FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
29.04.2017 klo 17:46:41 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: UPA846-koodilla $10 alennus iHerbiin!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: 1 ... 141 [142] 143
 
Kirjoittaja Aihe: Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä  (Luettu 286111 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #3525 : 23.10.2016 klo 11:36:47

Se kun tarkoittaisi esim sitä, että mun oma pelaaminen muuttuisi paljon vaikeammaksi.
Mistähän todellisuudesta tämä nyt oikein tuli? Ei ainakaan sellaisesta, missä minä elän.

Minulla ei ole hajuakaan siitä, millaisessa todellisuudessa itse elät, joten olen pelkkänä korvana ja kuuntelen. Kerro pelaamisesi vaikuttimista, arvoista, arkipäivän rutiineistasi. Mistä sait kipinän? Mikä motivoi sinua jatkamaan? Mitä sinulle tarkoittaa "huippu"? Mikä on menestyksen mittari? Haluatko, että Suomi arvostaisi jalkapalloilua enemmän? Haluatko, että maajoukkueemme olisi vahvempi?

Kuten sanoin, minulle jalkapalloilun arvomaailma näyttäytyy Suomessa kahtiajakautuneena. Olisi ehkä helpompi etsiä siltoja jakautuneiden leirien välille, jos voisi ymmärtää paremmin, mitä jalkapalloperhe todellisuudessa haluaa.
JayAi

Poissa Poissa


Vastaus #3526 : 23.10.2016 klo 12:05:08

Sä olet kyllä erikoinen jankuttaja. Aluksi sä väität, että julkista rahaa ei oikeastaan tule futiksen puolelle ja kun mä numeroilla näytän, että tulee, tempaiset jonkun vitun Tampereen monitoimihallin pintaan. Kai se nyt on sanomattakin selvää, että moiset hallit ovat korruptiivisia rakennelmia, mutta ei niillä ole sen enempää tekemistä sen kanssa, että ainakin stadissa
- kaupunki maksaa 45 % seurojen treenivuoroista
- kaupunki ja valtio yhdessä lainalla ja avustuksella jo rakennusvaiheessa kustantavat 65 % seuran kenttä- tai hallihankkeesta
- ylläpitovaiheessa stadi maksaa kaikenlaista, mm. 50 % kentän maapohjan vuokrasta (tietty itselleen, mutta asioitten on syytä mennä by the book)

Jos ei jo pelkästään näillä tuilla saa seuratoimintaa taloudellisesti pyörimään, kandee katsoa peiliin ja miettiä, mikä siinä ideassa on vikana.

Jostain syystä näyttää siltä, että sinä ja monet muut haluavat maahan valtion kontrolloimaa liikunta- ja urheiluapparaattia. Minä en sitä halua, vaan pikemminkin kansalaisyhteiskunnan eli seuratoiminnan vahvistamista. Joskus 70-l puolivälistä 80-luvun alkupuolelle Suomessa tehtiin politiikkaa, jossa kansalaisyhteiskunnan tehtäviä siirrettiin valtiolle, mitä esimerkiksi Ruotsissa ei koskaan tehty. Se oli virhe ja minusta nykyisen henkisen ilmapiirin aikana virhe voitaisiin korjata, mutta se edellyttää omaa aktiivisuutta eikä ruikuttamista.

Samaa mieltä pitkälti, mutta niin kauan kun valtio/kaupungit hallitsevat asioita, niin kyllähän tietyillä alueilla toiminta on jalkapallon kannalta suorastaan surkeaa. Tuossa viitattiin vaikka Tampereeseen, niin onhan tilanne surullinen kun kaupungissa ei ole yhtään täysikokoista jalkapalloahallia. Yksi messukäytössä oleva halli löytyy. Kaupungissa kuitenkin jalkapalloseuroja on monia ja yksi niistä Suomen suurin, eikä muutama pienempikään kovin pieniä ole.

Eikä tämä nyt ole ainoa. Turussa, joka on kuitenkin paljon enemmän jalkapallokaupunki, ei taida olla yhtään täysikokoista hallia kaupungilta. Yksi vajaa ja sitten yksi yksityisen halli. Pk-seudulla siis tilanne on varmaan ihan ok, mutta koko maassa aika surkea.

Se että pitäisikö kaupungin/valtion tukea enemmän on sitten toinen keskustelu, mutta niin kauan kun suurin osa liikuntapaikoista tulee näiden kautta, niin olisihan se hienoa että olosuhteet olisivat edes kohtalaiset ympäri Suomea, eikä vain pk-seudulla.
nozick

Poissa Poissa


Vastaus #3527 : 23.10.2016 klo 12:18:24

Turussa, joka on kuitenkin paljon enemmän jalkapallokaupunki, ei taida olla yhtään täysikokoista hallia kaupungilta. Yksi vajaa ja sitten yksi yksityisen halli.
Turku toki on ilmasto-olosuhteiden puolesta Suomen paras jalkapallokaupunki. Turkulaiset osaa varmaan kommentoida tarkemmin, mutta kuvittelen ulkotekonurmien olevan pelikuntoisia lähes ympäri vuoden.
Lenko

Poissa Poissa


Vastaus #3528 : 23.10.2016 klo 14:32:33

...tavoitetta (Suomi eurooppalaiseksi jalkapallomaaksi) ei voi saavuttaa ilman 100% panostusta.

Mitähän tämä tarkoittaa? Urheilijan 100% panostusta. Joukkueen 100% panostusta? Seuran 100% panostusta? Palloliiton 100% panostusta? Yhteiskunnan 100% panostusta? Mikä sitten olisi yhteiskunnan 100% panostus? Se, että koulut ja sairaalat lakkautetaan ja kaikki varat panostetaan jalkapalloon? Lopulta tuo 100% panostus on aika ympäripyöreä heitto. Ihan yhtä ympäripyöreä on fraasi eurooppalainen jalkapallomaa. Suomi on Euroopassa, Suomi on maa. Suomessa pelataan jalkapalloa. Suomi on siis eurooppalainen jalkapallomaa. Tavoite on jo saavutettu. Koska tavoite ei voi väitteen mukaan toteutua ilman 100% panostusta, on tuo 100% panostus jossain vaiheessa jo toteututunut.

Tähän voi todeta, että ei muuta kuin kääritään hihat ja aletaan hommiin.
Thalian

Paikalla Paikalla


Vastaus #3529 : 23.10.2016 klo 15:24:25

Kerro pelaamisesi vaikuttimista, arvoista, arkipäivän rutiineistasi. Mistä sait kipinän? Mikä motivoi sinua jatkamaan?

Mää tykkään pelata futista ja vaikka oonkin tämmöinen keski-ikäinen möhömaha, niin pallon potkiminen on kivaa. En minä tiedä, mistä kipinä alunperin syttyi, mutta niin vain yhä tulee käytyä potkimassa. Toki tässä vaiheessa elämää käyn potkimassa pääosin siksi, että liikunnan harrastaminen on ns. pakollista oman terveyden takia, mutta potkin palloa mieluummin kuin käyn vaikkapa juoksemassa.

Lainaus
Mitä sinulle tarkoittaa "huippu"? Mikä on menestyksen mittari?

Futiksessa huippupelaajat löytyvät suurelta osin top4 liigojen parhaista joukkueista. Menestyksen mittarit ovat toki mestaruudet ja vastaavat, mutta junnutuotannossa mittaristo on huomattavat paljon monimutkaisempi ja menestyskin määritellään usein eri tavalla.

Lainaus
Haluatko, että Suomi arvostaisi jalkapalloilua enemmän? Haluatko, että maajoukkueemme olisi vahvempi?

Kyllä, kyllä.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #3530 : 24.10.2016 klo 10:48:05

Lopulta tuo 100% panostus on aika ympäripyöreä heitto. Ihan yhtä ympäripyöreä on fraasi eurooppalainen jalkapallomaa.

Tarkoituksena oli korostaa, että niukkojen resurssien vallitessa ei ole järkevää ripotella resurssia sinne tänne. Nykypäivänä näin ei vain voi toimia - jos haluaa kehittyä ja menestyä. Tämä koskee yksilöitä (urheilijoita), mutta myös yhteisöjä ja yrityksiä, jotka joutuvat rajallisten resurssien vuoksi pohtimaan, mitkä toiminnot kannattavat ja mitkä eivät. (Kuinka moni urheilija muuten pelaa kesällä Veikkausliigaa ja talvella jääkiekon SM-liigaa?)

Itse viittasin tässä Palloliittoon, joka on melkoisen suoraan antanut ymmärtää, että tärkeintä on "jalkapalloa kaikille"-periaate. (Eli itse asiassa eräänlainen tulkinta "kaikki pelaa"-ajattelusta.) Huolena on, että sen sijaan, että Palloliitto suuntaisi resurssinsa ja tukensa suomalaisen huippujalkapalloilun kehittämiseksi, se profiloituu eräänlaiseksi hyväntekeväisyysjärjestöksi, joka kylvää vähiä varojaan ympäri Suomea, että ns. "pihtiputaan mummokin" saisi harrastaa. Hyväntekeväisyysjärjestöt sopivat huonosti yhteen sanan tulosvastuu kanssa - ja ilman tulosvastuuta suomalainen jalkapalloilu ei kehity.

Käsitteellä "eurooppalainen jalkapallomaa" puolestaan tarkoitan maata, jossa jalkapalloilu on seuratuin ja arvostetuin urheilulaji (yleisön ja median kiinnostuksessa ja huomiossa mitattuna) - siis vastaavassa asemassa kuin jääkiekko Suomessa tällä hetkellä. Toki tämän voisi yleistää käyttämällä yksinkertaisesti sanaa "jalkapallomaa", mutta lisäsin tuohon sanan "eurooppalainen", koska halusin korostaa Suomea osana Eurooppaa.

Tähän voi todeta, että ei muuta kuin kääritään hihat ja aletaan hommiin.

Kyllä kyllä! Itselleni on tosin syntynyt sellainen kuva, että hihat on kääritty ja hommiin ryhdytty jo vuosia sitten, kun luotiin 2020-tavoitteet, perustettiin Sami Hyypiä Akatemia jne.jne. Sitten vain tapahtui jotakin dramaattista, joka pyyhki unholaan sekä tavoitteet että (orastavat?) tulokset. Nyt vaikuttaa siltä, että olemme jälleen lähtöpisteessä ja ehkä jopa palanneet parikymmentä vuotta taaksepäin kehityksessä.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #3531 : 24.10.2016 klo 10:59:46

Mää tykkään pelata futista ja vaikka oonkin tämmöinen keski-ikäinen möhömaha, niin pallon potkiminen on kivaa. En minä tiedä, mistä kipinä alunperin syttyi, mutta niin vain yhä tulee käytyä potkimassa. Toki tässä vaiheessa elämää käyn potkimassa pääosin siksi, että liikunnan harrastaminen on ns. pakollista oman terveyden takia, mutta potkin palloa mieluummin kuin käyn vaikkapa juoksemassa.

Ja miten ihmeessä tuo sinun pelaamisesi vaikeutuisi, jos Palloliitto päättäisikin suunnata resurssinsa nuoriin lupaaviin junioreihin ja edistää heidän polkuaan ammattilaisiksi?

Menestyksen mittarit ovat toki mestaruudet ja vastaavat, mutta junnutuotannossa mittaristo on huomattavat paljon monimutkaisempi ja menestyskin määritellään usein eri tavalla.

Ei tämä silti mitään rakettitiedettä ole. Itse asiassa mittarit ovat hyvinkin yksinkertaisia. Aivan riittävän hyviä mittareita suomalaisen juniorituotannon tasolle ovat mm. arvokisapaikat ja nuorten pelaajien sijoittuminen eurooppalaisiin joukkueisiin, heidän siellä saamansa luotto ja tekemänsä maalit.

Kyllä, kyllä.

Tulkitsen tämän niin, että sinäkin tahdot Suomen maajoukkueille menestystä ja olet iloinen, kun jalkapalloilusta tulee Suomessa ykköslaji.
Lenko

Poissa Poissa


Vastaus #3532 : 24.10.2016 klo 15:36:09

Kiitos selvennyksestä. Olen vahvasti eri mieltä tuosta 100% panostamisesta huippujalkapalloiluun. Ihan omasta näkökulmastani ajateltuna tämä olisi tarkoittanut sitä, että kumpikaan pojistani ei olisi voinut harrastaa jalkapalloa. Kumpikaan ei kuulu ikäluokkansa kärkeen, vaikka ovatkin aktiivisia harjoittelijoita, liikunnallisesti normaalin lahjakkaita (esim. hiihtoa ja juoksua koulujenvälisissä jne.) ja innostuneita lajista. He olisivat karsiutuneet ensimmäisessä kilpajoukkueen karsintavaiheessa, toinen kahdeksan-, toinen kymmenenvuotiaana. Koska fokus olisi 100% huippu-urheilussa, ei heidän kaltaisiaan poikia pidettäisi mukana eikä heille tuhlattaisi vuoroja tai valmennusta. Tämän seurauksena taas minä en olisi koskaan palannut jalkapallon pariin. En kävisi otteluissa tai valmentaisi. En olisi ostanut kirjoja tai pelipaitoja, tilannut lehtiä. En edes katsoisi televisiosta. Intohimoni olisi suuntautunut johonkin muuhun. Aikani ja rahani menisivät jonnekin, johon olisin lapsineni ollut tervetullut.

Ei sota yhtä miestä eikä jalkapallo yhtä isää ja paria keskinkertaista pelaajaa kaipaa, mutta en usko, että olisin ainoa. Tuon "panostetaan vain huippujalkapalloon" kompastus on siinä, että sillä tavalla Suomeen ei koskaan synny jalkapallokulttuuria, johon suurmaiden menestys nojaa. Ei kyse ole vain siitä, että maajoukkue tai jokunen pelaaja menestyy maailmalla. Kyse on siitä, että laji tunnetaan omaksi. Tätä tunnetta ei synny ilman jotain muutakin sidettä peliin kuin televisiolähetykset maajoukkueen tappioista. Tuon lajikulttuurin synnyssä äärimmäisen tärkeässä osassa ovat huippujalkapalloilun lisäksi alasarjat, juniorijalkapalloilun puujalkaosasto ja harrastejalkapallo. Ilman niitä ei ole lajikulttuuria eikä tule koskaan olemaankaan.

Toinen ongelma ajatuksessa on se, että lajin fokusoituminen vain huippuihin tarkoittaisi sitä, että yhteiskunnan tukea tulisi pienentää merkittävästi. Ainakaan minä (kuvitteellisena) lajitaustattomana päättäjänä en sulattaisi sitä, että yhden lajin tukirahat olisivat toista lajia merkittävästi suurempia. Nyt merkittävä osa rahoituksesta käsittääkseni tulee juuri suuren harrastajamäärän vuoksi. Punakynän käyttöä helpottaisi myös se, että molemmat poikani olisivat tulleet jo lapsina pudotetuiksi lajin parista lahjattomina pois. Pelkästään huippujalkapalloon panostamalla ja kuvittelemalla, että yhteiskunnan tuki siitä huolimatta säilyy, jalkapalloväki ampuisi itseään jalkaan. Huippujalkapallon rahoituksen tulisi tulla yksityiseltä sektorilta ja lajin omasta toiminnasta, ei yhteiskunnalta. Yksityisen rahan hankkimista ja jalkapalloa liiketoimintana taas ei ole nytkään kukaan kieltänyt, kunhan se vain ei ole "normaalia markkinointirahaa". Se vaan ei ole Suomessa oikein ottanut onnistuakseen, eikä maailmallakaan ihan joka käänteessä.

JJK nousi juuri hetki sitten Veikkausliigaan, lähes kokonaan keskisuomalaislähtöisellä joukkueella, jossa valtaosa pelaajista oli vieläpä seuran omia kasvatteja. Tuntui niin sanotusti vitun hyvältä. Muutaman viimekauden voitot ja tappiot ovat tuntuneet paljon suuremmilta kuin taannoinen Veikkausliigapronssi tai sen kauden pelit ylipäätään. Voin olla paska valmentaja. Voi olla, että poikani ovat paskoja pelaajia. Silti se, mistä suomalainen huippujalkapallo joskus ponnistaa on jalkapallokulttuuri, jota me olemme osa. Jos kiteytän, se on se hetki, kun seuran oma kasvatti, silloinen edustuksen pelaaja, opetti treeneissä tuota paskaa junnupelaajaa, miten voi pelata itsensä irti puolustajasta ja karata maalintekoon. Sillä hetkellä ei ollut mitään tekemistä huippujalkapalloon panostamisen kanssa. Silti siinä hetkessä kiteytyi kaikki se, mitä huippujalkapalloon Suomessa pitkällä tähtäimellä vaaditaan. Ilman laajoja harrastajajoukkoja, aladivarifutista ja huipputason alle jäävää juniorityötä aika moni suomalainen käskisi Palloliiton tunkea huippujalkapallon niin syvälle perseeseen, ettei se koskaan enää näe päivänvaloa. Sen sijaan, että laajat harrastajajoukot nähdään resurssisyöppönä rasitteena, joka estää 100% panostamisen huippujalkapalloon, tulisi miettiä, miten nämä tahot paremmin löytävät toisensa ja synnyttävät sitä paljon puhuttua jalkapallokulttuuria.

Lyhyesti siis yhteenvetona: huippujalkapalloa ei voida ikinä rakentaa yksinomaan yhteiskunnan tuen varaan. Yhteiskunnan tuella toimiva Palloliitto ei siten voi ikinä sijoittaa 100% panostusta huippujalkapalloon. Tarvittavan rahoituksen tulee pääosin tulla sponsorointina yksityiseltä sektorilta tai tuloina jalkapallon omasta toiminnasta. Sponsorointia tai katsojia ei tule ilman jotakuta, joka sponsoroi ja tulee katsomaan pelejä. Sponsoroijat ja katsojat ovat niitä, jotka tuntevat jalkapallon omaksi lajikseen.
« Viimeksi muokattu: 24.10.2016 klo 15:43:35 kirjoittanut Lenko »
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #3533 : 24.10.2016 klo 16:03:51

Lyhyesti siis yhteenvetona: huippujalkapalloa ei voida ikinä rakentaa yksinomaan yhteiskunnan tuen varaan. Yhteiskunnan tuella toimiva Palloliitto ei siten voi ikinä sijoittaa 100% panostusta huippujalkapalloon. Tarvittavan rahoituksen tulee pääosin tulla sponsorointina yksityiseltä sektorilta tai tuloina jalkapallon omasta toiminnasta.

Minunkin mielestäni on tärkeää, että jalkapalloa voi ja saa harrastaa sillä tasolla, joka motivoi ja tyydyttää parhaiten. On tärkeää, että harrastajilla on valmentajia, jotka ymmärtävät peliä ja osaavat juurruttaa jalkapallon kulttuurista ulottuvuutta tuleviin sukupolviin.

Mutta kolikolla on toinenkin puolensa. Tuo, mitä kirjoitit, näyttäytyy itselleni niin, että jalkapallo ymmärretään (vain) sellaisten ihmisten asiaksi, jotka harrastavat jalkapalloa, eli vähän kuin sisäpiirin asiaksi. Siitä välittyy sellainen ajatus, että jos et harrasta jalkapalloa, olet piirien ulkopuolella jne. Jos piiri taas on liian pieni, jalkapalloilusta ei tule koskaan koko kansan juttua. Ehkä Palloliitto myöntää tämän. Ok, ratkaistaan siten, että tehdään jalkapallosta jokaisen harrastus. Mutta vaikea nähdä, että tämäkään toimisi. Ei meistä jokainen koskaan tule harrastamaan jalkapalloa. En minäkään lähtisi pelaamaan. Ikinä. Siitä pitävät huolen ihan fyysiset ominaisuudetkin. Ja myönnettäköön, että koulun liikuntatunneillakin on oma osuutensa asiaan noin asenteellisesti.

Koko kansan juttu jalkapalloilusta tulee vain, jos maajoukkue alkaa saavuttaa muutakin kuin tappioita ja iänikuisia karsiutumisia arvokisoista. Sen lisäksi tarvitaan tietenkin paljon muutakin, kuten onnistunutta markkinointia, kivenkovaa seuratyötä ja "me"-henkeä, jonka menestysresepti varmaan sisältää noita aineksia, joista kirjoitit. Mutta nuo sinun peräänkuuluttamasi jutut eivät mielestäni ole Palloliiton tehtäväkenttää, vaan seurojen. Seuroissa on otettava se vastuu, että jokainen saa harrastaa jalkapalloa omalla tasollaan. Seuroista täytyy löytyä ammattilaisputket ja riittävä kannustin esimerkiksi junioriakatemiaan. Palloliitosta taas täytyy löytyä johtajuus ja tuki seuroille, että ne voivat menestyä tehtävässään.

Ei kaikki Palloliiton puuhastelu toki ole täyttä potaskaa. Tuo miljoonan sijoitus valmennusosaamiseen on ihan tervetullut veto. Nyt vain jää nähtäväksi, miten se kantaa hedelmää. Miljoona euroa on paljon rahaa, mutta jaettuna 100000 lisenssipelaajalle tasan se on vain kymppi per nokka. Sillä ei saa käytännössä mitään.

Ja mitä yhteiskuntaan tulee, niin ehkä valtiovaltakin voisi vähän miettiä tuota avustustenjaon periaatetta. Jos tuijotetaan pelkkiä harrastajamääriä, niin vedetään vessanpytystä alas yksi tärkeä yhteiskunnan osa-alue: huippu-urheilu. Huippu-urheilulla on kuitenkin tunnetusti myös harrastajamääriä kasvattava vaikutus ja sitä kautta voidaan sitten saavuttaa tuo toki tavoittelemisen arvoinen kansanterveydellinen hyöty.
Thalian

Paikalla Paikalla


Vastaus #3534 : 24.10.2016 klo 19:13:02

Ja miten ihmeessä tuo sinun pelaamisesi vaikeutuisi, jos Palloliitto päättäisikin suunnata resurssinsa nuoriin lupaaviin junioreihin ja edistää heidän polkuaan ammattilaisiksi?

Liitto tai piiri ei enää järjestäisi minulle sarjaa, ei hankkisi pelivuoroja eikä hommaisi peleihin tuomareita. Kyllä mää näkisin, että tuo vaikeuttaisi mun pelaamista ihan helvetisti.

Lainaus
Ei tämä silti mitään rakettitiedettä ole. Itse asiassa mittarit ovat hyvinkin yksinkertaisia. Aivan riittävän hyviä mittareita suomalaisen juniorituotannon tasolle ovat mm. arvokisapaikat ja nuorten pelaajien sijoittuminen eurooppalaisiin joukkueisiin, heidän siellä saamansa luotto ja tekemänsä maalit.

Näissä mittareissa on se ongelma, että ne toimivat parhaassakin tapauksessa 10v viiveellä. Mulla on sellainen olo, että tuo viive on ihan liian pitkä, ja että tarvitaan mittareita, jotka mittaavat onnistumisia paljon lyhyemmällä aikajänteellä. Nytkin liiton nykyjohto on ollut jotain 4v hommissa ja heitä ollaan heittämässä ulos, kun onnistumisia ei ole näyttää. 10v on siis aivan liian pitkä aikajänne mittareille.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #3535 : 25.10.2016 klo 10:32:31

Liitto tai piiri ei enää järjestäisi minulle sarjaa, ei hankkisi pelivuoroja eikä hommaisi peleihin tuomareita. Kyllä mää näkisin, että tuo vaikeuttaisi mun pelaamista ihan helvetisti.

Jos liitto tai piiri ei sitä tekisi, voisiko löytyä joku muu taho näitä asioita organisoimaan? (Ymmärsin aiemmasta kirjoituksestasi, että olet jo varttuneempi jalkapalloilija, jolle pelaaminen tapahtuu nykyisin lähinnä "just for fun"-periaatteella.) Jotkut kaupungit ja kunnat organisoivat puulaakisarjoja yms. Kai kysymys on ensi sijaisesti siitä, että paikkakunnalta löytyy innostusta ja aktiivista talkooväkeä näitä toteuttamaan.

Näissä mittareissa on se ongelma, että ne toimivat parhaassakin tapauksessa 10v viiveellä. Mulla on sellainen olo, että tuo viive on ihan liian pitkä, ja että tarvitaan mittareita, jotka mittaavat onnistumisia paljon lyhyemmällä aikajänteellä. Nytkin liiton nykyjohto on ollut jotain 4v hommissa ja heitä ollaan heittämässä ulos, kun onnistumisia ei ole näyttää. 10v on siis aivan liian pitkä aikajänne mittareille.

Jokainen ymmärtää, että tässä on kysymys pitkäjänteisestä kehitystyöstä. Mutta Palloliittohan on omalla toiminnallaan osoittanut, että se poukkoilee lähestymistavasta toiseen. Esim. tuo 2020-visio haudattiin hiljaisuudessa kai neljän vuoden jälkeen. Nykyinen toimintastrategia on selvästi muuttunut noista päivistä ja sen missio "jalkapalloa jokaiselle" on varsin etäällä tavoitteista, joissa kansainvälinen menestys näkyy kirkkaana tulevaisuudessa.

E: Ja vielä on syytä muistaa, että suomalaisella jalkapalloilulla on ollut aikaa monta kertaa 10 vuotta kehittyä. Jos menestystä olisi todella haluttu, se olisi jo saavutettu. Muut lajit (mm. jääkiekko, koripallo ja lentopallo) ovat käyttäneet etsikkoaikansa paremmin.
« Viimeksi muokattu: 25.10.2016 klo 10:34:34 kirjoittanut drone »
ZZlatan

Poissa Poissa


Vastaus #3536 : 25.10.2016 klo 11:45:36

Tämä linki ei liity suoraan juniorifutikseen, mutta edustustasoon kylläkin eli sinne, minne jokaisen junnun toivoisi tavoittelevan.

Ansiokas teksti, joka toivottavasti antaa perspektiiviä siitä, miten suomalaista futista organisoidaan ja millaisella antaumuksella pyöritetään ihan sen huipputason tuntumassa.

http://futisforum2.org/index.php?topic=188943.275
Lenko

Poissa Poissa


Vastaus #3537 : 25.10.2016 klo 13:14:41

Mutta kolikolla on toinenkin puolensa. Tuo, mitä kirjoitit, näyttäytyy itselleni niin, että jalkapallo ymmärretään (vain) sellaisten ihmisten asiaksi, jotka harrastavat jalkapalloa, eli vähän kuin sisäpiirin asiaksi. Siitä välittyy sellainen ajatus, että jos et harrasta jalkapalloa, olet piirien ulkopuolella jne. Jos piiri taas on liian pieni, jalkapalloilusta ei tule koskaan koko kansan juttua. Ehkä Palloliitto myöntää tämän. Ok, ratkaistaan siten, että tehdään jalkapallosta jokaisen harrastus. Mutta vaikea nähdä, että tämäkään toimisi. Ei meistä jokainen koskaan tule harrastamaan jalkapalloa. En minäkään lähtisi pelaamaan. Ikinä. Siitä pitävät huolen ihan fyysiset ominaisuudetkin. Ja myönnettäköön, että koulun liikuntatunneillakin on oma osuutensa asiaan noin asenteellisesti.

Koko kansan juttu jalkapalloilusta tulee vain, jos maajoukkue alkaa saavuttaa muutakin kuin tappioita ja iänikuisia karsiutumisia arvokisoista. Sen lisäksi tarvitaan tietenkin paljon muutakin, kuten onnistunutta markkinointia, kivenkovaa seuratyötä ja "me"-henkeä, jonka menestysresepti varmaan sisältää noita aineksia, joista kirjoitit.

Olen hyvin myönteinen kilpa- ja huippu-urheilulle. Ymmärrän kolikon kaksi puolta. Vastaukseni oli dronen esittämään 100% panostukseen huippu-urheiluun, jonka väittäisin kääntyvän nopeasti itseään vastaan. En usko, että huippu-urheilua voi olla jalkapallossa olemassa ilman laajaa harrastajapohjaa. En myöskään usko, että laajaa harrastajapohjaa voi olla olemassa ilman huippu-urheilua.

Mutta nuo sinun peräänkuuluttamasi jutut eivät mielestäni ole Palloliiton tehtäväkenttää, vaan seurojen. Seuroissa on otettava se vastuu, että jokainen saa harrastaa jalkapalloa omalla tasollaan. Seuroista täytyy löytyä ammattilaisputket ja riittävä kannustin esimerkiksi junioriakatemiaan. Palloliitosta taas täytyy löytyä johtajuus ja tuki seuroille, että ne voivat menestyä tehtävässään.

Palloliitto ohjaa seurojen toimintaa. Jos Palloliitto lähtisi ajamaan 100% panostusta huippu-urheiluun, näin seurat pääosin toimisivat. Muu toiminta aktiivisesti tapettaisiin tai muuten vain kuolisi. Jos Palloliitto lähtisi ajamaan todella outoja Kaikki Pelaa -sääntöjä, joissa ei ole tilaa tai halua huippu-urheilulle, pääosa seuroista näin toimisi ja kilpaurheilu kuolisi tai ainakin kituisi pahasti. Ai juu, niinhän kävikin. Kyseessä on nimenomaan Palloliiton tehtäväkenttä. Älä aliarvioi Palloliiton ohjausvaltaa ja -vastuuta.

Ei kaikki Palloliiton puuhastelu toki ole täyttä potaskaa. Tuo miljoonan sijoitus valmennusosaamiseen on ihan tervetullut veto. Nyt vain jää nähtäväksi, miten se kantaa hedelmää. Miljoona euroa on paljon rahaa, mutta jaettuna 100000 lisenssipelaajalle tasan se on vain kymppi per nokka. Sillä ei saa käytännössä mitään.

Miljoona euroa valmennuksen kehittämiseen on paljon rahaa. Suomalaisen jalkapallon piirissä se on ihan helvetin paljon rahaa. Mielenkiintoista tosiaan nähdä, miten se käytetään. Huonosti käytettynä ääriesimerkkinä huippu-urheiluun 100% panostamalla se voisi mennä vaikkapa siihen, että palkataan maajoukkuelle vuodeksi huippuvalmentaja. Silloinhan olisi panostettu nimenomaan parhaisiin ja karsittu kaikki ylimääräinen harrastelija- ja junioripainolasti pois.

Jos minulla olisi tuo ylimääräinen miljoona euroa, lähtisin rakentamaan keskeisten seurojen verkostoa, jossa asetetaan vaatimustaso valmennukselle, harjoitusedellytyksille, kilpa- ja haastajajoukkuetoiminnalle, alueelliselle yhteistyölle, jne. Vaatimusten täyttyminen olisi edellytyksenä tuen saamiselle ja tuki keskittyisi nimenomaan siihen, että kentälle saadaan riittävä määrä sitoutuneita valmentajia, riittävän usein, riittävän hyvissä olosuhteissa ja riittävän isolle pelaajajoukolle. Jotain tällaista on (kai) olemassakin, mutta en riittävän hyvin tuonne tuota puolta seuratoiminnasta, jotta osaisin enempää asiaa arvioida.

Ja mitä yhteiskuntaan tulee, niin ehkä valtiovaltakin voisi vähän miettiä tuota avustustenjaon periaatetta. Jos tuijotetaan pelkkiä harrastajamääriä, niin vedetään vessanpytystä alas yksi tärkeä yhteiskunnan osa-alue: huippu-urheilu. Huippu-urheilulla on kuitenkin tunnetusti myös harrastajamääriä kasvattava vaikutus ja sitä kautta voidaan sitten saavuttaa tuo toki tavoittelemisen arvoinen kansanterveydellinen hyöty.

"Yhteiskunta" jakaa rahaa huippu-urheiluun, ei ainoastaan isoille harrastajamäärille: http://www.sport.fi/huippu-urheilu/urheilijat/urheilija-apurahat . Joukkuelajien rahat menevät ymmärtääkseni lajiliittojen ja seurojen kautta, joten se kolikon kahden puoliskon välillä tasapainottelu jää Palloliiton ja seurojen tehtäväksi. 100% panostusta ei voida laittaa kumpaankaan.

Jos Palloliitto, ja sitä kautta ohjattuna myös seurat, panostaisivat 100% huippu-urheiluun, ei huippu-urheilun harrastajamääriä kasvattavaa vaikutusta olisi, koska ei oikein olisi mahdollisuutta harrastaa.

Minusta kyse ei edes ole siitä, etteikö kilpaurheilu saisi tarpeeksi resursseja ja sen vuoksi ei menestyttäisi. Ennemminkin vääristymä on (ainakin täällä päin) toiseen suuntaan. Isosta harrastajajoukosta karsitaan liian aikaisin liian pieniä ryhmiä "huippuja" joille annetaan kaikki mahdolliset resurssit jopa siinä määrin, että suuri osa potentiaalisista huipuista jää kehityksestä ulos jo ennen kuin alkaa kunnolla kehittyä. Se jatkuvasti kutistuva ryhmä "huippuja" ei kuitenkaan kriittisessä vaiheessa b-junnusta ylöspäin enää ole riittävän laaja eikä treenaa riittävän tasokkaasti, jotta sieltä nousisi maailman kilpailluimman lajin keskitasolle, tai jopa sen keskitason yli, kuin satunnaisesti yksittäisiä pelaajia.

Käytän nyt taas esimerkkinä tätä omaa pikkukaupunkiani, joka muodostaa noin 200 000 asukkaan talousalueen. Seudulla on tasan yksi seura, joka tarjoaa tasokasta kilpatason toimintaa. Tuon seuran kilpajoukkueet ovat junioreissa noin 15 pelaajan kokoisia. Lopuilla riittävän tasokas ja tavoitteellinen harjoittelu ei koskaan edes ala. Ikävä kyllä tämäkään seura ei pysty tai osaa kehittää edes niitä valikoituja pelaajia huippuunsa saakka. Toisessa ketjussa esitin vertailuna HJK:n b-akatemiajoukkueen ja Oulun Kärppien b-junioreiden treenimäärät. Kärppien ohjattu treenimäärä esimerkkiviikolla oli 22 tuntia 15 minuuttia. HJK:lla jäätiin noin 10:en. Ero on todella iso. Meillä päin luvut pyörivät noissa HJK:n lukemissa. Kärpillä B-ikäisten edustusjoukkueessa on 29 pelaajaa. Omasta kotikaupungistani tuskin edes löytyisi tuota määrää pelaajia, jotka olisivat valmiita jalkapallossa sitoutumaan vastaavaan huippu-urheilun vaatimaan harjoitteluun.

Kyse ei ole siitä, etteikö tuo 20+ tuntimäärän järjestämiseen olisi resursseja. Kyse on ensinnäkin siitä, ettei osata tai haluta ja toiseksi siitä, ettei siinä iässä, kun hommaan pitäisi oikeasti panostaa, enää ole riittävää määrää pelaajia, jotka olisivat valmiita sitoutumaan. Heidät kun karsittiin "huippujen" tieltä jo ala-asteiässä.
« Viimeksi muokattu: 25.10.2016 klo 13:29:53 kirjoittanut Lenko »
Thalian

Paikalla Paikalla


Vastaus #3538 : 25.10.2016 klo 13:15:52

Jos liitto tai piiri ei sitä tekisi, voisiko löytyä joku muu taho näitä asioita organisoimaan? (Ymmärsin aiemmasta kirjoituksestasi, että olet jo varttuneempi jalkapalloilija, jolle pelaaminen tapahtuu nykyisin lähinnä "just for fun"-periaatteella.) Jotkut kaupungit ja kunnat organisoivat puulaakisarjoja yms. Kai kysymys on ensi sijaisesti siitä, että paikkakunnalta löytyy innostusta ja aktiivista talkooväkeä näitä toteuttamaan.

Eli olet siis sitä mieltä, että Liiton ja piirien ei pitäisi tehdä mitään mun pelaamisen eteen ja että mun pitäisi itse järjestää itselleni pelit? Kyllähän tuo nyt vaikeuttaa mun pelaamista aivan helvetisti ja en todellakaan jaksa erikseen vielä alkaa järjestämään jotain sarjaa. Pelkästään joukkueen rakentaminen on aivan tarpeeksi työlästä puuhaa. Yllätytkö, jos sanon, että mielipiteesi tässä kohtaan on sellainen, jota en voi missään olosuhteissa tukea? Kai ymmärrät, että tuo periaatteesi, jossa sysätään osa pelaajista toiminnan ulkopuolelle, tekee käytännössä sen, että Liitolle jossain vaiheessa tulee kilpailija. Sitähän tässä kaivataankin, että suomalainen futis hajoaa toisiaan vastaan kinasteleviin pikkuliittoihin.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #3539 : 25.10.2016 klo 14:02:37

Vastaukseni oli dronen esittämään 100% panostukseen huippu-urheiluun, jonka väittäisin kääntyvän nopeasti itseään vastaan.

Minun puolestani tämä "100%" jankkaus voidaan jo jättää. Kirjoitin aikaisemmin, että se oli enemmän kuvaannollinen kuin mustavalkoinen ilmaisu. Ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa.

Jos minulla olisi tuo ylimääräinen miljoona euroa, lähtisin rakentamaan keskeisten seurojen verkostoa, jossa asetetaan vaatimustaso valmennukselle, harjoitusedellytyksille, kilpa- ja haastajajoukkuetoiminnalle, alueelliselle yhteistyölle, jne. Vaatimusten täyttyminen olisi edellytyksenä tuen saamiselle ja tuki keskittyisi nimenomaan siihen, että kentälle saadaan riittävä määrä sitoutuneita valmentajia, riittävän usein, riittävän hyvissä olosuhteissa ja riittävän isolle pelaajajoukolle.

Jotenkin näin ajattelen sitä itsekin. Puet hyvin sanoiksi.

Kyse ei ole siitä, etteikö tuo 20+ tuntimäärän järjestämiseen olisi resursseja. Kyse on ensinnäkin siitä, ettei osata tai haluta ja toiseksi siitä, ettei siinä iässä, kun hommaan pitäisi oikeasti panostaa, enää ole riittävää määrää pelaajia, jotka olisivat valmiita sitoutumaan. Heidät kun karsittiin "huippujen" tieltä jo ala-asteiässä.

Tämä on ongelma puettuna sellaiseen muotoon, että minäkin sen ymmärrän. Siinä on kaksi asiaa, jotka varmasti ovat ihan oikeita ongelmia suomalaisessa jalkapalloilussa. 1) Ei osata tai haluta. 2) Karsittiin "huippujen" tieltä liian varhain eli toisin sanoen herää jatkokysymys miten "huippu" määriteltiin, miten "huippu" tunnistettiin jne. Eli tämä toinenkin ongelma periaatteessa kulminoituu osaamisen ja tahtomisen puutteeseen eli kohtaan yksi.

Eli lopultakin ajattelemme näistä asioista pitkälti samoin. Olisi järjestelmällisesti lähdettävä kohdentamaan (niukkoja) resursseja sellaisiin seuroihin, joilla on korkein tahtotila ja parhaat edellytykset kehittyä seuroina ja kehittää pelaajia. Sinne täytyy saada paras osaaminen. On tärkeää, että jokainen halukas saa harrastaa, mutta harrastajamäärä ei ole eikä voi olla menestyksen tärkein mittari.
« Viimeksi muokattu: 25.10.2016 klo 14:09:07 kirjoittanut drone »
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #3540 : 25.10.2016 klo 14:07:46

Yllätytkö, jos sanon, että mielipiteesi tässä kohtaan on sellainen, jota en voi missään olosuhteissa tukea?

En ylläty. Jokaisella on oma realisminsa jossa hän elää ja oma näkemyksensä. Ja hyvä niin.

Sitähän tässä kaivataankin, että suomalainen futis hajoaa toisiaan vastaan kinasteleviin pikkuliittoihin.

Vaikuttaa siltä, ettei tässä ole hyviä vaihtoehtoja. Joku osapuoli kärsii, toimittiinpa miten tahansa. Täytyisi löytää sellainen vaihtoehto, jossa voittaja olisi suomalainen jalkapalloilu. Viimeiset 100 vuotta on mennyt kinastellessa ja tahtotilaa etsittäessä. Samalla ohitse ovat menneet maajoukkueiden suorituksissa monet pikkumaat ja Suomi on jämähtänyt jalkapallokääpiöiden joukkoon. Voiko siis enää juuri huonommin mennä?
Thalian

Paikalla Paikalla


Vastaus #3541 : 25.10.2016 klo 14:36:14

En ylläty. Jokaisella on oma realisminsa jossa hän elää ja oma näkemyksensä. Ja hyvä niin.

Joo, niin tuntuu. Sun näkemys asiasta on melko kammottava.

Lainaus
Vaikuttaa siltä, ettei tässä ole hyviä vaihtoehtoja. Joku osapuoli kärsii, toimittiinpa miten tahansa. Täytyisi löytää sellainen vaihtoehto, jossa voittaja olisi suomalainen jalkapalloilu. Viimeiset 100 vuotta on mennyt kinastellessa ja tahtotilaa etsittäessä. Samalla ohitse ovat menneet maajoukkueiden suorituksissa monet pikkumaat ja Suomi on jämähtänyt jalkapallokääpiöiden joukkoon. Voiko siis enää juuri huonommin mennä?

Oon aika varma, että jos menet tuonne kentänlaidalle kyselemään, että meneekö suomifutiksella huonommin kuin koskaan, niin kovin moni junnu, isä tai äiti ei ole kanssasi samaa mieltä. Monissa suhteissa meillä menee paremmin kuin koskaan. Sinä vain määrittelet tuon menestyksen pelkästään menestyksen kautta. Monet muut tekevät tuon määrittelyn eri tavalla.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #3542 : 25.10.2016 klo 14:53:15

Sun näkemys asiasta on melko kammottava.

Millä tavoin kammottava?

Oon aika varma, että jos menet tuonne kentänlaidalle kyselemään, että meneekö suomifutiksella huonommin kuin koskaan, niin kovin moni junnu, isä tai äiti ei ole kanssasi samaa mieltä.

Yleistää ei voi. Jonkun mielestä menee paremmin, toisen mielestä menee umpisurkeasti. Aika paljon on niitäkin, jotka empivät kantaansa. Melko hyvin pitänee paikkansa vanha viisaus, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Myönnettävä on, että liikkeellä on sellaista sokeaa optimismia, joka päättelee että kun minulla on kaikki hyvin, silloin ovat kaikki asiat hyvin.
Thalian

Paikalla Paikalla


Vastaus #3543 : 25.10.2016 klo 14:59:33

Millä tavoin kammottava?

Haluat typistää jalkapallon pelaamisen vain pieneen, sinua miellyttävään osaan, ja jättää loput oman onnensa varaan. Minusta se on vain niin elitistinen näkemys, että se oikein kammottaa.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #3544 : 25.10.2016 klo 18:15:06

Haluat typistää jalkapallon pelaamisen vain pieneen, sinua miellyttävään osaan, ja jättää loput oman onnensa varaan. Minusta se on vain niin elitistinen näkemys, että se oikein kammottaa.

Vahinko, että koet noin. Haluan vain ja ainoastaan suomalaisen jalkapalloilun parasta.

Mitä tulee tuohon "menestys"-sanan määrittelyyn, niin edustan tässä ns. "tuularikansaa". Joten en ole yksin näkemykseni kanssa. Jos uutisissa sanotaan, että jalkapalloharrastajia on 150000, niin keskivertokansalainen (tilastollinen kummajainen), tolkun ihminen todennäköisesti sivuuttaa asian melko nopeasti toteamalla että ahaa, kiva juttu. Ja korkeintaan mielessä välähtää kysymys: Mutta mitä sitten? Tämäkin reaktio tosin jää useimmiten toteutumatta, koska media ei liiemmin pidä tapoinaan hehkuttaa jalkapalloilun (tai muunkaan urheilun) harrastajamäärien kasvua. (Mikä on sinänsä vahinko.) Median ja yleisön kiinnostus herää kunnolla vasta kun viheriöllä alkaa tulla tulosta. Asian ei tarvitsisi olla näin, mutta valitettavasti näin se vaan menee.

Tämä keskustelu on jo etääntynyt suomalaisen juniorivalmennuksen tarvitsemasta ryhtiliikkeestä, joten omasta puolestani ei enää lisättävää.
« Viimeksi muokattu: 25.10.2016 klo 18:17:32 kirjoittanut drone »
Thalian

Paikalla Paikalla


Vastaus #3545 : 25.10.2016 klo 20:00:33

Vahinko, että koet noin. Haluan vain ja ainoastaan suomalaisen jalkapalloilun parasta.
Tämä keskustelu on jo etääntynyt suomalaisen juniorivalmennuksen tarvitsemasta ryhtiliikkeestä, joten omasta puolestani ei enää lisättävää.

Sen verran vielä kommentoin, että sun määritelmä suomalaisen jalkapalloilun parhaalle on niin erilainen kuin monille meistä, jotka ihan oikeasti tekevät töitä kentillä, että yhteentörmäystä ei voida välttää. Tässä on vain se, että sinä, ja muut kaltaisesi, huutelette netissä vailla mitään oikeaa vaikutusmahdollisuutta eli teidän mielipiteenne ei tule kuulluksi ikinä päättävissä pöydissä kun taas me, jotka toimimme futiksen parissa, tulemme kuulluksi. Vähemmän yllättäen liitto siis menee enemmän sinne päin, mitä me haluamme ja vähemmän sinne päin, mitä te haluatte.
gv39

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tuomarit sekä kyläjoukkueet


Vastaus #3546 : 25.10.2016 klo 20:19:49

Parin viime sivun keskustelu osoittaa taas vaikka kuinka monennen kerran tässä ja siinä toisessa sisarketjussa, että tämä juniorivalmennuksen ns. kriisin ratkaisu vaatisi kahden eri osan ratkaisemista.

Huippufutis on asia erikseen ja ei-ammattimainen futis erikseen.

Normaali futis:
Minun näkökulmani on ei-ammattimainen futis. Itse miellän, että se peräänkuulutettu jalkapallokulttuuri lähtee kylän, kaupungin, kaupunginosan omasta joukkueesta ja kentästä. Tuosta joukosta enemmän tai vähemmän pätevät valmentajat kouluttavat suuret futismassat ja osa sitten lähtee parempiin joukkueisiin kasvamaan korkoa ja palaa parempina pelaajina kotiin ja osa näistä pärjää isolla kylälläkin. "Kyläfutiksen" ongelma usein on, mistä valmentajat, hyvät valmentajat on jo luksusta. Kentät on jo saatu moneen paikkaan eli olosuhteet on siltä kannalta kunnossa.

Huippufutis:
Huippufutis on asia erikseen. Kilpailuhenkiset vanhemmat vievät superjunnunsa alta 10-vuotiaina kilpajengeihin ja akatemioihin ja osa sitten tulee rinkeihin myöhemmin kyläjengien tähtinä.

En todellakaan tiedä huippufutiksesta, mutta sivusta näyttää, että huippukilpajoukkueet vievät pätevät valmentajat, rahalliset resurssit, parhaat halli- ja kenttäajat. On ammattivalmentajia, piirijoukkueita, maajoukkueita ja nyt SH-keskusta timanteille. Sinänsä on tietysti luonnollista, että parhaat ja motivoituneimmat valmentajat haluavat kouluttaa parhaita junnuja.

Eli kyllä se on ihan itse ryssitty, jos juniorituotanto onkin sitten paskaa. Ei se sillä parane, että vietäisiin kylägenreltä vielä enemmän resursseja, jos tuota nyt ollaan vaadittukkaan.

Summa summarum:
Vähän kärjistystä edellinen, mutta kaksi eri tautia ja varmaan eri lääkkeet tarvitaan.

Kannattaa kuunnella Ylen puheelta Sihvonen et Lindgren Marianne Miettisen jakso ja eilinen Veikkausliiga 2016-urheiluilta. Kuuntelin ne käytännössä peräkkäin, ja tännekin ketjuun voi niistä poimia ajatuksia. Mieleen jäi, että kehitystä on tullut, mutta niin on tullut ulkomaillakin, ja varsinkin naisfutiksessa kehitys pysähtyy kun tytöt kasvavat aikuisiksi ja urheilulukio loppuu ja tulee uusi elämäntilanne. Voi vetää piuhoja 100% panostukseen....

Kaihlamo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jalkapallo


Vastaus #3547 : 25.10.2016 klo 21:10:01

Mitkä rahalliset resurssit kilpajoukkueet/seurat vievät? Vanhempien kukkarosta tuo pääosin rahoitetaan tällä hetkellä. Tämä ongelma pitäisi ratkaista liittovetoisesti ja jotenkin niin, että toimintaa ei ainakaan enää vähennetä vaan mahdollistettaisiin vieläkin laadukkaampi toiminta ja täysin riippumatta vanhempien kukkaron paksuudesta. Laadukasta harrastejalkapalloa voidaan sen sijaan aivan hyvin toteuttaa ilman Palloliiton tukia niin, että osallistujat maksavat itse toiminnasta aiheutuvat kulut.

Mutta niin kauan kuin piirihallituksissa ja liittovaltuustoissa istuu pääosin pienten harrasteseurojen ja pahimmassa tapauksessa aikuisten harrasteseurojen edustajia niin yllättäen yritetään panostuksia jakaa koko kenttäväelle. Vähän kuullut huhuja, että tähän malliin olisi tulossa täysmuutos ja erikseen profiloituvat ns. laatuseurat alkaisivat saamaan nykyistä huomattavasti suuremmat osuudet liiton jakamista resursseista. Itse esitin heti kysymyksen mallia esitelleelle Palloliiton työntekijälle siitä, että onko muka mitään mahdollisuuksia Alajan Palloliitossa saada läpi mallia jossa hyötyjät on pääosin Alajaa vastustavia seuroja. Sain vastauksen, jonka viesti kiteytettynä oli,  että malli runtataan läpi vaikka väkisin.
Thalian

Paikalla Paikalla


Vastaus #3548 : 25.10.2016 klo 21:30:54

Mutta niin kauan kuin piirihallituksissa ja liittovaltuustoissa istuu pääosin pienten harrasteseurojen ja pahimmassa tapauksessa aikuisten harrasteseurojen edustajia niin yllättäen yritetään panostuksia jakaa koko kenttäväelle.

Huoli pois, meikän paikka mennee suurella todennäkäisyydellä tän muutoksen mukana, kun piirihallitukset lakkaavat.

Lainaus
Vähän kuullut huhuja, että tähän malliin olisi tulossa täysmuutos ja erikseen profiloituvat ns. laatuseurat alkaisivat saamaan nykyistä huomattavasti suuremmat osuudet liiton jakamista resursseista.

Valmiita malleja ei ole olemassa (tai niitä ei ainakaan ole minulle uskallettu näyttää), mutta tulevaisuudessa suurempi osa rahoista on tarkoitus jakaa laatujärjestelmässä mukana oleville seuroille. Tulevaisuus sitten näyttää, että mitä tämä käytännössä tarkoittaa.
nozick

Poissa Poissa


Vastaus #3549 : 25.10.2016 klo 22:02:59

Suomalainen jalkapallokenttä on tosiaan yltiödemokraattinen sillä tapaa, että Sexypöxyt ja Helsingin Jalkapalloklubi ovat virallisesti täsmälleen yhtä tärkeitä toimijoita ja heillä on suomalaisen jalkapallon kehittämisessä yhtä paljon sananvaltaa. Ymmärtääkseni nykyisen puheenjohtajan asema on nimenomaan perustettu "kentän" vahvalle tuelle ja tässä yhteydessä kenttä on nimenomaan kaikki ympäri Suomen sijaitsevat pikkuseurat.

Senpä vuoksi Palloliiton resurssit kylvetään nykyisen johdon toimesta melko lailla tasan koko jalkapallokenttään. Huippujalkapalloilijoiden (=nuorten tai aikuisten maajoukkuetoiminta) kehittäminen on sen sijaan keskittynyt hyvinkin voimakkaasti aivan muutamaan seuraan. Tämän näkee esim. siitä, että maajoukkuetoiminnan perusteella maksetut kasvattajarahat menevät erittäin keskittyneesti ihan muutamalle seuralle (HJK, Honka, TPS, ...). Resurssien jakamisessa tai suomalaisen jalkapalloilun suunnan näyttämisessä näillä seuroilla ei tietääkseni juurikaan sananvaltaa sen sijaan ole. Seuratoiminnan pyörittämistä ajatellen kasvattajarahakorvaukset ovat valitettavasti niin pieniä, että seurojen talouden paikkaajiksi näistä rahoista ei ole.
 
Sivuja: 1 ... 141 [142] 143
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines