Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[NOPEAMUSTAMIES]

Taas täällä ollaan lahjakkuuksia etsimässä. https://www.youtube.com/watch?v=VfgmIEBZG3A

[KVilho]

Taas täällä ollaan lahjakkuuksia etsimässä. https://www.youtube.com/watch?v=VfgmIEBZG3A

Juuri saman videon linkkaamista miettinyt.

[petteri72]

Olisiko hedelmällisempää verrata niitä kahta 2-3 kertaa viikossa jalkapalloa treenaavaa junnua, joista ketjussa puhutaan. Toinen juoksee 1:18, toinen 1:42. Väität että tämän perusteella voit ennustaa ensimmäisen juoksevan aikuisena kovempaa?

Ehkä 98% todennäköisyydellä 9-vuotiaana nopeampi on nopeampi myös aikuisena kun on kyse noin valtavasta suorituskykyerosta 400 metrillä. Tämä sillä edellytyksellä, että nopeampi jatkaa urheiluharrastusta eikä loukkaannu.

Toki jalkapallossa ei pelkällä juoksunopeudella kukaan pärjää.

Silloin kun ollaan suorituskyvyssä suunnilleen samalla hehtaarilla, toisin kuin yllä, ennustaminen on toki vaikeampaa.

[Ylihyvä valkku]

Jalkapallo on mielestäni enemmän juoksuttamispeli kuin juoksupeli!

Hullu paljon töitä tekee, viisas juoksee vähemmän!

Harjoitteluun pitää kuulua riittävästi matalatempoista ja pitkäkestoista hölkkää, jolla rakennetaan hapenottokykyä, muttei mitään kilpajuoksua kelloa vastaan. Jos mahdollista ja turvallista, myös matkat kouluun ja harjoituksiin omatoimisesti jalan tai pyörällä, mikä tuo lisätunteja viikottaiseen liikuntaan ja edistää peruskuntoa.

[Ylihyvä valkku]

Jalkapallo on taito-.nopeuslaji joka vaatii myös tietyn määrän lihaskuntoa ja peruskestävyyttä. Jalkapalloa edistävä monipuolinen liikunta auttaa kehon hallinnan ja taidon oppimista. Siinä hyviä ovat muut joukkuepallopelit ja yksilölajeista mailapelit joissa monipuolinen koordinaaatio, pallotuntuma ja reaktiokyky kehittyy. Mailapeleistä on paras tennis, jossa, jos perustaito on riittävällä tasolla, tulee riittävästi liikkumista, nopeita käännöksiä ja liikkeelle lähtöjä ja myös pelialueen hahmottamista ja vastustajan tarkkailua. Myös kamppailulajit ovat hyviä kehon hallinnan ja koordinaation kehittäjiä. Voimistelunomaisista lajeista ovat hyviä mm. trampoliinihyppely, joka on tosi hyvä kimmoisuuden ja kehonhallinnan kehittäjä. Edistymiseen tähtäävän juniorin kotipihalla pitäisi ilman muuta olla trampoliini ( tietysti tarpeellisilla suojavarusteilla varustettuna ). Trampoliini harjoittelu on lapsista hauskaa ja sitä kertyy helposti suuri tuntimäärä viikossa.

[papadopoulos]

Jalkapallo on taito-.nopeuslaji joka vaatii myös tietyn määrän lihaskuntoa ja peruskestävyyttä.

Mitä on taito ja mitä on nopeus?

Taito ottaa ensimmäinen kosketus kliinisesti haltuun vai taito ottaa ensimmäinen kosketus peliä edistävään suuntaan hieman karkeammin?

Maksimi juoksunopeus juoksukilpailussa, vai nopeus ajatella mistä tilasta saat muutaman metrin edun siihen juoksukisaan?

Jalkapalloa pelataan monella eri tavalla monessa eri roolissa. Peli muuttuu ja kehittyy ja nappuloiden 5v5 pelin vertaaminen 15 vuoden päässä olevaan 11v11 peliin on melko lyhyt näköistä.
Me emme tiedä mikä on jalkapallon evoluutio ja 5v5 pelissä pärjää kehityksessä edellä olevat isot ja nopeat pelaajat.

Hyvin suomalainen näkemys nähdä jalkapallo vain fyysisenä pelinä. Kulttuurin tuoma ongelma.

Lisäksi keskustelussa unohdetaan koko ajan, että ne ns. liikunnallisesti lahjakkaat (eli kehityksessä edellä olevat) käyvät harjoituksissa paljon, koska saavat siellä onnistumisen tunteita. Arat pikkujäbät eivät, koska heidät sysätään ulos kilpatoiminnasta jo ennen ensimmäistä kasvupyrähdystä.
Siksi asiat näyttää siltä miltä ne näyttää.

[Lenko]

-

[Jortsukka]

Toivon että kukaan ei vähättele täällä fyysisen nopeuden(suora ja suunnannmuutos) merkitystä. Toivon toki myös, että esim. pelaajavalinnoissa sitä ei ylikorosteta, mutta se on pienempi asia. Mitä enemmän ulkomailla käy katsomassa nuorten ja junioreiden pelejä, niin sitä isompi merkitys siellä on nopeudella. Ei pelkästään juoksunopeudella, mutta kylmä fakta on, että ei Euroopan keskitason akatemioissa ole hitaita pelaajia. Ei myöskään muuten liikunnallisesti puutteellisia pelaajia.

Sen takia varsinkin valmennuksessa, jos unohdat nopeuden(ihan sen fyysisen juoksunopeuden liittyvät kaikki asiat), niin metsään mennään.

Nopeuteen kuuluu sitten paljon muutakin. Esim. juuri pelinopeus(ajattelu, pelitaidollinen suorittaminen), mutta jos se ihan fyysinen nopeus on heikolla tasolla, niin millään muulla ei oikein ole väliä.

Eräs suomalainen suurehko junioriseura on juuri tehnyt vähän itselleen karhunpalvelusta, kun unohtanut tämän merkityksen. Nyt seurassa se toki huomattu ja reagoitu,

[KVilho]

Jalkapallo on nopeuslaji. Nopeutta tarvitaan, kun juostaan kilpaa pallon perässä.
Jalkapallo on nopeuskestävyyslaji. Nopeuskestävyyttä tarvitaan, koska spurtteja tulee huippujalkapallossa yhä enemmän ja enemmän.
Jalkapallo on peruskestävyyslaji. Nopeuskestävyyttä ei voi olla ilman peruskestävyyttä.
Jalkapallo on ketteryyslaji ja kehon koordinaatiolaji. Ketteryyttä ja koordinaatiokykyä tarvitaan, kun esimerkiksi tehdään nopeita käännöksiä.
Jalkapallo on voimalaji. Voimaa tarvitaan, kun painitaan pallosta tai haetaan tilaa maalin edessä.
Jalkapallo on tekniikkalaji. Palloa ei voi käsitellä ilman hyvää tekniikkaa.
Jalkapallo on nopeaälyisten laji. Pelaajien pitää muuttuvissa tilanteissa sekuntien murto-osassa tehdä päätös, minkä ratkaisun tekee pallollisena tai pallottomana.
Jalkapallo on havainnointilaji. Pelaajan täytyy koko ajan havainnoida aktiivisesti kenttää, jotta pystyy tekemään päätöksensä riittävän tiedon pohjalta.
Jalkapallo on kolmiulotteisen hahmottamisen laji. Pelaajan täytyy kyetä hahmottamaan pelaajien etäisyyksiä, keskinäisiä suhteita ja liikesuuntia, jotta voi havaintojensa perusteella tehdä oikeita ratkaisuja, jotka hän teknisesti kykenee toteuttamaan.
Jalkapallo on ennakointilaji. Pelaajan täytyy ennakoida, mikä pelitilanne on yhden, kolmen tai viiden sekunnin kuluttua.
Jalkapallo on taktiikkalaji. Jalkapallossa menestymisen ehto on taitava valmentaja, joka pystyy laatimaan oman joukkueen vahvuuksiin ja vastustajan heikkouksiin perustuvan taktiikan sekä saa joukkueen pelaamaan sen mukaan.
Jalkapallo on älykkäiden ja omaksumiskykyisten laji. Jalkapallossa pelaajien täytyy kyetä omaksumaan valmentajan taktiikka katsomalla taktiikkataulua ja kuuntelemalla puhetta sekä mukautumaan muuttuviin tilanteisiin.
Jalkapallo on sosiaalisesti lahjakkaiden laji. Jalkapallossa täytyy kyetä pelaamaan kymmenien erilaisten ihmisten kanssa sekä paitsi antamaan oma parhaansa myös saada oma joukkue antamaan parhaansa.
Jalkapallo on henkisesti vahvojen laji. Jalkapallossa ei ole sijaa hermoilulle, jännittämiselle tai hauraudelle.
Jalkapallo on varhaisen erikoistumisen laji. Jalkojen hermotus on selvästi huonompi kuin käsien, joten riittävän tekniikan opettelu ja jalkojen hermoratojen totuttaminen erilaisiin liikkeisiin jo lapsena, kun hermosto kehittyy, on ehdottoman tärkeää riittävän tekniikan omaksumiselle.
Jalkapallo on motivoituneiden ja pitkäjänteisten laji. Jalkapallossa menestyäkseen täytyy kyetä asettamaan tavoitteita ja kyetä määrätietoisesti harjoitus kerrallaan kulkemaan kohti asetettuja määränpäitä.
Jalkapallo on laji, jossa keskiverto nappulavalmentaja kykenee alle 12-vuotiaista lapsista luotettavasti näkemään, kuka on lajissa lahjakas ja kuka ei.

Joku saa jatkaa listaa. Ihan kaikkea on varmaan muistanut kirjoittaa ylös.

Hyvä lista, poislukien tuo viimeinen kohta, mutta siitä asiasta taitaakin olla väännöt toisessa threadissa

[tuuma]

Testataanpa tätä ajatusta:

Otetaan kaksi 9-vuotiasta poikaa ja laitetaan heidät juoksemaan 400 metriä, kumpikin juoksevat ihan täysiä, toinen juoksee 400 metriä aikaan 1:18 (tällä ajalla ollaan isossa kaupungissa koulujen välisissä ihan kärkipäässä) ja toinen juoksee 400 metriä aikaan 2:18 (tyypillinen ei kovin liikunnallinen 9 vuotias lapsi). Eroa tulee minuutti kierroksella, josta toki osa johtuu siitä, että toinen osaa juosta hyvin ja toinen ei ole teknisestikään kovin hyvä juoksemaan. Kehityserojakin voi olla.

Jos väitteesi pitää täysin paikkansa, näiden tulosten perusteella ei pitäisi voida mitenkään ennustaa kahden lapsen välisiä suorituskykyeroja aikuisena tai sitä kumpi pärjää juoksussa paremmin 18-vuotiaana.

Ehkä 98% todennäköisyydellä 9-vuotiaana nopeampi on nopeampi myös aikuisena kun on kyse noin valtavasta suorituskykyerosta 400 metrillä. Tämä sillä edellytyksellä, että nopeampi jatkaa urheiluharrastusta eikä loukkaannu.

Toki jalkapallossa ei pelkällä juoksunopeudella kukaan pärjää.

Silloin kun ollaan suorituskyvyssä suunnilleen samalla hehtaarilla, toisin kuin yllä, ennustaminen on toki vaikeampaa.

400m juoksu ei ole nopeuden ennustusmittari 9-vuotiaille. Mitä ”suorituskykyä” mitataan 9-vuotiailta joilla ei ole edes vielä fyysisen kunnon harjoittelutaustaa kertynyt tuohon ikään mennessä. Mene kertomaan tuo yleisurheiluvalmentajille, että 9-vuotiaana voidaan 98%:n varmuudella kertoa kuka on siinä 400m:llä hyvä edelleen 18-vuotiaana, niin nauravat sinut ulos. Mutta onneksi suomalainen jalkapallovalmentaja on keksinyt ihmisen fysiologian uudelleen. 400m on juoksumatka jossa geeniperimällä ei ole niin suurta merkitystä kuin esim. 100m:llä ja 1500m:llä. Yleisurheilussakin tähän matkaan erikoistutaan myöhemmin, koska edellyttää hyvää kombinaatiota nopeuden ja kestävyyden pohjaa nopeuskestävyyden kehittymiseen. Sen takia 400m:llä on menestynyt juoksijoita 800m:n taustalla sekä 100/200m:n taustoilla. Yleisurheilussa 400m on kilpailumatka joka tulee ohjelmaan vasta myöhemmässä nuoruusvaiheessa, se ei ole samanlainen mittari kuin mitä pikamatkat ja kestävyysmatkat ovat synnynnäisistä ominaisuuksista, koska matka vaatii paljon harjoituksellista pohjaa. Mutta onneksi suomalaiset jalkapallovalmentajat käyttävät tätä 9-vuotiaiden ”suorituskyvyn” mittarina kertomaan kuka on maitohaponsietoa vaativassa juoksumatkassa parempi myös täysi-ikäisenä.

[Kaiseri]

400m juoksu ei ole nopeuden ennustusmittari 9-vuotiaille. Mitä ”suorituskykyä” mitataan 9-vuotiailta joilla ei ole edes vielä fyysisen kunnon harjoittelutaustaa kertynyt tuohon ikään mennessä. Mene kertomaan tuo yleisurheiluvalmentajille, että 9-vuotiaana voidaan 98%:n varmuudella kertoa kuka on siinä 400m:llä hyvä edelleen 18-vuotiaana, niin nauravat sinut ulos. Mutta onneksi suomalainen jalkapallovalmentaja on keksinyt ihmisen fysiologian uudelleen. 400m on juoksumatka jossa geeniperimällä ei ole niin suurta merkitystä kuin esim. 100m:llä ja 1500m:llä. Yleisurheilussakin tähän matkaan erikoistutaan myöhemmin, koska edellyttää hyvää kombinaatiota nopeuden ja kestävyyden pohjaa nopeuskestävyyden kehittymiseen. Sen takia 400m:llä on menestynyt juoksijoita 800m:n taustalla sekä 100/200m:n taustoilla. Yleisurheilussa 400m on kilpailumatka joka tulee ohjelmaan vasta myöhemmässä nuoruusvaiheessa, se ei ole samanlainen mittari kuin mitä pikamatkat ja kestävyysmatkat ovat synnynnäisistä ominaisuuksista, koska matka vaatii paljon harjoituksellista pohjaa. Mutta onneksi suomalaiset jalkapallovalmentajat käyttävät tätä 9-vuotiaiden ”suorituskyvyn” mittarina kertomaan kuka on maitohaponsietoa vaativassa juoksumatkassa parempi myös täysi-ikäisenä.

Tässä mennään nyt jo hieman väärille poluille...Tuo 400 metrin juoksun käyttäminen tässä yhteydessä oli käsittääkseni vain ja ainoastaan yksi esimerkki eikä varmastikaan se paras (varsinkaan kun tällä palstalla ei liene tarkoitus keskittyä yleisurheiluun yksityiskohtaisesti). Eli älä suotta "Tuuma" vedä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tuosta esimerkistä jalkapalloon ja jalkapallovalmennukseen liittyen. Jalkapallon osalta vain on mahdotonta käyttää jotain yhtä selkeää numeerista mittaria kertomaan jonkun pelaajan sen hetkisestä tasosta jotain.

Käsittääkseni se, mitä tuolla aiemmin tällä 400 metrin esimerkillä pyrittiin kertomaan oli se, että tietyistä asioista pystyy ennustamaan jotain jo 9-vuotiaana. Kukaan EI OLE käsittääkseni väittänyt, että pystyisi kertomaan nappulaikäisistä, että kenestä tulee ammattilainen ja kenestä ei. Ei varmasti. Sen sijaan väite, josta tässä ollaan oltu erimielisiä on se, että toiset ovat sitä mieltä, ettei noin 10-vuotiaiden sen hetkisestä tasosta voi ennustaa yhtikäs mitään ja toiset ovat sitä mieltä, että kyllä voi - siis ainakin sen, että kenellä voisi olla edellytyksiä edetä pitkälle jalkapallossa ja kenellä ei yksinkertaisesti ole.

Oma otokseni käsittää noin sata poikaa ikävuosien 7-15 välillä yhteensä muutamassa joukkueessa. Näissä kaikissa joukkueissa on ollut vähintään kaksi tasoryhmää, ja pääasiassa kyse on ollut kilpajoukkueista. Oma otokseni perusteella tulokset ovat erittäin selviä.

Jos jaan jokaisen joukkueen esimerkiksi kolmeen tasoryhmään (joukkueissa on oikeasti ollut näitä (2)3-4 riippuen joukkueesta), niin yksikään poika EI ole noussut alimmasta kolmanneksesta ylimpään kolmannekseen vuosien saatossa. Tasoryhmien välillä on toki tapahtunut liikennettä paljonkin vuosien saatossa ja lapset ovat kehittyneet eri tahtiin. Joskus joku on ottanut isonkin askeleen eteenpäin vaikkapa puolessa vuodessa jonkun toisen polkiessa sillä hetkellä paikallaan. Joukkueiden kärkipään pelaajat ovat omissa ikäluokissaan maan kärkitasoa, ja siten nuo vanhimmat kolkuttelevat maajoukkueen portteja.

Niinpä ainakin tämä pienehkö otos kertoo selkeästi saman, mitä tuolla aiemmin joku yritti sanoa: Aika nuorena pystyy kertomaan kenellä on edellytyksiä maan kärkitasolle (ammattilaisuudesta ei vielä tämä minun otos kerro) ja kenellä ei ihan sinne asti. Tässä minun otoksessa kaikki pojat ovat saaneet samaa, hyvää valmennusta. Joukkueharjoittelun ulkopuolisesta treenaamisesta sekä muiden lajien harrastamisesta minulla ei tietenkään kaikkien poikien osalta ole tarkkaa tietoa, mutta ei niissä suuria eroja isossa kuvassa ole. Siis siten, että nuo kärkipään pojat ovat yhtä lailla kyllä kiinnostuneita vaikkapa tietokone/konsolipelaamisesta kuin muutkin ja toisaalta suuri osa tekee omalla ajallaan pallonkin kanssa treenejä.

Sinänsä tällä minun otoksen tuloksella ei ole suurempaa merkitystä. Tärkeää on se, että hyvä ja laadukas valmennus mahdollistetaan jokaiselle suomalaiselle junnulle - oli hänen sen hetkinen tasonsa ihan mikä hyvänsä.

[KVilho]

... Näissä kaikissa joukkueissa on ollut vähintään kaksi tasoryhmää, ja pääasiassa kyse on ollut kilpajoukkueista. Oma otokseni perusteella tulokset ovat erittäin selviä. ...
...Tässä minun otoksessa kaikki pojat ovat saaneet samaa, hyvää valmennusta ...

Kertovatko tulokset lasten vai valmennuksen/ohjauksen tasosta?

Edittiä: Varsinkin ihan pienissä olisi tärkeä ymmärtää että sama valmennusmetodi ei tepsi kaikkiin.

[tuuma]

Tässä mennään nyt jo hieman väärille poluille...Tuo 400 metrin juoksun käyttäminen tässä yhteydessä oli käsittääkseni vain ja ainoastaan yksi esimerkki eikä varmastikaan se paras (varsinkaan kun tällä palstalla ei liene tarkoitus keskittyä yleisurheiluun yksityiskohtaisesti). Eli älä suotta "Tuuma" vedä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tuosta esimerkistä jalkapalloon ja jalkapallovalmennukseen liittyen. Jalkapallon osalta vain on mahdotonta käyttää jotain yhtä selkeää numeerista mittaria kertomaan jonkun pelaajan sen hetkisestä tasosta jotain.

Käsittääkseni se, mitä tuolla aiemmin tällä 400 metrin esimerkillä pyrittiin kertomaan oli se, että tietyistä asioista pystyy ennustamaan jotain jo 9-vuotiaana. Kukaan EI OLE käsittääkseni väittänyt, että pystyisi kertomaan nappulaikäisistä, että kenestä tulee ammattilainen ja kenestä ei. Ei varmasti. Sen sijaan väite, josta tässä ollaan oltu erimielisiä on se, että toiset ovat sitä mieltä, ettei noin 10-vuotiaiden sen hetkisestä tasosta voi ennustaa yhtikäs mitään ja toiset ovat sitä mieltä, että kyllä voi - siis ainakin sen, että kenellä voisi olla edellytyksiä edetä pitkälle jalkapallossa ja kenellä ei yksinkertaisesti ole.

Tuohon boldattuun ensin; mutta kun ei pysty! Kyse on lasten ja nuorten fysiologiasta ja biologisista kasvuvaiheista. Tämä fakta ei muutu aina urheilulajin mukaan. Jos 400m oli huono esimerkki, vaihtakaa se oikeellisempaan, koska tuo johtaa pahasti harhaan niitä jotka eivät ole perehtyneitä. Ja näköjään niitä riittää. Yleisurheilu toki korreloi mekaanisena syklisenä yksilölajina huonosti jalkapallon tapaiseen taktiseen asykliseen joukkuelajiin, mutta yleisurheilu perustuu nimenomaisesti tieteellisiin faktoihin ei mutuiluun, jossa asioita lähestytään fysiologisten, biomekaanisten, lapsen biologisen kasvun ym. faktojen pohjalta - asioita joita siis voidaan eksaktisti mitata ja seurata, ja nähdä niiden korrelaatiot. Ja jos yleisurheilussa tuo 400m ei ole mittarina validi kertomaan 9-vuotiaiden asioita kymmenen vuoden päähän, niin miten yhtäkkiä jalkapallo on sellainen urheilulaji joka muuttaisi näitä ihmisen fysiologisia lainalaisuuksia. Jos ei tätä ymmärrä niin hukassa on tosiaan suomalainen jalkapallovalmennus.

[Kaiseri]

Kertovatko tulokset lasten vai valmennuksen/ohjauksen tasosta?

Edittiä: Varsinkin ihan pienissä olisi tärkeä ymmärtää että sama valmennusmetodi ei tepsi kaikkiin.

Täsmennyksenä: Valmentajia on ollut useita näinä vuosina. Pojat ovat siis saaneet valmennusta keskenään yhdenvertaisesti, mutta valmentajat ovat joukkueissa vaihtuneet vähintään kahden vuoden välein.

[papadopoulos]

Toivon että kukaan ei vähättele täällä fyysisen nopeuden(suora ja suunnannmuutos) merkitystä. Toivon toki myös, että esim. pelaajavalinnoissa sitä ei ylikorosteta, mutta se on pienempi asia. Mitä enemmän ulkomailla käy katsomassa nuorten ja junioreiden pelejä, niin sitä isompi merkitys siellä on nopeudella. Ei pelkästään juoksunopeudella, mutta kylmä fakta on, että ei Euroopan keskitason akatemioissa ole hitaita pelaajia. Ei myöskään muuten liikunnallisesti puutteellisia pelaajia.

Jostain muistan, että keskimäärin normaali mies pystyy juoksemaan parhaassa iässä n. 24 km/h. Valioliigan kauden 16-17 hitain pelaaja Charlie Adams juoksi n. 26,7 km/h kun taas kauden 17-18 nopein Leroy Sane juoksi 35,5 km/h.

Charlie Adams on siis pelannut tasolla, joka on suurimmalta osalta pelaajista mahdotonta saavuttaa ja silti meillä on alasarjat täynnä häntä nopeampia pelaajia. Charlie Adams on yksilö eikä siksi kerro, että nopeudella ei ole merkitystä. Nopeudella on merkitystä, mutta kun se on vain yksi monista asioista joilla on tuon Lenkon hyvän listankin mukaan merkitystä.

Jalkapalloa voi pelata kovin monella tavalla ja kun puhutaan alle 10 vuotiaista nappuloista niin me emme vielä tiedä miten heidän nopeus- ja kestävyysominaisuudet kehittyvät. Itse asiassa olen keskustellut erittäin pätevien henkilöiden kanssa, että jos valitaan pelaajia alle 8 vuotiaina on fyysiset ominaisuudet niitä joita juuri ei saa katsoa yhtään vaan keskittyminen pitää olla kyvyssä oppia asioita ja kyvyssä ymmärtää peliä. Nämä ovat ns. alkuvaiheen markkereita ja fyysiset ominaisuudet kehittyy myöhemmin eikä niistä voi vielä sanoa nappulaiässä mitään.

[KVilho]

Jostain muistan, että keskimäärin normaali mies pystyy juoksemaan parhaassa iässä n. 24 km/h. Valioliigan kauden 16-17 hitain pelaaja Charlie Adams juoksi n. 26,7 km/h kun taas kauden 17-18 nopein Leroy Sane juoksi 35,5 km/h.

Charlie Adams on siis pelannut tasolla, joka on suurimmalta osalta pelaajista mahdotonta saavuttaa ja silti meillä on alasarjat täynnä häntä nopeampia pelaajia. Charlie Adams on yksilö eikä siksi kerro, että nopeudella ei ole merkitystä. Nopeudella on merkitystä, mutta kun se on vain yksi monista asioista joilla on tuon Lenkon hyvän listankin mukaan merkitystä.

Jalkapalloa voi pelata kovin monella tavalla ja kun puhutaan alle 10 vuotiaista nappuloista niin me emme vielä tiedä miten heidän nopeus- ja kestävyysominaisuudet kehittyvät. Itse asiassa olen keskustellut erittäin pätevien henkilöiden kanssa, että jos valitaan pelaajia alle 8 vuotiaina on fyysiset ominaisuudet niitä joita juuri ei saa katsoa yhtään vaan keskittyminen pitää olla kyvyssä oppia asioita ja kyvyssä ymmärtää peliä. Nämä ovat ns. alkuvaiheen markkereita ja fyysiset ominaisuudet kehittyy myöhemmin eikä niistä voi vielä sanoa nappulaiässä mitään.

Niin ja kun alle 10 vuotiaasta ei voi sanoa edes sitä mitkä nopeus- ja kestävyysominaisuudet on sillä kyseisellä hetkellä. Joskus näkee sellaistakin että kaveri juoksee nopeammin vaihtoon kun on kentällä missään vaiheessa juossut

edittiä: Eikä kyllä kaikista vähän vanhemmistakaan.

[Kaiseri]

Tuohon boldattuun ensin; mutta kun ei pysty! Kyse on lasten ja nuorten fysiologiasta ja biologisista kasvuvaiheista. Tämä fakta ei muutu aina urheilulajin mukaan. Jos 400m oli huono esimerkki, vaihtakaa se oikeellisempaan, koska tuo johtaa pahasti harhaan niitä jotka eivät ole perehtyneitä. Ja näköjään niitä riittää. Yleisurheilu toki korreloi mekaanisena syklisenä yksilölajina huonosti jalkapallon tapaiseen taktiseen asykliseen joukkuelajiin, mutta yleisurheilu perustuu nimenomaisesti tieteellisiin faktoihin ei mutuiluun, jossa asioita lähestytään fysiologisten, biomekaanisten, lapsen biologisen kasvun ym. faktojen pohjalta - asioita joita siis voidaan eksaktisti mitata ja seurata, ja nähdä niiden korrelaatiot. Ja jos yleisurheilussa tuo 400m ei ole mittarina validi kertomaan 9-vuotiaiden asioita kymmenen vuoden päähän, niin miten yhtäkkiä jalkapallo on sellainen urheilulaji joka muuttaisi näitä ihmisen fysiologisia lainalaisuuksia. Jos ei tätä ymmärrä niin hukassa on tosiaan suomalainen jalkapallovalmennus.

Minä en ole valmentaja, en jalkapallossa enkä etenkään yleisurheilussa. Yleisurheilun kautta tulevien esimerkkien valossa tätä keskustelua tällä palstalla ei liene kovin hedelmällistä jatkaa. Takaisin siis jalkapalloon. Toin esiin oman esimerkkini valossa omat kokemukseni, jotka rajoittuvat noin sadan pojan kehityksen varsin tarkkaan "kentänlaitatarkkailuun". (Sama esimerkki muuten pätee omaan lapsuus-nuoruusvaiheeni futikseen, vaikkakin otos oli pienempi (noin 30 poikaa) ja tietysti kaukana historiassa).

Näiden kokemusten valossa olennainen viesti oli:
"Jos jaan jokaisen joukkueen esimerkiksi kolmeen tasoryhmään (joukkueissa on oikeasti ollut näitä (2)3-4 riippuen joukkueesta), niin yksikään poika EI ole noussut alimmasta kolmanneksesta ylimpään kolmannekseen vuosien saatossa. Tasoryhmien välillä on toki tapahtunut liikennettä paljonkin vuosien saatossa ja lapset ovat kehittyneet eri tahtiin. Joskus joku on ottanut isonkin askeleen eteenpäin vaikkapa puolessa vuodessa jonkun toisen polkiessa sillä hetkellä paikallaan. Joukkueiden kärkipään pelaajat ovat omissa ikäluokissaan maan kärkitasoa, ja siten nuo vanhimmat kolkuttelevat maajoukkueen portteja.

Niinpä ainakin tämä pienehkö otos kertoo selkeästi saman, mitä tuolla aiemmin joku yritti sanoa: Aika nuorena pystyy kertomaan kenellä on edellytyksiä maan kärkitasolle (ammattilaisuudesta ei vielä tämä minun otos kerro) ja kenellä ei ihan sinne asti."

Summa summarum: Kehityksessä on voinut olla ja on ollut isojakin askeleita eteenpäin, mutta suhteessa verrokkiryhmään, ei alimmasta kolmanneksesta ole noustu kärkipäähän. Eli aivan mullistavia kehitysloikkia suhteessa verrokkeihin en ole todistanut yhden yhtä.

Korostan nyt vielä, jotta kaikille on varmasti selvää: Nämä yllä olevat kirjoitukseni perustuvat vain ja ainoastaan siihen, mitä olen itse vuosien saatossa nähnyt. En todellakaan edusta "suomalaisen jalkapallovalmennuksen mielipidettä".

[KVilho]

Minä en ole valmentaja, en jalkapallossa enkä etenkään yleisurheilussa. Yleisurheilun kautta tulevien esimerkkien valossa tätä keskustelua tällä palstalla ei liene kovin hedelmällistä jatkaa. Takaisin siis jalkapalloon. Toin esiin oman esimerkkini valossa omat kokemukseni, jotka rajoittuvat noin sadan pojan kehityksen varsin tarkkaan "kentänlaitatarkkailuun". (Sama esimerkki muuten pätee omaan lapsuus-nuoruusvaiheeni futikseen, vaikkakin otos oli pienempi (noin 30 poikaa) ja tietysti kaukana historiassa).

Näiden kokemusten valossa olennainen viesti oli:
"Jos jaan jokaisen joukkueen esimerkiksi kolmeen tasoryhmään (joukkueissa on oikeasti ollut näitä (2)3-4 riippuen joukkueesta), niin yksikään poika EI ole noussut alimmasta kolmanneksesta ylimpään kolmannekseen vuosien saatossa. Tasoryhmien välillä on toki tapahtunut liikennettä paljonkin vuosien saatossa ja lapset ovat kehittyneet eri tahtiin. Joskus joku on ottanut isonkin askeleen eteenpäin vaikkapa puolessa vuodessa jonkun toisen polkiessa sillä hetkellä paikallaan. Joukkueiden kärkipään pelaajat ovat omissa ikäluokissaan maan kärkitasoa, ja siten nuo vanhimmat kolkuttelevat maajoukkueen portteja.

Niinpä ainakin tämä pienehkö otos kertoo selkeästi saman, mitä tuolla aiemmin joku yritti sanoa: Aika nuorena pystyy kertomaan kenellä on edellytyksiä maan kärkitasolle (ammattilaisuudesta ei vielä tämä minun otos kerro) ja kenellä ei ihan sinne asti."

Summa summarum: Kehityksessä on voinut olla ja on ollut isojakin askeleita eteenpäin, mutta suhteessa verrokkiryhmään, ei alimmasta kolmanneksesta ole noustu kärkipäähän. Eli aivan mullistavia kehitysloikkia suhteessa verrokkeihin en ole todistanut yhden yhtä.

Korostan nyt vielä, jotta kaikille on varmasti selvää: Nämä yllä olevat kirjoitukseni perustuvat vain ja ainoastaan siihen, mitä olen itse vuosien saatossa nähnyt. En todellakaan edusta "suomalaisen jalkapallovalmennuksen mielipidettä".

Samat huomiot täällä ja uskon että näin lähes joka paikassa. Johtopäätös meillä vaan hieman eriävä

[Lenko]

-

[Jortsukka]

Jostain muistan, että keskimäärin normaali mies pystyy juoksemaan parhaassa iässä n. 24 km/h. Valioliigan kauden 16-17 hitain pelaaja Charlie Adams juoksi n. 26,7 km/h kun taas kauden 17-18 nopein Leroy Sane juoksi 35,5 km/h.

Charlie Adams on siis pelannut tasolla, joka on suurimmalta osalta pelaajista mahdotonta saavuttaa ja silti meillä on alasarjat täynnä häntä nopeampia pelaajia. Charlie Adams on yksilö eikä siksi kerro, että nopeudella ei ole merkitystä. Nopeudella on merkitystä, mutta kun se on vain yksi monista asioista joilla on tuon Lenkon hyvän listankin mukaan merkitystä.

Jalkapalloa voi pelata kovin monella tavalla ja kun puhutaan alle 10 vuotiaista nappuloista niin me emme vielä tiedä miten heidän nopeus- ja kestävyysominaisuudet kehittyvät. Itse asiassa olen keskustellut erittäin pätevien henkilöiden kanssa, että jos valitaan pelaajia alle 8 vuotiaina on fyysiset ominaisuudet niitä joita juuri ei saa katsoa yhtään vaan keskittyminen pitää olla kyvyssä oppia asioita ja kyvyssä ymmärtää peliä. Nämä ovat ns. alkuvaiheen markkereita ja fyysiset ominaisuudet kehittyy myöhemmin eikä niistä voi vielä sanoa nappulaiässä mitään.

Kehotan lukemaan tekstini uudestaan. Juurihan sanoin että toivon että Suomessa ei pelaajaVALINNOISSA ylikorosteta nopeutta, mutta samalla korostin sitä että pelaajaVALMENNUKSESSA nopeuden pitää olla todella merkittävässä roolissa pienestä pitäen.

Jalkapallo on muuttunut kokoajan kohti peliä missä juoksemisen nopeuden merkitys korostuu. Tästä on hyvä esimerkki tuokin minkä otit esille. Charlie Adam edustaa vanhan profiilin pelaajaa. Pelaajaa joka pystyy kompensoimaan muilla asioilla hitauttaan. Leroy Sane taas edustaa uuden profiilin pelaajaa, pelaaja joka on erittäin nopea ja tämän LISÄKSI omaa muut hyvät ominaisuudet.

Hollantilaisten ja Espanjalaisten testit mitkä ennustavat parhaiten tulevaisuuden huippupelaajia ovat molemmat juurikin nopeuteen liittyviä asioita. Suunnanmuutosnopeuteen siis.

Pietarin Zenit ei edes katso pelaajia joiden nopeusominaisuudet ovat tiettyjen asioiden alle(vauhditon pituus, 5m, 30m). Jos seuraat 10-14vuotiaiden Euroopan huippu akatemioiden(Ajax, Real Madrid) tai esim. Midtjyllandin(joka käynyt SHA testeissä) pelaajia niin ei siellä hitaita pelaajia ole. Ja nopeimmat ovat sekä keskiarvoina että kärjen osalta selvästi suomalaisia(parhaita joukkueita) edellä.

Suomessa ei toki voida asioita tehdä samalla tavalla, mutta siihen on syynsä että kokoajan maailmalla menty kohti nopeutta korostavuutta kohden. Tämän takia sen nopeusVALMENNUKSEN pitäisi olla todella isossa merkityksessä jo pienestä pitäen. Jos täällä tai kentällä vähätellään nopeuden merkitystä, otetaan esimerkkejä yksittäistä pelaajista tai mietitään entisiä suuruksia kuten Litti tai vaikka Tony Adams, niin ei ymmärretä ollenkaan miten jalkapallo on kehittynyt ja mihin suuntaan se on menossa.

edit: Mielelläni olisin asiassa väärässä. Mutta mitä pidempään kentän laidalla asiaa katsellut, sitä useammin näkee pelaajan joka esim. 5vs5 vielä pärjää, mutta 11vs11 täysin mahdotonta, koska ei vain riitä nopeus.

[Kaiseri]

Kehotan lukemaan tekstini uudestaan. Juurihan sanoin että toivon että Suomessa ei pelaajaVALINNOISSA ylikorosteta nopeutta, mutta samalla korostin sitä että pelaajaVALMENNUKSESSA nopeuden pitää olla todella merkittävässä roolissa pienestä pitäen.

Jalkapallo on muuttunut kokoajan kohti peliä missä juoksemisen nopeuden merkitys korostuu. Tästä on hyvä esimerkki tuokin minkä otit esille. Charlie Adam edustaa vanhan profiilin pelaajaa. Pelaajaa joka pystyy kompensoimaan muilla asioilla hitauttaan. Leroy Sane taas edustaa uuden profiilin pelaajaa, pelaaja joka on erittäin nopea ja tämän LISÄKSI omaa muut hyvät ominaisuudet.

Hollantilaisten ja Espanjalaisten testit mitkä ennustavat parhaiten tulevaisuuden huippupelaajia ovat molemmat juurikin nopeuteen liittyviä asioita. Suunnanmuutosnopeuteen siis.

Pietarin Zenit ei edes katso pelaajia joiden nopeusominaisuudet ovat tiettyjen asioiden alle(vauhditon pituus, 5m, 30m). Jos seuraat 10-14vuotiaiden Euroopan huippu akatemioiden(Ajax, Real Madrid) tai esim. Midtjyllandin(joka käynyt SHA testeissä) pelaajia niin ei siellä hitaita pelaajia ole. Ja nopeimmat ovat sekä keskiarvoina että kärjen osalta selvästi suomalaisia(parhaita joukkueita) edellä.

Suomessa ei toki voida asioita tehdä samalla tavalla, mutta siihen on syynsä että kokoajan maailmalla menty kohti nopeutta korostavuutta kohden. Tämän takia sen nopeusVALMENNUKSEN pitäisi olla todella isossa merkityksessä jo pienestä pitäen. Jos täällä tai kentällä vähätellään nopeuden merkitystä, otetaan esimerkkejä yksittäistä pelaajista tai mietitään entisiä suuruksia kuten Litti tai vaikka Tony Adams, niin ei ymmärretä ollenkaan miten jalkapallo on kehittynyt ja mihin suuntaan se on menossa.

edit: Mielelläni olisin asiassa väärässä. Mutta mitä pidempään kentän laidalla asiaa katsellut, sitä useammin näkee pelaajan joka esim. 5vs5 vielä pärjää, mutta 11vs11 täysin mahdotonta, koska ei vain riitä nopeus.

Samaa mieltä, mutta kyllä käsittääkseni Suomessa nopeuden merkitys nykyajan futiksen vaatimuksissa on ihan hyvin ymmärretty. Tarkoitan nyt ainakin niiden valmentajien parissa, jotka enemmän lajia jatkuvasti opiskelevat (ja jotka pääsääntöisesti valmentavat kilpajoukkueita).

[Jortsukka]

Samaa mieltä, mutta kyllä käsittääkseni Suomessa nopeuden merkitys nykyajan futiksen vaatimuksissa on ihan hyvin ymmärretty. Tarkoitan nyt ainakin niiden valmentajien parissa, jotka enemmän lajia jatkuvasti opiskelevat (ja jotka pääsääntöisesti valmentavat kilpajoukkueita).

Näin itsekin uskoin, sitten perehdyin erääseen Suomen kärkiseuroista ja yllätyin. No toki seurassa itsessäänkin tajuttiin tuo sudenkuoppa ja nyt sitä korjaillaan.

[papadopoulos]

5v5 pelissä pärjää nopeat putkiaivot kun riittää, että ohitat yhden vastustajan juoksemalla. Käytännössä 2-3 kosketusta riittää parhaillaan maalintekoon omasta päästä.

11v11 pelkkä nopeus ei enää riitä, joten en oikein ymmärrä pointtia. Olen nähnyt huonolla tatsilla varustettuja "hyviä" 5v5 pelaajia, jotka eivät pärjää enää 8v8 kun äly ei riitä.

NopeusVALMENNUS toki on tärkeää, mutta kun puhutaan luontaisesta nopeudesta niin olisin hyvin varovainen nuorten kanssa. Lisäksi me emme tiedä minkälainen peli on 15-20 vuoden päästä kun tämän hetkiset nappulat ovat parhaassa iässä.

[Jortsukka]

5v5 pelissä pärjää nopeat putkiaivot kun riittää, että ohitat yhden vastustajan juoksemalla. Käytännössä 2-3 kosketusta riittää parhaillaan maalintekoon omasta päästä.

11v11 pelkkä nopeus ei enää riitä, joten en oikein ymmärrä pointtia. Olen nähnyt huonolla tatsilla varustettuja "hyviä" 5v5 pelaajia, jotka eivät pärjää enää 8v8 kun äly ei riitä.

NopeusVALMENNUS toki on tärkeää, mutta kun puhutaan luontaisesta nopeudesta niin olisin hyvin varovainen nuorten kanssa. Lisäksi me emme tiedä minkälainen peli on 15-20 vuoden päästä kun tämän hetkiset nappulat ovat parhaassa iässä.

Jos jalkapallossa kokoajan on nopeuden merkitys korostunut, niin vaikea uskoa että 5-10vuoden päästä olisi eri tilanne.

Puhumme myös eri asiasta. Puhut pelkästä nopeudesta, minä taas nopeuden puutteesta. Missään en sano, että pelkkä nopeus riittää. Ainoastaan puhun siitä, että jos ei ole riittävää nopeutta(suomeksi olet hidas), niin nykyisin ovat sulkeutuu nopeasti. Edelleen kehotan menemään johonkin Eurooppaan katsomaan juniorijalkapalloa, niin tämä asia pitäisi aueta.

[Sportacus]

Kaikilla 10 yhdeksänvuotiaalla on peruskestävyys hyvässä kunnossa. Luultavasti paras tulevaisuus on niillä, jotka harjoittavat liikunta monipuolisesti valtaosin omalla ajalla ( yhteensä n. 15 - 20 tuntia / viikko ), ei vain 2-3 kilpalajia.

1000 metrin juoksu ei varsinaisesti kerro peruskestävyydestä.