Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Risto Porvari]

Taidan ilmeisesti olla sen koulukunnan ihmisiä, jonka mielestä kaikki toiminta pitäisi tähdätä mahdollisimman suureen omatoimisuuteen. Mahdollisimman pienestä mahdollisimman paljon vastuuta pelaajille itselleen.

[Jortsukka]

Taidan ilmeisesti olla sen koulukunnan ihmisiä, jonka mielestä kaikki toiminta pitäisi tähdätä mahdollisimman suureen omatoimisuuteen. Mahdollisimman pienestä mahdollisimman paljon vastuuta pelaajille itselleen.

Jos se olisi käytännön tasolla mahdollista, niin olisihan tuo oikein ideaali tilanne.

Ite siis valmennan -01 poikia ja palaveri on juurikin tuollainen n.5minsaa. Samalla kokoonpanoa, puhutaan(itse sanon jotain ja kyselen myös joitain asioita, riippuu aina vähän tilanteesta kuinka paljon kumpaakin) läpi asioita.

Tällä viikolla sitten jatketaan teemana välimatkat ja syöttöjen voimakkuus sekä ensimmäinen kosketus...

[Addick]

Itse valmennan -00 poikia ja lähtötilanne vuosi sitten oli käytännössä nolla. Parhaat pelaajat irronneet naapuriseuraan ja jäljellä joukko kerran viikossa pelailuun tottuneita poikia ilman suurtakaan motivaatiota.

Treenaaminen perustunut käytännössä puhtaasti taitoharjoitteluun ja samalla yritetty kannustaa poikia monenlaiseen liikuntaan ja tehty myös jonkun verran liikkumista kehittäviä harjoitteita.

Alkulämmittelyt perustuvat yleisesti ottaen taitoharjoitteluun pallon kanssa. Tehdään pallon kanssa perustekniikkaa ja syöttöjä, mutta olemme välillä käyttäneet myös pallottomia lämmittelykeinoja osittain motoristen taitojen oppimista ja ylläpitämistä varten.

Venyttelyitä vedetään ennen pelejä ja harjoitusten lopuksi silloin tällöin venytysten mielessä pitämiseksi ja oikeiden liikkeiden omaksumiseksi.

Palaute on ollut joka suunnasta käytännössä pelkästään positiivista, mutta toisaalta itse koen, että pystyisimme tekemään myös paljon parempaakin ja suunnitellumpaakin työtä.

Treenimahdollisuudet ovat meillä Rovaniemellä erinomaiset siihen nähden, että käytössä on vain yksi halli 1300 junnupelaajalle (mukaan laskettu myös nappulaliigalaiset). Meillä on Ounashallissa (liigacupkelpoinen sisähalli) kaksi tunnin ja vartin vakiovuoroa sekä sunnuntaisin järjestettävä taitokoulu, joka on vapaaehtoinen ja vapaa kaikille halukkaille -00-02 ikäluokissa. Joukkueellamme on lisäksi yksi koulun salivuoro, joka on pyhitetty pienpeleille, rytmiikalle ja toki myös tekniikalle. Lisäksi seura järjestää vielä kerran viikossa futsalvuoron, jossa vetäjänä entinen maajoukkuepeluri Marko Koivuranta. Tämän lisäksi pystymme järjestämään joukkueemme kanssa pikkuturnauksia Ounashallissa yhdestä kahteen nyt kevään aikana.

Kaikesta tästä huolimatta toivoisin, että tähänkin hiihdon ja lentopallon luvattuun kaupunkiin nousisi juniorihalli tai sitten täysimittainen futishalli, jolloin Ounashalli pyhitettäisiin junioreille. Tällä hetkellä käsitykseni mukaan molempien kaupungin junioriseurojen FC Lynxin ja Ropsin toiminta polkee osittain paikallaan sen takia, että aivan riittävää määrää ei hallivuoroja voida saada. Toki toinen reunaehto olisi saada vanhempia ja erityisesti entisiä pelaajia aktivoitua nappula- ja pikkujunnutoimintaan mukaan. Tarvittaisiin laajempia massoja mukaan harrastamaan jalkapalloa ympäri vuoden laadukkaassa ohjauksessa. Tällä hetkellä Rovaniemellä -00 ikäluokassa on noin 40 pelaajaa kahdessa seurassa. Asukkaita kaupungissa on noin 60 000.

[referee3000]

Olen tässä viime aikoina miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että tekisin YouTuben avulla jonkinlaisia harjoitusvideoita itselleni ja mahdollisesti jopa pelaajille, mikäli löytäisin sopivaa materiaalia. Kyseinen sivusto on kuitenkin täynnä jalkapallovalmennukseen liittyviä videoita ja liikkuva kuva voisi olla huomattavasti selkeämpää kuin pelkkä kuva. Tietysti tämä vaatisi ajankäyttöä ja paneutumista asiaan, mutta pidän tätä silti ihan mahdollisena. Onko joku jo kokeillut vastaavaa vai olenko tässä suhteessa "keksimässä" jotain uutta?

[darraBoy]

Olen tässä viime aikoina miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että tekisin YouTuben avulla jonkinlaisia harjoitusvideoita itselleni ja mahdollisesti jopa pelaajille, mikäli löytäisin sopivaa materiaalia. Kyseinen sivusto on kuitenkin täynnä jalkapallovalmennukseen liittyviä videoita ja liikkuva kuva voisi olla huomattavasti selkeämpää kuin pelkkä kuva. Tietysti tämä vaatisi ajankäyttöä ja paneutumista asiaan, mutta pidän tätä silti ihan mahdollisena. Onko joku jo kokeillut vastaavaa vai olenko tässä suhteessa "keksimässä" jotain uutta?

julkaisukanava mainisemallesi asialle on tulossa, ota yhteys, keskustellaan lisää asiasta: darraBoy@netti.fi

[Matthias Sindelar]

Hyvä vai huono? Ainakin palloliiton "pelaajapolku"-ajattelu tässä toteutuu, mutta onko tämä oikea toimintamalli?

Iisalmen Pallo-Kerho 37:n ja Kuopion Palloseuran hyvin viime vuonna toiminut  yhteistyö laajenee virallisessa muodossa myös junioritoimintaan.  Jalkapalloseurojen edustajat raapustivat eilen Kuopion jalkapallostadionilla nimensä yhteistyösopimukseen, joka virallistaa yhteistyön myös Cn 14- ja C 15- ikäluokissa.

Viime vuonna PK ja KuPS tekivät hedelmällistä yhteistyötä edustusjoukkueissa ja  A-junioreissa. PK sai muun muassa Kakkosessa pelaavaan joukkueeseensa pelaaja-apuja KuPSista.

Yhteistyön virallistaminen ja laajentaminen junnuihin merkitsee käytännössä  sitä, että PK:n nuoret lahjakkuudet pääsevät pelaamaan KuPSiin. PK:n juniorit eivät kotimaisemistaan mihinkään lähde, mutta saavat pelata kovia pelejä  naapurikaupungin isomman seuran väreissä. Poikien harjoitus- ja kotipaikkana säilyy edelleen Ylä-Savo.

- Sarjapelit he pelaavat PK:ssa. Turnauksissa ja yksittäisissä harjoituspeleissä  he pelaavat KuPSissa, selvitti PK:n sihteeri Marja Lipponen.

KuPSin Veikkausliigajoukkueen viime kaudella sensaatiomaisesti hopealle  luotsannut Esa Pekonen muistuttaa omassa seurassa tapahtuvan toiminnan tärkeyttä. Molempien seurojen junioriorganisaatioiden on pidettävä laatutaso riittävän korkealla, vaikka yhteistyötä tehdäänkin.

- Kaikkein tärkeintä on, että pojat harjoittelevat hyvin, Pekonen alleviivasi.

Iisalmelaisseuran juniorivalmennuspäällikkö Marko Pesonen pitää yhteistyökuviota tervetulleena asiana. Yhteistyöllä avataan futisuraa lahjakkuuksille.

- Tämä on meidän kyvykkäimmille pelaajillemme yksi uusi mahdollisuus lähteä mittaamaan kykyä ja kehittyä jalkapallon saralla, Pesonen sanoi.

Tuoreella sopimuksella luodaan myös raamit PK:n ja KuPSin junioripuolen yhteistyölle ja pelaajavaihdolle. Kun asiat on kirjattu selkeästi paperille, on yhteistyö johdonmukaisempaa, sujuvampaa ja toimivampaa. PK:n ja KuPSin edustusjoukkueiden hyvin toiminut yhteistyö oli mallina, kun junioripuolelle lähdettiin sorvaamaan samanlaista kuviota.

- Lähdimme miettimään, josko tekisimme virallisen sopimuksen ja samalla asettaisimme yhteistyölle pelisäännöt, taustoitti PK:n puheenjohtaja Mikko Aminoff.

PK:lla on tällä haavaa yli 300 junioripelaajaa. KuPSissa junnujalkapalloilijoita on noin 1 200.

[Ricardo Leite]

Miten tämä voisi olla huono asia?

[Lortto]

Eihän tuossa nyt mitään ihmeellistä loppupeleissä ole. PK(/KiuPa) ja KuPS ovat aikaisemminkin tehneet jo yhteistyötä pelaajarintamalla ainakin 97 ikäluokassa. Toki noissa 96 ja 96 97 ikäluokissa PK:lla on jo yhteisjoukkue KiuPan kanssa joten sama kai siellä on yhdistää kolme porukkaakin yhdeksi SuurSavon joukkueeksi

96 Ikäluokassakin pelaajaliikennettä on mennyt Kuopioon päin ainakin 3 pelaajan voimin. Näistä siirroista olen itse kuullut hiukan arvelluttavia huhuja (eli on otettu suoraa pelaajien vanhempiin yhteyttä) joten todennäköisesti PK:n päässä on haluttu tehdä kaikille pelisäännöt selviksi. JOS tuolla on otettu KuPS:n puolelta suoraan vanhempiin yhteyttä niin en ihmettele, että siellä on pumppu ottanut kierroksia ja pakko on ollut saada mustaa valkoiselle. 96 ikäluokassahan KuPS:n edustukseen siirtyi myös yksi pelaaja Jipostakin.

Vaaranahan tuossa on, että jotkut pelaajat heittävät nappulat naulaan jos eivät mahdu yhteisjoukkueeseen. 97 ikäluokassahan on tiukkaa saada PK/Kiupalle edes joukkuetta tulevaksi vuodeksi (uskon, että joukkue kyllä on koossa vaikka tällä hetkellä tilanne on muiden lajien sekoittaessa huonompi). Itselläni on ainakin pelko, että Iisalmen päässä kato käy koska ei ole mahdollisuutta siirtyä edes toiseen joukkueeseen. Kuitenkin kun noille hitaammin kehittyville pitäisi antaa tarpeeksi aikaa, koska murrosiän alkuvaiheessa jo pelkät fyysisest erot voivat olla järkyttävän isoja, jolloin fyysisesti heikompi tipahtaa väliaikaisesti kelkasta. Nämä pelaajat olisi kuitenkin syytä pyrkiä pitämään futiksen parissa, sillä vaikka näistä ei tulisi uusia Litmasia niin olisivatpa ainakin potentiaalisia tulevaisuuden forumisteja.

[rekava]

Oli aika surullista luettavaa tän päivän hesarin mielipidepalstalla, ei oo ilmasilla sivuilla luettavissa mutta digilehdestä löytyy:

Kaikki pelaa vai kaikki pelaa kaikkien kanssa?
Kimmo Vanhamäki

Onneksi olemme erilaisia. Juniorivalmennuksessa hienolla ajatuksella on toinenkin merkitys: harmi, että olemme eritasoisia.

Olen pari viime vuotta toiminut juniorijalkapallossa itseoppineena valmentajana ja päässyt seuraamaan pienten poikien kehittymistä lajin parissa. Suurta sydäntä ja tunnetta on näiden pienten lasten harrastus.

Lasten suuret kehityserot aiheuttavat kuitenkin valmentajille haasteita harjoitusten ja pelien organisoinnissa. Viimeistään kilpailutoiminnan myötä alkaa jako tasoryhmiin. Alkaako se sitten kuusi- vai kaksitoistavuotiaina, riippuu ilmeisesti seuran resursseista ja kilpailullisista motiiveista.

Mikä sitten olisi sopiva ikä siirtyä juniorivalmennuksessa tasoryhmiin?

Kun kuusivuotiaille pojille jaetaan kotiinviemisiksi eriväriset liivit, jotta nämä olisivat harjoituksiin tullessaan heti valmiissa ryhmäjaossa tasonsa mukaisesti, ollaan minusta väärillä jäljillä. Perusteluna tähän on pidempään pelanneiden motivoiminen. Hitaammin suoritustaan tekevän odotteleminen ei tietenkään ole kivaa ja pelaaminen on lapsille hauskempaa omantasoisten kanssa. Peruste on kuitenkin itsekäs ja kestämätön. Tekemällä lapsista jo pieninä eriarvoisia emme ainoastaan aiheuta osalle heistä pahaa mieltä, vaan annamme heille myös oikeutuksen jaotella joukkuetoverinsa erilaisuuden perusteella.

Valmentajien tehtävä on saada eritasoiset lapset viihtymään harrastuksen parissa. Harjoitteet voi lähes poikkeuksetta suunnitella siten, että vaativuustasoa lisätään pelaajan mukaan.

Pariharjoituksissa eritasoiset parit voivat olla yhdessä, kun kehittyneempää pelaajaa motivoidaan tekemään mallisuorituksia ja annetaan positiivista palautetta. Samalla lapset oppivat toistensa hyvistä suorituksista ja kehittyvät nopeammin.

Suomi on viime aikoina saanut paljon julkisuutta kansainvälisten vertailuiden kärkimaana. Työpaikkakiusaamisessa saavutettu huippusijoitus haudattiin maassamme vähin äänin. Kiusaamiseen johtavat toimintamallit opitaan kuitenkin jo lapsena. Olisiko meidän vanhempien, valmentajien ja kasvattajien vihdoin ymmärrettävä, että näytämme lapsillemme mallia. "Kaikki pelaa" -motto on ollut askel oikeaan suuntaan. Muuttamalla sitä muotoon "Kaikki pelaa kaikkien kanssa" opettaisimme lapsillemme joukkuehengen merkitystä ja ehkäpä myös erilaisuuden ymmärtämistä.

Tuusula

Valmentaja kaipaa harjoituksiin enemmän leikkiä ja iloa
Ilona Hietanen
HELSINGIN SANOMAT
KIMMO RÄISÄNEN

"Toivoisin, että vanhemmat antaisivat rohkeammin palautetta meille valmentajille", Kimmo Vanhamäki sanoo.

Kun iso lentokone jyrisee yli, kentällinen poikia pysähtyy ja jää niska kenossa ihmettelemään sitä. Sellaista on pienten poikien futis, tietää kaksi vuotta 5–7-vuotiaita valmentanut Kimmo Vanhamäki.

Koska keskittymiskyky ei vielä riitä kovin pitkäksi aikaa, yritetään harjoituksissa pitää leikki mukana. Lämmittelynä Vanhamäki suosii hippaa.

"Ei seitsemänvuotiaita voi oikein pistää juoksemaan kenttää ympäri."

Vanhamäen lapsuudessa kesät pelattiin jalkapalloa ja talvet jääkiekkoa ja lentopalloa. Kauhavalla ei ollut tietoakaan tasoryhmistä. Kaikki pelasivat, kukin taitojensa mukaan. Vanhamäellä itsellään riitti kykyjä ja innokkuutta. Hän treenasi vanhempien junioreiden, miesten ja oman joukkueensa kanssa. "Kävin viikossa pahimmillaan 16 treeneissä", hän nauraa.

Lahjakkaille lapsille isompien kanssa treenaaminen olisi hänestä yhä tasoryhmiä parempi vaihtoehto.

Oma ura loppui 17-vuotiaana lasketteluonnettomuuteen. Kun Pyry-poika aloitti jalkapallon pari vuotta sitten, lentäjäksi kouluttautunut Vanhamäki alkoi kiertää kilpakenttiä uudelleen. Nurmikentän laidalla seistessä tuli hinku mukaan peliin. Valmentajia kaivattiin lisää, ja Vanhamäki oli heti mukana.

Alkuun harjoituksia oli pari kertaa viikossa, mutta viime syksynä seitsemänvuotiaiden harjoituskertoja nostettiin neljään. Samalla aloitettiin tasoryhmät.

Omista pelivuosista Vanhamäelle on jäänyt vahvimmin mieleen joukkuehenki. Tasoryhmiin jaetuille pojille sama kokemus ei ole mahdollinen, hän suree.

"Eikä se ole Nuori Suomi -suositusten mukaistakaan." Syyksi hän arvelee valmentajien ja vanhempien kunnianhimon.

"Vanhemmilla on varmaan mielessä Selänteen miljoona-ansiot."

Leikin tärkeydestä hän sai opetuksen vuosi sitten, kun oma poika ei enää halunnut lähteä harjoituksiin. "Tajusin, että hän joutui treenien jälkeen kuuntelemaan autossa vielä isin toisen valmennuskerran."

Isä muutti tyyliä ja kolmen kuukauden tauon jälkeen poikakin halusi jatkaa. Hänestä pikkupoikien kanssa pelatessa tärkeintä on ymmärtää lapsen maailmaa. Suuri pedagogi ei silti tarvitse olla.

"Mulla on merisotakoulusta kasvatustieteen appro ja kotona kolme lasta."

[mtontola]

Oli aika surullista luettavaa tän päivän hesarin mielipidepalstalla, ei oo ilmasilla sivuilla luettavissa mutta digilehdestä löytyy:

Ottamatta kantaa kyseisen jutun antiin, valitettavasti Hesarissa otetaan ajoittain tietynlaisia asenteellisia linjoja erilaisiin yhteiskunnan ilmiöihin. Yksi näistä on kestänyt jo vuosia ja liittyy lasten ja nuorten urheiluun, jossa erinäinen joukko kaupunkitoimituksen porukkaa ja toisen vuoden journalistiikan maisterilinjan opiskelijoita päästetään ilmaisemaan näkemyksensä urheilukasvatuksesta, joka sitten saa vahvaa kaikupohjaa lukijakunnan siinä osassa jota urheilu itse ei niinkään kiinnosta, mutta esimerkiksi omien lasten mielletty paras kyllä. Yhtään tuomitsevaa (tai sen sävyistä) kirjoitusta ei tule mieleen lasten ja nuorten musiikkiharrastuksesta ja siinä käytävästä sivistyneestä pudotuspelistä, Tiger Woodsin ja Andre Agassin isät syvimpään helvettiin manaavia itkupotkuraivareita sen sijaan kyllä.

Hallaa urheilun asialle Hesarin puolella teki kuitenkin Erkka Lehtola, joka esitti näkemyksensä lasten ja nuorten urheilusta niin, että se päästiin tulkitsemaan (ja erityisesti näyttämään) koviksi arvoiksi. Kilpaurheilun puolestapuhujien pitäisi lähestyä aihetta niin kuin musiikin puolella tehdään (kaikessa hiljaisuudessa yhteiskunnan resursseja oikeisiin kohteisiin ohjaten). Muskari-tyyppiset urheilukerhot kaikille 2-vuotiaana, jossa hiotaan kärsivällisesti pallopelien perusteita leikin kautta (2-6 v.). Sitten siitä kehittyvällä käyrällä jokaiselle oma polku. Kaikki eivät tule pääsemään opistotasolle. Homma kun ei voi toimia niin, että 8-vuotiaana voidaan ilmoittaa, että nyt tämä meidän Pertti tulee pelaamaan tuohon ja tuohon ryhmään noiden poikien kanssa ja sitten niiden poikien on paras myös syöttää Pertille tai äiti soittaa toimittajat paikalle ihmettelemään asiaa. Yhtä vähän kuin minä itse voin viedä meidän pikku-Liisan mihinkään orkesteriin, ilman että hän on kävellyt tietyn polun sitä varten. Kun pääosin lasten harrastus jo alusta lähtien eriytyy luontaisesti valittaville poluille, niin sitten ei mitään sen kummempaa ihmetystä myöskään aiheudu näissä kysymyksissä. Kaikki pelaa – on sinänsä hyvä juttu, mutta Käpylän malliin toteutettuna.

Tuomitseva asenne nousee usein siitä mitä kirjoittaja itse haluaa ja kuvittelee. Urheilussa kaikkien mukamas pitäisi saada olla yhtälailla tasa-arvoisia tähtiä riippumatta siitä miten harrastetaan. Musiikissa se ei yksinkertaisesti toteudu koska kelvotonta vingutusta ei kärsi kukaan kuunnella ja vähiten se soittaja itse. Ennen seurassa urheilua harrasti ainoastaan ne, jotka halusivat kilpailla. Pihoilla ja kaveriporukoissa urheilivat kyllä kaikki. Nyt vanhemmat kuvittelevat, että seurojen pitää tarjota se mikä jää kodissa oppimatta (liikunta). Samalla urheilulle ei ilmeisesti pitäisi jäädä mitään sijaa. Itse en pidä siitä, että Hesarin linja on sellainen, että annetaan asialle varsinaisesti vihkiytymättömien toimittajien tietoisesti muokata suomalaista asennemaailmaa tähän suuntaan. Eri juttu sitten on, kun urheilutoimitus tekee jonkin jutun, ihan samalla tavalla kuin musiikin puolella.

[Yourworstnightmare]

Näin, noistakin kirjoituksista nähddään että meitä on monenlaisia. Ja juuri siksi pitääkin jakaa tasoryhmiin, että kaikki saa mieleistään...

[Alain Robbe-Grillet]

Olisi mielenkiintoista tietää, että miksi lapset ovat ryhmäjaottelun jälkeen eriarvoisia, mutta yhtenä ryhmänä samanarvoisia? Jos edistyneemmät joutuvat pelaamaan vähemmän edistyneiden kanssa, eivätkö he silloin ole eriarvoisia samalla logiikalla jos vähemmän edistyneet siirrettäessä omaan ryhmään ovat eriarvoisia? Sekaryhmissä paikallinen litmanen pyörittelee näitä tasa-arvoa haluavia miten tahtoo ja viimeistään siinä vaiheessa kun lompsitaan koppiin joku aikuisten tasa-arvoajattelusta tietämätön lapsi möläyttää ilmoille asian jonka jokainen kentän laidalla ollut vanhempi tietää, mutta mitä sääntöjen mukaan ei saa sanoa: "vähä sää oot surkea." Yritäppä siinä sitten selittää lapselle, että kukaan ei ole surkea, vaan kaikki on yhtä hyviä tai jotain muuta potaskaa.

Mitä taas tulee tuohon työpaikkakiusaamiseen, niin henkilökohtaisten kokemusten perusteella en ikinä ole nähnyt, että urheilullisesti lahjakas lapsi kiusaa muita sen vuoksi, että ne ovat huonompia. Päinvastoin. Ihan mutuhavaintojen pohjalta, yleensä porukan kovimmat kaverit kaveeraavat itseään huonopien kanssa. Vähän samalla tavalla kuin kauniilla naisilla on parhaana kaverina lähinnä sisäisesti kaunis nainen. Eiköhän kiusaamisen taustalla edelleenkin ole se, että kiusaajalla ei asiat ole ihan kunnossa, mutta tähän Suomessa ei jostakin kumman syystä ikinä puututa, joten ei ole mikään ihme, jos ollaan kiusaajatilaston kärjessä.

[Messi]

En nyt tosiaankaan tiedä minkälaisia järjestelyjä kussakin seurassa on, mutta: Eikö meillä (siis spl:lla) voisi olla juniorijoukkueille yhteneväiset kriteerit (standardit). Joukkueet jaotellaan kolmeen (3) eri tasoon, jotka ovat:
Taso 1 = Kilpajoukkue, kovat kilpailulliset arvot, pelaajakehitys, paljon treeniä, "pudotuspeliä", ympärivuotinen harjoittelu / pelaaminen, sitoutuminen... keksiköön muut lisää.
Taso 2 = Välijoukkue (sekajoukkue), mukaan otetaan sekä kilpaurheilijoita että harrastajia, pelaajakehitys joka ottaa myös harrastelijat huomioon, paljon treeniä mutta osallistuminen vaihtelee pelaajien kesken...
Taso 3 = Harrastelijajoukkue, kuhan pellaillaan ja treenaillaan ja pidetään hauskaa jne...

Siis nyt kun tuli nuo turnauskriteeritkin, niin eikös niihin voisi jotain tuollaista liittää.

Taso ja se mitä se tarkoittaa ilmoitettava jokaisen joukkueen kohdalla (esim. nettisivuilla), niin vanhemmat tietävät mihin lapsensa pistävät. Jos sitten paikkakunnalta ei löydy kuin yksi joukkue, esim. kilpajoukkue ja haluaa vain harrastella, niin sitä varten on puistoja joihin voi kavereiden kanssa mennä. Tai toisinpäin jos innokkaalle kaverille ei löydy kilpajoukkuetta, niin sittenhän voi matkustaa naapuripitäjään jne...

Siis ja loppujen lopuksi. Mielestäni ongelmat eivät ole lasten ongelmia vaan aikuisten (vanhempien ja valmentajien). Lapset kyllä sopeutuvat vallitseviin olosuhteisiin, mutta entäs aikuiset?

[Messi]

Nyt on kyllä ihan pakko vähän tilittää tämän päivän kuulumisia. Sen verta paljon kyrsii muutaman valmentamani juniorin puolesta. Siis taustalla on sellaiset järjestelyt, että tulevana vuotena itse valmennan 5-divarin porukkaa. Meillä on mukana ympäri vuoden kaksi ihan juniori-ikäistä (-97) poikaa, joille olen luvannut peliaikaa ja treenimahdollisuuden. Pojat ovat innolla meidän mukana. Ongelma on se, että meidän joukkueen pelitoimintaa on lähinnä talven futsalsarja, muutama treenimatsi ja kesän 5-divari. Treenaaminen on pelaajakehitystä tukevaa. Minun mielestäni näille junioreille pitäisi löytyä myös ikää vastaavia pelejä. Ja näin oli sovittukin alueen toisen seuran juniorijoukkueen (-98) kanssa, että pojat treenaisivat pääosin meidän mukana, pelaisivat miesten pelejä, treenaisivat n. 1 kerran / viikko tämän junnujoukkueen mukana ja  pelaisivat heidän pelejään. Siis näin oli poikien vanhemmat ja tämän junnujoukkueen valmentaja sopineet.

No, eilen oli poikien vanhemmat saaneet viestin, että poikien on valittava joko tai. Eli siis pelaavat ja treenaavat junnujoukkueessa yli-ikäisinä tai treenaavat ja pelaavat miesten joukkueessa ali-ikäisinä. Siis tuo pelaajaa kehittävä, pelaajia ja heidän vanhempiaan sekä miesten joukkueen valmentajaa tyydyttävä malli heitettiin roskakoriin junnuvalmentajan toimesta. Siis korostan vielä, että molemmat pojat HALUAVAT treenata meidän mukana ja ovat tyytyväisiä jos saavat vielä peliaikaakin. Itse en vain voi enää luvata heille optimaalisinta kehitystä (paljon pelejä, omaa tasoa vastaavia pelejä). Hyvää treeniä kylläkin. Vanhemmille olen myös peliongelmaan mainostanut toisen paikkakunnan joukkueita, mutta kulkuongelmat tulevat tässä vastaan.

Naurettavinta koko stoorissa on se, että tällä naapuriseuralla ei todellakaan ole varaa menettää yhtään pelaajaa tai koko homma kaatuu. Samainen valmentaja on käsittääkseni ilmoittanut ainakin kolmelle pojalle, että treeneihin ei ole asiaa kun ovat siirtyneet toisen paikkakunnan joukkueeseen.

Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin oma poikani (98) treenaa ja osittain pelaakin myös meidän miesten kanssa ja pelaa toisen paikkakunnan joukkueessa 98 ikäluokassa, jossa käy nyt näin talvisin pelit pelaamassa ja kerran viikkoon treeneissä. Ja hyvin näyttää homma toimivan. Toki tähän tarvitaan vanhempi, jolla on mahdollisuus kuskata poikaa...   

Että kevätterveisin täältä futiksen syvimmästä peräau**sta!

[Jortsukka]

Nämä omaan napaan tuijottajat ovat aika yleinen ongelma. Meidän seurassakin on sellaista, että pelaaja x pelaa pääasiallisesti joukkueessa A. Noh sitten on saanut luvan tältä joukkueelta harjoitella extra harkkoja joukkueessa B. Tämä on varmasti hyväksi pelaajalle, mutta sitten joukkueen B valmentaja menee konsultoimatta toiselle joukkueelle pistämään tätä kaveria peleihin jotka menevät päällekkäin joukkueen A tapahtumien kanssa, vaikka pelaajia joukkueessa B on jo ennestään niin paljon että peliaika on hyvinkin rajallista.

Toinen räikein esimerkki on se, että eräässä melko merkittävässä Suomessa järjestettävässä turnauksessa kutsuttiin seuran ylemmäs ikäluokasta n-1 kaksi tämän vuotta vanhemmankin ikäluokan parasta pelaajaa pelaamaan ikäluokkaan n. Tämä siis vain sen takia, että voitettaisiin tuo turnaus. Näistä kun varsinkin tämä toinen pelaaja dominoi jopa tuota vuotta vanhempaa ikäluokkaa melko merkittävällä tasolla. Miettikää millainen pyllistys niitä poikia kohtaan, jotka ovat koko vuoden pelanneet ja harjoitelleet, sitten otetaan pari kaveria "tekemään kaikki" kentällä ja nämä istuvat vaihdossa/katselevat vieressä. Noh tästä sitten seurasikin turnauksen jälkeisenä syksynä ~5 pelaajan siirtyminen toiseen seuraan.

Näissä esimerkeissä siis huomataan kuinka tärkeää toisille valmentajille on se voittaminen, ei pelaajan kehitys tai pelaajien nauttiminen pelistä. Samalla tämä korostaa sitä, kuinka vain ajatellaan sitä omaa egoa, jne.

Itse olen nyt puolisen vuotta katsellut ns. tasojoukkuetoimintaa ja oikeastaan mitään negatiivista en tässä näe, jos homma tehdään oikein. Tällä hetkellä ainoa negatiivinen puoli on se, että jos joukkueet jaetaan huonosti ja/tai unohdetaan se ns. peräpää kokonaan. On kuitenkin lukuisia esimerkkejä missä sieltä ns. 2 tai 3 joukkueesta 10-vuotiaissa voi ponnistaa aina maajoukkueeseen saakka. Juniorit kehittyvät eri tahtia, tämän takia onkin tärkeä että taataan pojille sekä peliseura että vastustajat oman tason mukaan. Silloin voi onnistua ja epäonnistua. Samalla se opettaa elämiseen. Jos se Pete on täysin ylivoimainen aina ja tekee 10 maalia jokaista vastustajaa vastaan, niin ei se opeta elämääkään varten epäonnistumisiin. Samoin jos se Masa on joka kerta joukkueen huonoin, ei tee koskaan maalia, vastustajat juoksee vasemmalta yli ja ohi, niin ei sekään opeta mitään...

Mielestäni on siis tärkeätä taata KAIKILLE heidän oman tasonsa, sillä hetkellä, mukainen joukkue. Samoin näille ns. kehityskäyrän alapäässä oleville tulee tarjota vähintään saman tasoiset valmentajat kuin niille kärkijoukkueessa oleville. Siellä voi olla monta joiden into pelata on valtava, samoin kehittyä, mutta eivät vain ole vielä jostain syystä kehittyneet(fyysiset ominaisuudet, luontainen kehitys, jne) vielä sinne kärjen tasolle.

[mtontola]

http://www.telegraph.co.uk/sport/football/competitions/premier-league/8324495/Henry-Winter-Premier-Leagues-elite-plan-radical-overhaul-of-academy-system-to-help-top-schoolboy-talent.html#

Englannissa tulossa myös akatemioiden uudistus. Uutena mallina superakatemiat (kun täyttää korkeat kriteerit, ei rajoitteita skouttauksessa tai harjoittelumäärissä) sekä neliportainen jaottelu akatemioille, kun nykyisin on ollut vissiin kaksi kategoriaa, rajoitettu määrä paljonko saa treenata ja akatemian rajaaminen paikalliseksi. Ei hirveästi näköjään huolta liiasta treenaamisesta. 10000 tuntia kontaktiaikaa parhaiden valmentajien kanssa ennen 21 vuotta. Argumentoivat, että Englannissa jäädään jälkeen siinä, että treenataan niin paljon vähemmän kuin muualla. Ja tämä ei siis ole mitään omalla ajalla höntsäilyä. Mallina toimii mm. kuninkaallinen balettikoulu ja käytännössä superakatemioiden kohdalla kyseessä on sisäoppilaitos.

Lisänä vielä, että kun resurssien mukaan jaetaan se mitä saa tehdä tällä tavalla, niin tässä korostuu kaksi asiaa: 1) paikallisella jalkapalloliitolla on melko lailla valtaa kun voivat tosiaan sanoa ja valvoa mitä seurat saa tehdä 2) ei ihan hirveästi kanneta lähtökohtaisesti huolta siitä, että kaikista pienimmät ovat pelaajatuotannossa täsmälleen samalla viivalla isojen kanssa. Taustalla taitaa olla huoli koko Englannin jalkapallomenestyksestä ja ajatus, että kun pelaajatuotanto paranee koko maassa, niin sitten myös pienemmät tästä hyötyvät. No, totta kai tästä 4-portaisesta jaottelusta nousee porua sitten sinne alempaan kastiin väkisin joutuvilta ammattilaisseuroilta.

[koera]

Mjötäh, eihän brittiläisessä pelaajakasvatuksessa ole ollut mitään vikaa. Kysy vaikka Viinioksalta.

[Pallonkaikkeus]

Viestiketjun teemaan liittyvä blogikirjoitus:

http://pallonkaikkeus.wordpress.com/2011/02/15/junnufutispaivakirja-3-missa-on-tulos/

[mtontola]

Viestiketjun teemaan liittyvä blogikirjoitus:

http://pallonkaikkeus.wordpress.com/2011/02/15/junnufutispaivakirja-3-missa-on-tulos/

Ihan ok jutustelua ja tästä aihepiiristä ei ole koskaan liikaa tekstiä. En tarkoita tätä kritiikiksi erityisesti tekstiä tai kirjoittajaa kohtaan, mutta mielestäni siitä paistaa tahattomasti läpi se meidän juniorijalkapallon suurin ongelma: ollaan tuuliajolla ja sattuma määrää minkälaista toimintaa harjoitetaan, vaikka sitten otettaisiinkin pohjaksi kilpajoukkueita ja vaikutusketjuajattelua. Toiminta on sattumanvaraista kun sitä lähestytään lähtökohtaisesti yksittäisen joukkueen tasolla. Näkyy mm. epäsuorasti siinä miten tekstin kohdassa ”panoksista tuotoksiin” todetaan, että ”jos kyse on kunnianhimoisesta kilpajoukkueesta, pitäisi valmentajien, pelaajien, vanhempien ja seuran olla valmiina …”. Mitään jos sanaa ei pitäisi esiintyä, kun tämä ei ole mikään sisältäpäin tuleva valinta ja ketjuhan pitäisi olla nimenomaan toisinpäin (seura ensin ja muut sitten). Ei esim. valmentaja päätä tai pitäisi ylipäätään vaikuttaa siihen ollaanko kilpajoukkue. Kilpajoukkueita pitävät vain ne seurat joilla on siihen oikeasti kapasiteettia ja puitteita, koska väärin kohdistettu kunnianhimo tekee jalkapallolle enemmän haittaa kuin militantti Kaikki pelaa –asenne.

Mielestäni tekstin muotoilusta paistaa läpi, että kun tekstiä on lähdetty kirjoittamaan, peilataan koko kuviota nimenomaan yksittäisen joukkueen tasolta käsin, mikä on tyypillistä. Jos ihan oikeasti halutaan miettiä juniorijalkapallokuviota, niin ensikädessä liiton tulisi määrittää toiminta niin että tämä todellakin ohjaa sitä loppuun asti: mitä ja miten tehdään ja minkä ikäisenä, sekä määrätä toimintaan vaadittavat puitteet ja mahdollisuudet ja tämän pitäisi tapahtua jonkinlaisen seuroille myönnettävän juniorilisenssin muodossa (erityisesti korostaen ulkopuolisten ammattilaisvalmentajien määrää, jos seura saa kilpalisenssin – tämän jälkeen toimintaa pitää sitten toki valvoa). Kaikissa seuroissa ei ihan käytännön syistä voi olla kilpajoukkueita, jos puhutaan sanan varsinaisessa merkityksessä ja ajatellaan, että esim. 11-vuotiaista on tarkoitus tuottaa 10-vuoden päästä huipputasolle yltäviä kavereita. Tähän sitten seurat tekevät tarvittavat toimenpiteet ts. sopeutuvat ja ne pelaajat jotka tähän sitten pääsevät tulevat siihen sitten mukaan. Jännä juttu muuten tuo Englantiin tulossa oleva akatemiauudistus: jonkun tiedon mukaan superakatemian lisenssiin vaadittavat kriteerit ovat niin tiukkoja, että tällä hetkellä Englannissa ei ole yhtään seuraa, joka tämän lisenssin suoraan saisi (ei siis edes ManU tai Arsenal). Vaaditaan siis huomattavia panostuksia resursseihin yms. Juuri näin pitäisi myös meillä pystyä valvomaan, että tietyt kriteerit täyttyy, erilaisessa mittakaavassa tietenkin, mutta erityisesti liittyen tähän kilpajoukkuetoimintaan. Eikä niin, että isot seurat saavat automaattisesti vapaat kädet ja pienille sitten kettuillaan, kun liiton oma auktoriteetti ei isompiin riitä.

Tällä hetkellä meillä juuri tähän tapaan, kuten tekstistä paistaa läpi, päästään vähän itse miettimään, yksittäisen joukkueen tasolla[!], että oltaisiinko nyt sitten vaikka kilpajoukkue, superkilpajoukkue vai supersuperhyperkilpajoukkue kun tuo meidän Kalle on ihan hyvä pelaaja ja itsekin pelasin siellä melkein ykkös-divarissa kaudella 1982-3. Kun organisaatio on tätä luokkaa niin seuroissa kuin liitossa, niin koko Suomi-futiksen näkökulmasta ei ole merkitystä sillä, että meillä on tavallaan ihan valistuneet käsitykset siitä mitä pitäisi teoriassa tehdä (kuten nyt tässäkin kirjoituksessa osoitetaan). Varsinaisen organisaatiorakenteen puuttumisesta kumpuaa tämä erityisesti kritiikinkohteena oleva ”vääränlaisen tuloksen” tekemisen pakko sekä myös mahdollisuus, niin pienissä kuin isommissa seuroissa tällä hetkellä. Ihan yhtä lailla on vielä juurtunut nykyisiin seuratoimijoihin, että lyhyen aikavälin tulokset ratkaisevat lähestulkoon kaiken, osa heistä toki osaa sen toisenlaiseen jargoniin peittää. No, toki myös konkreettisilla tuloksilla on mm. kv-peleissä merkitystä.

Ajatuksena siis, että kun saadaan toiminnasta ammattimaista niin, että ketju syntyy liiton ja seurojen kautta tiukkojen laatukriteereiden ja jatkuvan RIIPPUMATTOMAN arvioinnin kautta, niin ollaan heti lähempänä Eurooppaa tai ainakin sitä tapaa miten siellä toimitaan. Nythän kaikki valvonta on lähellä vitsiä ja kriteerit ovat lähinnä paperilla ja ratkaisevaa on edelleen se kenen joukkue voitti sen naapurikylän joukkueen. Lopetetaan tämä kädestä suuhun eläminen, loppujen lopuksi se ei ole edes kovin vaikeaa, jos sitä ihan oikeasti tahdotaan.
 

[Yourworstnightmare]

Viestiketjun teemaan liittyvä blogikirjoitus:

http://pallonkaikkeus.wordpress.com/2011/02/15/junnufutispaivakirja-3-missa-on-tulos/

Viimeinen virke pisti hymyilyttämään. Niin tulee mieleen Tampere...

Ja jotta suomalaisen juniorijalkapallon realiteetit eivät pääsisi unohtumaan, kerrottakoon, että loppuviikon harjoitukset on peruttu pakkasen vuoksi eikä tänään päästy harjoittelemaan, kun koulun liikuntasalissa oli ala-asteen ystävänpäiväbileet, joista tieto allekirjoittaneelle tuli salin ovella – noin tunnin matkustamisen jälkeen.  Eikä tänään ole edes ystävänpäivä.

[Ricardo Leite]

[Lortto]

Ja jotta suomalaisen juniorijalkapallon realiteetit eivät pääsisi unohtumaan, kerrottakoon, että loppuviikon harjoitukset on peruttu pakkasen vuoksi eikä tänään päästy harjoittelemaan, kun koulun liikuntasalissa oli ala-asteen ystävänpäiväbileet, joista tieto allekirjoittaneelle tuli salin ovella – noin tunnin matkustamisen jälkeen.  Eikä tänään ole edes ystävänpäivä.

Itsellänikin kokemuksia lähes vastaavasta. Viime talvena aika perkeleen useasti oli salivuoro peruttuna kun paikallinen sählyjoukkue järjesti useasti jonkun sortin diskon tai salissa oli viikonloppuna joku sählyturnaus tai koulun juhla yms. Mistään ei saanut korvaavia harjoitusvuoroja takaisin. Onneksi näistä yleensä kohtuu hyvin tieto kulki (toki joskus tieto tuli pari tuntia ennen treeniä), ettei turhia reissuja tarvinnut ajella. Tänä vuonna onneksi kohtuu vähän salivuorojen peruutuksia, mutta ajat ja harjoituspaikka (sijainti siis) ovat heikommat kuin viime vuonna.

[Addick]

Rovaniemellä tulevana viikonloppuna kesäfestarit futishallissa. Vieressä on jäähalli, joka on prameaksi rakennettu urheilua, messuja ja konsertteja varten kaksine kaukaloineen.

Tekonurmen kuntoa nyt ei tarvi sen kummemmin pohtia. Kukaan ei ole vielä minun täällä valmentaessani (1 v 3 kk) kertaakaan kenttää huoltanut tai hoitanut.

[Yourworstnightmare]

Kesäfestarit helmikuussa...

[Kaihlamo]

http://sites.google.com/site/minieuroturnausmatka/home

En jaksanut avata uutta topikia tälle. Joten jos on mielestänne väärällä alueella tai oman topikin arvoinen juttu niin modet voivat siirtää (koera?)

Nyt kun hankkeen sivutkin ovat avattu virallisesti niin uskaltaa laittaa asiasta tännekin. Eli kyseessä 4 seuran yhteishanke E11-ikäryhmässä, jonka tuloksena Suomesta lähtee yhdistetty joukkue edustamaan vuoden 2011 Mini-Euro turnaukseen. Itse seuraan mielenkiinnolla tätä hanketta ja varsinkin odotan mielenkiinnolla sitä, miten pojat pärjäävät kovimpia Eurooppalaisia joukkueita vastaan. Itsellä on se etuoikeus, että kuulen varmuudella asianosaisilta hankkeen edistymisestä ja lopputuloksista. Onnea matkaan!