Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[caucho]

Saletisti kohdalle osunut jotain vitun steinerspedejä. Jalkapallo on pahasta, koska kilpailu ja siinähän toinen voi olla huonompi kuin toinen.

Itse olin pikkupoikana vitun steinerspedejen päiväkodissa ja kesäisin ei ulkona muuta tehtykään kun pelattiin futista.

[Kaihlamo]

Ei ole yleistä asennetta omien kokemusten mukaan. Itse vetänyt pk- ja eskarifutista useasti ja vastaanotto on ollut pelkästään erittäin positiivista niin päivähoidonjohdon, päiväkotien työntekijöiden sekä lasten vanhempien toimesta. Itseasiassa kaikki ovat pitäneet sitä erittäin toivottuna toimintana ihan motoriikan kehittymisen kannaltakin, kun jalkapallo on niitä ainoita liikuntamuotoja jossa jalka-silmäkoordinaatio kehittyy. Lisäksi ulkoliikuntana ja sosiaalisena pelinä jalkapallo istuu erittäin hyvin päiväkotien päiväohjelmaan vapaan ulkoleikin korvaajana.

Eli sun kohdalle osunut harvinaisen mulkut valvojat, joita Kimimäisesti sanottuna pitäisi lyödä naamaan.

[joks11]

Minäkin vedin toissakeväänä futissessioita päiväkodeissa. Ei tarvinnut hirveästi myydä kun soitin ja tarjosin, aika saman tien saatiin sovittua yksityiskohdat.

Nuo "kevään teema"-lässytykset kuulostavat siltä että päiväkodinjohtajana on joku kontrollifriikki kusipää joka haluaa pitää kaikki langat käsissään ja se onnistuu ainoastaan luomalla päiväkohtaisen toimintakalenterin mistä ei poiketa yhtään.

[Sepe sus]

Pikaisesti kävin oman vanhan joukkueen historiatietoja lävitse:
V 2007: Pelaajat 9-10v. 168 tapahtumaa / vuosi.
V 2008 Pelaajat 10-11v. 247 tapahtumaa / vuosi.
V 2009 Pelaajat 11-12v. 217 tapahtumaa / vuosi.
Oliko liikaa vai liian vähän?

Nämä olivat vuosia, jolloin puhuttiin kaikki pelaa- systeemeistä jne. Itse en mistään mitään välittänyt vaan vedettiin ihan omaa linjaa. On ylhäällä maalitekijät, tulokset, sarjataulukot. Pelaajakehitys oli asia no. 1 ja tähtäin kaukana tulevaisuudessa. yhtään kunnon talenttia ei joukossa ollut (yksi olisi voinut olla, mutta lopetti). Tuosta jengistä jäljellä vielä 5 pelaajaa nykyisessä B-junnujoukkueessamme.

Paljonko sulla on ollut pelaajia ringissä kaiken kaikkiaan minäkin vuonna ja mitkä olivat seuran ja joukkueen tavoitteet? Olen tässä kolmisen tuntia lueskellut ketjua ja tähän olen päässyt, sori jos joku on kysynyt samaa asiaa..

Ja lisäyksenä minkäkokoisessa seurassa ja kaupungissa toimit?

[Messi]

Paljonko sulla on ollut pelaajia ringissä kaiken kaikkiaan minäkin vuonna ja mitkä olivat seuran ja joukkueen tavoitteet? Olen tässä kolmisen tuntia lueskellut ketjua ja tähän olen päässyt, sori jos joku on kysynyt samaa asiaa..

Ja lisäyksenä minkäkokoisessa seurassa ja kaupungissa toimit?

V. 2007 pelaajia 17 (Joukkue perustettiin maaliskuussa kaupungin nappulaliigapelaajista. Yli puolet pelaajista oli toisen lajin harrastajia. Pelattiin piirisarjaa ja turnauksia sekä kahdella joukkueella kaupungin nappulaliigaa. Kaksi pelaaja lopetti kesken kauden.)

V. 2008 pelaajia 17 (Tämä oli joukkueen hyvä vuosi. Pelattiin piirisarjaa ja alueen turnauksia hyvällä menestyksellä. Saatiin kaksi uutta pelaaja rinkiin).

V. 2009 pelaajia 12 (Osa toisen lajin harrastajista ja huonoiten sitoutuneet heitti leikin kesken ja mukaan tuli muutama uusi pelimies alueen toisesta seurasta. Menestystä ei enää tullut).

V. 2010 Löimme hynttyyt yhteen alueen toisen seuran vuotta vanhempien joukkueen kanssa ja yritettiin pitää toimintaa yllä tällä tavalla.

Ei ollut varsinaisia joukkueen tavoitteita. Tärkeintä oli viedä niitä innokkaimpia futaajia eteenpäin. Pieni seura oli ja pieni kaupunki, jossa futis ei todellakaan ole se ykköslaji

[Ricardo Leite]

Nuo "kevään teema"-lässytykset kuulostavat siltä että päiväkodinjohtajana on joku kontrollifriikki kusipää joka haluaa pitää kaikki langat käsissään ja se onnistuu ainoastaan luomalla päiväkohtaisen toimintakalenterin mistä ei poiketa yhtään.

Joita löytyy naispuolisista päiväkodinjohtajista noin sata sadasta. Pahoittelen seksismiä, koska realismi.

[Sepe sus]

Hmmm.. Paljon hyviä mietteitä ja olen itse monestakin asiasta samaa mieltä monenkin eri kirjoittajan kanssa. Mieleeni jäi ainakin moni J.Soinin ajatuksista niitä kuitenkaan sen enempää erottelematta.

Päällimmäisiä ajatuksia junioritoiminnan korjaamiseksi. Ne ketä kiinnostaa, koittakaa ymmärtää meikäläisen verbaalista oksennusta:



Seura:
- Tiedostettava seuroissa oma lähtötilanne sekä tavoiteltava maali. Siihen sitten tarvittavat työkalut ja tarkastelupisteet ja -keinot.
- Seurojen olisi ensimmäisenä selkeämmin erikoistuttava, näin harrastajat osaavat hakeutua itselle sopivaan toimintaan. Suuret kärkiseurat (esim. Kapä ja Ilves ja joitain muita?) varmasti kykenevät tuottamaan toimintaa eritasoilla, mutta pienille seuroille ehdottaisin erikoistumista ehdottomasti. Saisimme keskitettyä/kohdennettua vähäiset resurssimme kentällä.



Valmennus:
- Mahdollisimman motivoitunutta sekä osaavaa valmennusta läpi pelaajaputken. Ihmisiä ketkä ovat valmiita haastamaan itseään.
- Monessa viestissä mainuttu verkostoituminen seuran/joukkueiden intressien ja tavoitteiden mukaisesti.
- Mahdollisimman henkilökohtaista valmennusta yksilötasolla, toki erittäin haastavaa näillä resursseilla.
- Uskallus antaa pelata eri lajeja jaliksen ohella ja verkostoitua kyseisten lajikoutsien kanssa. esim yhdessä suunnitella nappulan viikko-ohjelmaa eri lajien välillä.


Harjoittelu:
- ehdottomasti olen tasojoukkue/-ryhmä ajattelun kannalla, koska kaikki tarvitsevat kehittyäkeen oman tasoisia ja motivoivia otteluita.
- lajiharjoittelussa keskitytään oikean taidon opettamiseen.
- opetellaan pelaamista, liikkuvat kolmiot oikeassa peliasennossa yms (joku mainitsi että ei fillarilla opi ajamaan soittamalla viulua, tai ehkä harvoin, mutta ei todista väitettä kuitenkaan isossa kuvassa vääräksi)
- pelaamisen ohella runsaasti lajitietoutta/taktiikoita nappuloiden päähän, avartaa taas esim pleikalla pelattaessa fifa14 pelaajien ymmärrystä pelistä ja kuvioista ihan eri tavalla.
- Monipuolisesti. Liiallinen lajiharjoittelu vaatii valtavasti osaamista lajikoutseilta ja monelle seuralle/perheelle tulee esteeksi ulkopuolisen oheisharjoittelun palveluiden ostaminen. Tästä syystä en lisäisi lajiharjoitusten määrää sellaiselle tasolle että ei ole mahdollista harrastaa muuta liikuntaa. Koska vuorokaudessa on syytä nappulan myös ehtiä:
1) hoitaa koulunkäynti.
2) nukkuä ja syödä oikein.(vanhemmille isosti koulutusta aiheesta)
3) harjoitella lajitaitoja.
4) pelailla/harrastaa muita lajeja/pihapelejä.
5) viettää aikaa kavereiden/perheen kanssa.
6) viihdyttää itseään konsoleilla yms muulla hauskalla toiminnolla (järkevissä määrin tietysti).

Jos joukkueen reenimärä nostetaan 5-7 tapahtumaan viikossa, kärsii useasti yllämainitusta listasta yksi tai useampi kohta. Mielestäni tällöin on vaikutusta väkisinkin drop outteihin, siirtymä-drop outteihin, palautumiseen, loukkeihin, motivaatioon, pelaajan kehittymis mahdollisuuksiin ja ties mihin. Liiallisella joukkueharjoittelulla pilataan myös mahdollisuus 10 000 toistoon/tuntiin lajitaitojen osalta, koska eikös nämä toistot tehdä vapaa-ajalla?

Itse näen Kendon yksipuolisen lajiharjoittelun ja ykköslajin valitsemisen suureksi syyksi myös jalkapallo rintamalla että huiput puuttuvat. Monipuolinen pelaaminen ja harjoittelu on unohtunut. Nyt hokijengi pelaa keskenään sabaa/fudista siirtymä/peruskuntokaudella 1-2 kertaa viikossa, mutta pelaajat eivät saa harrastaa toista lajia. Mikä järki??? Näyttäisi jopa jalikseen rantautunut tämä kammottava asia kuin lajin valinta liian nuorena.



Isosti offtopic:
Jos joskus minua siunataan lapsilla (köhöm, ainakin yksi poika olis jees), niin olen suunnitellut toteuttavani omaa NHL unelmaani seuraavasti (urheilua silmällä pitäen):

- leikin kaikkia pallopelejä/pihaleikkejä aktiivisesti mukana niin kauan kun iskä suostutaan ottamaan mukaan peleihin.
- roudaan nappulaa siihen asti, kun itse sanoo mitä tahtoo, kokonaisvaltaisesti koko kehoa harjoittavissa harrastuksissa kuten paini, judo, voimistelu yms.. Olen nimittäin nähnyt "12 vuoden valmentajauran" aikana niin mahtavia urheilijoita kyseisistä lajeista. Harmi vain että oma kompetenssi ja resurssit eivät ole mahdollistaneet moisen opettamista superjunnuille kuin satunnaisesti.

Haluan luoda mahdollisimman hyvät edellytykset harrastaa mitä tahansa liikuntaa tai vaikka nokkahuolunsoittoa, koska tiedostan seurojen rajalliset resurssit sekä osaamisen. Tosin kaikki tämä on yhentekevää, koska ilman nappulan omaa haluahan käytännössä kenestäkään ei tule huippua missään lajissa/työssä mitä hän tekee, mutta haluan antaa avaimet mihin tahansa.

Haluan siis itse valmentaa junnuja samalla mentaliteetilla kuin "valmentaisin omaa superjunnuani." Tässä olisi omia lääkkeitä juniorivalmennuksen korjaamiseksi.

Ps. En siis ole itse jalkapallon junioritoiminnassa mukana vaan mietteet ovat muodostuneet satunnaisesti eri lajien seuraamisesta.

[Sepe sus]

V. 2007 pelaajia 17 (Joukkue perustettiin maaliskuussa kaupungin nappulaliigapelaajista. Yli puolet pelaajista oli toisen lajin harrastajia. Pelattiin piirisarjaa ja turnauksia sekä kahdella joukkueella kaupungin nappulaliigaa. Kaksi pelaaja lopetti kesken kauden.)
V. 2008 pelaajia 17 (Tämä oli joukkueen hyvä vuosi. Pelattiin piirisarjaa ja alueen turnauksia hyvällä menestyksellä. Saatiin kaksi uutta pelaaja rinkiin).
V. 2009 pelaajia 12 (Osa toisen lajin harrastajista ja huonoiten sitoutuneet heitti leikin kesken ja mukaan tuli muutama uusi pelimies alueen toisesta seurasta. Menestystä ei enää tullut).
V. 2010 Löimme hynttyyt yhteen alueen toisen seuran vuotta vanhempien joukkueen kanssa ja yritettiin pitää toimintaa yllä tällä tavalla.
Ei ollut varsinaisia joukkueen tavoitteita. Tärkeintä oli viedä niitä innokkaimpia futaajia eteenpäin. Pieni seura oli ja pieni kaupunki, jossa futis ei todellakaan ole se ykköslaji

Itellä ensimmäinen ajatus on että aika paljo tapahtumia jos teillä on ollut esim 2 kk siirtymä?
                                                                             44viikkoa                 omat olisi ollut viikkotasolla
V 2007: Pelaajat 9-10v. 168 tapahtumaa / vuosi.  3,7 tapahtumaa/viikko                     3
V 2008 Pelaajat 10-11v. 247 tapahtumaa / vuosi.  5,6 tapahtumaa/viikko                    3,5
V 2009 Pelaajat 11-12v. 217 tapahtumaa / vuosi.  4,9 tapahtumaa/viikko                   3,5-4

Moni varmasti sitä mieltä että tapahtumien määrä sopiva/liian vähän. Itse olen aiemmassa viestissä perustellut näkemyksiä miksi suosin hivenen pienempää määrää joukkueharjoitusta, koska sulla oli monilaji harrastajia. Innokkaille sitten mahdollisuus reenata vanhempien junnujen mukana.. Onko näistä kuinka moni vielä muissa lajeissa esim pesis, hoki, saba joku muu?

Ainaki selkeä muutos tapahtunu sun jengissä kun 08-09 vaihtui/lopetti 30% pelaajista? Ja siinä välissä tulikin aika paljo tapahtumia..Onko sitte ollut syy-seuraus tästä vai jostain muusta (koettu epätasainen peluutus, huono ilmapiiri, sattuma, drop out, lajin vaihto yms..)

Ja sit tullaan taas siihen erikoistumiseen, siinä sinulla on ollut ainakin selkeä ajatus että kehitetään innokkaita fudareita ja toiv meestystäkin tulis ohessa. (oliko vanhemmat ja laoset tietoisia mihin olivat sitoutuneet) Kantsis ehkä miettiä esim jo aloitus vaiheessa kahden ikäluokan yhdistämistä ja näin muodostaa se kilpa- ja haastaja? Monella varmasti kokemusta näistä systeemeistä, mulla ei.. Mut tulis äkkiseltää mielee et B-junnuikäsenä olis voinu olla vielä enemmän jannuja ku 5.. Ja ei tod ollu tarkotus sit mitenkää lytätä Messi sun tekemää duunia, vaikka ehkä sellanen kuva voi välittyä mun yleisnegatiivisesta kirjoitustyylistä.

[Messi]

Itellä ensimmäinen ajatus on että aika paljo tapahtumia jos teillä on ollut esim 2 kk siirtymä?
                                                                             44viikkoa                 omat olisi ollut viikkotasolla
V 2007: Pelaajat 9-10v. 168 tapahtumaa / vuosi.  3,7 tapahtumaa/viikko                     3
V 2008 Pelaajat 10-11v. 247 tapahtumaa / vuosi.  5,6 tapahtumaa/viikko                    3,5
V 2009 Pelaajat 11-12v. 217 tapahtumaa / vuosi.  4,9 tapahtumaa/viikko                   3,5-4

Moni varmasti sitä mieltä että tapahtumien määrä sopiva/liian vähän. Itse olen aiemmassa viestissä perustellut näkemyksiä miksi suosin hivenen pienempää määrää joukkueharjoitusta, koska sulla oli monilaji harrastajia. Innokkaille sitten mahdollisuus reenata vanhempien junnujen mukana.. Onko näistä kuinka moni vielä muissa lajeissa esim pesis, hoki, saba joku muu?

Ainaki selkeä muutos tapahtunu sun jengissä kun 08-09 vaihtui/lopetti 30% pelaajista? Ja siinä välissä tulikin aika paljo tapahtumia..Onko sitte ollut syy-seuraus tästä vai jostain muusta (koettu epätasainen peluutus, huono ilmapiiri, sattuma, drop out, lajin vaihto yms..)

Ja sit tullaan taas siihen erikoistumiseen, siinä sinulla on ollut ainakin selkeä ajatus että kehitetään innokkaita fudareita ja toiv meestystäkin tulis ohessa. (oliko vanhemmat ja laoset tietoisia mihin olivat sitoutuneet) Kantsis ehkä miettiä esim jo aloitus vaiheessa kahden ikäluokan yhdistämistä ja näin muodostaa se kilpa- ja haastaja? Monella varmasti kokemusta näistä systeemeistä, mulla ei.. Mut tulis äkkiseltää mielee et B-junnuikäsenä olis voinu olla vielä enemmän jannuja ku 5.. Ja ei tod ollu tarkotus sit mitenkää lytätä Messi sun tekemää duunia, vaikka ehkä sellanen kuva voi välittyä mun yleisnegatiivisesta kirjoitustyylistä.

0. Joukkue oli alunperin sellainen, jota ei kukaan oikein halunnut ottaa vetääkseen (riesakseen?), joten yhteisjoukkue vanhemman ikäluokan (lahjakas ja menestyksennälkäinen joukkue) kanssa ei tullut kysymykseen.
1. Innokkaimmat kävi loppuvaiheessa jo varsinkin talvisin vanhempien mukana treenaamassa.
2. Kahden ikäluokan yhdistämistä yritin... liian myöhään, koska vanhempi ikäluokka ehti jo hajota. Tämän vuoksi koalaatio toisen seuran kanssa.
3. Paljon oli treenejä joo. Oliko liikaa? Ken tietää. Jos tavoitteet on korkealla, niin silloin pitää myös tehdä duunia.
4. Top 5 harjoittelijat vielä mukana l. 100% parhaista harjoittelijoista. Kertoo mitä? Mulle ainakin sen, että motivaatio tehdä pitkäjänteisesti töitä on ykköskriteeri kun nuoria pelaajia aletaan "arvottamaan".
5. Säbää, jääkiekkoa lähinnä pelailee ne lopettaneet. Ja osa lopettanut urheilun kokonaan. Varsinkin jääkiekon puolelta pelaajia jonkin verran painostettiin lajivalinnan suhteen.

[joks11]

Joita löytyy naispuolisista päiväkodinjohtajista noin sata sadasta. Pahoittelen seksismiä, koska realismi.

Oma kokemus puoltaa kyllä tasa-arvoa, miespuolisista noita on ollut yksi yhdestä

[Naklis]

Klubin Akatemia sivuilta:

http://www.hjk.fi/uutiset/3-1660/Mikko+Eskelisen+ajatuksia+suomalaisesta+junnufutiksesta


HJK Akatemia C14:n vastuuvalmentaja Mikko Eskelinen jakoi ajatuksiaan Facebookissa joukkueensa palattua Golden Talent -turnauksesta Hollannista.

”Pikkiksen” (kuvassa takarivissä keskellä) luvalla julkaisemme kirjoituksen Klubin nettisivuilla ja toivomme analyysin herättävän keskustelua niin Klubin sisällä kuin myös laajemmin suomalaisten junnuvalmentajien keskuudessa.

Ajatuksia suomalaisesta juniorivalmennuksesta Golden Talent -turnauksen valossa

Turnauksesta tuli enemmän oppia kuin osasin odottaa. Turnausjärjestäjät toimittivat kaikista peleistämme DVD:t, joista voi jälkikäteen leikata hyviä analyysivideoita.

Turnauksen loppuottelussa pelasivat Arsenal ja Anderlecht. Lohkopelissä Arsenalia vastaan meillä oli erittäin hyvät saumat ottaa vähintään tasapeli. Pelillisesti olimme ilman sinivalkoisia laseja se pelaavampi ja mielestäni parempi joukkue. Aika lähellä siis vielä ollaan, mutta tilanne voi muuttua muutaman vuoden päästä. Sen tämä turnaus kertoi.

Lopputulosta pitää kuitenkin kunnioittaa. Se kertoo, että Suomen ehkä paras -99 joukkue on tippumassa Euroopan eliitin kelkasta, jos asiat eivät muutu. Olimme ihan ansaitusti vasta sijalla 10. Saldona kolme tasapeliä ja neljä tappiota. Toki turnauksen tasosta kertoo, että Ajax pelasi viimeisessä pelissä meitä vastaan sijoista 9-10.

Tietyt asiat huolestuttavat minua suomalaisessa jalkapallossa, eikä niistä juuri käydä keskustelua. Asioiden tulee muuttua, jos me haluamme saavuttaa jalkapallon Euroopan kärkimaita. 14–17-vuoden iässä kärkimaat karkaavat ja jopa pohjoismaat....

Alla muutamia ajatuksia siitä, miksi tilanne on tällainen

1. Suomalaisten pelaajien fyysinen alivoima. Pelaajat parhaissa ulkomaalaisissa joukkueissa ovat aina fyysisesti vahvempia (biologinen ikä vs. kronologinen ikä) kuin meidän pelaajamme. Parhaat akatemiat hakevat jo tässä iässä voittoja, ja joukkueissa on aina 5-8 ikäisekseen todella isokokoista pelaajaa. Eroa suomalaiseen isoon ja nopeaan pelaajaan on siinä, että futismaiden isoilla pelaajilla pallo pysyy mukana kuin liimattuna nopeissa kuljetuksissa. Lisäksi fyysinen voima näkyy 1v1-tilanteissa.

2. Lupaavimpien pelaajien löytäminen. Pelaajien kartoitus eli scouttaaminen on Suomessa olematonta. Meillä scouttaus koetaan jotenkin hirveän kielteisenä asiana. Yleensä ensimmäinen kysymys ulkomailla on, että montako scouttia HJK:lla on? Montako scouttia ylipäätään seuroilla Suomessa on?

Parhaiden pelaajien tulee päästä riittävän hyvään ja kansainväliseen toimintaan ajoissa. Suomessa kaikki kilpailevat siitä, kuka ne hyvät pelaajat tekee. Liian moni seura luulee tekevänsä asioita laadukkaasti. Tämän seurauksena parhaat pelaajat ja valmentajat hajautuvat liikaa.

Me tarvitsisimme Belgian ja Hollannin mallin tapaisia liittovetoisia projekteja. Näissä määritettäisiin, ketkä kehittävät lahjakkaimpia ja innostuneimpia pelaajia yhteistyössä pienempien seurojen kanssa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö pienempienkin seurojen laatua pitäisi nostaa ja harrastajamääriä kasvattaa.

Tilanne konkretisoitui Hollannissa, kun kohtasimme vanhoja "tuttuja". Kaikki olivat hankkineet 2-4 todella laadukasta pelaajaa. Uskon, että ensi vuonna sama toistuu. Näin syntyy eroja, kun HJK eikä mikään muu suomalainen seura pysty samaan.

3. Laadukkaiden pelien määrän nostaminen. Tarvitsemme kovempia viikottaisia pelejä kotimaassa. Suomessa pitäisi olla 6-8 keskusta, jotka kehittävät parhaita pelaajia ja pelaisivat keskenään. Ei ole mitään järkeä pitää mukana heittopusseja ylimmillä sarjatasoilla.

4. Harjoittelun laadun parantaminen. Harjoitusten laatua ja vaatimustasoa pitää nostaa selvästi. Sen lisäksi harjoittelun pitää olla pelistä johdettua ja yksilön ominaisuuksia kehittävää. Tämä vaatii suunnittelua ja systemaattisuutta, joita harvoissa suomalaisissa seuroissa on riittävästi. Ei ehkä missään.

Aina on myös muistettava, että vaatimustaso on suhteellinen käsite. Tämän vuoksi vierailut ulkomaalaisissa seuroissa ovat todella tärkeitä. Aina ei tarvitse lähteä meren taakse. Suomessakin tehdään muutamissa paikoissa laadukasta duunia. Sitä vain tehdään aivan liian vähän.

Golden Talent -turnauksen tapaista tapahtumaa pitäisi jokaisen suomalaisen juniorivalmentajan päästä katsomaan. Silloin toivottavasti silmät avautuisivat sille, millä tasolla jo 14-vuotiaiden parhaiden Euroopan maiden huiput menevät.

Kokemuksen jälkeen tuskin puhuttaisiin, että kyllä se Jaska vielä sinne kovempiin peleihin ehtii myöhemminkin...EI EHDI! Juna menee ohi. Kovaa!

 

Mikko Eskelinen

[zekki]

Alla muutamia ajatuksia siitä, miksi tilanne on tällainen

1. Suomalaisten pelaajien fyysinen alivoima. Pelaajat parhaissa ulkomaalaisissa joukkueissa ovat aina fyysisesti vahvempia (biologinen ikä vs. kronologinen ikä) kuin meidän pelaajamme. Parhaat akatemiat hakevat jo tässä iässä voittoja, ja joukkueissa on aina 5-8 ikäisekseen todella isokokoista pelaajaa. Eroa suomalaiseen isoon ja nopeaan pelaajaan on siinä, että futismaiden isoilla pelaajilla pallo pysyy mukana kuin liimattuna nopeissa kuljetuksissa. Lisäksi fyysinen voima näkyy 1v1-tilanteissa.

2. Lupaavimpien pelaajien löytäminen. Pelaajien kartoitus eli scouttaaminen on Suomessa olematonta. Meillä scouttaus koetaan jotenkin hirveän kielteisenä asiana. Yleensä ensimmäinen kysymys ulkomailla on, että montako scouttia HJK:lla on? Montako scouttia ylipäätään seuroilla Suomessa on?

Parhaiden pelaajien tulee päästä riittävän hyvään ja kansainväliseen toimintaan ajoissa. Suomessa kaikki kilpailevat siitä, kuka ne hyvät pelaajat tekee. Liian moni seura luulee tekevänsä asioita laadukkaasti. Tämän seurauksena parhaat pelaajat ja valmentajat hajautuvat liikaa.

Me tarvitsisimme Belgian ja Hollannin mallin tapaisia liittovetoisia projekteja. Näissä määritettäisiin, ketkä kehittävät lahjakkaimpia ja innostuneimpia pelaajia yhteistyössä pienempien seurojen kanssa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö pienempienkin seurojen laatua pitäisi nostaa ja harrastajamääriä kasvattaa.

Tilanne konkretisoitui Hollannissa, kun kohtasimme vanhoja "tuttuja". Kaikki olivat hankkineet 2-4 todella laadukasta pelaajaa. Uskon, että ensi vuonna sama toistuu. Näin syntyy eroja, kun HJK eikä mikään muu suomalainen seura pysty samaan.

3. Laadukkaiden pelien määrän nostaminen. Tarvitsemme kovempia viikottaisia pelejä kotimaassa. Suomessa pitäisi olla 6-8 keskusta, jotka kehittävät parhaita pelaajia ja pelaisivat keskenään. Ei ole mitään järkeä pitää mukana heittopusseja ylimmillä sarjatasoilla.

4. Harjoittelun laadun parantaminen. Harjoitusten laatua ja vaatimustasoa pitää nostaa selvästi. Sen lisäksi harjoittelun pitää olla pelistä johdettua ja yksilön ominaisuuksia kehittävää. Tämä vaatii suunnittelua ja systemaattisuutta, joita harvoissa suomalaisissa seuroissa on riittävästi. Ei ehkä missään.

Aina on myös muistettava, että vaatimustaso on suhteellinen käsite. Tämän vuoksi vierailut ulkomaalaisissa seuroissa ovat todella tärkeitä. Aina ei tarvitse lähteä meren taakse. Suomessakin tehdään muutamissa paikoissa laadukasta duunia. Sitä vain tehdään aivan liian vähän.

Golden Talent -turnauksen tapaista tapahtumaa pitäisi jokaisen suomalaisen juniorivalmentajan päästä katsomaan. Silloin toivottavasti silmät avautuisivat sille, millä tasolla jo 14-vuotiaiden parhaiden Euroopan maiden huiput menevät.

Kokemuksen jälkeen tuskin puhuttaisiin, että kyllä se Jaska vielä sinne kovempiin peleihin ehtii myöhemminkin...EI EHDI! Juna menee ohi. Kovaa!

Mikko Eskelinen

1. Hankala kysymys, mutta todellinen. Ulkomainen 14 vuotias "mies" ajaa partaansa js suomalaisella ei maitopartaakaan näy. Kyse vähän samasta asiasta kuin siitä että sekin vaikuttaa mihin aikaan vuodesta on syntynyt.  Suomalaisten biologinen kello on monia muita hitaampi. Mitä tehdä? Ei pituuskasvaiheen honkkeloita voi punttisalillekaan lähettää. Hyvä että edes tiedostetaan, koska se osaltaa selittää tasoeroa.

2. Scouttaaminen on hieno sana. Käytännössä se siis tarkoittaa, että Klubi vie parhaat pelaajat päältä muista seuroista, näinhän se täällä ajatellaan, eikä sen kautta mitä etua siitä on pelaajalle. Scouttari on Suomessa ryöväri! Seuranurkkakuntaisuus on reaaliteetti.

3. Eiköhän Suomen kovimmat junnuseurat pelaa aika paljon kuitenkin  keskenään. Paljo lisääminen toisi kyllästymistä. Pitää päästä maailmalle. Mikä onkaan Klubin junnujen matkabudjettii? Kuinka se on kehittynyt? Miten muissa seuroissa? Palataan aika raadollisiin asioihin. Rahaa!!!

4. Prioriteetit! Tason nostosta saa helposti jättiläismäisen tehtävän. Joku voi kuitenkin näyttää mallia. Missä joukkueen pahimmat pullonkaulat? Miten niihin voitaisiin vaikuttaa? Helposti tulee mentyä muiden selän taakse. Mitä itse voisi tehdä paremmin! Omaa valmennusta ja omaa peliä! Onko Klubi Suomen Dynamo Minsk? Ajaako Baten juna ohi.

Paljon on toki tehtävää ja keskustelua tarvitaan!

[Hincha en cancha]

Erinomainen kirjoitus Eskeliseltä!

Ensimmäisessä vaiheessa pitäisi päästä eroon suomalaista futista ja koko urheilua vaivaavasta nurkkakuntaisuudesta. HJK:lla ei ole namusetiä, jotka ryöväävät pienten seurojen parhaat pelaajat. Parhaiden pelaajien siirtyminen parhaisiin seuroihin (ei vain HJK:hon) on suomalaisen jalkapallon etu. Yhden tai kahden pelaajan siirtyminen isompiin ympyröihin ei ole pienemmille seuroille mikään syy ruveta marttyyriksi ja pistää lappua luukulle.

Olosuhteiden ja organisaatioiden kehitys on ratkaisevaa: talviharjoitteluun pitää saada paremmat kokonaisvaltaiset olosuhteet etenkin junioritasolle. Enemmän ja parempia kenttiä ja halleja, jotta vuoroja on riittävästi parhaille junioriseuroille. Organisaatiotasolla kehitystä pitää tapahtua etenkin eri toimijoiden - seurojen, piirien, liittojen, kuntien, koulujen jne. - välisessä yhteistyössä. Esimerkiksi suomalaisessa koulussa suhtaudutaan yhä aika nuivasti lasten ja nuorten kilpaurheiluun. Liikunnan määrä koulussa on vähäinen ja urheiluakatemiatoiminnan edistymisestä huolimatta keskimääräinen lapsi ja nuori liikkuu liian vähän koulupäivän puitteissa, etenkin ikävuosina 13-16. Liikkumisen ei tarvitsisi olla edes lajiharjoittelua, vaan esim. fyysisesti kehittävää yleisharjoittelua, jota voisi toteuttaa eri lajien edustajat yhdessä.

Suomen kokoisessa maassa ei voida myöskään olettaa, että paras valmennustietämys olisi keskittynyt yhteen tai kahteen lajiin. Tarvitaan lajien välistä yhteistyötä, ajatustenvaihtoa ja valmentajien kohtaamispaikkoja (seminaareja yms.). Osittain tämä on olosuhdekysymys (harjoituskeskukset sinne, missä ihmisetkin ovat eikä metsän keskelle korpeen) ja toisaalta arvostuskysymys; jos paikallista toimintaa ei pidetä arvokkaana ("koska liverpuuli ja parseloona on parempia"), on turha odottaa myöskään tuloksia, koska tekeminen syntyy ylpeydestä ja terveestä itsetunnosta.

[SirL]

Kopioidaanpa tännekin nimimerkki shengin hieno selvitys Belgiassa tapahtuneista muutoksista.

Liitto heräsi maa- ja seurajoukkueiden suorittamaan konttaukseen 90-luvulla ja uudisti valmennuslinjansa 2000-luvun alussa. Varmasti en osaa sanoa, eikä kysyttäessä suoraa vastausta ole osattu antaa, mutta ymmärtääkseni EURO 2000:sta kertyneitä miljoonia KBVB työnsi jollain tapaa myös suoraan pelaajakehityksen uudistamisprosesseihin. Liitto on satsannut voimakkaasti valmennuskoulutuksen kehittämiseen ja (riittävän laadukkaiden) valmentajien määrän lisäämiseen maanlaajuisesti. Ennen kaikkea kyse on kuitenkin uudistetusta - pitkäjänteisestä - kokonaisvaltaisesta pelaajakehityskonseptista, joka rakentuu ikävuosittain porras portaalta. Seurat ovat ruohonjuuritasolla tähän sitoutuneet ja sen raameissa ne yhdessä toimivat. Step by step. Pelaaja on ärsyttävästi sanottuna, ”nostettu keskiöön”. Ja näinhän sen pitää olla.

Maajoukkuetoiminnasta puhuttaessa KBVB linjasi vuonna 2003 maajoukkueiden peliformaatioksi 4-3-3:n, jossa keskikentän kolmio käännettiin toisinpäin. Viimeiset 10 vuotta on siis menty yhdellä pohjapelaajalla (6) sekä kahdella ylemmällä keskikentällä (8, 10). Muutoksella haluttiin korostaa linjatun pelitavan vaativuutta ja pelaajakehitystyön tavoitetta; kasvattaa pelikäsityksellään ja teknisellä virtuositeetillaan erottuvia nopeaan pallonliikutteluun kykeneviä futaajia, jotka havainnoivat nopeasti ja jotka toimivat yhdessä nopeasti. Belgia todella haluaa pelata vaikeinta mahdollista jalkapalloa. Tehokkaasti.

Liiton kädenjälki näkyy juniorifutiksen osalta sarjojen pelitavoissa. Typerä 9v9 lopetettiin kokonaan ja seiskapelin tilalle otettiin 8v8. Kaudesta 2003-2004 asti kilpailumuodot ovat olleet 5v5 (U6-U9), 8v8 (U10-U11) ja 11v11 (U12 ->). Ison kentän peliin taidetaan jatkossa siirtyä kuitenkin vasta U13-ikäluokassa.

Belgialaisen vision mukaan työ tehdään seuroissa ja riittävät harjoitusmäärät saadaan kouluyhteistyön kautta; mitään Clairefontainen kaltaista kansallista kehityskeskusta ei ole eikä ainakaan toistaiseksi ole suunnitteillakaan vaikka 2000-luvun alussa jotain kiveä oltiinkin jo muuraamassa. Eliittiseurojen toptop-talentit (14-18v) harjoittelevat Topsport-kouluissa neljänä päivänä viikossa (yht. 8h) seuravalmentajien johdolla erittäin henkilökohtaisen oppimissuunnitelman mukaan. Personoitujen toimintasuunnitelmien mukaisesti erityistalentit hiovat teknisiä valmiuksiaan koulupäivien aikana ja työstävät juuri heitä varten räätälöityjä teknis-taktisia malleja kehittyäkseen. Opiskeluun kuuluu myös jalkapallon teoriaopintoja, yleistä urheiluteoriaa ja liikuntapedagogiikan opintoja. Kouluyhteistyö koskettaa tällä kohtaa Belgiassa valikoitua talenttijoukkiota (nuorisomaajoukkuepelaajat + testin läpäisseet lahjakkuudet), mutta sen eteen on nähty kohtuullisen raskas byrokraattinen vaiva. Suunnitelmia kouluyhteistyön laajentamiseksi on olemassa.

Juniorimaajoukkueissa on mielenkiintoinen rakenne, sillä varsinaisen ikäluokan maajoukkueen rinnalla kulkee myöhemmin kehittyneiden lahjakkuuksien sparrausryhmä, jota viedään yhtä lailla eteenpäin. Maajoukkuetoiminta on erittäin suunnitelmallista ja jokaista pelaajaa seurataan suurennuslasin kanssa. Testaukset (pelaamisen laadun analyysi, fyysinen, henkinen, vammojen ehkäisy ym.) ovat äärimmäisen spesifejä ja dataa kerätään jatkuvasti.

Sen lisäksi, että liitto on panostanut maan pelaajakoulutukseen ja seurojen kehittymiseen, ovat eliittiseurojen akatemiat satsanneet omiin keskuksiinsa erittäin merkittävästi. Standard Liege investoi aikanaan 18 miljoonaa euroa omaan akatemiaansa ja sillä onkin nyt yksi Euroopan moderneimmista jalkapallokeskuksista. Jo pelkästään Fellainin myynti toi sijoitettuja rahatukkoja lähes saman verran takaisin antaen samalla ison määrän uskottavuutta näille ohjelmille. Anderlechtilla on belgiseuroista isoimmat taloudelliset muskelit ja akatemia ja talenttipooli sen mukainen. KRC Genk on mennyt myös kovaa vauhtia eteenpäin eikä Club Brüggenkään tarvitse omia fasiliteettejaan häpeillä.  

Menestyksestä puhuttaessa belgialaiset junnujoukkueet nostelevat pystejä jatkuvasti Euroopan kovimmissa junioriturnauksissa. Erityisesti Anderlechtin ja Standardin ryhmät keräävät pelaamisellaan ylistyssanoja. Valmennus on korkealuokkaista, vaikkei belgikoutsit samanlaisessa huudossa maailmalla vielä olekaan kuin esim. hollantilaiset. Oppia on imuroitu varsinkin Espanjasta ja jatkuvasti ollaan ajan hermoilla.  

KBVB:n strategian mukaan tarkoitus on saattaa parhaat pelaajat jo varhaisessa vaiheessa harjoittelemaan ja pelaamaan toisiaan vastaan. The best with the best against the best. Huippujalkapallon näkökulmasta tuossa ajatuksessa ei siis ole mitään ”uutta”. Järjestelmällinen pelaajakehityssuunnitelma ja laadukkaasti toteutettu työ näyttää nyt vaan toimivan. Yllättäen. Ja tokihan se raha on "vähän" jeesannut.  

Lisenssipelaajia Belgiassa on n. 420.000. Seuraava ison hypen vientituote lienee Anderlechtin tuleva kymppi, Dennis Praet (’94). Tai sitten joku ihan muu...

[Earl Godwin]

En jaksanut lukea noin pitkää sepustusta, joten utelisin:

-eivät kai belgialaiset vain tee lajivalintaa liian aikaisin? Ainakin 16-vuotiaaksi asti pitäisi harrastaa monipuolisesti eri lajeja, futiksen ollessa vain yksi laji muiden joukossa. Liian aikainen lajivalinta on pirullinen juttu
-ei kai Belgiassa jaotella jyviä ja akanoita liian aikaisin? Lapsesta kun on täysin mahdoton kertoa, tuleeko hänestä huippupelaaja. Aikaisintaan 16-vuotiaana voisi jotain tasoryhmään varovasti viittaava tehdä, mutta silloinkaan touhu ei saisi olla kiveenhakattua.

Mm. näistä kahdesta seikasta on topikissa oltu huolissaan.

[peessuu]

-ei kai Belgiassa jaotella jyviä ja akanoita liian aikaisin? Lapsesta kun on täysin mahdoton kertoa, tuleeko hänestä huippupelaaja. Aikaisintaan 16-vuotiaana voisi jotain tasoryhmään varovasti viittaava tehdä, mutta silloinkaan touhu ei saisi olla kiveenhakattua.

Siis mitä vittua mä oikein luen? Aika paska trolli...

[J. Soini]

Oli Earl Goodwinin kommentti trolli tai mikä muu tahansa, se oli hyvä sellainen.

Suomalaisen jalkapallohistorian suuri strateginen erehdys, Kaikki Pelaa -ohjelma, näyttää nyt jälkikäteen vielä kauheammalta kuin silloin syntyhetkellä. Klassiseen best practices -tyyliin, Kaikki Pelaa -ohjelman absurdiudet tulevat uuteen valoon, kun niitä vertaa suurin piirtein samoihin aikoihin aloitettuihin, Belgian, Sveitsin ja Saksan nuorisojalkapallon uudistusohjelmiin.

Täytyy todellakin pinnistää, että katkeruus ei nousisi pintaan. Mistä tänne raukoille rajoille löytyikin niin pöljää futisväkeä, että tällainen ohjelma ylipäätään syntyi, tai että se meni läpi niin vähäisellä vastustuksella alkuvuodet?

Saksa on tietysti väestöltään suurena maana oma lukunsa, mutta Belgian ja Sveitsin tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että ne eivät ole väestöltään valtavasti Suomea suurempia. Kaikkien näiden maiden uudistusohjelmille on ollut yhteistä, että niiden avulla maiden jalkapallo on ottanut huomattavan laadullisen loikan parempaan suuntaan.

Kaikki Pelaa -ohjelman näkyvin seuraus sen sijaan on ollut, että sen vaikutuksen aikana Suomeen on kasvanut junioripolvi, joka on menestynyt maajoukkuetasolla ehkä heikoimmin kuin mitkään ikäryhmät Suomessa koskaan aikaisemmin.

Suomalainen jalkapalloväki palkitsi Kaikki Pelaa -ohjelman isän, Pertti Alajan, Palloliiton puheenjohtajuudella. Only in Finland.

Onneksi Suomessa syntyi jalkapallofanaatikoiksi leimattujen toimesta vastarintaliike, joka on jo muuttanut suomalaista juniorifutista. Tästä nähtiin jo jälkiä juuri päättyneessä Piirijoukkue-cupissa. Jos lähivuosien junnumaajoukkueet menestyvät selvästi paremmin kuin nykyikäluokkien maajoukkueet, se on viimeinen todiste Kaikki Pelaa -ohjelman tuhoisasta vaikutuksesta suomalaisen futiksen kilpailulliseen menestykseen...

[Ricardo Leite]

Täytyy todellakin pinnistää, että katkeruus ei nousisi pintaan.

Ei auta vaikka miten pinnistäisi. Ja ei, Jaarli ei ollut tosissaan.

[SirL]

Belgia taitaa kylläkin olla hyvä pingis-maa, joten voi olla, että perimmäisenä jalkapallon nousunkin taustalla on lajien välinen yhteistyö, jossa pingiksen peluun avulla on futareille opetettu pallon käyttäytymistä ja kierteitä.

[Hincha en cancha]

Suomessa välillä unohtuu, että jalkapallo on (hyvin valmennettuna!) niin hyvää yleisliikuntaa, että jos johonkin yksittäiseen lajiin kannattaa erikoistua, on sen hyvä olla juurikin futis. Henkilökohtaisesti kannatan esim. painin ja soveltuvin osin voimistelun elementtien sisällyttämistä kaikkien lasten urheiluvalmennukseen, sillä etenkin painin kehonhallintaa ja ketteryyttä kehittävät ja keskivartaloa voimakkaasti kehittävät harjoitteet ovat erinomaista liikunnallista kasvatusta kasvuiässä oleville. Jalkapallo puolestaan on kaikista huippu-urheilulajeista monipuolisinta osaamista ja monipuolisimpia ominaisuuksia vaativa, joten sen ottaminen kasvavan lapsen ja nuoren harjoitusohjelmaan palvelee melkeinpä lajia kuin lajia.

[TE]

Blogitekstiä aiheesta.

"Every nation must develop it's own unique playing style, grow it and nurture it from the grassroots up..."

http://www.sportscoachingbrain.com/worldcup/

[Pussikalja]

Keskustelun tasohan on noussut. Lasketaampa tasoa.

Hieman näyttäisi siltä, että meillä sekoitetaan suloisesti joku lainamalli 14-18 akatemiasta toimintatapoihin 6-12 vuotiaissa. Samalla sekoitetaan mitä on taktiikka ja mitä on pelitaito eli peliasennot, kenttäalueet, erilaiset pelipaikakohtaiset roolitukset jne..  Eri asia on vaatia ammattimaisuutta ja valmiutta sataprosenttiseen satsaukseen 12 vuoden jälkeen, kun silloin valinnan tekee pelaaja. Samoin koon mukaan pelaajan arvioiminen on eri asia 15 vuotiaana, kuin 10 vanhana. 10 vanhana koko ei ole valinnan peruste. 15 vuotiaana voi peluuttaa fyysisesti kevyemmissä peleissä talenttia ja antaa fysiikan kehittyä ja sitten nostaa kovempin peleihin. Taktiikasta esim. se että opettaa 10 vuotiaan hyökkääjän pelaamaan peliä avatessa puolessa kentässä selkä kohti vastustajan maalia ja olemaan kohde joka pelaa palloa alas keskikentälle, mutta hyökkäyspäässä olemaan aloitteellinen, juoksemaan jo ennen syöttöä tyhjään tilaan jne ei ole taktiikkaa. Ne on pelin perusteita.

Tuo belgian mallin kiinnostavin asia oli pelaajamäärät junnusarjoissa. Esim tämä meidän 7 vs. 7 on mielestäni idioottimainen puolen kentän alueella. Pelaajien koko ja pelaajamäärät tekee pelistä vähän kuin staattista lentokentän mittasuhteissa pelattavaa kävelyä. Pelaajien välimatkat suhteessa pelikenttään on niin isot, ettei pelipaikat juuri pelatessa sekoitu. Ei ne näin opi muodostamaan pelatessa kolmioita pelitilanteen mukaisesti vaan se on staattista näennäisesti futista muistuttavaa paikkapeliä. Lisäksi pelaajien alueet jota "hallita" ovat epäsuhtaiset tulevaan 11 vs. 11 peleihin. pelaajilla on 10-11 vanhana tolkutamasti tilaa ja aikaa. Sitten sitä tempoa teennäisesti lisätään "prässillä", mikä käytännössä melkein poikkeuksetta on mies, miestä vastaan vartiointia. Enpä tiedä palveleeko nuo pelit lopulta jalkapalloa. Kannattaisi joko jakaa iso kenttä kolmeen osaan ja ehkä kenttää jopa hieman lyhentää tai sitten suosiolla laittaa se peli 8 vs 8 peliksi.

Jalkapallo pelinä puhtaasti ei ole kovinkaan monipuolinen. Se ei pelatessa juuri keskivartaloa, liikkuvuutta, ylävartaloa, pakaralihaksia joilla juoksuun syntyy ryhti jne kehitä. Jalkapallo vaatii valtavasti oheisia, jotta fyysiset perusteet kestää jalkapallo pelinä kehittyy. Pelkästään lajia ja jalkapalloa treenaamalla ei tosiaan opi edes juoksemaan.

[joks11]

Riippuu vähän. Ainakin Helsingin piirissä aika moni joukkue pelaa nykyään 7v7-pelinsä tosi näennäisillä pelipaikoilla, ts. pelaajat liikkuvat kentällä isolla alueella. Vasen laita saattaa olla oikealla, keskusta laidassa jne. Prässistäkin puhutaan paljon nykyään "koko joukkue puolustaa, koko joukkue hyökkää"-tyyppisesti, eli ei enää sitä ikivanhaa "pidä oma ukkos". Kaikenlaista kuitenkin tulee vastaan edelleenkin.

[Hincha en cancha]

Tuo belgian mallin kiinnostavin asia oli pelaajamäärät junnusarjoissa. Esim tämä meidän 7 vs. 7 on mielestäni idioottimainen puolen kentän alueella. Pelaajien koko ja pelaajamäärät tekee pelistä vähän kuin staattista lentokentän mittasuhteissa pelattavaa kävelyä. Pelaajien välimatkat suhteessa pelikenttään on niin isot, ettei pelipaikat juuri pelatessa sekoitu. Ei ne näin opi muodostamaan pelatessa kolmioita pelitilanteen mukaisesti vaan se on staattista näennäisesti futista muistuttavaa paikkapeliä. Lisäksi pelaajien alueet jota "hallita" ovat epäsuhtaiset tulevaan 11 vs. 11 peleihin. pelaajilla on 10-11 vanhana tolkutamasti tilaa ja aikaa. Sitten sitä tempoa teennäisesti lisätään "prässillä", mikä käytännössä melkein poikkeuksetta on mies, miestä vastaan vartiointia. Enpä tiedä palveleeko nuo pelit lopulta jalkapalloa. Kannattaisi joko jakaa iso kenttä kolmeen osaan ja ehkä kenttää jopa hieman lyhentää tai sitten suosiolla laittaa se peli 8 vs 8 peliksi.

Mä oon samaa mieltä, että 7v7 ei ole paras määrä pelaamiseen junnusarjoissa. Puolikkaan ison kentän koko on ihan ok 8v8- tai 9v9-peleihin, mutta 7v7-peliin se on liian iso. Juurikin kolmasosakentällä pelaamiseen 7v7 on hyvä. Joillain kentillä näin tehdäänkin jo nyt. 8v8-pelitavassa simulaatio ison kentän "linjoihin" ja ryhmityksiin on myös parempi kuin 7v7:ssä, jossa yleensä yksi "linja" koostuu yhdestä pelaajasta (esim. 3-2-1).

Toinen seikka, joka puoltaa mun mielestä 8v8- tai 9v9-pelaamista karkeasti 8-13 vuoden iässä, on harrastajien määrä. Noissa ikäluokissa pelaajamäärät seuroissa ovat suurimmillaan, ja olen aina pitänyt outona, että suht isolla kentällä on siitä huolimatta niin vähän pelaajia. Epäsuhta tulee isolle kentälle siirryttäessä, kun pelaajamäärät kääntyvät vähitellen laskuun ja joukkueilla on vaikeuksia saada kasaan kentällistä pelaajia.

Jalkapallo pelinä puhtaasti ei ole kovinkaan monipuolinen. Se ei pelatessa juuri keskivartaloa, liikkuvuutta, ylävartaloa, pakaralihaksia joilla juoksuun syntyy ryhti jne kehitä. Jalkapallo vaatii valtavasti oheisia, jotta fyysiset perusteet kestää jalkapallo pelinä kehittyy. Pelkästään lajia ja jalkapalloa treenaamalla ei tosiaan opi edes juoksemaan.

Tästä olen eri mieltä. Nimenomaan jotta pystyy suoriutumaan jalkapallokentällä tarvittavasta monipuolisesta liikkumisesta, pitää keskivartalon olla poikkeuksellisen hyvässä kunnossa. Kaikki liike lähtee keskivartalosta, ja jalkapallossa korostuvat sattumanvaraisesti pitkät, keskipitkät ja lyhyet juoksut ja hypyt kaikkiin suuntiin hitaasti, keskinopeasti ja nopeasti. Missään toisessa lajissa ei vastaavalla skaalalla yhdisty kestävyys- ja nopeusominaisuudet. Ja nimenomaan oheisharjoittelussa suosisin painia ja voimistelua, jotta noita ominaisuuksia voitaiisiin kehittää. Jalkapallo itsessään vaatii poikkeuksellisen monipuoliset fyysiset, taktiset ja sosiaaliset kyvyt, jotta voi tehdä pelin vaatiman yksinkertaiselta näyttävän perussuorituksen. Kyllä jalkapallon pelaaminenkin niitä ominaisuuksia kehittää. Esim. yleisurheilun juoksutekniikka - vaikka onkin teknisesti puhdasta juoksua ja kehittää myös juoksun taloudellisuutta jalkapalloilijalla - ei optimaalisesti kehitä jalkapalloilijan juoksua, koska yleisurheilijan juoksu suuntautuu luotisuoraan eteenpäin. Vain eteenpäin juokseva jalkapalloilija ei ole optimaalinen jalkapalloilija, koska liikkeen pitää suuntautua kaikkiin suuntiin, rytmin- ja suunnanvaihdoksia on paljon ja se pallokin pitäisi pitää mukana, jolloin painopiste on saatava alemmaksi kuin yleisurheilun juoksussa.

[J. Soini]

Pussikaljalta mielenkiintoista pohdintaa pelaajamääristä ja kentän koosta.

Yleisenä periaatteena sanoisin, että on aina parempi pelata liian ahtaassa tilassa kuin liian tilavassa. Tila- ja aikavaatimukset ovat tietenkin aina suhteessa pelaajien taitoon.

Tuosta jalkapallon monipuolisuudesta liikuntamuotona toteaisin, että on se erittäin monipuolinen laji moneen muuhun verrattuna. Otetaan nyt vaikka kaikkien futaajien suosikki-kakkoslaji pesäpallo. Silti monipuolisen jalkapalloharjoittelun täytyy tietenkin sisältää muutakin kuin pelkkää futista. Useimmat painopisteeltään fyysisetkin harjoitteetkin voidaan tosin suunnitella niin, että niissä on pallo mukana.

Tietääkseni kyllä miltei kaikissa Suomen parhaissa junioriseuroissa jalkapallon fyysisessä oheisharjoittelussa käytetään muiden lajien asiantuntemusta, esimerkiksi painia tai voimistelua.

Tuosta linkistä voi muuten katsoa, miten tiukan näköisiä urheilijoita esimerkiksi Arsenalin 14-vuotiaat pelaajat ovat http://www.goldentalenttournament.com/en/archive/2013/fotos2013?start=60