokaisessa harjoitteessa sitä että jokainen suorite tehdään täydellä keskittymisellä ja terävästi. Siinä on hyvä lähtökohta. Nykyisin valmentaja tyytyy liian helposti siihen että tehdään homma "sinnepäin". Tai "yritetään jotain", vaikka oikeasti pitäisi vaatia että aina yritetään oikeasti tehdä kaikki sillä omalla maksimaalisella tasolla. Toki tasoryhmät ja pienpelit auttavat paljon, mutta niissäkin pitää sen vaatimustason olla riittävän korkea, joka kerta. Jos jokaisella tasolla saadaan pykälä lisää, niin silloin sieltä "alimpaa" päästään ylös mennessä useamman pykälän ylöspäin.

Ensin voisin vähän avautua siitä, että mielestäni tuomarit/pelinohjaajat selvästi pelkäävät ajoittain kunnon jämäkkää tuomitsemista. Ymmärrän toki ettei nuori poika pelinohjaajana uskalla samaa kuin kokenut tuomari, mutta tämä antaa aivan väärän viestin junioritasolle. Repiminen, kädellä pelaaminen, jne. "on sallittua". Mutta tämä nyt ei sinänsä iso asia ole, valitettavasti vaan korostuu jos pelataan vaikkapa ikäluokkaa vanhempia vastaan ja antaa nuorille/lapsille väärää viestiä tekemisestä.

Sitten itse asiaan. Tuli nähtyä useampi uusikin vastustaja ja pakko ihmetellä että mitä tietyissä ryhmissä harjoituksissa oikein tehdään. Ensin katsotaan 30minuuttia sitä kun maalivahti avaa aina käsistä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Tämän jälkeen toimitsijakollegan kiertäen tästä puhuen saa kuulla, että joukkue on oikeasti harjoitellut tuota paljonkin. Samoin pitkiä potkuja(ei siis syöttöjä vaan potkuja). Siis oikeasti, en kyllä ollut uskoa korviani. Noh positiivista että muutama joukkue avasi lyhyellä, toki lyhyen jälkeen sitten useimmiten vedettiin silmät kiinni täysiä ylös. Pallon tullessa jalkoihin ei selvästikkään ollut mitään muuta ratkaisumallia opetettu kuin täysiä potkaisu johonkin suuntaan vaan. Sivurajapotku kärkkärillä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Sitten vielä perinteiset puolustaja seisoo maalivahdin edessä, kärki vastustajan maalivahdin edessä. Peliin osallistutaan vain kun pallo osuu jalkaan ja silloin siis jäädään seisomaan paikalleen tai potkaisteen minne sattuu. Jos oikeasti syötettiin joskus, kuljettamaan lähti ehkä 3-5 poikaa 50:stä nähdystä, niin se meni sitten sen mukaan että "Petteri on vapaana syötä sinne". Kuljetuksessa sentään pari kertaa annettiin pojan kuljettaa, joten se oli positiivista. Samoin se että suurin osa toimijoista näytti hyvää esimerkkiä, ei valitusta tuomareille, tms. Myöskään palaute pojille ei ollut asiatonta, näitäkin kun nähnyt.

Niin ja vielä viimeisenä kevennyksenä "Petteri(nimi muutettu) kuljeta laitaan, Petteri ei keskustaan, Petteri syötä Janille(nimi muutettu)" tämän jälkeen pallo päätyy kärsästä puskaan "hyvä Petteri hieno syöttö!". Tilanne suoraan pelistä ja kentän laidalta kuultua.

Tämän kaiken avautumisena siis lähinnä ihmetys, että mitä siellä harjoituksissa yleensä tehdään. Itse siis törmäsin kuitenkin joukkueisiin jotka ovat jo muutaman vuoden keskimäärin ainakin harjoitelleet. En tosin siis puhu mistään ikäluokan kärkiseuroista, mutta en myöskään mistään Mutalan Mutapalloilijoista, vaan sellaisista melko suurista seuroista suomalaisessa jalkapallossa. Enkä yritä nyt näitä yksittäisiä leimata tms. vaan ainoastaan ihmettelen touhua, vilpittömästi.

[TE]

Valmentajan ehkä tärkein tehtävä on luoda harjoittelulle merkityksellisyyttä. Miksi harjoittelemme? Miksi kokoonnumme illasta toiseen yhteen? Mikä on joukkueen yhteinen, kirkas tavoite, jota kukaan pelaaja ei saa toiminnallaan vaarantaa? Mikä on yksilön seuraava kehitystavoite, mitä ominaisuutta nyt kehitetään?

Ja seuraavaksi todentaa kehitys pelaajille - yksilötasolla ja joukkuetasoilla. Välineitä voivat olla testit ja tietysti ottelut sekä niiden tulokset, ja mikä tärkeintä, otteluiden sisällään pitämät asiat. Missä onnistuttiin paremmin kuin ennen, mikä on seuraava kehitystavoite?

Tavoitteellisuus luo sitoutumista ja kehityksen todentaminen pönkittää itseluottamusta sekä lisää halua saavuttaa enemmän.

Kun joukkue haluaa kollektiivisesti kehittyä, syntyy positiivinen kierre, joka näkyy jokaisessa harjoitteessa. Tällaisessa tilassa on helppo vaatia lisää, kannustaa ja lisätä kierroksia koko ajan harjoitteluun.

Valmentajalta tietysti vaaditaan paljon: rautaista tietopohjaa, hyvää ihmisjohtamista ja täydellistä sitoutumista - etulinjasta johtamista.

Tässä linkki blogiin, jossa tarinaa samasta aiheesta ja huippu-urheilusta laaja-alaisemminkin. Kannattaa tutustua.

http://www.sportscoachingbrain.com/passion-and-potential/

E: Linkki vielä Korkeakunnaksen haastatteluun, joka mielestäni liippaa näitä asioita.

http://vastapallo.fi/haastattelut/uskomattoman-kypsaa-pelia-toni-korkeakunnas-vastapallon-erikoishaastattelussa/

[2012]

http://vastapallo.fi/haastattelut/uskomattoman-kypsaa-pelia-toni-korkeakunnas-vastapallon-erikoishaastattelussa/

"Communication is essential"

[Superjunnukoutsi]

Noh vaaditaan oikeasti jokaisessa harjoituksessa, jokaisessa harjoitteessa sitä että jokainen suorite tehdään täydellä keskittymisellä ja terävästi. Siinä on hyvä lähtökohta. Nykyisin valmentaja tyytyy liian helposti siihen että tehdään homma "sinnepäin". Tai "yritetään jotain", vaikka oikeasti pitäisi vaatia että aina yritetään oikeasti tehdä kaikki sillä omalla maksimaalisella tasolla. Toki tasoryhmät ja pienpelit auttavat paljon, mutta niissäkin pitää sen vaatimustason olla riittävän korkea, joka kerta. Jos jokaisella tasolla saadaan pykälä lisää, niin silloin sieltä "alimpaa" päästään ylös mennessä useamman pykälän ylöspäin.

Sitten itse asiaan. Tuli nähtyä useampi uusikin vastustaja ja pakko ihmetellä että mitä tietyissä ryhmissä harjoituksissa oikein tehdään. Ensin katsotaan 30minuuttia sitä kun maalivahti avaa aina käsistä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Tämän jälkeen toimitsijakollegan kiertäen tästä puhuen saa kuulla, että joukkue on oikeasti harjoitellut tuota paljonkin. Samoin pitkiä potkuja(ei siis syöttöjä vaan potkuja). Siis oikeasti, en kyllä ollut uskoa korviani. Noh positiivista että muutama joukkue avasi lyhyellä, toki lyhyen jälkeen sitten useimmiten vedettiin silmät kiinni täysiä ylös. Pallon tullessa jalkoihin ei selvästikkään ollut mitään muuta ratkaisumallia opetettu kuin täysiä potkaisu johonkin suuntaan vaan. Sivurajapotku kärkkärillä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Sitten vielä perinteiset puolustaja seisoo maalivahdin edessä, kärki vastustajan maalivahdin edessä. Peliin osallistutaan vain kun pallo osuu jalkaan ja silloin siis jäädään seisomaan paikalleen tai potkaisteen minne sattuu. Jos oikeasti syötettiin joskus, kuljettamaan lähti ehkä 3-5 poikaa 50:stä nähdystä, niin se meni sitten sen mukaan että "Petteri on vapaana syötä sinne". Kuljetuksessa sentään pari kertaa annettiin pojan kuljettaa, joten se oli positiivista. Samoin se että suurin osa toimijoista näytti hyvää esimerkkiä, ei valitusta tuomareille, tms. Myöskään palaute pojille ei ollut asiatonta, näitäkin kun nähnyt.

Niin ja vielä viimeisenä kevennyksenä "Petteri(nimi muutettu) kuljeta laitaan, Petteri ei keskustaan, Petteri syötä Janille(nimi muutettu)" tämän jälkeen pallo päätyy kärsästä puskaan "hyvä Petteri hieno syöttö!". Tilanne suoraan pelistä ja kentän laidalta kuultua.

Näin mielenkiinnosta; mihin sanoisit, että tuon rajan noille vaatimuksille harkoissa voisi vetää? Lähinnä sillä ajattelin kun itse mahdollisuuksien mukaan edellytän sitä yritystä ja usein näytän ihan kädestä pitäen miten jokib tekninen suoritus pitäisi tehdä. Tosin joskus on sitten taas pakko antaa vain "saada jotain hajua" ja seuraavalla kerralla yrittää uudestaan.

Tuota pallottomana aktivoitumista on muuten yllävän vaikea opettaa. Omille junnuille se ei vain tunnu menevän päähän. Muutama sellainen löytyy jotka homman ymmärtävät, ja se sitten näkyykin pallollisena aikana pelissä.

[BrDead]

Tuota pallottomana aktivoitumista on muuten yllävän vaikea opettaa. Omille junnuille se ei vain tunnu menevän päähän. Muutama sellainen löytyy jotka homman ymmärtävät, ja se sitten näkyykin pallollisena aikana pelissä.

Jos sitä on harjoituksissa vaikeata opettaa, niin näytä joko videolta esimerkkitilanteita tai vielä parempi tapa olisi mennä katsomaan porukalla joidenkin vanhempien junioreiden tai aikuisten peliä ja havainnoida pallottomien pelaajien liikkumista kentällä ja keskusteluttaa poikia tuoreeltaan aiheesta jo pelin aikana tai puoliajalla. Sen jälkeen sitten harjoitellaan sitä seuraavissa omissa treeneissä. Kolmas vaihtoehto on seurata vanhempien junioreiden harjoituksissa vaikkapa loppupeliä ja keskusteluttaa pelaajia vaikkapa niiden vanhempien junioreiden tai heidän valmentajansa kanssa aiheesta. Arvatenkin siellä kentällä joku muukin joukkue treenaa samaan aikaan teidän kanssanne?

[defcon1]

Millaisella pienpelillä saadaan päätä parannettua?

Suunnilleen jokaisella. Annetaan haasteita joista sekä onnistumisia että epäonnistumisia, toistojen ja tapahtumien määrä on niin suuri ettei yksittäiset mokat jää kaivamaan, homma on KIVAA jne. jne.

Tuota pallottomana aktivoitumista on muuten yllävän vaikea opettaa. Omille junnuille se ei vain tunnu menevän päähän. Muutama sellainen löytyy jotka homman ymmärtävät, ja se sitten näkyykin pallollisena aikana pelissä.

Ja taas pienpelit: "pakottaa" toimimaan aktiivisesti pallottomanakin.

...Menee näköjään yhden asian hokemiseksi. Ei o tarkoitus, saa treeneissä muutakin tehdä. Mutta jos pitää yksi asia nostaa ryhtiliikkeen lippuun niin...

[Pussikalja]

Ja taas pienpelit: "pakottaa" toimimaan aktiivisesti pallottomanakin.

Kyllä, mutta jos pienpeli harjoitteeseen ei välillä osata luoda kohdetta/ purkamisreittiä yms. alueenvaihtoa, aktiivisuus ei palvele peliä. Pahimmassa tapauksessa palloton liike opitaan vain kohti palloa liikkeenä pallottomana, vaikka useinmiten pitäisi oppia liikkumaan pois pallosta, kohti tilaa. Pallollinen taas ei opi katsomaan tilanteen taakse, vaan oppii näkemään vain ne lähimmät pelaajat. Tämä on se murhe, minkä kanssa joutuu taistelemaan vanhempien ikäluokkien pelaajien kanssa, kun pelit siirtyvät isolle kentälle.

Kun peli on vasemmalla laidalla, oikean laidan pelaajat ovat kuin treeneissä vuoroaan odottamassa. Kun ei ole opittu kääntämään peliä, eikä odottamaan, että pallo pyrittäisiin pelaamaan tilanpuolelle, passiivisuus ruokkii itseään. Lisäksi pienpelien syötöt ja ratkaisut ovat enemmän sellaisia tökkäsyjä ja vippejä, jotka kyllä peliin kuuluvat, mutta ne huolelliset painavat laadukkaat kunnon syötöt, ovat usen harvassa. Nekin pitää harjoittelupeleissä kuulua suoritteisiin ja iskostaa selkärankatason ratkaisuiksi pelaajille.

Ratkaisuna ei ole hylätä pienpelejä. Ratkaisu olisi kehittää pienpeliharjotteita suuntaan, jossa onnistunut ahtaan tilan pallollinen voitto päätyisi rakentavaan ratkaisuun. Pelkkä pienpeli ilman ideaa, ei siihen riitä.

[Superjunnukoutsi]

Jos sitä on harjoituksissa vaikeata opettaa, niin näytä joko videolta esimerkkitilanteita tai vielä parempi tapa olisi mennä katsomaan porukalla joidenkin vanhempien junioreiden tai aikuisten peliä ja havainnoida pallottomien pelaajien liikkumista kentällä ja keskusteluttaa poikia tuoreeltaan aiheesta jo pelin aikana tai puoliajalla. Sen jälkeen sitten harjoitellaan sitä seuraavissa omissa treeneissä. Kolmas vaihtoehto on seurata vanhempien junioreiden harjoituksissa vaikkapa loppupeliä ja keskusteluttaa pelaajia vaikkapa niiden vanhempien junioreiden tai heidän valmentajansa kanssa aiheesta. Arvatenkin siellä kentällä joku muukin joukkue treenaa samaan aikaan teidän kanssanne?

Tavallisesti treenataan yksin tai samanikäisten kanssa.

Isoja askeleita ei tietysti tarvitsisi ottaa, kunhan nyt alkuun sen seisoskelun saisi loppumaan. Harkoissa kyllä puhuttu liikkeen ja paikan hakemisen tärkeydestä, ja ettei pelaaminen lopu siihen kun pallo syötetään pois.

Yksilöittäin noita pallottoman pelaajan liikkeitä pelin aikana on toki katsottu.

[joks11]

Kyllä, mutta jos pienpeli harjoitteeseen ei välillä osata luoda kohdetta/ purkamisreittiä yms. alueenvaihtoa, aktiivisuus ei palvele peliä. Pahimmassa tapauksessa palloton liike opitaan vain kohti palloa liikkeenä pallottomana, vaikka useinmiten pitäisi oppia liikkumaan pois pallosta, kohti tilaa. Pallollinen taas ei opi katsomaan tilanteen taakse, vaan oppii näkemään vain ne lähimmät pelaajat. Tämä on se murhe, minkä kanssa joutuu taistelemaan vanhempien ikäluokkien pelaajien kanssa, kun pelit siirtyvät isolle kentälle.

Kun peli on vasemmalla laidalla, oikean laidan pelaajat ovat kuin treeneissä vuoroaan odottamassa. Kun ei ole opittu kääntämään peliä, eikä odottamaan, että pallo pyrittäisiin pelaamaan tilanpuolelle, passiivisuus ruokkii itseään. Lisäksi pienpelien syötöt ja ratkaisut ovat enemmän sellaisia tökkäsyjä ja vippejä, jotka kyllä peliin kuuluvat, mutta ne huolelliset painavat laadukkaat kunnon syötöt, ovat usen harvassa. Nekin pitää harjoittelupeleissä kuulua suoritteisiin ja iskostaa selkärankatason ratkaisuiksi pelaajille.

Ratkaisuna ei ole hylätä pienpelejä. Ratkaisu olisi kehittää pienpeliharjotteita suuntaan, jossa onnistunut ahtaan tilan pallollinen voitto päätyisi rakentavaan ratkaisuun. Pelkkä pienpeli ilman ideaa, ei siihen riitä.

Ehkä se vika on nimenomaan sun vetämissä pienpeleissä eikä pienpeleissä yleensä.

Vai että tökkäsyjä ja vippejä...

[defcon1]

Pelkkä pienpeli ilman ideaa, ei siihen riitä.

Et kai nyt vaan ole ymmärtänyt, että "pienpeli" tarkoittaa että pelataan normifutista mutta pienillä joukkueilla..?

Lainaan itseäni parin sivun takaa: "erilaiset sovelletut, useimmiten tiettyä opetettavaa asiaa korostavat SSG't" sisältää just sen, että erilaisia asioita korostetaan pienpelin sääntöjä muokkaamalla.
Jossain pelissä liikkuminen pelattavaksi tai painopisteen vaihto, toisessa laitojen käyttö, jossain taas nopea laukaisu tai nopea suunnanmuutos... näitä on netti pullollaan ja SPL-matskussakin jo aika hyvin (mutta hankalasti löydettävissä).
Ja ideahan on myös se, että käyttämällä erilaisia pienpelejä opetetaan kaikki osa-alueet mutta ei yhtä aikaa.

[nozick]

Kyllä, mutta jos pienpeli harjoitteeseen ei välillä osata luoda kohdetta/ purkamisreittiä yms. alueenvaihtoa, aktiivisuus ei palvele peliä. Pahimmassa tapauksessa palloton liike opitaan vain kohti palloa liikkeenä pallottomana, vaikka useinmiten pitäisi oppia liikkumaan pois pallosta, kohti tilaa. Pallollinen taas ei opi katsomaan tilanteen taakse, vaan oppii näkemään vain ne lähimmät pelaajat. Tämä on se murhe, minkä kanssa joutuu taistelemaan vanhempien ikäluokkien pelaajien kanssa, kun pelit siirtyvät isolle kentälle.

Kun peli on vasemmalla laidalla, oikean laidan pelaajat ovat kuin treeneissä vuoroaan odottamassa. Kun ei ole opittu kääntämään peliä, eikä odottamaan, että pallo pyrittäisiin pelaamaan tilanpuolelle, passiivisuus ruokkii itseään. Lisäksi pienpelien syötöt ja ratkaisut ovat enemmän sellaisia tökkäsyjä ja vippejä, jotka kyllä peliin kuuluvat, mutta ne huolelliset painavat laadukkaat kunnon syötöt, ovat usen harvassa. Nekin pitää harjoittelupeleissä kuulua suoritteisiin ja iskostaa selkärankatason ratkaisuiksi pelaajille.

Ratkaisuna ei ole hylätä pienpelejä. Ratkaisu olisi kehittää pienpeliharjotteita suuntaan, jossa onnistunut ahtaan tilan pallollinen voitto päätyisi rakentavaan ratkaisuun. Pelkkä pienpeli ilman ideaa, ei siihen riitä.

Jos tavoitteena on opettaa pallottoman liikettä ja laadukkaita pitkiä syöttöjä, niin vaikkapa pallonhallintapeli isohkolla alueella toimii aika hyvin. Pelataan esim. että viisi syöttöä omille on aina maali, lukumäärää voi säätää osaamistason ja kentän koon mukaan.

[Pussikalja]

Ehkä se vika on nimenomaan sun vetämissä pienpeleissä eikä pienpeleissä yleensä.

Vai että tökkäsyjä ja vippejä...

Varmasti näin. Ehkä kannattaa jättää ne kierrätykset, keskitykset ja tilantekojuoksut edustusjoukkueiden valmentajien opetettaviksi ja pysyä vain kivasti toimivissa 4 vs 4 tempopeleissä ja aluepienpeleissä. Hiton hyvin suurin osa pojista osaa ottaa sen kaksi kolme askelta pelattavaksi, joka riittää 3-5 metrin syötöille. 20 onnistuneella syötöllä, edellyttäen että ne menee perille ja pystyyn, ollaan jo vastustajan alueella maalinteossa. Kyllä se edarin valmentaja sitten näyttää, kuinka huolella ja saattaen se sisäsyrjä on palloon laitettava, kun annetaan riittävän tarkka ja kova syöttö esim. topparilta pakille, ettei sitä katkomaan ehditä 30 metrin päästä...

defcon, kyllä luulen tajuavani, mistä on kyse.

Jos tavoitteena on opettaa pallottoman liikettä ja laadukkaita pitkiä syöttöjä, niin vaikkapa pallonhallintapeli isohkolla alueella toimii aika hyvin. Pelataan esim. että viisi syöttöä omille on aina maali, lukumäärää voi säätää osaamistason ja kentän koon mukaan.

Sepä, se. Kun näitä pallonhallinta pelejä alettiin pelata, palattiin opettelemaan sisäsyrjäsyöttöä, kun voima, tarkkuus ja laatu ei riitä pidemmille syötöille. Lisäksi ei osata arvioida, kuinka paljon on liikuttava pelattavaksi, ettei kaveri ehdi pidemmän syötön väliin. Aika hankala tilanne ja varmasti olisi helpompaa, jos tila, aika ja laatu olisi huomioitu harjotteissa jo nappulana, samalla kun muita asioita treenattiin. Ongelmaa ei välttämättä olisi, jos nappulatreenejä olisi pikkasen muunneltu ja otettu aina joku teema peleihin mukaan.

[joks11]

Varmasti näin. Ehkä kannattaa jättää ne kierrätykset, keskitykset ja tilantekojuoksut edustusjoukkueiden valmentajien opetettaviksi ja pysyä vain kivasti toimivissa 4 vs 4 tempopeleissä ja aluepienpeleissä. Hiton hyvin suurin osa pojista osaa ottaa sen kaksi kolme askelta pelattavaksi, joka riittää 3-5 metrin syötöille. 20 onnistuneella syötöllä, edellyttäen että ne menee perille ja pystyyn, ollaan jo vastustajan alueella maalinteossa. Kyllä se edarin valmentaja sitten näyttää, kuinka huolella ja saattaen se sisäsyrjä on palloon laitettava, kun annetaan riittävän tarkka ja kova syöttö esim. topparilta pakille, ettei sitä katkomaan ehditä 30 metrin päästä...

Joo, noinhan mä just kirjoitin.

Sulla on toi pienpelin käsite vähän hakusessa.

[Pussikalja]

Joo, noinhan mä just kirjoitin.

Sulla on toi pienpelin käsite vähän hakusessa.

Varmasti on. Jalkapallo pitää opetella pelaamalla ja pelinomaisesti. Mulle on ihan sama kutsutaanko sitä tempo, alue, pien tai antijalkapallo peliksi. Kunhan se treeni palvelee pelaamista.

Sulla on Joks 11 vähän hakusessa, että jos 3 valmentajaa sadasta tajuaa pienpelit ja osaa niiden avulla tehdä pelimiehiä, se ei riitä. Kaikkien muidenkin 97 olisi se idea tajuttava, että parempia pelaajia alkaisi kasvaa. Varsinkin kun ne kolme sadasta harvoin osuvat johdonmukaisesti saman junnun kohdalle, vaan valmentajissa on eroja seurojen sisälläkin aika laidasta laitaan. Sen osoittaa pelaajien taso.

[Superjunnukoutsi]

Jos sitä on harjoituksissa vaikeata opettaa, niin näytä joko videolta esimerkkitilanteita tai vielä parempi tapa olisi mennä katsomaan porukalla joidenkin vanhempien junioreiden tai aikuisten peliä ja havainnoida pallottomien pelaajien liikkumista kentällä ja keskusteluttaa poikia tuoreeltaan aiheesta jo pelin aikana tai puoliajalla. Sen jälkeen sitten harjoitellaan sitä seuraavissa omissa treeneissä. Kolmas vaihtoehto on seurata vanhempien junioreiden harjoituksissa vaikkapa loppupeliä ja keskusteluttaa pelaajia vaikkapa niiden vanhempien junioreiden tai heidän valmentajansa kanssa aiheesta. Arvatenkin siellä kentällä joku muukin joukkue treenaa samaan aikaan teidän kanssanne?

Enemmän ollaan yksittäisten pelaajien kanssa katseltu yhdessä, miten joku omista toimii pelissä oikein, ja heti kun pien/loppupelissä liikettä on löytynyt, niin kehut on kyllä muistettu jakaa.
Ehkä hyötyjä ei nähdä riittävästi, verrattuna pallon odotteluun.

Tavallisesti harjoitellaan siis yksin tai samanikäisten kanssa.

Ja taas pienpelit: "pakottaa" toimimaan aktiivisesti pallottomanakin.

Riippuu tietysti pienpelistä, mutta ainakin tapahtumia saadaan luotua niin paljon ettei paljoa ehdi seisoskella. Se vain ei aina tunnu kääntyvän sitten noihin peleihin.

[joks11]

Varmasti on. Jalkapallo pitää opetella pelaamalla ja pelinomaisesti. Mulle on ihan sama kutsutaanko sitä tempo, alue, pien tai antijalkapallo peliksi. Kunhan se treeni palvelee pelaamista.

Sulla on Joks 11 vähän hakusessa, että jos 3 valmentajaa sadasta tajuaa pienpelit ja osaa niiden avulla tehdä pelimiehiä, se ei riitä. Kaikkien muidenkin 97 olisi se idea tajuttava, että parempia pelaajia alkaisi kasvaa. Varsinkin kun ne kolme sadasta harvoin osuvat johdonmukaisesti saman junnun kohdalle, vaan valmentajissa on eroja seurojen sisälläkin aika laidasta laitaan. Sen osoittaa pelaajien taso.

No silloin sun ei kannata saarnata niille kolmelle.

[Marem2]

Noh vaaditaan oikeasti jokaisessa harjoituksessa, jokaisessa harjoitteessa sitä että jokainen suorite tehdään täydellä keskittymisellä ja terävästi. Siinä on hyvä lähtökohta. Nykyisin valmentaja tyytyy liian helposti siihen että tehdään homma "sinnepäin". Tai "yritetään jotain", vaikka oikeasti pitäisi vaatia että aina yritetään oikeasti tehdä kaikki sillä omalla maksimaalisella tasolla. Toki tasoryhmät ja pienpelit auttavat paljon, mutta niissäkin pitää sen vaatimustason olla riittävän korkea, joka kerta. Jos jokaisella tasolla saadaan pykälä lisää, niin silloin sieltä "alimpaa" päästään ylös mennessä useamman pykälän ylöspäin.

Ensin voisin vähän avautua siitä, että mielestäni tuomarit/pelinohjaajat selvästi pelkäävät ajoittain kunnon jämäkkää tuomitsemista. Ymmärrän toki ettei nuori poika pelinohjaajana uskalla samaa kuin kokenut tuomari, mutta tämä antaa aivan väärän viestin junioritasolle. Repiminen, kädellä pelaaminen, jne. "on sallittua". Mutta tämä nyt ei sinänsä iso asia ole, valitettavasti vaan korostuu jos pelataan vaikkapa ikäluokkaa vanhempia vastaan ja antaa nuorille/lapsille väärää viestiä tekemisestä.

Sitten itse asiaan. Tuli nähtyä useampi uusikin vastustaja ja pakko ihmetellä että mitä tietyissä ryhmissä harjoituksissa oikein tehdään. Ensin katsotaan 30minuuttia sitä kun maalivahti avaa aina käsistä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Tämän jälkeen toimitsijakollegan kiertäen tästä puhuen saa kuulla, että joukkue on oikeasti harjoitellut tuota paljonkin. Samoin pitkiä potkuja(ei siis syöttöjä vaan potkuja). Siis oikeasti, en kyllä ollut uskoa korviani. Noh positiivista että muutama joukkue avasi lyhyellä, toki lyhyen jälkeen sitten useimmiten vedettiin silmät kiinni täysiä ylös. Pallon tullessa jalkoihin ei selvästikkään ollut mitään muuta ratkaisumallia opetettu kuin täysiä potkaisu johonkin suuntaan vaan. Sivurajapotku kärkkärillä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Sitten vielä perinteiset puolustaja seisoo maalivahdin edessä, kärki vastustajan maalivahdin edessä. Peliin osallistutaan vain kun pallo osuu jalkaan ja silloin siis jäädään seisomaan paikalleen tai potkaisteen minne sattuu. Jos oikeasti syötettiin joskus, kuljettamaan lähti ehkä 3-5 poikaa 50:stä nähdystä, niin se meni sitten sen mukaan että "Petteri on vapaana syötä sinne". Kuljetuksessa sentään pari kertaa annettiin pojan kuljettaa, joten se oli positiivista. Samoin se että suurin osa toimijoista näytti hyvää esimerkkiä, ei valitusta tuomareille, tms. Myöskään palaute pojille ei ollut asiatonta, näitäkin kun nähnyt.

Niin ja vielä viimeisenä kevennyksenä "Petteri(nimi muutettu) kuljeta laitaan, Petteri ei keskustaan, Petteri syötä Janille(nimi muutettu)" tämän jälkeen pallo päätyy kärsästä puskaan "hyvä Petteri hieno syöttö!". Tilanne suoraan pelistä ja kentän laidalta kuultua.

Tämän kaiken avautumisena siis lähinnä ihmetys, että mitä siellä harjoituksissa yleensä tehdään. Itse siis törmäsin kuitenkin joukkueisiin jotka ovat jo muutaman vuoden keskimäärin ainakin harjoitelleet. En tosin siis puhu mistään ikäluokan kärkiseuroista, mutta en myöskään mistään Mutalan Mutapalloilijoista, vaan sellaisista melko suurista seuroista suomalaisessa jalkapallossa. Enkä yritä nyt näitä yksittäisiä leimata tms. vaan ainoastaan ihmettelen touhua, vilpittömästi.

Ihan hyviä kommentteja mm. tuomaritoiminnasta. Valitettavasti tälläinen sääntöjen rajamailla pelaaminen ja sen salliminen vie pohjan taitopelaamiselta sekä siihen pyrkimiseltä. Meillä näitä jyriä riittää jo ihan tarpeeksi eikä niitä lisää tarvita. Kyllä se kovuus tulee sitten kun sitä tarvitaan, mutta taito ensin. Minkä ikäisten peliä olit katsomassa? Miten itse konkreettisesti pyrit junnua opettamaan? Itsekin olen näitä maalivahdin pitkiä potkuja pyrkinyt karsimaan tarpeettomasti (vain jos kolme hyökkääjää kärkkyy ja keskellä tilaa, pelataan 7v7).

[Kaihlamo]

Ihan hyviä kommentteja mm. tuomaritoiminnasta. Valitettavasti tälläinen sääntöjen rajamailla pelaaminen ja sen salliminen vie pohjan taitopelaamiselta sekä siihen pyrkimiseltä. Meillä näitä jyriä riittää jo ihan tarpeeksi eikä niitä lisää tarvita. Kyllä se kovuus tulee sitten kun sitä tarvitaan, mutta taito ensin.

Mitä mä taas luen täällä. Taito ja fyysisyys kulkevat käsikädessä - eivät riitele keskenään tai sulje toisiaan pois.

[hauman]

Mitä jos vaan alettaisiin harjoittelemaan? Valmentajat alkaisivat oikeasti vaatia pelaajilta harjoituksissa työntekoa. nyt mennään nuori suomi systeemillä jossa kaikilla on kivaa. Suomipojalla ei vaan ole käsitystä mitä on elää ja harjoitella kuin huippu-urheilija.
Jos ollaan jäljessä jo fyysisessä harjoittelussa niin ei ikinä voida pärjätä kansainvälisellä tasolla. Nyt kun suomipoika siirtyy eurooppaan niin ensimmäisenä pelaaja joutuu kuntokuurille ja ylimääräinen rasva pitää polttaa pois. Miksi näitä asioita ei hoideta kuntoon jo Suomessa? veikkausliiga pelaaja on hidas, kankea ja ylipainoinen.

Voihan se olla kivaakin- ja pitääkin olla, mutta vaatimustaso pitää olla sellainen, että edes hiki tulee. Ts. harjoituksiin pitäisi saada lähes sama intensiteetti ja kovuus kuin peleissäkin pitää edes hiki tulla.. mutta mukavaakin pitää olla,  pelaajilta pitää vaan vaatia tekemään harjoitteet oikein ja täysillä sekä sitotutumaan joukkueeseen pelillisesti ja asenteellisesti.  Valmentajilla on tähän täysi oikeus ja velvollisuuskin.  Mikä on sitten oikea tapa tähän vaatimj ustason kohottamiseen- pelaajien (nuorten ja lastenkin) on sitouduttava harjoitteluun ja oikeaan tekemiseen. Lusmuilijat ja  suunsoittajat ja "sinnepäin tekijät"  raakasti pois joukkueesta.

[Earl Godwin]

Ihan hyviä kommentteja mm. tuomaritoiminnasta. Valitettavasti tälläinen sääntöjen rajamailla pelaaminen ja sen salliminen vie pohjan taitopelaamiselta sekä siihen pyrkimiseltä. Meillä näitä jyriä riittää jo ihan tarpeeksi eikä niitä lisää tarvita.

En tiedä mihin "meillä" viittaa tässä. Ainakin maajoukkueessa ja pääsarjassakin fyysiset pelaajat loistavat poissaoloaan.