Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Ricardo Leite]

Vähän aikaa pois valmennuspuolelta ja Lasulla on taas uusi nikki kierroksessa.

Jos homman nimi on se, että esim. 6-vuotiaat pelaajat ryhmitellään tasoryhmiin, että nämä jätkät on harrastelijoita ja nämä jätkät osaa pelata, niin en kyllä tätä ymmärrä.

Et ymmärtänyt. Ja et ymmärtänyt. Mikään muu ei oikeastaan liittynyt mihinkään. "Täällä runkkaamme oransseihin lakanoihin"-otsikossa loput.

Käsittääkseni tämä tarkoittaa juuri sitä, että kehityspyrähdykset tapahtuvat eri aikaan ja pelaajia pitää kannustaa ja tukea ja antaa kaikille mahdollisimman korkeatasoista valmennusta., Tässä taas palaan siihen tärkeimpään asiaan 6-12 vuotiaissa. Synnyttää kipinä ja luoda hyvä ilmapiiri.

Sillä erotuksella, että tämä meni oikein.

[Hippoheikki]

Pari pointtia.

Jos homman nimi on se, että esim. 6-vuotiaat pelaajat ryhmitellään tasoryhmiin, että nämä jätkät on harrastelijoita ja nämä jätkät osaa pelata, niin en kyllä tätä ymmärrä.

Eikö valmentajan tehtävä ole juuri saada pelaajat kehittymään?

Valmentajahan on se, joka osaa tehdä 6-vuotiaasta pelajasta koko ajan paremman. Ja osaa tehdä myös 10 tai 20 erilaisesta pelaajasta koko ajan paremman ja paremman jatkuvassa oppimisprosessissa.

Ei valmentaja ole se, joka kertoo, että sinä olet paska, että et kuulu tänne. Mene pois sinä, et voi näitä asioita opia.

Eihän valmentaja näin toimi, vai toimiiko?

päläpäläpälä..

Jotenkin näistä sun teksteistä paistaa läpi se, että et ole itse ollut ollenkaan tekemisissä pienten lasten kanssa, etkä ainakaan valmentanut heistä koostuvaa ns. perusjoukkuetta, jossa on se 25-30 keskenään hyvin eritasoista poikaa.
Haluaisinpa nähdä sen Tapioisen joukkueen harjoitukset, jossa ne kymmenkunta nuoresta iästään huolimatta hyvinkin keskittymiskykyistä ja yritteliästä pikkumattia laitetaan treenaamaan sekaisin kymmenen vielä täysin keskittymiskyvyttömän ja monessa tapauksessa myös haluttoman faijansa paikalle tuoman pojan kanssa, joilla pysyy mieli läjässä sen harjoituksen ajan ainoastaan jos joku valvoo ihan koko ajan mitä poika tekee ja muistuttaa välittömästi kun ajatus alkaa harhailemaan muualle. Jos et jaa tämmöistä porukkaa ryhmiin, niin sulla menee siellä harjoituksissa ihan tasan kaikki aika niiden adhd -miesten valvomiseen, ja pikkumatit jäävät vähemmälle koutsaamiselle/huonommalle tekemisen laadulle kuin ansaitsisivat.

Kun jaat ne samat pojat ryhmiin niin, että sulla on yksi porukka, jossa on ainoastaan niitä jotka pystyvät keskittymään itse asiaan (huom! nyt en puhu "tasoryhmä" -sanan yhteydessä edes välttämättä pelaajan sen hetkisestä tasosta, joka sekin on jakoperuste, vaan henkisestä kypsyydestä joka on pienimmillä vielä paljon tärkeämpi jakoperuste) ja toinen joka ei pysty, niin pystyt a.) takaamaan keskittymiskykyisille harjoitusympäristön jossa heillä on työrauha ja b.) pitämään hulivilit kaikki samassa kasassa, jossa heitä on helpompi valvoa ja pitää se homma paketissa ilman, että joudut keskeyttelemään treenejä puolen minuutin välein kun kaverit tekevät siellä selkäsi takana ihan jotain muuta kuin sitä mitä olet käskenyt heitä tekemään ja vetävät niitä mattejakin mukaansa siihen sähläämiseen. Tietenkin voit kokeilla myös natsikurilla, ja varmaan saatkin aikasi pidettyä porukan ruodussa, mutta kylläpä ovat maailman paskimpia pikkupoikien harjoituksia sellaiset, jossa valmentaja keskeyttää hommaa 15-sekunnin välein pitääkseen kuria ihan vain kurinpidon vuoksi, vaikka isoin ongelma on päin vittua organisoitu tapahtuma ja koutsin oma ego, joka ei kestä sen myöntämistä. Jos sillä jotain saa aikaiseksi, niin ilon tapettua lasten harrastuksesta. Oikeanlainen auktoriteetti ansaitaan jotenkin ihan muuten.

Itse valmennan jo vanhempia junnuja, mutta aloitin valmentamisen pikkumiesten kanssa isoimman "tasa-arvoisuus" hössötyksen aikana, ja jos yhden asian nyt niitä kokemuksia rikkaampana tekisin heti kättelyssä toisin, niin se olisi niiden poikien välitön jakaminen tasoryhmiin jo silloin 8-10 -vuoden iässä. Vähemmän kurinpitoa ja enemmän laatua molemmille porukoille.

[eiks oo kauheet]

Loistava kirjoitus Hippoheikiltä, kaiken tuon kokeneena voin olla täysin samaa mieltä.

[joks11]

no en, mutta on varmasti muitakin keinoja viedä juniorifutista eteenpäin kuin tasojoukkueet.

En jaksanut oikeasti lukea pidemmälle. Et, mutta ei silti. Koita nyt edes vähän.

[Pussikalja]

Kyllä jalkapallojoukkueesta tunnistaa helposti ADHD-tyypit, perfektionisti kympin oppilaat ja jopa hieman autistisia yhden asian fanaatikkoja. Niistä muodostuu joukkue, joten kivasti valmennettavat eivät ole jaon peruste. Jos pitäisi summamutikassa valita jostain koulusta ryhmä jalkapallovalmennukseen, olen aivan varma, että ne erityisoppilaat muodostaisivat potenttiaalisen ryhmän lajilahjakkuutta. Tosi usein potenttiaalinen aines on kaikkea muuta kuin helposti valmennettavaa tottelevaista peruskilttiä porukkaa. Pitää muistaa, että tarkoitus on valmentaa jalkapalloilijoita, ei kurinalaisia tehdastyöläisiä.

Tuo rukkasen A, B, C ryhmä jaottelu on oikeasti nerokas ja itseasiassa aika usein käytetty. Eli silloin joukkue treenaa hieman isommalla kuin 16 pelaajan ryhmällä ja treenistä riippuen osa keskikastista on siellä haastajien ryhmässä, osa tasoryhmässä. Jalkapallossa on kuitenkin pakko viedä eteenpäin myös heikkouksia parantaen, jolloin yksilöä palvelee välillä yksinkertaisempi treeni, välillä haaste pikkasen edistyneimmiltä kaveripaineena.

Toisaalta taas vahvuuksilla eteneminen on myös järkevää, jolloin maksimaalinen haaste ja kilpailu on ihan järkevä pyrkiä järjestämään. Tosiasia vain on, että sama kaveri voi olla jossain treeneissä haastaja, jossain ryhmän eliittiä. Esimerkiksi treenialueen koko saattaa heittää kehittyneisyys hierargian ihan pää laelleen. Toiset osaa pyöriä sähäkästi paikoillaan, matta ei hahmottaa isompaa aluetta, toiset näkee koko kentän ja osaa isojakin syöttöjä, mutta ovat kömpelöitä pienessä tilassa. Puhdas jako ilman joustoa ei tätä huomioi. Eli tasoryhmä pitäisi olla erittäin joustava käsite ja isompi harjoitusryhmä ei välttämättä ole mikään huono ratkaisu.

[Messi]

On luonnollista, että isojen pitäjien valmentajat puolustavat tasojoukkueita. Vähän pienemmille riittää tason mukaan jaottelu harjoitusten sisällä ja kaikkeista pienimmillä pakkakunnilla pitää treeniin ottaa mukaan kaikki kynnelle kykenevät, vaikka eivät välttämättä olisi edes joukkueen jäseniä. Ts. ympäristö, jossa toimimme määrittää sen miten asioita tarkastelemme. Kaikki systeemit on hyviä, jos ne palvelevat pelaajan kehittymistä. Se, mikä kehittää eniten on...hmmm.... yksilöllistä? Ehkä, en tiedä, tietääkö kukaan?

[zup]

Hyvä kirjoitus rukkaselta.

Omasta mielestäni pienten junnujen tason mukaan jakaminen on haasteellista nimenomaan keskiryhmän osalta. Peli/harjoitusryhmän sisällä liiian isot tasoerot on huono asia sekä sillä hetkellä parhaille, että heikoimmille pelaajille. Todennäköisesti suurin osa pelaajista on kuitenkin ryhmän sisällä sellaisia, joiden tasoero kumpaankaan ääripäähän ei ole liian iso. Näiden osalta kiinnittäminen edes puoleksi vuodeksi jompaan kumpaan ryhmään ei ole optimaalinen ratkaisu.

rukkasen tapaan toimittaessa pitäisikin B-ryhmän pelaajien tosiaan harjoitella treenistä toiseen vaihdellen jono A- tai C-ryhmän kanssa. Lisäksi saman pitäisi toimia myös pelien osalta. Keskiryhmän pelaajat pelaisivat sekä A-ryhmän kanssa (omalle tasolle haastavia pelejä), että C-ryhmän kanssa (ovat itse isommassa roolissa pelissä).

Tämä on käytännössä mahdollista toteuttaa, mutta selkeästi työläämpää kuin vaikkapa ikäluokan jakaminen kahdeksi  erikseen harjoittelevaksi/pelaavaksi joukkueeksi. Mutuna kiinteiden tasojoukkueiden muodostaminen ainakin kaudeksi kerrallaan on yleisempi tapa toimia ainakin jostain D-junnuista alkaen.

[Lenko]

Tasoryhmät ovat siitä kinkkinen juttu, että hyvin toteutettuina ne tukevat valmennusta ja lisäävät peliin iloa ja onnistumisia. Huonosti toteutettuina ne ovat juniorijalkapallon mielenterveysongelma, joka lokeroi lapsia liian varhain ja liian jyrkästi. Ikävä kyllä, olen enemmän nähnyt näitä huonoja, joissa kymmenen lapsitähteä kerätään yhteen ja kaikki panokset laitetaan heihin. Ne muut 30-50 ovat sitten enemmän pakollista painolastia, josta huolehtii miten kuten kuka nyt sattuu viitsimään.

Jos satuitte lukemaan sen tällekin forumille linkitetyn junioriakatemiaraportin, huomasitte varmaan, että joissakin akatemioissa pelaajien vaihtuvuus vuosittain oli 30% luokkaa. Suomalaisissa seuroissa huonolla tasojoukkueiden hallinnalla, jyrkillä jaoilla ja sillä, että tämän systeemin kautta hyvää valmennusta saa vain kourallinen niitä pelaajia, jotka katsotaan alle 10-vuotiaina lahjakkaiksi, ajaudutaan siihen, että drop out on todella drop outia. Lopettavan tai kehityksestä putoavan pelaajan tilalle ei ole nostaa ketään, koska ei ole ketään, joka olisi harjoitellut tarpeeksi ja riittävän hyvin. Ne kun pudotettiin aikuisten toimesta kyydistä jo ennen kuin oppivat kertotaulut.

Minusta tasoryhmät ovat siis hyvä juttu, mutta tällä hetkellä mennään - vastareaktiona Kaikki pelaa -ideologialle - monessa paikassa toiseen ääripäähän, mikä on vähintään yhtä onnetonta kuin vasta-alkajien ja kehittyneimpien niputtaminen samaan tiiviiseen pakettiin.

[Johnny99]

Tasoryhmät ovat siitä kinkkinen juttu, että hyvin toteutettuina ne tukevat valmennusta ja lisäävät peliin iloa ja onnistumisia. Huonosti toteutettuina ne ovat juniorijalkapallon mielenterveysongelma, joka lokeroi lapsia liian varhain ja liian jyrkästi.

Totta. Usein unohdetaan kuitenkin mainita että huonosti toteutettuina sekaryhmät ovat ihan yhtä huono vaihtoehto. Hyvin toteutettuina tasoryhmät ovat selkeästi sekaryhmiä parempi vaihtoehto. Ja tällä hetkellä suomalaisessa jalkapallossa selkeästi yleisin skenaario on huonosti toteutetut sekaryhmät.

Jos satuitte lukemaan sen tällekin forumille linkitetyn junioriakatemiaraportin, huomasitte varmaan, että joissakin akatemioissa pelaajien vaihtuvuus vuosittain oli 30% luokkaa.

Toki pitää myös muistaa minkälaisista lähtökohdista missäkin ponnistetaan. Joku Brommapojkarna valitsee ensimmäiset 10 pelaajaa 500 pelaajan joukosta, harva suomalainen pääsee yli sataan. Pelottaa edes ajatella mitä nämä luvut ovat Keski-Euroopan seuroissa missä on systemaattinen scouttaus. Siinä on vähän enemmän painetta vaihtuvuudelle... (Ja ei, tämä ei oikeuta tekemään asioita päin vittua Suomessa, vaan on itsestäänselvää että peliryhmien välinen toiminta tulee olla säännöölistä ja sujuvaa)

[zup]

Toinen puute mielestäni on, että jalkapallon pelailu, harrastaminen, kerhomainen toiminta ei ole tietääkseni yleensä mahdollista. Tästä syystä joukkueissa pidetään mukana pelaajia, joita harjoittelu ei riittävästi kiiinnosta, ainakaan sillä hetkellä, tai aika ei riitä muiden harrastusten takia. Tämä myös aiheuttaa lajin parista putoamista.

Haluaisin, että olisi mahdollisuus ohjattuun jalkapallon harrastamiseen vaikka kerran viikossa. Homma painottuisi perustaitojen harjoitteluun sekä ennen kaikkea pelaamiseen. Lajiin mukaan tulemisen kynnys madaltuisi (halvempaa, vaatisi vähemmän aikaa). Lajista innostuttua olisi pienempi kynnys siirtyä tavoittellisemman toiminnan pariin. Toimintaa voisi olla jopa ainoastaan ulkokaudella, jolloin mukaan saataisiin varmaankin myös talvilajien (jääkiekko, salibandy) harrastajia. Kenttiäkin on paremmin tarjolla ulkokaudella. Alle kouluikäisille tarjottavat jalkapallokoulut ovat tarkoittamani tyyppistä toimintaa, mutta vastaavaa saisi siis olla tarjolla myös vanhemmille junioreille.

Ryhtiliikkeeseen tämä liittyy siten, että tavoittellisissa joukkueissa voisi perustellummin vaatia sitoutumista ja motivoituneisuutta, kun olisi tarjolla myös toisenlainen mahdollisuus harrastaa jalkapalloa. Tämä mahdolistaisi harjoittelun vaatimustason nostamisen, kun vähemmän motivoituneet/harvemmin osallistuvat harrastaisivat jalkapalloa kerhoryhmissä. Kerhoryhmien kautta tulevat uudet pelaajatkin olisivat todennäköisesti lähempänä muun ryhmän taitoja kuin kokonaan lajin ulkopuolelta tulevat.

[Tapioinen]

Pelaajien pakottomaan kehittymiseen ei tarvita valmentajia. Valmentaja on motivoija ja ruokkija ja ohjaaja. Motivaation herättäjä. Motivaation, että pelaajat pelaavat jalkapalloa joka päivä. (6-12 vuotiaat)

Jos valmennuksessa on iso ryhmä pelaajia, kuten yllä todetaan, niin ratkaisu ei ole mikään tasoryhmiin jakaminen. Iso ryhmä esim. johtuen siitä, että valmentajia ei ole riittävästi ja yksi jamppa joutuu hoitamaan esim. 40 pelaajan valmennuksen.

Tällöin ratkaisu voi tosiaan olla jakaminen pienempiin ryhmiin, mutta ei missään nimessä TASOryhmiin.

Vain tyhmä valmentaja palkitsisi ja näyttäisi ison ryhmän ympäröimänä, että "tässä on meidän paras pelaaja." Tälläistä ei mielestäni valmentaja saa koskaan tehdä. Olla millään tavalla puolueellinen ja jättää 'sillä hetkellä lahjattomammat' heitteille.

Rudi oli luonnonlahjakkuus jo pienestä pitäen. Meerboys-junioriseurassa hänellä oli valmentajan ja isän ohjeista  huolimatta tapana hoitaa joukkueen hyökkäystyöskentely miltei yksin vaivautumatta syöttelemään huonommilleen. Valmentaja  yritti ratkaista ongelman kieltämällä Rudia menemästä keskiviivan yli, mutta kerrotaan, että poika ratkaisi ongelman  laukomalla pallon maaliin omalta kenttäpuoliskoltaan.

[BrDead]

Tällöin ratkaisu voi tosiaan olla jakaminen pienempiin ryhmiin, mutta ei missään nimessä TASOryhmiin.

Kyllä tasoryhmiin voi jakaa harjoituksissa ilman, että asiaa edes mainitsee ryhmässä.

[Tapioinen]

Et ymmärtänyt. Ja et ymmärtänyt. Mikään muu ei oikeastaan liittynyt mihinkään. "Täällä runkkaamme oransseihin lakanoihin"-otsikossa loput.

Ei ole mitään syytä nostaa oranssi-futista (hollantilainen jalkapallo) suomalaisen futiksen yläpuolelle.
Näistä kahden eri maan futiksesta voidaan puhua vain ja ainoastaan niiden tekojen kautta.

Tekojen kautta näyttää siltä, että suomalaisessa juniorityössä tehdään (on tehty) asioita erittäin pahasti väärin ja hollantilaisessa juniorifutiksessa on asioita tehty erinomaisen loistavasti.

[rukkanen]

Tällöin ratkaisu voi tosiaan olla jakaminen pienempiin ryhmiin, mutta ei missään nimessä TASOryhmiin.

Vain tyhmä valmentaja palkitsisi ja näyttäisi ison ryhmän ympäröimänä, että "tässä on meidän paras pelaaja." Tälläistä ei mielestäni valmentaja saa koskaan tehdä. Olla millään tavalla puolueellinen ja jättää 'sillä hetkellä lahjattomammat' heitteille.

Tämä toimii ehkä sellaisessa kontekstissa, jossa harjoitusryhmä on jo itsessään melko pitkälle valikoitunutta ainesta, mutta entäpä kun kyseessä ovat vaikkapa 6-vuotiaat, joista osa harrastaa jo toista vuotta ja osa on vasta aloittanut? Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että niitä pidempään pelanneita (tai muuten kehittyneempiä) ei saisi laittaa tekemään omana ryhmänään, vaan pitäisi laittaa kaikki summamutikassa sekaisin? Minä miellän tasoryhmät niin, että kussakin ryhmässä on ihannetapauksessa jokainen pelaaja sellainen, joka pystyy edes, sanotaanko nyt, 1/4 kerroista voittamaan kaksinkamppailun ketä tahansa muuta ko. ryhmän jäsentä vastaan. Eihän tämä nyt millään 100-prosenttisesti toteudu, mutta mitä järkeä on siinä, että ryhmässä on kaksi pelaajaa, jotka voittavat kaksinkamppailun muita vastaan 99 kertaa sadasta? Siis jos on mahdollisuus ne ryhmät jakaa jotenkin toisin kuin näin. Edelleenkään en puhu mistään kiinteistä, pitkäaikaisista jaoista vaan ihan tapaus- ja harjoittelukertakohtaisesti ja jopa harjoitekohtaisestikin, jos niikseen tulee.

[Kaihlamo]

Aikamoista lasten aliarvioimista ajatella, että sekaryhmissä ei lapset tiedosta sitä kuka on hyvä ja kuka vähän huonompi. Muutenkin on aika hedelmätöntä keskustella asiasta henkilön kanssa jolla ei ole minkään sortin käytännön kokemusta tai kosketuspintaa lasten valmennukseen täällä tai missään muuallakaan.

[Jortsukka]

Juuri tuossa viime turnauksessa katselin haasteporukan pelejä ja mietin että "kuinka mukavaa kun nyt uskaltaa ne pojat ottaa vastuuta, jotka viime kaudella ei uskaltaneet vaan katseli kun Pete kuljetteli ja teki maalit". Kaiken a ja o on se että homma tehdään hyvin, tasoryhmät on Suomen mittakaavasssa hyvä opetusmenetelmä. Jossain ulkomaillahan näihin ei ole tarvetta, kun on sopivasti eri tasoisia seuroja ja parhaat seurat ottaa vain ne innokkaimmat ja lahjakkaimmat. Siellä myös akatemioista tippuvat ohjataan sitten niihin pienempiin seuroihin. Eli siellä ei ehdoin tahdoin tiputella pelaajia "tyhjän päälle", kuten Suomessa tehdään.

Eli ongelma ei ole siis se tasoryhmä-toiminta, päinvastoin, vaan se miten se toteutetaan. Tämä koskee aika montaa muutakin asiaa valmennuksessa.

[Sope]

Aikamoista lasten aliarvioimista ajatella, että sekaryhmissä ei lapset tiedosta sitä kuka on hyvä ja kuka vähän huonompi. Muutenkin on aika hedelmätöntä keskustella asiasta henkilön kanssa jolla ei ole minkään sortin käytännön kokemusta tai kosketuspintaa lasten valmennukseen täällä tai missään muuallakaan.

Sama.

Muutama pointti:

a) Sekaryhmistä: pahimmillaan joukkueisiin tulee 12-vuotiaana harrastuksen aloittavia. Sekaryhmät tietyissä harjoitteissa eivät palvele ketään. Tasoryhmiä oman kokemukseni mukaan vastustavat eniten pikku-Litmasen valmentajat, jotka haluavat, että heidän lapsensa menestyy hinnalla minä hyvänsä, jopa muiden kustannuksella. Mulle itselleni on päin naamaa kerrottu, että lapsi on pakko ottaa parempaan ryhmään mukaan, koska hänen pitää päästä voittamaan, vaikkei tekisi itse mitään kentällä. Leijonaäitejä vaivaa paha sokeus (jostain syystä nämä ovat yleensä äitejä nykyään).

b) Pienten kuntien pakosta tehdä sekaryhmät: Mikä pakko tälle on? Mieluummin useamman ikäluokan tasoryhmät, jossa 10-vuotiaat innokkaat ovat todennäköisesti taidollisesti lähempänä 12-vuotiaita lahjakkaita ja innokkaita kuin ne 10-vuotiaat juuri aloittavat tai härvääjät olisivat näitä innokkaita vuosia harjoitelleita 10-vuotiaita. Tietenkin ongelmaksi tulee treenien suunnittelu, mutta todennäköisesti kuitenkin nämä treenit olisivat paremmat niille 10-vuotiaille kuin sekaryhmien lastentarhat.

c) Idea: joskus ajattelin, että järkevintä seuroissa olisi jostain 9-vuotiaasta lähtien, että uudet pelaajat laitettaisiin useammasta ikäluokasta muodostuvaan "peruskouluun", jossa pelataan paljon ja hinkataan harjoittelussa perusasioita (kuljettaminen, käännökset, syötöt). Tästä peruskoulusta pääsisi sitten ikäluokan mukaan, kun sekä peruskoulun että ikäluokan valmentaja katsoisivat pelaajan olevan kypsä tulemaan mukaan. Luulisin, että tämä olisi huomattavasi järkevämpää kuin se ikäluokan mukaan pölähtäminen, jossa uusille pitää järjestää jotain omaa treeniä, ja - valitettavasti - ne ovat usein hieman vasemmalla kädellä järjestetyt. Peruskoulusta ei myöskään olisi pakko lähteä mukaan ikäluokkajoukkueeseen, jos kiinnostaisi vain pelailla jalkapalloa.

[Superjunnukoutsi]

Tällöin ratkaisu voi tosiaan olla jakaminen pienempiin ryhmiin, mutta ei missään nimessä TASOryhmiin.

Miksei? Voin omasta joukkueestanikin nimetä kolme poikaa, joille kolmikon ulkopuoliset ovat lähinnä liikkuvia tötsiä. Sanomattakin selvää, että kukaan ei kehity tuolla tasoerolla.

Vain tyhmä valmentaja palkitsisi ja näyttäisi ison ryhmän ympäröimänä, että "tässä on meidän paras pelaaja." Tälläistä ei mielestäni valmentaja saa koskaan tehdä. Olla millään tavalla puolueellinen ja jättää 'sillä hetkellä lahjattomammat' heitteille.

Ja fiksu valmentaja jakaakin porukan tasoryhmiin.

Jos tuota aiemmin mainitsemaani esimerkkiä liikkuvista tötsistä käytetään ja pistetään tuollainen tasoero vastakkain, niin johan tuo jalustalle nostaminen ja heittelle jättäminen tapahtuu siinä.

Rudi oli luonnonlahjakkuus jo pienestä pitäen. Meerboys-junioriseurassa hänellä oli valmentajan ja isän ohjeista  huolimatta tapana hoitaa joukkueen hyökkäystyöskentely miltei yksin vaivautumatta syöttelemään huonommilleen. Valmentaja  yritti ratkaista ongelman kieltämällä Rudia menemästä keskiviivan yli, mutta kerrotaan, että poika ratkaisi ongelman  laukomalla pallon maaliin omalta kenttäpuoliskoltaan.

Oikein hyvä esimerkki siitä miksi samassa joukkueessa pitäisi olla pelaajia, jotka pystyvät haastamaan toisensa myös hyökkäyspelissä.

[hauman]

Tähän hieman eriävää kantaa haluaisin tuoda esiin. Eikös nimittäin tasoryhmäjaon ideana ole juurikin se, että pelaajat saavat juuri sillä hetkellä oman tasoisiaan pelaajia ympärilleen, jotta kilpailutilanne harjoituksissa on mielekäs? Tuo esittämäsi asia olisi kylläkin ongelma siinä tapauksessa, jos tasoryhmät olisivat "kiveen hakatut", mikä mielestäni olisi virhe jo itsessään. Tasoryhmät voivat aivan hyvin minusta tarkoittaa sitä, että on esim. 4 A-pelaajaa, 8 B-pelaajaa ja 4 C-pelaajaa, joista ryhmät muodostetaan niin, että A-pelaajat eivät koskaan treenaa C-pelaajien kanssa, koska ovat niin paljon kehittyneempiä, että mielekästä kilpailutilannetta ei syntyisi, ja B-pelaajista sitten jaetaan "puolet ja puolet" A-pelaajien ja C-pelaajien kanssa treenaamaan. Puolestaan sitä, ketkä ovat näitä A-, B- ja C-pelaajia, voidaan tarkastella esim. puolen kauden välein. Minusta tällaista jakoa voi ja pitäisi harjoittaa ihan kaikissa ikäluokissa. Muuten käy niin, että treeneissä ei saada optimaalisia kilpailutilanteita, kun pelaajien väliset tasoerot ryhmien sisällä ovat liian suuret.

Tuohon ilmaisuun "kiveen hakatut"  tasoryhmät tarttuisin...Täsäkin erottaisin jaon joukkueen sisällä tehtäviin tasoryhmiin ja joukkueiden jakamisen tasojoukkueisiin.

Uskon, että ongelmia ei olekaan  joukkueiden sisäisissa tasoryhmissä, missä kussakin keskitytään eri asioihin ja opetetaan eri asioita. Joukkueen sisällä toimivat valmennukselliset tasoryhmät ovat minunkin minunkin mielestä täysin hyväksyttäviä. Valmennuksen erilaistamista kohderyhmittäin em. tavalla ja  jaolla  A-, B- ja C-ryhmiin voisin kannattaakin. . Miksi noin ei tehtäisi?

Sitä en näe hyvänä, että Kiveenhakatut tasojoukkueet ovat valitettavan yleisiä- uskoisin jopa että enemmän on tilanteita, missä "pikkupoikien edareihin" ei enää oteta haastajien porukoista vaativampaa harjoittelua ja vaativampia pelejä haluavia sen jälkeen kun jako  8-9 vuotiaina on tehty.  Onko antaa esimerkkejä joukkueista tai seuroista, missä eri tasojoukkueiden välillä oikeasti on liikettä ?

[BrDead]

Sitä en näe hyvänä, että Kiveenhakatut tasojoukkueet ovat valitettavan yleisiä- uskoisin jopa että enemmän on tilanteita, missä "pikkupoikien edareihin" ei enää oteta haastajien porukoista vaativampaa harjoittelua ja vaativampia pelejä haluavia sen jälkeen kun jako  8-9 vuotiaina on tehty.  Onko antaa esimerkkejä joukkueista tai seuroista, missä eri tasojoukkueiden välillä oikeasti on liikettä ?

Kun ikäluokan tasojoukkueiden treenit laitetaan samalle kentälle samoille treeniajoille, niin valmentajien vuorovaikutus on luonnostaan pakollista. Näin pelaajia voidaan vaihdella jopa harjoitusten sisällä harjoitusryhmästä toiseen. Aina tämä ei toki ole mahdollista, mutta valmennuspäälliköiden tulisi ainakin pyrkiä edistämään joukkueiden (ja ikäluokkienkin) vuorovaikutusta mahdollisimman paljon ja vuorojako on vain yksi keino tässä muiden joukossa. Ja kun (mahdollisesti jopa joukkueiden ulkopuolinen) ikäluokkavastaava tekee nämä siirrot yhteistyössä valmennuspäällikön kanssa, niin niitä syntyy ihan oikeasti.

[Kaihlamo]

Sitä en näe hyvänä, että Kiveenhakatut tasojoukkueet ovat valitettavan yleisiä- uskoisin jopa että enemmän on tilanteita, missä "pikkupoikien edareihin" ei enää oteta haastajien porukoista vaativampaa harjoittelua ja vaativampia pelejä haluavia sen jälkeen kun jako  8-9 vuotiaina on tehty.  Onko antaa esimerkkejä joukkueista tai seuroista, missä eri tasojoukkueiden välillä oikeasti on liikettä ?

Jos se haastajaryhmän pelaaja on riittävän hyvä siihen kilparyhmään niin miksi ei voi sinne siirtyä? En mä ainakaan omaa ryhmääni ole sulkenut millään lailla vaan päin vastoin ihan koska tahansa on mahdollisuus tulla mukaan jos vaan rahkeet riittävät - koskee niin haastajaryhmän, yhteistyöseurojen tai muiden seurojen pelaajia.

[Tapioinen]

Sitä en näe hyvänä, että Kiveenhakatut tasojoukkueet ovat valitettavan yleisiä

Tämä on suuri virhe, jos näin tehdään. Suuri virhe, josta varoitetaan mm. hollantilaisessa jalkapallo-opissa.

Pelaajia ei pidä pakottaa mihinkään tiettyyn taktiikkaan tai syysteemin liian aikaisin. Pelaajille on myös taattava mahdollisimman pakoton kehittyminen.

On suuri vaara, että kun tälläisiä tasoryhmiä tehdään, niin ne muodostuvat pysyviksi. Ja tässä mennään pahasti metsään. Toisin sanoen pelaajien kehitys pysähtyy.

[Tapioinen]

Jos se haastajaryhmän pelaaja on riittävän hyvä siihen kilparyhmään niin miksi ei voi sinne siirtyä? En mä ainakaan omaa ryhmääni ole sulkenut millään lailla vaan päin vastoin ihan koska tahansa on mahdollisuus tulla mukaan jos vaan rahkeet riittävät - koskee niin haastajaryhmän, yhteistyöseurojen tai muiden seurojen pelaajia.

VIRHEELLISTÄ TOIMINTAA.

[hauman]

Tuohon ilmaisuun "kiveen hakatut"  tasoryhmät tarttuisin...Täsäkin erottaisin jaon joukkueen sisällä tehtäviin tasoryhmiin ja joukkueiden jakamisen tasojoukkueisiin.

Uskon, että ongelmia ei olekaan  joukkueiden sisäisissa tasoryhmissä, missä kussakin keskitytään eri asioihin ja opetetaan eri asioita. Joukkueen sisällä toimivat valmennukselliset tasoryhmät ovat minunkin minunkin mielestä täysin hyväksyttäviä. Valmennuksen erilaistamista kohderyhmittäin em. tavalla ja  jaolla  A-, B- ja C-ryhmiin voisin kannattaakin. . Miksi noin ei tehtäisi?

Sitä en näe hyvänä, että Kiveenhakatut tasojoukkueet ovat valitettavan yleisiä- uskoisin jopa että enemmän on tilanteita, missä "pikkupoikien edareihin" ei enää oteta haastajien porukoista vaativampaa harjoittelua ja vaativampia pelejä haluavia sen jälkeen kun jako  8-9 vuotiaina on tehty.  Onko antaa esimerkkejä joukkueista tai seuroista, missä eri tasojoukkueiden välillä oikeasti on liikettä ?

sitä vaan, että mikä on Suomen Palloliiton kanta ja näkemys  joukkueiden sisäisiin tasoryhmiin ja joukkueiden jakamiseen tasojoukkueisiin ?

[Kaihlamo]

Edelleen en keskustele ihmisen kanssa jolla ei ole minkään sortin kompetenssia keskustella lasten valmennukseen liittyvistä asioista.