Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[eiks oo kauheet]

Isossa seurassa ne lusmuilijat, suunsoittajat ja sinnepäin pelaavat maksaa myös lisenssin jolla katetaan edarin valmentajan palkka. Ei niitä voi pois potkia niin kauan kun löytyy rahaa.

[joks11]

Miksi sinne päin pelaava pitäisi potkia pois joukkueesta?

[Jortsukka]

Ei pidä sekoittaa kovuutta ja käsillä tönimistä/repimistä. Nämä asiat kyllä oppii tarpeeksi tehokkaaksi aikuisissakin vielä, mutta sitä puhdasta tilannekovuutta ei. Juuri sen takia en tykkää siitä että tuomarit/pelinohjaajat antavat käsien käyttämisen nuorissa mennä noin räikeästi läpi. Ei edes opita pelaamaan oikein kovaa, kun riittää että revitään ja tönitään käsillä. Tämä ongelma korostuu sitten varsinkin jos puhutaan kahden vuoden ikäeroista, missä selvästi taitavampi poika ei pääse sen takia vastustaja ohi että tämä roikkuu paidassa kiinni.

Minkä ikäisten peliä olit katsomassa? Miten itse konkreettisesti pyrit junnua opettamaan?

Sellaisia 7-9vuotiaita tuli katseltua. Ja oletan että nyt puhutaan pelin avaamisesta. Meillä pojat avaa aina lyhyellä, jos mahdollista. Ainoa mikä on sovittu, että jos vastustajan koko jengi tulee ylös, niin että taakse jää tilaa, niin sinne saa sitten avata heittämällä tai syöttämällä muuten. Mutta siis vain ja ainoastaan jos se on oikeasti syöttö. Osa tuohon pystyy ja osa sitten ei.

Toki joukkueessa on omat rajoitteensa ja peli ei aina kovinkaan hyvin lähde avautumaan, jos vastustaja on hyvä ja avauksen kohteen tekniikka sitten ei niinkään(tai liike eteenpäin). Suurin ongelmahan tässä on se tilanne missä avauksen jälkeen jäädään paikalleen(onneksi tälläisiä pelaajia ei montaa omassa ryhmässä ole).

Itselleni pääasia on se että pallo pidetään AINA meillä. Jos se menetetään, niin se otetaan heti pois ja sitten se taas on meillä. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä että tarkoituksena olisi pitää palloa hyökkäämisen kustannuksella. Vaan pallo pidetään aina itsellä hallussa ja aina on tarkoitus uskaltaa lähteä pelaamaan ylöspäin. Poikien oma tehtävä on valita ratkaisut miten sitten se toteutetaan. Osa ei hahmota vielä kovin hyvin pelikaveria, osa hahmottaa. Eli osa osaa avata paremmin myös syöttämällä, jopa voi sanoa että osaavat rakentaakkin syöttämällä. Mutta lähes kaikki uskaltavat AINA pitää pallon itsellä, eivätkä siitä vapaaehtoisesti luovu(siis potkaise vain pois).

Kauden aikana onkin ollut vain 3 teemaa ja koko harjoittelu on perustunut siihen:

1)Pidä pallo meillä(jos se ei ole, niin sitten otat sen meille)

2)Katso missä tyhjä tila

3)Uskalla tehdä ratkaisuja

Ja näihin liittyen, itselleni ei ole ongelma vaikka epäonnistuttaisiin, jos yritys on ollut rohkea ja järkevä(eli siis näiden "sääntöjen" mukainen). Muuten sitten voi olla että mietitään poikien kanssa olisiko voinut asioita tehdä paremmin.

Näin mielenkiinnosta; mihin sanoisit, että tuon rajan noille vaatimuksille harkoissa voisi vetää? Lähinnä sillä ajattelin kun itse mahdollisuuksien mukaan edellytän sitä yritystä ja usein näytän ihan kädestä pitäen miten jokib tekninen suoritus pitäisi tehdä. Tosin joskus on sitten taas pakko antaa vain "saada jotain hajua" ja seuraavalla kerralla yrittää uudestaan.

Tuota pallottomana aktivoitumista on muuten yllävän vaikea opettaa. Omille junnuille se ei vain tunnu menevän päähän. Muutama sellainen löytyy jotka homman ymmärtävät, ja se sitten näkyykin pallollisena aikana pelissä.

Raja pitää asettaa yksilön/ryhmän tason mukaan. Eli jos harjoituksissa on 6-vuotiata tutustumassa lajiin ja asiat ei ole vielä tuttuja, niin silloin lähdetään siitä että pelkkä yritys riittää. Sitten kokoajan mennään kohti sitä että vaaditaan vähintään sitä että onnistutaan jo jotenkin. Ei voi odottaa että uuden asian joku 5-vuotias osaa samantien. Sen sijaan jos puhutaan asiasta mikä on jo tuttu ja opittu ja vedät jotain 9-10vuotiaita, niin silloin ei enää voi riittää "pelkkä yritys". Kyllä silloin pitää jo vaatia sitä osaamista, ainakin yleisesti. Välillä voi onnistua ja siitä on turha korostaa, sen sijaan pitää keskittyä siihen miksi epäonnistuttiin ja mitä pitää tehdä toisin että onnistutaan.

Pienpelit tosiaan tehokkain kattava keino saada sitä liikettä. Osalle sitä ei välttämättä tule koskaan, mutta silti mahdollisuuksien mukaan pitää kaikkia siihen kannustaa. Kävelyä/seisoskelua on turha alkaa katsomaan kekenkään kohdalla.

edit:lisättäköön että en sano oman tapani olevan joku "korkein totuus" tai "oikea tapa". Mutta sen sanon, että jos pallo ehdoin tahdoin annetaan pois/potkaistaan pois, niin todella vaikea on oppia pelaamaan fudista kunnolla, koskaan.

[joks11]

Hyvin pitkälti samanlainen ajatus pienten lasten pelistä kuin omanikin. Nykyiseen joukkueeseen siirryttyäni jouduin yksiselitteisesti kieltämään purkupallot ja "potkuavaukset", niitä nimittäin viljeltiin jonkun verran. Palloa ei laiteta vapaaehtoisesti yli vaikka oltaisiin 1v2-tilanteessa omassa kulmassa, vaan vaikeastakin tilanteesta tullaan ulos syötöllä tai kuljetuksella.

Erilaisia tapoja hyökätä harjoitellaan paljon. Pelejä erilaisilla kentillä ja erilaisilla tavoilla tehdä maali, sekä jonkun verran drilleinäkin(syöttötaitoharjoite yhdistettynä maalintekoon, toimii).
Hyökätessä jokainen pelaaja osallistuu peliin(maalivahti nousee alueensa ulkopuolelle jne).

Jos ja kun menetämme pallon, haluamme saada sen takaisin mahdollisimman pian. Lähin pelaaja prässäämään niin nopeasti kuin mahdollista. Vastustajan maalipotkuissa annamme yleensä avata lyhyellä jos vastustaja niin haluaa tehdä, minkä jälkeen nopeasti paine pallolliselle jotta avaus eteenpäin olisi vaikea.

[Sope]

Samaa mieltä Jortsukan kanssa tuosta kovuudesta ja käsillä repimisestä. Turhan paljon sallitaan takaapäin jaloille potkimiset ja repimiset joilla ei ole mitään tekemistä kovuuden kanssa. Väittäisin jopa, että niiden salliminen haittaa kovuuden kehittymistä, koska pelaajat oppivat, että väärät keinot ovat ihan yhtä hyviä kuin ne kovat, jotka vaativat rohkeutta ja kovuutta.

Liian paljon tuntuu olevan tuomareilla ja plinohjaajilla sellaista "antaa lasten pelata" -henkeä. Heidän pitäisi olla pikkujunnuissa nimensä mukaisesti pelinOHJAAJIA. He auttavat pelaajia sopeutumaan ja oppimaan miten toimitaan pelissä. Tietenkin valmennuksella on vastuunsa, mutta en näe mitään järkeä siinä, että esim. pikkujunnujen pelissä pelinohjaaja uhkailee heiton antamisella vastustajalle, kun juuri lajin aloittanut sälli ei osaa heittää täsmälleen oikein.

[Ricardo Leite]

Ei pidä sekoittaa kovuutta ja käsillä tönimistä/repimistä. Nämä asiat kyllä oppii tarpeeksi tehokkaaksi aikuisissakin vielä, mutta sitä puhdasta tilannekovuutta ei.

Irrallisena huomiona muuhun puuttumatta: kyllä sukittamaan oppii, joo. Mutta oppiiko kestämään sukittelua sekä fyysisesti, että henkisesti, jos se tulee yllätyksenä vasta aikuisten sarjoihin siirtyessä...

[Kaihlamo]

Mulle ainakin on ihan se ja sama jos vastustaja repii ja potkii jaloille. Jokatapauksessa tapahtuu kentällä sitten mitä tahansa peli jatkuu ja tollasia tilanteita on opittava myös sietämään ja kestämään.

[Jortsukka]

Irrallisena huomiona muuhun puuttumatta: kyllä sukittamaan oppii, joo. Mutta oppiiko kestämään sukittelua sekä fyysisesti, että henkisesti, jos se tulee yllätyksenä vasta aikuisten sarjoihin siirtyessä...

Ei kyse ollut siitä etteikö niitä voisi tulla pelissä, vaan se että selvistä virheistä tuomarit/ohjaajat antaisivat vaparin. Eli selkeästä kädellä pelaamisesta vapaapotku, selvästä repimisestä vapaapotku, selvästä sukituksesta vapaapotku. Samalla kun siis opitaan jalkapalloa, niin opitaan että elämässä on tietyt säännöt ja niitä pitää noudattaa. Sitä varten kun kentällä juuri on se tuomari/ohjaaja. Nuoren lapsen on vaikea ymmärtää miksi oma valmentaja sanoo että "ei potkita jaloille, vaan palloa" jos vastustaja tekee sitä ja oman kylän tuomari katsoo vieressä tekemättä mitään.

Mulle ainakin on ihan se ja sama jos vastustaja repii ja potkii jaloille. Jokatapauksessa tapahtuu kentällä sitten mitä tahansa peli jatkuu ja tollasia tilanteita on opittava myös sietämään ja kestämään.

Eli sun mielestäsi tuomarin siis ei tule ottaa tuollaisia virheitä pois, vaan katsoa läpi sormien? Selvä.

Juuri siitä siis itselläni oli kyse, että pelaajien olisi hyvä oppia hyvin nuoresta saakka pelaamaan oikein kovaa. Ja tuomareiden tukea tätä kehitystä. Tätä kautta tulee sitä todellista, oikeaa pelikovuutta, ei mitään käsillä repimistä/tönimistä. Samoin nopeiten lapset oppii myös lopettamaan turhat käsipallot, kun tuomarit ottaa nekin pois.

Parhaiten juniorit oppii kestämään ne kampit ja repimisetkin, kun ymmärtävät että tuomari ottaa sääntöjen vastaiset toimet pois. Helposti sitä muuten vähänkin säännöt parempi tunteva juniori turhautuu ja usein myös homma lähtee sitten vain siihen että jokainen kaksinkamppailu on pelkkää käsillä repimistä.

Tuomarin&ohjaajan rooli on siis samalla sekä sääntöjen opettaja, että kurinpitäjä. Näin aina sekä rikottava että rikkoja ymmärtää mitä saa tehdä ja mitä ei. Aivan samoin kun koulussa opettaja. Valmentajallahan tämä rooli on muutoin, mutta kentällä kuitenkin hyvästä syystä toimiii se tuomari/ohjaaja.

edit:Lisättäköön Sopen viestiä sivuten, että pahinta mitä voi tapahtua on antaa poikien törkeiden virheiden mennä läpi nuorissa ja sitten jossain 11-14vuotiaana temput voivat pahimmassa tapauksessa lopettaa jonkun fudiksen pelaamisen siihen. Toisen lajin puolella muistan omilta junioriajoilta sen miten pelaaja potkaisi luistimella tarkoituksella vastustajaa ja tämä sattui osumaan vielä lähelle kaulaa. Jalkapallossa ei toki ole niin vaarallisia välineitä, onneksi, mutta todella ikävää jälkeä voi tapahtua sielläkin.

[Sope]

Minusta ei tarvitse oppia sietämään ja kestämään mitään takaapäin tulevia kamppeja tai törkeitä telomisyrityksiä. Vaikka niitä esiintyykin jalkapallossa, on ihan väärä viesti sekä telojalle että telottavalle, jos rumasta pelistä ei seuraa mitään seuraamuksia. Ei se valmista pelaajaa kovaan peliin, jos joku raukka vetää aina aikaisemmin sallitulla tappotaklauksella lasarettiin.

Kova peli toki asia erikseen. Vääntämiseen ja jaloille kopisemiseen pallokamppailutilanteessa tulisi tottua jo pienestä asti.

Edit. Vastaus siis Kaihlamon viestiin. Näköjään Jortsukka vastasi samaan aikaan ja voin kompata hänen viestiään täysin.

[Kaihlamo]

Niin edelleenkään mun joukkueet ei tahallisesti potki jaloille tai revi paidasta,  mutta ei mua kiinnosta se jos vastustaja näin pelaa. En myöskään siitä ala kitisemään kentän laidalla. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin kaikista kontakteista kitisevät valmentajat kentän laidalla. Varsinkin kun nämä vikisijät ei näe koskaan muita kuin vastustajan rikkeitä.   Vaikka olis minkälainen viikate tahansa niin meillä noustaan ylös ja jatketaan peliä. Ei todellakaan jäädä makaamaan maahan itkien odottamaan että joku tulee kantamaan pois kentältä ja vähän puhaltaa samalla pipiä.

[Sope]

No nyt argumentoit pussikaljamaisesti. Se, että haluaa kitkeä tahalliset telomisyritykset nappulafutiksesta ei tarkoita sitä, että valittaisi joka kontaktista ja puhaltelisi pipiä.

Minä itse myös kitken omienkin pelaajien telomisyritykset enkä missään tapauksessa salli kostamista, vaikka tuomari katsoisikin viikatteen heilutusta läpi sormien.

[Kaihlamo]

No nyt argumentoit pussikaljamaisesti. Se, että haluaa kitkeä tahalliset telomisyritykset nappulafutiksesta ei tarkoita sitä, että valittaisi joka kontaktista ja puhaltelisi pipiä.

Minä itse myös kitken omienkin pelaajien telomisyritykset enkä missään tapauksessa salli kostamista, vaikka tuomari katsoisikin viikatteen heilutusta läpi sormien.

Niin en väittänyt että sinä tai Jortsukka tai kukaan muukaan tänne kirjoittaja erityisesti kuuluisi näihin vinkujiin.  Lähinnä oli toteamus tähän asiaan liittyen. Kostaminen oikealla tavalla kuuluu jalkapalloon. Ei vedetä tietenkään takaisin sukille vaan tehdäänkin maali tai viedään sukittajaa vaikka puikoista.

[joks11]

"Ne rikkoo siksi että ne on huonompia" on mun yleisin lausahdus pojille kun jaloissa kopisee tai paita venyy. 99% pitää paikkansa, paremmat jengit keskittyy yleensä futikseen eikä painiin.

Opetan itsekin pojille jatkuvasti, että peli jatkuu vihellykseen saakka vaikka vähän sattuisikin. Käytännön pakosta tuo on omaksuttu, sillä tuomarit ovat vielä tässä vaiheessa sen verran huonoja että vihellyksiä on turha odottaa ellei jotain ihan oikeasti satu(ei pysty jatkamaan peliä).

[Jortsukka]

Se nyt vielä puuttuisi että alkaisin itse valittamaan tuomarille, kun muutenkin saa kuulla mitä paskaa tuomarit saa niskaansa. Ei, en todellakaan. Varsinkaan sen takia että pojat oppisi huonoa esimerkkiä valmentajalta. On ihan täysin eri asia mitä ajattelen pään sisälläni, kuin mitä annan palautetta ulos tuomarilta. Olen iloinen että nuoret pojat lähtee edes ohjaamaan pienten lasten peliä, kunhan toivoin että uskaltaisivat ottaa sen roolin mikä on tarjolla. Ei siis mitään "olemme pelin keskipiste" vaan sen "pidämme huolta että täällä pelataan sääntöjen mukaan".

[joks11]

Kyllä, tuomaritkin vasta harjoittelevat hommaansa. Virheitä sattuu kaikille.

[Sope]

Virheitä sattuu, mutta se ei selitä sitä, että ei ole rohkeutta viheltää selkeitä rikkeitä pois, vaikka ihan selvästi ne näkee.

Siinä on myös meillä nappulavalmentajilla vastuunsa ja pitäisi ennen jokaista peliä keskustella pelinohjaajan kanssa molempien valmentajien ja sopia ja kerrata, että ollaan opettamassa lapsia jalkapalloilijoiksi, joten kitketään rumat temput pois.

Suurin osa joukkueista on ollut ihan kunnollisia ja asiallisia, mutta ne vähätkin mädät omenat jäävät herkästi mieleen. Yhdessä vastaantulleessa joukkueessa oli aika selkeästi sellainen tilanne, että joukkueen taitavin pelaaja sai pelata raukkamaista sikaa, koska valmentaja ei joko uskaltanut tai halunnut puuttua "tähtipelaajan" tekemisiin.

[Marem2]

Sellaisia 7-9vuotiaita tuli katseltua. Ja oletan että nyt puhutaan pelin avaamisesta. Meillä pojat avaa aina lyhyellä, jos mahdollista. Ainoa mikä on sovittu, että jos vastustajan koko jengi tulee ylös, niin että taakse jää tilaa, niin sinne saa sitten avata heittämällä tai syöttämällä muuten. Mutta siis vain ja ainoastaan jos se on oikeasti syöttö. Osa tuohon pystyy ja osa sitten ei.

Toki joukkueessa on omat rajoitteensa ja peli ei aina kovinkaan hyvin lähde avautumaan, jos vastustaja on hyvä ja avauksen kohteen tekniikka sitten ei niinkään(tai liike eteenpäin). Suurin ongelmahan tässä on se tilanne missä avauksen jälkeen jäädään paikalleen(onneksi tälläisiä pelaajia ei montaa omassa ryhmässä ole).

Itselleni pääasia on se että pallo pidetään AINA meillä. Jos se menetetään, niin se otetaan heti pois ja sitten se taas on meillä. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä että tarkoituksena olisi pitää palloa hyökkäämisen kustannuksella. Vaan pallo pidetään aina itsellä hallussa ja aina on tarkoitus uskaltaa lähteä pelaamaan ylöspäin. Poikien oma tehtävä on valita ratkaisut miten sitten se toteutetaan. Osa ei hahmota vielä kovin hyvin pelikaveria, osa hahmottaa. Eli osa osaa avata paremmin myös syöttämällä, jopa voi sanoa että osaavat rakentaakkin syöttämällä. Mutta lähes kaikki uskaltavat AINA pitää pallon itsellä, eivätkä siitä vapaaehtoisesti luovu(siis potkaise vain pois).
(quite)
ok, hyviä ja rohkeita teemoja. Haluat selvästi kehittää yksilöitä etkä ajattele vain joukkueen menestystä. Tuolla tyylillä varmasti tulee paljon nk "virheitä", mutta oppimistakin varmasti tulee. Itse toimin 10-vuotiaiden parissa ja nyt syksyllä vasta olen pääsemässä osan pelaajien kanssa oikeasti pallonhallinnan pariin. Meilläkin on lupa mennä ja haastaa etenkin 1v1 tilanteissä, jopa suosimme niitä, mutta 1vs1 tilanteista ei saa muodostua 1v2 tilanteita pelaajan oman maaliahneuden vuoksi. Myös maalivahdin jalalle pelaamista ja kierrätystä puolustuksen kautta sekä liikettä tulee korostettua. Meinaan vain, että osalla joukkueista näihin asioihin menee selkeästi enemmän aikaa kuin toisilla. Olimme viime vuonna näitä "pitkä päätyyn ja perään"-joukkueita, joka oli vielä F9 sarjassa ihan toimiva systeemi tulosten valossa. Tekniikka, pelikokemus (paljon uusia pelaajia) ym. seikat vaikuttavat paljon eri joukkueiden kypsyyteen. Nyt menee paljon asioita perille, mitä ei viime vuonna tullut kysymykseen. Viime vuoden teema oli: " käy harkoissakin, ei vain peleissä", joten kypsyminenkin on siten hitaampaa. Mutta täältä tullaan, askel kerrallaan

[Superjunnukoutsi]

Siinä on myös meillä nappulavalmentajilla vastuunsa ja pitäisi ennen jokaista peliä keskustella pelinohjaajan kanssa molempien valmentajien ja sopia ja kerrata, että ollaan opettamassa lapsia jalkapalloilijoiksi, joten kitketään rumat temput pois.

Ja tähän olisi hyvä lisätä vielä pelinjälkeinen palaute pelinohjaajalle/tuomarille seuraavia pelejä ajatellen.

[Marem2]

Niin edelleenkään mun joukkueet ei tahallisesti potki jaloille tai revi paidasta,  mutta ei mua kiinnosta se jos vastustaja näin pelaa. En myöskään siitä ala kitisemään kentän laidalla. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin kaikista kontakteista kitisevät valmentajat kentän laidalla. Varsinkin kun nämä vikisijät ei näe koskaan muita kuin vastustajan rikkeitä.   Vaikka olis minkälainen viikate tahansa niin meillä noustaan ylös ja jatketaan peliä. Ei todellakaan jäädä makaamaan maahan itkien odottamaan että joku tulee kantamaan pois kentältä ja vähän puhaltaa samalla pipiä.

Olin pelinohjaajana viime viikonloppuna. Toinen joukkue on tunnettu  koiruuksista (paidan repimistä, käsillä tömisistä, viikatteista jne) jo sen kolmen vuoden ajan, mitä olemme heitä vastaan pelanneet. No, otin ennen peliä sekä joukkueen että valmentajan kanssa pienen keskustelun "tuomari"-/pelinohjaajan linjasta ja kerroin, että haluan nähdä iloista syöttelypeliä enkä ed. kaltaista peliä. Valmentaja katsoi hölmistyneenä ja sanoi minun olevan pelinohjaaja, enkä tuomari. Sanoin: " olen seuraavan tunnin ajan tuomari".
Pelissä ei tapahtunut ensimmäistäkään tahallista koiruutta ja ks. joukkue keskittyi pelaamiseen, vieläpä voittivat ennakkoon kovempana pitämänsä joukkueen. Pelin jälkeen oli iloista poikaa. Pelin taso oli F10 sarjaksi erittäin hyvää ja luovaa. Pelissä oli myös todella kova tempo ja kontakteja/taklauksia kylki-olkapää ym. aivan reilustikin. Kyllä siellä pojat lenteli pitkin nurmikkoja, mutta ei sääntöjen vastaisesti. Pelaajat nousivat pystyyn ja jatkoivat peliään. Vastassa ei siis ollut oma joukkue, vaan pelinohjauskeikka tuli mulle ihan pikakomennuksena.

Mielestäni pelinohjaajan tehtävänä on nimenomaan pelin kehittäminen ja opettaminen. Lapsilla tulee olla rajat ja turvallisuus taattuna. Lapset ovat myös oikeudenmukaisia ja aikuisten vähättely selkeitä pelinsääntöjä vastaan luo epätietoisuutta. Miksi lasten peleissä sallittaisiin pelisääntöjen rikkominen vähättelemällä niiden rikkomista vedoten nk. kovuuteen? Itse omaan paini, judo, nyrkkeilyharrastamisen ja sielläkin on selkeät säännöt. Niistä numero yksi on: vastustajan kunnioittaminen. Lapsilla on oikeus reagoida kipuun ja itkeä kentillä. Miten nuo aikuiset futaajat sitten itkevät oikeissa peleissä, etenkin oikeissa futismaissakin?

Ymmärrän, että etenkin nuorilla pelinohjaajilla on ehkä vaikeuksia/uskallusta puuttua rikkeisiin, koska meillä valmentajilla on taipumusta heti alkaa huutelemaan : "Heiiii, mitä tuossakin nyt oliii..."jne. Mutta jos kaksi lasta törmää vaarallisen näköisesti yhteen, niin olisi parempi vain viheltää vaikka rikkojasta ei olisi selvyyttä. Tilanteet tulee vain niin äkkiä ja jos ei näitä rauhoita, niin tuppaa lasten leikit vain muuttua rajuimmiksi. Silloin kärsii PELI.

[Julleman]

Tähtipelaaja manaa Nuori Suomi -järjestelmän alimpaan helvettiin

Suomen A-maajoukkueen tähtipelaaja Alexander Ring lataa täyslaidallisen Nuori Suomi -järjestelmälle uusimmassa Urheilulehdessä.

Borussia Mönchengladbachin keskikenttäpelaaaja on saksalaisen juniorituotannon kasvatti, ja hän ihmettelee avoimesti ääneen, mitä Suomessa touhutaan.

”Olen ihmetellyt aina näitä Fair Play -touhuja Suomessa. Kaikki pelaa, kaikilla on kivaa. En ymmärrä yhtään tätä ajatusmaailmaa.”

Ring kummastelee kilpailun heikkoa asemaa suomalaisessa juniorijalkapallossa.

”Saksassa ketjun heikoin lenkki laitetaan jo junnuissa sivuun, ellei hän pärjää mukana. Toimintakulttuuri hioo pelaajista joka päivä parempia, sillä he kilpailevat jokaisessa harjoituksessa toisiaan vastaan. Tämä on rehellistä myös lapsia ja nuoria kohtaan”, Ring puntaroi Urheilulehdelle.

[joks11]

Tasoryhmät, Alex.

[Marem2]

Tähtipelaaja manaa Nuori Suomi -järjestelmän alimpaan helvettiin

Suomen A-maajoukkueen tähtipelaaja Alexander Ring lataa täyslaidallisen Nuori Suomi -järjestelmälle uusimmassa Urheilulehdessä.

Borussia Mönchengladbachin keskikenttäpelaaaja on saksalaisen juniorituotannon kasvatti, ja hän ihmettelee avoimesti ääneen, mitä Suomessa touhutaan.

”Olen ihmetellyt aina näitä Fair Play -touhuja Suomessa. Kaikki pelaa, kaikilla on kivaa. En ymmärrä yhtään tätä ajatusmaailmaa.”

Ring kummastelee kilpailun heikkoa asemaa suomalaisessa juniorijalkapallossa.

”Saksassa ketjun heikoin lenkki laitetaan jo junnuissa sivuun, ellei hän pärjää mukana. Toimintakulttuuri hioo pelaajista joka päivä parempia, sillä he kilpailevat jokaisessa harjoituksessa toisiaan vastaan. Tämä on rehellistä myös lapsia ja nuoria kohtaan”, Ring puntaroi Urheilulehdelle.

Saksassa on pelaajamateriaalia enemmän, jolloin "heikoin lenkki" voidaan nk. "tiputtaa". Mutta ei sielläkään varsinaisesti tiputeta pois lajista-on erilaisia tasoryhmiä, harrastesarjoja joissa harrastusta voidaan jatkaa. Tiedän tämän, koska minulla on sukulaisia saksassa ja innokkaita futisjunnuja perheessä. Toinen jatkaa ylemmässä ja toinen harrastesarjassa toistaiseksi. Ja ihan Hertta Berlin on seura. Meillä "ura" katkee liian varhain. Jos Suomessa laitettaisiin sivuun kaikki, jotka eivät sillä hetkellä pärjää (valmentajan mielestä), niin meiltä loppuisi moni joukkue. Saksassa jalkapallo on ykköslaji, joten tulijoita lajin pariin joka tapauksessa riittää ja on täten varaa hukata lahjakkuuksiakin. Meillä lapsilla jalkapallo monelle on "sivujuoni", jääkiekkoa harrastaville kesälaji, pleikkarit menee ohi jne. Ylipäätään jalkapalloammattilaisuus ei ole se päällimmäinen haave kuin osalle lapsista. Jossain Saksassa se on realistinen tavoite ja jalkapallo näkyy arjessa.

Eihän Palloliitto, Urheiluliitto, Jääkiekkoliitto ym. tahot ole näissä Fair Play (joka on muuten kansainvälinen systeemi tavoitteena mm. syrjinnän vähentyminen, rasismin ehkäisy) kampanjoissaan missään vaiheessa kieltäneet kilpailua. Lapsethan rakastavat kilpailua luonnostaan. Toinen juttu onkin se, miten me aikuiset suhtaudutaan kilpailuun, arvotammeko me niiden kautta pelaajia hyviin ja huonoihin. Lapsi hyväksyy keskinäisen järjestyksen paljon paremmin kuin me aikuiset ja vieläpä realistisemmin. Elämähän on kilpailua, voittoja ja tappioita tulee. Mikä onkaan turvallisin paikka niitä kokea kuin urheilu? Jokainen on jossain lajissa hyvä tai ainakin keskiverto. Futiksen sisälläkin on niin paljon osa-alueita jossa voi pärjätä erilaisin ominaisuuksin. Joku on luonnostaan nopea, toinen voittaa kaksinkamppailut, kolmas taas on hyvä pujottelemaan, neljäs heittää pisimmälle jne. Ja harjoittelulla voi aina ominaisuuksiaan petrata, jos sille annetaan myönteinen signaali "hei, tässä osa-alueella olet hyvä ja tässä tarvitset vielä petraamista, mutta jos tekisit omalla ajallasi näitä juttuja, niin varmasti kehityt". Lapsethan kilpailevat joka tapauksessa vaikka pleikkapeleissä, syömisen määrässä, kivenheitossa ja ylipäätänsä kaikessa, missä vain on enemmän kuin yksi lapsi paikalla (etenkin pojat). Näissä kilpailuissa ei ole aikuinen tuomarina...

Myös fyysinen kehitys kulkee niin eri tahtiin joukkueen sisällä, joten näiden seikkojen merkitys pelaajien kehityksessä tulisi valmentajien ja vanhempien nähdä realistisesti. Esimerkiksi muita myöhemmin kehittyvä hintelä poika? Mitä jos valmentaja pudottaa pois omien kriteeriensä pohjalta hänet, vaikka fyysinen kehitys on muita jäljessä ja jää kentällä jalkoihin. Toisilla kasvaa jo parta, kun toisilla ei edes munakarvat...

Kyllä minä kilpailutan joka harkoissa monin tavoin lapsia, sehän tuo sitä kaivattua tempoa ja yritystä toimintaan. Lapset ovat tykänneet. Ei aina toisia vastaan,  esim. oman pujotteluajan parantamista ja kuka eniten saa aikaansa petrattua jne. Valitettavasti koululiikunnassa ei enää kilpailla niin paljon.Pelätään, että lapset pettyvät ja saavat liikunnasta traumoja eivätkä jatka liikuntaa. No, tilanne ei ole ainakaan muuttunut liikunta-aktiivisuudessa parempaan suuntaan vaikka ei enää ole "pakko-osallistumista". Nythän saa melkeinpä itse päättää, haluaako osallistua mihinkään lajiin. Kynnys osallistua täten vain kasvaa, koska ei olla valmiita kohtaamaan kilpailua ja mahdollista pettymystä tai onnistumista. Nykyään ei lapsi saa pettyä mistään, vaikka elämässä varmasti niitä tulee. Mutta se onkin meidän vanhempien suhtautumisesta kiinni.

[Pussikalja]

Tasoryhmät, Alex.

Suomessa SH-akatemian tilastoissa uran tehneiden syntymäkuukausien 1-3 osuus taisi olla 59.6%. Viimeisten 9-12 osuus muistaakseni 3%luokkaa. Melkein yhtä surkea osumatarkkuus taisi olla briteillä, saksalaisilla ja spanskeilla, edellyttäen, ettei mitään muuta taikaa tammikuussa syntyneillä ole, kuin vuosi enemmän aikaa kypsyä, kuin joulukuussa syntyneillä ikäluokassaan.


Hollannissa 1-3 kuukausina  joku reilu 30% ja 9-12 15% luokkaa, eli tilaston parhaat lukemat. Ihanteellista kai olisi, että valinta osuisi niin hyvin, että luvut oisi 25% kanttuvilla, syntypä junnut missä kvarttaalissa vain. Oiskohan tähän asiaan panostamalla ja vaikkapa hieman syntymävuosien ylitse tasoryhmiä muodostamalla, mahdollisuus saada kapeasta massasta tehokkaammin lupauksia kasvatettua?

Sinänsä ihan hyvä esimerkki pikaratkaisuista, jotka voivat olla joko hyvä, tai heikentävä kokonaisvaikutukseltaan jalkapallolle, nämä tasoryhmät. Onnistuessaan edut ovat selkeät harjoittelun ja pelien tasonnousun kannalta, mutta hukkaan menee myös hieman isompi osuus potenttiaalista, jos valinta on huolimatonta.  Taaskaan ratkaisu ei ole systeemiä hylätä, vaan kehittää. Tässä on numeroiden pohjalta nähtävissä jopa mahdollisuus saada isojen etumatkaa kiinni, jos valintaprosessi saadaan esim. saksan ja brittien vastaavaa paremmaksi.

( hauska nähdä kuinka tämä kommentti nahkaa osalla korventaa...)

[joks11]

Suomessa SH-akatemian tilastoissa uran tehneiden syntymäkuukausien 1-3 osuus taisi olla 59.6%. Viimeisten 9-12 osuus muistaakseni 3%luokkaa. Melkein yhtä surkea osumatarkkuus taisi olla briteillä, saksalaisilla ja spanskeilla, edellyttäen, ettei mitään muuta taikaa tammikuussa syntyneillä ole, kuin vuosi enemmän aikaa kypsyä, kuin joulukuussa syntyneillä ikäluokassaan.


Hollannissa 1-3 kuukausina  joku reilu 30% ja 9-12 15% luokkaa, eli tilaston parhaat lukemat. Ihanteellista kai olisi, että valinta osuisi niin hyvin, että luvut oisi 25% kanttuvilla, syntypä junnut missä kvarttaalissa vain. Oiskohan tähän asiaan panostamalla ja vaikkapa hieman syntymävuosien ylitse tasoryhmiä muodostamalla, mahdollisuus saada kapeasta massasta tehokkaammin lupauksia kasvatettua?

Sinänsä ihan hyvä esimerkki pikaratkaisuista, jotka voivat olla joko hyvä, tai heikentävä kokonaisvaikutukseltaan jalkapallolle, nämä tasoryhmät. Onnistuessaan edut ovat selkeät harjoittelun ja pelien tasonnousun kannalta, mutta hukkaan menee myös hieman isompi osuus potenttiaalista, jos valinta on huolimatonta.  Taaskaan ratkaisu ei ole systeemiä hylätä, vaan kehittää. Tässä on numeroiden pohjalta nähtävissä jopa mahdollisuus saada isojen etumatkaa kiinni, jos valintaprosessi saadaan esim. saksan ja brittien vastaavaa paremmaksi.

( hauska nähdä kuinka tämä kommentti nahkaa osalla korventaa...)

Kyllä olisi.

Tasoryhmien "elämisestä" en enää miljoonatta kertaa käy jankkaamaan. Ole sinä ihan mitä mieltä haluat.

[ani canalis]

Tähtipelaaja manaa Nuori Suomi -järjestelmän alimpaan helvettiin

Suomen A-maajoukkueen tähtipelaaja Alexander Ring lataa täyslaidallisen Nuori Suomi -järjestelmälle uusimmassa Urheilulehdessä.

Borussia Mönchengladbachin keskikenttäpelaaaja on saksalaisen juniorituotannon kasvatti, ja hän ihmettelee avoimesti ääneen, mitä Suomessa touhutaan.

”Olen ihmetellyt aina näitä Fair Play -touhuja Suomessa. Kaikki pelaa, kaikilla on kivaa. En ymmärrä yhtään tätä ajatusmaailmaa.”

Ring kummastelee kilpailun heikkoa asemaa suomalaisessa juniorijalkapallossa.

”Saksassa ketjun heikoin lenkki laitetaan jo junnuissa sivuun, ellei hän pärjää mukana. Toimintakulttuuri hioo pelaajista joka päivä parempia, sillä he kilpailevat jokaisessa harjoituksessa toisiaan vastaan. Tämä on rehellistä myös lapsia ja nuoria kohtaan”, Ring puntaroi Urheilulehdelle.

Nyt päätin vetää herneen nenään ja laittaa kukkahatun päähän. Minusta Klubi siis teki asiat ihan päin helvettiä, kun lainasi Ringin Tampereelle ja peluutti 04:ssä vain sen takia että Alex saisi peliaikaa! hyi helvetti. Vaikka juuri sillä hetkellä Alexilla ei ollut edes mitään asiaa edustusjoukkueen avaukseen. Vitun puuhastelua Klubilta taas, miksi pitää roikuttaa tällaisia pelaajia mukana. Jokaisen nuoren kannattaisi harkita kannattaako jalkapalloa pelata, jos ei ole jo valmis pelimies. Tuhlaatte vaan aikaanne ja riskeeraatte terveytenne, kun voisitte vaikka seurata sm-liigaa ja ryypätä. Berat Sadik, kun luet kuitenkin tätä, olisit vaan uskonut valmentajaasi Savossa.