Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Superjunnukoutsi]

Ellen täysin ole sisälukutaidoton, Tontsa ei missään vaiheessa ole puhunut siitä, että nämä kuuluisat viulut maksaisivat akatemiasarjoihin kuulumattomat seurat. Ei kai siinä mitään ulkopuolista rahoitusta tarvita jos ennalta määrätyt seurat pelaavat sarjaa jonka kustannuksita vastaavat esimerkiksi nykykäytännön mukaan. Tähänkin asti jokainen seura vastaa omista kustannuksistaan pelaavat mitä Palloliiton sarjaa hyvänsä. Rahallisesti se ei ole keneltäkään pois jos pistettäisiin pystyyn ns."akatemiasarjan" suomalainen versio, mutta itsetunnolle se varmaan ottaa, jos omaa seuraa ei valtakunnan tasolla rankata "akatemiatasolle" ja siitähän tässä loppujenlopuksi on kyse.

Niin, ehkä kuulun sitten tähän porukkaan joka ei ymmärrä tätä ulkomaista akatemiamallia, mistä oli puhe, mutta oma käsitykseni näistä akatemioista on sellainen, että ulkomailla nämä akatemiat toimivat isolla kapitalistin (ei siis vanhempien) rahalla, joka sitten on satsaus yrityksen tulevaisuuteen pelaajamyynnin ja omien tähtien muodossa.

Ja toisaalta, miten tuo ehdotettu akatemiamalli poikkeaa nykyisestä, jossa alueelliset huippuseurat vetävät ne parhaat pelaajat ja pelaavat omia miniturnauksiaan ja jos se ei riitä, niin käydään sitten ulkomailla ottamassa pataan.

[Marem2]

Mutta se mitä mtontola yrittää byrokratisfilosofisin sanakääntein sanoa on, että sen sijaan, että tuijotellaan 5v5, 7v7,9v9... pelien tuloksia ja vedetään niistä johtopäätöksiä, Suomessa tulisi panostaa juniori-ikäluokkiin jotka pelaavat 11v11 -pelejä. Tässä vaiheessa lahjakkuuksien pitäisi pelata kovatasoisia pelejä sarjassa jossa on kovatasoisia joukkueita. Suomi on pieni maa ja harrastajamäärät ovat pienempiä kuin muualla, joten siinä vaiheessa kun pojat siirtyvät isolle kentälle, sen sijaan, että pelataan kansallisia kaikkipelaasarjoja, tässä vaiheessa lahjakkaimmille pitäisi olla suljettu akatemiasarja, johon pääsemiseksi ei riitä se, että Ålandia cupissa ollaan 9v9 peleissä pistetty Honkaa, HJK-westiä ja Tepsiä turpaan.

Tästä asiasta olen samaa mieltä, koska siirryttäessä pelaamaan 11v11 -pelejä, pelaajat ovat jo sen ikäisiä, että talentit pitäisivät erottua muusta porukoista. Sitten voidaan alkaa keskittyä kokoamaan lahjakkaimmista pelaajista koostuvia joukkueita, jotka pelaavat vastaavia joukkueita vastaan omaa sarjaansa ja harrastusryhmät sitten muille porukoille. Aiemmin on vaikeaa sanoa, että onko jollain pelaajalla oikeasti lahjakkuutta, intohimoa tai ylipäätänsä edellytyksiä kehittyä huipulle. Tämä kai pitäisi kuitenkin olla huippuryhmien perimmäinen tarkoitus, ei utopioiden rakentelu lapsen/ isukin mielessä, mitä joskus nämä 5v5,7v7,9v9 pelimuotoihin kootut "junnutalent"-dreamteamit valitettavasti usein pitävät yllä.

Se, olisiko tämän toiminnan kokoonpaneva toimija sitten palloliitto, akatemiat vai joku muu organisaatio, pitäisi miettiä tarkoin. Akatemiat tulisivat olla riippumattomia seuroista, jolloin myös pikkuseurojen talentit  pääsisivät osallistumaan. Palloliiton rooli tasapuolisena toimijana siten puoltaisi paikkaansa. Varmaan myös rinnakkaisiakin organisaatioita on mahdollista olla, vrt. SHA, Palloliiton viritykset, mutta tämäkin riippuu paljolti paikkakunnasta. Toisella puolella suomea palloliitto voisi organisoida asioita mutkattomammin, kun taas SHA varmasti toimii joillain paikkakunnilla ja seuroissa paremmin. Pääasia, että organisaatiot toimisivat samankaltaisten, pelaajia optimaalisesti kehittävien periaatteiden mukaisesti. Ja tämä näkyisi päivittäisessä valmennustyössä-tavoitteellisella tasolla.

Akatemioiden yksi heikkous suomessa on mielestäni rahoitus, joka on  liikaa riippuvainen isukin kukkarosta. Tosin verrattuna esim. jääkiekkoon, niin kulut ovat jokatapauksessa pienemmät tässäkin vaiheessa harrastusta, saati aiempina vuosina "uhratut" rahat. Monet maahanmuuttajataustaiset, yksinhuoltajaperheiden lapset helposti jäävät näistä paitsi, vaikka kaikki ominaisuudet kehittyä huippufutaajaksi olisivat olemassa. Tähän ei suomifututiksessa ole mielestäni varaa, vaikka jääkiekossa tämä on arkipäivää. No, heillä on siihen ollut toisaalta varaa näihin päiviin saakka, mutta jääkiekossa, kuin muussakin urheilussa ongelmaksi tulee muodostumaan pienenevät ikäluokat ja ylipäätään liikuntaharrastuksista poisjäävät lapset. Futiksen mahdollisuus on pitää harrastus mahdollisimman edullisena ainakin tiettyyn ikään saakka, jolloin se houkuttelisi suuria massoja ja potentiaalisia pelaajanalkuja. Kenenkään ei tulisi joutua lopettamaan futista harrastuksen kallistuessa, joka vanhemmissa ikäluokissa on väistämättä edessä, jos rahoitusta ei saada kuntoon, joko joukkueen tai/ja yksittäisen pelaajan kohdalla.

[Messi]

Maremilta hyvä teksti. Yksi asia, joka pitäisi ottaa huomioon olisi toki se, miksi ylipäätään tällaisia akatemioita olisi olemassa. Ulkomailla kyse on puhtaasti rahasta. Kuka omistaa akatemiapelaajien oikeudet? Kuka käärii massit kun pelaaja myydään eteenpäin? Itse näkisin, että ainut vaihtoehto on joku hemmetin rikas yhteisö / yksityinen henkilö, joka pyörittää toimintaa businesmallin pohjalta (ottaa riskin -> kerää hedelmät). Kaikki muut vaihtoehdot ovat jollain tavalla huonoja.

[Sope]

Ulkomailla kyse on puhtaasti rahasta.

Joo. Jos puhutaan esimerkiksi Ranskan akatemioista. Belgiassa akatemiat/huippuseurat nostettiin juniorituotannossa keskiöön, koska taso alkoi olla niin huono. Näemme tällä hetkellä mihin Belgian "parhaat parhaiden kanssa parhaita vastaan" on johtanut.

Suomessa tämä voisi toimia, jos otetaan linja, että suurimmat/parhaiden hoidetut seurat pelauttavat juniorisarjoissa U13-vuosista eteenpäin. Pelkän koon ei pitäisi riittää, vaan pitäisi olla samanlaiset vähintään nimelliset vaatimukset kuin huippumaissa (valmentajien koulutustaso pitää olla tietystä iästä lähtien vähintään tasoa X, seuralla pitää olla tarpeeksi hyvät harjoitusolosuhteet jne.).

Monissa maissa tuo on luonut itseään ruokkivan kehän. Esim. Italiassa parhailla seuroilla on parhaat harjoituskeskukset ja ainakin nimellisesti tarpeeksi hyvät valmentajat (rahallinen satsaus seuralle)->seura saa pelata junioreiden huippusarjaa->parhaat juniorit siirtyvät seuraan->parhaista junioreista kasvaa riittävän suurella todennäköisyydellä hyviä pelaajia->seura saa rahaa pelaajamyynnistä tai hyviä pelaajia edustusjoukkueeseen. Tämä myös pitää parhaat seurat pinnalla, koska oma mylly tuottaa pelaajia, jolloin ei tarvitse tehdä liian suuria hetkellisiä rahallisia panostuksia.

[Mersault]

Niin, ehkä kuulun sitten tähän porukkaan joka ei ymmärrä tätä ulkomaista akatemiamallia, mistä oli puhe, mutta oma käsitykseni näistä akatemioista on sellainen, että ulkomailla nämä akatemiat toimivat isolla kapitalistin (ei siis vanhempien) rahalla, joka sitten on satsaus yrityksen tulevaisuuteen pelaajamyynnin ja omien tähtien muodossa.

Ja toisaalta, miten tuo ehdotettu akatemiamalli poikkeaa nykyisestä, jossa alueelliset huippuseurat vetävät ne parhaat pelaajat ja pelaavat omia miniturnauksiaan ja jos se ei riitä, niin käydään sitten ulkomailla ottamassa pataan.

Ehkäpä Suomeen olisi hyvä saada yksi ihan oikea akatemia muille malliksi. Sen sijaan, että se rakennettaisiin keskelle kaupunkia järven rannalle, ulkomaiseen malliin se rakennettaisiin kehä kolmosesta vielä muutama kymmenen kilometriä pohjoiseen. Sinne tekonurmi, pari ruohokenttää ja halli. Valmentajat ja toimihenkilöt toimisivat ikäluokittain eikä nyky isäperiaatteella, joten kenenkään ei tarvitsisi kuunnella asiantuntijaisien ja -äitien kitinää. Toimita olisi ilmaista ja rahoitus haettaisiin yksityisistä varoista. Palkkakustannusten säästämiseksi, muutama palkattu valmentaja voisi vetää parinkin joukkueen treenit. Jokaisen joukkueen fysiikkavalmennuksesta taas vastaisi yksi valmentaja. Taustalle voisi myös kehittää jonkinlaista toimintaa joka tuottaisi akatemialle rahaa. Kerran vuodessa pelaajat arvioitaisiin ja jos uusissa tulokkaissa on parempia, pelaajat vaihtoon. 15-20 -vuotta sitten tuo olisi ollut utopiaa, mutta nyky-yhteiskunnassa, turhempaankin löytyy rahaa.

Nykyisestä tuo eroaa siten, että homma on ammattimaista, suunnitelmallista ja ihan oikeaa akatemiatoimintaa. Suomalaisissa nykyakatemioissa ei ole akatemiaa muulla kuin nimessä. Vieläkö tuohon saataisiin vanhimille pelaajille rahalliset korvaukset, ulkomaiden huippujen malliin 12 000-13 000 euroa kuukaudessa, lahjattomia lahjakkuuksia saisi potkia pois akatemian ovelta.

[Superjunnukoutsi]

Ehkäpä Suomeen olisi hyvä saada yksi ihan oikea akatemia muille malliksi. Sen sijaan, että se rakennettaisiin keskelle kaupunkia järven rannalle, ulkomaiseen malliin se rakennettaisiin kehä kolmosesta vielä muutama kymmenen kilometriä pohjoiseen. Sinne tekonurmi, pari ruohokenttää ja halli. Valmentajat ja toimihenkilöt toimisivat ikäluokittain eikä nyky isäperiaatteella, joten kenenkään ei tarvitsisi kuunnella asiantuntijaisien ja -äitien kitinää. Toimita olisi ilmaista ja rahoitus haettaisiin yksityisistä varoista. Palkkakustannusten säästämiseksi, muutama palkattu valmentaja voisi vetää parinkin joukkueen treenit. Jokaisen joukkueen fysiikkavalmennuksesta taas vastaisi yksi valmentaja. Taustalle voisi myös kehittää jonkinlaista toimintaa joka tuottaisi akatemialle rahaa. Kerran vuodessa pelaajat arvioitaisiin ja jos uusissa tulokkaissa on parempia, pelaajat vaihtoon. 15-20 -vuotta sitten tuo olisi ollut utopiaa, mutta nyky-yhteiskunnassa, turhempaankin löytyy rahaa.

Nykyisestä tuo eroaa siten, että homma on ammattimaista, suunnitelmallista ja ihan oikeaa akatemiatoimintaa. Suomalaisissa nykyakatemioissa ei ole akatemiaa muulla kuin nimessä. Vieläkö tuohon saataisiin vanhimille pelaajille rahalliset korvaukset, ulkomaiden huippujen malliin 12 000-13 000 euroa kuukaudessa, lahjattomia lahjakkuuksia saisi potkia pois akatemian ovelta.

No nyt löytyi sitä näkemystä mitä aihe kaipaa. Lisäisin tuohon sen, että ikäluokkakohtaisia vastuuvalmentajia pitäisi saada haalittua ulkomailta, ja kotimainen palkattu väki sitten työskentelisi ulkomaisten osaajien kanssa, niin valmennustietämys siirtyisi eteenpäinkin.

"ehdotetulla mallilla" viittasin tontolan näkemykseen, jossa kustannukset eivät välttämättä kasvaisi.

[Soberano]

Joo. Jos puhutaan esimerkiksi Ranskan akatemioista. Belgiassa akatemiat/huippuseurat nostettiin juniorituotannossa keskiöön, koska taso alkoi olla niin huono. Näemme tällä hetkellä mihin Belgian "parhaat parhaiden kanssa parhaita vastaan" on johtanut.

Suomessa tämä voisi toimia, jos otetaan linja, että suurimmat/parhaiden hoidetut seurat pelauttavat juniorisarjoissa U13-vuosista eteenpäin. Pelkän koon ei pitäisi riittää, vaan pitäisi olla samanlaiset vähintään nimelliset vaatimukset kuin huippumaissa (valmentajien koulutustaso pitää olla tietystä iästä lähtien vähintään tasoa X, seuralla pitää olla tarpeeksi hyvät harjoitusolosuhteet jne.).

Monissa maissa tuo on luonut itseään ruokkivan kehän. Esim. Italiassa parhailla seuroilla on parhaat harjoituskeskukset ja ainakin nimellisesti tarpeeksi hyvät valmentajat (rahallinen satsaus seuralle)->seura saa pelata junioreiden huippusarjaa->parhaat juniorit siirtyvät seuraan->parhaista junioreista kasvaa riittävän suurella todennäköisyydellä hyviä pelaajia->seura saa rahaa pelaajamyynnistä tai hyviä pelaajia edustusjoukkueeseen. Tämä myös pitää parhaat seurat pinnalla, koska oma mylly tuottaa pelaajia, jolloin ei tarvitse tehdä liian suuria hetkellisiä rahallisia panostuksia.

Hyviä kommentteja - kuten monessa muussakin ketjun viestissä, jotka asiaa koskevat. Lyhyestihän homman voi tiivistää siihen, että mistä toiminnan pyrörittämiselle voidaan saada rahat?

Työkaveri oli komennuksella Belgiassa ja hän kertoi, että Belgiassa systeemi muuttui kymmenisen vuotta siten, että valtio tms. julkinen taho alkoi kanavoimaan rahaa seuroille junioritoimintaa varten. Yksi suuri syy tähän oli se, että yhteiskunnan näkökulmasta oli järkevämpää saada köyhät lapset pois kaduilta jonkin harrastuksen pariin. Ja mikäli oikein ymmärisin, niin seurassa pelaaminen ei maksa lapsille mitään valtion subventoinnin vuoksi.

En sitten tiedä miten paikkansa työkaverin jutut pitävät ja miten homma siellä oikeasti toimii, mutta loogiseltahan tuo kuulostaa. Loppupeleissä on edullisempaa yhteiskunnalle, että nuoret eivät syrjäydy, ja järkevintä on että jalkapalloharrastuksen pyörittämisestä vastaavat ne tahot jotka siitä eniten tietävät eli jalkapalloseurat. Yhteiskunta säästää, seurat saavat pelaajamassaa ja rahaa toimintaansa. Mahdottomalta kuulostava win-win tilanne siis. Toki Belgiassa heikko jalkapallomenestys on ollut myös kansallinen "häpeä", johon on ollut halu saada muutos valtion johdonkin taholta.

Voisi kuvitella että Suomessakin olisi parempi, jos nuoriso urheilisi eikä etsisi ajankulua ja jännitystä pyörimällä kaupungilla. Monet yhteiskunnalle kalliiksi tulevat älynväläykset kun ovat vain ylimääräisen energian purkamista.  

[drone]

Toki Belgiassa heikko jalkapallomenestys on ollut myös kansallinen "häpeä", johon on ollut halu saada muutos valtion johdonkin taholta.

Voisi kuvitella että Suomessakin olisi parempi, jos nuoriso urheilisi eikä etsisi ajankulua ja jännitystä pyörimällä kaupungilla. Monet yhteiskunnalle kalliiksi tulevat älynväläykset kun ovat vain ylimääräisen energian purkamista.  

Arhinmäen Paavo kuulolla? Mies viuhuttaa sateenkaarilippuja Moskovassa ja huutelee serbejä murhaajiksi (6 vuoden takainen karsintaottelu Helsingissä). Tähän häpeäpilkkuun (rahan kanavoimiseen junioriakatemioille) hän ei kuitenkaan uskalla kajota, koska siinä voisi mennä leipä omasta pöydästä. On niin paljon tärkeämpää suomalaisille, että "keppi" lentää. Mutta kun aletaan puhua jalkapallomenestyksestä (jota me eräät häpeämme silmät päästämme, kun Suomesta on kysymys), ei ketään enää kiinnosta.

[koera]

Miten niin ei uskalla kajota? Juurihan tukia jaettiin uusin perustein, tuettiin kaikkein halvimpia liikuntaharrastuksia ja raha väheni kalliimmilta. Monet kilpafutisseurat jäivät ilmeisesti kokonaan ilman, kun taas halpojen kustannusten lajit saivat suurempia potteja kuin koskaan aikaisemmin.

[Earl Godwin]

Hyviä kommentteja - kuten monessa muussakin ketjun viestissä, jotka asiaa koskevat. Lyhyestihän homman voi tiivistää siihen, että mistä toiminnan pyrörittämiselle voidaan saada rahat?

Työkaveri oli komennuksella Belgiassa ja hän kertoi, että Belgiassa systeemi muuttui kymmenisen vuotta siten, että valtio tms. julkinen taho alkoi kanavoimaan rahaa seuroille junioritoimintaa varten. Yksi suuri syy tähän oli se, että yhteiskunnan näkökulmasta oli järkevämpää saada köyhät lapset pois kaduilta jonkin harrastuksen pariin. Ja mikäli oikein ymmärisin, niin seurassa pelaaminen ei maksa lapsille mitään valtion subventoinnin vuoksi.

Tännehän on postattu useamman kerran Belgian systeemin kuvaus, ja niistä näkee, että sukseen syyt ovat ihan muualla kuin valtion subventiossa. Rahoitus on Suomen (juniori)futikselle iso ongelma, mutta viimeiseksi ratkaisua siihen kannattaa hakea valtiolta.

[zekki]

Tännehän on postattu useamman kerran Belgian systeemin kuvaus, ja niistä näkee, että sukseen syyt ovat ihan muualla kuin valtion subventiossa. Rahoitus on Suomen (juniori)futikselle iso ongelma, mutta viimeiseksi ratkaisua siihen kannattaa hakea valtiolta.

Usein se menee niin, että menestys on ensin ansaittava, sitten saadaan tukia. Vähän hassu järjestys, mutta näin on ilmeisesti käynyt Belgiassakin: http://www.dailyrecord.co.uk/sport/football/football-news/belgian-fa-official-reveals-secret-1386421

Vähän samaa sävyä täältäkin: http://www.eurosport.fr/football/friendly-match/2013-2014/belgique-france-21h00-la-situation-du-football-belge-avec-julien-denoel-sharkfoot_sto3881646/story.shtml

The emergence of this generation, it is a spontaneous phenomenon or a big substantive work of the authorities?

J. D. : I know that the Federation has set up a program after Euro 2000 but I do not know if that's what played. Our players today are technically very gifted. One reason is street soccer. In Belgium, we have installed a lot of mini-pitch in the cities. Local youngsters came to play and refine their technique in small spaces that did not happen in the club. On the other hand, the Belgian championship has lost its luster, young people are more speeds tempted by a move abroad where coaching is more professional in Belgium (except the four that are close Genk Brugge, Anderlecht and Standard). In contact with the best players, they have gotten better. Finally, it is paradoxically the authorities are somewhat responsible for this ... without really wanting to.

En ole systeemejä vastaan, mutta mitään automaatteja ne eivät ole!

[Tsidane]

Akatemiat tulisivat olla riippumattomia seuroista, jolloin myös pikkuseurojen talentit  pääsisivät osallistumaan.

Miksi ne eivät nimenomaan voisi olla alueiden vahvimpia seuroja? Suomi on varmaankin ainut maa, missä pidetään jotenkin huonona sitä, että parhaat pelaajat pyrkivät siirtymään kovempiin seuroihin. Samalla täällä kuitenkin ihannoidaan ulkomaisia seuroja, jotka nimenomaan haalivat alueensa parhaat pelaajat akatemioihinsa. Pikkunappuloiden ei tarvitse siirtyä pitkän matkan päästä, jos seurat ryhtyvät alueelliseen yhteistyöhön alueen suurseuran kanssa siten, että myös pikkuseurojen talentit saavat lisävalmennusta ja leiritystä.

Mielestäni ainut oikea tie on se, että muutamat seurat uudistavat ja vahvistavat toimintaansa niin paljon, että ne kaikilla mittareilla mitaten ovat parhaita paikkoja pikkujunnun kehittymiselle. Mitään uusia ihmelääkkeitä ja tekoakatemioita ei tarvita. Sen jälkeen parhaat pelaajat löytävät seuran automaattisesti. Kun fasadi ja toimintaympäristö on kunnossa, on yhteistyökumppanien löytäminen rahoittajiksikin paljon helpompaa.

"Rakentakaa alueen paras seura, niin pelaajat tulevat".

[Soberano]

Tännehän on postattu useamman kerran Belgian systeemin kuvaus, ja niistä näkee, että sukseen syyt ovat ihan muualla kuin valtion subventiossa. Rahoitus on Suomen (juniori)futikselle iso ongelma, mutta viimeiseksi ratkaisua siihen kannattaa hakea valtiolta.

Itselläni ei tosiaan kuulopuheita tarkempaa käsitystä ole Belgian systeemistä. Jossain vaiheessa koetin täältä ja googlella etsiä lisätietoa, mutta mitään kovin kattavia kuvauksia en onnistunut löytämään, joten vaikea ottaa kantaa mitkä menestyksen syyt voisivat olla. Omaan korvaan työkaverin kuvaus kuulosti järkeenkäypältä oli se totta tai ei.

[Mersault]

No nyt löytyi sitä näkemystä mitä aihe kaipaa. Lisäisin tuohon sen, että ikäluokkakohtaisia vastuuvalmentajia pitäisi saada haalittua ulkomailta, ja kotimainen palkattu väki sitten työskentelisi ulkomaisten osaajien kanssa, niin valmennustietämys siirtyisi eteenpäinkin.

"ehdotetulla mallilla" viittasin tontolan näkemykseen, jossa kustannukset eivät välttämättä kasvaisi.

Akatemiatoiminnan lisäksi suurimmissa suomalaisissa seuroissa kannattaisi myös miettiä sitä kuinka monta pelaajaa ikäluokissa tarvitaan. Kun vaikka käy Suomen suurimman seuran sivuilla, joukkueita ja pelaajia on hirveä määrä. Kaikille jotakin systeemin sijaan isojen seurojen kannattaisi vaikka U12 ikäluokasta ylöspäin pitää vain yhtä kilpajoukkuetta, jossa olisi 18-20 pelaajaa. Nyt joukkueita saattaa olla 5-6 joka taas sitoo monta valmentajaa. Parempi tilanne olisi jos olisi yksi selvä kilparyhmä jossa olisi vastuuvalmentaja ja 3-5 apuvalmentajaa. Ryhmästä ulosjääville taas etsittäisiin toinen seura alueelta.

[Pixie]

Mielestäni ainut oikea tie on se, että muutamat seurat uudistavat ja vahvistavat toimintaansa niin paljon, että ne kaikilla mittareilla mitaten ovat parhaita paikkoja pikkujunnun kehittymiselle. Mitään uusia ihmelääkkeitä ja tekoakatemioita ei tarvita. Sen jälkeen parhaat pelaajat löytävät seuran automaattisesti. Kun fasadi ja toimintaympäristö on kunnossa, on yhteistyökumppanien löytäminen rahoittajiksikin paljon helpompaa.

"Rakentakaa alueen paras seura, niin pelaajat tulevat".

Valitettavasti tämä ei riitä lainkaan, jos halutaan systemaattisesti tuottaa kansainvälisiä pelaajia. Seurat yksin eivät pysty luomaan koulun kanssa kestävää yhteistyötä. Samoin seuravetoisessa mallissa scouttaaminen nähdään aina ongelmaksi, kun liittovetoisessa systeemissä se voisi jopa tuoda kasvattajaseuroille kasvattajarahaa. Pointtina koulujäjestlmän ja huippujunnufutiksen yhdistäminen ja talenttien aito haravoiminen lähimpään akatemiaan.

Nykymallissa keskitytään romuttamaan uudet ideat ja matka huipulle pitenee vuosi vuodelta.

[Soberano]

Itselläni ei tosiaan kuulopuheita tarkempaa käsitystä ole Belgian systeemistä. Jossain vaiheessa koetin täältä ja googlella etsiä lisätietoa, mutta mitään kovin kattavia kuvauksia en onnistunut löytämään, joten vaikea ottaa kantaa mitkä menestyksen syyt voisivat olla. Omaan korvaan työkaverin kuvaus kuulosti järkeenkäypältä oli se totta tai ei.

Aloin uudelleen etsimään lisätietoa kuulopuheideni tueksi, mutta en sitä edelleenkään onnistunut löytämään. Sen sijaan löysin itselleni uutta tietoa sen suhteen, että homma olisi Belgiassa lähtenyt nousuun 2000-luvun alussa tehdyn rahakkaan tv-sopimuksen myötä: http://sportsnewsireland.com/soccer/soccer_irish/belgium-football-2013-03-04/

Joku jonkun tahon tukema Grassroots-systeemi Belgiassa kuitenkin ilmeisesti on, kuten voisi kalvosetin (http://www.slideshare.net/MaxRogers2/the-belgium-vision-on-youth-development) kalvosta 77/80 päätellä. Ko. kalvoesityksessä oli paljon muutakin mielenkiintoista asiaa Belgian nuorisojalkapallon kehittämisestä.

Ja pahoittelut, jos postasin tänne jo aikaisemmin läpikoluttuja juttuja. Tuo Browaeysin esitys taitaa olla monille suomalaisvalmentajille tuttua tavaraa, mutta oli tästä googlettelusta kuitenkin se hyöty, että opin itse paljon uutta asian tiimoilta.

[Tsidane]

Valitettavasti tämä ei riitä lainkaan, jos halutaan systemaattisesti tuottaa kansainvälisiä pelaajia. Seurat yksin eivät pysty luomaan koulun kanssa kestävää yhteistyötä. Samoin seuravetoisessa mallissa scouttaaminen nähdään aina ongelmaksi, kun liittovetoisessa systeemissä se voisi jopa tuoda kasvattajaseuroille kasvattajarahaa. Pointtina koulujäjestlmän ja huippujunnufutiksen yhdistäminen ja talenttien aito haravoiminen lähimpään akatemiaan.

Komitean suunnittelemalla kamelilla niitä kansainvälisiä pelaajia ei varmasti tule. Perustus on saatava kuntoon, ja palloliittokin voi sitten aktivoitua ja alkaa yhteistyössä "koordinoimaan" seura-akatemioita. Esimerkiksi linjaamalla vaikkapa raamit sille, miten pelaajista saatavat rahat joskus jaetaan kasvattajaseuran ja "akatemiaseuran" kesken. Ja miksi ihmeessä seurat eivät pystyisi tekemään koulujen kanssa yhteistyötä? Ainoastaan paikallisesti hihat käärimällä saadaan homma käyntiin, ei liiton kumileimasimilla tai kravatti-akatemioilla.

Scouttaamisesta syntyvää "ongelmaa" en itse ymmärrä lainkaan. Pikkuseurojen pitäisi laittaa toimintasuunnitelmassaan tavoitteiksi ensisijaisesti pelaajien siirtymisen isompaan seuraan joidenkin piirikunnallisten sarjojen sijoitusten sijaan. Tähänkin päästään vain seurojen välisellä yhteistyöllä, ei keskuspallokamarin holhouksella. Taitaa vaan yhteen hiileen puhaltaminen olla suomalaisessa jalkapallossa liian utopistinen ajatus.

[zekki]

Hyviä kommentteja - kuten monessa muussakin ketjun viestissä, jotka asiaa koskevat. Lyhyestihän homman voi tiivistää siihen, että mistä toiminnan pyrörittämiselle voidaan saada rahat?

Työkaveri oli komennuksella Belgiassa ja hän kertoi, että Belgiassa systeemi muuttui kymmenisen vuotta siten, että valtio tms. julkinen taho alkoi kanavoimaan rahaa seuroille junioritoimintaa varten. Yksi suuri syy tähän oli se, että yhteiskunnan näkökulmasta oli järkevämpää saada köyhät lapset pois kaduilta jonkin harrastuksen pariin. Ja mikäli oikein ymmärisin, niin seurassa pelaaminen ei maksa lapsille mitään valtion subventoinnin vuoksi.

En sitten tiedä miten paikkansa työkaverin jutut pitävät ja miten homma siellä oikeasti toimii, mutta loogiseltahan tuo kuulostaa. Loppupeleissä on edullisempaa yhteiskunnalle, että nuoret eivät syrjäydy, ja järkevintä on että jalkapalloharrastuksen pyörittämisestä vastaavat ne tahot jotka siitä eniten tietävät eli jalkapalloseurat. Yhteiskunta säästää, seurat saavat pelaajamassaa ja rahaa toimintaansa. Mahdottomalta kuulostava win-win tilanne siis. Toki Belgiassa heikko jalkapallomenestys on ollut myös kansallinen "häpeä", johon on ollut halu saada muutos valtion johdonkin taholta.

Voisi kuvitella että Suomessakin olisi parempi, jos nuoriso urheilisi eikä etsisi ajankulua ja jännitystä pyörimällä kaupungilla. Monet yhteiskunnalle kalliiksi tulevat älynväläykset kun ovat vain ylimääräisen energian purkamista.  

Tämä on vähän toinen asia kuin mistä topicissa puhutaan. Belgian liiton yhteydessä on vahva Footbll+Foundation kokonaisuus (http://www.belgianfootball.be/fr/football-foundation) futiksen ja yhteiskunnan suhteiden kehittämiseen. Tässä toiminnassa on mm. samoja tavoitteita kuin esim  Suomen Icehearts järjestössä eli pyritään syrjäytymisen (edit.) estämiseen.

[Ricardo Leite]

Tässä toiminnassa on mm. samoja tavoitteita kuin esim  Suomen Icehearts järjestössä eli pyritään syrjäytymisen edistämiseen.

Onpa paskamainen järjestö!

[mtontola]

Palloliitto, selkeät kriteerit ja virallinen akatemiasarja yhdistettynä muihin keskeisiin pelaajakehityksen osa-alueisiin loisi selvät sävelet miten ammattijalkapalloon tähtäävän seuran tulee toimia Suomessa. Samalla syntyisi mahdollisuuksia esim. mainittuun kouluyhteistyöhön nykyistä paremmin. Tasa-arvoa olisi se, että kun Joni Kuusankoskelta ryhtyy pelaamaan jalkapalloa, hän voi luottaa siihen, että hänellä on mahdollisuudet päästä mukaan huippujalkapalloon mahdollisesti vievään oikeaan akatemiatoimintaan riippumatta siitä paljonko isällä on rahaa taskussa ja miten hyvin iskä on verkostoitunut jne. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että saako Joni käytännössä koskaan suoraa hyötyä akatemiajoukkueiden olemassaolosta itselleen niin että Jonin isän mielestä Joni on näiden olemassaolosta hyötynyt.

Tällä hetkellä meidän syvät ongelmat syntyvät kuin itsestään kun mitään yhteistä linjaa seurojen sisällä, välillä tai vieressä ei tunnu olevan. Jokainen hääräilee mitä hääräilee. Erilliset joukkueet, olivat ne sitten nappula, juniori, akatemia, edustus, harraste tai mitä tahansa ovat lähinnä kiinni yksittäisistä henkilöistä. Syntyy klikkiä klikin perään ja yhtä ja toista intressiä. Viidakkomalli ei yksinkertaisesti toimi kun jokainen yhteiseksi tarkoitettu tila monopolisoidaan pieniksi plänteiksi ilman että mitään systemaattista suunnitelmaa minkään asian suhteen olisi. Mistään systemaattisesta pelaajakehityksestä ei tällaisessa ”järjestelmässä” voida puhua.

Belgian ja muiden pienten maiden linjan korjaukset jotka lähtevät yleensä yhteisestä ja konkreettisesta päätöksestä tehdä jotain (eikä vain puhua 2020-visioista) kestävät lähestulkoon vuosikymmenen ennen kuin mitään konkreettista nähdään. On myös monia muita pienempiä (lue n. Suomen kokoisia) Euroopan maita, joissa ihan oikeisiin toimenpiteisiin maan jalkapallon pelastamiseksi on ryhdytty n. 5 vuotta sitten. Tämä tarkoittaa yhteisten periaatteiden muodostamista, rahallista panostamista päätoimisten valmentajien palkkaamiseen ja pelaajakehityksen korostamista KONKREETTISESTI tavalla tai toisella. Meillä huomio kiinnitettiin n. 5 vuotta sitten nappulaikäisten kilpajoukkueisiin, josta toki on ollut jotain hyötyä, mutta josta ei olla onnistuttu ottamaan niitä seuraavia tärkeitä askeleita toiminnan rauhoittamiseksi ja homman viemiseksi seuraavalle tasolle. Edelleen jokainen harrastaja on omillaan. Seurojen rooli esimerkiksi ihan nyt vaikka niiden omien junioripelaajien seuraamisen suhteen on melko lailla retuperällä. Toimitaan ihan puhtaasti mutu-pohjalta (pois lukien sitten jotkut taitokisat). Varsinaista pelaajien profilointia pelipaikkakohtaisesti omien järjestelmien sisällä ei kovin paljon pyritä kaiketi edes tekemään, saati sitten kehittämään siihen suuntaan, että kerätty data tukisi varsinaista päätöksentekoprosessia seuran sisällä (liittyen esim. arvioihin siitä mikä on pelaajan todellinen potentiaali jalkapalloilijana). Syntyy kaiken maailman myyttejä, porukka kikkailee siellä hiekkalaatikolla kunnes siitä sitten lopulta kasvetaan ulos ja huomataan, että mitään muuta kuin se hiekkalaatikko ei koskaan edes ollut. Saattaa myös olla niin, että varsinaista potentiaalia ja pelaajakehitystä ei edes yritetä miettiä, vaan huomio kiinnittyy joihinkin toisiin tärkeiksi koettuihiin asioihin, jotka hieman laajemmasta perspektiivistä saattaisivat näyttää hyvin eriskummallisilta ja jotka seurojen toiminnan avulla pitäisi saada korjattua. Jalkapallossa toimivat ihmiset, inhimillisiä virheitä syntyy ja siksi tarvitaan organisaatioita eri tasolla ohjaamaan toimintaa, niin että vastuu kannetaan laajasti. Mutta kun valta päättää kaikesta on viety yksittäisille toimijoille ja yksiköille, niin virhemarginaali on suuri ja samalla tahattomien konfliktitilanteiden määrä aivan käsittämätön. Seuroissa erilaiset junioripäälliköt yms. eivät ole ohjeistettu pelaajia lähelle ja kaikista vakavimpana ongelmana, järjestelmällinen skouttaaminen ei yksinkertaisesti toimi. Usein toimitaan mutu-pohjalta ja puutteellisen/virheellisen/todentamattoman informaation pohjalta.

Samalla tämän seurojen heikkouden takia on muodostunut tyhjiö jota sitten voidaan eri tavoin lähteä täyttämään. Parhaat keinottelijat rakentelevat edelleen niitä omia projekteja ja joukkueita sen yhden kaverin ympärille jota vaikkapa innokkaat isät ovat lähteneet ”kehittämään”. Ydinporukan taso määrittää koko toiminnan tason, vaikka sinne kuinka syöttäisi lahjakkuutta lahjakkuuden perään. Aidon kilpailutilanteen kautta syntyvään huomattavan nopeaan aitoon kehitykseen ei koskaan valitettavasti päästä, jos kilpailu on lopulta vain näennäistä ja toiminta on vääristynyttä niin kuin se tässä yksittäisten tomijoiden maailmassa herkästi tuppaa olemaan. Jalkapallo maailman kovimman kilpailun lajina ei Suomessa pääse tässä ympäristössä vahingossakaan kehittymään yli sen tason missä ollaan nyt ilman että meillä tehdään rohkeaa linjanvetoa, raivataan viidakko ja keskitytään pelaajakehitykseen, johon kuuluu erittäin laajojen alueiden skouttaus ns. eliittiryhmien osalta johon ei valikoiduta sattuman kautta ja jossa pelaajakehitystä toteutetaan kokemuksen kautta, eikä siten että jonkun pojan isä miettii hommat valmiiksi tai yksittäiset joukkueet linjailevat mitä linjaavat.

Totta kai kaikkien lahjakkaimpien pelaajien pitäisi keskittyä tiettyihin seuroihin. Totta kai näiden seurojen ensisijainen tehtävä on kerätä kaikkein lahjakkain aines kyseiseen seuraan. Samalla kyseisten seurojen on kyettävä ottamaan vastuu siitä mitä tehdään. Palloliiton ohjeistus ja apu olisi tässä aivan ehdottoman tärkeää. Nykyisestä luottamuspulasta koko toimintaa kohtaan ei seuraa mitään muuta kuin vuodesta toiseen jatkuva kyräily ja pelko siitä, että joku kuitenkin tässä on puukottamassa niin valmentajia, seuratoimijoita kuin myös yksittäisiä pelaajia selkään.

[Ricardo Leite]

Miksi ne eivät nimenomaan voisi olla alueiden vahvimpia seuroja? Suomi on varmaankin ainut maa, missä pidetään jotenkin huonona sitä, että parhaat pelaajat pyrkivät siirtymään kovempiin seuroihin.

Olen lukenut tältäkin palstalta tosiaan ainakin puolenkymmentä vuotta suunnilleen kritiikitöntä La Masia -onanointia. Vaan luulevatko ihmiset, että Barcelona kyselee Katalonialta muilta seuroilta saavatko he värvätä pelaajan riveihinsä, saati että pienemmillä seuroilla olisi siihen mitään muuta suhtautumistapaa kuin vilpitön ylpeys oman kasvatin menestyksestä.

edit: Epäilemättä hyviä tekstejä jäbät. Luen heti kun teette kappalejaot. Maksimissaan viisi riviä! Terveisin tekstiesteetikkonne Ricky. Ei sentään. Mutta kuitenkin toive tulevaisuuteen.

[Pussikalja]

Iso kenttä ja 13v. sitten aletaan treenaamaan. Ihan samaa mieltä. Ennen sitä asioita pitää tehdä paremmin ja siihen esim HJK, nyt antoi apuja. Eli kentällä mikään ei estä tekemästä asioita paremmin (toki olosuhteet joskus).

Mutta Akatemia jne. Rahaa ei ole, eikä suomessa arvosteta nuorisourheilua jenkkien college, yliopisto tyyliin. Mutta meillä maksaa jokainen kentillä sarjaa kaluava lisenssejä ja siellä pyörii rahaa ihan kivasti. Samoin meillä on piirijoukkueet ja niiden cupit. Äärimmäisen vähällä toiminnalla tosin ja riippuen asuinpaikasta lysti maksaa ihan v...i joillekin. Mutta jos idea on löytää talentit, peluutaa niitä vastakkain, niin onhan meillä siihen rakenne jo olemassa. Oisko se nyt uhraus, jos keskuksen ulkopuolelta piirijengiin päässeille maksettaisiin kulut lisensseistä ja pelit, treeni vedettäisiin vaikkapa nyt aluksi neljä kertaa tiiviimmin ja pelattas 8 kertaa useammin. Rahaa on, kun se kohdistetaan. Toki voidaan haaveilla arabiprinssistä, joka rahoittaa olosuhteet ja liksan kuin fortumin pääjohtajalle jalkapallovalmennuksesta. Uskoo siihen sitten kuka unelmoi ja jaksaa. Seurojen varaan ei voi rakentaa yhtikäs mitään. Niin itsekästä ja riitaisaa ja varsinkin taloudellisesti riittämätöntä jalkapalloväki seurapaidoissa on.

[rukkanen]

Iso kenttä ja 13v. sitten aletaan treenaamaan.

Isolle kentälle vasta sitten, kun keskimäärin suurin osa ikäluokan pelaajista on lopettelemassa pituuskasvuaan. Eli ei missään tapauksessa vielä 13-vuotiaana. Ison kentän peli on aikuisen fysiikalle ja psyykkeelle suunniteltu peli, ei vielä kehityksensä kanssa pahasti vaiheessa oleville. Ja se on ihan hevonkukkua, ettei vasta 15-vuotiaana isolle kentälle siirtyessä muka ehtisi oppia peliä tarpeeksi ennen aikuisjoukkueisiin siirtymistä. Määrällisesti suurin osa taktisesta osaamisesta on osaavassa valmennuksessa tuohon ikään mennessä kertynyt pienemmistäkin pelimuodoista. Ja jos (hypoteettisessa tilanteessa) 15-vuotias isolle kentälle siirtyvä pelaaja ei osaa siellä YHTÄÄN pelata, syyt ovat silloin jossain aivan muualla kuin aiempien junnuvuosien pelimuodoissa.

Tai no otetaan sen verran takaisin vielä, että nykymalli, jossa isolle kentälle siirrytään 14-vuotiaana, saisi siinä tapauksessa suht varauksettoman hyväksyntäni, että ensimmäinen ison kentän kausi pelattaisiin vielä neloskoon pallolla.

[J. Soini]

Tässä topicissa on viime aikoina ollut esillä laadukkainta suomalaista junnufutiskeskustelua, mihin olen pitkään aikaan törmännyt. Kiitokset kaikille osallistujille.

Muutama huomio. Mtontolan esittämä Palloliitto-johtoinen Akatemia-järjestelmä voisi olla hyvä ajatus, mutta käytännössä se on mahdottomuus. Nyt kun Pertti Alaja on Palloliiton puheenjohtaja, kaikki vähänkin elitismiltä haiskahtavat ajatukset tyrmätään heti. Pienenä anekdoottina voi mainita, että Alaja ei kuulemma ole ollut missään yhteydessä ensimmäisen puheenjohtajavuotensa aikana Sami Hyypiä Akatemiaan. Siis puheenjohtaja, joka kaikissa käänteessä on korostanut pelaajakehityksen tärkeyttä, ei ole missään tekemisissä suomalaisen jalkapallon tutkimus- ja valmennuskeskuksen kanssa.

Ilkeämielinen voisi tulkita, että ”kaikkien suurten jalkapalloajatusten isä” ei halua olla missään tekemisissä SHA:n kanssa, koska ei ole sitä itse keksinyt. Kaikki Pelaa -ohjelman nerokas keksijä voi sitä paitsi pitää SHA:n toimintaa alkuperäisen Kaikki Pelaa -ideologian vastaisena.  Palloliitosta on siis turha odottaa mitään apuja lähiaikoina.

Seurojen on vain yksinkertaisesti itse tartuttava toimeen. Monella paikkakunnalla näin onkin tapahtunut. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla yleinen junioritoiminnan taso on varmasti parempaa kuin vain viisi vuotta sitten. Ei ainoastaan KäPa, vaan myös PKKU, FC Espoo ja muutama muu ovat nousseet perinteisten HJK:n ja Hongan rinnalle. Muualla Suomessa vastaavaa on tapahtunut mm. Tampereella, Turussa ja Vaasassa.

Yksikään suomalainen seura ei vielä tietenkään vastaa keski-eurooppalaista Akatemia-toimintaa. Suunta on kuitenkin oikea, ja tilanne on huomattavasti parempi kuin ”pimeyden vuosina” vuosituhannen vaihteen jälkeen.

Sami Hyypiä Akatemian toiminta on tällä hetkellä lähinnä suunnitelmallista Akatemia-toimintaa. Siksi kaikki energia suomalaisessa huippujunnufutiksessa tulisikin keskittää sen tukemiseen (Eerikkilän urheiluopistohan on teoriassa Palloliitosta riippumaton instituutio).

[Pussikalja]

Isolle kentälle vasta sitten, kun keskimäärin suurin osa ikäluokan pelaajista on lopettelemassa pituuskasvuaan. Eli ei missään tapauksessa vielä 13-vuotiaana. Ison kentän peli on aikuisen fysiikalle ja psyykkeelle suunniteltu peli, ei vielä kehityksensä kanssa pahasti vaiheessa oleville. Ja se on ihan hevonkukkua, ettei vasta 15-vuotiaana isolle kentälle siirtyessä muka ehtisi oppia peliä tarpeeksi ennen aikuisjoukkueisiin siirtymistä. Määrällisesti suurin osa taktisesta osaamisesta on osaavassa valmennuksessa tuohon ikään mennessä kertynyt pienemmistäkin pelimuodoista. Ja jos (hypoteettisessa tilanteessa) 15-vuotias isolle kentälle siirtyvä pelaaja ei osaa siellä YHTÄÄN pelata, syyt ovat silloin jossain aivan muualla kuin aiempien junnuvuosien pelimuodoissa.

Tai no otetaan sen verran takaisin vielä, että nykymalli, jossa isolle kentälle siirrytään 14-vuotiaana, saisi siinä tapauksessa suht varauksettoman hyväksyntäni, että ensimmäinen ison kentän kausi pelattaisiin vielä neloskoon pallolla.

13v tarkoitin lähinnä esipuperteettia ja lapsen valmiutta tehdä valinta panostaa harjoitteluun aivan itse. Ajasta ennen 9 vs. 9, 11 vs. 11 aivan samaa mieltä. Jokainen suoritus ja pienpeli ennen sitä luo valmiuksia pelata lopullista jalkapalloa. Jokaisessa drillissä, pienpelissä ja suorituksen temmossa pitää pyrkiä automaatioon, joka palvelee oikeaa futista. Tässä on tapahtumassa parannusta, mutta alkuvaiheessa vielä ollaan. Ei me vieläkään osata riittävän hyvin sitoa harjoitusta osaksi peliä ja varsinkaan selittää, näyttää ja havainnollistaa niille lapsille, mitä sillä treenillä haetaan ja miksi. Nämä 10 vanhojen 7 vs. 7 pelit on otollisia opettaa oikeaa futista, jos se osataan käyttää tuloksen hakemisen sijaan tapaan suorittaa ja pelata. Ja seurojen tasoa mitatessa 10v. sarjoissa mielestäni paremman kuvan seurojen toiminnasta saa, jos katsoo sen kakkosjoukkueen peliä ja tasoa, ei vain sen terävimmän edarin, koska yksi lahjakkuus kääntää noissa sarjoissa pelien tulokset ihan miten vain. Joukkue on juuri niin hyvä kuin sen heikoin pelaaja on ja se kertoo valmennuksesta paljon enemmän.

 Aiempi, toivottavasti vähitellen häviävä ongelma on ollut 15 kesästen ja vanhempien valmennuksessa, että aika kuluu peliasennon, syöttötekniikan ja kentän havainnoimisen opetukseen, kun pitäs jo opetella yhdessä pelaamaan. Nämä yksilön perusasiat on opetettavissa jo siinä vaiheessa kun jalkapallo automatisoituu yksilölle. Jos B-junnuissa joutuu poisopettamaan asioita ja tapoja suorittaa pelin toistuvia tilanteita, ollaan auttamatta hitaita ja myöhässä. Tästä poisopettamisesta pitää päästä eroon ja järkeistää tekemistä jo ihan nappulavalmennuksesta asti.