Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[drone]

Vaikutelma on, että homma on kaatunut. Jossakin vaiheessa kulki sellainen huhu/tieto, että yhden ikäluokan lähes koko Honka Akatemia olisi siirtymässä. Olisikohan käynyt niin, että koska muihin ikäluokkiin ei olisi joukkuetta saatu, niin homma on ehkä lopetettu?

Kyllä tuntuu lyhytnäköiseltä ja kärsimättömältä tämä suomalaisen jalkapalloilun rakentaminen. Eikö tuollaista akatemiaa sitten voi aloittaa "pienestä" pienemmällä porukalla?
Eihän suomalainen jalkapalloilu kehity koskaan, jos hyvätkin ideat kuopataan ennenkuin niitä on ehditty edes suunnitella kunnolla...

Surullista!

[Superjunnukoutsi]

Kyllä tuntuu lyhytnäköiseltä ja kärsimättömältä tämä suomalaisen jalkapalloilun rakentaminen. Eikö tuollaista akatemiaa sitten voi aloittaa "pienestä" pienemmällä porukalla?
Eihän suomalainen jalkapalloilu kehity koskaan, jos hyvätkin ideat kuopataan ennenkuin niitä on ehditty edes suunnitella kunnolla...

Surullista!

Aika pienellä porukallahan tuossa oli tarkoitus lähteäkin liikkeelle; 20 pelaajaa ikäluokkaa kohti.

Hyvätkin ideat kaatuvat yleensä juuri sen takia, että niitä ei ole suunniteltu kunnolla, ja useimmiten siinä vaiheessa kun huomataan, että rahaa ei ole.

[Earl Godwin]

Kyllä tuntuu lyhytnäköiseltä ja kärsimättömältä tämä suomalaisen jalkapalloilun rakentaminen. Eikö tuollaista akatemiaa sitten voi aloittaa "pienestä" pienemmällä porukalla?
Eihän suomalainen jalkapalloilu kehity koskaan, jos hyvätkin ideat kuopataan ennenkuin niitä on ehditty edes suunnitella kunnolla...

Surullista!

Jotenkin en usko, että tällaiset mikkihiiri-hankkeet vievät suomalaista futista eteenpäin. Ennemmin pitäisi rakentaa laajempia rakenteita ja yhteistyökuvioita.

[Jortsukka]

Jotenkin en usko, että tällaiset mikkihiiri-hankkeet vievät suomalaista futista eteenpäin. Ennemmin pitäisi rakentaa laajempia rakenteita ja yhteistyökuvioita.

Samaa mieltä. Joku jossain puhuikin esim. alueellisista akatemioista ja mielestäni hyvä idea. Toki tämän pitäisi olla mielestäni lisä, ei niinkään korvaava asia, nykyiseen tilanteeseen. Eli seuroista ne kaikista lahjakkaimmat&innokkaimmat pojat voisivat saada hyvää valmennusta nuoresta pitäen hyvässä kiritysympäristössä. Vähän samaan tapaan kuin Ranskassa, varsinkin aiemmin. Eli osa viikosta omassa seurassa ja osa sitten isommassa akatemiassa niille lahjakkaimmille&innokkaimmille.

Pl. Helsinki ja ehkä pk-seutu yleensä en näe tarpeeksi isoja paikkoja Suomessa, että pelaajamäärät riittäisi nykyisessä toiminnassa tarpeeksi laadukkaaseen toimintaan näille lahjakkaimmille. Tämä siis johtuen jo ihan siitä että jalkapallo ei ole valtalaji eikä se vie/saa kaikkia parhaita lahjakkuuksia pariinsa. Näin nämä "akatemiat" on usein mitä on.

[rukkanen]

Jotenkin en usko, että tällaiset mikkihiiri-hankkeet vievät suomalaista futista eteenpäin. Ennemmin pitäisi rakentaa laajempia rakenteita ja yhteistyökuvioita.

Milläs resursseilla niitä laajempia rakenteita kehitellään, kun ei edes "mikkihiirihankkeet" ota tulta alleen? Valitettava juttu, jos tästä Esport Akatemiasta ei nyt tulekaan mitään, koska paperilla vaikutti lupaavalta. Ja toisaalta sitä haluaisi uskoa, että hommaa olisi oikeasti suunniteltu edes vähän alusta niin, että ihan pienet vastoinkäymiset eivät toiminnan aloitusta estä.

[mtontola]

Jalkapallo maailmalla on laji joka perustuu siihen, että lähestulkoon ympäri vuoden pelataan yksi tai kaksi peliä viikossa. Maailmalla juniorijalkapallovalmennus perustuu siihen, että valmistetaan pelaajia sitä kohti, että pystyvät pelaamaan edustustasolla jalkapalloa. Tähän monessa paikassa liittyy se, että juniorijalkapallon lähestulkoon ympärivuotinen rytmi on, että pelataan yksi peli joka viikko, nimenomaan viikonloppuna samalla kun viikolla treenataan. Ajatuksena myös, että siirrytään askeleittain pienemmistä pelimuodoista suurempiin ja n. 12-ikävuodesta lähtien pelataan 11v11 sarjaa. Tällä on tärkeä merkitys kun mietitään, että valmistautuminen kohti edustustasoa kestää sen kymmenen vuotta.

Minkä ihmeen takia meillä Suomessa valmistaudutaan tämän jalkapallon luonnollisen pelirytmin puolesta ilmeisesti ei mihinkään muuhun kuin siihen tuhnu-malliin, jossa kausi kestää maaliskuulta syyskuulle (6 kk) ja muu aika käytetään johonkin hääräilyyn liittyen joukkueiden vuosittaisia kokoonajoja ja sitten ”valmistautumiseen” kauteen? Niin, ja sitten pelataan kesäkaudella liian paljon turnauksia liian pienillä kentillä. Sarjat usein ovat vielä mikkihiiri-puuhastelua ja kaikki huomio menee niihin ihkuihin kv. turnauksiin joita varten sitten tehdään jotain tavallisesta poikkeavia virityksiä, että päästään rehvastelemaan tai ei tarvitse hävetä. Niissä mahdollisesti äärimmilleen viritetyt kelvolliset tulokset pikkukentällä häviävät melko nopeasti merkityksessä, jos mitään ympärivuotista jalkapalloon tähtäävää luonnollista rytmiä ei ole. On vain pirstaleinen juniorijalkapallokokemus, johon liittyy vaikka minkälaista hääräämistä, mutta ei kovinkaan paljon luonnollista jatkumoa. Jos tarkoitus on valmistaa jalkapalloilijoita jotka joskus pystyisivät pelaamaan vakavastiotettavissa miesten sarjoissa, niin sitten tulisi käyttää huomattavan paljon järkeä siihen, että meillä olisi tasoon perustuvat ympärivuoden pelattavat sarjat, jotka järjestää nimenomaan liitto.

Lisäksi kaikista ihmeellisistä sillisalaatti-karsintajärjestelmistä joita varten tarvitsee ilmeisesti jonkun tutkinnon, että niitä pystyy edes seuraamaan pitäisi päästä eroon. Akatemiaseurat pelaavat keskenään akatemiasarjaa vähintään puolivaltakunnallisesti, eikä tästä mitään karsita vaan seurat valitaan. Sitten tämän oheen tehdään muille seuroille sopivat sarjat. Kenttiä pitää löytyä ja sarjojen olla ympärivuotisia. Voidaan vaikka kuinka viedä varsinaista pelaajien valmentamista moderniin ja kansainväliseen suuntaan, mutta jos vietetään talvikaudella jotain kaksi kolme kuukautta ilman että opitaan pelaamaan kilpailullista sarjaa jossa rytmiksi muodostuu juurikin se, että viikonloppuna on jalkapallo-ottelu, niin aika hankalaa on siitä mihinkään kenenkään lopulta ponnistaa. Kyseessä siis yksi niistä rakenteellisista kulmakivistä mitä tarvittaisiin ettei parikymppisenä siellä maailmalla lähde se lehmänhäntä laskemaan. Miesten kauden pidentämistä tulee miettiä, mutta ihan ensimmäisenä pitäisi saada tuo nuorten luonnollinen jalkapallovuosi kuntoon, siinä yksi lääke millä se suomifutis lähtee nousuun.

Viikolla treenataan ja viikonloppuna pelataan yksi oikea jalkapallo-ottelu joka viikko. Ei se niin vaikeaa ole. Sitten voi kesken kauden käydä pari kertaa jossain maailmalla mittailemassa missä mennään. Mutta millään Euroopan reissuilla ei mitenkään pysty kompensoimaan tuon ympärivuotisen luonnollisen viikkorytmin puuttumista, ei vaikka siellä kävisi kerran kuussa.

[zekki]

Vähän suhteellisuudentajua olisi hyvä ottaa mukaan.

Epäilen, että jos oikein faktan kanssa lähdetään suomalaisen futiiksen tilaa arvioimaan, junnufutis on yksi niitä kaikkein onnistuneimpia asioita lajin parissa.  On saavutettu isot junnupelaajamäärät vaikka ulkoiset olosuhteet eivät Suomessa olekaan olleet lähtökohtaisesti otolliset. Suomesta on myös noussut paljon pelaajia aivan Euroopan huipputasollekin. Jos tätä verrataan vaikka asukaslukuun, tuskin Suomi on huonosti pärjännyt.
Järjestämätön juniorihuipputoiminta on varmaan ollut se heikko lenkki.

Kyllä Suomessa suhtellisesti  huonommin meneviä asioita on esim. Veikkausliigan suosio ja asema ja miesten maajoukkueen kompastelut vaikka mukana on ulkomailla pelaavia kovan tason ammattilaisia. Juniorityöhön on vain helpoin kohdistaa kaikki paineet. Tämä sama teema on ollut  esillä jo 30 vuotta sitten. Kaikki ratkeaa kunhan juniorieihin satsataan enemmän! Epäilen että seuraavan 50 vuoden päästäkin sen ajan Futisforumilla taas sama teema on esillä. Aina voi asioita tehdä paremmin.

   

[Tapioinen]

Juniorityöhön on vain helpoin kohdistaa kaikki paineet. Tämä sama teema on ollut  esillä jo 30 vuotta sitten. Kaikki ratkeaa kunhan juniorieihin satsataan enemmän! Epäilen että seuraavan 50 vuoden päästäkin sen ajan Futisforumilla taas sama teema on esillä. Aina voi asioita tehdä paremmin.

Paskan marja juniorityöhän ei ole satsattu Suomessa viimeiseen 50 vuoteen.

[BrDead]

Paskan marja juniorityöhän ei ole satsattu Suomessa viimeiseen 105 vuoteen.

Korjasin.

[fingerström]

Paskan marja juniorityöhän ei ole satsattu Suomessa viimeiseen 50 vuoteen.

Korjasin.

Sen mä ymmärrän, että foorumin mielipuoli ei osaa nähdä mitään ja hänellä ei ole minkäänlaista kosketuspintaa mihinkään, koska ei ole eläissään pistänyt tikkua ristiin minkään suhteen millään elämänalueella, mutta tällä toisella pitäisi sentään olla (tai ainakin olla ollut) joku kosketus ihan toimivaan futisseuraankin, jossa intterveppisivujen mukaan on 16 junnujoukkuetta.

[zekki]

Ihmeellistä vauhkoamista.

Suomessa on n. 1000 seuraa, joissa suurimmassa osassa pääpaino on junnufutiksessa. Isoimmissa ja vaihtelevasti myös pienissä seuroissa on aina ollut hyviä junnuvalmentajia, vaikka eivät ole siitä saaneet sen kummempaa tunnustusta tai palkkaa eikä asiaa ole juurikaan noteerattu. On aika loukkaus heitä kohtaan, että kaikki vedetään nyt lokaan.

Kysykää vaikka keltä Suomen huippupelaajalta. Epäilen että kukaan sanoisi, että vaikka valmennus oli täyttä paskaa silti he nousivat huipulle. Resurssien lisäystä toki tarvitaan, mutta siitä on turha tehdä taikatemppua.

Vähän sama kuin jos lähtisi väittämään, että Suomen lätkän nousun takana oli junnujen lätkävalmennus tai Nokian nousu johtui suomalaisesta koulujärjestelmästä!

  

[Earl Godwin]

Kyllä Suomessa suhtellisesti  huonommin meneviä asioita on esim. Veikkausliigan suosio ja asema ja miesten maajoukkueen kompastelut vaikka mukana on ulkomailla pelaavia kovan tason ammattilaisia. Juniorityöhön on vain helpoin kohdistaa kaikki paineet. Tämä sama teema on ollut  esillä jo 30 vuotta sitten. Kaikki ratkeaa kunhan juniorieihin satsataan enemmän! Epäilen että seuraavan 50 vuoden päästäkin sen ajan Futisforumilla taas sama teema on esillä. Aina voi asioita tehdä paremmin.

Niin, juniorityöhön ja "valmennusoppien" hakemiseen huippumailta ladataan ylimitoitettuja odotuksia. Ei kai kukaan kuvittele, että Espanjasta tulee jääkiekon mahtimaa, jos sinne viedään suomalaiset jääkiekkojunnuvalmentajat oppeineen? Huippupelaajien kehittymisessä on kyse paljon laajemmista kulttuurisista tekijöistä kuin pelkästään valmennuksesta. Erityisesti siitä, että junnut ovat valmiit omatoimisesti treenaamaan hurjia määriä. Parasta mitä junnupuolella voitaisiin tehdä, olisi riittävän motivoituneiden ja lahjakkaiden, joita on olemattoman pieni osa kaikista junnuista, saaminen ammattimaisen valmennuksen piiriin.

[Tapioinen]

Ei se ole juniorivalmentajien vika, etteivät ole käyneet vääräoppisuutta vastaan, tai itseasiassa kyllä se on.

Jos ei ota asioista selvää, niin kyllä se on silloin juniorivalmentajien oma vika.

Toki tätä edesauttaa ylhäältä mätä systeemi.

Väittääkö täällä joku typerys, että jos on 10 vuotta valmentanut vääräoppisesti, niin siitä pitäisi tulla kiitosta? Hommahan menee niin, että ensin kannattaa lopettaa se vääräoppinen valmennus ja alkaa hakea tietoa asioista, mutta turha odottella mitään kiitosta vääräoppisuudesta.

[Kozelek]

Vähän suhteellisuudentajua olisi hyvä ottaa mukaan.

Epäilen, että jos oikein faktan kanssa lähdetään suomalaisen futiiksen tilaa arvioimaan, junnufutis on yksi niitä kaikkein onnistuneimpia asioita lajin parissa.  On saavutettu isot junnupelaajamäärät vaikka ulkoiset olosuhteet eivät Suomessa olekaan olleet lähtökohtaisesti otolliset. Suomesta on myös noussut paljon pelaajia aivan Euroopan huipputasollekin. Jos tätä verrataan vaikka asukaslukuun, tuskin Suomi on huonosti pärjännyt.
Järjestämätön juniorihuipputoiminta on varmaan ollut se heikko lenkki.

Kyllä Suomessa suhtellisesti  huonommin meneviä asioita on esim. Veikkausliigan suosio ja asema ja miesten maajoukkueen kompastelut vaikka mukana on ulkomailla pelaavia kovan tason ammattilaisia. Juniorityöhön on vain helpoin kohdistaa kaikki paineet. Tämä sama teema on ollut  esillä jo 30 vuotta sitten. Kaikki ratkeaa kunhan juniorieihin satsataan enemmän! Epäilen että seuraavan 50 vuoden päästäkin sen ajan Futisforumilla taas sama teema on esillä. Aina voi asioita tehdä paremmin.

Ehkä sanoisin, että junnufutiksen markkinointi on yksi onnistuneimpia asioita. Sitten ollaan lähempänä totuutta. Tyttöfutiksen puolella vielä enemmän. Se, että kuinka oikein asioita on tehty, niin tilanne on ihan toisin. Mutta, onneksi hyviä signaaleja on jo nähtävillä!

[Superjunnukoutsi]

Niin, juniorityöhön ja "valmennusoppien" hakemiseen huippumailta ladataan ylimitoitettuja odotuksia. Ei kai kukaan kuvittele, että Espanjasta tulee jääkiekon mahtimaa, jos sinne viedään suomalaiset jääkiekkojunnuvalmentajat oppeineen? Huippupelaajien kehittymisessä on kyse paljon laajemmista kulttuurisista tekijöistä kuin pelkästään valmennuksesta. Erityisesti siitä, että junnut ovat valmiit omatoimisesti treenaamaan hurjia määriä. Parasta mitä junnupuolella voitaisiin tehdä, olisi riittävän motivoituneiden ja lahjakkaiden, joita on olemattoman pieni osa kaikista junnuista, saaminen ammattimaisen valmennuksen piiriin.

Mitä pienemmistä junnuista on kyse, sitä tärkeämpää on saada pallon kanssa tekeminen tuntumaan hauskalta, se nimittäin motivoi harjoittelemaan myös omalla ajalla. Siinä valmentajan rooli nousee erittäin tärkeäksi.

Lahjakkuuksien saaminen ammattimaisen valmennuksen piiriin on siitä hankala juttu, että C/B-junnuiässä, missä ne todelliset lahjakkuudet tulevat esille, on jo vähän myöhäistä ryhtyä enää asian eteen mitään tekemään. Ne kovaa laukovat ja -juoksevat 6-vuotiaat ovat aina saaneetkin peliaikaa ja laadukasta valmennusta, mutta vasta 10-vuotiaana muista ohi menneet hyvin harvoin.

Tyypillinen suomalainen ongelma kuitenkin on se, että kun jossain jokin asia toimii, Suomessa tehdään sama asia toisessa potenssissa, ja samalla jätetään kaikki muu retuperälle.

[Superjunnukoutsi]

Niin, juniorityöhön ja "valmennusoppien" hakemiseen huippumailta ladataan ylimitoitettuja odotuksia. Ei kai kukaan kuvittele, että Espanjasta tulee jääkiekon mahtimaa, jos sinne viedään suomalaiset jääkiekkojunnuvalmentajat oppeineen? Huippupelaajien kehittymisessä on kyse paljon laajemmista kulttuurisista tekijöistä kuin pelkästään valmennuksesta. Erityisesti siitä, että junnut ovat valmiit omatoimisesti treenaamaan hurjia määriä. Parasta mitä junnupuolella voitaisiin tehdä, olisi riittävän motivoituneiden ja lahjakkaiden, joita on olemattoman pieni osa kaikista junnuista, saaminen ammattimaisen valmennuksen piiriin.

Mitä pienemmistä junnuista on kyse, sitä tärkeämpää on saada pallon kanssa tekeminen tuntumaan hauskalta, se nimittäin motivoi harjoittelemaan myös omalla ajalla. Siinä valmentajan rooli nousee erittäin tärkeäksi.

Lahjakkuuksien saaminen ammattimaisen valmennuksen piiriin on siitä hankala juttu, että C/B-junnuiässä, missä ne todelliset lahjakkuudet tulevat esille, on jo vähän myöhäistä ryhtyä enää asian eteen mitään tekemään. Ne kovaa laukovat ja -juoksevat 6-vuotiaat ovat aina saaneetkin peliaikaa ja laadukasta valmennusta, mutta vasta 10-vuotiaana muista ohi menneet hyvin harvoin.

Tyypillinen suomalainen ongelma kuitenkin on se, että kun jossain jokin asia toimii, Suomessa tehdään sama asia toisessa potenssissa, ja samalla jätetään kaikki muu retuperälle.

[Superjunnukoutsi]

Niin, juniorityöhön ja "valmennusoppien" hakemiseen huippumailta ladataan ylimitoitettuja odotuksia. Ei kai kukaan kuvittele, että Espanjasta tulee jääkiekon mahtimaa, jos sinne viedään suomalaiset jääkiekkojunnuvalmentajat oppeineen? Huippupelaajien kehittymisessä on kyse paljon laajemmista kulttuurisista tekijöistä kuin pelkästään valmennuksesta. Erityisesti siitä, että junnut ovat valmiit omatoimisesti treenaamaan hurjia määriä. Parasta mitä junnupuolella voitaisiin tehdä, olisi riittävän motivoituneiden ja lahjakkaiden, joita on olemattoman pieni osa kaikista junnuista, saaminen ammattimaisen valmennuksen piiriin.

Mitä pienemmistä junnuista on kyse, sitä tärkeämpää on saada pallon kanssa tekeminen tuntumaan hauskalta, se nimittäin motivoi harjoittelemaan myös omalla ajalla. Siinä valmentajan rooli nousee erittäin tärkeäksi.

Lahjakkuuksien saaminen ammattimaisen valmennuksen piiriin on siitä hankala juttu, että C/B-junnuiässä, missä ne todelliset lahjakkuudet tulevat esille, on jo vähän myöhäistä ryhtyä enää asian eteen mitään tekemään. Ne kovaa laukovat ja -juoksevat 6-vuotiaat ovat aina saaneetkin peliaikaa ja laadukasta valmennusta, mutta vasta 10-vuotiaana muista ohi menneet hyvin harvoin.

Tyypillinen suomalainen ongelma kuitenkin on se, että kun jossain jokin asia toimii, Suomessa tehdään sama asia toisessa potenssissa, ja samalla jätetään kaikki muu retuperälle.

[Tapioinen]

fingerström, "sä olet vääräoppinen..."

"...vääräoppinen, takana on luja putki väärien oppien"
"sä olet vääräoppinen, vääräoppinen..."
"takana on luja putki väärien oppien..."
"sä olet vääräoppinen, vääräoppinen"
"yhdessä Uri Ukkosen kanssa, sä olet vääräoppinen"

"sä olet vääräoppinen, vääräoppinen"
"vihdoin tajuat sen itsekin, olet vääräoppinen"
"sä olet vääräoppinen, vääräoppinen"
"takana on vuosien putki väärien oppien"

"sä olet väärä oppinen, vääräoppinen"
"takana on valtava massa, vääräoppisten"
"sä olet väärä oppinen, väärä oppinen"

"nyt häpeät sitä itsekin, olet vääräoppinen..."

".. ja takana on suuri massa hukattujen lahjojen"
"sä olet vääräoppinen, vääräoppinen jaoit väärää oppia"
"minkä kerkesit, olit vääräoppinen"

[zekki]

Tällä "oikeaoppisuuden" vauhkoamisella saadaan ainakin se aikaan, että ruvetaan itsekin uskomaan asiaan. Vanhemmat vakuuuttuvat siitä, että suomalainen valmennusjärjestelmä on täyttä paskaa ja kertovat sen sitten jälkikasvulleen. Sen jälkeen onkin sitten aivan sama kuka sanoo tai mitä
harkoissa tehdään. Suomalainen juniorivalmennus on kauttaaltaan leimautunut paskaksi.

Faktat puuttuu täysin. Jos käydään katsomassa, miten mailman huipputason juniorivalmennus toimii, se ei kerro mitään siitä miten muualla keskimäärin toimitaan. Miten toimitaan vaikka keskimääräisessä Espanjan junnufutisseurassa? On aivan järjetöntä verrata vaikka HJK:n junnutoimintaa suoraan Barcelonan junnuakatemian toimintaan ja jos se ei ole samalla tasolla vetää siitä johtopäätös, että koko Suomen toiminta on kuralla.

Jos joku on lukenut Zlatanin kirjan voi todeta, ettei se superpelaajien "löytäminen" ole kovin yksinkertaista Ruotsissakaan, joka sentään on Suomea aika pitkälle edellä. On haihattelua, että Suomeen voitaisiin hetkessä rakentaa huippuhyvä valmennus- ja talenttien tunnistamisjärjestelmä, joka kaikki ongelmat ratkaisee.

Vähän enemmän itseluottamusta ja jatkuvan parantamisen asennetta ensimmäiseksi kaivattaisiin!

 

 

[Pussikalja]

No en tiedä, mutta pari huomiota nykytilasta on voinee tehdä.

Tuskin koskaan tai ainakaan vuosikymmeniin ei ole näin helppoa tietä ollut aikuisten pääsarjaan pelipaikkaa voittaa, kuin tänä päivänä. Niitä treenaavia per ikäluokka on todella vähän pelipaikoista kilpailemassa.

Toinen huomio on se, että harvinaisen kaukana urheilijoista tämän päivän pelaajat ovat, jostain kumman syystä.

Eli ei kauheasti kannattane tyydyttäytyä omaan erinomaisuuteensa, kun ollaan menetetty tässä vuosien varrella jotain, mitä kerran on jo omaksuttu. Esimerkiksi käy varmasti edellämainittu urheilullisuus.

[hauman]

Mitä pienemmistä junnuista on kyse, sitä tärkeämpää on saada pallon kanssa tekeminen tuntumaan hauskalta, se nimittäin motivoi harjoittelemaan myös omalla ajalla. Siinä valmentajan rooli nousee erittäin tärkeäksi.

Lahjakkuuksien saaminen ammattimaisen valmennuksen piiriin on siitä hankala juttu, että C/B-junnuiässä, missä ne todelliset lahjakkuudet tulevat esille, on jo vähän myöhäistä ryhtyä enää asian eteen mitään tekemään. Ne kovaa laukovat ja -juoksevat 6-vuotiaat ovat aina saaneetkin peliaikaa ja laadukasta valmennusta, mutta vasta 10-vuotiaana muista ohi menneet hyvin harvoin.

Tyypillinen suomalainen ongelma kuitenkin on se, että kun jossain jokin asia toimii, Suomessa tehdään sama asia toisessa potenssissa, ja samalla jätetään kaikki muu retuperälle.

nykysuuntaus, missä jako parempiin ja huonompiin tehdään jo 9-10 vuotiaana, ei anna edes mahdollisuutta siihen, että joku pääsisi näyttämään kehittymistään C/B junnuikäisenä.. Nykysysteemi karsii liian aikaisin. Jos tiput huonompiin, niin sinne myös jäät. Parempien joukkoon ei pääse. Jaot ovat hyvin kiinteitä. Paljon jää potentiaalia lahjakkuutta hyödyntämättä.

[Superjunnukoutsi]

nykysuuntaus, missä jako parempiin ja huonompiin tehdään jo 9-10 vuotiaana, ei anna edes mahdollisuutta siihen, että joku pääsisi näyttämään kehittymistään C/B junnuikäisenä.. Nykysysteemi karsii liian aikaisin. Jos tiput huonompiin, niin sinne myös jäät. Parempien joukkoon ei pääse. Jaot ovat hyvin kiinteitä. Paljon jää potentiaalia lahjakkuutta hyödyntämättä.

Tuota lähinnä tarkoitinkin. Näitä "nappulaedareita" saatetaan tehdä jo 6-vuotiaille, kiinteänä ryhmänä. Kuitenkin se lahjakkuus tulee esiin vasta kasvuspurtin loppuvaiheissa tai loputtua.

[Hippoheikki]

Eli ei kauheasti kannattane tyydyttäytyä omaan erinomaisuuteensa, kun ollaan menetetty tässä vuosien varrella jotain, mitä kerran on jo omaksuttu. Esimerkiksi käy varmasti edellämainittu urheilullisuus.

Tähän on tullut itsekin kiinnitettyä huomiota. Heti niiden junnu-, ja nappulaedarien takanakin olevissa joukkueissa näkee lähes poikkeuksetta useampia pyöreäposkisia, kropaltaan löysiä ja ikävä kyllä, jopa ihan selkeästi tanakanpuoleisia pelaajanalkuja. Kyllä se kertoo ainakin näiden pelaajien harjoittelusta kaiken oleellisen - olipa taitotaso mikä hyvänsä. Mehän tykätään aina lajista riippumatta hehkuttaa kuinka pärjäämme kyllä fyysisissä ominaisuuksissa, mutta taitopuolella tulee tenkkapoo, ja että fysiikan ehtii kyllä hoitaa kuntoon sitten joskus myöhemminkin. Todellisuudessa suomalaiset keskivertojoukkueet ovat fyysisesti aivan täysiä rukkasia ja se ero ei siitä miksikään muutu myöskään aikuisissa, vaan löysistä junnupelaajista tulee myös löysiä aikuispelaajia.

[Tapioinen]

Tähän on tullut itsekin kiinnitettyä huomiota. Heti niiden junnu-, ja nappulaedarien takanakin olevissa joukkueissa näkee lähes poikkeuksetta useampia pyöreäposkisia, kropaltaan löysiä ja ikävä kyllä, jopa ihan selkeästi tanakanpuoleisia pelaajanalkuja. Kyllä se kertoo ainakin näiden pelaajien harjoittelusta kaiken oleellisen - olipa taitotaso mikä hyvänsä. Mehän tykätään aina lajista riippumatta hehkuttaa kuinka pärjäämme kyllä fyysisissä ominaisuuksissa, mutta taitopuolella tulee tenkkapoo, ja että fysiikan ehtii kyllä hoitaa kuntoon sitten joskus myöhemminkin. Todellisuudessa suomalaiset keskivertojoukkueet ovat fyysisesti aivan täysiä rukkasia ja se ero ei siitä miksikään muutu myöskään aikuisissa, vaan löysistä junnupelaajista tulee myös löysiä aikuispelaajia.

Missään 6-12 vuoden iässä ei tarvita mitään massiivista fysiikka valmennusta.

[Kaihlamo]

Missään 6-12 vuoden iässä ei tarvita mitään massiivista fysiikka valmennusta.

Ei tarvitse ei, mutta ensimmäinen asia harjoittelussa ihan pienestä pitäen - siis ennen ensimmäistäkään sisällöllistä asiaa - pitäisi olla se että harjoituksissa tulee hiki. Tähän meillä on vielä matkaa jopa ns. nappulaedareissa saati sitten muissa porukoissa. Viime aikoina kierrellässäni työni puolesta ja myös ns. vapaa-ajallani paljon eri seurojen ja joukkueiden harjoituksissa olen kiinnittänyt huomiota siihen, että meillä pelataan ihan hirveästi pelejä joissa ei ole minkään sortin tempoa. Sen lisäksi tuntuu olevan niin, että pelin suunnan arvostus on laskenut samaa vauhtia kuin vaatimukset pelitemmon osalta. Suunta itsessään siitä pelistä yleensä vielä löytyy maalien muodossa, mutta etenemistä tätä suuntaa kohden ei vaadita tai arvosteta todellakaan riittävästi.