Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[joks11]

EDIT: Ja sitten yksi ongelma on nämä "en-ole-seuraan-sitoutunut-valmennan-vaan-oman-pojan-takia" -individualistit, jotka viittaavat kintaalla kaikille seuran toimintaperiaatteille tai ohjaukselle.  Toki seuran tarjoamat kenttävuorot näillä maailman navoille kelpaavat... : ""

Eikös tällaisille noin periaatteessa voisi tarjota vain paskimpia vuoroja mitä seurasta löytyy? Ikäluokkahan on täysin tuuliajolla jos veturina toimii tuollainen sooloilija, joten miksi tuhlata hyviä resursseja sellaiseen...

[Stürmer]

Eikös tällaisille noin periaatteessa voisi tarjota vain paskimpia vuoroja mitä seurasta löytyy? Ikäluokkahan on täysin tuuliajolla jos veturina toimii tuollainen sooloilija, joten miksi tuhlata hyviä resursseja sellaiseen...

Itse tarjoaisin sekä isälle että pojalle siirtymistä johonkin muuhun seuraan.

[mtontola]

Itse tarjoaisin sekä isälle että pojalle siirtymistä johonkin muuhun seuraan.

ei pidä antaa vahingon kiertää, koska se osuu myös omaan nilkkaan myöhemmin jossain muodossa. Systeemit kuntoon, nyt ja heti ilman mitään venkoiluja ja toivotaan toivotaan asennetta. Liigan puolella jotain tämän suuntaista on havaittavissa vihdoinkin. Itse odottelen milloin ammattimainen asenne siirtyy vihdoin junioripuolelle. Nyt niistä on ehkä pieniä toiveita ja viitteitä, mutta varsinaisia tekoja niin kovin vähän. Mutta kyllä tämä tästä.

EDIT: tuli liian pessimistinen lopetus viestiin. Korjasin sen. Olen optimisti.

[Pallonkaikkeus]

Suomifutiksen tulevaisuuden kannalta se kriittisin keskustelu: Mihin suuntaan seuratoimintaa pitäisi kehittää?

http://pallonkaikkeus.wordpress.com/2011/04/09/mixu-ja-erkka/

[mtontola]

Suomifutiksen tulevaisuuden kannalta se kriittisin keskustelu: Mihin suuntaan seuratoimintaa pitäisi kehittää?

http://pallonkaikkeus.wordpress.com/2011/04/09/mixu-ja-erkka/

Erkalle voi kyllä linjakkuudesta nostaa hattua. Totuuden politiikka, parrhesia on suoraan sanomista, epistemologista toimintaa ilman retorista valintaa ja harkintaa. Suoraan puhuminen myös oman edun riskillä on velvollisuus yhteisen hyvän vuoksi. Toivotaan, että kukaan ei tule ampuneeksi sanansaattajaa. Sopulit ja muurahaiset toki jatkuvasti hääräävät.

Metro lehdessä oli pari viikkoa sitten yllättävän hyvä kolumni Jari Isometsästä. Siinä toimittaja kertoi olleensa aikaisemmin tekemässä juttua Isometsästä ex-vientipäällikkönä. Lapin mies oli jutellut suoraan toimittajalle siitä mitä kaikkea yrityksessä oli puuhailtu. Nuori toimittaja oli sitten ruvennut kirjoittamaan juttuaan ja laittanut jotain siitä mitä Isometsä oli kertonut juttuun ja lähettänyt sen sitten ennen julkaisua tavan mukaan Isometsälle luettavaksi. Jari oli ollut täysin ihmeissään, että toimittaja olisi ihan oikeasti kirjoittamassa niistä asioista mitä hän oli kertonut. Maan tapa kun on, että oman piirin sähläyksistä jne. ei tietenkään julkisesti puhuta. Jalkapallopiireissä tämä ”maan tapa” - sählätä saa vaikka kuinka, mutta omien perseilyjen korjaamista tai kritisoimista ei mitenkään voida hyväksyä - on sisäistetty paremmin kuin hyvin. Kauhean moni nykyisistä sisäpiiriläisistä ja heidän kavereistaan ei tunnu ymmärtävän, että juuri tämä saunarinkeily on se mikä tässä kaikessa eniten on pielessä.

Erkka on varmaan joutunut kuuntelemaan kaikenlaista skeidaa ja ottamaan sitä muutenkin osakseen kun on petturina puhunut suoraan siitä että hyvin ei mene ja koko perustekemisen on pakko muuttua. Meidän kaikkien onni saattaa myöhemmin olla, että jotkut vielä hiffaavat parrhesian merkityksen. Mutta varmaan rajansa on sillä kuinka paljon sitä muutosvastarintaa jaksaa kukin osaltaan katsella.

[defcon1]

Koko stoorissa em. linkin takana se järkevin pointti on JK:n kommentissa:

Jos Sveitsin malliin siirtyminen tarkoittaa huippufutiksen tukemista nykyisen systeemin lisäks, niin tässähän ei ole mitään ongelmaa. Ongelma voi nousta, jos nykyisiä resursseja aletaan keskittämään.

En näe mitään estettä sille, että luodaan (tai käytetään jo olemassaolevia) huippu/kilpavalmennusyksiköitä ja annetaan niille riittävästi tukea.
Mutta: sen lisäksi resursseja pitää olla muullakin toiminnalla niin, että toiminnan perustaso saadaan nousuun. Vanha stoori: se pyramidi ei pysy pystyssä ilman riittävää pohjaa. Toinen vanha stoori: huippufutarin taustalla on yleensä pienseura. Kolmas vanha stoori: kun kaiken pelaamisen taso nousee, nousee myös kärjen taso - ja silloin täysin avainasemassa on nappula- ja nuorimpien junnujen valmennus. Hidas tiehän tämä on, mutta pikatietä menestykseen tuskin löytyykään.

Sidekick: Aika usein näissä jutuissa futista verrataan jonkin yksilölajin valmennusjuttuihin. Helposti unohtuu, että futiksessa majumenestykseen tarvitaan iso jengi, yksilölajissa arvokisamenestykseen riittää se yksi talentti jota valmennetaan kunnolla. Näillä harrastajamäärillä meillä ei ole varaa hukata yhtään ainoaa talentinalkua.

[mtontola]

Koko stoorissa em. linkin takana se järkevin pointti on JK:n kommentissa:En näe mitään estettä sille, että luodaan (tai käytetään jo olemassaolevia) huippu/kilpavalmennusyksiköitä ja annetaan niille riittävästi tukea.
Mutta: sen lisäksi resursseja pitää olla muullakin toiminnalla niin, että toiminnan perustaso saadaan nousuun. Vanha stoori: se pyramidi ei pysy pystyssä ilman riittävää pohjaa. Toinen vanha stoori: huippufutarin taustalla on yleensä pienseura. Kolmas vanha stoori: kun kaiken pelaamisen taso nousee, nousee myös kärjen taso - ja silloin täysin avainasemassa on nappula- ja nuorimpien junnujen valmennus. Hidas tiehän tämä on, mutta pikatietä menestykseen tuskin löytyykään.

Sidekick: Aika usein näissä jutuissa futista verrataan jonkin yksilölajin valmennusjuttuihin. Helposti unohtuu, että futiksessa majumenestykseen tarvitaan iso jengi, yksilölajissa arvokisamenestykseen riittää se yksi talentti jota valmennetaan kunnolla. Näillä harrastajamäärillä meillä ei ole varaa hukata yhtään ainoaa talentinalkua.

Joo, mutta jos nyt puhutaan ihan oikeasta kilpaurheiluun tähtäävästä harrastamisesta, niin meillä ylipäänsä on huomattavasti vähemmän sellaisia nuoria jotka ovat siihen valmiita missään vaiheessa harrastustaan. Jos valmiudet löytyy, siihen pitää pystyä tarjoamaan myös mahdollisuus. En ilman varauksia olisi allekirjoittamassa ehkä yhtään noista kolmesta vanhasta stoorista kun katse on tulevaisuudessa.

Erityisesti huolestuttaa se, että kun tehdään esim. nämä stoorit huomioon ottaen ja jotain "kilpailevampaa" ajattelua myötäillen sellaisia välimallin ratkaisuja missä samassa porukassa pyörii niitä jotka ilman mitään epäselvyyttä kuuluvat kilpaurheiluun tähtäävään harrastamiseen ja niitä jotka eivät sinne kuulu, niin aiheutuu kaikenlaista ristivetoa ja kärsijän roolissa on erityisesti se kärki. Yksi vanha tarinahan on, että meillä ei perinteisesti pätkääkään piitata siitä kärjestä, vaan nämä ovat vastenmielisiä tyyppejä pilaamassa muiden hyvää harrastusta. Se lienee melkeinpä fakta, että huiputhan meiltä melkein tyystin puuttuu. Totta kai kilpaurheiluun tähtäävää ryhmää pitää olla joukkueellinen ja sitten myös niitä ketä vastaan pelata, mutta kyllä nyt jos mietitään tätä myös sen yksilöurheilun kautta, niin jos meillä jossain yksilölajissa joka vaatii aikaista harjaantumista olisi vaikka kuinka paljon sitä massaa, niin eipä tämä sen varsinaisen kilparyhmän tekemisiä hetkauta suuntaan eikä toiseen paitsi siinä, että alkuperäinen massa mistä valmennettavat valitaan on laajempi.

Argumentti ihan oikeista kilparyhmistä lienee sen muotoinen, että nämä eivät ole keneltäkään yhtään mitään pois, koska tähän ryhmään kuuluu erityisesti nuoremmissa melko pieni määrä lapsia ja nuoria. Samalla kun tästä tulee se kuuluisa ylärekisteri, niin tämä toimii sitten motivoijana tehdä ne muut ryhmät myös hyvin. Mutta kun meillä kaikkien pitää aina olla mukana siinä parhaassa A-ryhmässä, niin lopulta kun tulee vihdoin se aika sellaista miettiä, niin siihen ei kuulukaan enää kukaan. Jos kilparyhmät tehtäisiin oikeasti ammattimaisesti ja niitä vedettäisiin niin kuin tiedetään miten niitä kuuluu vetää, niin sitten tämän alle muodostuisi hyvin nopeasti taso joka olisi yhtä ”kova” kuin nyt meillä on tällä hetkellä kansallisesti tämä nk. ikäluokan kärki tällä hetkellä.

Pyramidiajattelun sijaan voisi puhua vaikka jostain kerrostalon asuttamisesta. Nyt meillä on suurin osa porukasta sullottu kellariin johon ei näy päivänvalo. Asutusta riittää korkeintaan kerrokseen 5 ja kolme ylintä on jätetty kokonaan tyhjiksi.

Mutta siis, siitä olen kovasti samaa mieltä, että asiat pitää hoitaa hyvin kaikkien osalta, jolloin varsinainen kilpaurheilu ei ole keneltäkään mitään pois. Sitä paitsi on epärealistista ylipäätään kuvitella, että ihan oikeaan kilpaurheiluun tulisi tähdätä edes juniorina kolmasosa koko ikäluokasta. Jonkinlainen realismi tässäkin matematiikassa pitää olla. Massa ja harrastajamäärän pitää olla suuri, mutta se ei tarkoita sitä, että kun ajatellaan että pistetäänpä kolmasosa porukasta, riippumatta siitä mitä aikaisemmin on tehty, kilpailemaan niin tästä seuraisi jotain hyvää. Tämä on sitä hälläväliä asennetta, kun suurin osa ei edes ymmärrä mistä kilpaurheiluun valmistavasta harrastamisesta on kyse.

Perustaso lähtee erityisesti nousuun sitten kun vanhemmat opastavat lapsensa pienestä pitäen pelaamaan jalkapalloa. Jos me käännetään ajattelu siten, että seurojen tärkein tehtävä on yrittää antaa jonkinlaista kipinää yrittää edes jotain että massat kasvaa, niin tämä ei johda mihinkään. Jos me olemme kiinnostuneita suomalaisen jalkapallon tilasta, niin silloin pitää hyväksyä se tosiseikka, että ainakin osan seuroista ensisijainen tehtävä on pitää huolta siitä kaikista terävimmästä kärjestä ja sen jalostamisesta kohti kilpaurheilua. Tätä pitäisi tukea tukemalla näitä seuroja tässä tehtävässä ja varmistaa että tämä tehdään oikein eikä saunomalla. Sen lisäksi sitten myös yleinen tasonnosto, joka auttaa tietyissä asioissa, mutta vielä suurempi vastuu on yksittäisillä toimijoilla kouluttaa vanhempia ymmärtämään ylipäänsä mistä on kysymys. Kuinkakohan moni ymmärtää mitä itse asiassa tarkoitetaan kilpaurheilulla? Miksi ajatellaan, että kaikkien tulisi sitä tavoitella? Jokaisen harrastajan on hyvä haaveilla olevansa tulevaisuudessa maailmanmestari, mutta on tärkeää, että jokainen haaveilee omalla tasollaan.

[defcon1]

Minusta muutaman viime vuoden aikana talenttien kehityspolku on mennyt aika hyvin eteenpäin. Fanaattisesta KP-tasapääajattelusta on menty siihen, että kaikille tarjotaan mutta joillekin tarjotaan enemmän (sen sijaan että toisilta otettaisiin pois): on taito/kykykoulua, akatemiaa, piiri/aluejuttuja, erilaisia sarjatasoja (aluesarjat & etelälännet jne.) ja on (monen kokoisia) seuroja joissa toimitaan kilpajalkapallon ajatuksella. YJ-säännöt on myös askel oikeaan suuntaan.
EOM siis, mutta tulokset eivät tietenkään vielä näy.

Minä näen vaarana tässä "erkkalinjassa" sen, että ne huiput lokeroituu liian aikaisin ja liian jyrkästi erilleen muusta futiksesta, niin että lopputuloksena on liian pieni porukka Suomen futiksen pelastamiseksi. Voi olla että olen väärässä, ja se systeemi Visio2020-periodilla tuottaa ne tarvittavat 2-3 todella kovaa pelaajaa/ikäluokka. Sidekick: Ajax-akatemian kohdalla on jo pitkään kyselty onko huippujen tuotto loppunut, kun uusia todellisia maailmantähtiä ei ole tullutkaan.

Mutta loppujen lopuksi kun luen tuota sun Grand Plania (ja: sen detaljeista olen monessa kohdassa eri mieltä), meillä isona erona taitaa vain olla aikataulut: mikä ensin (huippuryhmät/yleinen tason nosto) ja missä iässä ne "huiput" nimetään.

[Tommy Tykki]

Minäkin.

Tietääkö vanhemmat, valmentajat, valmennuspäälliköt, pelaajat... mitä tarkoitetaan kilapurheilulla tai mitä tarkoitetaan kun kilpaurheilu on harrastuksena? Liian suuri osa ei tiedä ja olen siitä jo joskus kirjoittanutkin.
Ei auta, että vain valmentaja tai valmennusryhmä tietää mitä tavoitellaan, miten ja milloin.
Vanha viisaus (mm. Alpo Suhonen) sanoo, että pitää tietää mistä tulee, missä on ja minne on matkalla.
Tämän jälkeen pitää kaikkien osapuolten ymmärtää ja tietää mitä kilpaurheilun harrastus edellyttää.
Monessa seurassa valitaan edustusjoukkue jo hyvin nuorissa ikäluokissa, eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa ja kuten "mtontola" kirjoittakin ei ole keneltäkään pois.
Mutta, voiko tähän ryhmään päästä myöhemmin mikäli ei juuri valintahetkellä ole riittävällä tasolla?
Liian usein jätetään ei-valituksi tulleet toiseen ryhmään, jossa ei tarjota samanlaista toimintaa kuin edustusjoukkueelle. Valitettavasti. Myöhemmässä vaiheessa seura ottaa ulkopuolisia edustusjoukkueeseen koska ovat tulleet toisesta seurasta, jossa on ollut tasokkaampaa toimintaa kuin oman seuran "kakkos- ja kolmosjoukkueissa".
Kun kilpaurheilua harrastaa ja tavoitteena on nostaa suomalaista jalkapalloa on valmennuspäälliköiden ja edustusjoukkueiden valmentajat oltava aktiivisia myös ikäluokkien muita joukkueita kohtaan. Heidän tarvitsee käydä harjoituksissa ja peleissä ja juteltava pelaajien ja vanhempien kanssa.

Miksi kaikkien itää pelata jossain määrätyssä seurassa tai edustusjoukkueissa?
Moni vanhempi haluaa lapsensa juuri paikkakunnan ykkösseuraan ja mielellään sen ikäluokan edustusjoukkueseen. Tämä johtuu ehkää siitä, että kasvattajaseuroja ei juuri ole koska kukaan ei ole halunnut ottaa itselleen kasvattajaseuran maineen. Se on nähtävästi noloa. Kuitenkin näitä kasvattajaseuroja, ja ylpeitä sellaisia, on maissa, joissa on jalkapallokulttuuri korkeammalla kuin Suomessa. Kyllä se kutsu tulee "huippuseuraan" kun aika ja pelaaja on siihen kypsä. Malttia!

Toinen seikka tähän ikuisuusasiaan on "Nuori Suomi ja Kaikki Pelaa", joka on saanut liian suuren jalansijan ja vallan joukkueurheilussa. Kun luvataan jonkinlaista rahallista tukea seuroille, jotka talousongelmien kanssa taistelee, niin moni seura hakee itselleen "Sinettiseura"-statuksen, jolloin toiminta sidotaan (sidottiin) määrättyihin sääntöihin. "Kaikki Pelaa" -toimintaa voi olla jokaisessa seurassa vaikka samalla on kilpaurheilutoimintaa ja edustusjoukkueita eri juniorijoukkueissa.

Kaikille osapuolille malttia! Suomen ei tarvitse olla maailman huipulla 11-, 12-, 13- eikä 14-vuotiaissa. Suomen pitää tavoitella maailman (Euroopan) huippua alkaen B-junnuista. Mutta, ellei kilpaurheilutoimintaa ole nuorissa ei ole mahdollista tavoitella suurempaa menestystä myöhemminkään.
Ja vanhemmat: Myös teidän lapsenne kehittyy eri tavalla ja eri nopeudella. Jos lapsenne ei osaa ponnautella palloa 12-vuotiaana, niin sen ehtii oppia myöhemminkin. Kannattaa ehkä valita lähin seura kotipaikan suhteen. Jos ei pelaaja ole tyytyväinen kehitykseensä tai seuran toiminta ei riitä voi harkita erityis-/yksityisharjoittelua, jota nykyään on tarjolla.

Lopuksi: Kaikki riippuu miten motivoimme lapsia. Nopea kehitys, joka loppuu 14-vuotiaana ei motivoi pelaajaa jatkamaan. Rauhallinen ja jatkuva kehitys motivoi pelaajia jatkamaan. Jokainen tietää miltä tuntuu kun huomaa, että on oppinut jotakin uutta ja mennyt eteenpäin. Jokainen tietää myös miltä tuntuu kun ei millään opi mitään uutta ja kaverit painelee osaamisessa ohitse. Tämä koskee sekä jalkapalloa että esim. koulunkäyntiä. Ei polteta pelaajia loppuun liian nuorina ja annetaan myös kilpaurheilulle riittävästi mahdollsuuksia mikäli tavoitteemme todellakin on nostaa Suomen jalkapallotasoa.

Siis, minun näkemykseni.

[mtontola]

Hyviä näkemyksiä edellä ja osittain sama.

Meillä on vieläkin jotenkin täysin vinoutunut näkemys tästä pelaajien nimeämisestä. Kyllä kaiken tekemisen mittari pitää olla pelilliset suoritukset. Pitäisi päästä arvioimaan tätä kehityspotentiaalia laajemman massan suhteen realistisesti, eikä tämän kanssa pitäisi turhia hosua. Se ei ole mielestäni pelaajien loppuunpolttamista, että mietitään realistisesti mielekkäät ryhmät kun tavoitteena on pelata nämä huomioon ottaen mahdollisimman hyvää jalkapalloa. Eri juttu on sitten mitä missäkin tehdään käytännössä.

Siinä sanoisin, että korjaamista nykyisessä linjassa on, että kun tämä kilpaurheilun edistämisestä haaveilun buumi alkoi, niin mentiin siihen, että pyritään tekemään ns. edarit vuotta tai kahta liian aikaisin eli tosissaan ne valinnat näihin edustusporukoihin. 8-vuotta on meidän oloissa liian aikaisin. Mutta jos laajalle massalle on erilaisin taitokoulusysteemein ja perusjoukkuetoiminnan kautta pystytty tarjoamaan ihan oman halun mukaan hyvä, mutta samalla myös tinkimätön harrastus (niin että siis osa voi ihan omasta innokkuudestaan päästä harrastamaan vaikka 4-5 tapahtumaa viikossa ja osa valitessaan näin 2-3), niin että oikea suunta säilyy, niin sitten 10- tai viimeistään 11-vuotiaille voisi hyvin tehdä jo selkeän jaon jossa pieni prosentti ohjataan kilpaurheiluun valmistavaan harrastukseen kerättynä suuresta massasta ja muut jatkaa niin kuin ennenkin. Kuitenkin tuo perinteisempi 12-vuotta on taas sitten liian myöhään, koska tässä ajattelussa oleellinen juttu on, että pienen kentän 7v7 ja 8v8 peleissä päästään jo pelaamaan oikeaa futista joka ei onnistu jos kyseessä ei ole oikeasti skoutattu porukka joka tätä varten on yhdessä myös pääosin harjoitellut esim. kokonaisen kauden. Mutta ensiarvoisen tärkeää olisi, että kaikki ymmärtävät mikä on ero edustusjoukkueen ja kilpailullisen kyläjoukkueen välillä.

Se on taas omasta mielestäni selkeästi väärä linja, että ajatellaan että aikaistetaan vielä enemmän ”edareita” johonkin 6-7 vuotiaisiin ja siitä sitten kuin jotenkin ihmeen kaupalla jotain syntyisi. Edelleen meillä kaikista pahiten ollaan vinossa tämän kysymyksen kanssa miten pystyä järjestämään harrastus niin, että kilparyhmän valinnat suoritetaan mahdollisimman suuresta massasta jolla on siihen valmiudet. Se että kerätään joku 5-vuotiaiden lasten isien kaveriporukka ja satsataan pelkästään niihin, niin tästä ei ole kokonaisuuden kannalta kuin haittaa. Tätähän se sitten myös isompien seurojen edareiden kohdalla helposti on, jos valinnat on tehty perusryhmän osalta liian aikaisin tai muuten vääristyneesti. Helppo ratkaisu olisi odotella rauhassa siinä 8-vuotaiden kohdalla (eli ensi syksynä 03-ikäluokka) vielä se ylimääräinen vuosi jos perusryhmät pystyvät hoitamaan taitokoulujen avulla omaa tehtäväänsä siihen asti. Ja mikä olisi ehdottoman tärkeää olisi, että kaikki pelaajiin liittyvät valinnat suorittaa seuran puolelta tästä vastaava henkilö perustuen rationaalisiin seikkoihin (eikä esim. nimellinen alibi-henkilö).

Oma näkemykseni on, että juuri harrastuksen alkuvaiheessa kun mahdollisimman laaja massa pääsee osaksi hyvää ja intohimoista valmennusta ja joukkuetoimintaa, niin siitä sitten ihan jo melkein kuin itsestään on polut selvillä kun tullaan siihen 10-11-vuoden ikään. Kaikkia ei ole tarkoitettu pyristelemään kohti kilpaurheilua ja kyllä näihin ryhmiin pääsee aivan varmasti mukaan myös myöhemmin. Tämän lisäksi pitäisi sitten pystyä tarjoamaan myös kerhopohjaisempaa toimintaa kerran tai kaksi viikossa harrastaville. Jokaiselle omien halujen ja kykyjen mukaan.

[Tommy Tykki]

Kun tuota kymppipaikka.com -sivustoa lueskelin ja nimenomaan Hermanni Vuorisen loukkaantumisesta tuli mieleeni miten paljon suomalaiset ovat ja olleet loukkaantuneina ulkomailla.
Eräs legendaarinen Malmö:ssä toimiva valmentaja arvioi, että suomalaiset harjoittelevat junnuiässä joko väärin tai liikaa. Hän viittasi nimiin kuten Litmanen, Johansson, Kolkka, Väyrynen, Ilola, Halsti, Sjölund....

Kannattaa tämäkin asia pitää mielessä kun junnujen jalkapallouraa ja valmennuskuvioita suunnittelee.

[lefaikone]

Olin tuossa viikonloppuna Tallinnassa avovaimon pikkuveljen kendojoukkueen peliä katsomassa (-100 FUP jne.), ja täytyy sanoa, että samat erot näkyivät fysiikkavalmennuksessa sielläkin leirissä. Paikalla 3 vai 4 suomalaisjoukkuetta ja 3-4 virolaisjoukkuetta (joista toki pelaajistosta 80% venäläisiä). Olivat 95 syntyneitä kaikki, ja suomalaisjoukkueissa ei ollut yhtä ainutta RoRiskiä isokokoisempaa kaveria, siinä missä kaikki venäläiset olivat sellaisia järjettömiä kaappeja. Hotellilla sitten 17-0 () häviön jälkeen joukkueen valmentaja viinapäissään vittuili vanhemmille, kuinka lahjakkaimpienkin kaverien potentiaali kaatuu siihen, että pleikkari kiinnostaa enemmän kun rappuset ja puntilla käynti. Kyseessä kuitenkin jotain A-junnuja tms. Siellä sitten vanhemmat itkivät kuinka hyvinvointivaltiossa on moraalitonta pistää lapsi hikoilemaan siinä määrin, että illalla on jalat vähän kipeät. Tämä kuitenkin lajissa, jonka tyhmempikin tajuaa fyysiseksi - mikä se vanhempien itkun ja valituksen määrä on futiksen puolella, voin vain kuvitella.

[Tommy Tykki]

...- mikä se vanhempien itkun ja valituksen määrä on futiksen puolella, voin vain kuvitella.

Seura, valmentaja, joukkuejohtaja.. ovat ihan perseestä seuravien tapahtumien yhteydessä
- jos ei lapsi pääse pelaamaan valitsemaansa seuraan/joukkueeseen, jos lapsi pudotetaan "ykkösryhmästä",  jos joukkue häviää useitakin otteluita, jos oma lapsi ei pääse riittävästi pelaamaan, jos omalta lapselta vaaditaan vanhempien mielestä liikaa, jos omaa lasta peluutetaan vanhempien mielestä väärällä pelipaikalla... jne.

[joks11]

Olin tuossa viikonloppuna Tallinnassa avovaimon pikkuveljen kendojoukkueen peliä katsomassa (-100 FUP jne.), ja täytyy sanoa, että samat erot näkyivät fysiikkavalmennuksessa sielläkin leirissä. Paikalla 3 vai 4 suomalaisjoukkuetta ja 3-4 virolaisjoukkuetta (joista toki pelaajistosta 80% venäläisiä). Olivat 95 syntyneitä kaikki, ja suomalaisjoukkueissa ei ollut yhtä ainutta RoRiskiä isokokoisempaa kaveria, siinä missä kaikki venäläiset olivat sellaisia järjettömiä kaappeja. Hotellilla sitten 17-0 () häviön jälkeen joukkueen valmentaja viinapäissään vittuili vanhemmille, kuinka lahjakkaimpienkin kaverien potentiaali kaatuu siihen, että pleikkari kiinnostaa enemmän kun rappuset ja puntilla käynti. Kyseessä kuitenkin jotain A-junnuja tms. Siellä sitten vanhemmat itkivät kuinka hyvinvointivaltiossa on moraalitonta pistää lapsi hikoilemaan siinä määrin, että illalla on jalat vähän kipeät. Tämä kuitenkin lajissa, jonka tyhmempikin tajuaa fyysiseksi - mikä se vanhempien itkun ja valituksen määrä on futiksen puolella, voin vain kuvitella.

Minkä tasoinen jengi on kyseessä?

[ohimo]

Sidekick: Aika usein näissä jutuissa futista verrataan jonkin yksilölajin valmennusjuttuihin. Helposti unohtuu, että futiksessa majumenestykseen tarvitaan iso jengi, yksilölajissa arvokisamenestykseen riittää se yksi talentti jota valmennetaan kunnolla. Näillä harrastajamäärillä meillä ei ole varaa hukata yhtään ainoaa talentinalkua.

Eilen vetämässä E ikäisille treeniä ja sain apuja B ikäiseltä hyökkääjältä, kun pyysin häntä näyttämään miten pallon kanssa käännytään, kun kaveri nojaa selkään ei sitä tekniikkaa sitten löytynytkään ja jouduin itse näyttämään.

Kyselin harkkojen jälkeen, että onko näitä asioita käyty läpi harkoissa, niin vastaus oli, että yhden kerran pari vuotta sitten.

Meidänkin seurassa ollaan oltu huolissaan esim. maalivahtivalmennuksen puutteesta, mutta tuli mieleen, että treenataanko meillä kenttäpelaajista ns. yleisjantusia, eikä keskitytä tarpeeksi pelipaikan vaatimaan tekniikkaan. Ehkä asiat ovat paremmin muualla. Lukaisin seuran valmennuslinjan läpi, eikä siellä tätä mainittu ollenkaan.

[mtontola]

Eilen vetämässä E ikäisille treeniä ja sain apuja B ikäiseltä hyökkääjältä, kun pyysin häntä näyttämään miten pallon kanssa käännytään, kun kaveri nojaa selkään ei sitä tekniikkaa sitten löytynytkään ja jouduin itse näyttämään.

Kyselin harkkojen jälkeen, että onko näitä asioita käyty läpi harkoissa, niin vastaus oli, että yhden kerran pari vuotta sitten.

Meidänkin seurassa ollaan oltu huolissaan esim. maalivahtivalmennuksen puutteesta, mutta tuli mieleen, että treenataanko meillä kenttäpelaajista ns. yleisjantusia, eikä keskitytä tarpeeksi pelipaikan vaatimaan tekniikkaan. Ehkä asiat ovat paremmin muualla. Lukaisin seuran valmennuslinjan läpi, eikä siellä tätä mainittu ollenkaan.

Voit olla melko varma, että jos lähdet liikkeelle siitä, että sinulla on tietämys mitä jalkapallossa eri pelipaikoilla tarvitaan ja sitten teet kunnianhimoisen suunnitelman mitä joukkueesi pelaajille opetat tietyllä aikavälillä ja sitten seuraat tätä suunnitelmaa, niin he siitä myös oppivat ehkäpä peräti enemmän kuin jossain sellaisissa ryhmissä joita markkinoidaan vaikkapa Suomen kovimpina (ei toki kaikissa).

En usko, että meillä on oikeastaan mitään mietittynä yksilöiden kannalta muuta kuin hyvin harvoissa paikoissa. Suurimmassa osassa seuroista ryhmät ovat aivan liian suuria jo lähtökohtaisesti, että tällainen tulisi edes mieleen. Voimat menee siihen, että varmistetaan porukan kasassa pitäminen. Varsinainen jalkapalloon valmistava opetus on valitettavan usein sivuseikka.

On äärimmäisen tärkeää myös, että jalkapallosta ymmärtävät valmentajat tuovat omien kokemustensa kautta tätä esille kuten sinä nyt teet ja tähän saataisiin jotain parannusta. Jos keisarilla ei ole vaatteita, niin on melkeinpä velvollisuus kyseinen tilanne todeta. Ei siitä toki mitään sen suurempaa numeroa kannata tehdä, koska tämä on se vallitseva tilanne junioripuolella melkein kaikkialla.

Yleispelaaja Jantusia, nimenomaan. Huoli pitäisi olla todella suuri yksilöiden kannalta, mutta näin ei ole. Väittäisin, että monessa seurassa todella moni ihan lahjakaskin kaveri menee koko junioriputken läpi ilman että häntä on oikeasti kukaan valmentanut, jos kriteerit ovat yhtään kovemmat sille mikä lasketaan valmentamiseksi.

[Alain Robbe-Grillet]

Eilen vetämässä E ikäisille treeniä ja sain apuja B ikäiseltä hyökkääjältä, kun pyysin häntä näyttämään miten pallon kanssa käännytään, kun kaveri nojaa selkään ei sitä tekniikkaa sitten löytynytkään ja jouduin itse näyttämään.

Kyselin harkkojen jälkeen, että onko näitä asioita käyty läpi harkoissa, niin vastaus oli, että yhden kerran pari vuotta sitten.

Meidänkin seurassa ollaan oltu huolissaan esim. maalivahtivalmennuksen puutteesta, mutta tuli mieleen, että treenataanko meillä kenttäpelaajista ns. yleisjantusia, eikä keskitytä tarpeeksi pelipaikan vaatimaan tekniikkaan. Ehkä asiat ovat paremmin muualla. Lukaisin seuran valmennuslinjan läpi, eikä siellä tätä mainittu ollenkaan.

Asiasta tietämättömänä olisi mielenkiintoista kuulla, että miten ko. tilanteessa käännytään. Eikö vastustajan valmentaja yleensä huuda noissa tilanteissa, että älä päästä kääntymään, joten oletettavasti kaveri yrittää nojata katkeraan loppuun saakka tai potkaista pallon pois jos kaveri ei tajua sitä suojata ulommalla jalalla. Toisaalta eikö tämmöisessä tilanteessa kannata syöttää pallo alaspäin ja sen jälkeen liikkua pelattavaksi tai irrota kaverista ja tulla palloa vastaan. Tuo, että jää omasta selästään kiinni puolustajaan ja yrittää sen jälkeen kääntyä tuntuu aika vaivaalloiselta jos ei taidoiltaan ole Messi tai edes wannabemessi. Voisiko sitä tehdä niin, että että syötön tullessa tulisi pikkuisen palloa vastaan ja päästäisi sen längistä jolloin se todennäköisesti menisi myös selässä roikkuneen längistä tai jalkojen ohi ja kääntyisi nopeasti pallon perään ja vetäisi niukasti takatolpan ohi?

[Lortto]

Asiasta tietämättömänä olisi mielenkiintoista kuulla, että miten ko. tilanteessa käännytään.

Itse kääntyisin ulkosyrjäkäännöksellä. Arvaamattomampi ja saa pallon samatien suojauksen puolelle.

E: Toki onnistuu sisäsyrjälläkin. Nyt ei siis tarkoiteta että käännytään 180 astetta sillä silloinhan törmätään vastustajaan vaan haltuunotto/kääntyminen pitää suunnata viistoon (jos oikealla jalalla niin haltuunotto vasemmalle takaviistoon) jolloin kroppa pysyy pakin ja pallon välissä

E2: Tottakai hyökkääjän pitää tilanteessa tietää kummalla puolella vastustaja on ja tämän mukaan valita kääntymistapa ja puoli.

[Alain Robbe-Grillet]

Itse kääntyisin ulkosyrjäkäännöksellä. Arvaamattomampi ja saa pallon samatien suojauksen puolelle.

E: Toki onnistuu sisäsyrjälläkin. Nyt ei siis tarkoiteta että käännytään 180 astetta sillä silloinhan törmätään vastustajaan vaan haltuunotto/kääntyminen pitää suunnata viistoon (jos oikealla jalalla niin haltuunotto vasemmalle takaviistoon) jolloin kroppa pysyy pakin ja pallon välissä

E2: Tottakai hyökkääjän pitää tilanteessa tietää kummalla puolella vastustaja on ja tämän mukaan valita kääntymistapa ja puoli.

Loogiselta tuntuisi kääntyä tuolla sisäsyrjällä jolloin saisi kropan väliin ja samalla suojata myös kädellä.

[CL Voittaja]

Eilen vetämässä E ikäisille treeniä ja sain apuja B ikäiseltä hyökkääjältä, kun pyysin häntä näyttämään miten pallon kanssa käännytään, kun kaveri nojaa selkään ei sitä tekniikkaa sitten löytynytkään ja jouduin itse näyttämään.

Eilen vetämässä E ikäisille treeniä ja sain apuja B ikäiseltä hyökkääjältä, kun pyysin häntä näyttämään miten pallon kanssa käännytään, kun kaveri nojaa selkään ei sitä tekniikkaa sitten löytynytkään ja jouduin itse näyttämään.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä järkeä on kääntyä suoraan vastustajan syliin? Vai tarkoititko sivulle kääntymistä?

[Lortto]

Loogiselta tuntuisi kääntyä tuolla sisäsyrjällä jolloin saisi kropan väliin ja samalla suojata myös kädellä.

Toki näinkin mutta kuten tuossa yllä kirjoitin niin hyökkääjän pitää tietää kummalla puolella pakki on. Jos ajatellaan esimerkkitilanne: Pallo on puolustavan joukkueen näkövinkkelistä katsottuna hiukan oikella puolella kenttää 30 m omasta maalista. Keskikenttä pelaa pallon kuudentoista rajalla olevalle hyökkääjälle (joka on sijoittunut hiukan 16-rajan kulmasta keskemmälle). Jos pakki ja hyökkääjä ovat kontaktissa toisensa kanssa niin todennäköisesti puolustaja on sijoittunut hiukan vasemmalle puolelle hyökkääjää (maalin puolelle). Jos pallo pelataan hyökkääjälle oikealle jalalle niin todennäköisesti puolustaja on helpompi voittaa oikean jalan ulkosyrjäkäännöksella kuin sisäsyrjä, johtuen juuri puolustajan sijoittumisesta (todennäköisesti puolustaja pyrkii kurottamaan palloon oikealla jalallaan joten hän ei pysty liikkumaan niin nopeasti oikealle puolelle kuin vasemmalle). Koska ulkosyrjäkäännös on myös arvaamattomampi tapa kääntyä käyttäisin itse tässä tilanteessa sitä, koska silloin aikaa ja tilaa saa paremmin itselleen ja pallo pysyy kuitenki suojauksen puolella jos kääntymisen jälkeen palloon mennään vasemmalla jalalla.

Auttaakohan alla oleva kuva yhtään
o.=pallollinen kk pelaaja
o=hyökkääjä
x=pakki ja loput viivoitukset kuvaavat 16 rajaa
                                               o.

                                              o
                           -------------X-
                          |                    |
                          |                    |
                          |    xMaalix       |

[ohimo]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä järkeä on kääntyä suoraan vastustajan syliin? Vai tarkoititko sivulle kääntymistä?

Juu, ei tietenkään syliin paitsi, jos kaveri tarjoaa puikkoja . En itse ole mikään mestari, mutta kyllä junnuille pärjään. C-kurssilla joskus aikanaan opeteltiin, eli tuli sieltä käytännönkin oppia.

Juu, mutta asiaan eli kysymykseni tai pointtini ei ollut siis yksittäinen tekniikka vaan pitäisikö saada esim. koulutukseen muutkin kuin maalivahti osana joukkuetta-osio. Mitenkä olisi "keskikentän pohja"- tai "laitapakki osana joukkuetta"-kurssi.

Parasta olisi jos löytyisi seuroista asiantuntemusta vaikka kerran viikossa tuoda specialisti paikalle. Isävalkku voisi vetää perussettiä ja erikoismies kiillottaa aihioista Ronaldoja.

[Stürmer]

Voit olla melko varma, että jos lähdet liikkeelle siitä, että sinulla on tietämys mitä jalkapallossa eri pelipaikoilla tarvitaan ja sitten teet kunnianhimoisen suunnitelman mitä joukkueesi pelaajille opetat tietyllä aikavälillä ja sitten seuraat tätä suunnitelmaa, niin he siitä myös oppivat ehkäpä peräti enemmän kuin jossain sellaisissa ryhmissä joita markkinoidaan vaikkapa Suomen kovimpina (ei toki kaikissa).

En usko, että meillä on oikeastaan mitään mietittynä yksilöiden kannalta muuta kuin hyvin harvoissa paikoissa. Suurimmassa osassa seuroista ryhmät ovat aivan liian suuria jo lähtökohtaisesti, että tällainen tulisi edes mieleen. Voimat menee siihen, että varmistetaan porukan kasassa pitäminen. Varsinainen jalkapalloon valmistava opetus on valitettavan usein sivuseikka.

On äärimmäisen tärkeää myös, että jalkapallosta ymmärtävät valmentajat tuovat omien kokemustensa kautta tätä esille kuten sinä nyt teet ja tähän saataisiin jotain parannusta. Jos keisarilla ei ole vaatteita, niin on melkeinpä velvollisuus kyseinen tilanne todeta. Ei siitä toki mitään sen suurempaa numeroa kannata tehdä, koska tämä on se vallitseva tilanne junioripuolella melkein kaikkialla.

Yleispelaaja Jantusia, nimenomaan. Huoli pitäisi olla todella suuri yksilöiden kannalta, mutta näin ei ole. Väittäisin, että monessa seurassa todella moni ihan lahjakaskin kaveri menee koko junioriputken läpi ilman että häntä on oikeasti kukaan valmentanut, jos kriteerit ovat yhtään kovemmat sille mikä lasketaan valmentamiseksi.

Otetaas tämä talteen, on meinaan sen verran painavaa asiaa.  Tämä lienee osasyy Tampereen piirin pelaajatuotannon laatuun.

[rukkanen]

Mikähän idea on seuraavassa:

Seura X ilmoittaa turnaukseen kolme joukkuetta – vaikkapa kaksi kilpasarjaan ja yhden haastesarjaan. Käytettäköön näistä nimityksiä (X) A, B ja C. Turnauksen sijoitusotteluissa pelaa näistä C-joukkue jotain kyläseuraa vastaan. Kyläseura menee ensimmäisellä jaksolla johtoon ja hallitsee muutenkin peliä. Tällöin C-joukkueen vaihtopenkillä alkaa tapahtua, ja ensimmäisen jakson lopulla kentälle vaihdetaan pelaaja, joka on turnauksessa pelannut pääasiassa B- ja A-joukkueissa. Vaihtopenkillä olisi C-joukkueen "omiakin" pelaajia kentälle laitettaviksi. C-joukkue tasoittaa pelin, ja puoliajalla vaihdetaan jälleen. Tällä kertaa maalivahtia: veräjänvartijaksi astelee B- tai A-joukkueen maalivahti C-joukkueen "oman" maalivahdin tilalle. Lopulta C-joukkue voittaa ottelun ja etenee hienosti pelaamaan paremmista sijoituksista.

Ei liene vaikeaa sherlockata, että olin tuossa joukkueineni ns. ottavana osapuolena, mutta tämä ei se ongelma ollutkaan. Päinvastoin pelin jälkeen meidän pelaajat olivat pikemminkin mielissään siitä, että pelissä oli heille haastetta. Eli meidän kannalta oli ihan hyvä ja tarkoituksenmukainen peli, mutta miltäköhän mahtoi näistä vastustajan (siis "C-joukkueen") "omista" pelaajista tuntua, kun tärkeässä ottelussa otetaan kentälle "edistyneempien" joukkueesta pari pelaajaa ratkaisemaan peli?

En nyt haluaisi kertaluontoisen tapauksen perusteella lähteä tuomitsemaan, mutta... juuri tällaisten juttujen takia ei hirveästi tarvitse ihmetellä, miksi tämä meidän kotimainen junnufutis on sen tasoista kuin on. Pahasti tästä jäi sellainen maku suuhun, että ko. joukkueen valmentajalla oli suurempi tarve saada joukkueensa "kunnon sijoille" turnauksessa kuin antaa mahdollisuus vähemmän kehittyneille pelaajilleen kantaa vastuuta tiukassa paikassa

[hunajabanaani]

Pakko ottaa vielä kantaa tuohon kääntymiseen vastustajan selässä ollessa opettamiseen.

Eikö tuo oikea opetusmalli nyt ole aivan hävyttömän yksinkertainen!? Suojatulla puolella olevan jalan sisäsyrjällähän se käännös tehdään sinne tilan puolelle. Ulkosyrjäneppiskäännökset voi sitten säästää sinne kikka- tai kykykouluihin tai vaikkapa omalla takapihalla treenattaviksi. Varsinkin, kun on noin nuorista junnuista kyse niin, kannattaa varmasti opettaa se kaikkein luonnollisin ja yleisin tapa kääntyä.

Mitenkään ulkosyrjää väheksymättä, mutta jos noin nuorille opettaa ulkosyrjäkäännöksiä(tai potkuja, mitä vaan) sisäsyrjän kustannuksella niin pelaajien perustaidot saattavat helposti jäädä puutteellisiksi.