Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Mersault]

Tässä topicissa on viime aikoina ollut esillä laadukkainta suomalaista junnufutiskeskustelua, mihin olen pitkään aikaan törmännyt. Kiitokset kaikille osallistujille.

Muutama huomio. Mtontolan esittämä Palloliitto-johtoinen Akatemia-järjestelmä voisi olla hyvä ajatus, mutta käytännössä se on mahdottomuus. Nyt kun Pertti Alaja on Palloliiton puheenjohtaja, kaikki vähänkin elitismiltä haiskahtavat ajatukset tyrmätään heti. Pienenä anekdoottina voi mainita, että Alaja ei kuulemma ole ollut missään yhteydessä ensimmäisen puheenjohtajavuotensa aikana Sami Hyypiä Akatemiaan. Siis puheenjohtaja, joka kaikissa käänteessä on korostanut pelaajakehityksen tärkeyttä, ei ole missään tekemisissä suomalaisen jalkapallon tutkimus- ja valmennuskeskuksen kanssa.

Ilkeämielinen voisi tulkita, että ”kaikkien suurten jalkapalloajatusten isä” ei halua olla missään tekemisissä SHA:n kanssa, koska ei ole sitä itse keksinyt. Kaikki Pelaa -ohjelman nerokas keksijä voi sitä paitsi pitää SHA:n toimintaa alkuperäisen Kaikki Pelaa -ideologian vastaisena.  Palloliitosta on siis turha odottaa mitään apuja lähiaikoina.

Seurojen on vain yksinkertaisesti itse tartuttava toimeen. Monella paikkakunnalla näin onkin tapahtunut. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla yleinen junioritoiminnan taso on varmasti parempaa kuin vain viisi vuotta sitten. Ei ainoastaan KäPa, vaan myös PKKU, FC Espoo ja muutama muu ovat nousseet perinteisten HJK:n ja Hongan rinnalle. Muualla Suomessa vastaavaa on tapahtunut mm. Tampereella, Turussa ja Vaasassa.

Yksikään suomalainen seura ei vielä tietenkään vastaa keski-eurooppalaista Akatemia-toimintaa. Suunta on kuitenkin oikea, ja tilanne on huomattavasti parempi kuin ”pimeyden vuosina” vuosituhannen vaihteen jälkeen.

Sami Hyypiä Akatemian toiminta on tällä hetkellä lähinnä suunnitelmallista Akatemia-toimintaa. Siksi kaikki energia suomalaisessa huippujunnufutiksessa tulisikin keskittää sen tukemiseen (Eerikkilän urheiluopistohan on teoriassa Palloliitosta riippumaton instituutio).

Tilanne on varmaan parempi kuin aikaisemmin, mutta riittääkö nykyinen suuntaus? Toiminnan tasoa parannetaan, mutta edelleenkin toiminta on alkeellista verrattuna ulkomaisiin seuroihin. Suomessa jalkapallo kilpaurheiluna on edelleenkin kaapin perimmäisessä nurkassa ja tällä menolla se pölyttyy siellä maailman tappiin asti. Hegeliläissosiaalidemokraattiset Arhikset ja kumppanit avokäsin jakavat seuratukea niille joiden toiminta tavoittaa mahdollisimman suuret massat. Lasten kilpaurheiluna jalkapalloa ei Suomessa voi harrastaa, sillä tuossa on se vaara, että orastavat lahjakkuudet eivät ikinä puhkea kukkaan. Onneksi ulkomailla ei vielä tällaista ongelmaa ole keksitty, vaan akatemiatoiminnan lisäksi jalkapallo on edelleenkin sallittu myös muille, ja scouttaamisen sekä tryouttien kautta pelaajilla on mahdollisuus päästä akatemioihin myös myöhemmin.

Jotta suomalainen jalkapallo ottaisi ison harppauksen eteenpäin,  Suomeen pitäisi saada oikeita akatemiseuroja joiden joukkueet ovat vaikka U13-ikäluokasta ylöspäin kilparyhmiä, joissa on tietty määrä pelaajia ja joissa ihan oikean akatemiatoiminnan mukaisesti osa laitettaisiin kerran vuodessa pihalle ja uusia otettaisiin tilalle. Valmennus olisi ikäluokkakohtaista. Nykymalli monessa seurassa on, että valmennus ja joukkueiden toimihenkilöt ovat pelaajien vanhempia ja siinä vaiheessa kun on monta vuotta vedetty samalla "jalkapalloperheellä", joukkueet eivät välttämättä enää ole joukkueita vaan uusiojalkapalloperheitä, jotka nomadien tavoin vuosittain vaeltavat ympäri Suomenmaan. Ikäluokkakohtaisessa valmennuksessa pelaajat olisivat pelaajia eivätkä Reiskan, jonka kanssa on tullut vuosien varrella otettua jokunen kalja, poika. Pisteenä i:n päällä olisi harjoituskeskus. Harjoituskeskusten kautta seurat eivät enää olisi riippuvaisia kunnallispolitiikasta sun muusta suhmuroinnista.  Seuran harjoituskeskus olisi luonnollisesti iso osa seuran identiteettiä ja kun kyse on kilpaurheilusta, se ei olisi kuin paratiisi, jossa aatamit ja eevat saavat rauhassa käyskennellä, vaan yksityisalueella oleva tila, johon pääsisi vain seuran jäsenet ja muut kutsusta. Suomessa usein vingutaan siitä, että jalkapallojoukkueet eivät kiinnosta ketään. Siinä vaiheessa kun seurasta tehdään vähän mystistä, sellaista joka ei ole kaikkien tavoitettavissa, mielenkiinto nousee kummasti. Osa ulkomaisten seurojen viehätyksestä syntyy siitä, että ne eivät ole kaikille avoimia vaan ikäänkuin salaseuroja joiden toimintaan ei kuka tahansa pääse tutustumaan. Jos Suomeen saataisiin seuroja joihin eivät kaikki pääse pelaamaan, saati kentänlaidalle treenejä seuraamaan, ihmisten luontainen uteliaisuus saisi taatusti kiinnostuksen seuroja kohtaan nousemaan.

Mutta koska me ollaan Suomessa, lasten jalkapallo kilpaurheiluna taatusti pysyy kaapissa eikä kukaan ole sen puolesta heiluttelemassa lippuja. Mutta toivotaan, että joskus tulevaisuudessa synytyy sukupolvi, joka uskaltaa nousta barrikaadeille lasten kilpajalkapallon puolesta.
Siihen saakka. Viva la revolución. Viva la megababes.

[Marem2]

Miksi ne eivät nimenomaan voisi olla alueiden vahvimpia seuroja? Suomi on varmaankin ainut maa, missä pidetään jotenkin huonona sitä, että parhaat pelaajat pyrkivät siirtymään kovempiin seuroihin. Samalla täällä kuitenkin ihannoidaan ulkomaisia seuroja, jotka nimenomaan haalivat alueensa parhaat pelaajat akatemioihinsa. Pikkunappuloiden ei tarvitse siirtyä pitkän matkan päästä, jos seurat ryhtyvät alueelliseen yhteistyöhön alueen suurseuran kanssa siten, että myös pikkuseurojen talentit saavat lisävalmennusta ja leiritystä.

Mielestäni ainut oikea tie on se, että muutamat seurat uudistavat ja vahvistavat toimintaansa niin paljon, että ne kaikilla mittareilla mitaten ovat parhaita paikkoja pikkujunnun kehittymiselle. Mitään uusia ihmelääkkeitä ja tekoakatemioita ei tarvita. Sen jälkeen parhaat pelaajat löytävät seuran automaattisesti. Kun fasadi ja toimintaympäristö on kunnossa, on yhteistyökumppanien löytäminen rahoittajiksikin paljon helpompaa.

"Rakentakaa alueen paras seura, niin pelaajat tulevat".

Puhun lähinnä riippumattomista akatemioista tai vastaavista järjestelyistä, missä ikäluokkansa parhaimmat voisivat  harjoitella ja pelata oman seuransa lisänä. Viimeiseen virkkeeseen sen kiteytit ja korostuksena siitä kohta"pelaajat tulevat". Näin sen tulisikin mennä, eli jossain vaiheessa kuitenkin parhaimmat pelaajat siirtyvät isompiin seuroihin.Ei siinä minunkaan mielestäni ole  ongelmaa, että lahjaimmat pelaajat siirtyvät isomman seuran alle, jos toiminta ja mahdollisuudet kehittyä ks. seurassa ovat olemassa. Mutta onko tilanne aina näin? Jos isommassa seurassa tilanne on oikeasti hyvä, niin silloin pitää varmistaa, että siellä todellakin pelaavat kaikkein lahjakkaimmat, eikä pelipaikkaa ole  lunastettu isukin lompsalla tai muilla suhteilla. Puhun nyt isoon seuraan kuulumisen eduista, jos siellä pystytään takaamaan kaikkein lahjaimmille pelaajille paras mahdollinen kehittyminen ja ammattilaisura. Se on kai tarkoitus?

[Kevin Keegan]

Hyvää junnutyötä tehdään siis kokoajan laajemmissa piireissä. Tämä on hienoa. Eikä rajoitu pelkästään näihin joukkueisiin vaan sama suuntaus on läpi Suomen Lappiin asti.


Vielä 3-5 vuotta sitten tälläisia sarjoja ei edes olisi ollut mielekästä pelata Suomessa, mutta nyt näyttää hyvältä...

Esimerkiksi: http://www.resultcode.fi/sarjat/sarja_sarjatilanne_ja_ottelut_nayta.php?sarja_id=107563&piiri_id=100005

[Mersault]

Hyvää junnutyötä tehdään siis kokoajan laajemmissa piireissä. Tämä on hienoa. Eikä rajoitu pelkästään näihin joukkueisiin vaan sama suuntaus on läpi Suomen Lappiin asti.


Vielä 3-5 vuotta sitten tälläisia sarjoja ei edes olisi ollut mielekästä pelata Suomessa, mutta nyt näyttää hyvältä...

Esimerkiksi: http://www.resultcode.fi/sarjat/sarja_sarjatilanne_ja_ottelut_nayta.php?sarja_id=107563&piiri_id=100005

Eittämättä eteenpäin on menty, mutta onko tason nousu ollut sillä tasolla, että Espanjan jalkapalloliiton ulkomaantiedusteluyksikön johtaja kutsuu juniorijalkapallovalmennuksen kehitystyöryhmän hätäkokoukseen, koska on Peijaksen sairaalassa kätilönä työskentelevältä siskoltaan kuullut, että Maskun Visaa valmentava Horttanaisen Keijo - varsinaiselta ammatiltaan Maskun lukion opo, mutta mittavan uran suomalaisissa alasarjoissa pelannut ja sitä kautta huippupelaajan valmennuskurssit käynyt - on saanut Visan -03 pojat sellaiseen iskuun, että joukkue on voittanut Helsinki, Turku, Tampere, Mäntsälä ja AlaKälviä cupit, puhumattakaan niistä kupeista joihin Horttanainen on päässyt tutustumaan Maskun alepubissa pelaajien äitien kanssa pitämissä voitonjuhlissa?

Eli onko esimerkiksi jokaisen tuossa listassa olevan joukkueen toiminta sillä tasolla, että sitä kannattaa verrata eurooppalaisten huippuseurojen toimintaan? Jos ei, onko se sillä tasolla, että sitä voi verrata eurooppalaisten keskitason seurojen toimintaan? Sitä en hetkeäkään epäile etteikö jokaisessa noista seuroista tehdä hyvää työtä, mutta jos tavoitteet ovat Euroopan huipulla, pystytäänkö jokaisessa noista seuroista ihan oikeasti panostamaan juniorivalmennukseen niin, että toiminta on edes lähellä eurooppalaista keskitasoa, huipusta puhumattakaan. Taso suomalaisessa jalkapallossa on varmaankin noussut, mutta onko tason nousu ollut sellaista, että keskitason seurojen yksittäiset joukkueet pystyvät satunnaisesti yksittäisissä sarjoissa haastamaan ns. isot seurat vai onko tason nousu ollut sellaista, että jatkossa suomalaiset seurat menevät heittämällä esimerkiksi Nike Premierin maailman lopputurnaukseen?

Jos taso on noussut nyt olisikin hyvä aika viedä toiminta seuraavalle tasolle ja pistää pystyyn tiukalla seulalla valittujen seurojen akatemiasarja. Nyt kun taso on noussut, akatemiasarjan joukkueet voisivat skoutata pienempien seurojen laadukkaasta juniorityöstä akatemioihinsa hyviä uusia pelaajia.

[RinusMichels]

Jos taso on noussut nyt olisikin hyvä aika viedä toiminta seuraavalle tasolle ja pistää pystyyn tiukalla seulalla valittujen seurojen akatemiasarja. Nyt kun taso on noussut, akatemiasarjan joukkueet voisivat skoutata pienempien seurojen laadukkaasta juniorityöstä akatemioihinsa hyviä uusia pelaajia.

Puoli vuotta sitten kaikki oli päin peetä ja nyt kaikki on hyvin. Taso on noussut. Eteenpäin on menty.

[drone]

Televisiovinkki junioreille ja heidän vanhemmilleen, miksei valmentajillekin: Prisma-studio
Pystymetsästä huippu-urheilijaksi. Voiko toimittajasta tulla mestarijalkapalloilija kuukaudessa? Onko menestyksen takana lahjakkuus vai tinkimätön treeni?

http://areena.yle.fi/tv/1983496

[zekki]

Positiivista kaikki mitä tehdään junioritoiminnan kehittämiseksi. Jollain tavoin näissä nettiprojekteissakin olisi hyvä päästä seuraavalle tasolle etteivät vain jäisi killtokuvaprojekteiksi, jotka sitten helposti unohdetaan. Nämä kommentit pohjautuvat vain nopeaan yo sivujen vilkaisuun, joten siellä voi olla paljonkin asioita, joita en huomannut.

Keskeinen pointti on se, että ketä varten tämä sivusto oikein on tehty?

Jos yksi tavoite on se että junnu/vanhempi miettii sitä tulisiko klubiin tai johonkin muuhun seuraan tai miettii jopa sitä edetäkö futiksessa vai esim lätkässä, niin kerrotaanko täällä asioista, jotka tähän liittyvät?

Onko tavoite tukea valmentajia? Nykyään nettihän on pullollaan erilaisia harjotteita. Valmentajien ongelma on se, miten rakentaa mielekkäitä kokonaisuuksia. On ne sitten vaikka kauden ohjelman tai jonkun teeman ympärille rakennettu kokonaisuus. Mitä tietoa voi jakaa netin kautta vaikka seuraavista harkoista, joihin sitten junnut voisivat tutustua ja harkoissa päästäisiin heti nopeammin alkuun. Junnut käyttää nettiä luontaisesti, ongelma on sen aktiiviseen käyttöön tottumattomat valkut, joille pitäisi olla valmista tukea.

Seuran kannalta olisi hyvä jos jokaisella pelaajalla olisi oma sähköinen kansionsa, johon valkku syöttäisi tietoa ja joka sitten siirtyisi eteenpäin vaikka valkut vaihtuisivat.
Se olisi uudelle valkullekin arvokasta kun saisi tietoa pelaajan historiasta, kehityksestä ja voisi katsoa muutaman pelivideonkin. Ei valkuilla ole liikaa aikaa perehtyä pelaajien taustoihin. Tietenkin käytön pitäisi olla yksinkertaista ja tietojen relevantteja.

Ilmeisesti siellä SHA:ssa on myös jotain tähän puoleen liittyvää viritteillä. Jos oltaisiin oikein fiksuja, tehtäisiin yhteen sopivia järjestelmiä, jossa esim. yhdessä seurassa tehty junnukansio siirtyisi sujuvasti toiseen pelaajan siirtymisen myötä.

HJK on nyt tehnyt aloituksen. Mitä seuraavaksi? Mieleen jäi se Hongan Masalinin näkemys, ettei Suomessa oikein edes ymmärretä, mistä futisakatemiassa on kyse.
Tämän Hongassa oleva tietämyksen yhdistäminen Espoossa olevaan moderniin ICT osaamiseen voisi tuottaa modernin futisakatemian jossa yhdistettäisin parhaita käytäntöjä sekä konkreettisesta valmennusmaailmasta että modernista nettimaailmasta. Ja ettei mene turhan vakavaksi sponsoriksi Angry Birds. Voisi muutama lätkänpelaaja vaihtaa urasuuntaa!

Kaikkiaan siis pitäisi päästä aktiivisempaan toimintaan. Missä muuten olikaan sivuston HJK:n junnuvalmentajien keskustelupalsta tai kysymyksiä päävalmentajalle tyyppiset osiot?
 

Edellisiä ajatuksia kehittelin aika tyhjästä, mutta niinkuin usein, käytäntö on jo edellä. Cruyff Football Training Hub jo toimii http://www.cruyfffootball.com/total-training/
ja on vienyt asioita ilmeisesti pidemmälle kuin SHA.

EDIT! Voisko joku lisensioida nämä järjestelmät Suomeen! 

[Mersault]

Ilmeisesti siellä SHA:ssa on myös jotain tähän puoleen liittyvää viritteillä. Jos oltaisiin oikein fiksuja, tehtäisiin yhteen sopivia järjestelmiä, jossa esim. yhdessä seurassa tehty junnukansio siirtyisi sujuvasti toiseen pelaajan siirtymisen myötä.

HJK on nyt tehnyt aloituksen. Mitä seuraavaksi? Mieleen jäi se Hongan Masalinin näkemys, ettei Suomessa oikein edes ymmärretä, mistä futisakatemiassa on kyse.
Tämän Hongassa oleva tietämyksen yhdistäminen Espoossa olevaan moderniin ICT osaamiseen voisi tuottaa modernin futisakatemian jossa yhdistettäisin parhaita käytäntöjä sekä konkreettisesta valmennusmaailmasta että modernista nettimaailmasta. Ja ettei mene turhan vakavaksi sponsoriksi Angry Birds. Voisi muutama lätkänpelaaja vaihtaa urasuuntaa!

Euroopan periferiassa elävä, suomalaisiksi itseään kutsuvalle heimo, on aina saanut kaiken tiedon jälkijunassa ja silloinkin tuo tieto on monesti ollut vain tiedon sirpaleita, joista kotikutoisesti on kasattu suomalainen versio asiasta. Akatemiahömpötyksen syntysanat todennäköisesti lausuttiin silloin kun joku keksi antaa Eerikkilän koulutuskeskukselle nimen Sami Hyypiä Akatemia. Sen jälkeen näitä akatemioita on syntynyt Suomeen kuin sieniä sateella. Tosiasia kuitenkin on, kuten Zekinkin kirjoituksessa viitattiin, että Suomessa ei ole ensimmäistäkään akatemiaa. Akatemiaa suomalaisissa akatemioissa on ainoastaan seuran nimen jälkeen lisätty akatemia sana. Pari vuotta sitten seurojen joukkueiden tasoa kuvattiin sanoilla KILPA tai EDUSTUS, mutta ilmeisesti siinä vaiheessa kun Sevettijärven Pallo jakoi joukkueensa KILPA, HAASTE ja HARRASTE -tasoihin, Etelä-Suomessa herättiin ja erotukseksi noista kilpajoukkueista syntyivät akatemiajoukkueet. Mutta nyt taas on herätty karuun todellisuuteen. Ei ehkä vielä Sevettijärvellä, mutta pari sataa kilometriä etelämpänä akatemiat ovat jo arkipäivää. Akatemioitakin on jokaisessa niemessä ja notkossa ja parhammissa jopa useita. Ulkopuolisen silmin asia on hauska, jopa naurettava, mutta juniorijalkapalloa seuraavana kehitys on huolestuttava. Todellisuudessa vain muutamalla seuralla koko Suomenmaassa on oikeasti resursseja harjoittaa valmennustoimintaa jota voisi ihan pikkuisen kutsua akatemiatoiminnaksi. Suurin osa akatemiatoiminasta on päämäärätöntä puuhastelusta ja pahimmillaan se on muutaman egoistin keino kasvattaa jo muutenkin valtavaa egoa. Pelaajien kehittäminen tai kehitys ei oikeasti kiinnosta pätkääkään. Karmeimpana esimerkkinä tästä suomalaisen jalkapallon rappiosta on seura joka markkinoi toimintaansa nn. akatemian nimellä. Voitetun pelin jälkeen seuran nettisivuilla kirjoitetaan kissan kokoisin kirjaimin, että nn. akatemian opeilla voitettiin ja uusia pelaajia taas tarvittaisiin sillä onhan meillä tämä hieno akatemiasysteemi, mutta todellisuudessa voitot otetaan puolustamalla koko joukkueella ja vetämällä palloa nopealle kärjelle. Tämmöinen toiminta ei millään tavalla vie suomalaista jalkapalloa milliäkään eteenpäin ja sen vuoksi Palloliiton pitäisi puuttua asiaan. Liiton puolesta pitäisi selvästi määritellä, että millainen toiminta täyttää akatemiatoiminnan laatuvaatimukset ja sen pohjalta myöntää vain muutamalle seuralle Suomessa oikeuden käyttää akatemia liitettä joukkueidensa nimissä. Näille akatemiaseuroillekkin pitäisi tehdä kehityssuunnitelma jonka mukaan seurojen tulisi kehittää toimintaansa ja jos näin ei tapahdu, silloin akatemia-arvo otettaisiin pois. Akatemiaseurat pelaisivat akatemiasarjaa ja muut taas muita sarjoja.

[Pirskatti]

Kuulin kesällä eräältä tutultani varsin ajatusta herättävän teorian suomalaisesta junnufutiksen ongelmasta: ” Suomessa on liian vähän hyviä valmentajia ja aivan liikaa niitä, ketkä luulevat olevansa hyviä”.

Nyt jos mietin tätä akatemiasuunnittelua, niin kuvitellaan, että Suomeen perustettaisiin 10 akatemiaseuraa. Jokaisessa akatemiassa olisi esimerkit ikäluokat D12, D13, C14 ja C15. Kysymyksenäni onkin, löytyisikö Suomesta oikeasti 40 valmentajaa, jotka täyttäisivät kansainvälisestikin termin ”huippujunnuvalmentaja”?

Termillä siis haen sellaista kaveria, jolla olisi valmiudet valmentaa jopa esimerkiksi jossain Eurooppalaisessa ammattilaisakatemiassa? En tarkoita tällä sitä vanhaa kolmosdivarijyrää, joka pyyteettömästi tekee arvokasta juniorityötä omassa seurassa vuodesta toiseen, käynyt D-kurssin reilut kymmenen vuotta sitten, hallinnassa jokin punainen lanka suunnitelmallisesta työstä, vetää suhteellisen hyviä treenejä, pelaajat sekä vanhemmat tykkäävät ja saanut jopa muutaman pojan nousemaan oman seuran edustukseen, joka pelaa Kakkosessa.

[Marem2]

Kuulin kesällä eräältä tutultani varsin ajatusta herättävän teorian suomalaisesta junnufutiksen ongelmasta: ” Suomessa on liian vähän hyviä valmentajia ja aivan liikaa niitä, ketkä luulevat olevansa hyviä”.

Nyt jos mietin tätä akatemiasuunnittelua, niin kuvitellaan, että Suomeen perustettaisiin 10 akatemiaseuraa. Jokaisessa akatemiassa olisi esimerkit ikäluokat D12, D13, C14 ja C15. Kysymyksenäni onkin, löytyisikö Suomesta oikeasti 40 valmentajaa, jotka täyttäisivät kansainvälisestikin termin ”huippujunnuvalmentaja”?

Termillä siis haen sellaista kaveria, jolla olisi valmiudet valmentaa jopa esimerkiksi jossain Eurooppalaisessa ammattilaisakatemiassa? En tarkoita tällä sitä vanhaa kolmosdivarijyrää, joka pyyteettömästi tekee arvokasta juniorityötä omassa seurassa vuodesta toiseen, käynyt D-kurssin reilut kymmenen vuotta sitten, hallinnassa jokin punainen lanka suunnitelmallisesta työstä, vetää suhteellisen hyviä treenejä, pelaajat sekä vanhemmat tykkäävät ja saanut jopa muutaman pojan nousemaan oman seuran edustukseen, joka pelaa Kakkosessa.

Hyvä pointti, joten vastakysymys; löytyykö Suomesta 10 akatemiaseuraan ja jokaisen seuran neljään ikäluokkaan riittävästi pelaajia (10 seuraa x4 joukkuetta/seura x15 pelaaja/joukkue = 600 pelaajaa. Ja ovatko ks. pelaajat niitä potentiaalisia tapauksia vai toiminnan maksumiehiä, muuten vain hengailijoita, kaverisuhteilla mukana...

[drone]

Hyvä pointti, joten vastakysymys; löytyykö Suomesta 10 akatemiaseuraan ja jokaisen seuran neljään ikäluokkaan riittävästi pelaajia (10 seuraa x4 joukkuetta/seura x15 pelaaja/joukkue = 600 pelaajaa. Ja ovatko ks. pelaajat niitä potentiaalisia tapauksia vai toiminnan maksumiehiä, muuten vain hengailijoita, kaverisuhteilla mukana...

Höpönpöpön! Jalkapallolla on Suomessa eniten harrastajia kaikista urheilulajeista. Kyllä sieltä TÄYTYY löytyä pelaajia kymmeneen akatemiaan. Jos ei löydy, niin tekee mieli nauraa huutonaurua koko huonolle puujalkavitsille nimeltä suomalainen jalkapalloilu.

[Mersault]

Kuulin kesällä eräältä tutultani varsin ajatusta herättävän teorian suomalaisesta junnufutiksen ongelmasta: ” Suomessa on liian vähän hyviä valmentajia ja aivan liikaa niitä, ketkä luulevat olevansa hyviä”.

Nyt jos mietin tätä akatemiasuunnittelua, niin kuvitellaan, että Suomeen perustettaisiin 10 akatemiaseuraa. Jokaisessa akatemiassa olisi esimerkit ikäluokat D12, D13, C14 ja C15. Kysymyksenäni onkin, löytyisikö Suomesta oikeasti 40 valmentajaa, jotka täyttäisivät kansainvälisestikin termin ”huippujunnuvalmentaja”?

Termillä siis haen sellaista kaveria, jolla olisi valmiudet valmentaa jopa esimerkiksi jossain Eurooppalaisessa ammattilaisakatemiassa? En tarkoita tällä sitä vanhaa kolmosdivarijyrää, joka pyyteettömästi tekee arvokasta juniorityötä omassa seurassa vuodesta toiseen, käynyt D-kurssin reilut kymmenen vuotta sitten, hallinnassa jokin punainen lanka suunnitelmallisesta työstä, vetää suhteellisen hyviä treenejä, pelaajat sekä vanhemmat tykkäävät ja saanut jopa muutaman pojan nousemaan oman seuran edustukseen, joka pelaa Kakkosessa.

Hyvä pointti, joten vastakysymys; löytyykö Suomesta 10 akatemiaseuraan ja jokaisen seuran neljään ikäluokkaan riittävästi pelaajia (10 seuraa x4 joukkuetta/seura x15 pelaaja/joukkue = 600 pelaajaa. Ja ovatko ks. pelaajat niitä potentiaalisia tapauksia vai toiminnan maksumiehiä, muuten vain hengailijoita, kaverisuhteilla mukana...

Ei akatemiatoiminnan pyörittämiseen tarvita kymmeniä huippuvalmentajia. Kysymys on siitä, että miten toiminta organisoidaan. Eihän ulkomaisissakaan akatemioissa yksittäiset valmentajat päätä, että mitä sitä tänään tehdään, vaan akatemioilla on oma koulutussuunnitelma jonka mukaan valmentajat toimivat. Suomessa riittäisi, että akatemian jokaisessa ikäluokassa olisi yksi vastuuvalmentaja ja hänen apunaan hiukan kokemattamampia valmentajia. Akatemialla luonnollisesti on valmmennussuunnitelma joka kertoo mitä missäkin ikäluokassa tehdään. Jos jotakuta kiinnostaa esimerkiksi Spanish Academy Soccer Coaching -kirjassa löytyy Athletic Bilbaon akatemiavalmentaja Jon Moreno Martinezin juttu Bilbaon valmennuksesta. Tuosta näkee raamit jonka pohjalta seuran valmennus toimii. Suomessakin näitä raameja varmaan on, mutta sisältöllöstä en ole niinkään varma. Mutta Suomessa taatusti pystyisi pyörittämään laadukasta akatemiatoimintaa Päävalmentajalla, 4 ikäluokkakohtaisella vastuuvalmentajalla ja apuvalmentajilla.

Mitä taas tulee noihin pelaajiin, varmasti Suomesta löytyisi pelaajia. Välillä ikaluokat olisivat hyviä ja välillä vähän heikompia. Olennaisempaa olisi se, että toiminnan laatu olisi hyvää ja jos joka vuosi ei huippupelaajia syntyisikään, taatusti pelaajien laatu olisi parempi, kuin nykysysteemillä ja muutaman vuoden päästä näistä akatemian käyneistä pelaajista löytyisi hyviä valmentajia. Ja kun Suomen karttaa vilkaisee, akatemiapaikkakunniksi sopisi esimerkiksi: Pääkaupunkiseutu 2 seuraa, Turku, Tampere, Kuopio, Jyväskylä, Vaasa ja Oulu. Jokainen kaupungeista on riittävän iso ja paikkakunnalta löytyy yksi perinteinen seura jonka ympärille akatemiat voisi perustaa. Vaatimukseksi oma halli, seuratalo, tekonurmi ja pari nurmikenttää vuoteen 2020 mennessä.

[Marem2]

Höpönpöpön! Jalkapallolla on Suomessa eniten harrastajia kaikista urheilulajeista. Kyllä sieltä TÄYTYY löytyä pelaajia kymmeneen akatemiaan. Jos ei löydy, niin tekee mieli nauraa huutonaurua koko huonolle puujalkavitsille nimeltä suomalainen jalkapalloilu.

Sarkasmia tämä onkin...
Harrastajamäärät ovat suuret, jos tarkastelee pelipassien määrää, mutta niihin lasketaan kaikki korttelipassin omaavat päiväkoti-ikäiset lapsetkin, jotka ovat osallistuneet vaikka parin viikon futiskerhoon. Mutta todellinen harrastajamäärä on sitten toista. Katsotaanpa vain kenttiä nyt, kun koulut alkavat, jääkiekkoilijat+sisälajien edustajat palailevat omien lajiensa pariin, onko oikeasti sitä porukkaa, mikä satsaa jalkapalloon? Tähän on mielestäni turha vetää "monipuolinen harrastaminen on tärkeintä"- korttia, koska futis nyt vain vaatii aikaista lajiin satsaamista, jos siinä meinaa menestyä. Nyt puhun siis futiksesta vain huipulle tähtäämisen näkökulmasta, mihin kai (?) akatemia-ajattelulla pyritään.

Se, mitä TÄYTYY tehdä ja miten asiat todellisuudessa ovat, ovat kaksi eri asiaa. Kyllä me ne pelaajat löydetään niihin kymmeneen akatemiaan, mutta kysymys kuuluukin: onko kyseessä ne pelaajat, joilla on edellytyksiä ja oikeata halua satsata VAIN jalkapalloon? Eiköhän huippumaiden akatemioissa juuri näistä pelaajista valmennettavat koostuvat. Sieltä on vaikka varaa muutama pelaaja tiputtaa, jos toiminta tai lahjat eivät riitä huipulle.

ps. Eihän tässä tarvitse nauraa suomifutikselle, vaan katsoa tilastosta, monesko maa tällä hetkellä ollaan maailmassa...

[zekki]

Ruotsissa toimii niin, että paikallisella Palloliitolla on oma ohjelmansa ruohonjuuren tueksi http://www.landslagetsfotbollsskola.se/demo.php joka on kaikille suunnattu, sitten on seurojen akatemioita esim. http://en.wikipedia.org/wiki/IFK_G%C3%B6teborg_Academy ja sitten on yksityisiä akatemioita esim. http://www.athleticfc.se/index.php?part=about&page=academy&team=&year=&month=&lang=en&player=.  Lisäksi on futispainotteiset koulut ja "normaaliseurat". Kuka sitten hankkii parhaat valmentajat ja kehittää parhaiten toimintaansa pärjää. Kilpailu pitää virkeänä.

Vaikkapa Hollannin kansallinen systeemi on aika ainutlaatuinen ja tuskin välttämättä tuotavissa suoraan Suomeen. Sen sijaan joku voisi tehdä junnuvalmennusteon ja tuoda vaikka Cruyff konsepti Suomeen, sillä sehän toisi samalla odotuksen tietystä laatutasosta. Muidenkin olisi pakko nostaa tasoaan

Jos valitetaan junnufutiksen kalleudesta niin ammattilaisen tiellä UK.ssa mennään ihan omassa luokassaan, jos ei pääse isojen seurojen akatemioihin: http://www.footballcvacademy.com/academy/fees/

[Pirskatti]

Kyllä minäkin uskon, että tuo 15 pelaajaa per ikäluokka löytyisi noissa isoissa kaupungeissa. Enemmän minua alkoi mietityttää tuo ”reservi” eli mistä lisää pelaajia? Jos tällä kuvitteellisella akatemialla olisi todellakin huippuvalmentajat, niin voisi kuvitella, että poikien kehitys siellä verrattuna kaupungin muihin seuroihin olisi merkittävä. Näin ollen ”mahtuisiko” akatemiaan enää kukaan taitojensa puolesta esim. C15 ikäisenä siltä alueelta, kun kuitenkin noista 15 akatemia joku pelaajasta lopettaisi jostain syystä tai taso ei riittäisikään pitkässä juoksussa.

Samoin mietin tuota akatemian tekemistä jo olemassa olevan seuran ympärille. Totta kai kilpailu piristäisi, mutta kuitenkin me kaikki tiedämme tämän suomalaisen kateuden. Miten esimerkiksi PK-35 tai muut Hesalaiset seurat ”nielisivät” sen, jos HJK ja KäPa (esimerkiksi) olisi noita akatemia seuroja, tai miten VJS reagoisi jos Honka olisi sellainen. Tai lisätään perspektiiviä TPS vs Inter Turussa, Ilves vs TPV Tampereella. Epäilisin vahvasti, että syntyisi jonkinlainen passiivinen vastarinta ja akatemian ulkopuolella olevat joukkueet alkaisivat yhä enenevissä määrin ”piilottaa” lahjakkuuksiaan.

Toisaalta kilpailu toisi sen, että esimerkiksi TPS ja Inter saisivat kummatkin jollain pitkällä aikavälillä sen akatemia-arvon, mutta alkaako siinä vaiheessa jo pelaajat loppumaan? Tästä seuraisi varmasti myös monen ”aktiivisen ja hyvän” toimihenkilön toiminta muissa seuroissa, koska kuinka moni sitten olisi valmis touhuamaan pelkästään niiden harrastajien kanssa? Taso tippuisi entisestään ja yhä vähemmän olisi pelaajia akatemian ”reservissä”. Tappaisiko tämä kompinaatio jopa Turun seudun muut joukkueet: TuWe, KaaPo jne?

[Sope]

Tappaisi, jos asenne olisi se, että akatemia "ryöstää" hyvät pelaajat. Ei tapa vaan kannustaa, jos asenne muuttuisi yleisesti siihen suuntaan, että on kunnia-asia, jos MEIDÄN SEURAN pelaaja pääsi yhteen akatemiaan, joihin mahtuu siis ne 150 parasta koko Suomesta.

[Pirskatti]

Tappaisi, jos asenne olisi se, että akatemia "ryöstää" hyvät pelaajat. Ei tapa vaan kannustaa, jos asenne muuttuisi yleisesti siihen suuntaan, että on kunnia-asia, jos MEIDÄN SEURAN pelaaja pääsi yhteen akatemiaan, joihin mahtuu siis ne 150 parasta koko Suomesta.

Tuo "ryöstämis-asennehan" on todella vahva jo nytkin ja varmasti aika hankala poistaa.

[Pussikalja]

Onkohan se "koulutetun" valmentajan ja tavallisen valmentajan ero nyt ihan niin älytön. Ensinnäkin jokainen joka haluaa, voi kouluttaa itselleen minkä lisenssin tahansa. Onko ikinä ketään jäänyt koulutusta läpäisemättä? Ja onko kukaan joka on halunnut eurooppalaisen lisenssin jäänyt sitä saamatta, jos on viitsinyt jonnekin saksan koulutukseen hakeutua.

Peliuraa muistellessa lisenssi ja valmentajan passi ei kyllä juuri korreloinut osaamisen kanssa. Hyviä ja lähes totaalisen osaamattomia A-lisenssin omaavia vastaan kyllä tuli. Ja lisäksi kun pitäisi ymmärtää sekin, että hyvä aikuis tai A, B juniorivalkku eri välttämättä osaa nappuloille opettaa mitään pelin perusteista.

Suunnitelmallisuus, ohjeistus ja järjestelmällisyys juuri siinä, mitä missäkin vaiheessa opetetaan on ollut meillä pahasti hakusessa. Samoin aika sattuman sanelemaa on ollut, millainen tyyppi toimii 6-8 vanhojen valkkuna, kelle sattuu ne B-junnut. Organisaatio, akatemia, seura yms on täysin sivuseikka. Mikään ei estä tekemästä keskisuuressakaan seurassa järkevää suunnitelmaa ja jakaa resursseja järkevästi. Mutta kun se varsinainen toiminta siellä harjoituksissa näyttää olevan sivuseikka. Strategia, organisaatio ja palkkakehitys tuntuu paljon seksikkäämmältä keskustelun ja pohdinnan aiheelta. Vaikka ne tae mistään viimekädessä eivät ole.

[Sope]

Tuo "ryöstämis-asennehan" on todella vahva jo nytkin ja varmasti aika hankala poistaa.

Totta. Siksi akatemiamalli vaatisikin todella ison asennemuutoksen. Paha sanoa onko tämä edes mahdollista Suomessa.

Koulutetun ja kouluttamattoman valmentajan eroista: on totta, että löytyy huonoja koulutettuja valmentajia ja hyviä kouluttamattomia valmentajia, mutta kyllähän se valmennuksen taso todennäköisemmin olisi parempaa, jos kaikki akatemiavalmentajat on korkeastikoulutettuja. Etenkin, jos tuon koulutuksen tasoa saadaan Suomessa nostettua entisestään. Juuri oli juttua Urheilusanomien Brittifutisliitteessä kuinka englantilaiset käyvät mieluummin Walesissa valmennuskurssit kuin Englannissa, koska laatu on parempaa Walesissa.

[Pirskatti]

Onkohan se "koulutetun" valmentajan ja tavallisen valmentajan ero nyt ihan niin älytön. Ensinnäkin jokainen joka haluaa, voi kouluttaa itselleen minkä lisenssin tahansa. Onko ikinä ketään jäänyt koulutusta läpäisemättä? Ja onko kukaan joka on halunnut eurooppalaisen lisenssin jäänyt sitä saamatta, jos on viitsinyt jonnekin saksan koulutukseen hakeutua.

Peliuraa muistellessa lisenssi ja valmentajan passi ei kyllä juuri korreloinut osaamisen kanssa. Hyviä ja lähes totaalisen osaamattomia A-lisenssin omaavia vastaan kyllä tuli. Ja lisäksi kun pitäisi ymmärtää sekin, että hyvä aikuis tai A, B juniorivalkku eri välttämättä osaa nappuloille opettaa mitään pelin perusteista.

Suunnitelmallisuus, ohjeistus ja järjestelmällisyys juuri siinä, mitä missäkin vaiheessa opetetaan on ollut meillä pahasti hakusessa. Samoin aika sattuman sanelemaa on ollut, millainen tyyppi toimii 6-8 vanhojen valkkuna, kelle sattuu ne B-junnut. Organisaatio, akatemia, seura yms on täysin sivuseikka. Mikään ei estä tekemästä keskisuuressakaan seurassa järkevää suunnitelmaa ja jakaa resursseja järkevästi. Mutta kun se varsinainen toiminta siellä harjoituksissa näyttää olevan sivuseikka. Strategia, organisaatio ja palkkakehitys tuntuu paljon seksikkäämmältä keskustelun ja pohdinnan aiheelta. Vaikka ne tae mistään viimekädessä eivät ole.

Tässä palaan kuulemaani väitteeseen, mistä aloitinkin kirjoitukseni: ” Suomessa on liian vähän hyviä valmentajia ja aivan liikaa niitä, ketkä luulevat olevansa hyviä”.

Puhuessani "huiippujunnuvalmentajasta" en tarkoittanut sitä, että sellainen on heti, kun on sopiva kirjain tai kirjainyhdistelmä Palloliiton lisenssissä. Tosin olen samaa mieltä Sopen kanssa, että ei koulutus pahaksi ole. Tosin tiedän kyllä muutaman valmentajan, josta on tullut jopa "huonompi" mitä enemmän on kursseja käynnyt. Iloinen ja samalla vaativa perustekeminen on muuttunut junnaavaksi ja ohjelmoiduksi treenitapahtumaksi, testitulokset toisessa ja sykemittari toisessa kädessä (Huom! Hieman kärsistäen sanottu!)

[Pussikalja]

Kyllä mututuntumalta näkisin, että hyviä valkkuja on kohtuu paljon. Ongelma on siinä, että aniharva junnu pääsee koko junnukoulun etenemään hyvässä valmennuksessa. Työ pirstaloituu ja iso osa on aiemman tekemisen korjaamista. Mutta on tämä tilanne paranemassa, toivottavasti. Jostain kumman syystä nappulapuoli ja junnupuoli on päässyt eriytymään ja katkos tekemisessä on jossain 12v kantturoissa. pahimmillaan pienkentällä nappuloissa on valmennettu vain 10 pelaajaa kullan kiilto silmissä ja eväät ison kentän peleille on syöty ikäluokassa ennen yhtäkään 11 vs. 11 peliä.

[Marem2]

Tappaisi, jos asenne olisi se, että akatemia "ryöstää" hyvät pelaajat. Ei tapa vaan kannustaa, jos asenne muuttuisi yleisesti siihen suuntaan, että on kunnia-asia, jos MEIDÄN SEURAN pelaaja pääsi yhteen akatemiaan, joihin mahtuu siis ne 150 parasta koko Suomesta.

Kun perustettaisiin kylmästi vain alueellisia, Palloliiton alaisia akatemioita, niin seurojen ei tarvitsisi kilpailla "akatemiaan osallistumisen vuoksi" alueiden samoista junioreista. Nythän on kilpavarustelu käynnissä-vain sokea sitä ei näe. Seurat voisivat kehittää omaa juniorivalmennustaan ja tietenkin pelata eri sarjoja, eri tasoryhmittäin ym. Seuran "tuotokset" näkyisivät sitten näissä akatemioissa, koska niissä pitäisi se alueiden ikäkausien kärki (seurasta riippumatta) olla edustettuna, samojen valtakunnallisten kriteerien mukaisesti. Tämä olisi se terve kilpailuasetelma. Tietyn iän jälkeen suurempiin seuroihin keskittyy ne potentiaalisimmat juniorit, mikä onkin ihan oikein. 10-vuotiaiden akatemiat ovat mielestäni aivan turhia.

Oikea akatemiatoiminta, joka tähtää nimenomaan huippujalkapalloon, vaatisi seuroilta melkoisia ponnistuksia. Onko suomalaisissa seuroissa edes halua, rahaa tai tietotaitoa sitä tehdä? Muutama seura siihen varmasti pystyy, mutta saadaanko laajasta suomenmaasta siihen kaikki potentiaaliset edes mukaan?  Tai edes suuremmista kaupungeista?

[Mersault]

Oikea akatemiatoiminta, joka tähtää nimenomaan huippujalkapalloon, vaatisi seuroilta melkoisia ponnistuksia. Onko suomalaisissa seuroissa edes halua, rahaa tai tietotaitoa sitä tehdä? Muutama seura siihen varmasti pystyy, mutta saadaanko laajasta suomenmaasta siihen kaikki potentiaaliset edes mukaan?  Tai edes suuremmista kaupungeista?

Jos Suomessa olisi vaikka tuo 10 akatemiaa eri puolille Suomea sijoitettuna, ei pelaajista tarvitsisi kilpailla. Parhaat luonnollisesti haluaisivat akatemioihin. Raha tietysti on kynnyskysymys, mutta jos ja kun akatemioita olisi rajallinen määrä, akatemioille voisi tehdä keinotekoisen alueen jonka piiriin kaikki ko. akatemian läheisyydessä sijaitsevat paikkakunnat kuulusivat. Rahoitusta voisi hakea esim. kyseisen alueen julkishallinnoista, liike-elämästä... Sen lisäksi akatemioiden sisällä voisi harjoittaa myös muunalaista liiketoimintaa. Koska kyseessä on liikuntaan liittyvää toimintaa, akatemiat voisivat tarjota esimerkiksi tyky-toimintaa alueen yrityksille ja alueen sisällä oleville kunnille ja muille julkishallinnon alaan kuuluville instansseille. Valmis päivän tai parin paketti johon kuuluu pari treeniä, luentoja ja sapuskat päälle. Tuossa yksi esimerkki. Jos tuolla ei rahaa irtoa tarpeeksi, akatemia voisi tehdä paikallisen Hapen kanssa, joka pitää seudulla matkatoimistoa sopimuksen, että yhteistyössä roudataan halukkaat jonnekkin jalkapallokulttuurireissulle. Matkanjohtajana toimii paikallisen akatemian valmentaja ja matkan tuotosta osan saa Hape ja osan akatemia. Akatemia voisi myös järjestää jalkapalloleirejä, akatemian valmentajat pitää alueen seuroille koulutusta...

Tärkeintä kuitenkin olisi, että suomalaisen jalkapallon ylimmässä päätöksentekoelimessä tehtäisiin päätös siitä, että Suomeen perustetaan suljettu akatemiasarja johon kelpuutetaan vain tietyt kriteerit täyttävät seurat. Akatemiaseurat eivät tietenkään olisi mitään yksinäisyyden linnakkeita, vaan seurojen akatemioiden yksi tehtävä olisi myös tehdä yhteistyötä alueen muiden seurojen kanssa. Pelaajat eivät ole minkään seuran omaisuutta ja yhtenä juniorijalkapallovalmennuksen tehtävänä on tuottaa Suomeen huippupelaajia. Nykysysteemissä kaikenlaiset helppoheikit voivat jalkapallon varjolla harrastaa kaikenlaista höntsäntöntsää ja suibaduipaa ja niin kauan kun näin annetaan tapahtua, ei suomalaisten edes kannata haaveilla, että tässä maassa pystyttäisiin pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti tuottaa huippujalkapalloilijoita.

[Pirskatti]

Jos Suomessa olisi vaikka tuo 10 akatemiaa eri puolille Suomea sijoitettuna, ei pelaajista tarvitsisi kilpailla. Parhaat luonnollisesti haluaisivat akatemioihin. Raha tietysti on kynnyskysymys, mutta jos ja kun akatemioita olisi rajallinen määrä, akatemioille voisi tehdä keinotekoisen alueen jonka piiriin kaikki ko. akatemian läheisyydessä sijaitsevat paikkakunnat kuulusivat. Rahoitusta voisi hakea esim. kyseisen alueen julkishallinnoista, liike-elämästä... Sen lisäksi akatemioiden sisällä voisi harjoittaa myös muunalaista liiketoimintaa. Koska kyseessä on liikuntaan liittyvää toimintaa, akatemiat voisivat tarjota esimerkiksi tyky-toimintaa alueen yrityksille ja alueen sisällä oleville kunnille ja muille julkishallinnon alaan kuuluville instansseille. Valmis päivän tai parin paketti johon kuuluu pari treeniä, luentoja ja sapuskat päälle. Tuossa yksi esimerkki. Jos tuolla ei rahaa irtoa tarpeeksi, akatemia voisi tehdä paikallisen Hapen kanssa, joka pitää seudulla matkatoimistoa sopimuksen, että yhteistyössä roudataan halukkaat jonnekkin jalkapallokulttuurireissulle. Matkanjohtajana toimii paikallisen akatemian valmentaja ja matkan tuotosta osan saa Hape ja osan akatemia. Akatemia voisi myös järjestää jalkapalloleirejä, akatemian valmentajat pitää alueen seuroille koulutusta...

Tärkeintä kuitenkin olisi, että suomalaisen jalkapallon ylimmässä päätöksentekoelimessä tehtäisiin päätös siitä, että Suomeen perustetaan suljettu akatemiasarja johon kelpuutetaan vain tietyt kriteerit täyttävät seurat. Akatemiaseurat eivät tietenkään olisi mitään yksinäisyyden linnakkeita, vaan seurojen akatemioiden yksi tehtävä olisi myös tehdä yhteistyötä alueen muiden seurojen kanssa. Pelaajat eivät ole minkään seuran omaisuutta ja yhtenä juniorijalkapallovalmennuksen tehtävänä on tuottaa Suomeen huippupelaajia. Nykysysteemissä kaikenlaiset helppoheikit voivat jalkapallon varjolla harrastaa kaikenlaista höntsäntöntsää ja suibaduipaa ja niin kauan kun näin annetaan tapahtua, ei suomalaisten edes kannata haaveilla, että tässä maassa pystyttäisiin pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti tuottaa huippujalkapalloilijoita.

Allekirjoitan tämän idean!

[Kevin Keegan]

"Tärkeintä kuitenkin olisi, että suomalaisen jalkapallon ylimmässä päätöksentekoelimessä tehtäisiin päätös siitä, että Suomeen perustetaan suljettu akatemiasarja johon kelpuutetaan vain tietyt kriteerit täyttävät seurat."

Nämä ovat näitä junnuvalmentajien märkiä päiväunia jotka ei johda mihinkään kun ison kentän peliin ei saada joukkuetta---

Seuratyöstä homma etenee ja tehdään sitä paremmin niin kuin nyt on harppauksin tehty ja huippuvalmentajia löytyy jo lähes joka kyläseurasta.

10, 11, 12, 13, 14 ja 15 -vuotiaat.

Hyvää toimintaa ja tasaisia pelejä. Suomi on liian iso maa akatemioille pinta-alaltaa sekä etäisyyksiltään...