Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[L-Val.]

Isä oli kieltäytynyt tarjouksesta.

isälle selkärangasta

Muuten kommentoin; tämä kuvastaa sitä näköalattomuutta mitä junioripuolella on. Jallu Rantanen jossain kommentoi että HJK junnuvärväyksinen ei ymmärrä että tappaa sillä joukkueiden/seurojen välisen kilpailun - elementin joka on äärimmäisen tärkeä kehittymisen kannalta, ei pelkästään pelaajien vaan myös muiden toimijoiden osalta.

[Mersault]

Merasultin kirjoituksesta innostuneena mainittakoon, että kyllä junioreita ja vanhempia on helppo kusettaa kun osaa kääriä paskaa lahjapaperiin. Valitettavaa suomalaisen futiksen kannalta juurikin on, että todellisen lahjan paljastuttua koko laji dumataan alimpaan helvettiin. Noi kaikki pelletoimijat pitäisi saada ulostettua lajista mahdollisimman pikaisesti. Tosin niin kauan kuin täällä toimii vapaat markkinat niin kaikkea pitää sietää. T. Läheltä seurannut Mersaultin kuvaamaa toimintaa, eikä hyvältä näytä.

Kuten Messi totesi, vapaat markkinat tuovat kaikenlaisia toimijoita. Koska kyse on lasten ja nuorten harrastamisesta, lajiliiton pitäisi luoda toiminnalle raamit ja valvoa sitä, että kaikenlaiset helppoheikit saataisiin toiminnasta pois tai luoda heille oma pieni kaukalo jossa saavat itsekseen rypeä. Henkilökohtaisesti olen enemmän ja vähemmän tosissaan rummuttanut akatemioiden puolesta ja yksi syy siihen on, että jos ja kun lajiliitto luo selkeät säännöt toiminnalle esimerkiksi jonkinlaisen lisenssisysteemin kautta, seurojen tulisi niitä noudattaa jos haluaa jollakin tasolla toimia. Toki vastuu siitä missä lapsi harrastaa on vanhemmilla, mutta tietämättömiä vanhempia on helppo kusettaa, joten lajiliitolla pitäisi olla ennalta ehkäisevää toimintaa jolla nämä paratiisin kyyt saataisiin kuriin. Kuten ison kirjan satu kertoo, näitä kyitä on ollut ihmiskunnan alkuhämäristä ja on ihmiskunnan loppulaskentaan asti, joten eroon niistä ei pääse, mutta säännöillä ja valvonnalla näiden toimintaa voi vaikeuttaa.

[TE]

Linkki Kouvola JP:n Henri Halosen matkakertomukseen sopinee tänne, koska se sisältää paljon pohdintaa ja kehitysehdotuksia Kaakkois- ja koko Suomen pelaajakehityksen parantamiseksi.

http://www.sudet.fi/index.php?bW9kPWNvbnRlbnQmYWN0PXZpZXdhY29udGVudGl0ZW0mcGFnZV9pZD03NjIzJmNoZWNrPWJjYzRiNWE2MGViY2ZhYzE2OTYyMGY3NGJlZDdiN2E3

[drone]

Linkki Kouvola JP:n Henri Halosen matkakertomukseen sopinee tänne, koska se sisältää paljon pohdintaa ja kehitysehdotuksia Kaakkois- ja koko Suomen pelaajakehityksen parantamiseksi.

http://www.sudet.fi/index.php?bW9kPWNvbnRlbnQmYWN0PXZpZXdhY29udGVudGl0ZW0mcGFnZV9pZD03NjIzJmNoZWNrPWJjYzRiNWE2MGViY2ZhYzE2OTYyMGY3NGJlZDdiN2E3

Sopii kuin nenä päähän! Asiakirjoitus!

[Mersault]

Linkki Kouvola JP:n Henri Halosen matkakertomukseen sopinee tänne, koska se sisältää paljon pohdintaa ja kehitysehdotuksia Kaakkois- ja koko Suomen pelaajakehityksen parantamiseksi.

http://www.sudet.fi/index.php?bW9kPWNvbnRlbnQmYWN0PXZpZXdhY29udGVudGl0ZW0mcGFnZV9pZD03NjIzJmNoZWNrPWJjYzRiNWE2MGViY2ZhYzE2OTYyMGY3NGJlZDdiN2E3

Hyvä kirjoitus, laadukasta pohdintaa ja nuo lopussa olevat teesit voisi käydä naulaamassa Palloliiton pääkonttorin oveen.

SHAn ensimmäisen kauden teemana ulkopuolisen silmin oli "nyt loppuu mutu". Toisella kaudella teemana voisi olla "nyt loppuu höntsä".

Tuossa matkaraportissa oli paljon asiaa ja siinä oli oivallisesti tuotu esiin ajattelemisen aiheisia asioita. Hienoa nähdä, että Suomesta löytyy valmentajia jotka ihan oikeasti pohtivat asioita pelaajien kehittämisen näkökulmasta eikä oman seuran menestymisen näkökulmasta.

Tuosta laadukkaasta kirjoituksesta poimin seikan johon Suomessa pitäisi pikimmiten saada muutos. Englannissa seurat oli jaettu kategorioihin ja näin pitäisi myös Suomessa toimia. Parhaat pelaisivat parhaita vastaan. Jos ja kun seuroilla on liiton puolesta status, silloin ei kenenkään tarvitsisi enää miettiä, että millaista toimintaa missäkin seurassa tarjotaan. Samalla keskusjohtoisesti saataisiin karsittua puhdasta idiotismia suomalaisesta jalkapallosta.

Pikaisesti hahmottelin pari esimerkkikategoriaa. Tuo ykkönen koostuu SHA8 -seuroista eli akatemian kärkiseuroista satunnaiseen järjestykseen asetettuna. Kakkosessa on haastajan asemassa olevia seuroja. Nämä ykkönen ja kakkonen olisivat valtakunnallisia ja kolmonen alueellisia ja sen alapuolella olevat piirien sarjoja. Voi olla, että joku joukkue on päässyt unohtumaan, mutta toivotaan, että jo ensi kesänä Suomessa pelataan ihan oikeita kilpasarjoja.


Kategoria I (valtakunnallinen):

HJK, Honka, Ilves, KäPa, TPS, VPS, KuPS, OLS

Kategoria II (valtakunnallinen):

Inter, Jazz, Jippo, Kuusysi, JJK, PKKU, HJS, FC-Espoo

Kategoria III (alueellisia) :

TPV, GBK, RoPS, Jaro, Pallo-Iirot, KooTeePee, MP, PePo...

[mtontola]

Linkki Kouvola JP:n Henri Halosen matkakertomukseen sopinee tänne, koska se sisältää paljon pohdintaa ja kehitysehdotuksia Kaakkois- ja koko Suomen pelaajakehityksen parantamiseksi.

http://www.sudet.fi/index.php?bW9kPWNvbnRlbnQmYWN0PXZpZXdhY29udGVudGl0ZW0mcGFnZV9pZD03NjIzJmNoZWNrPWJjYzRiNWE2MGViY2ZhYzE2OTYyMGY3NGJlZDdiN2E3

Tuskin kukaan täälläkään kieltää, että H. Haloselta erinomainen raportti. Poimisin sieltä tänne kaksi pätkää:

Kaakkois-Suomessa on päästävä tilanteeseen, jossa vastakkain ovat: Kouvola, Mikkeli, Lappeenranta ja Kotka. Jos tämä onnistuu seurojen kautta, niin hyvä, mutta jos ei, tällöin meidän on tehtävä rajuja ratkaisuja. Näkemykseni mukaan joukkueet voisivat pelata ominaan piirisarjoja nuoresta lähtien, mutta tällainen kaupunkien välinen eliittisarja tulisi laittaa kasaan jo 7 - 8 - vuotiaille ja jatkaa siitä aina C15 - ikäluokkaan asti. Liiton/piirin tulisi valita näille joukkueille valmentajat jokaiseen ikäluokaan. Sarjojen tulisi olla ympärivuotisia, jolloin saisimme noin 20 kovaa kilpapeliä lisää osaavimmille pelaajille. Noin 10 vuotta x 20 kovaa kilpapeliä lisää osaavimmille tietäisi 200 kovaa peliä pelaajien vyölle, ennen B-juniori-ikää. Haasteryhmät pelaisivat sitten piirisarjaa ja harrastepelit olisivat vielä omana ryhmänään. Lisäksi meidän tulisi pyrkiä Kaakkois-Suomen aluejoukkueena Etelä-Länsi sarjoihin ym. koviin kv-junioriturnauksiin. B-junioreissa kasaisin Kaakkois-Suomesta yhteisen aluejoukkueen, yhteisjoukkue nimellä. Oman näkemykseni mukaan nämä ovat ainoita mahdollisia toimenpiteitä, jos aiomme jatkossa pysyä huippuseurojen kilpailussa mukana.

------

Tarvitsemme välittömiä toimia, jotka voisivat olla esim.:

1. Jokaiselta alueelta tulisi valita seurat, jotkaa todella tekevät pelaajakehitystyötä ja haluavat kehittää huippu-urheilua.

2. Meidän on palkattava päätoimisia valmentajia niihin seuroihin, jotka satasaavat huippu-urheiluun.

3. Meidän on vähintään tuplattava aluevalmentajien määrä ja heidän työkuvaansa on kirkastettava entistä laajemmin kenttätyöhön ja nimenomaan parhaiden pelaajien kehittämiseen. Heidän on lisäksi lisättävä osaavimpien pelaajien koulutusta ja alettava poimimaan jokaiselta alueelta potentiaaliset pelaajat "huostaansa".

4. Sami Hyypiä-akatemiaan on saattava kaikki tarvittava rahoitus ja parhaat pelaajat on saatava akatemiaan entistä useammin, vaikka kyseiset pelaajat eivät kuuluisi akatemiaseuroihin. Samoin parhaat toimijat ja osaaminen on keskitettävä Eerikkilään. Emme voi toimia hajallaan siellä täällä, vaan kaikki osaaminen yhden katon alle.

5. Tarvitsemme uudenlaisia sarjamuotoja, joissa byrokratia on entistä löyhempää, eli pienempien seurojen tulisi saada peluuttaa esim. vanhempia pelaajia tms., jotta saamme entistä enemmän kovia ja tasaisia pelejä meidän parhaille pelaajille. Kaikki piiri-/aluesarjat tms. pitäisi romuttaa romukoppaan. Meidän olisi rakennettava uudenlaiset kilpasarjat, jossa kaikkien alueiden parhaat pelaajat pelaavat parhaissa joukkueissa parhaita vastaan, ilman byrokratiaa tai rajoituksia. Haaste ja harrastesarjat toimisivat sitten erikseen piirien alla.

6. Valmentajakoulutuksen sisältöjä ja vaatimustasoa on nostettava roimasti. Esim. lasten ja nuorten omat valmentajakoulutusputket on vihdoin saatava valmiiksi.

7. Kaikkien tiedossa on, että resursseja on vähän. Entistä tärkeämpää olisi, että resurssit jaetaan niihin seuroihin, jotka satsaavat toimintaansa oikeasti. Vähäiset resurssit on ohjattava oikein ja lopetettava epämääräiset projektit, joiden arvo suomalaiselle jalkapallolle on marginaalinen. Kaikki "hassutteluprojektit" on lopetettava. Jalkapallo on Suomen suurin laji, eli tässä olemme onnistuneet, nyt on aika kohdentaa resurssit huippujalkapalloon.

[J. Soini]

Henri Halosen kirjoitus oli joka tavalla erinomainen. Jos näitä halosia on suomalaisessa junnufutiksessa enemmän, meillä on jotain toivoa.

Myönteisiä asioita on paljon. Ensiksi Halonen on aktiivi toimija kentällä (valittiin muistaakseni viime vuonna Captain´s Ballissa vuoden junnuvalmentajaksi). Jotenkin on jäänyt sellainen vaikutelma, että monet Futisforumilla kehitysehdotuksia suomalaisesta junnufutiksesta esittävät kaverit eivät välttämättä vietä iltojaan junnuja koutsaamassa.

Toiseksi hänellä oli realistinen näkemys muutoksen tarpeesta ja suuruusluokasta. Hänen mielestään vuosituhannen alussa tehdyt virheet olivat niin suuria, että meillä menee ainakin 10 vuotta niiden korjaamiseen.

Lisäksi Halonen tulee suomalaisen juunnufutiksen todelliselta kehitysalueelta, Kaakkois-Suomesta. Siksi hän on rohkea kritisoidessaan oman alueensa junnutoimintaa, joka on jäämässä kelkasta jopa Suomessa. Tämänkaltaista itsekritiikkiä näkee Suomessa harvoin.

Halosen kirjoitus olisi must luettavaa kaikille suomalaisen junnufutiksen parissa työskenteleville. Erityisen tärkeää olisi, että puheenjohtaja Alaja käyttäisi aikaansa ja tutustuisi Halosen ajatuksiin. Taitaa olla kuitenkin liian paljon toivottu. On paljon kivempi mennä puheenjohtajana jonkun Sinettiseuran synttäreille heittämään Muumi-maailma löpinöitä...

[Superjunnukoutsi]

Näkemystä riitti, ja jonkunhan se kissa on nostettava pöydälle.
Ongelmana visioilla on yleensä rahan puute ja riittävän valmennusosaamisen puute - eli käytännössä rahan.

Etujoukkoon hiihtäminen edellyttäisi visionääriä, kuten Cruyff tai Wein, mutta todennäköisempää onkin, että toimintaa "kehitetään" tarttumalla tuttuun ja turvalliseen. Siis juuri siihen mistä haluttiin eroon.

[drone]

Näkemystä riitti, ja jonkunhan se kissa on nostettava pöydälle.
Ongelmana visioilla on yleensä rahan puute ja riittävän valmennusosaamisen puute - eli käytännössä rahan.

Yksi funktio näillä keskusteluilla on, että jos niiden innoittamana vaikka jostain löytyisi se miljonääri tai mieluummin miljardööri, joka olisi valmis harrastusluontoisesti (= välitöntä voittoa pyytämättä) syytämään miljoonan toisensa jälkeen suomalaisen juniorijalkapalloilun kehittämiseen. (No, ehkä esimerkki on vähän yliampuva, mutta ajatus lienee selvä.)

[TE]

Keskiympyrältä hyvä radio-ohjelma, jossa pelaajakehityksen kannalta mielenkiintoisinta antia Mika Laurikaisen haastattelu (alkaa n. 40 min kohdalla).

Laurikainen: "Vuosi 2013 on se vuosi, jolloin Suomessa on ensimmäistä kertaa ryhdytty laaja-alaisemmin systemaattiseen työhön."

http://www.playerslehti.net/keskiympyra?video=vqtly5l6

[Jalkapallohullu]

Lahjakkuudesta: http://jalkapallohullu.wordpress.com/2013/10/02/lahjakkuudesta/

[Messi]

Lahjakkuudesta: http://jalkapallohullu.wordpress.com/2013/10/02/lahjakkuudesta/

[Jalkapallohullu]

Lisää lahjakkuudesta: http://jalkapallohullu.wordpress.com/2013/10/11/lahjakkuudesta-vol-2/

[Messi]

Lisää lahjakkuudesta: http://jalkapallohullu.wordpress.com/2013/10/11/lahjakkuudesta-vol-2/

Varsinkin viimeinen pohdiskeleva kappale lämmitti. Kaikille pitää antaa mahdollisuus. Tämä on ollut omassa valmennustyössä se johtotähti ihan alusta alkaen. Kyse on lapsista ja haaveista. Ei meillä aikuisilla ole oikeutta viedä näitä lapsilta pois. Kyllä se todellisuus sieltä murroiän jälkeen paljastuu.

[BassonSuurlähettiläs]

Molemmat lahjakkuudesta kirjoitetut tekstit olivat kiinnostavia ja Readingin matkaraportille iso

[hauman]

Varsinkin viimeinen pohdiskeleva kappale lämmitti. Kaikille pitää antaa mahdollisuus. Tämä on ollut omassa valmennustyössä se johtotähti ihan alusta alkaen. Kyse on lapsista ja haaveista. Ei meillä aikuisilla ole oikeutta viedä näitä lapsilta pois. Kyllä se todellisuus sieltä murroiän jälkeen paljastuu.

Hieno artikkeli lahjakkuudesta, lahjakkuuden tukemisesta ja siitä, että kaikille tosiaan pitää antaa mahdollisuus. Siinä puhuttiin myös lahjakkuuden kehittymisestä- lapsuusvuosien tähti ei välttämättä pystykään loistamaan enää myöhemmällä iällä. Valmentajien ja seuratoimijoiden pitäisi tämä muistaa ja tunnustaa. Minun mielestä tuo on suora viittaus riskeihin, mitä liian aikainen jakamienen kiinteisiin tasojoukkueisiin tuo mukanaan. 8-10 v on liian aikainen ajankohta tasojoukkueieden tekemiseen- oikeampi aika on vähän myöhemmin n. 12-13 v.

Tätä aihetta käsittelee myös jääkiekkoliiton sivulta löytyvä materiaalia vierumäellä pidetystä valmennuspäällikköpäiviltä http://www.finhockey.fi/koulutus/valmennuspaallikkopaivat-2013/.
Vaikkakin monien mielestä kyse "jalkapallon vihollislajista", tämä materiaali kannattaa käydä läpi. Siellä esityspohjia kilpailemisesta, lajivalinnan tekemisesta, monilajisuudesta, oppimisesta, kilpailemista...Lasten kilpaurheilu on nykyisin vastakkaisten ajatusten värittämä. Yhteistä säveltä ei löydy. Toivon että näin joskus tapahtuu. Se kuitenkin vaatii kompromisseja. Kuinka moni tällekin palstalle kirjoittavista kovan linjan kannattajista ovat tähän valmiita?

Muutama kohta em. materiaalista - mm Uraman, Kalajan, Tervomaan esityksistä-  mikä omaa ajatustamaalimaani tukevat:
"maailman huipulle tiensä raivanneiden urheilijoiden keskimääräinen päälajin valitsemisikä oli vähän reilu 14v (Saksa)"
"Norjassa keskimääräinen päälajin valitsemisikä 15,6 "
"Gretzky kilpaili 14 vuotiaana neljässä lajissa, Seberle aloitti 10 ottelun 17 vuotiaana, Federer pohti 17 vuotiaana jalkapallo vai tennis, Korjus tuli Sotkamon urheilulukioon hiihtäjänä "
”Oppiminen on koko eliniän kestävä tapahtumasarja” 
" Talent identification and promotion programmes of Olympic athletes (Vayens , Güllich et. Al. ) - Maailman 10 parhaan joukossa olevat urheilijat harrastivat useita lajeja, erikoistuivat myöhään, aloittivat tehoharjoittelun myöhemmin.."
"menestystekijöitä voittamisen halu, joukkuehenki, yhtenäisyys"
"Sen voin vannoa, että olen tehnyt kaiken mahdollisen niin hyvin, keskittyneesti, analyyttisesti ja intensiivisesti kuin ikinä olen pystynyt. (mikael Granlund)"

[ZZlatan]

Jalkapallo on aikaisen erikoistumisen laji.

Belgiassa tiedettiin jo 2002, ketkä silloiset lapset, vievät maan MM-kilpailuihin 2014.

https://pbs.twimg.com/media/BWd1vmJIAAESZmK.jpg:large

[John Rambo]

Jalkapallo on aikaisen erikoistumisen laji.

Tämä on täysin totta, samoin kuin se fakta, että Suomessa jalkapalloilevat nuoret käyttävät enemmän aikaa muihin lajeihin kuin muissa maissa, ja valitettavasti vastaavasti vähemmän aikaa jalkapallotaitojen hiomiseen. On hyvä, että ollaan kiinteitä tasoryhmiä vastaan, ja on aidosti sääli jos jossain tasoryhmät ovat edelleen kiinteitä. Varsinaisesti forum-keskusteluun tuo toistaminen ei silti tuo juurikaan uutta, vaikka toki asiaa on hyvä edelleen pitää framilla tietyin väliajoin.

Hieman ohi aiheen, laskeeko hauman muuten vaikkapa pääkaupunkiseudun kolmen suuren juniorijoukkueet kiinteiksi tasoryhmiksi? Parinkymmenen pojan joukkoonhan uudet pelaajat otetaan ymmärtääkseni pääosin vuoden välein tapahtuvista try-outeista...

Belgiassa tiedettiin jo 2002, ketkä silloiset lapset, vievät maan MM-kilpailuihin 2014.

https://pbs.twimg.com/media/BWd1vmJIAAESZmK.jpg:large

Tämä taas on uutisankka, oikeassa yläkulmassa näkyy myös lehden päiväys vuodelta 2013. Näin ne twitter-legendat lähtevät elämään omaa elämäänsä...

[ZZlatan]

Tämä on täysin totta, samoin kuin se fakta, että Suomessa jalkapalloilevat nuoret käyttävät enemmän aikaa muihin lajeihin kuin muissa maissa, ja valitettavasti vastaavasti vähemmän aikaa jalkapallotaitojen hiomiseen. On hyvä, että ollaan kiinteitä tasoryhmiä vastaan, ja on aidosti sääli jos jossain tasoryhmät ovat edelleen kiinteitä. Varsinaisesti forum-keskusteluun tuo toistaminen ei silti tuo juurikaan uutta, vaikka toki asiaa on hyvä edelleen pitää framilla tietyin väliajoin

Tämä taas on uutisankka, oikeassa yläkulmassa näkyy myös lehden päiväys vuodelta 2013. Näin ne twitter-legendat lähtevät elämään omaa elämäänsä...

Niin taitaa olla uutisankka, mutta aina sieppaa yhtä paljon, kun Tapio Korjus otetaan esiin jalkapallon aiheisella foorumilla

[John Rambo]

Niin taitaa olla uutisankka, mutta aina sieppaa yhtä paljon, kun Tapio Korjus otetaan esiin jalkapallon aiheisella foorumilla

Tästä ehdottoman samaa mieltä. Laitetaas haumanille jälleen kerran pohdittavaa termistä monipuolisuus, koko teksti täällä:

On väärin puhua että monipuolisuuden takaa usean lajin harjoittelu. Parempi on ensin ymmärtää, mitä monipuolisuus oikeasti on (taitavuuden osatekijät, elimistön eri järjestelmien kuormittuminen sekä sosiaaliset/vuorovaikutus valmiudet) ja sen jälkeen katsoa, miten se saadaan aikaiseksi yhden tai useamman lajin kautta ja/tai mitä rutiineita liitetään yhden lajin harjoittelun lisäksi, jotta tarvittavat "laaja-alaisen monipuolisuuden kehittymisärsykkeet" voidaan taata.

[Messi]

Jalkapallo on aikaisen erikoistumisen laji.

Belgiassa tiedettiin jo 2002, ketkä silloiset lapset, vievät maan MM-kilpailuihin 2014.

https://pbs.twimg.com/media/BWd1vmJIAAESZmK.jpg:large

Kaikissa lajeissa voidaan ajatella, että ne ovat aikaisen erikoistumisen lajeja. Oikea kysymys kuuluu "miten erikoistutaan" ja "minkälainen systeemi luodaan"? Jos on systeemi, joka jalostaa lahjakkuuksia, niin sen piiriin pitää saada mahtumaan kaikki halukkaat niin kauan kun lapsista (alle 12-14v) puhutaan. Tuon jälkeen alkaa lapsen oma tahto näytellä suurempaa roolia ja ne todelliset talentit alkavat löytymään. Näille voi sitten alkaa luoda noita omia suljettuja systeemejä. Toki takaportti pitää jättää auki vielä niille myöhemmin kehittyvillekin. Nyt alkaa itselläni olla kutina, että nuorten maajoukkuepaikatkin ratkotaan jo 6 vuotiaiden sarjoissa (jos et ole jonkun tietyn systeemin tuotos = et ole mitään.)

Miten saadaan se tärkein asia l. usko omiin mahdollisuuksiin säilymään, jos jo nappulaiässä on annettu viesti ettei susta mitään koskaan tule? Tällä toiminnalla saadaan satavarmasti Suomen säbä nousemaan aivan uudelle tasolle, koska sinne ne uskonsa menettäneet puurtajat lopulta ohjautuvat...

[John Rambo]

Kaikissa lajeissa voidaan ajatella, että ne ovat aikaisen erikoistumisen lajeja.

No ei oikeastaan. Jossain jalkapalloilussa, voimistelussa, baletissa tai taitoluistelussa pienestä pitäen erikoistuminen on huomattavan paljon tärkeämpää kuin vaikkapa keihäänheitossa, hiihdossa tai vaikka siinä sählyssä. Jalkapallossa olennaiset jalkojen liiketoimintavalmiudet eivät ole hienomotoriikkaa, ja tietyt valmiudet yksinkertaisesti on hankittava ennen murrosikää, muuten ainakaan sinne korkeimmalle huipulle ei ole asiaa.

e: Muuten ihan asiallista pohdintaa rakenteesta sekä valmennusjärjestelmän kehittämisestä. Harrastajamäärät hämäävät Suomessakin, kun suurin osa valitettavasti vain puuhastelee, eikä motivoituneimmille välttämättä kyetä edes jakamaan riittävää infoa siitä mitä pärjääminen todella vaatisi.

[nozick]

Kaikissa lajeissa voidaan ajatella, että ne ovat aikaisen erikoistumisen lajeja.

Mutta kyllä lajeilla on ihan aidot selvät erot, jotka eivät ole mitään mielipidekysymyksiä. Naisten telinevoimistelun huiput ovat erikoistuneet tyypillisesti alle 10-vuotiaina, ehkä jo ennen kouluikää. Maratonin huiput ovat pääsääntöisesti juosseet elämänsä ensimmäisen maratonin yli 20-vuotiaana, jolloin naisten telinevoimistelun huiput ovat osin jo lopettaneet uransa. Joissain lajeissa nyt vain on sellaisia lajitaitovaatimuksia jotka on pakko oppia hyvin varhain, mikäli huipulle haluaa päästä.

[Messi]

Toki olette oikeassa, että tiettyihin lajeihin erikoistutaan jo hyvin nuorena ja tietyt perusvalmiudet pitää futiksessakin hankkia jo nuorella iällä. Tyyppiesimerkkinä juurikin naisten telinevoimistelu. Oletteko muuten koskaan miettineet, miksi siinä pitää erikoistua niin varhain? Päteekö nämä samat lainalaisuudet miesten jalkapallossa? Eikös noiden naisvoimistelijoiden ura ole jo kaksikymppisenä ohi? Siis siinä vaiheessa kun miesfutaaja vasta aloittelee omaa (ammatti)uraansa.

Kertokaa vielä, miksi useat tutkimukset ympäri maailman väittävät, että jalkapallossa hyvin harvoin lapsitähdistä tulee niitä huippupelaajia? Olettamuksena on, että nämä ovat juurikin niitä varhaisen erikoistumisen lapsia.

En tiedä, mitä te tarkoitatte jalkapallossa erikoistumisella. Minulle se on sitä, että tehdään lajivalinta ja kaikki toiminta nivotaan tämän valinnan ympärille. Olen itsekin sitä mieltä, että pallo pitää laittaa jalkaan jo kehdossa ja ensimmäiset juoksuaskeleet otetaan äidin vaginan tietämillä. Näinhän se hermosto saadaan heti totutettua ammattilaisjalkapallon vaatimuksiin.

Ps. Tämä erikoistuminen ei ollut edellisen postaukseni pääsisältö vaan lähinnä tuo "systeemi", joka pyrkii hakemaan "lahjakkuuksia" liian varhain.

[John Rambo]

En tiedä, mitä te tarkoitatte jalkapallossa erikoistumisella. Minulle se on sitä, että tehdään lajivalinta ja kaikki toiminta nivotaan tämän valinnan ympärille.

No mitäs vikaa tuossa on, jos seurassa tuo em. monipuolinen harjoittelu on hoidettu järkevästi, ja mukana valituissa tukilajeissakin on päteviä koutseja?

Itse tulkitsen erikoistumisen nimenomaan tiettyjen valmiuksien hankkimisella jo hyvin varhaisessa vaiheessa, sillä esimerkiksi taito-ominaisuudet, askeltiheys sekä muutamat muut yleisliikunnallisuuden osa-alueet ovat sellaisia, jotka pitäisi hioa lähelle sitä huippua jo varhaisessa vaiheessa. Tässä ei voi oikoa, sillä jalkapalloilijan kannalta olennaiset jalkojen liiketoimintavalmiudet ovat sellaisia, ettei niitä voi myöhemmin enää juuri korjata, tai ainakin se vaatisi niin äärimmäistä sitoutumista, ettei se ole käytännössä mahdollista. Valitettavasti nähdäkseni vain harvoissa seuroissa näistä tarvittavista valmiuksista kyetään edes kertomaan riittävästi, puhumattakaan motivoimisesta ja laadukkaasta treenaamisesta niiden maalien saavuttamisen eteen.

Sinun ja minun ajattelumaailman lähtökohtainen ero taitaa olla siinä, että sinä näet ongelmana nykyisten kärkiseurojen toimintamallit, etkä tunnu luottavan lainkaan että siellä osataan mitään. Tämä johtaa kysymykseen miksi siis turhaan yrittää, kun ei se seiso kuitenkaan. Ymmärrän sinänsä pessimistisen lähtökohtasi, on tässä maassa ennenkin ryssitty futiksen suhteen vähintäänkin riittävästi, mistä loistavana esimerkkinä vaikkapa nykyisen liiton puheenjohtajan laadukkaan nuorisotoiminnan alasajo lähes kymmenen vuotta sitten.

Itse taas tahdon olla vaikeista lähtökohdista huolimatta optimisti, ja näen valoa tunnelin päässä mm. SHA:n ja muutamien profiiliaan nostaneiden seurojen toiminnan kautta. SHA:n keräämä data ja pitkäjänteisyyteen tähtäävä valmennusjärjestelmien uudistaminen on mielestäni mainio juttu, ja kyseessä on jopa globaalissa vertailussa kiinnostava hanke. Lisäksi ammattivalmentajien palkkaaminen ja koulutus on hieno trendi, joka toivottavasti tulee säteilemään suuressa määrin myös OTO-pohjalta työskentelevien toimintaan. Lisäksi lajirajat ylittävä seurojen välinen yhteistyö on hieno juttu, jonka soisi kasvavan ja tiivistyvän entisestään.