Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Pussikalja]

Hörhömäisenä vastauksena olettaisin eron italiaan olavan tilan käsityksessä. Meillä usein ajatellaan peli linjoina puolustus, kk ja hyökkääjät. Italialaiset ajattelee sen linjojen muodostamina kolmioina. Ja ne treenaa sitä, kuinka opitaan tekemään tilaa, korvaamaan tehty tila, etenemään suuntaan kolmiot säilyttäen. Eli pelaamaan ja luomaan syöttösuunnat. Eli kun italiano jotain ryssii, ne kyllä kommunikoi kenen vika se oikein oli. Meillä kun tulee virhe, teloitetaan alakerta, niiden tehtävä on puolustaa.

Opetellaan mekin ne kolmiot B-junnuissa, kun opetellaan puolustamaan aluepelillä. Pelaamaan suunnilleen samoilla välimatkoilla ja muodostamaan ne varmistukset. Pelaamaan ja luomaan  syöttösuuntia, ei taas opasteta juurikaan. Eli me ollaan parempia ilman palloa kuin pallollisena, kun yhdessä tekemisestä puhutaan.

Pienpeleilläkin voidaan hakea kykyä elää pelissä ja tehdä syöttösuuntia. Tai sitten voidaan vain hakea tekua ahtaassa pelaamisella ja tempoa.  Kumpihan voisi olla suomalainen tulkinta pienpelistä? Jälkimmäisessä kiire ja hätiköinti ei kuitenkaan viimekädessä luo sitä tempoa, päin vastoin menetyksiä ja katkoja, kun pallo karkailee minne sattuu. Ensimmäinen malli taas mahdollistaa sen temmon, kun kovankin syötön voi ottaa suuntaan mukaan ja luottaa, että viereinen pelaaja antaa liikkeellään jatkossa suunnan pelata. En tiedä vastasiko kysymykseen, mutta tälläinen ero nyt äkkiseltään mieleen tuli jos ajattelee futiskenttää alueena.

[SirL]

Opetellaan mekin ne kolmiot B-junnuissa, kun opetellaan puolustamaan aluepelillä. Pelaamaan suunnilleen samoilla välimatkoilla ja muodostamaan ne varmistukset. Pelaamaan ja luomaan  syöttösuuntia, ei taas opasteta juurikaan. Eli me ollaan parempia ilman palloa kuin pallollisena, kun yhdessä tekemisestä puhutaan.

Löytyy sitä näköjään edes joku asia, josta voi olla Pussikaljan kanssa samoilla linjoilla.

Näen itsekin suomalaisen valmentamisosaamisen suurena (ehkä suurin?) puutteena juuri tämän asian, eli ettei useinkaan osata opettaa pelaajia oikeasti pelaamaan jalkapalloa siinä ikävaiheessa (C-, B-, A-junnut ja ihan edustusjoukkueetkin...) kun olisi sen aika ihan siitä syystä, että valmentajien oma (taktinen) ymmärrys lajista on niin heikolla pohjalla (ja jalkapalloa ymmärretään usein vielä brittifutishenkisestä näkökulmasta).

Ei sellaista voi opettaa, mitä ei itsekään hallitse ja ne (valitettavan iso osa) jotka pitävät pelin taktista puolta lähes turhana, eivät edes ymmärrä puutteitaan valmentajina.

Suomessa nähdään valitettavan usein hyökkäyspelaaminen aivan liian suurelta osin "pelaajien luovuuden varassa" olevana asiana, jota ei tarvitse erikseen opettaa kovin tarkasti.

[sateentekijä]

Ruotsissa on ilmeisesti tiedostettu puutteet pelikäsityksen opettamisessa. Valmennuskoulutuksen ensimmäisellä tasolla on materiaalina:
http://www.webshop.holmbergs.com/fotbollforlagetlive/catalog/documents/L%E4s%20mer_urval.pdf

[zekki]

Hörhömäisenä vastauksena olettaisin eron italiaan olavan tilan käsityksessä. Meillä usein ajatellaan peli linjoina puolustus, kk ja hyökkääjät. Italialaiset ajattelee sen linjojen muodostamina kolmioina. Ja ne treenaa sitä, kuinka opitaan tekemään tilaa, korvaamaan tehty tila, etenemään suuntaan kolmiot säilyttäen. Eli pelaamaan ja luomaan syöttösuunnat. Eli kun italiano jotain ryssii, ne kyllä kommunikoi kenen vika se oikein oli. Meillä kun tulee virhe, teloitetaan alakerta, niiden tehtävä on puolustaa.

Opetellaan mekin ne kolmiot B-junnuissa, kun opetellaan puolustamaan aluepelillä. Pelaamaan suunnilleen samoilla välimatkoilla ja muodostamaan ne varmistukset. Pelaamaan ja luomaan  syöttösuuntia, ei taas opasteta juurikaan. Eli me ollaan parempia ilman palloa kuin pallollisena, kun yhdessä tekemisestä puhutaan.

Pienpeleilläkin voidaan hakea kykyä elää pelissä ja tehdä syöttösuuntia. Tai sitten voidaan vain hakea tekua ahtaassa pelaamisella ja tempoa.  Kumpihan voisi olla suomalainen tulkinta pienpelistä? Jälkimmäisessä kiire ja hätiköinti ei kuitenkaan viimekädessä luo sitä tempoa, päin vastoin menetyksiä ja katkoja, kun pallo karkailee minne sattuu. Ensimmäinen malli taas mahdollistaa sen temmon, kun kovankin syötön voi ottaa suuntaan mukaan ja luottaa, että viereinen pelaaja antaa liikkeellään jatkossa suunnan pelata. En tiedä vastasiko kysymykseen, mutta tälläinen ero nyt äkkiseltään mieleen tuli jos ajattelee futiskenttää alueena.

Samasta asiasta puhutaan vaikka vähän lennokkaasti vetelin.

Se oma hämmästelyn aihe tässä oli juuri se, että miksi junnut saa pienpelissä valppauteen. Pidetään kolmioita, luodaan syöttösuuntia jne mutta sitten kun siirrytään isommalla kentälle tämä kaikki kuin unohtuu. Pelaajien on jotenkin vaikea hahmottaa sitä isompaa tilaa avaruudellisesti, eli että he ovatkin esim. kolmion osa eivätkä yksinäinen tappi kentällä.

Tuskin Italiassakaan näitä asioita nuorimmille junnuille opetetaan fläppitaululla oleva teorian kautta. Mikä sitten on ero?

Sellainen tuli mieleen, että tehdäänkö meillä siinä väärin, jos opetus lähtee "seisovilta jaloilta" eli että näytetään ensin paikallaan oleva ryhmitys ja sitten siitä kuinka pelin pitäisi kulkea. Tästä päästää kaavamaisiin malleihin, jotka junnuille jäävät ehkä helposti vähän irralleen pelin "normaalista" menosta.

Toinen vaihtoehtohan olisi se, että lähdetään siitä, että junnut  ottavat ensisijaisesti koko kentän haltuunsa ehkä häsäämälläkin, mutta sieltä heidän omasta pelistään ruvetaan sitten poimimaan ja vahvistamaan hyviä suorituksia. Nuoremmilla junnuilla tämä paremmin tapahtuukin, mutta tuntuu että vanhemmilla siirrytään liian vahvasti seisovien jalkojen malliin. Pelaaja ei sitten enää uskallakaan liikkua kuin niitä hänelle opetettuja linjoja pitkin.  Moderni peli kuitenkin on hallittua kaaosta, jossa pitäisi uskaltaa ottaa sitä tilaa haltuunsa muuttuvista tilanteista huolimatta. Häviääkö meillä ison kentän pelistä liian nopeasti se leikkisä virheitäkin tuottava, mutta myös opettava vaihe?

Se on varmasti totta, että valkulta vaaditaan  paljon, että hän tunnistaa reaaliaikaisesti sieltä pelajien tuottaman kaaoksen keskeltä niitä hyviä kombinaatiota, joita sitten vahvistaa. On paljon helpompi pysäyttää tilanne kokonaan ja luoda erillinen pelistä irrallaan oleva harjoite. Tämä on spekulaatiota, mutta epäilen että vaikka Italiassa nuoretkin junnut saadan taktisesti tietoisemmiksi edellisellä tavalla, eli taktiikka ei tule ulkoa vaan nousee junnujen pelin kautta.

[J. Soini]

Olen sataprosenttisesti samaa mieltä kaikkien yllä olevien kanssa suomalaisten pelaajien pelikäsityksen heikkoudesta.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että monissa seuroissa ja myös Palloliitossa tämä on tiedostettu. Kyllä valistuneimmissa suomalaisseuroissa on luettu horst weinit yms. ja harjoittelu on varmasti muuttunut parempaan suuntaan.

Nyt tullaan omasta mielestäni ydinasiaan. Täällä forumilla tuntuu olevan usein käsityksenä, että Suomessa junnuvalmennus on kohdallaan, mutta joku pieni yksityiskohta ei vain täsmää. Sitten joku forumisti tulee ja kertoo parannuskeinon.

En halua ripotella tuhkaa suomalaisen junnufutiksen päälle, koska niin moni ihminen tekee valtavan hienoa sosiaalista työtä nuorten ihmisten eteen. Mutta jos tässä topicissa kuitenkin puhutaan juniorifutiksen tason nostamisesta, totuutta on katsottava rehellisesti silmiin. Me olemme valovuosia jäljessä parhaita keski-eurooppalaisia jalkapallomaita. Kaikessa. Keskiverto suomalainen junnumaajoukkuepelaaja on kollegoitaan jäljessä kaikessa, fyysisessä kunnossa, taidossa, pelikäsityksessä. Ylivoimaisesti tärkein syy on merkittävästi vähäisempi harjoittelun kokonaismäärä. Tietysti myös laadussa on eroa.

Nimimerkki Pussikalja on useaan otteeseen todennut, että esimerkiksi 1970-luvulla eläneet lapset liikkuivat merkittävästi nykyistä enemmän. 1960-luvun alussa syntyneenä voin ainakin omakohtaisesti todeta verrattuna omaan lapseeni, että asia varmasti pitää paikkaansa. Onhan asiasta empiiristä todistusaineistoakin esimerkiksi varusmiesten heikentyneiden kuntotulosten muodossa.

Olen kuitenkin oletettavasti Pussikaljan kanssa eri  mieltä siitä, että menneinä aikoina olisi tullut kovinkaan hyviä pelaajia. Suomessa ei silloinkaan ollut mitään erityisen vilkasta katupelaamisen kulttuuria. Tietysti pitkä talvi vaikeuttaa harjoittelemista merkittävästi Keski-Eurooppaan verrattuna. 1980-luvulla talviharjoitteluolosuhteet kuitenkin paranivat monilla paikkakunnilla (mm. Lahden suurhalli ja muut vastaavat) niin paljon, että intomielisistä omalla ajalla treenaajista syntyi ensimmäinen ns. hallisukupolvi (Litmanen, Kolkka, Forssell jne.), joiden aikaisempia suomalaispelaajia merkittävästi taidokkaimmista otteista me saimme nauttia A-maajoukkueessa vuosituhannen vaihteessa.

En jankuta enää Kaikki Pelaa -ohjelmasta. Totean vain, että se ei ainakaan vienyt suomalaista valmennuskulttuuria määrätietoisempaan suuntaan.

Näen tällä hetkellä pienen pieniä toiveita paremmasta tulevaisuudesta. Moni seura on viimeisen viiden vuoden aikana selvästi parantanut toimintaansa. Me tarvitsemme vain lisää seuroja tähän aktiivisempaan toimintaan. Lisäksi asioita sivusta seuranneena Sami Hyypiä Akatemia on yksi parhaista uudistuksista, mitä suomalaisessa futiksessa on tapahtunut pitkään aikaan.

En ole aina ymmärtänyt kaikkea täällä esiintynyttä kritiikkiä SHA:ta kohtaan. Esimerkiksi käsitys siitä, että Akatemiassa painotettaisiin vain fyysisiä testejä on käsittääkseni täysin väärä. Akatemiassa on töissä mm. FC Hongassa aikaisemmin ollut Hans Lahti, joka on juuri täällä paljon puhutun pelin kautta oppimisen asiantuntija. Akatemia ei ole myöskään millään tavalla elitistinen tai sulkeutunut. Esimerkiksi Kyösti Lampinen on mielestäni pyrkinyt olemaan erittäin avoin blogeissaan ja muissakin esiintymisissään.

Akatemiaan valittiin nyt kuusi uutta seuraa poikapuolelle. Katsoin nopeasti viime vuoden poikien maajoukkuepelaajien tilastoja, niin nopealla laskutoimituksella pääsin tulokseen, että noin 75 % viime vuoden Suomessa pelanneista maajoukkuepelaajista tuli Akatemiaan nyt valittujen 16 seuran joukosta. Tässä mielessä siis varsin kattava edustus. Vähän alle 10 % poikien maajoukkuepelaajista tulee nykyään ulkomaalaisista seuroista.

Forumilla tietysti kysytään, että entä ne loput 25 %? Tai vielä paremmin, entä ne loput huippupelaajat, joita ei ole valittu? Sami Hyypiä Akatemia pyrkii jalkauttamaan jo saatua tietoa kaikille halukkaille seuroille piirin kautta. Minusta tässä on ihan aitoa yritystä. Forumilla varmaan ajatellaan laajasti, että väärin sammutettu.

[Pussikalja]

Enpä ole eri mieltä J. Soinin kanssa. Hitaita, jäykkiä ja oksaisia kosketukseltaanhan iso osa vanhoista suomalaispelureista oli. Mutta hyväpotkuisia ja kovempia pääpelissä, sekä yksinkertaisella tavalla helposti ja nopeasti pelaamaan kykeneviä. Ajoitukset ja yksinkertaiset ratkaisut oli jossain määrin hyvin omaksuttu. Miksi näin, kun silloin pelattiin valtavasti kaikenlaista ja jalkapallo oli lähinnä keskityksiä ja viimeistelyä treeneissä. Eli näitä mitä paljon toistettiin, ne opittiin. Mielestäni pitäisi kyetä katsomaan omia tekemisiä ja löytää tekojen seuraukset pelaamisesta. Muuten ei opita poimimaan hyviä asioita ja rakentamaan sitä kokonaisuutta.

Nykyiset pelaajat ovat taitavia, ketteriä mutta ne puutteet on nyt yhdessä tekemisessä ja pelaamisen vaikeudessa. Näistä pitäisi osata rakentaa harjoituskulttuuri, jossa parhaat käytännöt säilyy ja heikoimmat kehittyy. Ei tässä ole ollut mieltä, että kehitetään taitoa pelaamisen kustannuksella ja menetetään potkutekniikkaa ja pääpelitaitoa. On minunkin mielestäni moni asia tehty viimeaikoina paremmin. Mutta ihmettelen sitä, kun homma perustuu bencmerkkaukseen ja juurikaan ei haluta tarkastella omaa tekemistä hyvine ja huonoine puolineen. Miten voit lainata ulkopuolelta toimintatapoja, jos ei tiedosta mitä ja miten ollaan itse tehty.

Jalkapallon kehitys ja SH-akatemia on ihan hieno asia. Sitä kehitetään teollisuudesta tutulla tavalla, haetaan parhaita käytäntöjä maailmalta ja luodaan tieteellisiä mittareita ja tilastoilla faktatietoa, joita sitten sovelletaan uutena asiana käytännössä. No teollisuudessa ollaan onnistuttu sijoittamaan mittarit osittain väärään paikkaan ja mitattu asioita, jotka heikentää kokonaisuutta. Mittarit meinaan ohjaa toimintaa. Samoin on sovellettu jotain parasta käytäntöä ymmärtämällä se väärin, kun ei ole sisäistetty lainatun asian ydintä eri kulttuurista. Eli terve hörhöinen järki ja oman tekemisen tiedostaminen on oltava mukana, kun kopioidaan parhaita käytäntöjä ja aletaan omaa tekemistä mitata ja rajusti muuttaa. Muokatessa toimintaa pitää nimen omaan havannoida kokonaisuutta ja löytää syy seuraus yhteyksiä. Syy ja seuraus suhdetta mittaamalla on hemmetin vaikea todentaa ja se pieni heikkous SH-akatemian toiminnassa on. Siellä mistä me käytäntöjä lainataan jalkapallon sisin on pikkuhiljaa kehittynyt ja kulttuuriksi kasvanut, ne ei menetä ydintä vaikka ne toimintaansa muokkaavatkin. Meillä on aiemmin käynyt niin, että kun yhtä osa-aluetta parannetaan innolla heikennetään jotain toista. Se ei kokonaisuutta paranna.

Esimerkkinä mittareista, bencmerkkauksesta ja riskeistä on esimerkiksi tämä treenauksen määrä. Nyt nostetaan reilusti, vaikka eniten treenanneilla on polvet ja nilkat hajalla jo todella varhain, eli jotain on nyt treenaamisessa vialla. Tätä kun ei mitata, ei sitä huomata. Varmasti pitää harjoitella enemmän, mutta miten ja mitä kannattaa harkita aika tarkkaan. Siitä ei hyödytä, jos ollaan huipulla 12 vanhoissa mut ura loppuu 15 vanhana, kun paikat ei kestä.

[zekki]

Tiedä niistä valovuosien eroista. Marginaaalit ovat niin pienet junnupuolellakin, että pienetkin edistysaskeleet vaativat panostusta ja kovaa työtä.

Tällä karkealla systeemitasolla on vaikea sanoa kuinka paljon on oikeasti muuttunut. Kysehän on siitä että ellei muutos näy siellä viikottain junnujen kanssa tekemisessä olevien valmentajien tasolla, edistystä ei tapahdu.

Kyllä se 16 joukkuetta riittää pitkälle. Varmaan 80% maajoukkuejunnuista tulee niiden kautta tulevaisuudessakin. Eri asia on yksittäiset
lahjakkuudet, joita voi tulla mistä tahansa ja jotka pitää pystyä ohjaamaan huipulle vieviin putkiin.

Nyt pitäisi junnumaajoukkueiden ympärille kerätä huippuvalmennustiimit, jotka pitäisivät tiivistä yhteyttä seuroihin. Yksi tärkeä palikka pitäisi olla taktisen osaamisen tuominen mukaan. Todennäköisesti tarvitaan ulkomaista osaamista.  Junnuissakin pitäisi nähdä, että yleisvalmentaja ei huipulla riitä vaan tarvitaan spesialisteja tueksi. Siis ihan futiksen ytimeen, ei vain juoksu tms tukitoimiin. Jos tällainen huipputiimi koottaisiin junnumaajoukkeen (tietyt ikäkausijaot?) yhteyteen se säteilisi niihin 16 joukkueeseen ja muihinkin. En epäile nykyisten maajoukkuevalmentajien yleisosaamista, mutta nyt tarvittaisiin toimia, jotka toisivat uutta virtaa tekemiseen. Ei voida lähteä siitä että maajoukkue on kunniakas edustustehtävä riiippumatta siitä mitä siellä tehdään.

Jos liiton johdolla maajoukkuetoiminta ei kehity, mitä vaihtoehtoja sitten olisi junnuhuipun kehittämiseksi? Pitäisikö seurojen rakentaa uusi yhteinen taso kansainväiseen toimintaan, jolloin seurojen huippujunnuista koottaisiin ryhmiä, jotka osallistuisivat kansainvälisiin turnauksiin ja toimintaan. Suomen sisällähän yhteiset edarit on arkea, mutta  "vientipuolella" kaikki seurat toimivat yksinään. Tämä on suorastaan outoa. Onko mahdoton ajatus, että kansainvälisissä turnauksissa näkyisi Team Turku, Team Oulu tyyppisiä kokonaisuuksia.

SHA on tärkeä. Se tutkii, tuo informaatiota tarjoaa keskustelupaikan jne. Se siis tarjoaa tukea tason nostoon. Ei pidä kuitenkaan harhautua ajattelemaan niin, että se voi tasoa nostaa

[SirL]

Olen sataprosenttisesti samaa mieltä kaikkien yllä olevien kanssa suomalaisten pelaajien pelikäsityksen heikkoudesta.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että monissa seuroissa ja myös Palloliitossa tämä on tiedostettu. Kyllä valistuneimmissa suomalaisseuroissa on luettu horst weinit yms. ja harjoittelu on varmasti muuttunut parempaan suuntaan.

Jälleen erinomainen viesti, josta ei voi muuta kun olla suurelta osin samaa mieltä, mutta tähän nyt kommenntti kuitenkin. Eli eikö Horst Weinin opit ole kuitenkin enemmän juniorivalmennukseen kun vanhempiin nuorisoikäluokkiin ja nuorten aikuisten valmentamiseen keskittyviä? Pelikäsityksen ja taktisen kypsyyden välille voidaan vetää vielä selvähkö raja, vaikka ensimmäinen, johon ne Weinin opit keskittyy, onkin se tärkempi.

Sitä siis ainakin oma viestini koski, vaikka otsikossa puhutaankin juniori- eikä nuorisovalmennuksesta. Lähes poikkeuksetta ulkomaille siirtyvien ihan aikuisikäisten pelaajien kohdalla saa kuulla, kuinka siellä suomalaisille tulee täysin uutena asiana pelin taktinen puoli.

[zekki]

Esimerkkinä mittareista, bencmerkkauksesta ja riskeistä on esimerkiksi tämä treenauksen määrä. Nyt nostetaan reilusti, vaikka eniten treenanneilla on polvet ja nilkat hajalla jo todella varhain, eli jotain on nyt treenaamisessa vialla. Tätä kun ei mitata, ei sitä huomata. Varmasti pitää harjoitella enemmän, mutta miten ja mitä kannattaa harkita aika tarkkaan. Siitä ei hyödytä, jos ollaan huipulla 12 vanhoissa mut ura loppuu 15 vanhana, kun paikat ei kestä.

Todella tärkeä teema. Jos Suomessa otetaan yhtään asiaa miettimättä lähtökohdaksi se fyysinen harjoittelu joka on suunniteltu lontoolaisen, amsterdamilaisen tai milanolaisen junnun perusliikunnan päälle, mennään helposti aivan metsään. Verrattuna keskieurooppaiseen keskivertonuoreen suomalaiset nuoret ovat edelleen liikuntakansaa. Perusliikuntaa on ihan eri tavalla kuin isojen kaupunkien kasvateilla.

Futishan on muutenkin fyysisesti raskas laji. Peliaikana ei tehdä juurikaan vaihtoja, pelikenttä on iso ja tempo kiihtyy. Jos pelaaja liikkuu n. 10 km kaksi kertaa viikossakin kilpatahtia rasitus on todella kova. Jos nuorella on fysiikassa heikkoja paikkoja, on suuri vaara että ajetaan rasitussiedon yli ja pysyviin ongelmiin. Jos pelaaja joutuu lopettamaan, kyse ei ole vain yksilökatastrofista vaan sitten menetetään ne erityistaidotkin, joita näillä fyysisesti herkemmillä pelaajilla usein on. Selviäisikö Suomen "Messi" nyt näköpiirissä olevasta treeniputkesta.

Modernin futiksen fyysisen puolen kehitys tapahtuu pelikentän, harjoituskentän ja kuntokeskuksen kolmiossa. Jälkimmäisestä on yksinkertaistavaa puhua kuntosalina. Onhan siellä paljon muutakin. Ammattimainen futiskunnon kohotuskaan ei tarkoita sitä että lähdetään hillittömään lenkkeilyyn vaan ensin tutkitaan millä alueilla pelaaja on huonossa kunnossa ja siten suunnitellaan mitä tehdään - siellä kuntokeskuksessa. Juoksumatot on korvanneet lenkkipolun. Aivan tavallinen kunnon kohotuskin on lähentynyt sitä mikä yleensä liitetään vammoista palautumiseen.  Suomalaisille vapaana luonnossa viilettäneille tällainen urbaani fyysisen treenauksen ympäristö alkaa tulla normaaliksi vasta isommissa kaupungeissa varttuneiden sukupolvien myötä.

Tämä on selvästi alue, jossa SHA voisi mennä nykyistä pidemmälle. SH varmaan olisi mielellään apuna avaamassa saksalaisia ovia tällä osaamispuolella. 

[John Rambo]

Hyviä ja mielenkiintoisia viestejä kaikilta, anteeksi kun palaan hetkeksi vanhaan ja osittain jo käsiteltyihin asioihin.

On tässä kyllä hieman komiikkaa. Meillä ihannoidaan SH- Akatemian fyysisiä testejä tajuamatta, että joskus peruskoulussa ei päässyt luokalta liikunnassa, jos samoja suorituksia ei kyennyt suorittamaan. Siis ihan jokainen, ei vain valikoitu lahjakkuus.

Eihän kyse ole todellakaan mistään ihannoinnista. Kuka tahansa terve lapsi myös oppii kyseiset liikkeet jo pienellä vaivalla lähes täysien pisteiden arvoisiksi, kuten Lampinenkin on useaan otteeseen todennut. Se sen sijaan on faktaa, että nykynuorille ja -lapsille jopa tuollaiset liikunnalliset perussuoritukset ovat erittäin vaikeita. Tämä kertoo karua kieltään suomalaisen liikunnan ja urheilun tilasta, paljon on töitä edessä.

Puhumattakaan siitä, että hollannin tai italian jalkapalloa ja valmennusta ihannoivat eivät näe, saati käsitä pelin geometrian, välittömän reagoinnin  pelikaverin liikkeeseen ja yhdessä kentän alueen yli liikkumisen olevan sisäänrakennettuja suurimpaan osaan meidän 5 vs. 5 peleihin, josta joskus herkkyysiässä jokainen myös futista harrastava on päässyt nauttimaan.
-----
Ei Pohjanpalo sattumalta ole lahjakkain hyökki tässä maassa tai vanhat konnat haastatteluissa nosta esille, kuinka liikunnasta ja eri peleistä on ollut hyötyä futisuralle. Ne on saaneet sen lisän muualta, mitkä erottaa jyvät akanoista ja kompensoi futiskulttuurin suomalaisen kypsymättömyyden. Jotkut pitkälle kehittyneet jalkapallokulttuurit osaa saman pohjan luoda vain futiksella. Sitä ei yhden päivän bencmerkkauksella Belgiassa opita.

Meinaatko ihan vakavissasi, etteivät mm. pahimpien Kaikki Pelaa-aivopierujen keskeltä kaikesta huolimatta ylöspäin ponnistavan Pohjanpalon kasvattajaseurat ole miettineet miten Pohjanpalosta ja hänen kaltaisistaan saataisiin tehtyä vieläkin parempia? Ei kyseessä ole yhden päivän benchmarking-kurssi Belgiassa tai vaikka viisi vastaavaa, vaan vuosikausien kehitystyö, jonka suhteen toiset ovat hieman pidemmällä, toiset aloittelemassa. Suurinta osaa ei ikävä kyllä edes kiinnosta. Mun mielestäni on hienoa, että HJK:ssakin tunnustettiin melkolailla avoimesti, että Pohjanpalon(kin) kanssa oltaisiin voitu tehdä juttuja paljon paremmin pelaajalle optimaalisen kehityksen kannalta.

En vain ymmärrä lähtökohtaisesti näkökulmaasi, jossa lähtökohtaisesti mikään ei toimi edes Suomen parhaissa seuroissa. Itse uskoisin suomalaisen jalkapallon tilan olevan huomattavasti parempi jos myös tietyistä asennevammoista päästäisiin eroon. Lähtökohtaisesti kehittymisen kannalta on luonnollisesti tärkeää tunnustaa ja tunnistaa ne kohdat, joissa me olemme jäljessä ja jatkaa kehitystä niistä lähtökohdista, siinä olen kanssasi samoilla linjoilla. Lisäksi olen lähes samaa mieltä J. Soinin kanssa siitä, että olemme tällä hetkellä kaikessa jäljessä. Tosin väitän, että ainakin Suomen parhaissa seuroissa joitakin juttuja tehdään jopa keskimäärin paremmin kuin maailmalla. Suomessa keskustellaan todella paljon pelaajia kehittävästä pelitavasta ja pallonhallinnasta, mikä onkin mielestäni ainoa oikea tie junnujen suhteen. Silti olen nähnyt junioreiden kv. pelejä, joissa Euroopan suurimpien seurojen juniorit pelaavat vain ja ainoastaan tuloksesta tinkien pallonhallinnasta ja pelitavasta. Ei siinä paljon kierrätyksiä näkynyt, kun pojat lähtivät hyökkäämään. Toisaalta taas myös heillä on tuollaiseen varaa ainakin huipputurnauksissa, kun seuran takana oleva massa on huomattavasti suurempi sekä uskollisempi.

Itse lähtisin idealistina mieluummin rakentamaan entistä parempaa ja tehokkaampaa toimintamallia jalkapallon sisällä sen sijaan että ulkoistaisin pelin ja pelinalaisten, lajien kesken jokseenkin samankaltaisten toimintamallien opettamisen muille. Lisäksi sinä itse totesit, etteivät suomalaisvalmentajat kykene opettamaan pään nostamista ylös 12 ikävuoteen mennessä, olen asiasta erittäin eri mieltä. Osut kuitenkin nappiin siinä, että mittareiden valinnan suhteen on oltava todella tarkka, ja ymmärrettävä täsmälleen mitä mitataan ja miten ko. ominaisuuksia kehitetään. Silti voitaneen sanoa, että jalkapallon kannalta erittäin yksinkertaistettujen testienkin suhteen olemme kokonaisuutena karmeassa jamassa, kultamerkkisuoritus taitokisoissa kun ei oikeasti kovin paljoa vaatisi.

Itse kuitenkin preferoisin tuon käsillä pelaamisen tapahtuvan jalkapalloharjoituksissa pelaten esimerkiksi viivanylityspeliä tai alueelle sisään -peliä ensin käsin ja sitten normaalisti jaloin.

Sama. Lisäksi perusmuotoja ja tyhjään tilaan liikkumista opetellessa nappulaiässä esimerkiksi ns. höynäneliössä on hyvä aloittaa homma ensin käsin edeten sitten syöttämiseen jaloin. Ei tuossa mistään mullistuksesta ole kysymys.

Viesti kokonaisuudessaan sisälsi paljon asiaa, mutta lainaamassani pätkässä on argumentaation kannalta katsottuna se ongelma, että ns. objektiiviseksi näkökulmaksi viesti oli kirjoitettu tukemaan subjektiivista näkemystä.

Pointti keskustelun toistumisesta oli toki hyvä, mutta se nyt vain on sellainen asia mikä tapahtuu aina kun jollakulla herää ihmetystä aiheesta - mikä ei ole lainkaan huono asia esimerkiksi uusia toimijoita ajatellen.

Ei keskustelupalstalla taida olla edes olemassa ns. objektiivista näkemystä?! Muuten kyseessä ei ollut niinkään heitto uusille toimijoille tai kirjoittajille, vaan muutamille nimimerkeille jotka ilmeisesti testatakseen tuntuvat pyörittävän samaa levyä uudelleen ja uudelleen. Toisaalta mikäpä minä olen valittamaan, niinhän mä itsekin toistan jatkuvasti samaa kaavaa täällä. Viihdettä tämä keskustelu kuitenkin vain on, oikea työ tapahtuu edelleen kentillä. Nostan virtuaalista hattuani kaikille tekijöille sekä varsinkin niille, jotka pyrkivät kehittämään itseään toiminnassa jatkuvasti.

En puutu muuhun huru-ukkoiluun, mutta otetaan tää nyt framille. Tällaista argumentoitua vastausta en muista nähneeni, kun on kysytty, miksei muiden lajien oppeja voi käyttää hyväkseen. Sen sijaan jokunen haista-nyt-jo-vittu on kyllä esiintynyt, kun tosivalmentajat ovat argumentoineet.

Itse en ole kyllä moiseen törmännyt, en tällä palstalla enkä onneksi elävässä elämässäkään. Käytännössä kaikki ns. eliittiseurat käyttävät nappulaikäisissä hyödykseen muiden lajien ammattilaisia. Ei siinä ole mitään sen ihmeellisempää, vaikka onneksi rakas lajimmme on niin monipuolinen, että sen avulla kykenee kehittämään ominaisuuksia muutenkin varsin monipuolisesti.

Siitä huolimatta esimerkiksi meillä luotetaan juoksuvalmennuksessa ammattilaiseen samoinkuin motoriikan treenaamisessa.

Hieno juttu! Kai näin on myös itse futiksen suhteen, se kai kuitenkin on se jalkapalloseuran toiminnan ydinalue?

Esimerkkinä mittareista, bencmerkkauksesta ja riskeistä on esimerkiksi tämä treenauksen määrä. Nyt nostetaan reilusti, vaikka eniten treenanneilla on polvet ja nilkat hajalla jo todella varhain, eli jotain on nyt treenaamisessa vialla. Tätä kun ei mitata, ei sitä huomata. Varmasti pitää harjoitella enemmän, mutta miten ja mitä kannattaa harkita aika tarkkaan. Siitä ei hyödytä, jos ollaan huipulla 12 vanhoissa mut ura loppuu 15 vanhana, kun paikat ei kestä.

Tässä on selkeästi kyse epäpätevyydestä seuratasolla, ei sinänsä liittotason mittareiden epäonnistumisesta. Suosittelen mittaamaan asiaa seuran sisällä ja pohtimaan harjoitusten rakennetta, sisältöä ja kuormitusta. Sykemittareita, fysioterapeutteja ym. avustavia välineitä sekä henkilöitä on tarjolla runsaasti jopa pienimmillä paikkakunnilla.

Verrattuna keskieurooppaiseen keskivertonuoreen suomalaiset nuoret ovat edelleen liikuntakansaa. Perusliikuntaa on ihan eri tavalla kuin isojen kaupunkien kasvateilla.

Ohhhoh, onko tästä faktaa tarjolla jossain?

[Superjunnukoutsi]

Suomessa keskustellaan todella paljon pelaajia kehittävästä pelitavasta ja pallonhallinnasta, mikä onkin mielestäni ainoa oikea tie junnujen suhteen. Silti olen nähnyt junioreiden kv. pelejä, joissa Euroopan suurimpien seurojen juniorit pelaavat vain ja ainoastaan tuloksesta tinkien pallonhallinnasta ja pelitavasta. Ei siinä paljon kierrätyksiä näkynyt, kun pojat lähtivät hyökkäämään. Toisaalta taas myös heillä on tuollaiseen varaa ainakin huipputurnauksissa, kun seuran takana oleva massa on huomattavasti suurempi sekä uskollisempi.

Ja sitten ihmetellään miten se keski-eurooppalainen jalkapalloilija kykenee tekemään ratkaisuita kentällä ja suomalainen ei. Mahtoikohan olla tämä samainen ketju, mihin jo aiemmin kirjoitin, että "suomalaisen toimintamallin" (millä alalla tahansa) ongelma on, että joku keksii asian mikä toimii, Suomessa se tehdään potenssiin kaksi ja heivataan helvettiin kaikki mikä omasta tekemisestä teki hyvää - ja sitten ihmetellään missä vika (bisnesmaailmassa tätä näkee paljon muuallakin kuin vain Suomessa).

Keskustelu on toki hyväksi, osoittaa ainakin sen, että halua on toiminnan parantamiseen. Keskustelussa tosin on yksi paradoksi, sillä pallonhallintaa pitäisi opettaa jo pienille junnuille, mutta taktiikkaa ei.

Ei keskustelupalstalla taida olla edes olemassa ns. objektiivista näkemystä?! Muuten kyseessä ei ollut niinkään heitto uusille toimijoille tai kirjoittajille, vaan muutamille nimimerkeille jotka ilmeisesti testatakseen tuntuvat pyörittävän samaa levyä uudelleen ja uudelleen. Toisaalta mikäpä minä olen valittamaan, niinhän mä itsekin toistan jatkuvasti samaa kaavaa täällä. Viihdettä tämä keskustelu kuitenkin vain on, oikea työ tapahtuu edelleen kentillä. Nostan virtuaalista hattuani kaikille tekijöille sekä varsinkin niille, jotka pyrkivät kehittämään itseään toiminnassa jatkuvasti.

Niin, se toisto siis on hyväksi, kun keskustelu pysyy pinnalla uusille toimijoillekin. Ja aina sieltä joku uusikin tiedonjyvänen putkahtaa esiin.

Objektiivisia näkemyksiä näkee kyllä aika harvoin, mutta erittäin hyvin kirjoitettu viestisi oli sisällöltään lopulta samaa "juupas-eipäs" kuin kaikki muukin. Sitä siis tarkoitin.

[Earl Godwin]

Todella tärkeä teema. Jos Suomessa otetaan yhtään asiaa miettimättä lähtökohdaksi se fyysinen harjoittelu joka on suunniteltu lontoolaisen, amsterdamilaisen tai milanolaisen junnun perusliikunnan päälle, mennään helposti aivan metsään. Verrattuna keskieurooppaiseen keskivertonuoreen suomalaiset nuoret ovat edelleen liikuntakansaa. Perusliikuntaa on ihan eri tavalla kuin isojen kaupunkien kasvateilla.

Onko tälle jotain tutkimusviitteitä perusteluksi? En oikein näe, miten hesalaisen tai edes turkulaisen nykylapsen liikuntamäärä olisi sen isompi kuin oikean metropolin kasvatin.

[Led It Be]

Nythän ongelmiin on ratkaisu SHA. Sieltä tulee tutkittua tietoa ja saadaan faktaa siitä miten pelaajat kehittyvät.

Ihan terveellä järjelläkin sen tietää (ja on nähnyt), että Suomessa:

- keskustelu jalkapallosta on ollut viimeiset 50 vuotta minimaalisella tasolla
- on nähty brittipalloa televisiosta ja toimittu pitkä päätyyn ja perään ideologialla
- taktiikasta (Mikä se on?) ei ole ollut mitään ymmärrystä
- on luultu, että jalkapallo on sitä, että pallo heitetään kentällä ja jätkät juoksee perässä ja potkii

Tämän nyt ymmärtää tyhmäkin. Minkäänlaista valmennusosaamista ei Suomessa ole LAAJAMITTAISESTI levitetty kaikkien tietoon.

Näiltä pohjilta...

[zekki]

Onko tälle jotain tutkimusviitteitä perusteluksi? En oikein näe, miten hesalaisen tai edes turkulaisen nykylapsen liikuntamäärä olisi sen isompi kuin oikean metropolin kasvatin.

Täytyypä ottaa takaisin väitettä yleisellä tasolla.  Tieto perustui keskusteluihin ihmisten kanssa eri maista, jotka valittavat nuorten liikunnan määrän putoamista, mutta kun sitä rupesi katsomaan, enpä tiennytkään että Suomessa on tilanne yleisesti ottaen noin huono. Aika hämmentävää. Onko suomalaiset pudonneet jonnekin puoliväliin. Urbaani liikuntakulttuuri on jäänyt kehittymättä vai mistä oikein on kyse?

http://www.oecd-ilibrary.org/docserver/download/8110161ec023.pdf?expires=1369947270&id=id&accname=guest&checksum=FCE652DC9E38D2F17655B01CE2FBC67D

Nyt kyse on kuitenkin ollut siitä motivoituneesta joukosta, joka kyllä liikkuu ja ongelmatkin sitten siellä päässä että tehdään oikeita asioita eikä ylirasiteta kehoa.

[Led It Be]

Motivaatio on keskeinen asia ja sen ruokkiminen. Ja positiivinen kannustaminen.

Pääasia on valmentajille, jotka toimii hakea tietotaitoa mahdollisimman paljon ja saada mahdollisimman paljon pallokosketuksia ja tilanteita pelaajille. Koko ajan positiivisessa ja kannustavassa, mutta vaativassa ilmapiirissä. Kyllä ne lahjakkuudet sitten sieltä nousee siitä ei tarvitse huolehtia vaan siitä, että parasta mahdollista valmennusta on tarjolla.

Kun PUTKI saadaan kuntoon ja on näyttöä siitä, että timantteja syntyy, niin sehän kiihottaa ja innostaa entistä enemmän pelaajia lajin pariin.

Jos kerran 20h on se mitä pitää tavoitella, niin sitä pitää tavoitella, mutta mahdollisimman positiivisessa ja innostavassa meiningissä. Jos lähelle tuota pääsee ja kipinä ja motivaatio pystytään säilyttämään, niin sieltä ne timantit nousee.

Tottakai määrä lisäksi myös laatu on keskeinen asia. Asiat pitää tehdä laadukkaasti ja jakaa tietotaito suomalaisten kesken mahdollisimman laajalle kaikille.

Ammattivalmentaja on se, joka pystyy nostamaan "kenen tahansa" pelaajan tasoa, pelasi tämä sitten millä tasolla tahansa. Ja ammattilainen suhtautuu jokaiseen pelaajaan millä tahansa tasolla samalla tavalla. Eikä koskaan syrji ketään.

On sanomattakin selvää, että pelaajat tulevat pelaamaan ja valmentautumaan useiden valmentajien alaisuudessa ja näitten kaikkien valmentajien alaisuudessa pitäisi saada parasta mahdollista valmennusta.

Vaikka kaikista ei tulisikaan huippupelaajia, niin näistä voi tulla myöhemmin lajin pariin valmentajia, seuratoimijoita ja taustavaikuttajia. Näin saadaan isompaa massaa lajin pariin eri rooleihin. Tämä puolestaan tarkoittaa entistä enemmän intohimoisia jalkapallotoimijoita ja parempia ja parempia valmentajia. Sen takia on tärkeää tuottaa kaikille mahdollisimman positiivinen valmennuskokemus, joka ei jää kiinni ainakaan valmennuksen tasosta.

Ammattilainen tietää, että kaikista ei tule huippupelaajia, mutta se ei vaikuta hänen suhtautumiseensa työskenteli hän sitten minkätasoisten pelaajien kanssa tahansa. Jokaisen kanssa valmennus on niin laadukasta kuin mahdollista.

[zekki]

Junnujen uraputket maailmalle monipuolistuvat, pohjoismainen reittikin vahvistuu


http://kapylanpallo.fi/k%C3%A4pyl%C3%A4n-pallon-matias-lindforsin-uusi-seura-ruotsalainen-if-brommapojkarna


http://jalkapallo.ols.fi/index.php/salibandy-uutiset/entry/ols-pelaaja-sopimukseen-if-brommapojkarnan-kanssa

[drone]

Junnujen uraputket maailmalle monipuolistuvat, pohjoismainen reittikin vahvistuu

Belgialla menee kuulemma junnutoiminnassa tätä nykyä hyvin. Yksi putkenhaara siis sinne.

[Uttiv]

En tiedä mikä olisi tälle oikea topic, mutta laitanpa tämän nyt tähän. Olin nimittäin päiväkodissa työssäoppimassa ja pidin 4-6 vuotiaille lapsille   jalkapalloa toimintahetkinä. Aikaisemmin olen valmentanut vähän vanhempia ja ennakkoon epäilytti, miten pelit onnistuu noin pienillä lapsilla, mutta iloiseksi yllätykseksi huomasin että pelit onnistui hyvin! Iloista pelaamista, sovelletuilla säännöillä. Suurin osa lapsista innostui pelistä ja vanhemmiltakin tuli postiivista palautetta. Mutta. Näyttöviikon jälkeisessä arvioinnissa opettaja-arvioija sekä työpaikkaohjaaja tyrmäsivät
jalkapallon päiväkodin ohjelmaan nivoutumattoma. En ollut uskoa kuulemaani. Perusteluitani sen sopivuudesta ei kuunneltu.Kovin kummallista asennetta.. lieneekö kuinka yleistä päiväkodeissa, että jalkapalloon ja liikuntaan suhtaudutaan jopa negatiivisesti?

[drone]

Näyttöviikon jälkeisessä arvioinnissa opettaja-arvioija sekä työpaikkaohjaaja tyrmäsivät
jalkapallon päiväkodin ohjelmaan nivoutumattoma. En ollut uskoa kuulemaani. Perusteluitani sen sopivuudesta ei kuunneltu.Kovin kummallista asennetta.. lieneekö kuinka yleistä päiväkodeissa, että jalkapalloon ja liikuntaan suhtaudutaan jopa negatiivisesti?

Olisi mielenkiintoista tietää, millaisesta "ohjelmasta" sitten on kysymys. Mikä sopii päiväkodin "ohjelmaan", ja mikä ei?
Tuleeko työssäoppimiskoulutuksen puolelta tähän jotakin vaatimuksia?

Taustoja tietämättä on vaikea ottaa kantaa, mutta kuulostaa kyllä kummalliselta.

[sateentekijä]

Omaa kokemusta on ainoastaan omien lasten päiväkodista. Siellä tuntuvat 5-6 vuotiaat pojat pelaavan jalkapalloa lähes päivittäin, myös talvella =).
Voi olla että asiaan vaikuttaa se että muutaman työntekijän lapset pelaavat jalkapalloa.

[Superjunnukoutsi]

En tiedä mikä olisi tälle oikea topic, mutta laitanpa tämän nyt tähän. Olin nimittäin päiväkodissa työssäoppimassa ja pidin 4-6 vuotiaille lapsille   jalkapalloa toimintahetkinä. Aikaisemmin olen valmentanut vähän vanhempia ja ennakkoon epäilytti, miten pelit onnistuu noin pienillä lapsilla, mutta iloiseksi yllätykseksi huomasin että pelit onnistui hyvin! Iloista pelaamista, sovelletuilla säännöillä. Suurin osa lapsista innostui pelistä ja vanhemmiltakin tuli postiivista palautetta. Mutta. Näyttöviikon jälkeisessä arvioinnissa opettaja-arvioija sekä työpaikkaohjaaja tyrmäsivät
jalkapallon päiväkodin ohjelmaan nivoutumattoma. En ollut uskoa kuulemaani. Perusteluitani sen sopivuudesta ei kuunneltu.Kovin kummallista asennetta.. lieneekö kuinka yleistä päiväkodeissa, että jalkapalloon ja liikuntaan suhtaudutaan jopa negatiivisesti?

Omat lapset eivät ole päiväkodissa, mutta läheistä päiväkotia seuratessa olen kiinnittänyt siihen huomiota, että mitään (ei niin minkäännäköistä) ohjattua ohjelmaa siellä ei ulkona ole, ainoastaan vapaata ulkoilua.

[Uttiv]

Olisi mielenkiintoista tietää, millaisesta "ohjelmasta" sitten on kysymys. Mikä sopii päiväkodin "ohjelmaan", ja mikä ei?
Tuleeko työssäoppimiskoulutuksen puolelta tähän jotakin vaatimuksia?

Taustoja tietämättä on vaikea ottaa kantaa, mutta kuulostaa kyllä kummalliselta.

Lähihoitajakoulutuksesta kyse ja liikunta ja leikki nyt ainakin kuuluu jokaisen päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmaan. Jalkapallossa yhdistyvät nämä molemmat. Näyttöön kuului toimintahetken ohjaus, jossa siis pidin jalkapalloa ja se meni hyvin. Minulle ehkä nyt vaan sattui näytönvalvojiksi sitten ihmiset jotka eivät pidä liikuntaa niin tärkeänä lapsille. Pisti vaan miettimään onko tämä miten yleinen asenne päiväkodeissa työskentelevillä? Kävin kyllä juttelemassa jälkeenpäinkin jalkapallosta päiväkodilla jossa harjoittelin kun asia ihmetytti ja vastaukseksi tuli, että futiksen olisi täytynyt jotenkin sopia kevään teemaan tms. liikuntamuotona muuten ok. En vaan ymmärtänyt vieläkään. Futista voi kyllä pelata talvella sisälläkin. Itse näin sen sopivana vastapainona muulle toiminnalle, joka ei ollut kovin liikunnallista.
Tästähän on tehty viimeaikoina tutkimuksiakin, että päiväkodeissa liikuntaa on aika vähän. Oman kokemuksen pohjalta voin allekirjoittaa.

[Uttiv]

Omaa kokemusta on ainoastaan omien lasten päiväkodista. Siellä tuntuvat 5-6 vuotiaat pojat pelaavan jalkapalloa lähes päivittäin, myös talvella =).
Voi olla että asiaan vaikuttaa se että muutaman työntekijän lapset pelaavat jalkapalloa.

Hyvä homma! Näin se pitäisi ollakin

[Uttiv]

Omat lapset eivät ole päiväkodissa, mutta läheistä päiväkotia seuratessa olen kiinnittänyt siihen huomiota, että mitään (ei niin minkäännäköistä) ohjattua ohjelmaa siellä ei ulkona ole, ainoastaan vapaata ulkoilua.

Samaa olen ihmetellyt. Joskin myös vapaata olemistakin pitää olla. Ulkona voisi joku pitää vaikka ohjattua liikuntaa (futista) niille, jotka haluavat pelata.

[Ricardo Leite]

Saletisti kohdalle osunut jotain vitun steinerspedejä. Jalkapallo on pahasta, koska kilpailu ja siinähän toinen voi olla huonompi kuin toinen.