Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[mtontola]

Englannissa ovat monet sitä mieltä, että tarvitsevat myös ryhtiliikettä. Tähän liittyen, BBC radio 5 lähettää ohjelman "Perfect 10".

Tuolta linkistä voi kuunnella vajaan viikon ajan tai ladata talteen ja kuunnella myöhemmin. Löytyy myös Scouting for goals, jossa yleisemmin pelaajien skouttauksesta:

http://www.bbc.co.uk/podcasts/series/5lspecials

[Makoun]

Tuolta linkistä voi kuunnella vajaan viikon ajan tai ladata talteen ja kuunnella myöhemmin. Löytyy myös Scouting for goals, jossa yleisemmin pelaajien skouttauksesta:

http://www.bbc.co.uk/podcasts/series/5lspecials

Saisikohan näitä enää mistään? Nopealla googletuksella en ainakaan löytäny. Ei ole vähään aikaan tullut luettua tätä foorumia, niin mennyt aivan ohi tämä. Varsinkin nuo pelaajien skouttausmenetelmät kiinnostaisi erittäin paljon.

[mtontola]

Saisikohan näitä enää mistään? Nopealla googletuksella en ainakaan löytäny. Ei ole vähään aikaan tullut luettua tätä foorumia, niin mennyt aivan ohi tämä. Varsinkin nuo pelaajien skouttausmenetelmät kiinnostaisi erittäin paljon.

Vastaan tähän kun on suora kysymys aiheeseen jonka itse olen tuonut esille, vaikka olen antanut itselleni ennakkosensuurina ff2-bänniä toistaiseksi kun on kuppi nurin erinäisistä syistä ja ei tee mieli katua sanomisiaan.

Noi bbc:n podcastit pitäisi jäädä bbc:n sivustoille, mutta en myöskään itse niitä onnistunut löytämään nyt haettuani. Tämä ei tarkoita etteikö ne siellä mahdollisesti olisi. Mulla on kuitenkin toi skouttaus-podcast tietokoneelle ladattuna, jos joku kertoo miten sen saa liitettyä tähän, niin voin hyvin sen tehdä.

[Claudi0]

Löytyvät ne vielä BBC:n sivuilta:
Perfect 10: http://www.bbc.co.uk/podcasts/series/5lspecials#playepisode6
Scouting for goals: http://www.bbc.co.uk/podcasts/series/5lspecials#playepisode8

[drone]

Alla on lainaus Palloliiton Uudenmaan piirin sivuilta.
Valistakaahan viisaammat ja kokeneemmat, mitä tästä pitäisi ajatella.

Maallikon silmiin tämä näyttää siltä, että päälliköitä riittää niin että toimistotilasta tulee varmasti pulaa, mutta viheriöt ammottavat tyhjyyttään (valmentajat).
Viestinnässä ja markkinoinnissa on vain neljä henkeä. Ei siis ihme, ettei tieto kulje...

************************************************************************************************
Uudenmaan piirin jalkapalloseuroissa toimii tällä hetkellä 79 päätoimista työntekijää. Vähintään yksi päätoiminen löytyy 30 seurasta.

Nousua verrattuna vuoteen 2009 on 12 työntekijää ja viisi uutta työllistävää seuraa. Päätoimisuuden lisääntyminen on tärkeä tekijä suomalaisen jalkapallon kehittymisessä. Tulevaisuuden suunta näyttää olevan edelleen ylöspäin ja uusia työpaikkoja jalkapallon pariin syntyy jatkuvasti.

Haasteita tulevaisuudessa ovat osaamsen varmistaminen ja tukeminen sekä seurajohtamisen kehittyminen organisaation kasvun mukana. Päätoimisen työntekijän toimenkuvat ja resurssit tehdä työtään seuran valitsemalla tavalla ovat tärkeitä tekijöitä panostuksen onnistumisen kannalta.

Eri tehtävissä toimivien toimenkuvat nyt:
- toiminnanjohtaja 10 kpl
- viestintä ja markkinointi 4 kpl
- valmennus- ja junioripäällikkö 40 kpl
- valmentaja 8 kpl
- toimistotyöntekijä 12 kpl
- muu tehtävä 5 kpl

[fingerström]

Alla on lainaus Palloliiton Uudenmaan piirin sivuilta.
Valistakaahan viisaammat ja kokeneemmat, mitä tästä pitäisi ajatella.

Maallikon silmiin tämä näyttää siltä, että päälliköitä riittää niin että toimistotilasta tulee varmasti pulaa, mutta viheriöt ammottavat tyhjyyttään (valmentajat).
Viestinnässä ja markkinoinnissa on vain neljä henkeä. Ei siis ihme, ettei tieto kulje...

************************************************************************************************
Uudenmaan piirin jalkapalloseuroissa toimii tällä hetkellä 79 päätoimista työntekijää. Vähintään yksi päätoiminen löytyy 30 seurasta.

Nousua verrattuna vuoteen 2009 on 12 työntekijää ja viisi uutta työllistävää seuraa. Päätoimisuuden lisääntyminen on tärkeä tekijä suomalaisen jalkapallon kehittymisessä. Tulevaisuuden suunta näyttää olevan edelleen ylöspäin ja uusia työpaikkoja jalkapallon pariin syntyy jatkuvasti.

Haasteita tulevaisuudessa ovat osaamsen varmistaminen ja tukeminen sekä seurajohtamisen kehittyminen organisaation kasvun mukana. Päätoimisen työntekijän toimenkuvat ja resurssit tehdä työtään seuran valitsemalla tavalla ovat tärkeitä tekijöitä panostuksen onnistumisen kannalta.

Eri tehtävissä toimivien toimenkuvat nyt:
- toiminnanjohtaja 10 kpl
- viestintä ja markkinointi 4 kpl
- valmennus- ja junioripäällikkö 40 kpl
- valmentaja 8 kpl
- toimistotyöntekijä 12 kpl
- muu tehtävä 5 kpl

Paria vahvinta seuraa lukuunottamatta luulisin, että sä voit vapaasti yhdistää toisaalta toiminnanjohtajan, viestinnän plus markkinoinnin ja toimistotyöntekijän duunit, jolloin niitä on 26 ja toisaalta valmennuspäällikön ja valmantajan duunit jolloin niitä on 48.

Mä lähtisin siitä, että kaikkein kipeimmin seura tarvitsee toimisto- ja varastotilaa lähelle harjoittelupaikkoja. Ensimmäinen työntekijä (joko palkallinen tai palkaton) on tämän toimiston ja varaston ylläpitäjä. Seuraava on sitten valmennuspäällikkö, joka hoitaa kaikkien junnujoukkueiden byrokratian, seuran linjan pitämisen valmennustyössä, valmentajien värväämisen ja treenivuorot sekä varusteet ja luvat/lisenssit yhdessä toimistohenkilön kanssa ja myös itse osallistuu valmentamiseen. "Hoitaa" ei tarkoita sitä, että hän näppäilisi jokaisen puhelinnumeron, mutta kylläkin sitä, että hän tarpeen vaatiessa kovinkin ottein pitää huolta siitä, että joukkueet pysyvät ruodussa ja niille riittää valmentajia, jotka ovat seuran värväämiä ja hoitaa myös tsempin liikuntavirastojen ja piirien kanssa.

Siitä sitten eteenpäin.

PS EDIT: Muokataan sen verran, että kakkosvaihe voisi olla ehkä maksaa tälle toimistoyleisjantuselle liksaa, niin, että tämä kykenee myös pitämään huolta teknisestä byrokratiasta kuten papereiden lähettämisestä, hakuaikatauluista jne. Mutta ei niin, että hän joutuisi hohtimien ja rautakangen kanssa kaivamaan tietoa ja duunaan itse hakemuksia vaan siinä vaiheessa on vastuu sitten ns. sisältötoimijoiden.

Lisätään vielä,että esmes meidän kohdalla puhutaan vielä unelmasta...Päivätöitä tehdään sen takia, että voidaan hoitaa hommat ja varastona on olohuone. Mutta toi on mun mielesätäni se lähtökohta. Ammattivalmentajan palkkaamisesta ei oo hevon helvetin hyötyä, jos firma ei pysty pyörittämään rutiineja. Ja siinäkin tapauksessa kysyntää saattaa olla ihan perkeleesti, joten nootti "sellaiset pois junnutoiminnasta" ei oo relevantti, koska silloin ne lapset eivät mene mihinkään. Piste ja MOT.

[Jortsukka]

Niin hyvä muistaa että jos ei ole joku hoitamassa isoissa seuroissa ns. toimistotehtäviä, niin silloin ne todennäköisesti taas kaatuu sitten Nuoriso-/Valmennuspäällikköjen niskaan. Se on sitten taas pois niiden muulta työltä. Tästä surullista elävää esimerkkiä yhdestä Suomen suurimmasta seurasta, jossa ei siis ole yhtään päätoimistaja työntekijää ja ei taida olla osa-aikaisiakaan enää kohta yhtään.

[Keijo K. Kojootti]

sinimusta turkulainen seura?

[hauman]

Niin tasoryhmät on siitä hyviä, että pystytään myös hoitamaan nuoretsuomet, kaikkipelaat ja puolenpelitakuut niin että niiden lahjakkaimpien ja innokkaimpien kehittymistä ei uhrata siinä samassa. Itse - näin jälkiviisaana - olisin aloittanut tasoryhmät jo aiemmin kuin vasta tällä kaudella (P2003), sen verran loistavasti on kaikki mennyt sen suhteen ja pojat ovat kehittyneet kaikilla rintamilla. Tokihan meidänkään tasoryhmät eivät todellakaan vielä takaa sitä, että vastustajat olisi riittävän tasokkaita kaikissa peleissä. Iso osa peleistä on ollut liian helppoja kaikille ryhmille. Mutta aika hyvin olen saanut pojille iskostettua sellaisen ajattelumallin kevään aikana, että miksi voittaa joku 10-0 jos voi voittaa 20-0.

Tasoryhmät ok, mutta millä ehdoilla. Kuinka lukkoonlyötyjä tasoryhmät oikeasti ovat ? Huomioiko tasoryhmä ajattelu eri aikaan kasvavat ja kehittyvät lapset ja nuoret ? Mahtuuko aikaisin perustettuihin tasoryhmiin uusia myöhemmin kehittyneitä pelaajia, kuinka lukkoonlyötyjä/muurattuja ryhmäjäjaot ovat ? Huomioiko tasoryhmäajattelu kahta lajia harrastavat lapset ja
nuoret ? Mahtuuko aikaisin perustettuihin jalkapallon tasoryhmiin talvella jääkiekkoa harrastavia, jotka eivä pysty osallistumaan jalkapallon lajiharjoitteluun 5 kertaa viikossa ?

Mikä muuten on forumlaisten mielestä sopiva ikä lajivalinnan tekemiseen...Jotenkin tuntuu, että nykyisin valmentajat vaativat lajivalinnan teon jo 10-11 vuotiaana. Kuitenkin kaikki tiedämme,
että on hyviä esimerkkejä kahden lajin parissa olleista, jotka ovat tehneet lajivalinnan vasta 14-15 vuotiaana. Myöhäisestä lajivalinnasta huolimatta menestyneet kohtuulllisen hyvin- esim
tapaukset Selänne ja Litmanen.

Tähän samaan aiheeseen liittyen, nykyisin on tryoutteja jalkapallossa jo 10 - 11 vuotiaille...Onko tuossa oikeasti mitään järkeä. Pystyykö jo 10 vuotiaista erottelemaan lahjakkuuden ja lahjattomat ? Pikkusen menee jo yli...

[BrDead]

Tasoryhmät ok, mutta millä ehdoilla. Kuinka lukkoonlyötyjä tasoryhmät oikeasti ovat ? Huomioiko tasoryhmä ajattelu eri aikaan kasvavat ja kehittyvät lapset ja nuoret ? Mahtuuko aikaisin perustettuihin tasoryhmiin uusia myöhemmin kehittyneitä pelaajia, kuinka lukkoonlyötyjä/muurattuja ryhmäjäjaot ovat ? Huomioiko tasoryhmäajattelu kahta lajia harrastavat lapset ja
nuoret ? Mahtuuko aikaisin perustettuihin jalkapallon tasoryhmiin talvella jääkiekkoa harrastavia, jotka eivä pysty osallistumaan jalkapallon lajiharjoitteluun 5 kertaa viikossa ?

Mikä muuten on forumlaisten mielestä sopiva ikä lajivalinnan tekemiseen...Jotenkin tuntuu, että nykyisin valmentajat vaativat lajivalinnan teon jo 10-11 vuotiaana. Kuitenkin kaikki tiedämme,
että on hyviä esimerkkejä kahden lajin parissa olleista, jotka ovat tehneet lajivalinnan vasta 14-15 vuotiaana. Myöhäisestä lajivalinnasta huolimatta menestyneet kohtuulllisen hyvin- esim
tapaukset Selänne ja Litmanen.

Tähän samaan aiheeseen liittyen, nykyisin on tryoutteja jalkapallossa jo 10 - 11 vuotiaille...Onko tuossa oikeasti mitään järkeä. Pystyykö jo 10 vuotiaista erottelemaan lahjakkuuden ja lahjattomat ? Pikkusen menee jo yli...

No siihen suuntaan toiminta on menossa ihan jokaisessa joukkuelajissa, että kovin monen lajin harrastaminen täysipainoisesti on aika vaikeata. Kyllä se päälaji olisi hyvä valita jossain vaiheessa, vaikka muita sitten harrastelisikin. Sen harrastelunkaan ei tarvitse välttämättä tapahtua seurassa ohjatusti.

Ja kyllähän tasoryhmien idea on juuri siinä, että ne ei ole mitään kiveenhakattuja ja liikettä näiden välillä pitäisi tapahtua ihan jatkuvasti.

Ja jos pelaajamassa on sellainen, että pystytään ylläpitämään kolmea tasoryhmää, (joka lienee se tavoitetila ihan joka seurassa) niin kyllä sille alimmalle tasolle pitää pystyä ottamaan uusia lajia aiemmin harrastamattomiakin johonkin ikään asti mukaan ja jos kehittyy, niin eihän mikään estä siirtymistä seuraavalle tasolle. Toki mitä myöhemmin aloittaa, niin sitä enemmän töitä se vaatii, että pääsee muiden kelkkaan.

Isoin ongelma monessa seurassa onkin riittämätön apuvalmentajien määrä. Sen ikäluokan vastuuvalmentajan, jonka pitäisi (ehkä yhteistyössä valmennus- tai junioripäällikön kanssa) nuo tasoryhmäjaot tehdä ja ryhmien jatkuvaa arviointia harrastaa ei välttämättä ehdi sitä riittävästi tehdä, kun käytännön valmennustyö vie kaiken ajan. Apuvalmentajien krooninen puute vaikeuttaa myös pelaajarekrytointia kun ei ole riittävästi harjoitusten vetäjiä, jos/kun ikäluokassa halutaan lisätä joukkueiden ja harjoitusryhmien määrää.

Näiden kahden edellämainitun ongelman lopputuloksena on helposti se, että tasoryhmät jäävät liian stabiileiksi ja huonompi/huonoin tasoryhmä sulaa pois, kun heille ei vedetä tarpeeksi laadukkaita treenejä resurssipulan vuoksi ja kun näiden pelaajien harjoitusmotivaatio on jo valmiiksi alhaisempi kuin tasokkaamman/tasokkaampien ryhmien.

Ei tasoryhmien aikainen tekeminen ole mikään ongelma, kunhan varmistetaan vain, että kaikki ryhmät saavat riittävän laadukasta valmennusta. Ryhmien erot tulisikin olla määrissä ja harjoitustehoissa. Toki tasokkaammalle ja oppimisvalmiimmalle ryhmälle voi vetää myös "vaikeampia" harjoituksia nuorempana, Siis sellaisia, jotka vaativat parempaa pelikäsitystä. Esimerkiksi avaavat pelin taktisia elementtejä enemmän. Niinkuin pelin avaamisen vaihtoehdot, pallottomana liikkuminen, joukkueena liikkuminen kentällä, tyhjän tilan käyttäminen kentällä, paitsioansat, erikoistilannepelaaminen, vapaapotkun antaminen nopeana jne.

Jalkapallovalmennus on sitten Litmasen ja Selänteen junnuvuosien mennyt aika helvetisti eteenpäin niin meillä kuin muuallakin, kuten myös olosuhteet. Ei siihen aikaan jalkapallon ympärivuotiseen harjoitteluun hallissa ollut mahdollisuutta juuri muualla kuin Lahdessa.

He ovat lajiensa huipulla vain siksi, että sattuivat saamaan junnuna laadukasta valmennusta ja sen lisäksi heitä kiinnosti omalla ajalla treenaaminen vielä paljon enemmän kuin joukkuekavereitansa.

[fingerström]

... niin kyllä sille alimmalle tasolle pitää pystyä ottamaan uusia lajia aiemmin harrastamattomiakin johonkin ikään asti mukaan...

Mikä sun mielestäsi on se ikä, jolloin ei enää saa ruveta harrastamaan, sillä sitähän tämä rajaus tarkoittaa. Palloliitollahan on monopoli myös harrastepalloilussa.

Näiden kahden edellämainitun ongelman lopputuloksena on helposti se, että tasoryhmät jäävät liian stabiileiksi ja huonompi/huonoin tasoryhmä sulaa pois, kun heille ei vedetä tarpeeksi laadukkaita treenejä resurssipulan vuoksi ja kun näiden pelaajien harjoitusmotivaatio on jo valmiiksi alhaisempi kuin tasokkaamman/tasokkaampien ryhmien.

Vuotoa tapahtuu molemmista päistä eli ns. edareista, koska parhaat (korostan parhaat) lopettavat stressaantuneina ja rupusakista, koska he huomaavat, että ovat vain maksujen maksajia. Näin jäljelle jää ns. keskinkertainen aines, joka surffaa myllyn läpi, koska eivät oikeastaan paljoa välitä. Tämä huomio pohjautuu keskusteluihin ja mm. siihen tosiasiaan, että dropout -ikä laskee koko ajan ja tämä ilmiö on uusi.

BTW: Miksei muuten laskisi: monissa ns. tuloshakuisissa seuroissa aloitetaan myllyn läpikäynti 4 - ja jopa 3 -vuotiaina. Kun pitäisi siirtyä isoille kentille, ovat nämä tahkonneet ohjattua elämää jo kymmenen vuotta. Missä vaiheessa opitaan ajattelemaan tai haluamaan itse? Toki tiedän, että vapaan liikunnan puute tähän osin ajaa, mutta eikö olisi silloin syytä panostaa siihen vapaaseen liikuntaan? Itse olen sitä mieltä, että ohjattuun treenaamiseen kandee siirtyä aikaisintaan vasta kun on jo hivenen kokemusta toiminnasta joukossa eli siinä esikouluiässä. Kulttuurimaissa seuroihin mennään vasta 12-13 -vuotiaina, ehkä myöhemminkin ja syynsä siihenkin on.

Ei tasoryhmien aikainen tekeminen ole mikään ongelma, kunhan varmistetaan vain, että kaikki ryhmät saavat riittävän laadukasta valmennusta.

Jos kaikki ryhmät saavat riittävän laadukasta valmennusta, ei ole enää syytä puhua taso- vaan esmes peliryhmistä. Jos katsot esim. KäPa:n linjauksia, siellähän paalutetaan lasten tie: näistä tehdään huippuja, näistä voi tulla piirisarjapelaajia, näille tämä on vain harrastus, josta maksavat seuramaksut.

[drone]

Niin hyvä muistaa että jos ei ole joku hoitamassa isoissa seuroissa ns. toimistotehtäviä, niin silloin ne todennäköisesti taas kaatuu sitten Nuoriso-/Valmennuspäällikköjen niskaan. Se on sitten taas pois niiden muulta työltä. Tästä surullista elävää esimerkkiä yhdestä Suomen suurimmasta seurasta, jossa ei siis ole yhtään päätoimistaja työntekijää ja ei taida olla osa-aikaisiakaan enää kohta yhtään.

Katselipa tuota tilastoa minkälaisten silmälasien läpi tahansa, 79 kokopäivätoimista työntekijää koko Uudenmaan piirissä ei ole paljon ottaen huomioon, että esimerkiksi yksin Dinamo Zagrebissa on muistini mukaan 30 päätoimista junnuvalmentajaa. No, kaikkea ei tietenkään voi saada heti, mutta jos edes jokaiseen pääsarjatason seuraan saataisiin jokaiseen junnuikäluokkaan päätoiminen ammattivalmentaja, niin olisihan sekin sentään jotakin...

[joks11]

Kulttuurimaissa seuroihin mennään vasta 12-13 -vuotiaina, ehkä myöhemminkin ja syynsä siihenkin on.

Vitut.

[Kaihlamo]

Vitut.

Sama ja edelleen myös tuo myytti monilajisuuden kaikkivoipaisuudesta ihmetyttää... Ei missään muualla puhuta tälläisestä kuin täällä Pohjolan peränurkassa. Eikö jalkapalloharjoittelu voisi olla itsessään jo riittävän monipuolista harjoittelua myös täällä Suomessa, ettei tästä asiasta tarvitse enää ikinä nähdä yhtään kirjoitusta? Jalkapalloa oppii pelaamaan jalkapalloa pelaamalla eikä luistelemalla maila kädessä kumilätkän perässä. Kai sen nyt jo järkikin sanoo.

[janijee]

Mikä sun mielestäsi on se ikä, jolloin ei enää saa ruveta harrastamaan, sillä sitähän tämä rajaus tarkoittaa. Palloliitollahan on monopoli myös harrastepalloilussa.

Samaa ihmettelin, miksei harrastamista voi aloittaa vaikka 28- vuotiaana jossain kutosdivarissa

Vuotoa tapahtuu molemmista päistä eli ns. edareista, koska parhaat (korostan parhaat) lopettavat stressaantuneina ja rupusakista, koska he huomaavat, että ovat vain maksujen maksajia. Näin jäljelle jää ns. keskinkertainen aines, joka surffaa myllyn läpi, koska eivät oikeastaan paljoa välitä. Tämä huomio pohjautuu keskusteluihin ja mm. siihen tosiasiaan, että dropout -ikä laskee koko ajan ja tämä ilmiö on uusi.

Vuotoa ei edareista todellakaan tapahdu niin paljoa, että olisi kannattavaa jättää tasoryhmät tekemättä ajoissa sen takia. Tasoryhmät pitäisi saada kasaan viimeistään 8- vuotiaana. Mahdollisuuksien mukaan jopa vuoden tai pari aikaisemmin. Mitä aiemmin pääsee pelaamaan oman tasoisia pelejä, sitä paremmin pelaajat kehittyvät. Myös huonompien tai myöhemmin aloittaneiden pitää pelata toisiaan vastaan, koska 10-0 peleissä ei oikeastaan kehity kukaan.

BTW: Miksei muuten laskisi: monissa ns. tuloshakuisissa seuroissa aloitetaan myllyn läpikäynti 4 - ja jopa 3 -vuotiaina. Kun pitäisi siirtyä isoille kentille, ovat nämä tahkonneet ohjattua elämää jo kymmenen vuotta. Missä vaiheessa opitaan ajattelemaan tai haluamaan itse? Toki tiedän, että vapaan liikunnan puute tähän osin ajaa, mutta eikö olisi silloin syytä panostaa siihen vapaaseen liikuntaan? Itse olen sitä mieltä, että ohjattuun treenaamiseen kandee siirtyä aikaisintaan vasta kun on jo hivenen kokemusta toiminnasta joukossa eli siinä esikouluiässä.

Tottakai pitää päästä ohjattuun valmennukseen mahdollisimman nuorena. Pari vuotta leikkejä ja pelejä. Tämän jälkeen tasoryhmät, jotka treenaavat kolmisen kertaa viikossa. Tässä kohtaa valmentajalla on helvetin iso rooli motivoijana. Eli käytännössä valmentajan pitää saada iskostettua pelaajiensa päähän omalla ajalla harjoittelun merkitys, jos haluaa kehittyä ammattilaiseksi. Tai ehkä pienille pojille on helpompaa kertoa, ettei pysyminen tässä tasoryhmässäkään ole itsestäänselvyys, joten töitä kannattaa tehdä ja niitä on tehtävä.

Kulttuurimaissa seuroihin mennään vasta 12-13 -vuotiaina, ehkä myöhemminkin ja syynsä siihenkin on.

Täh

[Ricardo Leite]

Jalkapalloa oppii pelaamaan jalkapalloa pelaamalla eikä luistelemalla maila kädessä kumilätkän perässä. Kai sen nyt jo järkikin sanoo.

Tämä kehyksiin ja jokaisen jalkapalloihmisen huoneen seinälle. Ei monipuolisen harjoittelun tarvitse tarkoittaa sitä, että käydään vähe vemputtelemassa mijoonaa eri lajia kerran kutakin.

Ei sitä pientä jääkiekkohöntsäilyä talvella välttämättä tarvitse kieltää, mutta ei sillä kuitenkaan pelaajasta parempaa futaajaa tehdä.

[Pussikalja]

Pari asiaa tässä nykysuuntauksessa on vähän mieltä ahdistanut.

Ensimmäisenä..päätoimiset valmentajatko ratkaisu suomen jalkapalloon?

Oishan se hienoa, jos siihen rahoitus taivaasta tipahtaisi. Tosiasiassa päätoimiset ovat nostaneet lajin harrastemaksut 2-3 satasesta 2-3 tonniin, joka ei voi olla näkymättä pelaajien tasossa. Jalkapallosta on kovaa vauhtia tulossa eliitin laji. Nämä pikkujunnujen talentti/akatemia/edustus yms. ryhmät rahoitetaan osittain myös harrasteryhmien 1 treeni/viikko ryhmäläisten järkyttävillä toimintamaksuilla, joten suuren rahvaan jälkikasvu valitsee mieluummin säbän.

Toiseksi..Talenttiryhmien valinta 6-8 vuotiaina. Siitä on sivukaupalla spekuloitu ja vaikka "järki sanoo että jalkapallon oppii pelaamalla jalkapalloa", kertoo kokemus, että edustusjoukkueisiin päätyy pelaajat yli 50%:sti junnuista, joilla on monipuolinen urheilutausta ja lopullinen valinta lajista on tehty vasta C-B-junnuissa. Yleensä jalkapallo on kavereilla kuulunut toki lajivalikoimaan, mutta yleisurheilu, hiihto, muut pallopelit yms. ovat olleet vakavasti harrastettuina myös. Itse asiassa en tunne henkilökohtaisesti yhtäkään hyvää jalkapalloilijaa, joka ei olisi hyvä kaikissa pallopeleissä.

Nämä kaksi edellä mainittua asiaa(raha,junnuedarit), ovat olleet muodissa ainakin ikäluokista -85 eteenpäin ja tuloksia on jo mielestäni nähtävissä. Vaikka ns. henkilökohtainen taito on pelaajilla kehittynyt, on pelin tempo, pelaajien fyysinen kunto ja peliymmärrys laskenut.

Yhtenä selityksenä voi hyvinkin olla, että kun aina on pelattu "edarissa" on joukkue keskimäärin taitava, pelaajat tuntevat toisensa hyvin ja joukkue pärjää. Pelaajat eivät henkilökohtaisella tasolla joudu kannattelemaan joukkuetta, eivät joudu taistelemaan kaikkensa antaen jne., niinkuin normaalin harrastelijaryhmän parhaat joutuvat, jotta jengi pärjäisi. Ja ennenkaikkea, niinkuin ihan aikuisten oikeissa peleissä joutuu pelaajat tekemään.

Huomionarvoista on, että talenttijoukkueet näyttävät niin järettömän hyviltä, kun pelaajat ovat 11-12 v. Sitten kun ikäluokan näkee 14-15 vanhana, on puolet pojista lopettanut ja lopuilla tuntuu taidot ja järki kadonneen, kun ne tutut kaverit ovat viereltä poissa. Isot treenimäärät yhdessä ja tuttujen pelaajien toisten liikeiden tuntemus, eivät välttämättä kerro peliymmärryksestä, vaan tottumuksesta. Pelaajia pitäisi kierrättää eri pelipaikoilla, jos ei kerran muita lajeja saa harrastaa.

 Voi olla että pelaajat voidaan oikeasti TEHDÄ, niinkuin vallalla oleva suuntaus on! Itse joudun kyllä olemaan Fingerin linjoilla ja peräänkuuluttaisin monipuolisuuden, oman treenauksen ja laadukkaan halvan valmennuksen perään, jolloin juniorit ovat vielä "tuoreita" kun todellinen kova lajiharjoittelu aloitetaan. Ja se ikä ei ole 6v. vaan mieluummin 12-14v.

[Ricardo Leite]

Ensimmäisenä..päätoimiset valmentajatko ratkaisu suomen jalkapalloon?

Päätoimisuus ei ole se avainasia. Valmentajan kyvyt ovat. Kylmä fakta on kuitenkin se, etteivät kyvykkäät ihmiset kovin usein ole kiinnostuneita uhraamaan kaikkea vapaa-aikaansa valmentamiseen verkkaripalkalla ja siksi pikkujunnut tekevät tärkeimmän pohjatyönsä valitettavan usein surkean valmentajan ohjauksessa.

Toiseksi..Talenttiryhmien valinta 6-8 vuotiaina. Siitä on sivukaupalla spekuloitu ja vaikka "järki sanoo että jalkapallon oppii pelaamalla jalkapalloa", kertoo kokemus, että edustusjoukkueisiin päätyy pelaajat yli 50%:sti junnuista, joilla on monipuolinen urheilutausta ja lopullinen valinta lajista on tehty vasta C-B-junnuissa. Yleensä jalkapallo on kavereilla kuulunut toki lajivalikoimaan, mutta yleisurheilu, hiihto, muut pallopelit yms. ovat olleet vakavasti harrastettuina myös. Itse asiassa en tunne henkilökohtaisesti yhtäkään hyvää jalkapalloilijaa, joka ei olisi hyvä kaikissa pallopeleissä.

Nämä ovat niitä liikunnallisesti aktiivisia ja lahjakkaita yksilöitä, jotka ovat "ihan hyviä" vähemmilläkin lajin parissa vietetyillä tunnilla. Mutta voisivat olla ihan hyvän sijaan loistavia, mikäli tunteja olisi vietetty lajin parissa enemmän.

Voi olla että pelaajat voidaan oikeasti TEHDÄ, niinkuin vallalla oleva suuntaus on! Itse joudun kyllä olemaan Fingerin linjoilla ja peräänkuuluttaisin monipuolisuuden, oman treenauksen ja laadukkaan halvan valmennuksen perään, jolloin juniorit ovat vielä "tuoreita" kun todellinen kova lajiharjoittelu aloitetaan. Ja se ikä ei ole 6v. vaan mieluummin 12-14v.

Summana: halpa valmentaja on ihan yhtä hyvä kuin kalliskin, jos valmentaja vain on yhtä hyvä. Kuinka usein näin on? Itse tiedän, että olisin huomattavasti nykyistä parempi valmentaja, jos voisin tehdä töitä päätoimisena. Tiedän myös monta osaavaa valmentajaa, jotka ovat kokonaan poissa kuvioista, koska eivät tahdo luopua vapaa-ajastaan ilmaiseksi. Itse olen myös fingerströmin linjoilla: monipuolinen treenaus on hyvästä. Monipuolisesti voi treenata myös yhden lajin piirissä. Ja tuohon viimeiseen ikäkysymykseen sitten totaalinen eri.

[Keijo K. Kojootti]

Toiseksi..Talenttiryhmien valinta 6-8 vuotiaina. Siitä on sivukaupalla spekuloitu ja vaikka "järki sanoo että jalkapallon oppii pelaamalla jalkapalloa", kertoo kokemus, että edustusjoukkueisiin päätyy pelaajat yli 50%:sti junnuista, joilla on monipuolinen urheilutausta ja lopullinen valinta lajista on tehty vasta C-B-junnuissa. Yleensä jalkapallo on kavereilla kuulunut toki lajivalikoimaan, mutta yleisurheilu, hiihto, muut pallopelit yms. ovat olleet vakavasti harrastettuina myös. Itse asiassa en tunne henkilökohtaisesti yhtäkään hyvää jalkapalloilijaa, joka ei olisi hyvä kaikissa pallopeleissä.

Mitenhän tääkin pitää nyt rautalangasta vääntää... Tottakai montaa lajia harrastaneet ovat c- b-junnuiässä parempi kuin yksipuolisessa jalkapallo valmennuksessa kasvaneet. Perustaidot ja yleisliikkuvuus on varmasti paremmalla tasolla ja tällöin myös laijtaitojen omaksuminen on parempaa. Pointti onkin se että jalkapallovalmennus seuroissa on todella harvoin riittävän monipuolista lapsilla, ja siinä tullaan taas pätevien valmentajien puutteesee. IHANNE tilannehan olisikin jos pystyttäisiin tarjoamaan riittävän monipuolista treeniä lapsille jalkapalloharrastuksen puitteissa jo pienestä pitäen. tällöin ei tuhlattaisi kallisarvoista lajiharjoittelu aikaa vaikkapa kepin kanssa heilumiseen. ja jälleen täytyy myös muista mitä on oikeasti monipuolisuus. jos olet suunnistaja ja harrastat lisäksi kestävyysjuoksua ja maastohiihtoa niin tämä käsitetään suomessa usein monipuolisena harrastamisena.

Nämä kaksi edellä mainittua asiaa(raha,junnuedarit), ovat olleet muodissa ainakin ikäluokista -85 eteenpäin ja tuloksia on jo mielestäni nähtävissä. Vaikka ns. henkilökohtainen taito on pelaajilla kehittynyt, on pelin tempo, pelaajien fyysinen kunto ja peliymmärrys laskenut.

tätä en kyllä allekirjoittaisi. junnuedareiden ja tasoryhmien vika että pelaajien kunto, pelin tempo ja pelinymmärrys laskenut? siis mitä?

Yhtenä selityksenä voi hyvinkin olla, että kun aina on pelattu "edarissa" on joukkue keskimäärin taitava, pelaajat tuntevat toisensa hyvin ja joukkue pärjää. Pelaajat eivät henkilökohtaisella tasolla joudu kannattelemaan joukkuetta, eivät joudu taistelemaan kaikkensa antaen jne., niinkuin normaalin harrastelijaryhmän parhaat joutuvat, jotta jengi pärjäisi. Ja ennenkaikkea, niinkuin ihan aikuisten oikeissa peleissä joutuu pelaajat tekemään.

tästä myöskään en saanut kiinni. miksi edareissa ei muka joutuisi taistelemaan tai antamaan kaikkeansa ihan samalla tapaa kuin muissakin ryhmissä. jos vain pelataan oikean tasoisia pelejä oikea määrä.

Huomionarvoista on, että talenttijoukkueet näyttävät niin järettömän hyviltä, kun pelaajat ovat 11-12 v. Sitten kun ikäluokan näkee 14-15 vanhana, on puolet pojista lopettanut ja lopuilla tuntuu taidot ja järki kadonneen, kun ne tutut kaverit ovat viereltä poissa. Isot treenimäärät yhdessä ja tuttujen pelaajien toisten liikeiden tuntemus, eivät välttämättä kerro peliymmärryksestä, vaan tottumuksesta. Pelaajia pitäisi kierrättää eri pelipaikoilla, jos ei kerran muita lajeja saa harrastaa.

miten ihmeessä muiden lajien harrastaminen liittyy siihen, että eri pelipaikoilla pelaaminen tuo mukaan muka monipuolisuutta?

Voi olla että pelaajat voidaan oikeasti TEHDÄ, niinkuin vallalla oleva suuntaus on! Itse joudun kyllä olemaan Fingerin linjoilla ja peräänkuuluttaisin monipuolisuuden, oman treenauksen ja laadukkaan halvan valmennuksen perään, jolloin juniorit ovat vielä "tuoreita" kun todellinen kova lajiharjoittelu aloitetaan. Ja se ikä ei ole 6v. vaan mieluummin 12-14v.

laadukas halpa valmennus? nuo ei vaan sovi samaan lauseeseen. .

[Pussikalja]

Yritän lyhyesti vastata kysymyksiin.

1. Kunto. Peruskunto vaatii pitkäkestoista rasitusta. Hiihto, 6h luistelu koulupäivän jälkeen, 10h softaus pöpelikössä yms. poikien liikunta luovat pohjakunnon perusteet. Ohjattu jalkapallotreeni ei siihen pysty ja liian usein järjestettynä, se vielä katkaisee koulunjälkeisen vapaa-ajan.. Eli käytännössä pojat käy vaan treeneissä ja tekee läksyjä ja pelaa pleikkaa loppuajan. Tämä johtaa lopulta huonoihin urheilijoihin ja sitä kautta pelin temmon laskuun.

2. Vastuun kanto. Joukkuelajit ovat suosittuja koska tulos ei riipu vain itsestä, vaan myös kaverista. Huonossa joukkueessa pelaat "usean pelaajan edestä" kun taas hyvässä hoidat vain paikkasi. Eniten opit kun teet joukkueessa paljon itse. Aikuisena oikea sarjataso yksilölle on pelata joukkueessa, missä vähintään hoidat tonttisi tai mieluummin vielä tuotat lisäarvoa joukkueellesi. Yleensä yksilön tulee eroittua edukseen muusta joukkueesta, ennen kuin pärjää seuraavalla portaalla. Tämä ei talenteissa toteudu, vaan se "loistava" joukkue, on usein tasaista massaa.

3. Oppiaksesi ymmärtämään jalkapalloa/pallopelejä, olisi hyvä nähdä peliä eri pelipaikoista käsin. Et voi ymmärtää mikä ero on syötöllä suojatulle puolelle, verrattuna vastustajan puolelle, jos et keskikentälle pääse ikinä pelaamaan. Et voi hyökkääjänä oppia, mitkä juoksut ovat topparille helppoja ja mitkä vaikeita, jos et ikinä topparina pelaa. Pallopeleissä on samat lait ja paljon yksityiskohtia. Helposta syötöstä on parempi peliä jatkaa jne..Nämä oppii, kun paljon pelaa. Jos pelaa vähän tai aina samaa paikkaa, oppii vain vähän.

4. Jalkapallossa B-valmentaja tutkinto on usein minimivaatimus "päätoimiselle" valmentajalle. Missä helvetin työssä alle 20 päivän koulutus takaa pätevyyden. Hinta ei tosiaan takaa laatua. Onneksi suuri massa suhtautuu valmennukseen nuorisotyönä, ei ammattina.

[Ricardo Leite]

4. Jalkapallossa B-valmentaja tutkinto on usein minimivaatimus "päätoimiselle" valmentajalle. Missä helvetin työssä alle 20 päivän koulutus takaa pätevyyden. Hinta ei tosiaan takaa laatua. Onneksi suuri massa suhtautuu valmennukseen nuorisotyönä, ei ammattina.

Häh? Tuon lisenssin saaminen toki kestää vain muutaman päivän. Mutta itse olen ainakin opiskellut jalkapalloa kohtuullisen aktiivisesti noin 20 vuotta, mikä on kyllä aika paljon enemmän kuin mitä olen käyttänyt taloustieteen opiskeluun. Arvaa kummalla koulutuksella pääsee helpommin leivän syrjään kiinni?

[Jortsukka]

Nämä jotka arvostelevat Palloliiton koulutuksia ovat suurin osa niitä jotka eivät ole niitä käyneet tai eivät osaa ottaa niistä irti mitä niistä voi saada. Sama pätee siihen että valitetaan päätoimisista valmentajista. Jokainen voi miettiä kuinka paljon Barca tuottaisi noin laadukkaita pelaajia, jos Barcelonan junnujengejä vetäisi 1-2 isävalmentajaa per joukkue. Laatu varmaan paranisi, kuten täällä jotkut perustelevat.

Mitä tulee tuohon että vain fudista pelaamalla ei voisi tulla huippu-urheilijaksi. Kummasti nuo muissakin maissa tulevat. On valmentajan, hyvän(ja ammattitaitoisen, vaikka ei ammatikseen sitä voisikaan tehdä), tehtävä osata ohjata jalkapallojuniori omaehtoiseen harjoitteluun missä treeni tapahtuu itsenäisesti liikkuen. Ei se että keskittyy yhteen lajiin tarkoita että harjoittelu olisi vain yksipuolista, päinvastoin.

Itse ainakin nostan jokaiselle ammatikseen junioreita Suomessa valmentavalle valmentajalle hattua(olettaen että tekee sitä hyvin), koska kyllä täällä on paljon helpompiakin tapoja tehdä paljon parempaa hilloa. Silti jotkut oikeasti tahtovat panostaa siihen että voivat valmentaa nuoria.

[Yourworstnightmare]

Monipuolisesti voi treenata myös yhden lajin piirissä.

Ihan noin niinkuin suuremmalti ottamatta kantaa keskusteluun, niin millaista treenaamista on monipuolinen treenaaminen jalkapallossa? Mitä se pitää teidän mielestänne sisällään tarkemmin, jotta se on tosiaan tarpeeksi monipuolista?

[Ricardo Leite]

Sellaista mikä kehittää kaikkia niitä ominaisuuksia mitä jalkapallon pelaaminen tai yleensäkin pallopelit vaativat. Taito, taitavuus, koordinaatio, voima, kestävyys, räjähtävyys, liikkuvuus, pelikäsitys, you name it. Mutta kyllähän sinä sen taidat tietää... Hedelmällisempää olisi kysyä, että mitä sellaista muut lajit tarjoavat, mitä ei voida harjoitella jalkapallon kanssa?

[Ricardo Leite]

Useammassa keskustelussa olen sen maininnut, mutta mainitsenpa sen tässäkin: juoksutekniikka on sellainen asia minkä itse antaisin mielelläni jonkin toisen, kenties juuri sen juoksuvalmentajan, opettaa pelaajalleni. Optimaalista sellaista en takuulla osaa opettaa.