Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Pussikalja]

Sitten kun nämä "valon kajastukset" olisivat vielä niin moderneja, että onnistuisivat murtamaan sen hankalimman jalkapallon kehitystä estävän kynnyksen. Oppisivat suhtautumaan toisiinsa yhteistyökumppaneina, eikä kilpailijoina, niin laji saattaisi ihan oikeasti lähteä nousuun. Muuten pysytään tasolla, mikä on valmentajan osaamisen rajoittama.

[TE]

Tässä pienen pieni pintaraapaisu, siitä miten Belgia on noussut viime vuosina kohti maailman futiskärkeä.

http://www.fcjazz.com/seura/uutiset/uefa-study-scheme-belgiassa

[John Rambo]

Sitten kun nämä "valon kajastukset" olisivat vielä niin moderneja, että onnistuisivat murtamaan sen hankalimman jalkapallon kehitystä estävän kynnyksen. Oppisivat suhtautumaan toisiinsa yhteistyökumppaneina, eikä kilpailijoina, niin laji saattaisi ihan oikeasti lähteä nousuun. Muuten pysytään tasolla, mikä on valmentajan osaamisen rajoittama.

Eivätkö nämä viritykset siihen pyrikin? Valitettavasti ei voida mennä takapuoli edellä puuhun, eli ensin useampien seurojen pitäisi määrittää toimintatapansa ja käytäntönsä nykyistä tarkemmin. Kuinka monessa seurassa voidaan puhua seuran junioreiden olevan keskimäärin ns. seuransa näköisiä? Kuinka monessa seurassa uusi valmentaja palkataan toteuttamaan seuran valittua linjausta sen sijaan, että kukin valmentaja toisi aina itse mukanaan omat, kenties keskenään täysin erilaiset ja jopa ristiriitaiset toimintatapansa?

Toivon itse vahvasti, että juuri em. ohjelmat ja SHA vahvistaisivat näkökulmaa suomifutiksesta yhteisenä juttuna. Lisäksi mm. miniliigat, talvisarjat ja eri seurojen omat kutsuturnaukset ovat mielestäni esimerkkejä siitä, että kovatasoisia pelejä sekä yhteistoimintaa myös toivotaan. Kaikki kyllä ymmärtävät, ettei yksin Suomen kaltaisessa jalkapalloilun kääpiövaltiossa voida edetä kovin pitkälle. Näin ollen mielestäni myös SHA:n onkin tärkeää pystyä pitämään itsensä valiojoukkona niin, että kaikki mukanaolevat kokevat itsensä sekä muut riittävän kovatasoisiksi seuroiksi toimimaan suomalaisen jalkapallon kärjessä. Valitettavasti Suomessa ei tällä hetkellä ole kovinkaan monta seuraa, jotka tuohon kykenisivät, ja nykyinenkin kokoonpano kaipaa parannusta monilta osin. Keskinäinen kilpailu ei ole huono juttu, kunhan se pysyy terveissä raameissa. Itseasiassa väitän kilpailun jopa vievän hyvin organisoituja seuroja eteenpäin. Toki nytkin SHA:n toiminnasta hyötyvät toiset enemmän kuin toiset, mutta mitä sitten? Nettohyöty on silti vahvasti plussan puolella, enkä kieltämättä kykene näkemään kenenkään häviävän nykyisessäkään järjestelyssä.

Paikallisella tasolla ainakin maakunnissa tilanne lienee se, että keskinäinen kilpailu on myös haitaksi, varsinkin kun koko junioritoiminta on Suomessa henkilöitynyt erittäin vahvasti, ja seurojen määrä on valtava. Tämän takia ongelmista mm. kaksoisedustusten suhteen on ollut täälläkin juttua paljon, ja valitettavasti olen kuullut muutamia kauhutarinoita suorastaan jalkapallon vastaisesta toiminnasta, kun omaan napaan tuijottaminen ja pikkusieluisuus vievät mattoa kehitystyön jalkojen alta. No, nämä ovat tietenkin osittain myös kasvukipuja ja edelleen irtaantumista vanhasta, totaalisen väärin tulkitusta Kaikki pelaa-mallista. Lisäksi vahvasti henkilöityneessä junnutoiminnassa suuremmat koetaan varsin usein ylimielisiksi. Kuinka monella riittää loppujen lopuksi nöyryyttä ja malttia ottaa myös sitä tarjottua apua ja oppia vastaan? Entä sopiiko avunpyytäminen suomalaiseen kansanluonteeseen? Annan vahvasti karrikoidun esimerkin: valitettavan usein näkee treenejä, joissa aivan mini-ikäiset natiaiset ravaavat pitkiäkin aikoja päättömästi ilman palloa. Pikkulapsille teetetään viivajuoksuja ja lihaskuntoliikkeitä, sytytä siinä sitten kipinää jalkapalloon... Kukaan ei kuitenkaan viitsi sanoa treeneistä vastuussa oleville valmentajille mitään, koska heillä on eri seuran verkkarit päällä. Jos ulkopuolinen ottaa yhteyttä ja tarjoaa jeesiä treenien organisoinnin suhteen, niin luuletko että vastauksena on hyväntahtoinen kutsu treeneihin vai haistattelua ylimielisyydestä?

edit:

Tässä pienen pieni pintaraapaisu, siitä miten Belgia on noussut viime vuosina kohti maailman futiskärkeä.

http://www.fcjazz.com/seura/uutiset/uefa-study-scheme-belgiassa

Kiitos linkistä, hyvää settiä!

[J. Soini]

Taas John Rambolta osuvaa ja syvällistä analyysiä. En tiedä, mikä Futisforumin etiketti on kehujen suhteen. Epäilläänkö nyt minua, että olen John Rambon ns. kakkosnikki? En ole.

Täyttä asiaa kaikki. Puutun tuohon Sami Hyypiä Akatemiaa käsitelleeseen kohtaan. En tunne asiaa kovinkaan hyvin, mutta olen kuullut, että kaiken muun hyvän lisäksi yksi SHA:n suurin vaikurtus on ollut se, että siellä hommia määrätietoisesti kehittävät seurat pääsevät keskustelemaan keskenään. Vaihdetaan ajatuksia sekä hyvistä asioista että ongelmista. Klassista vertaisryhmätoimintaa siis.

Valitettavasti pahat kielet kertovat, että Palloliiton uusi puheenjohtaja Pertti Alaja ei olisi lainkaan innostunut koko Sami Hyypiä Akatemiasta. On kuulemma liian suppea ja elitistinen.

Olen täysin samaa mieltä Rambon kanssa, että Sami Hyypiä Akatemiaa ei tässä muodossa pidä missään tapauksessa laajentaa. Ainakin seuraavat kaksi vuotta pitäisi mennä tällä samalla sapluunalla ja tehdä vain hienoviritystä. SHA:ssa saatua tietoa voidaan ja pitääkin jakaa ulkopuolisille seuroille esim. piirien kautta. Näin on tietääkseni jo tapahtunutkin.

Muuten olen sitä mieltä, että viime vuosina seurojen välinen yhteistyö on ottanut valtavan, myönteisen askeleen eteenpäin.

[zekki]

Alajalla menossa jo toinen kierros pääsihteerinä. 1990 alussa aloitti laittamalla liiton toimiston henkilöasiat kuntoon. Sitten alkoi huippufutiksen ja seuratoiminnan kehittäminen. Hankittiin Möller-Nielsen valmentajaksi. Kieltämättä nousun aikaan Suomifutikselle, toivottavasti toistuu. Kaikki Pelaa mallinkin voisi päivittää. Kyllä positiivisuus vihreine kortteineen edelleen lasten futikseen kuuluu.

Jotkut asiat muuttuvat hitaammmin. Venäläisten arvio suomalaisesta huippufutiksesta 1910: "Suomalaiset pelasivat hyvin kurin ja harjoittelun ansiosta, mutta pelistä puuttuvat mielikuvitus, aloitteellisuus ja tuloksellisuus." Mitä aikuiset edellä sitä nuoret perässä!

Siihen Belgian raporttiin liittyen: Monenko suomalaisen huippuseuran junnutreeneissä on hauskuus isompi asia kuin pelko?
Onko siinä suomalaisten salainen ase. Treenatkaa - perkele, muuten putoatte kyydistä!

[ZZlatan]

Alaja miettii vain omaa nahkaansa, ei suomalaisen futiksen kehittämistä. Siksi huippuihin panostaminen pelottaa.

Hän on lupaillut vaalikierroksellaan maat ja mannut, ja kun resurssit nyt pitäisikin kohdentaa ja keskittää, näin ei käy.

Jatketaan vaan kuten ennenkin. Pieniä almuja sinne tänne, ja perustellaan hassun hauskoja hankkeita. Puheenjohtaja kun on liiton strategiaa useampaan otteeseen kritisoinut liian huippupelaajiin keskittyväksi, niin on aika vaikea uskoa, että hän siinä pysyisi.

[Earl Godwin]

^Alaja selvästi näkee suomalaisen futiksen harrastusjuttuna, ei huippu-urheiluna. Erikoista sikäli, että Alajalla on itsellään vahva pelaajatausta. Ymmärrettävää sikäli, että futis on Suomessa suurehko harrastuslaji mutta huippu-urheilumuotona pieni.

[ZZlatan]

^Alaja selvästi näkee suomalaisen futiksen harrastusjuttuna, ei huippu-urheiluna. Erikoista sikäli, että Alajalla on itsellään vahva pelaajatausta. Ymmärrettävää sikäli, että futis on Suomessa suurehko harrastuslaji mutta huippu-urheilumuotona pieni.

Suomen tuhannesta futisseurasta n. 950 keskittyy enemmän tai vähemmän pelkkään höntsäilyyn. Silti nämä ovat suomalaisen jalkapallon vallankäyttäjät, joiden piiristä tulee myös jalkapallopolitikoinnin harrastajat.

En epäile etteikö Alaja haluaisi Suomen pärjäävän, mutta niitä pitää kumartaa jotka valtaan nostivat ja siellä pitävät...

[J. Soini]

ZZlatan, veit sanat suustani.

[drone]

Suomen tuhannesta futisseurasta n. 950 keskittyy enemmän tai vähemmän pelkkään höntsäilyyn. Silti nämä ovat suomalaisen jalkapallon vallankäyttäjät, joiden piiristä tulee myös jalkapallopolitikoinnin harrastajat.

En epäile etteikö Alaja haluaisi Suomen pärjäävän, mutta niitä pitää kumartaa jotka valtaan nostivat ja siellä pitävät...

Jos haluaa harrastaa, niin voisihan sitä osa porukasta edes harrastaa tosissaan. Kyllä niitäkin varmasti joukosta löytyy, jotka haluavat ottaa harrastuksen ihan tosissaan.
Voipi olla joukossa jopa niitä, jotka haluavat tavoitella ihan huippu-urheilua.

Jos pohdituttaa, että Alaja kumartelee sinne ja tänne, niin tehtäköön se hänelle tiettäväksi.

[Pussikalja]

Sangen hauskaa, että uusi sukupolvi humautuneena moderniin koulutukseen näkee jalkapallon huippu-urheiluna, johon valikoituu paras aines parhaisiin seuroihin hienoon organisaatioon. Luodaan organisaatiotasolla upeat visiot ja strategiat, hierarginen järjestelmä jne. Sitten tulee joku pk 37 niillä pelaajilla mitkä kylälle ovat sattuneet syntymään, pistää asiat treenikentällä kuntoon ja nousee B-junnujen korkeimmalle tasolle.

Mutta kun ne asiat siellä treenikentällä on jotenkin niin monimutkaisia ja hankalia, niin eiköhän vedetä suuria linjoja ja supisteta toimintaa vain harvoille ja valituille, niin eiköhän se siitä. Muuten, näinhän ollaan aina tehty...

[J. Soini]

Nyt Pussikalja näkee mörköjä siellä, missä niitä ei ole.

Mitään erityistä keskittämisvimmaa ei viime vuosina ole todellakaan tapahtunut. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on enemmän ja parempia seuroja kuin esim. viisi vuotta sitten.

Helsingissä on esimerkiksi Käpylän Pallo omalla päättäväisyydellään noussut viimeisten 5-7 vuoden aikana yhdeksi Suomen parhaista junioriseuroista. Mikään keskittämisvimma ei ole estänyt KäPan nousua. Miksi Helsingissä joku muu keskisuuri seura ei ota mallia käpyläläisistä? Minulla ei muuten ole mitään kytköstä KäPaan.

Kaikki kunnia pienen paikkakunnan PK-37 upealle työlle. Satuin muuten näkemään B-juniorien SM-sarjan pelin HJK:n ja PK-37:n välillä. Yhden pelin perusteella tasoero oli kyllä valtava, vaikka klubilaiset pelasivat pääosin vuotta nuoremmilla pelaajilla.

Yritän siis sanoa, että tällainen Pussikaljan esittämä keskittämispuhe suomalaista futista veisttävänä juttuna ei kovinkaan suurelta osalta selitä Suomi-futiksen ongelmia. Siinä Pussikalja on täysin oikeassa, että itse treenikentällä tapahtuva tekeminen on olennaista. Siinä kaikilla suomalaisilla seuroilla, niin pienillä, suurilla kuin keskikoisillakin on tekemistä.

Tämän vuoksi olisikin ensiarvoisen tärkeää lisätä seurojen välistä yhteistyötä, keskustella, verrata ja kehittää omaa toimintaa.

Tuosta keskittämisvimmasta vielä sen verran, että on malleja tuloksekkaastakin keskittämisestä. Esimerkiksi kovan eurooppalaisen futismaan Kroatian maajoukkuepelaajista miltei puolet tulee yhdestä seurasta Dynamo Zagrebista. Huom! En siis todellakaan tarkoita, että Suomessa pitäisi tehdä samalla tavalla.

[Earl Godwin]

Sangen hauskaa, että uusi sukupolvi humautuneena moderniin koulutukseen näkee jalkapallon huippu-urheiluna, johon valikoituu paras aines parhaisiin seuroihin hienoon organisaatioon. Luodaan organisaatiotasolla upeat visiot ja strategiat, hierarginen järjestelmä jne. Sitten tulee joku pk 37 niillä pelaajilla mitkä kylälle ovat sattuneet syntymään, pistää asiat treenikentällä kuntoon ja nousee B-junnujen korkeimmalle tasolle.

Lainataanpa tuonne ylemmäs linkattua juttua Belgian systeemistä.

"- Aloitimme suunnitelmallisen työn noin 15 vuotta sitten, ja nyt olemme menossa MM-kilpailuihin. Meillä oli ensin visio ja sitten strategia, kuinka toteutamme vision, pitkän uran Belgian liitossa tehnyt, nykyisin U19 maajoukkuetta valmentava, Marc Van Geersom (alemmassa kuvassa oikealla) kertoi.

- Nostimme 15 vuotta sitten pelaajan keskiöön. Kaikki lähtee siitä, että parhaat pelaajat pitää saada yhteen, parhaaseen valmennukseen ja pelaamaan toisiaan vastaan.

- Pienen maan pitää huolehtia mahdollisimman hyvin jokaisesta lahjakkuudesta. Mutta kaikista muistakin täytyy pitää huolta. Olemmekin saaneet drop-out -lukuja pienemmiksi, kun pystymme tarjoamaan pelaajille omantasoisia sarjoja ja joukkueita, van Geersom sanoo.

- Tärkeintä on löytää talentti, ja saada heidät yhteen. Talenttien tunnistaminen ei ole yksinkertaista. Olemme tehneet paljon töitä, jotta tunnistamme myöhemmin kehittyvät pelaajat, jotka kasvavat keskimääräistä myöhemmin. Nyt meillä on satojen ihmisten scoutti-verkosto, jotka kaikki tietävät talentintunnistamisen yhteiset perusteemme, van Geersom kehaisee.

Belgiassa ammattilaisuuteen tähtäävät pelaajat hakeutuvat itse tai scoutataan niin sanottuihin laatuseuroihin, jotka pelaavat jokaisessa ikäluokassa toisiaan vastaan. Akatemiatason alla on aluetasot ja piirisarjatasot, joiden pelaajia akatemiaseurat tarkkailevat järjestelmällisesti. Laatuseurajärjestelmässä on peräti 300 kohtaa, jotka seuran pitää täyttää pysyäkseen järjestelmän piirissä."


Ja takana ovat ajat, jolloin Suomi ja Belgia olivat suunnilleen samantasoisia joukkueita materiaaliltaan.

[Superjunnukoutsi]

^No niin pojat, itse luin Pussikaljan viestin vähän toisin. Belgiassa toimintaa ryhdyttiin parantamaan kautta linjan, kun Pussikalja viittasi siihen, että Suomessa sitä toimintaa parannetaan vain harvojen ja valittujen osalta - muut saavat puuhastella mitä tykkäävät, eikä haastajista nouse talentteja kilparyhmiin.

[ZZlatan]

^No niin pojat, itse luin Pussikaljan viestin vähän toisin. Belgiassa toimintaa ryhdyttiin parantamaan kautta linjan, kun Pussikalja viittasi siihen, että Suomessa sitä toimintaa parannetaan vain harvojen ja valittujen osalta - muut saavat puuhastella mitä tykkäävät, eikä haastajista nouse talentteja kilparyhmiin.

Kuka on sanonut, etteikö Suomessa haluta/yritetä parantaa toimintaa kautta linjan?

Täyttä sontaa väitteesi.

Yksi yhtenäinen valmennuslinja on julkaistu ja sitä jalkautetaan parasta aikaa niillä resursseilla, mitä olemassa on (aluevalmentajat, piirien nuoriso/valmennuspäälliköt). Fortum Tutorit työskentelevät käytännössä kaikkien vähenkään toimivien suomalaisten futisseurojen valmennuksen parantamiseksi. SHA jakaa kaiken datan avoimesti ja työstää sen kaikille tarjolla olevaksi valmentajakoulutukseksi jne. jne.

Kun mikä tahansa seura tekee oman valintansa ja haluaa kehittää pelaajiaan Palloliiton linjan mukaan, apua saa varmasti. Liitolta ja piiriltä.

VÄITÄNPÄ vaan, että suurin osa suomalaisista jalkapalloseuroista ei edes halua (tai ymmärrä/osaa) kehittää omaa toimintaansa. Tehdään vaan kuten ennenkin on tehty, eikä edes tiedetä (haluta tietää) paremmasta.

[Superjunnukoutsi]

Kuka väittää, ettei Suomessa haluta/yritetä parantaa toimintaa kautta linjan?

Niin, tuo kommenttihan koski Pussikaljan viestistä virinnyttä keskustelua. Omien havaintojeni perusteella toimintatavat vaihtelevat paljonkin seurojen välillä - jopa saman seuran eri ikäluokkien.

Halua varmasti on, mutta riittääkö sitä tekoihin asti. Toiset seurat näyttävät ryhtyneen tekoihin, mutta vasta aika näyttää onko ratkaisuilla saavutettu tulosta vain lyhyellä aikavälillä vai ollaanko ihan oikeasti pelaajakehitystä tukevalla tiellä.

[Pussikalja]

Kun mikä tahansa seura tekee oman valintansa ja haluaa kehittää pelaajiaan Palloliiton linjan mukaan, apua saa varmasti. Liitolta ja piiriltä.

Tämä on aika hieno linjanveto. Ja paperilla ja visioissa ihan kirjattu jopa suunnitelmiin. Käytäntö on sitten aika kaukana vielä tässä vaiheessa, mutta jos halu on aito ja tahtotila myös käytännössä saattaa visiot arkeen, hieno homma. Taitaa vaan resurssit ja halu olla taas 12 seuraa maksimissaan, muut saa tehdä mitä tykkää.

Kyllä olisin itse valmis korottamaan omaa ja jokaisen toimijan lisenssiä 10-20 eceä/kausi, jos niitä resursseja ja halua ihan kentälle asti joskus saataisiin ja vaikkapa sadalle seuralle kymmenen sijasta toimintaa edistämään. Mutta eiköhän järjestetä mieluumin joku seminaari valiojoukolle, eikö niin?

[eiks oo kauheet]

Kymmeniä kertoja olen kuullut ettei 10-11 vuotiaita kannata laittaa paremmuus järjestykseen, eikä tuloksilla ole niin suurta merkitystä. Sha kuitenkin ilmoitti, Suomen parhaat 02 synt joukkueet kohtaavat kesän turnauksessa Ruotsin ja Saksan samanikäisiä joukkueita. Tällä tavoin nähdään mikä on Suomifutiksen tila junnuiissa. Nämä Suomen parhaat on voittanut Sha sisäisen turnauksen ja pääsee siis edustamaan Suomea. Kyllä vähän nauratti kun tiesin nuo joukkueet, niiden tuloksia seuranneena voin kertoa että ainakin toinen on kaukana Suomen kärjestä. Kai se on sitten niin että jos et ole hyypiässä mukana et voi olla Suome kärjessä. Mieletön epäkohta johon suomessa ei olisi varaa.

[Mr Gordoba]

Näissä aina jotenkin paistaa esille tuo että kaikille pitää antaa kaikkea, mutta kukaan ei halua ottaa vastuuta.
Eiköhän tuo ole jo nähty kaikkipelaa sukupolvista että mihin se johtaa. Pääasia on että nyt on yritystä ja edes jollain tavalla lahjakkaiksi katsotut saavat extraa, koska parhaille pitää tarjota parasta kuten klubin ex-valmennusjohtajakin EVL on sanonut. Ja taisi siitä olla maininta tuossa Belgian jutussakin.

Nämä Suomen parhaat on voittanut Sha sisäisen turnauksen ja pääsee siis edustamaan Suomea. Kyllä vähän nauratti kun tiesin nuo joukkueet, niiden tuloksia seuranneena voin kertoa että ainakin toinen on kaukana Suomen kärjestä. Kai se on sitten niin että jos et ole hyypiässä mukana et voi olla Suome kärjessä. Mieletön epäkohta johon suomessa ei olisi varaa.

Uskomaton kommentti... Aina löytyy joku joka on jostain ja jonkun joukkueen tasosta eri mieltä. Futis on kuitenkin siitä hieno laji että kentällä voi hyväkin joukkue joskus hävitä ja huonokin voi voittaa.

[Led It Be]

- Lasten valmennuksen ydin on se, että toiminta on hauskaa, hauskaa ja hauskaa. Ilo kuuluu jalkapalloon kaikilla tasoilla. Pelaaja ei muuten jaksa, van Geersom muistuttaa.

[straiter]

Tässä pienen pieni pintaraapaisu, siitä miten Belgia on noussut viime vuosina kohti maailman futiskärkeä.

http://www.fcjazz.com/seura/uutiset/uefa-study-scheme-belgiassa

Tuossa on aika paljon samaa kuin siinä mallissa, joka polkaistiin Saksassa käyntiin 15 vuotta takaperin: http://www.zeit.de/2012/25/Fussballstars/seite-1

[Mr Gordoba]

Ehkä ydin on kuitenkin se, että mistä se hauskuus tulee? Motivaatio kumpuaa ainakin minun mielestä siitä että saa touhuta oman tasoistensa kanssa ja siitä että toiminta on leikkimistä. Tuossa vaan pitää muistaa, että jalkapallo on itsessään se paras leikki.
Leikki ymmärretään monesti sillä että ei ole mitään väliä miten tehdään ja mitä tehdään kunhan vaan naurattaa. Kyllä se vaatiminenkin tuo hauskuutta ja turvallisuuden tunnetta lapsille. Lapset kokevat myös vaatimusten kautta tekemisensä merkitykselliseksi. Vielä kun niille osattaisiin osoittaa kehittyminen konkreettisesti niin sepä se vasta hauskaa onkin.

[SirL]

Jalkapallon pelaaminen on erittäin hauskaa.

Olen aiemminkin sanonut saman asian, mutta Palloliiton olisi mielestäni tärkeää luoda ja markkinoida maanlaajuisesti jokin toimiva sovellus, jolla saataisiin höntsäporukat yhteen. Omaehtoisen harjoittelun/pelaamisen puute on Suomen jalkapallon suurin ongelma. Kentät ammottaa tyhjyyttään.

[TE]

Ehkä ydin on kuitenkin se, että mistä se hauskuus tulee? Motivaatio kumpuaa ainakin minun mielestä siitä että saa touhuta oman tasoistensa kanssa ja siitä että toiminta on leikkimistä. Tuossa vaan pitää muistaa, että jalkapallo on itsessään se paras leikki.
Leikki ymmärretään monesti sillä että ei ole mitään väliä miten tehdään ja mitä tehdään kunhan vaan naurattaa. Kyllä se vaatiminenkin tuo hauskuutta ja turvallisuuden tunnetta lapsille. Lapset kokevat myös vaatimusten kautta tekemisensä merkitykselliseksi. Vielä kun niille osattaisiin osoittaa kehittyminen konkreettisesti niin sepä se vasta hauskaa onkin.

Juuri näin. Teen vielä pari jatkojuttua Belgiasta, materiaalia riittää.

Palaan myös tähän, että lasten harjoitukset olivat tietysti hyvin tarkkaan suunniteltuja, kovatempoisia ja vaatimustaso erittäin korkealla. Positiivinen ilmapiiri syntyy, kun valmentaja näkee oikeat onnistuneet suoritukset ja jaksaa ylistää niitä, sekä kertoa konkreettisesti mikä oli hyvää. Kun tulee epäonnistuminen, sitä ei tarvitse erikseen osoittaa, vaan treenataan samaa asiaa uudestaan.

Lisäksi tietty pilke silmäkulmassa oleminen, tilannetaju ja positiivinen huulenheitto kuuluu aina jalkapalloon. Tämä on suomalaisille valmentajille usein turhan vaikeaa tai uskallusta puuttuu.

[hauman]

Kuka on sanonut, etteikö Suomessa haluta/yritetä parantaa toimintaa kautta linjan?

Täyttä sontaa väitteesi.

Yksi yhtenäinen valmennuslinja on julkaistu ja sitä jalkautetaan parasta aikaa niillä resursseilla, mitä olemassa on (aluevalmentajat, piirien nuoriso/valmennuspäälliköt). Fortum Tutorit työskentelevät käytännössä kaikkien vähenkään toimivien suomalaisten futisseurojen valmennuksen parantamiseksi. SHA jakaa kaiken datan avoimesti ja työstää sen kaikille tarjolla olevaksi valmentajakoulutukseksi jne. jne.

Kun mikä tahansa seura tekee oman valintansa ja haluaa kehittää pelaajiaan Palloliiton linjan mukaan, apua saa varmasti. Liitolta ja piiriltä.

VÄITÄNPÄ vaan, että suurin osa suomalaisista jalkapalloseuroista ei edes halua (tai ymmärrä/osaa) kehittää omaa toimintaansa. Tehdään vaan kuten ennenkin on tehty, eikä edes tiedetä (haluta tietää) paremmasta.

Kautta linjan ei ole toimintaa kehitetty.  Kehittäminen on mennyt puhtaasti ikäryhmien huippujoukkueiden ehdoilla. Näillä huippujoukkueilla on paras valmennus ja kehittymisen maaperä.  Tasojoukkueet on eriytetty liian aikaisin jo 9-10 v - jankutan aina samaa, tiedän -  ja toiminnan kehittäminen mennyt ns. edareiden ehdoilla. Ne, jotka eivät ikäluokan edustusryhmään ole 9 vuotiaana päässeet  ovat kärsineet. Edelleenkin puuttuu luonnollinen liike  ns. edarin ja haastajaryhmien välillä.  Kerran haastajissa- aina haastajissa, ylös ei pääse valitettavasti. Ryhmä ovat niin kiinteitä.  Tämä ei kehitä suomalaista jalkapallo tai joukkueurheilua yleensäkään.

Seurojen pitäisi kehittää toimintaa, pelaajavalintoja ja tasokriteerejä avoimemmaksi ja luoda selkeä pelisäännöt mihin toiminta nojaa ja millä kriteereillä toimitaan ja valinnat tehdään sekä luoda aito mahdollisuus haastajillekin nousta ylöspäin ns. parempaan joukkueeseen ja suurempien haasteiden eteen.