Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[zekki]

Kyllähän niiden tasoryhmien kanssa on aina tasapainoilua. Pääasia on pystyä pitämään asia positiivisena.
Useinhan parhaiten pärjäävät ne, jotka ovat muutenkin liikunnallisia. Toiset ovat joissain muissa asioissa
paremmalla tasolla, joka ehkä näkýy vaikka koulussa, eikä futiskentällä. Jos kouluissakin olisi eri aineissa
tasoryhmiä, asia olisi ehkä helpompi hyväksyä. Niin näkyisi selvemmin se, että kaikilla on omia vahvuusalueitaan.

Hyvä testi tasoryhmien välisten suhteiden tilasta on tilanne, jossa pitäisi "lainata" toisesta ryhmästä. Jos silloin
tulee ongelmia, ei enää ollakaan ystävyyssuhteissa vaan on muututtu "luokkaseuraksi". Ystäviähän ei jätetä pulaan,
sen verran nöyryyttä pitää pelaajille opettaa.   

[hauman]

Edelleen en keskustele ihmisen kanssa jolla ei ole minkään sortin kompetenssia keskustella lasten valmennukseen liittyvistä asioista.

Onko tarvittavaa kompetenssia vain niillä, jotka ovat kanssasi samaa mieltä? Oletko aivan varma, että edustamasi tie on se ainoa ja oikea -nyt ja tulevaisuutta ajatellen? Pitää osata kuunnella ja hyväksyä nekin mielipiteet, jotka eivät omaan ajatusta tue.

[John Rambo]

Onko tarvittavaa kompetenssia vain niillä, jotka ovat kanssasi samaa mieltä? Oletko aivan varma, että edustamasi tie on se ainoa ja oikea -nyt ja tulevaisuutta ajatellen? Pitää osata kuunnella ja hyväksyä nekin mielipiteet, jotka eivät omaan ajatusta tue.

No viestiesi perusteella sinun kompetenssistasi ei ainakaan ole takeita. Veikkailisin juttujesi perusteella sinun olevan pienemmältä paikkakunnalta tai ainakin pienemmästä seurasta, jossa asiat on hoidettu aikanaan päin persettä kuten edelläkin mainittiin. Ei siinä typerät ja turhat lihavoinnit teksteissä auta.

sitä vaan, että mikä on Suomen Palloliiton kanta ja näkemys  joukkueiden sisäisiin tasoryhmiin ja joukkueiden jakamiseen tasojoukkueisiin ?

Suosivat niitä, samoin SHA. Ei tällaisista pitäisi enää edes keskustella vakavasti toimivissa, riittävän suurissa seuroissa (kuten ei keskustellakaan). Missään pikkupoppoossahan tuollaista tuskin kannattaa joukkuejaon suhteen edes kokeilla. Oikeastaan Vallan kommentti Veikkaajassa aiheeseen liittyen oli aivan riittävä. Tietty määrä muutosvastarintaa ja muu kyseenalaistaminen on sinänsä ihan tarpeellista, mutta tässäkin otsikossa on noihin kysymyksiin ja mahdollisiin ongelmiin (joita esim. Pussikalja nostaa usein esille) vastattu useaan otteeseen.

e: huomattavan tärkeä kursivointi vielä.

[Ricardo Leite]

Onko tarvittavaa kompetenssia vain niillä, jotka ovat kanssasi samaa mieltä? Oletko aivan varma, että edustamasi tie on se ainoa ja oikea -nyt ja tulevaisuutta ajatellen? Pitää osata kuunnella ja hyväksyä nekin mielipiteet, jotka eivät omaan ajatusta tue.

Ei näissä ole oikeaa tai väärää, mutta nyt kehotan kuitenkin lukemaan Kaihlamon tekstit melko tarkasti ja ottamaan kantaa vain kun perustelut omille näkemyksillä kykenee kirjoittamaan auki. Ja joo olen Kaihlamon kanssa samaa mieltä.

edit: Tämäkin siis lainauksesta huolimatta ohjeistuksena pääasiassa Lasulle. Mutta miksei muillekin.

[Kaihlamo]

Onko tarvittavaa kompetenssia vain niillä, jotka ovat kanssasi samaa mieltä? Oletko aivan varma, että edustamasi tie on se ainoa ja oikea -nyt ja tulevaisuutta ajatellen? Pitää osata kuunnella ja hyväksyä nekin mielipiteet, jotka eivät omaan ajatusta tue.

Oli kyllä enemmän suunnattu tuota yhtä spämmiautomaattia kohtaan. Ei mulla mielipiteitä vastaan ole mitään jos osaa asiansa perustella. Mutta jos jutut perutuu johonkin sellaiseen millä ei ole mitään kosketuspintaa todellisuuteen niin silloin keskustelu jää kyllä jatkossa mun osalta siihen...

[Pussikalja]

Niputetaanpa hieman keskustelua ja lyödään bensaa liekeille. Aiemmin keskusteltiin siitä, että laji opitaan vaihe vaiheelta ja jos aiempaa ei ole opittu, ei pidä uutta tietoa työntää päälle. Eli 90-luvun alun jäänne, taito kuntoon, muu tulee itsekseen. Jalkapalloa opetetaan sitten, kun yksilö on siihen valmis.

Nyt taas keskustellaan tasoryhmistä, onko ne hyvä vai paha?

Mikähän mahtaisi olla keino saada menestystä, opettamatta jalkapalloa? Olisiko mahdollista menestyä, jos pelaajat pelaa jo varhaisessa vaiheessa yhtä tiettyä paikkaa ja joukkueen rinki on muutenkin pieni ja tiivis. Oiskohan tämmöistä missään ikinä tapahtunut?  Väittäisin näiden kahden filosofian kulkevan hieman käsikädessä. Vaiheittainen herkkyyskausiajattelu, suljetut tasoryhmät.

[Tapioinen]

Edelleen en keskustele ihmisen kanssa jolla ei ole minkään sortin kompetenssia keskustella lasten valmennukseen liittyvistä asioista.

Kummallinen asenne lähtökohtaisesti. Tuskin tämän keskustelun kautta pystyy sanomaan kenenkään kompetenssista valmentajana mitään.

Jos tosissaan ruvettaisiin katsomaan, että kuka on tämän topicin paras valmentajana, niin voi olla, että Kaihlamo ei olisi kärjessä.

Tämä on sinänsä toissijaista.

Vaikka toki tasoryhmä kommenttisi ja yllä oleva kommentti kertoo juuri heikkouksistasi esim. valmentajana.

Mutta kuten sanottua, tällä ei tässä nyt ole merkitystä. Toki toivon sellaista systeemiä pitemmällä tähtäimellä, että on tietyt kriteerit arvioida valmentajien kyvykkyyttä. Ja tietyt kokeet, joissa äijät todellakin pistetään viivalle, jos haluaa edetä parempiin valmennuspesteihin.

Näinhän on juuri Hollannissa, toisin kuin Suomessa.

[Tapioinen]

Nyt taas keskustellaan tasoryhmistä, onko ne hyvä vai paha?

Mikähän mahtaisi olla keino saada menestystä, opettamatta jalkapalloa? Olisiko mahdollista menestyä, jos Vaiheittainen herkkyyskausiajattelu, suljetut tasoryhmät.

Voi olla, että en tiedä mistään mitään, mutta tälläinen tasoryhmä -ajattelu pitäisi vasta tulla lajivalinnan jälkeen. Yksinkertaisesti sanottuna 6-12 vuotiaita ei pidä sulkea mihinkään tasoryhmiin vaan näille pelaajille pitää opettaa perusvalmiudet toimia jalkapalloilijana. Toisin sanoen pitäisi varmistaa, että mahdollisimman monella 6-12 vuotiaalla on mahdollisimman korkeat perusvalmiudet.

Tasoryhmiin jakaminen liian aikaisessa vaihessa on sekaantumista "pelaajien pakottomaan kehittymiseen".

[Superjunnukoutsi]

Voi olla, että en tiedä mistään mitään, mutta tälläinen tasoryhmä -ajattelu pitäisi vasta tulla lajivalinnan jälkeen. Yksinkertaisesti sanottuna 6-12 vuotiaita ei pidä sulkea mihinkään tasoryhmiin vaan näille pelaajille pitää opettaa perusvalmiudet toimia jalkapalloilijana. Toisin sanoen pitäisi varmistaa, että mahdollisimman monella 6-12 vuotiaalla on mahdollisimman korkeat perusvalmiudet.

Miten se sitten tehdään, jos yksilöille ei saa tarjota oman tasonsa mukaista haastetta?

Tasoryhmiin jakaminen liian aikaisessa vaihessa on sekaantumista "pelaajien pakottomaan kehittymiseen".

Ja väite siis perustuu mihin?

[joks11]

c) Idea: joskus ajattelin, että järkevintä seuroissa olisi jostain 9-vuotiaasta lähtien, että uudet pelaajat laitettaisiin useammasta ikäluokasta muodostuvaan "peruskouluun", jossa pelataan paljon ja hinkataan harjoittelussa perusasioita (kuljettaminen, käännökset, syötöt). Tästä peruskoulusta pääsisi sitten ikäluokan mukaan, kun sekä peruskoulun että ikäluokan valmentaja katsoisivat pelaajan olevan kypsä tulemaan mukaan. Luulisin, että tämä olisi huomattavasi järkevämpää kuin se ikäluokan mukaan pölähtäminen, jossa uusille pitää järjestää jotain omaa treeniä, ja - valitettavasti - ne ovat usein hieman vasemmalla kädellä järjestetyt. Peruskoulusta ei myöskään olisi pakko lähteä mukaan ikäluokkajoukkueeseen, jos kiinnostaisi vain pelailla jalkapalloa.

Tähän kohtaanhan voi rakentaa jonkinlaisen tasokokeen. Samalla tavalla kuin vaikkapa kamppailulajien vyökokeet. Myös musiikin puolella on erilaisia tasokokeita mitkä pitää läpäistä ennen seuraavalle "tasolle" siirtymistä. Miksei samalla tavalla voisi toimia myös joukkueurheilussa.

Suoraan en osaa sanoa mitä asioita tasokokeissa pitäisi mitata.

[SirLoser]

Ja väite siis perustuu mihin?

Siihen, että kun hollantilaisiin huippuakatemioihin seulotaan jo sisääntullessa parhaat talentit kokoon, niin silloin kaikki on suurinpiirtein samalla viivalla kehityksessään, eikä millekään tasoryhmille ole enää tarvetta.

[Tapioinen]

Miten se sitten tehdään, jos yksilöille ei saa tarjota oman tasonsa mukaista haastetta?

Tottakai yksilölle saa tarjota oman tasonsa mukaisia haasteita. Pitääkö tätä varten olla varta vasten perustettuna "tasoryhmä"?

Ja väite siis perustuu mihin?

Sinänsä oikein, että kyllähän tämä väite perustuu hollantilaisiin oppeihin, eli pelaajien pakoton oppiminen pitää turvata. Tällä tarkoitetaan sitä, että ei esim. alisteta pelaajia, johonkin tiettyyn taktiikkaan liian aikaisin, jolloin pelaajien luontainen oppiminen estyy ja pysähtyy.
Jos pelaajia ruvetaan jaottelemaan liian aikaisin hyviin ja huonoihin, niin eikö tämä ole juuri myös pakottoman oppimisen estämistä?

Ideaali oppimisympäristö olisi katufutis, jossa pelaajat mittelevät toisiaan vastaan. Koska "katufutis" ilmiö on vähentynyt, niin tilalle on otettu mahd. tehokkaat harjoitteet, jotta lyhyessä oppimisajassa voidaan taata pelaajien kehittyminen. Nimenomaan korvaamaan ideaalinen oppimisympäristö = "katufutis", jota ei ole teollisuusmaissa tarjolla. (Eli pelataan välitunnilla, pelataan koulun jälkeen ja omalla ajalla)
Ymmärrän tämän katufutiksen ideaalisena oppimisympäristönä nimenomaan 6-12 vuotialle.

[Tapioinen]

Siihen, että kun hollantilaisiin huippuakatemioihin seulotaan jo sisääntullessa parhaat talentit kokoon, niin silloin kaikki on suurinpiirtein samalla viivalla kehityksessään, eikä millekään tasoryhmille ole enää tarvetta.

Olen ymmärtänyt asian niin, että Hollannissa jokaisessa seurassa ja jokaisessa kolkassa, pystytään antamaan kaikille junioreille laadukasta valmennusta.

Seulontaa alkaa tapahtua vasta perustaitojen oppimisen jälkeen.

Asia pitäisi selvittää kunnolla. Job Dragsma saisi tulla kertomaan...

[Ricardo Leite]

Olen ymmärtänyt asian niin, että Hollannissa jokaisessa seurassa ja jokaisessa kolkassa, pystytään antamaan kaikille junioreille laadukasta valmennusta.

Vitut. Terveisiä vaikkapa Zwollesta.

Seulontaa alkaa tapahtua vasta perustaitojen oppimisen jälkeen.

Jep. Toisin sanoen jotkut ovat oppineet "perustaidot" kuusivuotiaina ja jotkut eivät. Ne, jotka ovat oppineet, pääsevät parhaisiin jengeihin. Ja ne, jotka eivät ole oppineet... Kaupunginosajengeihin. Tämä on varmaan ihan vitun paljon parempi ja humaanimpi systeemi kuin tasoryhmäjaottelu. Miten voi olla mahdollista, että tasoryhmäajattelun punainen lanka ei vieläkään ole selvillä läheskään kaikille, jotka sitä vastaan ovat.

Ai niin. Eivät ne varmaan olisi sitä vastaan, mikäli se olisi selvillä...

[Mersault]

Jos satuitte lukemaan sen tällekin forumille linkitetyn junioriakatemiaraportin, huomasitte varmaan, että joissakin akatemioissa pelaajien vaihtuvuus vuosittain oli 30% luokkaa. Suomalaisissa seuroissa huonolla tasojoukkueiden hallinnalla, jyrkillä jaoilla ja sillä, että tämän systeemin kautta hyvää valmennusta saa vain kourallinen niitä pelaajia, jotka katsotaan alle 10-vuotiaina lahjakkaiksi, ajaudutaan siihen, että drop out on todella drop outia. Lopettavan tai kehityksestä putoavan pelaajan tilalle ei ole nostaa ketään, koska ei ole ketään, joka olisi harjoitellut tarpeeksi ja riittävän hyvin. Ne kun pudotettiin aikuisten toimesta kyydistä jo ennen kuin oppivat kertotaulut.

Ei ole mitään syytä nostaa oranssi-futista (hollantilainen jalkapallo) suomalaisen futiksen yläpuolelle.
Näistä kahden eri maan futiksesta voidaan puhua vain ja ainoastaan niiden tekojen kautta.

Tekojen kautta näyttää siltä, että suomalaisessa juniorityössä tehdään (on tehty) asioita erittäin pahasti väärin ja hollantilaisessa juniorifutiksessa on asioita tehty erinomaisen loistavasti.

Tämä Hollannin ja tasoryhmättömän harjoittelun rinnastaminen ei oikein istu hollantilaisen todellisuuden kanssa. Hollannissa nimenomaan akatemioihin valitaan tietyn taitotason omaavia pelaajia ja kuten tuosta akatemiaraportista käy ilmi, joka vuosi osalle pelaajista ilmoitetaan, että olet pudotusuhan alla ja osalle, että jatkat akatemiassa. Maissa joissa jalkapallon pelaaminen ei ole harrastamista vaan kilpaurheilua, toisin kun Suomessa jossa se on harrastamista, on aikaa sitten ymmärretty, että pelaajien jotka eivät ole fyysisesti, psyykkisesti ja taidollisesti tarpeeksi hyviä roikuttaminen akatemioissa on ajan haaskausta. Pelaajia jotka eivät ole tarpeeksi hyviä akatemiohin ei edes oteta mukaan joka taas on näiden pelaajien henkisen kehityksen kannalta hyvä asia, sillä oli aivan sama mitä ihminen tekee, kukaan ei kehity ryhmässä jossa hän tietää olevansa huonompi kuin suurin osa ryhmäläisistä. Nämä pelaajat voivat kehittyä heidän kehitykselleen otollisessa ympäristössä ja vuosittain pyrkiä akatemiaan.

Tasoryhmätön harjoittelu taas ei aja kenenkään etua, sillä väistämättä tällaisessa ryhmässä käy niin, että osalle pelaajista harjoitukset ovat liian helppoja ja osalle taas liian vaikeita. Jos treenit ovat liian vaikeita ennemmin tai myöhemmin pelaaja lopettaa ja jos taas harjoitukset ovat liian helppoja, pelaajan kehitys pysähtyy.

Tasoryhmäharjoittelu on ainoa oikea tapa kehittää pelaajia, mutta Suomessa sen organisointi tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Lähtökohta pitäisi olla, että heti ensimmäisitä harjoituksista lähtien pelaajat jaettaisiin ryhmiin ja pelaajia liikuteltaisiin ryhmien välillä heidän kulloisenkin kehityksen mukaan. Osa vanhemmista olisi tietysti asiaa vastaan, mutta sen sijaan, että vanhempia alkaa myötäilemään, heille pitäisi kertoa seuran toimintatapa ja tehdä heti selväksi, että valmennus ei kuulu heille millään tavalla.

[lepa]

Olen ymmärtänyt asian niin, että Hollannissa jokaisessa seurassa ja jokaisessa kolkassa, pystytään antamaan kaikille junioreille laadukasta valmennusta.

Aivan liian ruusuinen kuva, jos näin tosiaan ajattelet. Samoissa ongelmissa Hollannissakin painitaan kuin Suomessa. Pienemmissä seuroissa (lue kyläseurat) on pulaa tekijöistä ja usein ratkaisu on isävalmentaja, jonka kompetenssista ei ole takeita ja jonka kehitystä ei kukaan seuraa. Hieman isommissa seuroissa alkaa olla resursseja jo valmennuksen ja koordinoinnin suhteen ja samalla pelaajamassaa on riittävästi eri kehitystasojen tarjoamiseen harjoittelussa ja peleissä. Sielläkään ei silti pystytä tarjoamaan niille häntäpään ryhmille riittävän tasokasta valmennusta.

[Superjunnukoutsi]

Tottakai yksilölle saa tarjota oman tasonsa mukaisia haasteita. Pitääkö tätä varten olla varta vasten perustettuna "tasoryhmä"?

Näemmä pitää, kun jaottelit kommentissasi pelaajat tasoryhmiin. Joka ikinen kerta kun pistät harjoiteltavissa asioissa samantasoiset pelaajat vastakkain tai harjoittelemaan yhdessä, olet pistänyt ne tasoryhmiin.

Sinänsä oikein, että kyllähän tämä väite perustuu hollantilaisiin oppeihin, eli pelaajien pakoton oppiminen pitää turvata. Tällä tarkoitetaan sitä, että ei esim. alisteta pelaajia, johonkin tiettyyn taktiikkaan liian aikaisin, jolloin pelaajien luontainen oppiminen estyy ja pysähtyy.
Jos pelaajia ruvetaan jaottelemaan liian aikaisin hyviin ja huonoihin, niin eikö tämä ole juuri myös pakottoman oppimisen estämistä?

Ideaali oppimisympäristö olisi katufutis, jossa pelaajat mittelevät toisiaan vastaan. Koska "katufutis" ilmiö on vähentynyt, niin tilalle on otettu mahd. tehokkaat harjoitteet, jotta lyhyessä oppimisajassa voidaan taata pelaajien kehittyminen. Nimenomaan korvaamaan ideaalinen oppimisympäristö = "katufutis", jota ei ole teollisuusmaissa tarjolla. (Eli pelataan välitunnilla, pelataan koulun jälkeen ja omalla ajalla)
Ymmärrän tämän katufutiksen ideaalisena oppimisympäristönä nimenomaan 6-12 vuotialle.

Ja olikohan hollantilaisten ratkaisuna pienpelien kautta oppiminen?

[Mersault]

Tottakai yksilölle saa tarjota oman tasonsa mukaisia haasteita. Pitääkö tätä varten olla varta vasten perustettuna "tasoryhmä"?
Sinänsä oikein, että kyllähän tämä väite perustuu hollantilaisiin oppeihin, eli pelaajien pakoton oppiminen pitää turvata. Tällä tarkoitetaan sitä, että ei esim. alisteta pelaajia, johonkin tiettyyn taktiikkaan liian aikaisin, jolloin pelaajien luontainen oppiminen estyy ja pysähtyy.
Jos pelaajia ruvetaan jaottelemaan liian aikaisin hyviin ja huonoihin, niin eikö tämä ole juuri myös pakottoman oppimisen estämistä?

Ideaali oppimisympäristö olisi katufutis, jossa pelaajat mittelevät toisiaan vastaan. Koska "katufutis" ilmiö on vähentynyt, niin tilalle on otettu mahd. tehokkaat harjoitteet, jotta lyhyessä oppimisajassa voidaan taata pelaajien kehittyminen. Nimenomaan korvaamaan ideaalinen oppimisympäristö = "katufutis", jota ei ole teollisuusmaissa tarjolla. (Eli pelataan välitunnilla, pelataan koulun jälkeen ja omalla ajalla)
Ymmärrän tämän katufutiksen ideaalisena oppimisympäristönä nimenomaan 6-12 vuotialle.

En tiedä, että mistä lähteestä nämä hollantilaiset opit olet kaivanut, mutta jos otetaan esimerkiksi ajax, kyseisessä seurassa on tietty pelitapa ja pelaajat kasvatetaan tai kuten asian mainitsit alistetaan kyseiseen pelitapaan 7-vuotiaista lähtien. Kyse ei tietenkään ole siitä, että pojille taktiikkataululle piirretään, että mitä ois tarkoitus tehdä, vaan pelitapaan kasvatetaan jokaisen ikäluokan luontaisten kykyjen mukaan. Tietyt asiat toistuvat ja jalostuvat vuodesta toiseen ja ajaxin aikuisten peleistä löytyviä juttuja löytyy ajaxin junioreiden treeneistä.

Suomea ja Hollantia ei voi eikä kannata missään mielessä verrata toisiinsa. Suomessa jalkapallovalmennus on puuhastelua ja on ainakin tähän saakka mennyt säännöllisin väliajoin vaihtuvien trendien mukaan. Nyt valmennuksessa Barcelona-kausi ja Suomeen raahataan "Barcelonan" valmentajia joiden ammattitaitoa pönkitetään fraaseille "on valmentanut Xavia" tai jotakin vastaavaa. Kavereilla on varmasti enemmän tietoa Barcelonan valmennuksesta kuin suomalaisilla, mutta kuinka syvällisesti he asiasta tietävät on eri asia jota voi vain arvailla. Sama asia koskee Hollantia. Esimerkiksi tuon Ajaxin pelaajakehitys lähtee ihan pikkupojista ja jokainen asia on mietitty niin, että ne palvelevat pelaajan kehitystä kohti Ajaxin pelitapaa. Jalkapallon lisäksi harjoittelussa käytetään myös muita urheilulajeja ja nämä lajitkin on valittu sillä perusteella, että ne kehittävät pelaajan fyysikkaa jalkapallon näkökulmasta. Toki Suomessakin näin on viime vuosina toimittu, mutta oheislajivalinnat eivät välttämättä ole jalkapalloon sopivia. Kaikki kunnia nyrkkeilylle ja painille, mutta ainakaan Ajaxissa noiden lajien sijaan on valittu eräs toinen laji, joka heidän näkemyksensä mukaan on sopiva junioripelaajien fysiikan parantamiseen.

Mutta koska ollaan Suomessa ja suomalaisia, myös jalkapallovalmennusta pitäisi lähestyä suomalaisuudesta käsin. Palloliitton on jo näin tehnyt ja julkaissut valmennuslinjan jossa yksityiskohtaisesti kerrotaan, että mitä joukkueissa pitäisi tehdä ja jos olen oikein ymmärtänyt valmennuskiertueella seurojen valmennuspäälliköille rummutettiin, että joukkueiden pelisysteemi pitäisi olla 4-4-2, joten onko suomalaisen juniorivalmennuksen ryhtiliike jäänyt forumisteilta näkemättä.

[Tapioinen]

Näemmä pitää, kun jaottelit kommentissasi pelaajat tasoryhmiin. Joka ikinen kerta kun pistät harjoiteltavissa asioissa samantasoiset pelaajat vastakkain tai harjoittelemaan yhdessä, olet pistänyt ne tasoryhmiin.

Ja olikohan hollantilaisten ratkaisuna pienpelien kautta oppiminen?

Kyllä.

[Tapioinen]

En tiedä, että mistä lähteestä nämä hollantilaiset opit olet kaivanut, mutta jos otetaan esimerkiksi ajax, kyseisessä seurassa on tietty pelitapa ja pelaajat kasvatetaan tai kuten asian mainitsit alistetaan kyseiseen pelitapaan 7-vuotiaista lähtien. Kyse ei tietenkään ole siitä, että pojille taktiikkataululle piirretään, että mitä ois tarkoitus tehdä, vaan pelitapaan kasvatetaan jokaisen ikäluokan luontaisten kykyjen mukaan. Tietyt asiat toistuvat ja jalostuvat vuodesta toiseen ja ajaxin aikuisten peleistä löytyviä juttuja löytyy ajaxin junioreiden treeneistä.

Kyllä pelaajia kasvatetaan Ajaxin pelitapaan pitkässä juoksussa.

Kuitenkin 6-12 vuotiaille annetaan perustaidot teknisesti/taktisesti/mentaalisesti. Eli ei niitä lähetä liian aikaisin opettamaan tiettyyn pelitapaan, kuten tässä ehkä viittaat: "Kyse ei tietenkään ole siitä, että pojille taktiikkataululle piirretään, että mitä ois tarkoitus tehdä."

Näyttihän ne pätkää vastikään mm. Sport Magazinetissä tuosta Ajaxin systeemistä. Pelaajia kutsutiin aina aika ajoin "näytille" ja oliko perätä 10 eri jamppaa tarkkaili aina yhtä pelaajaa, ja näistä kootuista lausunnoista annettiin arvio pelaajasta.

Mutta aina tämän päätteeksi valmentaja sanoi kaikille: "pelatkaa mahdollisimman paljon vapaa ajalla. pelatkaa koulussa ja koulun jälkeen."

[Lenko]

Joku kysyi esimerkkiä tavasta, joka toimi. Muutenkin voi olla ihan hyvä, että joku antaa konkreettisen esimerkin siitä, mitä minusta tarkoittaa "hyvä" ja mitä "huono" tason mukaan jako.

*

Meidän mallimme toimi viime vuonna melko hyvin. Poikia oli nelisenkymmentä. Hallinnollisesti jakauduimme joulukuussa kahdesta tasajoukkueetsa kahteen tasojoukkueeseen. Kilpajoukkueeseen liittyi 14 poikaa, haastajiin 23. Molemmissa oli kaksi valmentajaa.

Kilpajoukkueen mukana harjoitteli koko ajan yksi haastajajoukkueen pojista. Nämä pelaajat myös pelasivat kilpajoukkueen mukana. Pelaajia kierrätettiin kahden viikon jaksoissa. Kaikki eivät käyneet, ainoastaan haastajien kärki. Pelaajasiirtoja tehtiin kahdesti. Pelaajia siirtyi kolme ylös ja kolme alas.

Harjoitusmäärät olivat samat. Fysiikkatreenit olivat yhteiset ja omaehtoisen harjoittelun ohjeistaminen toimi molemmille joukkueille. Harjoitusten sisällöstä ja poikien kehittymisestä keskusteltiin valmentajien kesken lähes viikoittain.

Yhteisiä pelejä pelattiin vuoden aikana kahdessa turnauksessa. Ensimmäisessä koottiin yhdistelmäjoukkue haastajien kärjestä ja kilvan hännästä. Toisessa kuusi kilpajoukkueen pelaajaa tuli vahvistamaan kahta haastajajoukkueen kokoonpanoa. Kilpajoukkueen heikoimmat pelasivat haastajien vahvimpia vastaan ottelun kahden kuukauden välein.

Eroa joukkueiden toiminnan välillä oli lähinnä siinä, että kilpajoukkueen valmentajat ja pelaajat olivat parempia.
 
Haastajajoukkueen valmentajana täytyy sanoa, että jäi sellainen tunne, että kilvan valmentajat tähtäävät yhtä kautta kauemmaksi. He tiedostivat sen, että nyt 14 parasta ei tule olemaan joukkue viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Ihan kuin heitä olisi aidosti kiinnostanut, että koko ikäluokka kehittyy ja pohjalta voi nousta oikealla asenteella huipulle.

Käytettävissä olleilla resursseilla mentiin minusta niin hyvin kuin vain oli mahdollista.

Valmentajia saatiin ensi kaudelle yksi hyvä lisää, joten joukkueen organisointi menee osin uusiksi, mutta en heti keksi, miksi homma ei toimisi tälläkin kaudella, jos tahto ja ymmärrys ovat kohdillaan.

*

Jotta ei mene ihan oman hännän nostamiseksi, laitan tähän heti saman seuran toisen ikäluokan esimerkin, huonon sellaisen.

Poikia ikäluokassa oli jaon aikaan noin 35. Joukkue jaettiin sisäisesti kahteen harjoitusryhmään. Kilpajoukkueessa poikia oli 14, haastajissa loput. Kilparyhmällä oli neljä enemmän tai vähemmän pätevää valmentajaa. Haastajilla yksi, joka oli suurimman osan harjoituksista iltatyössä. Silloin harjoituksia veti muutama jalkapallotaustaton, kouluttamaton ja karismaton isä. En edes sano isä-valmentaja, koska kumpaakaan ei voi kutsua valmentajaksi.

Kilparyhmä harjoitteli hyvin ja tehokkaasti. Toinen ryhmä seisoskeli ja kikatti. ”Yhteisiä” harjoituksia oli kerran viikossa. Yhteiset harjoitukset tarkoittivat sitä, että oltiin saman kentän eri reunoilla, ei harjoituksissa, eri ohjaajien vetäminä. Muutaman kerran oli yhteinen lämmittely, muutaman kerran rastiharjoitus, joissa pelaajat kiersivät omina tasoryhminään valmentajalta toiselle.  Kilparyhmä pelasi noin kerran viikossa, haastajaryhmä kerran kuukaudessa.  

Yhtään pelaajaa ei kauden aikana nostettu kilparyhmään. Ketään ei otettu edes harjoituksiin mukaan. Alaspäin pudotettiin kaksi, joista toinen lopetti välittömästi. Lopettaneita oli vuoden aikana muutenkin useita. Joukkueenjohtajat ja muut taustahenkilöt olivat kaikki kilpajoukkueen pelaajien valmentajien vanhempia eikä oikeastaan ketään kiinnostanut, mitä haastajaryhmälle tapahtuu.

Periaatteessa hyvistä lähtökohdista huolimatta jaon toteuttamisessa tehtiin minusta lähes kaikki asiat mahdollisimman väärin.

*

Molemmissa esimerkeissä olennaisessa roolissa ovat valmentajat. Jos valmentajien asenne tökkii, ei homma voi toimia. Jos taas valmentajilla on tahtoa ja ymmärrystä, ei ole kovin merkityksellistä, onko organisointimalli erilliset joukkueet, tasoryhmät joukkueen sisällä vai yhteinen sekajoukkue, jossa poikia jaetaan joustavasti ryhmiin harjoitusten sisällä.

[Messi]

Lenkon kirjoitus

[Nekka]

Lenkon kirjoitus

Jep. Joskin kaksi asiaa seuran kannalta ei ollut kunnossa. Valmennuspäällikkö ja ikäluokan vastuuvalmentaja. Siis jälkimmäisessä esimerkissä.

[Tapioinen]

*

Meidän mallimme toimi viime vuonna melko hyvin. Poikia oli nelisenkymmentä. Hallinnollisesti jakauduimme joulukuussa kahdesta tasajoukkueetsa kahteen tasojoukkueeseen. Kilpajoukkueeseen liittyi 14 poikaa, haastajiin 23. Molemmissa oli kaksi valmentajaa.

Kilpajoukkueen mukana harjoitteli koko ajan yksi haastajajoukkueen pojista. Nämä pelaajat myös pelasivat kilpajoukkueen mukana. Pelaajia kierrätettiin kahden viikon jaksoissa. Kaikki eivät käyneet, ainoastaan haastajien kärki. Pelaajasiirtoja tehtiin kahdesti. Pelaajia siirtyi kolme ylös ja kolme alas.

Harjoitusmäärät olivat samat. Fysiikkatreenit olivat yhteiset ja omaehtoisen harjoittelun ohjeistaminen toimi molemmille joukkueille. Harjoitusten sisällöstä ja poikien kehittymisestä keskusteltiin valmentajien kesken lähes viikoittain.

Yhteisiä pelejä pelattiin vuoden aikana kahdessa turnauksessa. Ensimmäisessä koottiin yhdistelmäjoukkue haastajien kärjestä ja kilvan hännästä. Toisessa kuusi kilpajoukkueen pelaajaa tuli vahvistamaan kahta haastajajoukkueen kokoonpanoa. Kilpajoukkueen heikoimmat pelasivat haastajien vahvimpia vastaan ottelun kahden kuukauden välein.

Eroa joukkueiden toiminnan välillä oli lähinnä siinä, että kilpajoukkueen valmentajat ja pelaajat olivat parempia.
 
Haastajajoukkueen valmentajana täytyy sanoa, että jäi sellainen tunne, että kilvan valmentajat tähtäävät yhtä kautta kauemmaksi. He tiedostivat sen, että nyt 14 parasta ei tule olemaan joukkue viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Ihan kuin heitä olisi aidosti kiinnostanut, että koko ikäluokka kehittyy ja pohjalta voi nousta oikealla asenteella huipulle.

Käytettävissä olleilla resursseilla mentiin minusta niin hyvin kuin vain oli mahdollista.

Valmentajia saatiin ensi kaudelle yksi hyvä lisää, joten joukkueen organisointi menee osin uusiksi, mutta en heti keksi, miksi homma ei toimisi tälläkin kaudella, jos tahto ja ymmärrys ovat kohdillaan.

*

Kuulostaa varovasti arvioiden ja näkemättä ihan ok:lta. Toki sitten tullaan siihen ehkä jopa tärkeimpään kysymykseen valmentamisen sisältöön. Se taas on eri keskustelun haara.

Haastajajoukkueen valmentajana täytyy sanoa, että jäi sellainen tunne, että kilvan valmentajat tähtäävät yhtä kautta kauemmaksi. He tiedostivat sen, että nyt 14 parasta ei tule olemaan joukkue viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Ihan kuin heitä olisi aidosti kiinnostanut, että koko ikäluokka kehittyy ja pohjalta voi nousta oikealla asenteella huipulle.

Tässä tietysti ainakin parannettavaa, että "ihan kuin heitä olisi aidosti kiinnostanut, että koko ikäluokka kehittyy", sen täytyy olla "heidän ehdoton tavoitteensa oli, että koko ikäluokka kehittyy".

[Pussikalja]

Hyvä Lenko!


Ainut mistä en syysteemissä pidä on tuo pelaajamäärä. Samalla tavalla useimmon tasoryhmä kerätään. Saisi olla mielestäni isompi rinki. Ongelmat alkaa siinä vaiheessa, kun siirrytään 11 vs. 11 peleihin ja osaan treeneistä olisi hyvä saada joku 11 vs. 7 tilanne.

14 joista pari veskaa on hyvä  pienkenttä ja vielä 9 vs 9 peleissä, mutta tosi usein poissaolojen myötä paikalla on vain se 8-12 kaveria. Tässä on pikkusen lyhytnäköisyyttä, jos toiminta ei ole ideaalista ja treenit tasoryhmissä ovat kovasti eritasoisia. Ja ongelmia on tiedossa, vaikka homma Lenkon jengin tapaan on noin hyvin järjestetty. Se joukkueen laajennus 11 peleihin tekee pudotuksen tekemiseen samaan aikaan, kun junnuilla on vielä puperteetin kapinakausi ja drop out alkaa näkyä. Ryhmän koko kannattaisi mielestäni ajatella ihan lopullisen pelimuodon mukaan, vaikka nuorissa joudutaankin ryhmät treeneisä usein jakamaan kahden pelin sijaan kolmeen. Ja peleihinkin joutuu vaivaa näkemään, että peliaikaa siunaantuu kaikille riittävästi. 20 pelaajaa apuvalmentajilla on käsiteltävissä 18 onnistuu helposti. Ja voi vain kuvitella montako 20:stä on jäljellä, kun junnut on 17 vanhoja, oli toiminta miten hyvällä tolalla tahansa.