Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[ogi77]

Kertokaa vielä, miksi useat tutkimukset ympäri maailman väittävät, että jalkapallossa hyvin harvoin lapsitähdistä tulee niitä huippupelaajia? Olettamuksena on, että nämä ovat juurikin niitä varhaisen erikoistumisen lapsia.

Itse luotan ns. hitaaseen kiiruhtamiseen. Liian paljon - liian pienenä, en usko olevan toimiva yhtälö. Tasoryhmät toimii, mutta yksittäisiltä pelaajilta tai joukkueilta ei voi alkaa vaatia liikaa. Pahin mitä korkeimmalla tasollakin voi tehdä, on alkaa vaatia siltä joukkueen heikoimmalta pelaajalta samanlaisia suorituksia kuin kärjellä on ja tappaa tämän innostus. Erilaisille kehityskaarille on annettava aikaa, jopa vuosia. Kunhan se into saadaan pidettyä.

Käytän itseäni ja yhtä ominaisuutta esimerkkinä: olin lapsena pirun hidas ja kankea, omassa pojassa on samoja piirteitä onneksi vähäisempänä kuin minussa oli ja oikealla harjoittelulla niitä on saatu kitkettyä pois. Minusta kuitenkin tuli varsin nopea siinä pituuskasvun vuosina (omana harrastusaikana ei fyysisiin ominaisuuksiin kiinnitetty niin paljon huomiota kuin nykyisin) ja nopeus säilyi hyvin muihin verrattuna myöhemminkin (itselläni fyysinen kehitys kulki keskimääräistä aikaisempana) kunnes harrastamisen lopettamisen jälkeen myöhemmällä iällä tulleiden kilojen vuoksi nopeus on jo kärsinyt. Silti käydessäni useampi vuosi sitten D-kurssia, mukana ollut fyysiseen valmennukseen keskittyvä kurssikaveri antoi palautetta, että sun liikkeistä näkee että olet ollut nopea.

Tämä ei poista sitä faktaa, että enemmän pallon kanssa aikaa viettävä ja fyysisiä ominaisuuksia vaikka muiden lajien parissa harjoittava kaveri omaa varmasti paremmat lähtökohdat kehittyä huipulle.

[Messi]

No mitäs vikaa tuossa on, jos seurassa tuo em. monipuolinen harjoittelu on hoidettu järkevästi, ja mukana valituissa tukilajeissakin on päteviä koutseja?

Itse tulkitsen erikoistumisen nimenomaan tiettyjen valmiuksien hankkimisella jo hyvin varhaisessa vaiheessa, sillä esimerkiksi taito-ominaisuudet, askeltiheys sekä muutamat muut yleisliikunnallisuuden osa-alueet ovat sellaisia, jotka pitäisi hioa lähelle sitä huippua jo varhaisessa vaiheessa. Tässä ei voi oikoa, sillä jalkapalloilijan kannalta olennaiset jalkojen liiketoimintavalmiudet ovat sellaisia, ettei niitä voi myöhemmin enää juuri korjata, tai ainakin se vaatisi niin äärimmäistä sitoutumista, ettei se ole käytännössä mahdollista. Valitettavasti nähdäkseni vain harvoissa seuroissa näistä tarvittavista valmiuksista kyetään edes kertomaan riittävästi, puhumattakaan motivoimisesta ja laadukkaasta treenaamisesta niiden maalien saavuttamisen eteen.

Sinun ja minun ajattelumaailman lähtökohtainen ero taitaa olla siinä, että sinä näet ongelmana nykyisten kärkiseurojen toimintamallit, etkä tunnu luottavan lainkaan että siellä osataan mitään. Tämä johtaa kysymykseen miksi siis turhaan yrittää, kun ei se seiso kuitenkaan. Ymmärrän sinänsä pessimistisen lähtökohtasi, on tässä maassa ennenkin ryssitty futiksen suhteen vähintäänkin riittävästi, mistä loistavana esimerkkinä vaikkapa nykyisen liiton puheenjohtajan laadukkaan nuorisotoiminnan alasajo lähes kymmenen vuotta sitten.

Itse taas tahdon olla vaikeista lähtökohdista huolimatta optimisti, ja näen valoa tunnelin päässä mm. SHA:n ja muutamien profiiliaan nostaneiden seurojen toiminnan kautta. SHA:n keräämä data ja pitkäjänteisyyteen tähtäävä valmennusjärjestelmien uudistaminen on mielestäni mainio juttu, ja kyseessä on jopa globaalissa vertailussa kiinnostava hanke. Lisäksi ammattivalmentajien palkkaaminen ja koulutus on hieno trendi, joka toivottavasti tulee säteilemään suuressa määrin myös OTO-pohjalta työskentelevien toimintaan. Lisäksi lajirajat ylittävä seurojen välinen yhteistyö on hieno juttu, jonka soisi kasvavan ja tiivistyvän entisestään.

Jos ei laitettaisi sanoja toistemme suuhun, kiitos Itse asiassa olemme tästä aikaisen erikoistumisen asiassa täysin samaa mieltä: Olen täältä kaukaa mielihyvällä seurannut mm. HJK:n toimintaa, jossa mm. yleisurheilu ja juoksuvalmennus on harjoitusohjelmissa mukana. Oulussa käytetään mm. painia. Joillakin se on keppijumpaa ym ym. Olemme asiasta nähdäkseni täysin samaa mieltä, että futis ykköslajina ja oheisharjoittelu tukemassa...

Mutta tuossa ensimmäisessä kappaleessa mainitsemasi asiat (tmmennetetu) kuuluvat kaikille suomalaisille junioreille. Ei niiden oppimista varten tarvitse 8 vuotiata jaotella johonkin tiettyyn kastiin. Siis minun mielestäni jaottelu pitäisi tehdä vasta myöhäisemmässä vaiheessa (12-14v). Tätä ennen kaikille on luotava mahdollisuus osallistua juurikin tuohon laadukkaaseen MONIPUOLISEEN jalkapalloharjoitteluun.

[Messi]

Anteeksi jos tämä on ontuva vertauskuva, mutta otetaan esim. koulumaailma:
1. Peruskoulutus on kaikille sama l. kaikilla on kouluttuksen alkaessa yhtäläinen mahdollisuus jatko-opiskeluihin.
2. Peruskoulutuksen jälkeen (15v.) tehdään ensimmäiset valinnat kuka mihinkin pääsee. Jos on ollut riittävän kiinnostunut koulusta, niin lukio ja sen tarjoamat mahdollisuudet ovat seuraava porras.
3. Lukion hyvin selvittäneet menevät yliopistoihin jne...
Loppujen lopuksi ne, joita koko homma on eniten kiinnostanut niin niistä tulee se yhteiskunnan kerma (ammattilaisfutaajat). Osa jää työttömiksi (lopettaa futiksen), osa alkaa peruskoulun jälkeen duunareiksi (harrastelijat), osasta tulee teknikkoja, sairaanhoitajia yms (2-1 div, pelaajat). Ja kaikki lähti yhteisestä perusopetuksesta, joka tarjosi kaikille yhtäläiset mahdollisuudet menestykseen. Ei siellä ala-asteella porukkaa jaotella sen mukaan kenestä mahdollisesti tulee se tohtori. Poislukien tietenkin jotkut tarkkislaiset (onko tällaista sanaa edes enää olemassa). Niin, ja onhan meillä maailaman paras koulujärjestelmä.

[nozick]

Toki olette oikeassa, että tiettyihin lajeihin erikoistutaan jo hyvin nuorena ja tietyt perusvalmiudet pitää futiksessakin hankkia jo nuorella iällä. Tyyppiesimerkkinä juurikin naisten telinevoimistelu. Oletteko muuten koskaan miettineet, miksi siinä pitää erikoistua niin varhain? Päteekö nämä samat lainalaisuudet miesten jalkapallossa?

Jalkapallo on toki eri asia kuin naisten telinevoimistelu, eikä jalkapalloilijan polku ole sama kuin telinevoimistelijan polku. Minä puutuin vain siihen, että näytit sanovan että lajien väliset erot olisivat jotenkin vain mielipidekysymyksiä. Eivät ole.

Kertokaa vielä, miksi useat tutkimukset ympäri maailman väittävät, että jalkapallossa hyvin harvoin lapsitähdistä tulee niitä huippupelaajia? Olettamuksena on, että nämä ovat juurikin niitä varhaisen erikoistumisen lapsia.

Missäs sellaisia tutkimuksia on? On tietysti matemaattisesti totta että vain hyvin harvoista tulee huippuja, joten niistä kymmenistä tuhansista huippunappuloista (l. "lapsitähdistä") jotka maailmalla yrittävät jalkapallohuipulle ponnistaa vain aniharva murtautuu aikuisiän huipulle. Siitä huolimatta minulla on se käsitys että valtaosa (mutta ei kaikki!) huippujalkapalloilijoista on ollut lapsitähtiä.

P.S. Tein piruuttani otostutkimuksen: Otin wikipediasta esiin Real Madridin pelaajaluettelon ja rupesin lukemaan läpi avauskokoonpanon henkilöhistorioita. Useimmat ovat olleet poikkeuslahjakkuuksia ja alueellisten suurseurojen akatemioissa jo 10-vuotiaina. Esimerkkiseuroja: Casillas - Real Madrid, Varane - RC Lens, Ramos - Sevilla, Benzema - Lyon, Bale - Southampton, Isco - Valencia.

[John Rambo]

Jos ei laitettaisi sanoja toistemme suuhun, kiitos Itse asiassa olemme tästä aikaisen erikoistumisen asiassa täysin samaa mieltä: Olen täältä kaukaa mielihyvällä seurannut mm. HJK:n toimintaa, jossa mm. yleisurheilu ja juoksuvalmennus on harjoitusohjelmissa mukana. Oulussa käytetään mm. painia. Joillakin se on keppijumpaa ym ym. Olemme asiasta nähdäkseni täysin samaa mieltä, että futis ykköslajina ja oheisharjoittelu tukemassa...

Provosoit ihan osuvasti, joten oli pakko heittää pieni piikki takaisin. Mutta juu, olemme mitä ilmeisemmin samoilla linjoilla tässä. Valitettavan harva vain ymmärtää monipuolisuuden samoin, onneksi seurassa joissa itse toimin saavat lapset ja nuoret maksun mukana myös toimintaa painissa, juoksuvalmennusta sekä voimistelua, ts. monipuolisesti eri ärsykkeitä. Kenenkään ei tarvitse monipuolisuuden nimissä varsinaisesti harrastaa muuta lajia. Jos joku harrastaa, niin ei siinäkään mitään. Kilparyhmään pääsemisen edellytyksenä on mm. jalkapallon oleminen ykköslajina, ja haasteryhmienkin tekemisen laatu kasvaa kovaa kyytiä, ja ryhmät toki elävät tietyin väliajoin ja monipuolisia virikkeitä tarjotaan haasteryhmillekin.

Mutta tuossa ensimmäisessä kappaleessa mainitsemasi asiat (tmmennetetu) kuuluvat kaikille suomalaisille junioreille. Ei niiden oppimista varten tarvitse 8 vuotiata jaotella johonkin tiettyyn kastiin. Siis minun mielestäni jaottelu pitäisi tehdä vasta myöhäisemmässä vaiheessa (12-14v). Tätä ennen kaikille on luotava mahdollisuus osallistua juurikin tuohon laadukkaaseen MONIPUOLISEEN jalkapalloharjoitteluun.

Mun mielestäni taas olisi valtavaa resurssien hukkaamista tarjota esimerkiksi suurten seurojen harrastejoukkueille samanlainen määrä erilaisia ärsykkeitä, kun nuo harrasteryhmien pelaajat pääosin ymmärtääkseni vetävät futista kakkoslajina. Näiden kakkoslajina futista pitävien monipuolisen harjoittelun saamisesta vastuu on nähdäkseni enimmäkseen ykköslajin valmentajilla, ja jalkapalloseuran on keskityttävä tarjoamaan heille mahdollisimman laadukasta (joskin tässä tapauksessa hivenen yksipuolisempaa) jalkapalloharjoittelua. Sen sijaan on tärkeää kyetä tarjoamaan monipuolisia ärsykkeitä kaikille motivoituneille. Olemmeko tästä eri mieltä?

Anteeksi jos tämä on ontuva vertauskuva, mutta otetaan esim. koulumaailma:
1. Peruskoulutus on kaikille sama l. kaikilla on kouluttuksen alkaessa yhtäläinen mahdollisuus jatko-opiskeluihin.
2. Peruskoulutuksen jälkeen (15v.) tehdään ensimmäiset valinnat kuka mihinkin pääsee. Jos on ollut riittävän kiinnostunut koulusta, niin lukio ja sen tarjoamat mahdollisuudet ovat seuraava porras.
3. Lukion hyvin selvittäneet menevät yliopistoihin jne...
Loppujen lopuksi ne, joita koko homma on eniten kiinnostanut niin niistä tulee se yhteiskunnan kerma (ammattilaisfutaajat). Osa jää työttömiksi (lopettaa futiksen), osa alkaa peruskoulun jälkeen duunareiksi (harrastelijat), osasta tulee teknikkoja, sairaanhoitajia yms (2-1 div, pelaajat). Ja kaikki lähti yhteisestä perusopetuksesta, joka tarjosi kaikille yhtäläiset mahdollisuudet menestykseen. Ei siellä ala-asteella porukkaa jaotella sen mukaan kenestä mahdollisesti tulee se tohtori. Poislukien tietenkin jotkut tarkkislaiset (onko tällaista sanaa edes enää olemassa). Niin, ja onhan meillä maailaman paras koulujärjestelmä.

Mielenkiintoinen vertaus, josta olen valitettavasti hieman eri mieltä. On olemassa myös ainakin jokseenkin valistuneita mielipiteitä, joissa teilataan suomalainen koulujärjestelmä tasapäistäväksi. Älä käsitä väärin, itse puollan ehdottomasti suomalaista koulumaailmaa, mutta lasten ja nuorten kilpaurheiluun tuota mallia ei mielestäni voi toistaiseksi mitenkään siirtää. Suomalaisen koulumaailman menestyksen pohja on kuitenkin pätevät opettajat, jotka takaavat sen, että pääosin kouluissa opitaan samat asiat niin siellä eliittikoulussa kuin syrjäkylälläkin. Itseasiassa joidenkin tutkimustuloksien mukaan pienkouluissa opitaan jopa tehokkaammin... Suomalaisessa jalkapallomaailmassa valmentajatilanne ei valitettavasti ole niin hyvä, että kaikki valmentajat toimisivat ammatikseen alalla. Itseasiassa koko liiton koulutusjärjestelmä on sen verran ohut, ettei se kykene juurikaan antamaan takeita valmentajan pätevyydestä varsinkaan alkeistasolla, vai onko kukaan koskaan kuullut tyypistä joka ei olisi päässyt tai läpäissyt vaikkapa D-valmentajakurssia?

Olemassaolevat resurssit huomioonottaen meidän on tehtävä myös enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia, joihin myös tasoryhmien tekeminen kuuluu. Totta hemmettissä näissä valinnoissa on oltava herkkä, ja valinnat eivät saa missään nimessä olla vakioisia ja pysyviä. En kieltämättä oikein ymmärrä miksi tasoryhmät ovat edelleen suomalaisessa jalkapallokeskustelussa tällainen mörkö, kun kerran koko maailma on onnistunut saavuttamaan loistavia tuloksia näiden avulla. Näinkö pitkään Alajan Kaikki pelaa-perintö kantaa?

[Messi]

Kiitos John asiallisista vastauksista! Kaikille motivoituneille juurikin. Nähtävästi toimimme "hieman" eri ympäristöissä ja siitä pienet vivahde-erot mielipiteissä. Itse pyrin ymmärtämään niin suurten kuin pientenkin näkövinkkelistä koko suomalaista futista ja haluan, että kaikille motivoituneille tai myöhään kehittyville annetaan mahdollisuus.

[John Rambo]

Kiitos John asiallisista vastauksista! Kaikille motivoituneille juurikin. Nähtävästi toimimme "hieman" eri ympäristöissä ja siitä pienet vivahde-erot mielipiteissä. Itse pyrin ymmärtämään niin suurten kuin pientenkin näkövinkkelistä koko suomalaista futista ja haluan, että kaikille motivoituneille tai myöhään kehittyville annetaan mahdollisuus.

Ymmärrän pointtisi, aloitin itsekin valmennusurani pienessä kaupungissa ja seurassa. Kokemusteni perusteella uskallan väittää, että toimintaympäristö on siellä vielä huomattavasti haasteellisempi. Tosin on tärkeää huomata, ettei se sentään ole missään nimessä mahdoton! Tästä löytyy esimerkkejä nytkin niin miesten (mm. Tim Sparv, Jesse Joronen ja Berat Sadik vain muutamia mainitakseni) kuin poikienkin maajoukkueista. Tyttöpuolella tilanne on varmasti samansuuntainen. Pikkuseurojen osalta valmentajien sitouttaminen ja valmennuslinjausten tekeminen on tietenkin huomattavasti haastavampaa, ja paljon enemmän vastuuta kertyy yksittäisten valmentajien harteille. Siksi toivon ja odotankin maakuntien johtavilta seuroilta aktiivista yhteistyötä alueensa pienempiin seuroihin. Käytännössä kuvio menisi varmaankin niin, että isommat seurat kykenisivät tarjoamaan apuaan valmentajien koulutuksessa ja toimimaan tutoreina pienemmissä kaupungeissa, ja vastavuoroisesti pienemmät seurat kokisivat kunnia-asiakseen puskea junioreitaan eteenpäin suuremmille pelikentille. Sitä en tosin osaa sanoa, missä vaiheessa olisi oikea aika siirtyä, kun tapauskohtaiset erot ovat niin valtavan suuria. Samahan pätee suomalaisjunioreihin yleisemminkin, trendi on sellainen että jatkossa Euroopan suurseurat ostavat entistä enemmän 16-vuotiaita riveihinsä... Toistaiseksi tuo akatemiapolku on ollut suomalaisille yrittäjille kotimaan kenttiä kivisempi, mutta tulevaisuus saattaa tuoda tuohon isojakin muutoksia. Se nyt on ainakin selvää, että absoluuttisen oikeita vastauksia näihin asioihin ei ole eikä varmaan koskaan tule olemaankaan.

[mtontola]

Jos jostain suomalaisesta akatemiasta (9v eteenpäin) tulee tulevaisuudessa joku huipputason pelaaja, on se osoitus siitä, että myös pienimmän skaalan toiminnassa tämä on mahdollista verrattuna eurooppalaisiin akatemioihin. Jos Suomesta jostain vielä pienemmästä toiminnasta syntyy vastaavaa kyseessä on luultavasti vahinko.

[J. Soini]

Paljon hyvää keskustelua tässä topicissa viime aikoina. Kiitos kaikille osallistujille, jatkakaa tärkeää debattia. Jos otan hiukan kantaa, niin John Rambon näkemykset ovat lähinnä omiani.

Ilman vähäisintäkään ylimielisyyttä haluaisin tuoda pienen lisän tähän keskusteluun. Uskon, että minulla on jotain sellaista empiiristä tietoa, mitä useimmilla forumisteilla ei ole. Korostan vielä. Kyse ei ole pullistelusta, vaan halusta jakaa tietoa. Voin tietysti tehdä vääriä tulkintoja.

Matkustan työni puolesta paljon Keski-Europpassa. Vanhana divaripelaajana ja täydellisenä futishulluna käyn luonnollisesti seuraamassa paljon aikuisten pelejä. Minua kuitenkin kiinnostaa vähintään yhtä paljon huippujunnufutis. Pääkaupunkiseudulla asuvana, ja vanhojen tuttujen ja pelikaverien kautta tunnen aika hyvin alueen parhaiden junnufutisseurojen (Honka, HJK, KäPa) tilanteen. Nettiaikakaudella on aika helppo yhdistää omia työmatkoja hyvien junnufutisturnauksien seuraamiseen. En ole tietenkään nähnyt yhtä paljon pelejä kuin parhaiden seurojen junnupäälliköt, mutta olen viimeisten 6-7 vuoden aikana nähnyt keskimäärin 2-3 kovaa junnuturnausta Keski-Euroopassa. Aivan kaikissa ei ole edes ollut suomalaisia joukkueita mukana.

Tämän seurauksena uskoisin, että minulla on keskivertosuomalaista junnukoutsia paremmat edellytykset tehdä arvioita suomalaisesta junnufutistasosta. Tilanne on tämä. Keskiverto suomalainen junnufutisjengi on 12-vuoden iässä (TOP-10 ulkopuolinen joukkue) aivan tolkuttoman paljon jopa ihan keskiverto keskieurooppalaista joukkuetta jäljessä. Kun tätä taustaa vastaan lukee Futisforumilla puheita hitaasta kiiruhtamisesta, niin ei voi kuin ihmetellä. Miksi ne eivät sitten näissä kovissa futismaissa harrasta hitaasti kiiruhtamista, jos se on se paras vaihtoehto?

Saksa on tietysti iso maa, ja joku Borussia Dortmundin junnujengi (en ole koskaan nähnyt huonoa Dortmundin junnujengiä, en ole koskaan nähnyt edes yhtään huonoa Dortmundin pelaajaa) on ehkä epäreilu vertailukohta. Ehkä sveitsiläinen FC Basel on vähän sopivampi. Olen nähnyt baselilaisia 3-4 kertaa eri ikäisten turnauksisissa. Kaikki joukkueet ovat olleet todella kovia, hyvien Bundesliigajoukkueiden tasoisia. Mikä sitten Baselin joukkueista tekee niin hyviä? Oman näkemykseni mukaan parhaiden suomalaisten joukkueiden parhaat pelaajat kyllä mahtuisivat kevyesti Baselin joukkueisiin. Sen sijaan Baselin vaihtopenkiltä tulevat pelaajat ovat aivan eri tasoa kuin vastaavat suomalaisten huippujoukkueiden pelaajat. Toisin sanoen yleinen taso on kovempi, ja tasoerot ovat paljon pienempiä kuin parhaissa suomalaissa joukkueissa. Miksi näin on, en osaa sanoa.

Nyt myönteiseen asiaan. Ainakin pääkaupunkiseudulla junnufutiksen taso on mennyt viime vuosina selvästi eteenpäin. Oman näkemykseni mukaan yksi syy ovat tasojoukkueet. Täällä on pelätty, että tasojoukkueet ovat jotenkin kiveen hakattuja. Omien tietojeni mukaan näin ei missään tapauksessa ole. Motivoitunut pelaaja pääsee aina mukaan ryhmiin missä vaiheessa tahansa.

Yhteenvetona. Suomessa on mahdollisuus vaikka mihin. Uskon vakaasti, että tulevaisuus Suomessa on parempi kuin lähimenneisyys (se tosin on ollut täysin synkkä). Mikään ei kuitenkaan tule ilmaiseksi. Laadukas valmennus edellyttää monipuolisesti hyvää seuratoimintaa, jossa huomio keskitetään junnuvalmennuksen osaamisen kehittämiseen. Suurimmassa osassa suomalaisista seuroista näin ei valitettavasti ole. Ne seurat, jotka ymmärtävät mahdollisuutensa, pärjäävät tulevaisuudessa Suomessakin.

[fingerström]

Mun mielestäni taas olisi valtavaa resurssien hukkaamista tarjota esimerkiksi suurten seurojen harrastejoukkueille samanlainen määrä erilaisia ärsykkeitä, kun nuo harrasteryhmien pelaajat pääosin ymmärtääkseni vetävät futista kakkoslajina.

Kahdeksanvuotiaalle on siis systeemin nimissä OK sanoa, että susta ei tule koskaan futaajaa ja kieltää treenaaminen, koska sulla on kyse "kakkoslajista". Kahdeksanvuotiaiden "kakkoslaji".

Mitä tuhlausta!

[Superjunnukoutsi]

Sen sijaan on tärkeää kyetä tarjoamaan monipuolisia ärsykkeitä kaikille motivoituneille. Olemmeko tästä eri mieltä?

Tuo oli kyllä hyvin sanottu. Turhan usein motivaatio ei vain ole se määrittävä tekijä...

Suomalaisessa jalkapallomaailmassa valmentajatilanne ei valitettavasti ole niin hyvä, että kaikki valmentajat toimisivat ammatikseen alalla. Itseasiassa koko liiton koulutusjärjestelmä on sen verran ohut, ettei se kykene juurikaan antamaan takeita valmentajan pätevyydestä varsinkaan alkeistasolla, vai onko kukaan koskaan kuullut tyypistä joka ei olisi päässyt tai läpäissyt vaikkapa D-valmentajakurssia?

Olemassaolevat resurssit huomioonottaen meidän on tehtävä myös enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia, joihin myös tasoryhmien tekeminen kuuluu. Totta hemmettissä näissä valinnoissa on oltava herkkä, ja valinnat eivät saa missään nimessä olla vakioisia ja pysyviä. En kieltämättä oikein ymmärrä miksi tasoryhmät ovat edelleen suomalaisessa jalkapallokeskustelussa tällainen mörkö, kun kerran koko maailma on onnistunut saavuttamaan loistavia tuloksia näiden avulla. Näinkö pitkään Alajan Kaikki pelaa-perintö kantaa?

En menisi täysin allekirjoittamaan tuota tasoryhmien (esim. ulkomaiset akatemiat) autuaaksitekevyyttä. Vaikka niillä näennäisesti onkin saatu hyviä tuloksia aikaan, samalla voidaan kysyä montako lahjakkuutta niillä on hukattu. Kiistelty suomalainen malli kun nojaa huippufutiksen kannalta katsottuna vahvasti siihen, että yhtäkään lahjakkuutta ei hukata.

Väitän, että se merkitsevä ero löytyy valmennuksen laadusta. Käsittääkseni myös Englannissa ryhmitellään tasojen mukaan - ja maajoukkue on Ruotsin tasoa, kun väestöpohjan ja harrastajamäärien perusteella englantilaisilla pitäisi olla muutakin muisteltavaa kuin 1966.

[Superjunnukoutsi]

Keskiverto suomalainen junnufutisjengi on 12-vuoden iässä (TOP-10 ulkopuolinen joukkue) aivan tolkuttoman paljon jopa ihan keskiverto keskieurooppalaista joukkuetta jäljessä. Kun tätä taustaa vastaan lukee Futisforumilla puheita hitaasta kiiruhtamisesta, niin ei voi kuin ihmetellä. Miksi ne eivät sitten näissä kovissa futismaissa harrasta hitaasti kiiruhtamista, jos se on se paras vaihtoehto?

Sanos muuta. Jokaiselle "hitaasti kiiruhtaminen" tarkoittaa tietysti vähän eri asioita. Onko kyse hitaasti kiiruhtamisesta vai hitaasti etenemisestä
Oman junnuporukan kanssa hitaasti kiiruhtaminen on tarkoittanut etenemistä niin nopeasti kuin mahdollista, yhdeltäkään pelaajalta edellyttämättä mitään mihin ei selvästi ole valmis.

Saksa on tietysti iso maa, ja joku Borussia Dortmundin junnujengi (en ole koskaan nähnyt huonoa Dortmundin junnujengiä, en ole koskaan nähnyt edes yhtään huonoa Dortmundin pelaajaa) on ehkä epäreilu vertailukohta. Ehkä sveitsiläinen FC Basel on vähän sopivampi. Olen nähnyt baselilaisia 3-4 kertaa eri ikäisten turnauksisissa. Kaikki joukkueet ovat olleet todella kovia, hyvien Bundesliigajoukkueiden tasoisia. Mikä sitten Baselin joukkueista tekee niin hyviä? Oman näkemykseni mukaan parhaiden suomalaisten joukkueiden parhaat pelaajat kyllä mahtuisivat kevyesti Baselin joukkueisiin. Sen sijaan Baselin vaihtopenkiltä tulevat pelaajat ovat aivan eri tasoa kuin vastaavat suomalaisten huippujoukkueiden pelaajat. Toisin sanoen yleinen taso on kovempi, ja tasoerot ovat paljon pienempiä kuin parhaissa suomalaissa joukkueissa. Miksi näin on, en osaa sanoa.

Äkkiseltään mieleen tulee laadukkaampi valmennus jota saa myös ne edarin ulkopuolella olevat.

[Johnny99]

Äkkiseltään mieleen tulee laadukkaampi valmennus jota saa myös ne edarin ulkopuolella olevat.

Omien kv-kokemusten pohjalta sanoisin että syy nimenomaan ei ole tässä. Avainsana lienee kulttuuri.

[Johnny99]

Kiistelty suomalainen malli kun nojaa huippufutiksen kannalta katsottuna vahvasti siihen, että yhtäkään lahjakkuutta ei hukata.

Me olemme viime vuosikymmeninä hukanneet ainakin 95% lahjakkuuksistamme.

[Johnny99]

Erittäin hyvä kirjoitus Soinilta, mistä heijastuu kauttaaltaan tämä:

olen viimeisten 6-7 vuoden aikana nähnyt keskimäärin 2-3 kovaa junnuturnausta Keski-Euroopassa. - - Tämän seurauksena uskoisin, että minulla on keskivertosuomalaista junnukoutsia paremmat edellytykset tehdä arvioita suomalaisesta junnufutistasosta.

Tilanne on tämä. Keskiverto suomalainen junnufutisjengi on 12-vuoden iässä (TOP-10 ulkopuolinen joukkue) aivan tolkuttoman paljon jopa ihan keskiverto keskieurooppalaista joukkuetta jäljessä.

Juuri näin. Ehkä sillä huomautuksella, että huipputurnauksista ei vielä saa kuvaa siitä mikä on ko. maan joukkueiden tasojen kirjo. Massan laajuus ja sen taso on kuitenkin veret seisauttavaa. Surkeasti organisoiduissa & valmennetuissa joukkueissakin on aina pelaaj(i)a jotka menisivät jokaiseen suomalaiseen joukkueeseen.

Toisin sanoen yleinen taso on kovempi, ja tasoerot ovat paljon pienempiä kuin parhaissa suomalaissa joukkueissa. Miksi näin on, en osaa sanoa.

1. Kulttuuri
2. Scouttaus

Missä Suomella olisi teoriassa mahdollista repiä eroa olisi pienten lasten valmennus. Teoriassa, tahtotilaa tähän ei varmasti löydy vielä pitkään aikaan.

[Messi]

@J.Soini
Tasoero tulee kolmesta eri asiasta, jotka nivoutuvat toisiinsa:
1. Kulttuuri. Eli se ilmapiiri, jossa liikutaan tukee jalkapalloililijan kehittymistä.
2. Tosissaan pelaavien pelaajien pelaajamäärä.
3. Valmennus.

Suomennettuna: Huippumaissa yhtä suomalaista huippupelaajaa kohti löytyy 100 samantasoista ja vielä 20 parempaa pelaajaa. Meidän ainoa mahdollisuus menestyä on viedä kaikki tietotaito Suomen joka kolkkaan. Näin joka paikkaan saadaan heti alusta alkaen junnuille motivoivaa ja laadukasta valmennusta. Tätä kautta saadaan pelaajat pysymään lajin parissa mahdollisimman pitkään. Turhan moni lahjakkuus lopettaa liian aikaisin ja tähän meillä ei ole varaa. Toki siellä ruuhkasuomessa nämä keskittymät ovat ihan ok juttu, mutta mitä pitemmiksi välimatkat venyvät, niin sitä tärkeämmäksi tulee paikallinen toiminta ja sen laadukkuus. Itse toimin kaupungissa, jossa nuo kaikki kolme mainitsemaani asiaa ovat hmmmm kauniisti sanottuna retuperällä. Ja Johnille: En ole pessimisti, minulla on usko. Usko siihen, että töitä tekemällä myös täältä voidaan nousta jopa korkeallekin tasolle. Itse asiassa valmentamiani pelaajia on jo kyselty alueen "huippuseuroihin".

Johnny ehtikin jo vastata.

[Superjunnukoutsi]

Suomennettuna: Saksassa yhtä suomalaista huippupelaajaa kohti löytyy 100 samantasoista ja vielä 20 parempaa pelaajaa.

Basel on Sveitsissä, ja väkiluvun osalta metropolialue on verrattavissa Suomen pääkaupunkiseutuun (metropolialue taitaa kuitenkin ulottua Saksan ja Ranskan puolelle). Siksi Basel lieneekin J.Soinin esimerkkinä.

[4-5-2]

Basel on Sveitsissä, ja väkiluvun osalta metropolialue on verrattavissa Suomen pääkaupunkiseutuun (metropolialue taitaa kuitenkin ulottua Saksan ja Ranskan puolelle). Siksi Basel lieneekin J.Soinin esimerkkinä.

Ei toki muuta pointtia mihinkään, mutta Baselin laajempi metropolialue on samoilla kriteereillä n. 60% Helsingin laajemman metropolialueen koosta (830 000/1 366 000). Jos halutaan pelkän keskustaajaman koon perusteella vertailla, on ero vielä suurempi (500 000/1 160 000).

[Messi]

Yritetäänpä näin esimerkin ja mielikuvituksen voimalla:
1. Väkiluku maassa A = 6M ja maassa B= 12M (Tämän voi myös ajatella esim. kaupunkeina 600K / 1,2M)
2. Väestöstä maassa A lajia harrastaa 1% = 60.000 ja maassa B 3% = 360.000
3. Harrastajista tosissaan lajiin suhtautuu maassa A 2% = 1.200 ja maassa B 5% = 18.000
4. Tosissaan harrastavista potentiaalisia talentteja on 1% eli A = 12 ja B = 180
5. Potentiaalisista talenteista 10% on huippulahjakkuuksia eli A = n. 1 ja B = n. 20

Ts. Maasta B voidaan kasata 1 huippujoukke ja 10 kovatasoista joukkuetta. Maasta A voidaan hädin tuskin kasata yhtä kentällistä kovaa joukkuetta. Huomiota ei kannata kiinnittää maan / kaupungin suuruuteen vaan siihen kuinka paljon niistä löytyy harrastajia ja niitä tosissaan harrastavia eli kohtaan 2-3.

[Ricardo Leite]

Keskiverto suomalainen junnufutisjengi on 12-vuoden iässä (TOP-10 ulkopuolinen joukkue) aivan tolkuttoman paljon jopa ihan keskiverto keskieurooppalaista joukkuetta jäljessä. Kun tätä taustaa vastaan lukee Futisforumilla puheita hitaasta kiiruhtamisesta, niin ei voi kuin ihmetellä. Miksi ne eivät sitten näissä kovissa futismaissa harrasta hitaasti kiiruhtamista, jos se on se paras vaihtoehto?

Ricky on tehnyt (kuka turnauksia nähnyt ei olisi) täysin saman diagnoosin, eikä lääke tosiaankaan ole hitaasti kiiruhtaminen. Päin vastoin, jatkuvan kaikilla alueilla parantamisen lisäksi parhaat pelaajat on saatava samaan koriin jo aiemmin. Ja tarkemmalla seulalla.

[Messi]

Ricky on tehnyt (kuka turnauksia nähnyt ei olisi) täysin saman diagnoosin, eikä lääke tosiaankaan ole hitaasti kiiruhtaminen. Päin vastoin, jatkuvan kaikilla alueilla parantamisen lisäksi parhaat pelaajat on saatava samaan koriin jo aiemmin. Ja tarkemmalla seulalla.

Kuinka aikaisin?

[Ricardo Leite]

Kuinka aikaisin?

Esimerkiksi pääkaupunkiseudun (sekä muiden keskusten) alueella tuohon 12 ikävuoteen mennessä. Viimeistään. Mielellään 10-12 vuoden iässä. Toki riippuen siitä minkä ikäiseen saakka tasoerot joukkueiden sisällä saadaan pidettyä potentiaalisimpien ja lahjakkaimpien kohdalla kehittävinä.

[Matthias Sindelar]

Jonkun verran olen tätä topiccia seurannut ja muutamaan kouluvertaukseen törmännyt. Aika hyvin tuntuvat rinnastuvan näinä niukkuuden päivinä. Koulussa muutamat oppilaat hidastavat joko oppimisvaikeuksillaan tai käytöksellään liian suuressa ryhmässä parhaiden oppimista. Futistreeneissä nämä samat kaverit sitten voivat olla ne jotka kärsivät muiden taholta aivan vastaavista ongelmista, mitään ei tapahdu kun harjoitteessa yksi ei osaa syöttää eikä toista kiinnosta, kun on vanhempien pakottamana mukana muutenkin.

Sekä koulussa että kentällä -> pienemmät ryhmät, parempi oppiminen.

[Messi]

Esimerkiksi pääkaupunkiseudun (sekä muiden keskusten) alueella tuohon 12 ikävuoteen mennessä. Viimeistään. Mielellään 10-12 vuoden iässä. Toki riippuen siitä minkä ikäiseen saakka tasoerot joukkueiden sisällä saadaan pidettyä potentiaalisimpien ja lahjakkaimpien kohdalla kehittävinä.

OK. Itse olen käsittänyt, että jako tehdään jo tuolla 7-8 vuoden tietämillä. Itse lähtisin tuosta n. 12 ikävuodesta liikkeelle. Asia bueno minun osaltani.

[Matthias Sindelar]

http://www.hs.fi/ihmiset/Tutkija+Jalkapallo+on+ihmiselle+parasta+mahdollista+liikuntaa/a1381812802830