Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Ricardo Leite]

OK. Itse olen käsittänyt, että jako tehdään jo tuolla 7-8 vuoden tietämillä. Itse lähtisin tuosta n. 12 ikävuodesta liikkeelle. Asia bueno minun osaltani.

Älä käsitä väärin. 12-vuotiaana koko alueen parhaimmisto tulee olla samassa harjoittelu- ja peliryhmässä. Stadissa ikäluokasta tulee löytyä tulevaisuudessa laadukkaita pelaajia vähintään kahteen kilpailevaan jengiin. Ja näiden jengien parhaista pelaajista kasatulla yhdistelmänipulla tulee osallistua kansainvälisiin ykköstason turnauksiin.

7-8 vuoden iässä seurojen ja joukkueiden tulee ilman muuta pelata tasoryhmissä silloinkin.

[ogi77]

Oman junnuporukan kanssa hitaasti kiiruhtaminen on tarkoittanut etenemistä niin nopeasti kuin mahdollista, yhdeltäkään pelaajalta edellyttämättä mitään mihin ei selvästi ole valmis.

Juuri tätä tarkoitan. Tottakai mennään eteenpäin niin nopeasti kuin mahdollista, mutta ei voida alkaa edellyttää yksittäiseltä pelaajalta enempää kuin mihin on valmis. Ja juuri siksi myös tasoryhmät. Ja myöskään tasoryhmältä ei voida edellyttää enempää kuin mihin joukkue kykenee. Liian usein näkee tilanteita, joissa tuttu vastustaja ja sen valmentaja etunenässä ei pysty tunnustamaan realiteetteja, vaan odottaa pelaajilta ja joukkueelta jotain mihin ne ei kykene.

[Stürmer]

Toisin sanoen yleinen taso on kovempi, ja tasoerot ovat paljon pienempiä kuin parhaissa suomalaissa joukkueissa. Miksi näin on, en osaa sanoa.

Yksinkertaista. Baselissa junnut haaveilevat jalkapalloammattilaisuudesta, Suomessa kendomiljoonista.

[Messi]

Älä käsitä väärin. 12-vuotiaana koko alueen parhaimmisto tulee olla samassa harjoittelu- ja peliryhmässä. Stadissa ikäluokasta tulee löytyä tulevaisuudessa laadukkaita pelaajia vähintään kahteen kilpailevaan jengiin. Ja näiden jengien parhaista pelaajista kasatulla yhdistelmänipulla tulee osallistua kansainvälisiin ykköstason turnauksiin.

7-8 vuoden iässä seurojen ja joukkueiden tulee ilman muuta pelata tasoryhmissä silloinkin.

OKX2

[Lenko]

Ei liene kenellekään yllätys, että jo 12-vuotiaana ollaan jäljessä Keski-Eurooppaa. Syitä vain on niin monia. Talven treeniolosuhteet, treenimäärien vähäisyys, seuratoiminnan ontuvuus, valmennuksen ammattitaidottomuus, kulttuurin puute, jne. Näitä syitä on pyöritelty edes takaisin koko tämän ketjun olemassaolon ajan ja vielä pidempäänkin. Ja tottahan ne ovat, vaikka HJK:n kovimmilla junnuilla tilanne olisikin homma hanskassa.

Tasoryhmistä olen sitä mieltä, että ne saa ja pitää kasata heti, kun poikia on joukkueessa niin paljon, että jako ryhmiin palvelee treenaamista. Tasoryhmät ovat siitä jännä juttu, että ne ovat hyvin toteutettuna paras vaihtoehto kaikille. Huonosti toteutettuna ne kääntyvät erittäin nopeasti itseään vastaan. Huonolla toteutuksella tarkoitan virheitä pelaaja-arvioinneissa, kiinteitä ryhmiä, kakkosketjun huonoa valmennusta ja vähäisiä treenimääriä, yhteistyön puutetta, jne. Ei ole yksi eikä kaksi valmentajaa, jotka ajattelevat olevansa ihan päälliköitä, kun kasaavat seudun kymmenen parasta poikaa samaan joukkueeseen ja voittavat vuotta vanhempien piirisarjassa viereisten maalaiskuntien joukkueet.

Minusta tuollaisessa, sanotaan Tampereen kokoisessa kylässä, pitäisi olla noin 40-50 riittävästi ja riittävän hyvää treeniä saavaa poikaa, jotta lahjakkuuksia ei hukata ja niille motivoituneille, jotka eivät ole syystä tai toisesta vielä lapsena ihan ikäluokkansa kärkeä, annetaan mahdollisuus kehittyä potentiaalinsa mukaisesti. Tämän jengin ryhmien tulisi sitten pelata samankokoisten kylien vastaavien joukkueiden kanssa.

Minusta hyviä merkkejä on ilmassa useita. SHA on loistojuttu. Piirien rajat ylittävät junnusarjat ovat loistojuttu. Turnausten tasoluokittelu on loistojuttu. Treenimäärien lisääminen on loistojuttu. Harjoittelun monipuolistuminen on loistojuttu. Ammattimaisten valmentajien lisääntyminen on loistojuttu. Herkkyyskausien tiedostaminen on loistojuttu. Paljon tehdään hyviä, loitsojuttuja.

Olen samaa mieltä myös siitä, että viimeistään 12-vuotiaana, jo ennenkin, tulisi seudun parhaiden pelaajien treenata ja pelata yhdessä. Siinäkin ollaan monella seudulla ihan hyvässä jamassa. Mutta huolimatta siitä, että ilmeisesti monella paikkakunnalla asioita tehdään hyvin, ongelmaksi muodostuu yhä monin paikoin se, että kilpajoukkueen terävimpien nappuloiden takana kaiken tekemisen taso romahtaa. Potentiaaliset pelaajat ovat joukkueissa ja seuroissa ympäri kylää ja kokoonpanot ovat sekalaisia harraste/ melkein kilpapelaaja kokoelmia, joissa treenit junnaavat sen harrastelijapotkuttelijan ja mitenkuten treeneihin valmistautuvan oto-valmentajan ehdoilla. Treenimäärät ja valmennuksen ammattitaito eivät ole samalla tasolla kuin kärjellä. Jne.
 
J. Soinille vastauksena siis: vaihdosta ei löydy pelaajia, koska he putosivat junasta ensimmäisen tasoryhmän myötä, kun oltiin liian tohkeissaan kilpajoukkueen tekemisistä ja jätettiin muut harrastelemaan.

Sen verran olen minäkin optimisti, että uskon junnuvalmennuksen olevan muuttumassa. Eletään vielä jyrkän Kaikki pelaa –ideologian oikaisuliikkeen aikaa. Kilpajoukkueiden rajaamisen kanssa mentiin paikoitellen yli. 5-10 vuoden kuluttua tilanne on toivottavasti tasapainottunut. Merkkejä on ilmassa.

Ja tiedän. Tämä on vanhan toistoa, mutta tuskin kukaan muukaan voi ihan tuosta vain heittää jotain ennenkuulumatonta juniorivalmennuksesta .

[Johnny99]

kouluvertauksista

Verrattaessa kieltämättä laadukkaaseen peruskouluumme on hyvä ymmärtää mihin peruskoulu tähtää ja miten asiaa voi rinnastaa huippujalkapalloilijan pelaajapolkuun. Suomen peruskoulun avaintekijähän on tasa-arvo, missä tietoisesti tasapäistetään ja annetaan resusrsseja heikoimmille muiden kustannuksella. Tuloksena on että meidän heikot ovat muita parempia. Meidän parhaat sen sijaan eivät ole mitenkään erityisiä.

Täällä puhutaan usein kulttuurista, mutta jostain syystä se unohdetaan kouluvertauksissa. Peruskoulujärjestelmää tärkeämpi tekijä korkeissa oppimistuloksissa on kulttuuri: Suomessa on aina arvostettu koulutusta erittäin korkealle sosio-ekonomisesta taustasta riippumatta. Näin ollen Suomessa oppimistulokset ovat erinomaiset vaikka tunteja on vähemmmän, lomia enemmän ja läksyjä vähemmän kuin muualla. Toki, myös erinomaiset opettajat auttavat (ja vaikeuttavat futisvertauksia, kuten aiemmin todettiin).

Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö suomalaisella jalkapallolla olisi paljon opittavaa peruskoulusta. Ensimmäisenä lähtisin itse opiskelemaan opetussuunnitelman systemaattista jalkauttamista paikallsten ihmisten soveltamalla tavalla.

[drone]

Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö suomalaisella jalkapallolla olisi paljon opittavaa peruskoulusta. Ensimmäisenä lähtisin itse opiskelemaan opetussuunnitelman systemaattista jalkauttamista paikallsten ihmisten soveltamalla tavalla.

Peruskoulussakin on aikoinaan harrastettu tasoryhmiä.
Tuosta tasapäistämisestä erittäin samaa mieltä. Pätee muuallekin kuin jalkapalloon.
Suomessa ei oikein olla avoimia millekään erilaiselle: ei erilaisille ihmisille, ei erilaisille mielipiteille...

Tuo "jalkauttaminen paikallisten ihmisten soveltamalla tavalla" ei oikein avaudu minulle.
Joka tapaukessa meillä tuntuu olevan jonkinlaista pelkoa muualla hyväksi todettuja toimintamalleja kohtaan.
Ei haluta "apinoida" tai sanotaan, ettei "ole sovellettavissa Suomeen", ehkä perustelematta asiaa enempää.
Mutta mitä, jos kuitenkin edes yritettäisiin apinoida?

Toki ymmärrän, että olosuhteemme eroavat vaikkapa brasilialaisista tai bosnialaisistakin, mutta eiväthän perusasiat silti muutu.
Töitä on tehtävä julmetusti. Motivaattorit vain ovat erilaiset. Siellä köyhässä etelässä se voi olla vaikka olosuhteiden pakko,
mutta meillä on löydettävä muita palkitsemiskeinoja.

[Messi]

Tokihan kaiken kattavaa, kaikille sopivaa järjestelmää ei todennäköisesti koskaan tulla löytämään. Meitä kriittisesti asioita tarkastelevia kitisijöitä tulee aina olemaan. Ja hyvä niin, koska se pistää myös uudistajat tarkastelemaan omaa toimintaa kriittisemmin. Hyvä vain että kehitetään. Toivotaan, että saavutetaan taso, jolla saadaan koko suomifutis menemään eteenpäin. Katsotaan niitä tuloksia sitten vuosien päästä.

[Caretaker]

Peruskoulussakin on aikoinaan harrastettu tasoryhmiä.
Tuosta tasapäistämisestä erittäin samaa mieltä. Pätee muuallekin kuin jalkapalloon.
Suomessa ei oikein olla avoimia millekään erilaiselle: ei erilaisille ihmisille, ei erilaisille mielipiteille...

Peruskoulu... Tämähän on yksi juuri vahvuus mitä pitää hyödyntää. Rinus Michels on useaan otteeseen maininnut, että hollantilaiset pelaajat (hollantilaiset joukkueet) eivät menesty vielä juniori-ikäisinä, vaan kehitys puhkeaa kukkaan aikuisiän kynnyksellä.

Näen hyvin vahvasti, että tämä peruskoulu (,jonka Suomen koulumaailma on luonut) soveltuu 4-12 vuotiaille "sovellettuna" jalkapalloon mainiosti. Se takaa juuri riittävän perusvalmiudet, jotka sitten myöhemmin puhkeavat kukkaan.

Toisin sanoen pyritään antamaan 4-12 vuotialle tasapuolisesti peruseväät sille, jotta nämä voivat myöhemmin puhjeta kukkaan.
Toisin sanoen suomalaisen 'peruskoulun opit' soveltuvat suoraan sellaisenaan jalkapalloon, jossa mallissa pyritään mahdollisimman monelle pelaajalle tarjoamaan peruseväät jalkapallo-oppiin. Kyllä tässä vaiheessa kyse on vielä tasapäistämisestä ja sen varmistamisesta, että nämä "eväät" tulevat mahdollisimman monelle. Tässä vaiheessa ei tarvita tasoryhmiä eikä sellaita.

Tämä on hyvin selkeä malli, jolla hollantilainen jalkapallo toimii. En ymmärrä miksi tämän ymmärtäminen olisi vaikeaa. Hyvin yksi yhteen se menee 4-12 vuotialle pelaajille taattava "suomalaisen peruskoulun" kaltaiset eväät jalkapalloon.

[John Rambo]

Lasullekin on vielä runsaasti pähkäiltävää tulossa, kun Hollannissa kilpailu on kiristynyt siihen malliin, että hollantilaisseurat ovat alkaneet perustaa akatemioita jo 9- ja 10-vuotiaasta alkaen kuten muuallakin Euroopassa. Ketäs sitten kummarretaan, tapahtuuko takinkääntöjä?

Missä Suomella olisi teoriassa mahdollista repiä eroa olisi pienten lasten valmennus. Teoriassa, tahtotilaa tähän ei varmasti löydy vielä pitkään aikaan.

Juuri näin, mutta valitettavasti tahtotilan kanssa on tosiaan vaikeuksia, kuten allaoleva tahallinen väärinymmärtäminenkin todistaa. Toisaalta mikäs siinä kun puuhastelu ja muumimaailma kiinnostavat enemmän, on niillekin ehdottomasti tilausta. Niitä ei vain tulisi sekoittaa tavoitteelliseen toimintaan, kuten Suomessa valitettavasti aivan liian usein käy.

Kahdeksanvuotiaalle on siis systeemin nimissä OK sanoa, että susta ei tule koskaan futaajaa ja kieltää treenaaminen, koska sulla on kyse "kakkoslajista". Kahdeksanvuotiaiden "kakkoslaji".

Mitä tuhlausta!

[Caretaker]

hollantilaisseurat ovat alkaneet perustaa akatemioita jo 9- ja 10-vuotiaasta alkaen kuten muuallakin Euroopassa. Ketäs sitten kummarretaan, tapahtuuko takinkääntöjä?

Lyhyt kommentti. Perussysteemi on siellä jo kunnossa. Voidaan tehdä tälläistä hienosäätöä.

Eli tämä ei muuta sitä, että 4-12 vuotiaille pitää tarjota "peruskoulun" omainen, "tasapäistävä" laadukas perusvalmennus. Joka antaa eväät puheta kukkaan.

Amerikassa on ihmetelty suomalaista peruskoulua ja sitä, että siellä kaikki kohdellan samalla tavalla. Ja ihmetelty koko Suomen koulutusjärjestelmän ihmettä. Salaisuus on juuri tämä peruskoulu. (täysin yhdenvertainen siihen, miksi Hollanti hioo timatteja jalkapallossa jatkuvasti.)

[drone]

Eli tämä ei muuta sitä, että 4-12 vuotiaille pitää tarjota "peruskoulun" omainen, "tasapäistävä" laadukas perusvalmennus. Joka antaa eväät puheta kukkaan.

Amerikassa on ihmetelty suomalaista peruskoulua ja sitä, että siellä kaikki kohdellan samalla tavalla. Ja ihmetelty koko Suomen koulutusjärjestelmän ihmettä. Salaisuus on juuri tämä peruskoulu. (täysin yhdenvertainen siihen, miksi Hollanti hioo timatteja jalkapallossa jatkuvasti.)

Hetkinen, nyt on vaikea pysyä mukana. Siis tarkoitat ilmeisesti jotakin toimintaa, joka tapahtuu peruskoulun ulkopuolella?

Itse voin sanoa omasta kokemuksestani seuraavaa:
1) Liikuntatunneilla oletettiin, että kaikki osaavat pelata jalkapalloa
2) Minut valittiin joukkueeseen aina joko viimeisenä tai lähellä sitä (-> josta varmaan osin seuraa se, että minusta sukeutui nariseva penkkiurheilija, ei mitään oikeaa urheilijaa)

Olisin sulattanut koululaisena "tasoryhmät", jossa olisin voinut harjoitella ihan vain olemaan pallon kanssa ja tekemään yksinkertaisia juttuja toisten samanlaisten tumpeloiden kanssa.
Olisin sulattanut, jos tasoryhmiin jakaminen tapahtuisi oikeudenmukaisella tavalla. Esimerkiksi siten, että annetaan tehtäviä, joista saa itse valita, että tuon luulen osaavani. Sitten tekee sen, onnistuu ja opettaja kysyy, haluatko yrittää vaikeampaa? Jos ei, silloin koen pääseväni/joutuvani "oikeaan" tasoryhmään.

Häpeällistä on tulla valituksi joukkueeseen viimeisenä. Joku voisi jopa sanoa sitä koulukiusaamiseksi. Etenkin, kun aina ei perusteena ole pelkkä urheilullinen osaaminen (tai sen puute).

[Caretaker]

Puhun juniorivalmennuksesta.

Vertaan suomalaisen peruskoulun (kouluopetusta) ja hollantilaista jalkapallo-opetusta.

Nämä ovat samankaltaisia vaikka itse asia on eri. Toisille opetaan kouluaineita ja toisille jalkapalloa (tällä en tarkoita koulussa tapahtuvaa valmennusta, vaan sitä, että metodit opettaa asioita ovat samat).

Nyt keskeinen pointti on saada suomalainen jalkapallovalmennus (4-12 vuotiaat) samanlaiseksi kuin hollantilainen jalkapallo valmennus.

Jos ymmärtää miten suomalaiset opettavat koululaisille "aineita" peruskoulussa, niin voi ymmärtää, miten hollantilaiset valmentajat valmentavat 4-12 vuotiaita.

Eli kaikille taataan "peruskoulun" mukainen oppimäärä.

[fingerström]

Juuri näin, mutta valitettavasti tahtotilan kanssa on tosiaan vaikeuksia, kuten allaoleva tahallinen väärinymmärtäminenkin todistaa.

Missä kohtaa se väärinymmärtäminen oli? Etkös sä sanonutkaan, että harrastajiksi tuomituille kahdeksanvuotiaille ei kannata tarjota yhtä hyvää valmennusta kuin kilpaurheilijoiksi nähdyille? Etkös kirjoittanutkaan kahdeksanvuotiaista, joilla futis on "kakkoslaji"?

[Superjunnukoutsi]

Ei haluta "apinoida" tai sanotaan, ettei "ole sovellettavissa Suomeen", ehkä perustelematta asiaa enempää.
Mutta mitä, jos kuitenkin edes yritettäisiin apinoida?

Monet asiat tietysti ovat sellaisia, että ne eivät sellaisenaan Suomeen sovellu. Mutta apinointiahan täällä on harrastettu ihan riesaksi asti.
Apinointi vain ei toimi jos ei ymmärretä miksi jotain tehdään ja mitä tarkoitusta se palvelee pelaajan kehityspolulla.

Töitä on tehtävä julmetusti. Motivaattorit vain ovat erilaiset. Siellä köyhässä etelässä se voi olla vaikka olosuhteiden pakko,
mutta meillä on löydettävä muita palkitsemiskeinoja.

Kyllä. Ja kaikkihan sen tietävät, että "älä" ja "ei" ovat parhaita motivaattoreita. Ainakin kentän laidalla kuultuna näin tuntuisi olevan.

Puhun juniorivalmennuksesta.

Vertaan suomalaisen peruskoulun (kouluopetusta) ja hollantilaista jalkapallo-opetusta.

Nämä ovat samankaltaisia vaikka itse asia on eri. Toisille opetaan kouluaineita ja toisille jalkapalloa (tällä en tarkoita koulussa tapahtuvaa valmennusta, vaan sitä, että metodit opettaa asioita ovat samat).

Nyt keskeinen pointti on saada suomalainen jalkapallovalmennus (4-12 vuotiaat) samanlaiseksi kuin hollantilainen jalkapallo valmennus.

Jos ymmärtää miten suomalaiset opettavat koululaisille "aineita" peruskoulussa, niin voi ymmärtää, miten hollantilaiset valmentajat valmentavat 4-12 vuotiaita.

Eli kaikille taataan "peruskoulun" mukainen oppimäärä.

Vaikea uskoa hollantilaisten opettavan jalkapalloa suomalaista koulujärjestelmää vastaavalla tavalla. Suomalainen koulujärjestelmä ei nimittäin tuota huippuja lainkaan, se on nimittäin koulujärjestelmän sisäänrakennettu ominaisuus. Hyvää "perusduunaritasoa" koulujärjestelmän liukuhihnalta toki tulee ulos.

[Superjunnukoutsi]

Missä kohtaa se väärinymmärtäminen oli? Etkös sä sanonutkaan, että harrastajiksi tuomituille kahdeksanvuotiaille ei kannata tarjota yhtä hyvää valmennusta kuin kilpaurheilijoiksi nähdyille? Etkös kirjoittanutkaan kahdeksanvuotiaista, joilla futis on "kakkoslaji"?

Eikös JR kirjoittanut nimenomaan erilaisista motivaattoreista. Kuvittelisin kuitenkin esimerkiksi fyysisen harjoittelun tarpeen erilaiseksi niillä, jotka harrastavat useita lajeja, kuin niillä jotka harrastavat vain yhtä lajia (oletettuna molempien liikkumistottumusten olevan muuten samanlaisia).
Ongelmathan muodostuvat vasta siinä vaiheessa kun siihen "harrastajaryhmään" aletaan pistämään niitä muuten motivoituneita yhden lajin harrastajia, mutta jotka eivät ominaisuuksiensa puolesta ole yhtä hyviä kuin vaikka edariin valitut.

[Caretaker]

Vaikea uskoa hollantilaisten opettavan jalkapalloa suomalaista koulujärjestelmää vastaavalla tavalla. Suomalainen koulujärjestelmä ei nimittäin tuota huippuja lainkaan, se on nimittäin koulujärjestelmän sisäänrakennettu ominaisuus. Hyvää "perusduunaritasoa" koulujärjestelmän liukuhihnalta toki tulee ulos.

Idea on sama. 4-12 vuotiaille annetaan peruseväät.

Se mitä tapahtuu tämän jälkeen on eri juttu. Ja miten homma lähtee tästä eteenpäin.

Hollantilaiset pelaajat saavuttavat huipun noin 18-21 vuoden iässä.

Missä kohtaa se väärinymmärtäminen oli? Etkös sä sanonutkaan, että harrastajiksi tuomituille kahdeksanvuotiaille ei kannata tarjota yhtä hyvää valmennusta kuin kilpaurheilijoiksi nähdyille? Etkös kirjoittanutkaan kahdeksanvuotiaista, joilla futis on "kakkoslaji"? 

Tämä on myös yksi pointti hollantilaisessa "peruskoulussa tai koulutuksessa", kaikille pelaajille annetaan samantasoinen valmennus. Ja nyt puhun edelleen 4-12 vuotiaista ja ns. "peruskoulusta".
 

[Pussikalja]

Tuo alkutaipaleen peruskoulu futikseen on aika oleellista. Varsinkin kun nyt vannotaan yksilökeskeisyyden nimiin. Yksilökeskeisyys on avainasia, jos se ymmärretään oikein. Nyt kuitenkin näyttäisi olevan tulkintoja, jossa yksilökeskeisyys poissulkee joukkuepelaamisen ja oikeuttaa vaikka hieman riskilläkin todella aikaisen pelaajien karsinnan.

Ihan selvää on että jos ryhmä on 40-50 kannattaahan sitä pilkkoa. Mutta ei pienen seuran 16 pelaajaakaan ole este kehittyä peluriksi, jos sitä valmennetaan hyvin ja treenimäärät riittää. Pelaajalta voi vaatia yksilön osaamisesta riippuvia suorituksia niin peleissä, kuin treeneissä. Ja pelata voi mahdollisimman kehittävällä tavalla pelata, ei se pois sulje voittamista tai yksilön kehitystä. Ei homman tarvitse olla tasapäistämistä.

[Sope]

Joo ja ei futiksen peruskoululle.

Kyllä siinä mielessä, että on tietyt peruasiat, jotka tulee opettaa kaikille ja kaikkien tulisi harjoitella niitä (kuljettaminen, harhauttaminen, syöttäminen, haltuunotot, laukaukset, keskitykset).

Ei siinä mielessä, että peruskoulussa tietyllä luokalla opetellaan tuettyjä asioita opetussuunnitelman mukaan riippumatta oppilaan tasosta. Jalkapallossa on myös se ero, että kaikki eivät aloita samanikäisinä, vaan joku voi hypätä mukaan esimerkiksi 3 vuotta muita myöhemmin.

Jalkapallon peruskoulun pitäisi sisältää perusasiat, mutta sitä ei pitäisi olla ajoitettu eri vuosille. Kun "oppilas" (eli jalkapalloilija) on sisäistänyt "peruskoulun" oppimäärän tarpeeksi hyvin, voisi hän siirtyä eteenpäin. Jollekin tämä ikä voi olla 10, jollekin toiselle taas 14.

[Mersault]

Eikös JR kirjoittanut nimenomaan erilaisista motivaattoreista. Kuvittelisin kuitenkin esimerkiksi fyysisen harjoittelun tarpeen erilaiseksi niillä, jotka harrastavat useita lajeja, kuin niillä jotka harrastavat vain yhtä lajia (oletettuna molempien liikkumistottumusten olevan muuten samanlaisia).

Tähän väliin olisi hyvä kuulla perustelut, että miksi? Meinaakko nää ihan tosissaan, että jalkapalloilevan judomies ei tarvitse fh:ta samalla tavalla kuin jalkapalloileva jalkapalloilija? Ihan vaan pohdintana, jos otetaan 10-vuotias jalkapalloileva judomies ja jalkapalloileva jalkapalloilija, kumman jalkapalloilijalta vaadittava lajifysiikka on 19-vuotiaana parempi judomiehen jolla tarvetta ei ole niin paljon vai jalkapalloilijan jolla tarvetta on ja sen vuoksi vetää suunnitelmallista ja ohjattua fysiikkatreeniä 10-vuotiaasta 19-vuotiaaksi? Eli onko muiden lajien harjoittelu niin monipuolista ja suunnitelmallista, että sen vuoksi jalkapallon fysiikkatreenaaminen ei ole niin tärkeää?

[Superjunnukoutsi]

Tähän väliin olisi hyvä kuulla perustelut, että miksi? Meinaakko nää ihan tosissaan, että jalkapalloilevan judomies ei tarvitse fh:ta samalla tavalla kuin jalkapalloileva jalkapalloilija? Ihan vaan pohdintana, jos otetaan 10-vuotias jalkapalloileva judomies ja jalkapalloileva jalkapalloilija, kumman jalkapalloilijalta vaadittava lajifysiikka on 19-vuotiaana parempi judomiehen jolla tarvetta ei ole niin paljon vai jalkapalloilijan jolla tarvetta on ja sen vuoksi vetää suunnitelmallista ja ohjattua fysiikkatreeniä 10-vuotiaasta 19-vuotiaaksi? Eli onko muiden lajien harjoittelu niin monipuolista ja suunnitelmallista, että sen vuoksi jalkapallon fysiikkatreenaaminen ei ole niin tärkeää?

Karrikoiden sanottuna jalkapalloileva judomies ei tarvitse judoa jalkapallon oheisharjoitteluksi, mutta jalkapalloilevalle jalkapalloilijalle se saattaa ollakin hyödyllistä.

Kyse ei kuitenkaan ollut siitä etteikö judomies tarvitsisi fysiikkaharjoittelua, vaan siitä, että judomies tarvitsee erilaista fysiikkaharjoittelua, näin jalkapallon kannalta katsottuna ainakin. Judon kannalta katsottuna jalkapallosta saa ehkä kaivattua fyysistä lisäharjoittelua.

Eri lajeilla on omat tyypilliset piirteensä ja jo perusasento kertoo lajin luonteesta. Esimerkiksi mailapelien harrastajat saavat runsaasti transversaalista harjoittelua luonnostaan, kun jalkapalloilijoilla harjoittelu painottuu sagittaali- ja frontaalitasoille.

Jos vertaus tehdään erityisesti painilajien harrastajiin, ero korostuu entisestään.

Joukkuelajien harrastajat tarvitsevat spatiaalista hahmotuskykyä siinä missä yksilölajien - erityisesti kamppailulajien - harrastajat jopa hyötyvät putkinäöstä.

[drone]

Suomalainen junioripalloilu (lue: pelleily) on taas käynyt mittauttamassa tasonsa maailmalla.
U15- ja U17-ikäluokat eivät ainakaan näytä tuovan helpotusta tuskaan.
Liian kovia lohkoja jälleen kerran? Kaikki Pelaa - omalla tasollaan.

http://www.palloliitto.fi/uutiset/maajoukkueet/u17-ei-selviytynyt-em-jatkokarsintaan

[Kaihlamo]

Suomalainen junioripalloilu (lue: pelleily) on taas käynyt mittauttamassa tasonsa maailmalla.
U15- ja U17-ikäluokat eivät ainakaan näytä tuovan helpotusta tuskaan.
Liian kovia lohkoja jälleen kerran? Kaikki Pelaa - omalla tasollaan.

http://www.palloliitto.fi/uutiset/maajoukkueet/u17-ei-selviytynyt-em-jatkokarsintaan

U15-ikäluokan pelaamisesta vedät aika vahvoja johtopäätöksiä kahden ottelun tuloksista, joista toinen vielä voittopeli. Islanti-pelikin käsittääkseni oli tasainen peli, joka olisi voinut kääntyä kummalle tahansa.

[koera]

Lisäksi junnuissa pitäisi mennä aina pelaajien kehittämisen ehdoilla. Tuloksista marmattaminen on turhaa ja typerää, jos otteluita ei ole nähnyt. Jos matsit on nähtynä, tuloksien asemesta on järkevämpää vertailla missä mennään. Jos jossain U-15 -matsissa ollaan teknisesti ja yksilötaktisesti vastustajien kanssa samalla tasolla tai edellä, ja pelit hävitään liian kunnianhimoiseen pelisuunnitelmaan tai jäädään fyysisesti jyrän alle, syytä paniikkiin ei ole.

[drone]

Lisäksi junnuissa pitäisi mennä aina pelaajien kehittämisen ehdoilla. Tuloksista marmattaminen on turhaa ja typerää, jos otteluita ei ole nähnyt. Jos matsit on nähtynä, tuloksien asemesta on järkevämpää vertailla missä mennään. Jos jossain U-15 -matsissa ollaan teknisesti ja yksilötaktisesti vastustajien kanssa samalla tasolla tai edellä, ja pelit hävitään liian kunnianhimoiseen pelisuunnitelmaan tai jäädään fyysisesti jyrän alle, syytä paniikkiin ei ole.

Toki olen pitkälti samaa mieltä tästä. Mutta olemmeko me todellakin teknisesti ja yksilötaktisesti vastustajien kanssa samalla tasolla tai edellä? Itse olen huono tätä arvioimaan, kun en ole mikään asiantuntija. Siksi kommenttieni analyyttinen taso ei tietenkään voi olla samaa luokkaa kuin sellaisella, joka on ikänsä tehnyt töitä näiden asioiden kanssa.

Taitoa, pelinäkemystä, nopeutta, fysiikkaa ja ketteryyttä pitää harjoitella, mutta kyllä minun mielestäni karsintaottelu on siihen aivan väärä paikka. Karsintaottelu on paremminkin kuin koulun koe, jossa mitataan sitä, mitä ollaan tähän saakka opittu. Se on tärkeä osa sitä pelaajien kehittämistä, jonka ehdoilla toki minunkin mielestäni pitää mennä.

Ja toisaalta näistä otteluista, kun katsoo vastustajia, niin ne eivät ole mitään Ranskaa, Hollantia tai Espanjaa, vaan tyyliin Islanti, Moldova, Armenia, Valko-Venäjä. Ok, taso on Euroopassa kova ja laaja, mutta jos haetaan todellista eteenpäinmenoa, niin kyllä näitä maita vastaan olisi opittava ottamaan myös tuloksia. Se on tärkeä osa pelaajana ja joukkueena kehittymistä. Tuloksilla on kuitenkin se merkitys, että ne tuovat tärkeää itseluottamusta. Kyllä se koulumaailmassakin herättää ihmetystä, jos oppilas tekee läksyt tunnollisesti ja oikein, mutta kokeista tulee nelosta ja vitosta. Jossakin yleensä silloin soivat hälytyskellot. Ja vähintäänkin oppilaan usko omaan tekemiseen horjuu.

E: Tähän voisi lisätä vielä, että karsintaottelut eivät ole "koulun koe" vain pelaajille, vaan myös valmentajille. Pelaajakehityksen varsinaiset kulmakivet löytyvät seurojen valmentajista, kun taas maajoukkueen valmentajat jalostavat joukkueensa voittamaan kansainvälisiä otteluita, mihin periaatteessa koko valmennusfilosofian tulisi mielestäni tähdätä.