Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Ricardo Leite]

Kaikki SHA:ta kritisoineet voivat huokaista helpotuksesta, kun pikkuseurojen pj:ksi nostama "Kaikki Pelaa" -systeemin isä Alaja mustamaalaa SHA:ta minkä ennättää. Eiköhän se kohta saada ajettua alas tai ainakin vesitettyä alkuperäinen idea. Ikäväähän se on jos jossain edes yritetään nostaa tekemisen tasoa, sehän voi jopa luoda paineita tarkastella omaakin tekemistä kriittisesti.

Arvostan ihan vilpittömästi kaikkia jotka aikaansa uhraavat juniorijalkapallolle, enkä pitäisi lainkaan sitä, että joku tulee tahtomattani sanelemaan miten hommani hoidan. Tämä kai lienee se syy miksi pikkuseurat palauttivat Alajan valtaan, suitsimaan alkanutta kehitystä. Tämä siis ennenkuin mitään konkreettista pienten seurojen kannalta ennätti edes tapahtua. Jokaisella seuralla on tietys oikeus päättää omista asioistaan. Mutta on varsin syvältä, että kun kerrankin resursseja löydään järkevästi yhteen, sivustakatsojien pitää (välillisesti) tulla torppaamaan lupaavasti alkanut kehitys heti alkumetreillä.

Suoraan sanottuna suomalainen futisväki ei ansaitse täysammattilaisliigaa tai arvokisoihin selviävää maajoukkuetta. Parempi keskittyä kinasteluun, keskinäisen eripuran luontiin, hallihankkeiden torppaamiseen, oman navan yksipuoliseen tuijottamiseen, naapurin menestyksen vähättelemiseen, tuloksesta pelaamiseen junnufutiksessa pelaajakehityksen kustannuksella ja kaikkeen muuhun kivaan missä meillä on pitkät perinteet.

Suomalainen jalkapallo - älä edes yritä, me kyllä palautamme sinut maan pinnalle.

Pakko ottaa talteen vaikka vittuillessaan kun koeralta on pitkästä aikaa korkki hukassa forumilla!

[koera]

Kaikki pelaa -systeemissä ei ole harrastustoiminnan ohjenuorana mitään vikaa. Varsinkaan Ilveksen kaltaisissa seuroissa, joissa harrastajamäärät ovat suuria, mikä puolestaan mahdollistaa tasoryhmät, edarit ja niin edelleen. Pienissä seuroissa tätä mahdollisuutta ei ole. Siksi näissä jengeissä pitäisi katsoa tapauskohtaisesti kuinka tavoitteellisesti toimintaa kannattaa pyörittää. Ideaalitilanteessa pelaajaliikenne seurojen välillä olisi mahdollimman vapaata, jolloin naapurikylien jengeistä yhdessä pelaisivat lähinnä liikunnan iloa hakevat, toisessa hiukan vakavammin harrastavat ja kolmannessa tavoitteellisesti jalkapalloon suuntautuvat. Kaksoisedustus ja toisten treeneissä käyminen pitäisi myös olla mahdollista. Oikeantasoisessa porukassa pelaaminen on tutkitusti sekä hauskempaa että kehittävämpää. Nythän on tullut ilmi tapauksia, joissa seurat pitävät junioripelaajistaan kiinni kynsin hampain. Printtimediaan asti yltävät jutut ovat vain jäävuoren huippu.

Käytännöllisen puolen lisäksi tässä on tämä poliittinen ulottuuvus, eli Alajan alaisuudessa SHA:sta, kaikki pelaa:sta ja muista hankkeista näyttäisi muodostuvan puheenjohtajan keino kommunikoida kentän suuntaan että asioita tapahtuu. En näe että näiden kysymysten politisointi hyödyttäisi ketään muuta kuin Alajaa itseään. Suoraan sanoen Alaja näyttäisi menevän siitä missä aita on matalin myös näitä pieniä seuroja kohtaan, joiden äänillä tuli valituksi. Sen sijaan että Alaja perehtyisi siihen kuinka SHA:n toiminta voi pitkällä tähtäimellä (mm. tarkan tutkimustiedon muodossa) auttaa koko suomalaisen jalkapallokentän tekemistä, hän on valinnut tiekseen mustamaalauksen ja esim. täydellisen kummalliselta kuulostavan kirjeiden lähettelyn SHA:n osallistuville seuroille.  

Akatemia-asiasta en tiedä, itse Hyypiän Sami taisi kuitenkin Litmasen tapaan tukea Alajaa? Mutta tässä Veikkaajan (no Urheilu-Sanomien) jutussa kytketään asioita hyvinkin epäloogisesti. Samalla ei anneta toisille äänille mitään suunvuoroa.

Sivuutat kokonaan jutun loppukaneetin "Urheilusanomat ei tavoittanut Alajaa kommentoimaan useista yrityksistä huolimatta". Tästä voisi Alajan toimintatapoja hiukan tuntien päätellä ettei kysymys ole sattumasta. Kuvaavana kuriositeettina miehen verkkosivut ilmestyivät sopivasti pj-vaalien alla ja päivittely lakkasi kuin seinään valinnan jälkeen. Hyvä myös että mainitset tässä yhteydessä Litmasen. Alajahan ratsasti vaalien alla myyntipuheissaan Litmasen palkkaamisella, mikä Betson-diilin myötä ei ole enää mahdollista. Sattumaako? Pääsihteerikaudellekin osui muutama "sattuma".  

Summa summarum: minulla ei ole mitään sitä vastaan että harrastefutista viedään eteenpäin harrastefutiksen ehdoilla, mutta suhmuroinnin ja junnufutiksella poliitikoinnin haluaisin sentään pitää poissa suomifutiksesta.

Pakko ottaa talteen vaikka vittuillessaan kun koeralta on pitkästä aikaa korkki hukassa forumilla!

Oletko Ricky lukenut tuon Urheilusanomien jutun?

[Jomppuli]

Kaikki pelaa -systeemissä ei ole harrastustoiminnan ohjenuorana mitään vikaa. Varsinkaan Ilveksen kaltaisissa seuroissa, joissa harrastajamäärät ovat suuria, mikä puolestaan mahdollistaa tasoryhmät, edarit ja niin edelleen. Pienissä seuroissa tätä mahdollisuutta ei ole. Siksi näissä jengeissä pitäisi katsoa tapauskohtaisesti kuinka tavoitteellisesti toimintaa kannattaa pyörittää. Ideaalitilanteessa pelaajaliikenne seurojen välillä olisi mahdollimman vapaata, jolloin naapurikylien jengeistä yhdessä pelaisivat lähinnä liikunnan iloa hakevat, toisessa hiukan vakavammin harrastavat ja kolmannessa tavoitteellisesti jalkapalloon suuntautuvat. Kaksoisedustus ja toisten treeneissä käyminen pitäisi myös olla mahdollista. Oikeantasoisessa porukassa pelaaminen on tutkitusti sekä hauskempaa että kehittävämpää. Nythän on tullut ilmi tapauksia, joissa seurat pitävät junioripelaajistaan kiinni kynsin hampain. Printtimediaan asti yltävät jutut ovat vain jäävuoren huippu.

Käytännöllisen puolen lisäksi tässä on tämä poliittinen ulottuuvus, eli Alajan alaisuudessa SHA:sta, kaikki pelaa:sta ja muista hankkeista näyttäisi muodostuvan puheenjohtajan keino kommunikoida kentän suuntaan että asioita tapahtuu. En näe että näiden kysymysten politisointi hyödyttäisi ketään muuta kuin Alajaa itseään. Suoraan sanoen Alaja näyttäisi menevän siitä missä aita on matalin myös näitä pieniä seuroja kohtaan, joiden äänillä tuli valituksi. Sen sijaan että Alaja perehtyisi siihen kuinka SHA:n toiminta voi pitkällä tähtäimellä (mm. tarkan tutkimustiedon muodossa) auttaa koko suomalaisen jalkapallokentän tekemistä, hän on valinnut tiekseen mustamaalauksen ja esim. täydellisen kummalliselta kuulostavan kirjeiden lähettelyn SHA:n osallistuville seuroille.  

Sivuutat kokonaan jutun loppukaneetin "Urheilusanomat ei tavoittanut Alajaa kommentoimaan useista yrityksistä huolimatta". Tästä voisi Alajan toimintatapoja hiukan tuntien päätellä ettei kysymys ole sattumasta. Kuvaavana kuriositeettina miehen verkkosivut ilmestyivät sopivasti pj-vaalien alla ja päivittely lakkasi kuin seinään valinnan jälkeen. Hyvä myös että mainitset tässä yhteydessä Litmasen. Alajahan ratsasti vaalien alla myyntipuheissaan Litmasen palkkaamisella, mikä Betson-diilin myötä ei ole enää mahdollista. Sattumaako? Pääsihteerikaudellekin osui muutama "sattuma".  

Summa summarum: minulla ei ole mitään sitä vastaan että harrastefutista viedään eteenpäin harrastefutiksen ehdoilla, mutta suhmuroinnin ja junnufutiksella poliitikoinnin haluaisin sentään pitää poissa suomifutiksesta.

Oletko Ricky lukenut tuon Urheilusanomien jutun?

Tuollainen ehdottamasi toimii ehkä Tampereella, jossa esim. Ylöjärven lahjakkaimmat käyvä Ilveksen tietyn ikäluokan mukana treenaamassa/pelaamassa. Miten tämä sinun mielestäsi toimisi esim. "pienellä" 20 000 asukkaan paikkakunnalla jossa lähimpään isoon seuraan on matkaa se 80 kilometriä. Vastaus on ei mitenkään. Tuossa vaiheessa vaaditaan ihan liiton rahaa, jotta voidaan tukea tällaisia seuroja, joitten edustusjengi pelaa esimerkiksi Kakkosen tasolla josta voi sitten aina silloin tällöin joku lupaava pelaaja ponnistaa edustuksen rinkiin asti. Tästä on hyvä esimerkki Iisalmessa, missä Ilmari Niskanen on 16-vuotiaana ponnistanut Kakkosen avauksen pelaajaksi, nostettuaan ensin ensimmäistä kertaa B-junnuikäisenä joukkueensa SM-sarjaan. Maajoukkueen mukana on myös oltu. Mitään liiton rahoja Iisalmessa ei todellakaan ole saatu vaan Iisalmen valtuusto ja paikalliset futisvaikuttajat ovat tehneet hyvät olosuhteet mahdolliseksi että hyviä pelaajia nousee jatkuvasti edustusjoukkueeseen ja silti pystytään pitämään hyvä taso Kakkosessa.

[John Rambo]

Tuollainen ehdottamasi toimii ehkä Tampereella, jossa esim. Ylöjärven lahjakkaimmat käyvä Ilveksen tietyn ikäluokan mukana treenaamassa/pelaamassa. Miten tämä sinun mielestäsi toimisi esim. "pienellä" 20 000 asukkaan paikkakunnalla jossa lähimpään isoon seuraan on matkaa se 80 kilometriä. Vastaus on ei mitenkään. Tuossa vaiheessa vaaditaan ihan liiton rahaa, jotta voidaan tukea tällaisia seuroja, joitten edustusjengi pelaa esimerkiksi Kakkosen tasolla josta voi sitten aina silloin tällöin joku lupaava pelaaja ponnistaa edustuksen rinkiin asti. Tästä on hyvä esimerkki Iisalmessa, missä Ilmari Niskanen on 16-vuotiaana ponnistanut Kakkosen avauksen pelaajaksi, nostettuaan ensin ensimmäistä kertaa B-junnuikäisenä joukkueensa SM-sarjaan. Maajoukkueen mukana on myös oltu. Mitään liiton rahoja Iisalmessa ei todellakaan ole saatu vaan Iisalmen valtuusto ja paikalliset futisvaikuttajat ovat tehneet hyvät olosuhteet mahdolliseksi että hyviä pelaajia nousee jatkuvasti edustusjoukkueeseen ja silti pystytään pitämään hyvä taso Kakkosessa.

Kun nyt otit asian esille, niin jatkan tästä mielelläni, koska tapaus on sinänsä oiva tyyppiesimerkki maakuntien toiminnasta. Kirjoitin PK-37:n poikkeuksellisesta ikäluokasta muutaman sanan aiemmin:

Massiivinen osa entisistä ja nykyisistä maajoukkuepelaajistamme on kasvanut faijavalmentajien tuella, tai sitten vain sattunut osumaan ikäluokkaan jonka toiminnasta on vastannut normaalia kiinnostuneempi ja innokkaampi yksilö, useimmiten jonkun pelaajan isä hänkin. Valitettavasti tuota osaamista ei ole saatu valjastettua seurayhteisön käyttöön, ja käytännössä tietotaito on kadonnut jo vuosikausia tuhkana tuuliin hyvän valmentaja-isän kulkiessa junnuputken maaliin saakka poikansa kanssa. Seuraan erityisen suurella mielenkiinnolla tällä kaudella yhtä tällaista joukkuetta, kun erittäin pienillä resursseilla Iisalmen ja Kiuruveden (yht. n. 30 000 asukasta) erittäin satunnaisesta pelaajatarjonnasta ammentava PK-37 nousi lähes sensaatiomaisesti B-junioreiden SM-sarjaan. Nousun takuumiehen ja samalla nuorten maajoukkueiden vakiokävijän isää voi varmasti paljolti kiittää tuosta saavutuksesta, omistautuminen asialle on kantanut hedelmää. Toki samalla tällaiset satutarinat puhuvat omaa kieltään muiden joukkueiden resurssien hukkakäytöstä, mutta se onkin sitten jo juttu erikseen. Minulle nämä pk37:t ovat elävä esimerkki siitä, että asiat pystytään tekemään hyvin tai jopa erinomaisesti kunhan vain tahtoa riittää.

Onko tekstissä virheitä?

Ymmärtääkseni kyseessä on todellakin harvinaislaatuinen ikäluokka tuon alueen suhteen, ja Ilmarin isää, nykyisin ilmeisesti miesten joukkueen kakkosvalmentajana toimivaa Jari Niskasta sekä erästä B-junnujen valmennuksessa aktiivisesti toimivaa isää voi kiittää todella pitkälle noiden poikien saavutuksista.

En silti lähtisi yhden poikkeuksellisen lahjakkaan ikäluokan kanssa paukuttelemaan henkseleitä, varsinkin kun suurimmat tekijät noiden saavutusten takana eivät edes ole Iisalmesta. Toisekseen mikä estää iisalmelaisia itseään toimimaan laajemmalla rintamalla laadukkaammin? Tukea vaikkapa siltä lähimmältä "suurelta" eli KuPS:lta saisi varmasti helposti jo kysymällä. Opettavainen ja hyvä esimerkki löytyisi silti jo seuran sisältä, ja olosuhteet ovat kunnossa hallia myöten. Ainakin mun mielestäni optimaalisesti toimivassa futis-Suomessa tuollaisesta ympäristöstä ei tarvitsisi lähteä mihinkään ennen lukioikää, jolloin urheilulukio ja suuremmat kentät kutsuisivat, ja tuossa iässähän kesät voisi pelata vaikkapa sitten siinä Kakkosen seurassa. Käytännön järjestelyt tietenkin eläisivät pelaajakehityksen ja yksilön ehdoilla, ei seurojen kuten ylempänäkin valitettiin.

Ei PK:n esimerkki muutenkaan ole mitenkään harvinainen suomifutiksessa, ketjua lukevat tietänevät varmastikin mm. LehPan "ihmekaksoset" ja hyvin menestyneen joukkueen sekä Jipon nousun Dalla Vallen myötävaikutuksella. Edelleenkin ongelmana on mielestäni pikemminkin kertyneen osaamisen tehokkaampi hyödyntäminen myös pienissä seuroissa, joissa pätevöityneille, junioriputken läpi kulkeneille isävalmentajille on varmasti isompia seuroja vaikeampi löytää motivoivia uusia haasteita kun oma poika onkin jo toisaalla.

Oma vastaukseni koeralle esittämiisi kysymyksiin siis on, että nähdäkseni PK-37:n kaltaisten seurojen olisi itse oltava alueidensa ykkösseuroja ja parannettava toimintansa laatua laajalla rintamalla. Nähdäkseni parhaiten tämä toimisi maakuntien johtavien seurojen kautta. Nuo maakuntien ykkösseurat siis pyrkisivät jalkauttamaan osaamistaan lähialueen seuroille, joista sitten pelaajakohtaisesti tehtäisiin hiljalleen asteittaista siirtymää kohti suurempaa seuraa jos halut, kyvyt ja kehitys sitä vaatisivat. Lihavoitu väittämäsi lahjakkaiden pelaajien treenaamisesta ja pelaamisesta isompien seurojen kanssa ajoittain ei muuten pidä paikkaansa. 80 kilometriä maakunnissa taittuu tunnissa, mikä alkaa olla jo samaa luokkaa kuin matka jostakin Porvoon perukoilta julkisilla Helsinkiin, vrt. tähän vaikkapa Mikko Sumusalo & HJK. Lisäksi tiedän Pohjanmaalta esimerkkejä, joissa tuollainen kuvio on saatu toimimaan. Kuvitteellisena esimerkkinä esim. lapualainen pelaaja matkustaa säännöllisesti Vaasaan treeneihin, ja kiertää turnauksissa mukana kaksoisedustuksella. Vanhemmilta ja ko. seuroilta nuo toki vaativat ylimääräisiä järjestelyjä ja vaivannäköä, mutta sitähän se toiminnan kehittäminen muutenkin vaatii, en ymmärrä mitä puheesi liiton rahoista oli. Vaasan suunnassa yhteistyöstä on jo hyviä esimerkkejä, kun viime viikonloppuna 02-junnujen Liigaseura cupissa mukana oli myös lähialueen seuroista kutsutuista pelaajista koottu "VPS Team", joka menestyikin hyvin haastesarjassa. Lisäksi VPS tekee aktiivisesti molempia hyödyntävää yhteistyötä mm. Jurva-70:n kanssa, ja Jurvasta välimatka Vaasaan on jo melko lähellä mainitsemiasi 80 kilometriä.

[Ricardo Leite]

Oletko Ricky lukenut tuon Urheilusanomien jutun?

Enpä ole. Täytyykin käydä tänään ostamassa sanomat.

[ZZlatan]

Kyllähän näitä yksittäisiä "ihmejoukkueita" pullahtaa pikkupaikkakunnilta kerran kymmeneen vuoteen. Ne vaativat kaikki tähdet kohdilleen ja hyvin intohimoisen vetäjän tyyliin Tor Sparv ja Norrvallan 87syntyneet.

Mitään tekemistä näillä ei ole, kun kehitetään systemaattista pelaajakehitysmallia.

Jääkiekossa on jo hyväksytty, että huippupelaajat kasvavat huippuseuroissa, joihin pitää siirtyä viimeistään C/B-iässä.

[Von Nottbeck]

Kaikki pelaa -systeemissä ei ole harrastustoiminnan ohjenuorana mitään vikaa. Varsinkaan Ilveksen kaltaisissa seuroissa, joissa harrastajamäärät ovat suuria, mikä puolestaan mahdollistaa tasoryhmät, edarit ja niin edelleen. Pienissä seuroissa tätä mahdollisuutta ei ole. Siksi näissä jengeissä pitäisi katsoa tapauskohtaisesti kuinka tavoitteellisesti toimintaa kannattaa pyörittää.

Summa summarum: minulla ei ole mitään sitä vastaan että harrastefutista viedään eteenpäin harrastefutiksen ehdoilla, mutta suhmuroinnin ja junnufutiksella poliitikoinnin haluaisin sentään pitää poissa suomifutiksesta.

Nyt tuli perusteellisempaa analyysiä heittelyn sijaan, kiitos siitä. Urheilu-Sanomien jutusta ei voi samaa sanoa: jo otsikko on provosoivasti "Kaikki ei pelaa". Kuvateksteissä Lehtola ja Käpan Valla ovat huolissaan "Kaikki pelaa -mallin paluusta junnufutikseen". Kuulemma Kaikki pelaa -systeemi on nykyisen junnuvalmennussukupolven hampaissa ja huoli on, että pian mennään sen mukaan huipputoimintaa myöden. Samalla jätetään kokonaan huomiotta se tosiasia, että käytännössä esimerkiksi Ilveksessä Kaikki pelaa ja huippupelaajien kehitys toimivat rauhanomaisesti rinnakkain. Ainut fakta jutussa on SHA-tapaus.

Kaikki pelaa -mallin käyttäminen kirosanana on samalla sekä huvittavaa että typerää. Enkä mää näkisi minään mörkönä sitä, että esim. pienen seuran 12-vuotiaissa voi olla joukkueen sisällä suuriakin tasoeroja. Ei se automaattisesti ole mikään este parhaimpien kehittymiselle, jos vaan on ammattitaitoista valmennusta. Lisäksi omaehtoinen harjoittelu ja intohimo lajiin on aina tärkeää...pelkkä järjestelmä ei "tuota" (sananakin vähän neuvostotyylinen) mitään. Ei Litmanen ole vain lahtelaisen juniorikoulun tuote vaan poikkeuksellinen lahjakkuus, jolla syttyi poikkeuksellinen palo lajiin. Liian totisen kilpailullisuuden tuominen liian aikaisin ei ole välttämättä mikään tie autuuteen...

Alajan vastaamattomuudelle voi hyvin olla tekemistä puheenjohtajakampanjan aikaisten tapahtumien kanssa....

Turku-kuvio saattoi mennä metsäänkin. Korjatkaa nyt sitten turkulaiset ihmeessä, miten Turussa hoidetaan junnutyö? Onko kaupparitoimintaa ja minkä ikäiseksi? Mikä on Interin ja Tepsin ero? Joskus vaan olen kuullut jonkun heiton siitä, että Inter ei karsisi samalla tavalla pelaajia, mutta voi olla väärää tietoa toki.

Mm, suurten paikkakuntien suurempi huippupelaajien määrä myös suuremmasta pelaajamassasta? Ei kai voi olettaakaan, että pieniltä paikkakunnilta nousisi pelaajia samaan tahtiin. Mikä on sitten valmennuksen tason merkitys, on toinen kysymys. Meillä pelaa myös liigassa sanoisinko kohtuullisen tasokasta junnutyötä tekeviä pikkupaikkakuntien seuroja (Mypa, Haka, IFK Mariehamn. Toi Ahvenanmaan junnutyö muuten kiinnostaisi, kuvittelisin, että siellä nimenomaan pystytään yhdistämään Kaikki pelaa -ajattelu ja laadukas valmennus?

[Messi]

Kyllähän näitä yksittäisiä "ihmejoukkueita" pullahtaa pikkupaikkakunnilta kerran kymmeneen vuoteen. Ne vaativat kaikki tähdet kohdilleen ja hyvin intohimoisen vetäjän tyyliin Tor Sparv ja Norrvallan 87syntyneet.

Mitään tekemistä näillä ei ole, kun kehitetään systemaattista pelaajakehitysmallia.

Jääkiekossa on jo hyväksytty, että huippupelaajat kasvavat huippuseuroissa, joihin pitää siirtyä viimeistään C/B-iässä.

B-ikäinen on 16-17 vuotias. Itse lähdin "pikkuseurasta" 17 vuotiaana vuonna 1987. Onko tämä nyt sitä "uutta systemaattista pelaajakehitysmallia?"

[John Rambo]

Todetaan tämä taas kerran: Kaikki pelaa on hyvä juttu, kunhan siihen vain lisää kaksi sanaa lisää --> Kaikki pelaa - omalla tasollaan.

Se että Ilveksessä ja muissa SHA-seuroissa homma näyttäisi toimivan hyvin ei ikävä kyllä tarkoita sitä, että muualla homma olisi alkuunkaan hyvin järjestetty. Kehut melkeinpä estoitta Alajan vanhaa Kaikki pelaa-mallia, vaikka et näköjään ole oikein sisäistänyt mihin nuo vanhat ohjeet oikein johtivat, kun kaikki joukkueet treenasivat yksinkertaisesti liian vähän ihan liiton ohjeistamana. Kokeilun tulos näkyy nyt nuorisomaajoukkueissa, ja harva on noihin tuloksiin tyytyväinen. Nyt kun Suomessa on vihdoin herätelty suurimpia seuroja toimimaan yhteistyössä ja liittokin on antanut näille edes hieman tukea SHA:n kautta, niin Alaja tekee comebackin ja näkee koko touhun elitistisenä ja vaarallisena, eikä suostu edelleenkään tunnustamaan omia virheitään takavuosilta.

Litmanen taas on esimerkkinä sieltä huonoimmasta päästä. Katso nyt hyvä mies ympärillesi ja havannoi kuinka jalkapallotoiminta on muuttunut maailman mukana niistä vuosista kun Kuningas oli vielä pieni. Lisäksi kannattaa noteerata se nuorisotoiminnan vallankumous mikä maailmalla on tapahtunut ja kehitys jatkuu edelleen, ei meillä Suomessa ole varaa jäädä laakereilleen lepäämään. Se mikä riitti eilen, ei yksinkertaisesti riitä enää tänään, eikä varmasti huomennakaan.

edit:

B-ikäinen on 16-17 vuotias. Itse lähdin "pikkuseurasta" 17 vuotiaana vuonna 1987. Onko tämä nyt sitä "uutta systemaattista pelaajakehitysmallia?"

Kävitkö sitä ennen säännöllisesti tämän suuremman seuran treeneissä ja kenties peleissäkin vaikkapa kerran viikossa sieltä 10-vuotiaasta asti? Tekivätkö seurat mitään yhteistyötä, vai päätitkö lähteä kun vanha joukkue lopetti, vai oliko sittenkin kyse omakohtaisesta halusta kehittyä? Olitko tuolloin ja oletko nyt tyytyväinen ratkaisuun, oliko toiminta mielestäsi tuolloin järjestelmällistä ja selkeästi eteenpäin tähtäävää? Hyötyikö pikkuseura siirrostasi eteenpäin millään tavoin? Olisivatko suuremman seuran valmentajat toivoneet siirtoasi sinne jo aiemmin? Miten oli aamutreenien kanssa, saitko sovitettua ne koulunkäyntisi oheen pikkuseurassa? Entäpä tuossa suuremmassa?

[Superjunnukoutsi]

Voisiko joku osoittaa ristiriidan tavoitteellisen kilpailullisen toiminnan ja kaikki pelaa -mallin välillä? Ehkä itkupotkuraivarit sitten aukeaisivat allekirjoittaneellekin.

[Led It Be]

Voisiko joku osoittaa ristiriidan tavoitteellisen kilpailullisen toiminnan ja kaikki pelaa -mallin välillä? Ehkä itkupotkuraivarit sitten aukeaisivat allekirjoittaneellekin.

Näissä ei välttämättä ole ristiriitaa.

Ristiriita tulee siitä, että tämä Palloliiton johtomies lentää mielummin Bakuun ja ympäri Eurooppaa suomalaisen jalkapallon rahoilla. Viittä vaille, ettei siirrä rahoja suoraan omaan taskuun. Paskat suomalaisen futiksen kehityksestä, pääasia, että MINÄ pääsen näillä rahoilla matkustamaan ja juhlimaan. Sen takia "uudet tuulet" on tyrmistys. Ne pitää vaientaa ja kitkeä, jotta MINÄ pääseen matkaamaan Eurooppaan. Valta on saatava MINUN käsiin, jotta pääsen hyötymään ITSE suomalaisen jalkapallon rahoista. (Siinä Alajan ajatusmaailmaa.)

Ei saastainen asennevammainen vanha lahjottu koira muuksi muutu.

[ZZlatan]

Näissä ei välttämättä ole ristiriitaa.

Ristiriita tulee siitä, että tämä Palloliiton johtomies lentää mielummin Bakuun ja ympäri Eurooppaa suomalaisen jalkapallon rahoilla. Viittä vaille, ettei siirrä rahoja suoraan omaan taskuun. Paskat suomalaisen futiksen kehityksestä, pääasia, että MINÄ pääsen näillä rahoilla matkustamaan ja juhlimaan. Sen takia "uudet tuulet" on tyrmistys. Ne pitää vaientaa ja kitkeä, jotta MINÄ pääseen matkaamaan Eurooppaan. Valta on saatava MINUN käsiin, jotta pääsen hyötymään ITSE suomalaisen jalkapallon rahoista. (Siinä Alajan ajatusmaailmaa.)

Ei saastainen asennevammainen vanha lahjottu koira muuksi muutu.

Asiaa. Mutta jos sama asia kuvataan hieman hillitymmin, kyse on lähinnä Palloliiton vähien rahojen resurssoinnista: panostetaanko Palloliitossa huippupelaajien kehitystä tukevaan toimintaan (aluevalmennus, SHA jne) vai harrastefutikseen, edustamiseen ja vanhojen starojen suojatyöpaikkoihin?

[koera]

Voisiko joku osoittaa ristiriidan tavoitteellisen kilpailullisen toiminnan ja kaikki pelaa -mallin välillä? Ehkä itkupotkuraivarit sitten aukeaisivat allekirjoittaneellekin.

Jos Palloliiton uusi puheenjohtaja lähettelee ensitöikseen kirjeitä SHA:han osallistuville seuroille, joissa haukkuu seurojen junioritoiminnan elitistiseksi paskaksi, siinä on ainakin minulle vastakkaniasettelua ihan tarpeeksi. Näinhän asian ei tarvitsisi todellakaan olla, vaan harrastefutista voitaisiin viedä eteenpäin harrastefutiksen ehdoilla ja kilpafutista kilpafutiksen ehdoilla. Tästä hyötyisivät kaikki. Kuten todettua, SHA:n tutkimustieto hyödyttäisi koko jalkapallokenttää.

Tekemisen laadun parantamisen ei tarvitse tarkoittaa sitä että harrasteporukassa aletaan kiristelemään hampaita ja nostamaan keinotekoisesti vaatimustasoa. Se voi tarkoittaa yksinkertaisesti monipuolisempia treenejä ja uusia ideoita. Tietotaidon jalkauttamisen ei tarvitse tarkoittaa sitä että herra guruvalmentaja tulee isolta kirkolta kertomaan kuinka pienessä seurassa tehdään kaikki päin persettä. Se voi tarkoittaa yksinkertaisia pieniä parannusehdotuksia, näkökulmia ja huomioita, sekä kahdensuuntaista ajatuksenvaihtoa joka hyödyttää molempia osapuolia.

Asiaa. Mutta jos sama asia kuvataan hieman hillitymmin, kyse on lähinnä Palloliiton vähien rahojen resurssoinnista: panostetaanko Palloliitossa huippupelaajien kehitystä tukevaan toimintaan (aluevalmennus, SHA jne) vai harrastefutikseen, edustamiseen ja vanhojen starojen suojatyöpaikkoihin?

Minua ei ahdistaisi lainkaan ja olisin järjestänyt itkupotkuraivaritkin omassa keskuudessani jos Alajasta huokuisi vilpitön tekemisen meiniki harrastefutista kohtaan. Mutta kun tunne on se että Alaja käyttää kilpa- ja harrastustoiminnan vastakkainasettelua lähinnä keinona oman asemansa pönkittämiseen. Eripurainen seurakunta ei paljon protestoi.

Kannattaa käydä lukemassa tämä vanha teksti jos ei vieläkään ymmärrä epäluulojani.

[SirL]

Jos Palloliiton uusi puheenjohtaja lähettelee ensitöikseen kirjeitä SHA:han osallistuville seuroille, joissa haukkuu seurojen junioritoiminnan elitistiseksi paskaksi, siinä on ainakin minulle vastakkaiasettelua ihan tarpeeksi.

Naurattaa, vaikka ei pitäisi. Lisätietoa?

[ZZlatan]

Kannattaa käydä lukemassa tämä vanha teksti jos ei vieläkään ymmärrä epäluulojani.

Jep. Tuttu teksti. Siitähän kaikki tietty lähtee, että Niinistön (Lipposen&Jakosen) aikana talous laitettiin kuntoon, ilmaiset viinat säppiin ja perskärpäset putsattiin pois. Alajakin siis siirrettiin kaikista edustustehtävistä syrjään, mistä hän suunnattomasti katkeroitui. Nyt sitten on tohina päällä, kun pääsee kuittaamaan takaisin. Ja siinä sitten kärsii vain koko Suomi-futis...

[Von Nottbeck]

Se että Ilveksessä ja muissa SHA-seuroissa homma näyttäisi toimivan hyvin ei ikävä kyllä tarkoita sitä, että muualla homma olisi alkuunkaan hyvin järjestetty. Kehut melkeinpä estoitta Alajan vanhaa Kaikki pelaa-mallia, vaikka et näköjään ole oikein sisäistänyt mihin nuo vanhat ohjeet oikein johtivat, kun kaikki joukkueet treenasivat yksinkertaisesti liian vähän ihan liiton ohjeistamana.

Litmanen taas on esimerkkinä sieltä huonoimmasta päästä. Katso nyt hyvä mies ympärillesi ja havannoi kuinka jalkapallotoiminta on muuttunut maailman mukana niistä vuosista kun Kuningas oli vielä pieni.

Esimerkiksi Ilveksen malli (ykköset-kaupunginosat) ei ole mikään uusi keksintö vaan ollut käytössä vuosikausia. Kerro ihmeessä ongelmista muualla. Kaikki pelaa -ohjelman ydin on tarjota tasavertaiset harrastusmahdollisuudet kaikille eli kaikille peliaikaa. Miten treenamisen vähyys liittyy tähän? Onko liitto joskus antanut jotain sitovia ohjeita treenimääristä, epäilen? Litmanen ei ole esimerkkinä huonoimmasta päästä vaan pitäisi kysyä, miksi yhtä poikkeuksellisen pelisilmän omaavia pelaajia ei ole suomalaisesta jalkapallosta noussut. Yksi syy on tietysti Litin poikkeuksellinen lahjakkuus, toinen varmasti omatoimisen harjoittelun liian pieni määrä.

Asiaa. Mutta jos sama asia kuvataan hieman hillitymmin, kyse on lähinnä Palloliiton vähien rahojen resurssoinnista: panostetaanko Palloliitossa huippupelaajien kehitystä tukevaan toimintaan (aluevalmennus, SHA jne) vai harrastefutikseen, edustamiseen ja vanhojen starojen suojatyöpaikkoihin?

Harrastefutiksen niputtaminen tuohon joukkoon on naurettavaa. Lasten jalkapalloa ei yleensäkään voi jaotella noin selkeästi siihen, mikä on harrastetoimintaa ja mikä huipputoimintaa. Esimerkiksi läheskään kaikista Ilveksen ns. ykkösistä ei tule mitään huippupelaajia ja toisaalta monet vaikkapa nykyisistä edustuksen pelaajista ovat aloittaneet kaupunginosissa. Sen ylipäänsä pitäisi mun mielestä olla tärkeintä ja kaiken lähtökohta, että lapset tykkäävät pelaamisesta. Sitten voidaan siihen päälle lisätä tavoitteellisuutta ja muuta, mutta seuran tehtävä ei ylipäänsä voi olla etupäässä vain huipun kasvattaminen. Vain pienestä murto-osasta junnuja tulee huippupelaajia, mutta toiminnan arvo ei olekaan vain siinä. 

[koera]

http://www.adressit.com/kaikkipelaa

Me Suomi-futiksen ystävät vetoamme Suomen Palloliiton liittohallitukseen, liittovaltuustoon, Kaikki Pelaa-valiokuntaan ja muihin päättäjiin sääntöesittelijöineen nykyisten Leikki Maailman Kaikki Pelaa-sääntöjen oikaisemiseksi suomalaisen jalkapalloharrastuksen kehittymistä tukevaan tilaan. Vuonna 2003 voimaan tulleet turnauskriteerit aiheuttivat nappulajalkapalloilun harrastajamäärien kasvussa vaarallisen käänteen. Leikki Maailman poikapelaajien vuoden 2002 lisenssimäärä 43792 kpl putosi 41097 lisenssiin, joka oli 2695 pelaajaa vähennystä.

Tässä Leikki Maailman ( alle 11-vuotiaat ) poikien lisenssikehitys:

vuonna 1999 38144 lisenssipelaajaa
vuonna 2000 705 pelaajaa lisäystä
vuonna 2001 1106 pelaajaa lisäystä
vuonna 2002 3837 pelaajaa lisäystä
vuonna 2003, jolloin turnauskriteerit tulivat voimaan, 2695 pelaajaa vähennystä
vuonna 2004, edelleen vähennystä 222 pelaajaa
vuonna 2005, edelleen vähennystä 340 lisenssipelaajaa

Muissa ikäluokissa ja tytöissä on noususuunta jatkunut. Tyttöharrastajissa nousua n. 50% 6 vuoden ajalla.

Turnauskriteereitä, joiden mukaan sijoituksista ei pelata eikä pisteitä lasketa, on perusteltu sillä, että turnausmenestystä tavoiteltaessa peluutetaan vain parhaita, eikä koko joukkueen pelaajat saisi peliaikaa. Samalla olettamuksella perustellaan myös sarjapelien taulukointikieltoa.

Ne muutamat joukkueet Suomessa, jotka saattaisivat ylilyönteihin sortua, voivat kiertää sääntöjä helposti muullakin tavalla.

Nykyinen järjestelmä on aiheuttanut mm. kymmeniä piiloturnauksia vuodessa ja joitakin sarjoja pelataan ”kaveriporukoilla” tunnuksettomat pelipaidat päällä.
On jopa ryhdytty toimenpiteisiin kilpailevan liiton perustamiseksi, jotta nuoret voivat pelata normaaleilla jalkapallosäännöillä turnauksia ja sarjoja.

Turnaukset ja sarjat, joissa joukkue ei pääse mittaamaan taitojaan kuin sattumalta tasavertaista vastustajaa vastaan, ei pääse koettelemaan venymiskykyään eikä asettelemaan tavoitteita, joita varten harjoitellaan taitavammaksi, vievät urheiluun kuuluvan ominaisuuden nappulajalkapallosta, joka näkyy ”kentän äänenä” lisenssipelaajamäärissä.

Muisto- tai osallistumismitalit, jotka ripustetaan kaikkien kaulaan, opettavat lapsille väärää asennetta harjoitteluun ja työntekoon yleensäkin. Tarjotut loppuhuutokilpailut sääntöperustelujen yhteydessä tuntuvat lähinnä lasten harrastuksen väheksymiseltä.

Kilpailu ja taitojen kehittymisen vertaaminen kuuluvat urheilun perusolemukseen lajia kehittäen.

Vuoden 2005 marraskuulta Suomen Palloliiton puheenjohtaja Hämäläisen lausahdus ” Urheilun perusolemukseen kuuluu itsensä kehittäminen ja muiden kanssa kilpaileminen. Jos tästä luopuu, ei kyseessä enää ole urheilu vaan tarkoitukseton, irvokas näytelmä” kiteyttää toiveemme sääntömuutoksen osalta!

Korostamme, että tuemme Kaikki Pelaa-sääntöjä niiltä osin, joissa kaikille joukkueen toimintaan osallistuville pelaajille taataan peliaikaa.

Tuossa nyt joitain pointteja poimittu. Eli Kaikki Pelaa ei alunalkaen todellakaan rakentunut pelkästään peliaikatakuun varaan, vaan kyseessä oli urheilun perusarvojen päälle rankasti oksentava paketti, josta maksetaan hintaa vieläkin. Aika kuvaavaa on että alunperin tarkoitus oli vähentää dropoutteja, mutta vaikutus oli päinvastainen. Tuo huutokilpailu naurattaa (ja itkettää) vieläkin. Sitteminhän tuosta on saatu huomattavasti järkevämpi versio aikaan.

E. Nyt kun alkaa tarkemmin miettimään, niin valituksi tuli kaveri

• jonka aloitteesta ja alaisuudessa ideoitiin ja toteutettiin harrastajamäärät hetkellisesti jyrkkään laskuun kääntänyt uudistus, jonka vaikutus myös kilpafutikseen oli lievästi sanoen negatiivinen
• joka pääsihteerikaudellaan tuomittiin käräjäoikeudessa opetusministeriön virkamiehen lahjonnasta sakkorangaistukseen
• joka oli vahvasti mukana tuossa saunakerhossa, joka lapioi lisenssimaksuilla kerättyjä rahoja yksityislentokoneisiin ja muuhun "suhdetoimintaan"

Kysyn nyt uudestaan: ansaitseeko suomalainen futisväki täysammattilaisliigan ja arvokisoihin selviävän maajoukkueen?

[Lortto]

Kun nyt otit asian esille, niin jatkan tästä mielelläni, koska tapaus on sinänsä oiva tyyppiesimerkki maakuntien toiminnasta. Kirjoitin PK-37:n poikkeuksellisesta ikäluokasta muutaman sanan aiemmin:
Onko tekstissä virheitä?

Ymmärtääkseni kyseessä on todellakin harvinaislaatuinen ikäluokka tuon alueen suhteen, ja Ilmarin isää, nykyisin ilmeisesti miesten joukkueen kakkosvalmentajana toimivaa Jari Niskasta sekä erästä B-junnujen valmennuksessa aktiivisesti toimivaa isää voi kiittää todella pitkälle noiden poikien saavutuksista.

Vastaan nyt kun asiasta jonkin verran tiedän. Eli Kiupan ja PK-37 97:t (kuten hiukan myöhemmin myös 96:t) tekivät jo varhaisesta vaiheesta yhteistyötä. Valmennuksesta vastasivat Kiuruvedellä Vesa Vainio (isävalmentaja) ja Jari Nissinen (isävalmentaja). "Immin" isä veti Kiuruvedellä muistaakseni 95-ikäluokkaa, jossa myös poika pelasi paria vuotta nuorempana. Yhteistyöhän käytännössä perustui siihen, että joukkueet treenasivat 12-13 vuotiaiksi omalla paikkakunnallaan mutta tasokkaisiin peleihin/turnauksiin koottiin yhteisjoukkue. Toki joitakin treenikertoja järjestettiin myös, mutta se ei ollut säännöllistä. D-12 (9v9) ikävuosiin asti KiuPa ja PK-37 pelasivat piirisarjaa oman ikäisissään myös omina joukkueinaan (niin, että pelipaikat olivat erilaiset kuin PK/Kiupassa) ihan kiitettävällä menestyksellä.

Näiden ikävuosien jälkeen joukkueet treenasivat kerran viikossa yhdessä pysyen muuten omilla paikkakunnillaan, mutta sarjaa pelattiin vain PK/Kiupa yhdistelmässä. Peleihin lähdettiin edelleen käytännössä niin, että molemmista joukkueista oli käytännössä 50/50 pelaajia, joskin toki peluutus ei mennyt tietenkään aivan tasan. Tästä kiitoksena olikin sitten Premierin 6.sija, joka oli huikea saavutus joukkueelta. Itsekin pienen seuran valmentajana olin riemuissani tästä. Toki Pahlmanissa ei mennytkään ihan niin hyvin mutta se onkin toinen juttu ja siihen johtivat muutamat syyt. Onneksi nyt kuitenkin B:ssä on mennyt hienosti ja joukkue on oikeasti HYVÄ vaikka tulokset eivät vielä olekaan olleet aivan parhaimmasta päästä. Materiaali joukkueella on myös kapea, koska moni B-ikäinen pelaa myös miesten pelejä tulevalla kaudella. Se jos mikä kehittää tämän ikäisiä pelaajia.

[Von Nottbeck]

Eikös tuossa adressissa ollut kyse alle 9-vuotiaiden turnauksien pistelaskukiellosta? Kyse on aika pienistä lapsista tässä tapauksessa (silti adressissa vilahtaa sana nuoret ...Toki joitain ylilyöntejäkin varmaan on, tässä esimerkiksi minusta hyvin tasapainoinen artikkeli Kaikki pelaa -systeemistä: http://pallonkaikkeus.wordpress.com/2010/03/28/kaikki-pelaa-ideologia/

[Kaihlamo]

Mielenkiintoista tältä yhdeltä tamperelaiselta hehkuttaa oman suosikkiseuransa toimintaa ja samalla dissata yhtä Suomen parhaimmista huippuseuroista tietämättä paskan vertaa kyseisen kaupungin jalkapallotoiminnasta.

Turussa on 60-luvulta asti ollut laajamittaisempaa kaupunginosatoimintaa nappulajalkapallossa kuin mitä Tampereella on ollut missään vaiheessa matkan varrella. Tämän toteuttajana tosin ei ole ollut TPS tai Inter vaan tähän toimintaan erikoistunut seura TuNL, jolla on kaupunginosajoukkueiden lisäksi myös "Kaupungin joukkueet" eli nykyään ns. nappulaedarit toiminnassaan.

Vastaavasti TPS:n toiminnan peruskivi on aina ollut se, että seuran toimintaan otetaan aina kaikki halukkaat mukaan. Kilpajoukkueiden lisäksi myös harrastajille löytyy useimmista ikäryhmistä omat porukkansa. Interillä sen sijaan on ollut kautta historian myös täysin suljettuja ikäryhmiäkin, joihin ei pelaajia ilman karsintaa ole edes otettu mukaan (esim. 02-ikäluokka tällä hetkellä). Eli se siitä "humaanimmasta" toiminnasta.

Tämä siis vain pienenä välihuomautuksena viitaten aiemmin kirjoitettuun paskanjauhantaan. Lisää vaikka sitten "Turun malli"-topikissa kiinnostuneille.

[koera]

Eikös tuossa adressissa ollut kyse alle 9-vuotiaiden turnauksien pistelaskukiellosta? Kyse on aika pienistä lapsista tässä tapauksessa (silti adressissa vilahtaa sana nuoret ...Toki joitain ylilyöntejäkin varmaan on, tässä esimerkiksi minusta hyvin tasapainoinen artikkeli Kaikki pelaa -systeemistä: http://pallonkaikkeus.wordpress.com/2010/03/28/kaikki-pelaa-ideologia/

Tuo artikkeli on kirjoitettu yli kymmenen vuotta ensimmäisen Kaikki Pelaa -paketin jälkeen. Tämä ilmestyi siis 1999 ja linjaukset otettiin käyttöön hiukan myöhemmin. Samalta ajalta on myös tuo lainaamani adressi. Salen aikakauden jäljiltä tuo Kaikki Pelaa -juttu on täysin erinäköinen. 

[Von Nottbeck]

Mielenkiintoista tältä yhdeltä tamperelaiselta hehkuttaa oman suosikkiseuransa toimintaa ja samalla dissata yhtä Suomen parhaimmista huippuseuroista tietämättä paskan vertaa kyseisen kaupungin jalkapallotoiminnasta.

Sanoin jo aiemmin, että vain sivumennen heittämäni Turku-kuvio saattoi mennä täysin metsäänkin. Ja niin menikin, muistelin omiani. Anteeksi turkulaiset.

[Superjunnukoutsi]

Vika ei siis ole kaikki pelaa -mallissa itsessään, vaan Alajassa?

[Messi]

Voisiko joku selittää yksinketaisesti vaikka ranskalaisin viivoin, mikä tässä hommassa (Alaja, SHA, suurseurat, pikkuseurat, kilpaurheilu vs harrastetoiminta) nyt mättää? Rahastako tässä on loppujen lopuksi kyse? Tää on kuitenkin vain futista. Eihän siellä etelässä hyvät suunnitelmat kilpaurheilun edistämiseksi voi kaatua yhteen palloliiton puheenjohtajaan? Jos näin on, niin  aika hataralla pohjalla se teidänkin toiminta sitten loppujen lopuksi oli.

[Pussikalja]

Ainakin tässä sekottuu suloisesti asiat, jotka ei toisiinsa liity. Palloliiton perseily ja kaikkipelaa ajatus sen ikäisillä, jotka eivät vielä itse ole valintaa tehneet panostaa lajiin esimerkiksi. Tai karsinnan alle 12 vuotiasissa ja C, B- junnuna isoon seuraan siirron ero. Älytöntä keskustelua.

Pelaajista 2/3 on mahdollisia tulevia futareita, jos heille annetaan siihen mahdollisuus. Pelissä pärjää erilaisilla avuilla ja melkeinpä jokaisella joku peliin sopiva ominaisuus löytyy. Lisäksi pelaajilla, joilla on motivaatiota ja halu treenata on yleensä tapana vahvuudellaan kompensoida heikkouksiaan. Siihen futis hyvin erilaista osaamista vaativalla peliryhmityksellään takaa hyvät mahdollisuudet. Eli erittäin huono tuuri pelaajien tai taidon valmentaa pitää  olla, jos joku 30 lapsesta ei kelvollista peliporukkaa saa valmennettua. Sellaita peliporukkaa, joka kykenee peliin, joka kehittää myös harvinaisen lahjakkaita. Ainakin siihen asti, kun lapsi on murrosiän myötä valmis tekemään itse valintoja.

Vahvuuden varaan taas voi opettaa ja valmentaa perustaidot, jos viitsitään. Tähän perustuu se, että hyvä valkku voi ilman järjestelmää nostaa ikäluokan pinnalle pienistäkin pelaajamääristä ja pikkuseurasta huolimatta. kaiken ratkaisee se, mitä kentillä treenataan ja miten. Jos seuralla on resusseja, kehitysvaiheittan voi ja kannattaa treenejä ja pelejä järjestellä ryhmittäin. Mutta tekemisen laatu on oltava yhtä kovatasoista, niin mahdollisten talenttien kuin haastajienkin ryhmän kanssa. Vaikka joku väittääkin, että huiput loistaa silmään jo pikkujunnuissa, ei se oikein paikkaansa pidä.

Pikkujunnuissa taas pelien tuloksella ei ole mitään väliä. Vain sillä, oppivatko pelaajat ja kykenevätkö he toteuttamaan treeneissä opittuja asioita pelatessa. Saahan niitä tuloksia mitata ja taulukoihin lyödä, mutta mitä väliä sillä on. Pikkujunnuturnauksissa helposti eroittaa joukkueet, jotka ulosmittaa valmennuksen puutteet tulosurheilulla ja ne jengit, joiden peli opettaa pelaajia, kävi ottelussa sitten miten tahansa. Toi pikkulasten keräily ja valkkaus sulkemalla silmät suomen välimatkoihin ja resursseihin on laiskuutta. Ei haluta valmentaa kuin jo löydettyjä "lahjakkuuksia", eikä viitsitä yrittää kasvattaa niitä. Eli ei meillä liitto estä, eikä pelaajatkaan lapsena vastusta, tekemästä asioita arjessa hyvin. Kuka sellaista väittää, keksii selityksiä, kun oma homma ei luista.