Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Kaihlamo]

Kausteen tapauksessa poika nyt ei edes ollut "eliitissä" vaan pelasi aluesarjaa pelaavassa Hongan jengissä ja putosi sieltä pykälän alemmas.

Noin muuten tämä topic on pienoiskoossa sitä samaa paskaa mitä "Suomalainen junnufutis" edustaa facen puolella. Joku saatanan Päivi tai Reijo tulee kertomaan miten kilparyhmät on saatanasta ilman minkäänlaista käryä tai kosketuspintaa siihen mitä kentillä oikeesti tapahtuu. Siihen joku Outi tulee selittää miten asiat heillä C14 harrstejengissä on kaikki hienosti kun ei oo edes pakko juosta harjoituksissa jos ei halua. Sen jälkeen vähän keskustelua siitä että Suomessa harjoitellaan ihan liikaa kun Barcelonassa ei enää kuulema harjoitella ollenkaan koska "less is more". Kaikkien pitäisi saada aina samaa, vaikka kaikki eivät edes halua samaa. Jos oot hyvä 10-vuotiaana lopetat varmuudella jalkapallon viimeistään 15-vuotiaana. Voittaa ei saa ja häviäminen ei motivoi ketään. Mitä enemmän harrastaa muita lajeja sitä parempi jalkapalloilija, tutkimusten mukaan vaikka ei nyt ole edes asiaa tutkittu tai kyseisiä tuloksia löydetty, Sami lähti 23-vuotiaana ulkomaille, Jari pelas lätkää ja Tintti oli huono pelaaja 15-vuotiaana vaikka olikin piirijoukkue-ehdokas. Myöhään voi aina herätä, vaikka tätä ei olekaan koskaan millään tasolla kukaan osoittanut todeksi ja jokatapauksessa kaikki maksaa ainakin aivan liikaa paitsi Ähtärissä koska siellä maksaa vain 20 euroa ja se sisältää ihan kaiken. Ja tää saatanan pyörä pyörii aina vaan uudestaan ja uudestaan...

[Thalian]

Yritän kiteyttää tässä tätä keskustelua, jotta vältyttäisiin tästä kierteestä.

Tasoryhmät ovat hyviä, jos ne täyttävät seuraavat reunaehdot:
- Myös "haastaja"ryhmissä on riittävä hyvä valmennuksen laatu
- Ryhmien välillä on aitoa liikettä ryhmästä toiseen

Mikäli molemmat eivät toteudu, niin silloin riskinä on menettää myöhemmin herääviä sillä he tippuvat haastajaryhmään, mistä ei ole nousua enää kilparyhmään kuin poikkeustapauksessa. Ymmärtääkseni tällä hetkellä ongelmana on se, että monissa tasoryhmiä käyttävissä seuroissa vähintään toinen, yleensä molemmat, ylläolevista reunaehdoista ei toteudu, jolloin on täysin luonnollista, että tasoryhmiä kohtaan on suurta epäluuloa.

Tasoryhmät oikein käytettynä ovat kuitenkin äärimmäisen hyviä välineitä pelaajia parhaalla tavalla kehittävään valmennukseen. Tärkeintä kun on, että jokainen pääsee treenaamaan ja pelaamaan sellaisia pelejä, joissa myös muut ovat suunnilleen samaa tasoa. Liian suuret tasoerot kun tekevät kovasti hallaa tehokkaalle oppimiselle.

Jos tämä koonti onnistui, niin voidaan siirtyä siihen, että millä tavalla nuo reunaehdot saataisiin parhaalla tavalla täytettyä, jotta tasoryhmiä voitaisiin käyttää harjoittelun tukena.

[Metsän poika]

Yritän kiteyttää tässä tätä keskustelua, jotta vältyttäisiin tästä kierteestä.

Tasoryhmät ovat hyviä, jos ne täyttävät seuraavat reunaehdot:
- Myös "haastaja"ryhmissä on riittävä hyvä valmennuksen laatu
- Ryhmien välillä on aitoa liikettä ryhmästä toiseen

Mikäli molemmat eivät toteudu, niin silloin riskinä on menettää myöhemmin herääviä sillä he tippuvat haastajaryhmään, mistä ei ole nousua enää kilparyhmään kuin poikkeustapauksessa. Ymmärtääkseni tällä hetkellä ongelmana on se, että monissa tasoryhmiä käyttävissä seuroissa vähintään toinen, yleensä molemmat, ylläolevista reunaehdoista ei toteudu, jolloin on täysin luonnollista, että tasoryhmiä kohtaan on suurta epäluuloa.

Tasoryhmät oikein käytettynä ovat kuitenkin äärimmäisen hyviä välineitä pelaajia parhaalla tavalla kehittävään valmennukseen. Tärkeintä kun on, että jokainen pääsee treenaamaan ja pelaamaan sellaisia pelejä, joissa myös muut ovat suunnilleen samaa tasoa. Liian suuret tasoerot kun tekevät kovasti hallaa tehokkaalle oppimiselle.

Jos tämä koonti onnistui, niin voidaan siirtyä siihen, että millä tavalla nuo reunaehdot saataisiin parhaalla tavalla täytettyä, jotta tasoryhmiä voitaisiin käyttää harjoittelun tukena.

[Baggio_]

Kausteen tapauksessa poika nyt ei edes ollut "eliitissä" vaan pelasi aluesarjaa pelaavassa Hongan jengissä ja putosi sieltä pykälän alemmas.

Noin muuten tämä topic on pienoiskoossa sitä samaa paskaa mitä "Suomalainen junnufutis" edustaa facen puolella. Joku saatanan Päivi tai Reijo tulee kertomaan miten kilparyhmät on saatanasta ilman minkäänlaista käryä tai kosketuspintaa siihen mitä kentillä oikeesti tapahtuu. Siihen joku Outi tulee selittää miten asiat heillä C14 harrstejengissä on kaikki hienosti kun ei oo edes pakko juosta harjoituksissa jos ei halua. Sen jälkeen vähän keskustelua siitä että Suomessa harjoitellaan ihan liikaa kun Barcelonassa ei enää kuulema harjoitella ollenkaan koska "less is more". Kaikkien pitäisi saada aina samaa, vaikka kaikki eivät edes halua samaa. Jos oot hyvä 10-vuotiaana lopetat varmuudella jalkapallon viimeistään 15-vuotiaana. Voittaa ei saa ja häviäminen ei motivoi ketään. Mitä enemmän harrastaa muita lajeja sitä parempi jalkapalloilija, tutkimusten mukaan vaikka ei nyt ole edes asiaa tutkittu tai kyseisiä tuloksia löydetty, Sami lähti 23-vuotiaana ulkomaille, Jari pelas lätkää ja Tintti oli huono pelaaja 15-vuotiaana vaikka olikin piirijoukkue-ehdokas. Myöhään voi aina herätä, vaikka tätä ei olekaan koskaan millään tasolla kukaan osoittanut todeksi ja jokatapauksessa kaikki maksaa ainakin aivan liikaa paitsi Ähtärissä koska siellä maksaa vain 20 euroa ja se sisältää ihan kaiken. Ja tää saatanan pyörä pyörii aina vaan uudestaan ja uudestaan...

Mö poistuin siitä fb ryhmästä jo aikoja sitten, juurikin tuota paskaa täynnä mitä kirjoitit.

[Thalian]

Ja jos otan kiinni toisesta noista reunaehdoista, sillä riittävä valmennuksen taso on iso ongelma monessa seurassa. Niitä hyviä valmentajia ei kuitenkaan kasva puissa, joten niitä on vaikea löytää haastajaryhmiin, varsinkin kun homma ei ole välttämättä mitenkään erityisen motivoivaa noin niin kuin menestymisen kannalta. Onkin ongelmallista, että haastaryhmässä pelaaminen on periaatteessa jopa kalliimpaa kuin kilparyhmässä, sillä valmentajan motivointi pitää tehdä enemmälti rahalla.

Toisena juttuna näkisin, että seuroissa pitäisi olla selvemmin puhtaita harrasteryhmiä heille, jotka eivät halua olla mukana kilpa- tai harrasteryhmissä. On kuitenkin ihan eri asia treenata tavoitteellisesti kuin pitää hauskaa ja pelailla ja kun näitä ryhmiä nyt sekoitetaan, niin ongelmiahan siinä tulee.

[Jortsukka]

Toisena juttuna näkisin, että seuroissa pitäisi olla selvemmin puhtaita harrasteryhmiä heille, jotka eivät halua olla mukana kilpa- tai harrasteryhmissä. On kuitenkin ihan eri asia treenata tavoitteellisesti kuin pitää hauskaa ja pelailla ja kun näitä ryhmiä nyt sekoitetaan, niin ongelmiahan siinä tulee.

Tarkoitit tuossa varmaan "jotka eivät halua olla mukana kilpa- tai haasteryhmissä"

Kyllä, täysin samaa mieltä. Eli vielä selvemmin pitäisi olla harraste-toiminta ja tavoitteellinen toiminta. Nyt mielestäni siis monessa seurassa on jonkunlaista kilpa-toimintaa(on laatu mitä on), jossa on harjoituksia paljon, jne. Mutta sitten se seuraava taso onkin haaste ja harraste. Niin siis että ne on niputettu yhteen. Tämä on täysin kestämätön yhtälö, koska silloin pelkästään pelaajien motivaation kautta sieltä haaste- ja harrastetason joukkueesta on todella vaikea nousta ylemmäs. Harraste joukkueet/tasot pitäisi aina eriyttää selvästi muista ryhmistä. Ei siis niin että sieltä ei voisi myös nostaa ylemmäs innokkaita, jos niitä löytyy, mutta sen takia että siellä sitten vaatimustaso voisi olla pienempi ja ennenkaikkea sitten ne joita ei niin kiinnosta vetää täysillä ei haittaisi haaste-tason pelaajia.

Itse jos olisin diktaattori, niin tekisin joukkuejaot ympäri Suomen niin että meillä olisi:

1) Alueelliset kärkiseurat, joiden tehtävä olisi tarjota koko alueen aivan parhaille/innokkaimmille todella laadukasta toimintaa ja samalla sparrata muita alueen seuroja
2) Kilpa-seurat/joukkueet joiden tavoite olisi tarjota alueellisen kärki-ryhmän takana todella laadukasta kilpa-toimintaa ja samalla olla kanava sekä alempaa nouseville pelaajille, että eteenpäin pyrkiville pelaajille
3) Haaste-seurat/joukkueet, seurat jotka haastavat peleissä kilpa-seuroja, ovat pelaajille jotka ehkä aloittavat vähän myöhemmin, pelaajilla jolla urheilullisesti voi olla puutteita, mutta asenteellisesti motivoituneita, tms
4) Harraste-seurat/joukkueet jotka tarjoavat sen harraste-tason pelaajille joilla ei ole motivaatiota kehittää itseään omalla ajalla, panostaa lajiin kuin pari kertaa viikossa, mutta tykkäävät sen pelata fudista. Nämä ovat samalla niiden pienempien paikkojen seuroja, joissa ei ole resursseja tehdä toimintaa pitkään "kilpa-mielessä".

Seurat voisivat kyllä jossain ikäluokkavaiheissa siis hyvinkin kaksi kategoriaa, mutta ei enempää. Esim. alkuvaiheessa niin että jos puhutaan pienen kaupungin 30 pojan joukkueesta, niin siellä voisi alkuvaiheessa olla hyvinkin 3 ja 4 kategorian ryhmät, mutta selvästi tarjottaisiin eri motivaatiolla oleville erilaiset toiminnat.

Ja näihin tasoihin pitäisi seurojen pyrkiä profiloitumaan. Nythän meillä on seuroja jotka pyrkivätä tekemään noita kaikkia, mutta eivät sitten pysty lopulta tekemään mitään todella hyvin. Toki tässä on syynä paljon raha, kun pelaajien määrä-> enemmän rahaa/paremmat kenttävuorot, jnejne.

Nyt esim. noista "2/3 kategorian" joukkueista/seuroista ei pelaajia siirry helposti eteenpäin, kun valmentajat pyrkivät kynsin ja hampain pitämään kiinni omista parhaista pelaajistaan. Jotta voittavat sitten Helsinki Cupin lohkonsa.

[PaoloRos]

Ja jos otan kiinni toisesta noista reunaehdoista, sillä riittävä valmennuksen taso on iso ongelma monessa seurassa. Niitä hyviä valmentajia ei kuitenkaan kasva puissa, joten niitä on vaikea löytää haastajaryhmiin, varsinkin kun homma ei ole välttämättä mitenkään erityisen motivoivaa noin niin kuin menestymisen kannalta. Onkin ongelmallista, että haastaryhmässä pelaaminen on periaatteessa jopa kalliimpaa kuin kilparyhmässä, sillä valmentajan motivointi pitää tehdä enemmälti rahalla.

Toisena juttuna näkisin, että seuroissa pitäisi olla selvemmin puhtaita harrasteryhmiä heille, jotka eivät halua olla mukana kilpa- tai harrasteryhmissä. On kuitenkin ihan eri asia treenata tavoitteellisesti kuin pitää hauskaa ja pelailla ja kun näitä ryhmiä nyt sekoitetaan, niin ongelmiahan siinä tulee.

juuri näin, minun ajatusmaailmassa harrasteryhmä on sellainen joka pelailee 1-2/krt vko ja on esim. sellainen joissa toisten lajin harrastajat/kilpailijat voivat käydä höntsäämässä jos haluavat. Mutta tätä ne eivät tosiaan tällä hetkellä ole.

[PaoloRos]

Tarkoitit tuossa varmaan "jotka eivät halua olla mukana kilpa- tai haasteryhmissä"

Kyllä, täysin samaa mieltä. Eli vielä selvemmin pitäisi olla harraste-toiminta ja tavoitteellinen toiminta. Nyt mielestäni siis monessa seurassa on jonkunlaista kilpa-toimintaa(on laatu mitä on), jossa on harjoituksia paljon, jne. Mutta sitten se seuraava taso onkin haaste ja harraste. Niin siis että ne on niputettu yhteen. Tämä on täysin kestämätön yhtälö, koska silloin pelkästään pelaajien motivaation kautta sieltä haaste- ja harrastetason joukkueesta on todella vaikea nousta ylemmäs. Harraste joukkueet/tasot pitäisi aina eriyttää selvästi muista ryhmistä. Ei siis niin että sieltä ei voisi myös nostaa ylemmäs innokkaita, jos niitä löytyy, mutta sen takia että siellä sitten vaatimustaso voisi olla pienempi ja ennenkaikkea sitten ne joita ei niin kiinnosta vetää täysillä ei haittaisi haaste-tason pelaajia.

Itse jos olisin diktaattori, niin tekisin joukkuejaot ympäri Suomen niin että meillä olisi:

1) Alueelliset kärkiseurat, joiden tehtävä olisi tarjota koko alueen aivan parhaille/innokkaimmille todella laadukasta toimintaa ja samalla sparrata muita alueen seuroja
2) Kilpa-seurat/joukkueet joiden tavoite olisi tarjota alueellisen kärki-ryhmän takana todella laadukasta kilpa-toimintaa ja samalla olla kanava sekä alempaa nouseville pelaajille, että eteenpäin pyrkiville pelaajille
3) Haaste-seurat/joukkueet, seurat jotka haastavat peleissä kilpa-seuroja, ovat pelaajille jotka ehkä aloittavat vähän myöhemmin, pelaajilla jolla urheilullisesti voi olla puutteita, mutta asenteellisesti motivoituneita, tms
4) Harraste-seurat/joukkueet jotka tarjoavat sen harraste-tason pelaajille joilla ei ole motivaatiota kehittää itseään omalla ajalla, panostaa lajiin kuin pari kertaa viikossa, mutta tykkäävät sen pelata fudista

Ja näihin tasoihin pitäisi seurojen pyrkiä profiloitumaan. Nythän meillä on seuroja jotka pyrkivätä tekemään noita kaikkia, mutta eivät sitten pysty lopulta tekemään mitään todella hyvin. Toki tässä on syynä paljon raha, kun pelaajien määrä-> enemmän rahaa/paremmat kenttävuorot, jnejne.

Olen tässä asiassa täysin samaa mieltä Jortsukan kanssa. Mutta tähän on ainakin yksi este (on toki muitakin) lasten vanhemmat, siis lähinnä ne joilla itsellä ei ole minkäänlaista käsitystä edes jonkun lajin kilpaurheilutoiminnasta. Ei osata/pystytä ajattelemaan asioita realistisesti ja rehellisesti, kilpaurheilu vaan vaatii ne määrätyt realiteetit lajissa kuin lajissa.

[Jortsukka]

Olen tässä asiassa täysin samaa mieltä Jortsukan kanssa. Mutta tähän on ainakin yksi este (on toki muitakin) lasten vanhemmat, siis lähinnä ne joilla itsellä ei ole minkäänlaista käsitystä edes jonkun lajin kilpaurheilutoiminnasta. Ei osata/pystytä ajattelemaan asioita realistisesti ja rehellisesti, kilpaurheilu vaan vaatii ne määrätyt realiteetit lajissa kuin lajissa.

Kyllä samaa mieltä. Lasten vanhemmat sekä valmentajat(usein toki niitä vanhempia). Jopa seuran edustajat. Näillä kun mielessä on vaikkapa joku AL-sarjan paikka tai jopa ELL-paikka, eikä pelaajan kehitys. Silloin siis mietitään vaan mistä saataisiin parhaat pelaajat, jotta voitetaan joku turnaus/ottelu, eikä mietitä sen yksittäisen pelaajan etua. Sitten vielä kun päälle pelaajien vanhemmat ovat pihalla, niin ollaan jo tosi kaukana pelaajan edusta.

[Metsän poika]

Ja jos otan kiinni toisesta noista reunaehdoista, sillä riittävä valmennuksen taso on iso ongelma monessa seurassa. Niitä hyviä valmentajia ei kuitenkaan kasva puissa, joten niitä on vaikea löytää haastajaryhmiin, varsinkin kun homma ei ole välttämättä mitenkään erityisen motivoivaa noin niin kuin menestymisen kannalta. Onkin ongelmallista, että haastaryhmässä pelaaminen on periaatteessa jopa kalliimpaa kuin kilparyhmässä, sillä valmentajan motivointi pitää tehdä enemmälti rahalla.

Hyvissä valmentajissakin on eroja. Ja vähän niin kuin työelämässä, tarpeeksi pitkään kun olet jossain hommassa, sinut nostetaan esimiestehtävään, jossa kuitenkin saattaisi olla jotkin muut, kuin osaamasi substanssiasiat tärkeitä. Junnujoukkueissakin pyörii valmennuksessa hyvin monenlaista asiantuntemusta, mitä monessa paikassa ei osata hyödyntää.

 Mielestäni voisi panostaa siihen, että ikäryhmien päävalmentajat koulutettaisiin paremmin johtamiseen, kouluttamiseen ja vastuun jakamiseen. Ne hyvät valmentajat kouluttaisivat nuoremmista uusia hyviä valmentajia. Lisäksi antaisivat speksit toiminnalle, mutta jättäisivät toteutuksen apuvalmentajille, samoin kuin peluutuksen. Itse olisivat kuitenkin aktiivisesti mukana, niin että osaisivat apuvalmentajien kanssa tasoryhmiä säätää ja harjoituksia suunnitella koko ikäluokkaa ajatellen. Päävalmentajan onnistumisen mittari olisi tällöin ikäluokan kehittyminen, ei kilpajoukkueen menestys.
 Eli sellainen valmennuspäällikön (joilla tuntuma pelaajatasolle on usein heikko) ja valmentajan (jolta puuttuu kokonaiskuva) välimalli.
 Näin pienemmästä määrästä hyviä valmentajia saataisiin hyötyä isommalle porukalle ja samalla kasvatettua lisää hyviä valmentajia.

 Ongelma tietenkin tulee siitä, että kaikki itsetietoiset kokeneet valmentajat eivät ole tiiminvetäjiä, vaan haluavat vain valmentaa sitä omaa ryhmää menestykseen, mutta haluavat kuitenkin kaikki johtotehtävän edut ja vallan. Vähän niin kuin siellä työelämässä.
 Ja siis onhan tällaisia tietenkin olemassa. Mutta miten niitä saisi lisää?

[Metsän poika]

Olen tässä asiassa täysin samaa mieltä Jortsukan kanssa. Mutta tähän on ainakin yksi este (on toki muitakin) lasten vanhemmat, siis lähinnä ne joilla itsellä ei ole minkäänlaista käsitystä edes jonkun lajin kilpaurheilutoiminnasta. Ei osata/pystytä ajattelemaan asioita realistisesti ja rehellisesti, kilpaurheilu vaan vaatii ne määrätyt realiteetit lajissa kuin lajissa.

Sanoisin kyllä, että varsin terve lähestymistapa vanhemmilla, jos eivät lastaan kasvata kilpaurheilun kontekstissa.

Tuostakin varmaan kaikki samaa mieltä, että tavoitteellisesti harrastavilla ja höntsääjillä pitäisi pääsääntöisesti olla omat harjoitukset.
 Mutta se että alueellisesti kasattaisiin kärkiseurat, joiden alla kaikki huippujen toiminta tapahtuisi, ei näiden välimatkojen Suomessa ole ihan realistista, ainakaan alle lukioikäisillä.  YJ-malleissa varmaan olisi toki kehitettävää tähän.

[Jortsukka]

Sanoisin kyllä, että varsin terve lähestymistapa vanhemmilla, jos eivät lastaan kasvata kilpaurheilun kontekstissa.

Tuostakin varmaan kaikki samaa mieltä, että tavoitteellisesti harrastavilla ja höntsääjillä pitäisi pääsääntöisesti olla omat harjoitukset.
 Mutta se että alueellisesti kasattaisiin kärkiseurat, joiden alla kaikki huippujen toiminta tapahtuisi, ei näiden välimatkojen Suomessa ole ihan realistista, ainakaan alle lukioikäisillä.  YJ-malleissa varmaan olisi toki kehitettävää tähän.

Ei lasta tarvitse kasvattaa siinä kontekstissa, mutta lapsen vanhempien tulisi ymmärtää sen vaatimukset. Nythän Suomessa luullaan juuri näitä uskomuksia että vähän höntsäillään 15-vuotiaaksi ja sitten aloitetaan vasta harjoitella, tms. Kaihlamo jo hyvin näistä tyhjensi pankin. Suomessa ei ymmärretä sitä vaatimustasoa mitä oikeasti maailmalla on.

Miksi ei alueellisesti toimisi? Eihän se tarvitsisi olla niin että jo 9-vuotiaana siellä käydään 3 krt viikko, vaan vaikka kerran viikossa. Meillä on Suomessa todella vähän oikeasti tavoitteellisia junioreita. Jos emme siis saa näitä alueellisesti riittävästi kokoon, niin se alueen innokkain juniori ei saa kertaakaan viikossa usean vuoden ajan riittävän haastavaa harjoitusta, ei riittävää ärsykettä valmennukselta eikä riittävän samalla tavalla jalkapalloon suhtautuvia pelikavereita. Portugalissa Benfica aloittaa 6-vuotiaana pelaajatarkkailun, Ruotsissa Bromma ja Hammarby perustaa 8-vuotiaille "akatemia"-ryhmän, jne. Ei kyse ole siitä, että kaikista pelaajista  tulisi huippuja jotka ovat näissä ryhmissä, mutta jos meiltä puuttuvat nämä alueelliset ryhmät kokonaan, niin meillä on sama malli kuin nyt. Eli jokainen vähän harrastelee omassa ympäristössään ja "kilpailee". Se riittää ehkä 5vs5/8vs8 tasolla tai jopa 11vs11 tasolla Suomessa, kun kaikki niin tekevät pl. muutama seura, mutta se ei todellakaan riitä maailmalla, jossa mennään kauheaa vauhtia eteenpäin.

Nyt jo olemme tilanteessa missä esim. maajoukkuepelaajista suurin osa tulee E-Suomesta. Tämä on luonnollista toki väkimäärän takia, mutta samalla tietyiltä alueilta Suomessa ei tule juuri ollenkaan pelaajia, vaikka pitäisi aina tulla se muutama MJ pelaaja suhteessa väkimäärään. Tämä johtuu juuri siitä, että siellä omalla alueella ne muutama seura keskenään "kilpailee", vaikka niiden alueiden osalta pitäisi saada yksi riittävän hyvä seura, jossa olisi silloin sisäinen kilpailu seuraan pääsemisestä, että kilpailu muiden alueiden parhaita joukkueita vastaan.

Nykyinen "YJ-malli" on sitä, että kaikki vähän säätää omaansa ja jossain vaiheessa kun pelaajat ei riitä niin sitten lyödään ryhmät yhteen jonkun kanssa. Käytännössä se ei luo jatkuvuutta, eikä myöskään mallia missä mahdollisesti isoin seura kehittäisi pienempiä. Niin kauan kun ollaan omissa poteroissa ja katsotaan asioita vain sen oman seuran juniorimenestyksen kautta, niin ei tule tapahtumaan kehitystä.

[Metsän poika]

Nythän Suomessa luullaan juuri näitä uskomuksia että vähän höntsäillään 15-vuotiaaksi ja sitten aloitetaan vasta harjoitella, tms. Kaihlamo jo hyvin näistä tyhjensi pankin. Suomessa ei ymmärretä sitä vaatimustasoa mitä oikeasti maailmalla on.

En ihan usko tähän. Pidän todennäköisempänä sitä, että vanhemmat eivät vain välitä siitä, tuleeko lapsesta joku niistä muutamasta sadasta jalkapallon pelaamisella leipänsä osan työurastaan tienaavasta.
 Tämä taas on fakta, joka kannattaisi ottaa huomioon, eikä yrittää taistella sitä vastaan.

 Kysymys siis on, että miten perheet saadaan sitoutettua junioriharrastuksen tukemiseen. Esim tuskin ainakaan pidentämällä harrastukseenvientimatkoja (Millaisia matkoja perheet muualla euroopassa muuten normi treenien vuoksi suostuvat tekemään?).

[Jortsukka]

En ihan usko tähän. Pidän todennäköisempänä sitä, että vanhemmat eivät vain välitä siitä, tuleeko lapsesta joku niistä muutamasta sadasta jalkapallon pelaamisella leipänsä osan työurastaan tienaavasta.
 Tämä taas on fakta, joka kannattaisi ottaa huomioon, eikä yrittää taistella sitä vastaan.

 Kysymys siis on, että miten perheet saadaan sitoutettua junioriharrastuksen tukemiseen. Esim tuskin ainakaan pidentämällä harrastukseenvientimatkoja (Millaisia matkoja perheet muualla euroopassa muuten normi treenien vuoksi suostuvat tekemään?).

Tiedän Euroopassa pelaajia jotka käyvät esim. kerran viikossa 2h matkan harjoituksiin. Tavoite myöhemmässä vaiheessa siirtyä pysyvästi akatemiaan asumalla akatemiassa.

Ja miksi, jos lapsi haluaa panostaa, ei vanhemmat voisi tukea jalkapalloa(tai muuta urheilua) mahdollisuutena kokeilla omia rajojaan. Jos sitten esim. 20-vuotiaana huomaa ettei tullutkaan ammattilaista, niin Suomessa on erinomainen mahdollisuus edelleen kouluttautua ja jatkaa kohti toista uraa. Ihmettelen tätä asenneilmapiiriä etteikö lapsi voisi tavoitella sitä urheilu-uraa ja vanhemmat voisi täysillä tukea sitä.

Tämä asenneilmapiiri on juurikin yksi suurimmista jarruista meidän pelaajien elämässä. Koulu, perheet, ystävät, jne. luovat mielikuvaa että "ei kannata yrittää siihen urheiluun panostaa, kunhan harrastelet". Jos menet taas edes Ruotsiin, niin siellä urheilu-ura on luonnollinen mahdollisuus ja jos siellä Peter sanoo että haluaa futaajaksi, niin perhe tukee sitä varmasti. Suomessa taas Pekalle sanotaan että "ei Suomessa futaajia tule".

[Metsän poika]

Tiedän Euroopassa pelaajia jotka käyvät esim. kerran viikossa 2h matkan harjoituksiin.

Tavoite myöhemmässä vaiheessa siirtyä pysyvästi akatemiaan asumalla akatemiassa.

Ja miksi, jos lapsi haluaa panostaa, ei vanhemmat voisi tukea jalkapalloa(tai muuta urheilua) mahdollisuutena kokeilla omia rajojaan. Jos sitten esim. 20-vuotiaana huomaa ettei tullutkaan ammattilaista, niin Suomessa on erinomainen mahdollisuus edelleen kouluttautua ja jatkaa kohti toista uraa. Ihmettelen tätä asenneilmapiiriä etteikö lapsi voisi tavoitella sitä urheilu-uraa ja vanhemmat voisi täysillä tukea sitä.

Tämä asenneilmapiiri on juurikin yksi suurimmista jarruista meidän pelaajien elämässä. Koulu, perheet, ystävät, jne. luovat mielikuvaa että "ei kannata yrittää siihen urheiluun panostaa, kunhan harrastelet". Jos menet taas edes Ruotsiin, niin siellä urheilu-ura on luonnollinen mahdollisuus ja jos siellä Peter sanoo että haluaa futaajaksi, niin perhe tukee sitä varmasti. Suomessa taas Pekalle sanotaan että "ei Suomessa futaajia tule".

En nyt tunnista tuota kuvaamaasi asenneilmapiiriä. Minun nähdäkseni Suomessa lasta lähes poikkeuksetta kannustetaan harrastamaan urheilua haluamallaan tasolla. Niitä poikkeuksia toki sitten tulee pitkistä matkoista sekä ajallisista (vanhempien työt ja erityisesti koulutyöhön panostaminen) ja taloudellisista rajoitteista. Ja toisaalta lastenkin motivaatiotaso voi vaihdella.
 Vähän epäilen tuotakin väitettä, ettäkö Ruotsissa sen enempää lapsia vanhemmat urheilu-uralle esim. koulun kustannuksella tukisivat.

[Jortsukka]

 En nyt tunnista tuota kuvaamaasi asenneilmapiiriä. Minun nähdäkseni Suomessa lasta lähes poikkeuksetta kannustetaan harrastamaan urheilua haluamallaan tasolla. Niitä poikkeuksia toki sitten tulee pitkistä matkoista sekä ajallisista (vanhempien työt ja erityisesti koulutyöhön panostaminen) ja taloudellisista rajoitteista. Ja toisaalta lastenkin motivaatiotaso voi vaihdella.
 Vähän epäilen tuotakin väitettä, ettäkö Ruotsissa sen enempää lapsia vanhemmat urheilu-uralle esim. koulun kustannuksella tukisivat.

Niin kerran viikossa esim. 9-10vuotiaana, sitten 11-12 vuotiaana kaksi, 12-15vuotiaana siirto seuraan kokonaan esim. akatemiaan asumaan, jne. Eli siis kyllä maailmalla scouttaus ja pelaajien valmius reissata on myös isoa, jos vain tarjotaan paikkaa isossa seurassa. Usein siis pelaajat jo 12-15vuotiaana asuvat muualla kuin kotona.

Ja sinähän voit epäillä ihan mitä vain, mutta se ero että itse olen aika paljon ollut ruotsalaisten seurojen kanssa ollut toiminnassa, useampi tuttu/ystävä siellä, jne. Ilmapiiri on täysin toisenlainen kuin Suomessa. Ja ei, en väitä etteikö sielläkin olisi paljon vanhempia jotka haluavat lapsestaan ennemmin lääkärin, kuin futaajan, mutta silti ilmapiiri yleisellä tasolla on täysin erilainen. Kannustava, ei lannistava, kuten sinullakin tuossa edellisessä viestissä oli.

Suomessa kannustetaan harrastamaan urheilua, mutta jos lapsi 10-vuotiaana ei tee muuta kuin jalkapalloa, niin silloin ympäristö katsoo tätä lasta kieroon. Ja sitten joku vielä sanoo että Suomessa ei tule juuri kenestäkään kuitenkaan ammattilaista, joten turha panostaa fudikseen.

edit: Hyvä esimerkki omasta suosikkiseurastasi. Miko Virtanen aikanaan lähti maailmalle TPV:stä, niin paljon oli henkilöitä suolaamassa vanhempia että "elävät pojan kautta unelmaansa" tai "mitä järkeä lähteä jalkapallon perässä ulkomaille". Itse taas nostin heti hattua että vanhemmat antoivat mahdollisuuden pojalle tavoitella unelmaansa. Helppoa ei tainnut Mikolla olla, kun tuli ikäviä loukkaantumisia, jne. mutta nyt pelaa ammatikseen fudista ja perhe sai varmasti hienon kokemuksen elämästä ulkomailla.

[Aaamatööri]

Eikö nyt kannattaisi antaa lasten harrastaa, sitten jos löytyy superyksilöitä ja jotka haluavat/ymmärtävät ittensä panostamiseen niin ylöspäin vain ikäluokassa, niin pitkälle että haasteita tulee tarpeeksi. Näin on ainakin oman ikäluokan pelaajista tästä lähiseudulta tulleet edenneet ihan Euroopan kentille asti. Nämä janarit ovat ihan omissa ikäluokissa hiihtänyt aina 15v asti.
Niin ja vaikka vain "harrastaisi" se tekeminen silti siellä treeneissä on oltava hyvällä tasolla näille muille.
Nyt kun yritetään väkisin jo 8vuotiaista rakentaa ammattilaisia ihan heidän tietämättään

[Metsän poika]

Usein siis pelaajat jo 12-15vuotiaana asuvat muualla kuin kotona.

Oikeasti 12-vuotiaat käyvät sisäoppilaitoksissa? Kun itse olen käsittänyt, että seurat pyrkivät järjestämään vanhemmille työt ja asunnot läheltä.

Ja sinähän voit epäillä ihan mitä vain, mutta se ero että itse olen aika paljon ollut ruotsalaisten seurojen kanssa ollut toiminnassa, useampi tuttu/ystävä siellä, jne. Ilmapiiri on täysin toisenlainen kuin Suomessa. Ja ei, en väitä etteikö sielläkin olisi paljon vanhempia jotka haluavat lapsestaan ennemmin lääkärin, kuin futaajan, mutta silti ilmapiiri yleisellä tasolla on täysin erilainen. Kannustava, ei lannistava, kuten sinullakin tuossa edellisessä viestissä oli.

Jos lannistavana pidät sitä, että minusta on haihattelua Suomeen toivoa lapsille akatemioita, jotka maksavat pelaajien kulut, niin sitten olen lannistava. Minusta olisi hedelmällisempää miettiä miten saadaan mahdollisimman laajasti hyvätasoinen jalkapalloyhteiskunta (josta huiput sitten nousevat omalla painollaan), kuin miten tuottaa mahdollisimman hyviä huippuyksilöitä. Hyvinvointivaltiomme eetoskin ajaa ensimmäiseen, joten se on tavoitteena myös realistisempi.

Suomessa kannustetaan harrastamaan urheilua, mutta jos lapsi 10-vuotiaana ei tee muuta kuin jalkapalloa, niin silloin ympäristö katsoo tätä lasta kieroon. Ja sitten joku vielä sanoo että Suomessa ei tule juuri kenestäkään kuitenkaan ammattilaista, joten turha panostaa fudikseen.

No eipä ole tullut itsellä vastaan moista "kieroonkatsomista". Toki jos koulu jätetään retuperälle, niin sosiaalihuolto tulee katsomaan kieroon.

edit: Hyvä esimerkki omasta suosikkiseurastasi. Miko Virtanen aikanaan lähti maailmalle TPV:stä, niin paljon oli henkilöitä suolaamassa vanhempia että "elävät pojan kautta unelmaansa" tai "mitä järkeä lähteä jalkapallon perässä ulkomaille". Itse taas nostin heti hattua että vanhemmat antoivat mahdollisuuden pojalle tavoitella unelmaansa. Helppoa ei tainnut Mikolla olla, kun tuli ikäviä loukkaantumisia, jne. mutta nyt pelaa ammatikseen fudista ja perhe sai varmasti hienon kokemuksen elämästä ulkomailla.

Eipä tuo nyt kummoiselta uhraukselta Virtasten tapauksessa vaikuttanut. Jalkapallosta elävä perhe. Kokivatko itse jotenkin tulleensa kieroon katsotuiksi?

[Jortsukka]

Oikeasti 12-vuotiaat käyvät sisäoppilaitoksissa? Kun itse olen käsittänyt, että seurat pyrkivät järjestämään vanhemmille työt ja asunnot läheltä.

 Jos lannistavana pidät sitä, että minusta on haihattelua Suomeen toivoa lapsille akatemioita, jotka maksavat pelaajien kulut, niin sitten olen lannistava. Minusta olisi hedelmällisempää miettiä miten saadaan mahdollisimman laajasti hyvätasoinen jalkapalloyhteiskunta (josta huiput sitten nousevat omalla painollaan), kuin miten tuottaa mahdollisimman hyviä huippuyksilöitä. Hyvinvointivaltiomme eetoskin ajaa ensimmäiseen, joten se on tavoitteena myös realistisempi.
No eipä ole tullut itsellä vastaan moista "kieroonkatsomista". Toki jos koulu jätetään retuperälle, niin sosiaalihuolto tulee katsomaan kieroon.

 Eipä tuo nyt kummoiselta uhraukselta Virtasten tapauksessa vaikuttanut. Jalkapallosta elävä perhe. Kokivatko itse jotenkin tulleensa kieroon katsotuiksi?

Kyllä 12-15vuotiaana on ihan normaalia monissakin maissa olla sisäoppilaitoksissa. Toki myös monissa maissa on perheille työt lähelle, jne. Riippuu paljon seuran omasta tavasta ja filosofiasta toimia.

Tämä "huiput nousee omalla painollaan" on ollut Suomen malli monta vuotta, eipä ole paljoa huippuja noussut. Jotain siis pitäisi tehdä toisin.

Ja kyllähän ihan lehdissä saakka oli juttua siitä miten ikäviä kommentteja oli tullut perheen lähtiessä Mikon kanssa Liverpooliin. Ei nyt enemmistö toki onneksi tuollaista kommentoinut, mutta osa kuitenkin. Lähipiiri onneksi toki kannustavaa ja järkevää, mutta sitten yleinen ilmapiiri juuri sellaista että "kannattaako nyt sinne lähteä noin nuorena" "eletäänkö lapsen kautta, jne." vaikka todellisuudessa juuri perhe hienosti tukenut lapsen unelmaa. Tätä samaa mitä täälläkin lähes kaikki yrittävät lannistaa ja todeta että turha sitä vielä nuorena panostaa jalkapalloon paljoa, kun ei monesta kuitenkaan tule pelaajaa.

[Metsän poika]

Tämä "huiput nousee omalla painollaan" on ollut Suomen malli monta vuotta, eipä ole paljoa huippuja noussut. Jotain siis pitäisi tehdä toisin.

Eli sinun mielestäsi ollaan onnistuttu luomaan laajasti hyvätasoista jalkapallokulttuuria, josta huippuja ei ole silti tullut?

[Pussikalja]

Tosi ristiriitaista perustelua. Suomessa valikoituu pienikokoisia ja ketteriä pelaajia, no luonnollisesti jos mittari on 9 vuotiaana, lyhyt vanttera ja vahva hallitsee kroppansa hyvin.  Niistä valikoidaan sit 10-12 vuotiaana ne superjunnut. Hankaluus on siinä, ettei näillä pettereillä, myyryillä ja maradonilla ole fyysistä etua enää aikuisena, päinvastoin täytyy olla poikkeuksellista lahjakkuutta. 

Sit en oikein käsitä sitä, et jos on huippu valmennusta, eikö sieltätosiaan löydy 16 hyvää junioria, nehän pelaa keskenäänkin jo hyvälaatuisen ottelun. Jos se ei riitä, ottaa vanhemman ikäluokan pienikokoisemmat ja pelaa niitä vastaan. Pikkusen kun pitää laajuutta yllä, voi matkata turnauksiinkin useammalla joukkueella, kustannukset on paljon halvemmat silloin. Tai väitettä, et huippuseuran pelaajakaarti on niin täynnä tähteyttä, ettei haastetta yksilölle kykene muka luomaan roolituksella, vaatimustasolla ja pelipaikoilla. Haasteellisella ryhmityksellä luo kehitysalustaa 10-14 vuotiaille pelaajille aivan tarpeeksi, riippumatta vastustajan tasosta juuri lainkaan. Mitä pyydät pelaajia kentällä toteuttamaan, sen saat. Jos pelaat vain voitosta, äkkiä huomaat kasvattaneesi mourinhon chelsean, sillä erolla et lapset osaa pelia hallita lainkaan, vain puolustaa ja voittaa.

Niin pitkään kun akatemioiden ja edareiden rahoitus perustuu ikäluokan massaan, kyl päätoimenaan vetävien valkkujen vastuulla on antaa kaikki apunsa mun mielestä yli seurarajojen sillä alueella, mitä rahastaa.

[Jortsukka]

Näköjään jatketaan loputtomassa syklissä, joten turha aiheesta enempää jatkaa. Jatkan ennemmin sitten kentän laidalla. Sen verran pahasti täälläkin ollaan hukassa missä maailmalla mennään, etten ihmettele että kun seurojen touhua katsoo, niin se toiminta on mitä on.

Jos täällä joku vieläkin jaksaa väittää että Suomessa on liian paljon kilpailua ja valitaan liian nuorena liian pienet ryhmät, niin todella kaukana ollaan reaalimaailman toiminnasta.

Joten turhapa tästä enempää jatkaa. Luotetaan että nykyisellä mallilla missä kaikki seurat tekee omaa juttuaan, ilman profiloitumista, mallissa missä ihmiset uskoo että 15-vuotiaana vasta alkaa oikea harjoittelu eikä sitä ennen tehdyllä harjoittelulla ole mitään merkitystä. Niin kauan kun ymmärrys todellisesta tilanteesta maailmalla on tätä tasoa, niin tiedän lopputuloksen ja se masentaa. Sitä suuremmalla syyllä turha siis jatkaa täällä enempää asiasta.

[Metsän poika]

Näköjään jatketaan loputtomassa syklissä, joten turha aiheesta enempää jatkaa. ollaan reaalimaailman toiminnasta.

Joten turhapa tästä enempää jatkaa. Luotetaan että nykyisellä mallilla missä kaikki seurat tekee omaa juttuaan, ilman profiloitumista, mallissa missä ihmiset uskoo että 15-vuotiaana vasta alkaa oikea harjoittelu eikä sitä ennen tehdyllä harjoittelulla ole mitään merkitystä. Niin kauan kun ymmärrys todellisesta tilanteesta maailmalla on tätä tasoa, niin tiedän lopputuloksen ja se masentaa. Sitä suuremmalla syyllä turha siis jatkaa täällä enempää asiasta.

  Kieltämättä hiukan haastavaa päästä syklistä, jos väittelet jatkuvasti sellaisia argumentteja vastaan, joita kukaan ei ole esittänyt.
 Ehkäpä Thalian osaa vetää käydystä keskustelusta taas jotain järkevää yhteen.
 

[Pussikalja]

Kyllä tää hieman ihmetyttää. Koko ajan on ollut olemassa keräysmentaliteetti.Ja samaan aikaan on aina löytynyt joukkueita, joissa on yhdestä nipusta valmennettu ikäluokka joka on niputtanu noita keräilyjengejä kasaan. Eli kyse on valmennuksen laadusta. On hyvä, koska päätoimiset, ammatillisesti pätevät valkut toimii usein keräilyseuroissa, et niitä on. Samaan aikaa siihen tekemisen laatuun pitäs kyetä paljon laajemmin. Mut on niissä isoissa seuroissa myös valmentajia, joilla puuttuu niin oma kokemus kuin osaaminenkin siitä tiestä mitä aikuisjalkapalloon kasvu vaatii. ja se näkyy hätäilynä ja maltin puutteena. Toive olisi, et parhaat kerättäs kasaan vasta kun niitä kehittyy kerättäväksi asti, eikä siksi, et joku seura tai valmentaja hakee nimiä lehtiin pikkupoikien peleillä. pelaajat kehittyy eniten treeneissä. Jos treenit on hyviä, niin on pelitkin. Ei hotelleissa ja bussissa matkalla jonnekin mitään kehitystä tapahdu.

 Hyviä tyyppejä vetämässä yhtä joukkuetta laadukkaasti tarvitaan koko ajan laajemmin, palkka ei ole ydinseikka vaan osaaminen. Yks joukkue ei kuormita liikaa, ellei hommaa ryssitä.

Päätöstä satsata jalkapalloonkaan ammattina on paha tehdä ennen ihmisenä kypsymistä ja kyl se ammatinvalinnan ensimmäinen askel otetaan 14-15 vuotiaana. Jalkapallosta on tehty just tollasilla harvat ja valitus superryhmiin vouhotuksella epärealistinen ammatinvalinta. Jos et ole 12 v ajaxin kiikarissä, juna meni jo, tyyliin. Siitä pitäs päästä eroon. Mut hyvin pitää harjoitella ihan alusta asti.

[Snoopy]

Siis kerro nyt Pussikalja joku konkreettinen esimerkki missä näin on tapahtunut ja missä näitä pelaajia keräillään sekä haetaan valmentajalle glooriaa, oletan että sinulla sellainen esimerkki on?
Minä kun en näe sitä ihan noin vaikka liian nuorena joku seura aloittaakin kilpatoiminnan nykyään, mutta se ei missään tapauksessa ole vallalla oleva trendi. En myöskään näe ongelmaksi, että pelaajat laitetaan pelaamaan ja treenaamaan ominaisuuksiensa mukaan samankaltaiseen seuraan, sitä tuskin tarkoitat?

Mitä tarkoittaa, että parhaat kerätään kasaan kun ovat kehittyneet kerättäväksi asti?
Meinaatko, että he ovat valmiita järjestään esim. jossain tietyssä iässä vai mikä on se oikea tapa? Kuka sen päättää, että milloin pelaaja on valmis? Se joku valmentaa vai joku jolla on vahva mielipide?

Miten ne treenit ja pelit ovat hyviä jos oman sekä vastustajan joukkueen sisällä tasot vaihtelevat paljon?

Onko sinulla tietoa kuinka monta pelaajaa kulkee esim. HJK:n muualta kuin Helsingistä? Entä ketkä ovat ne pelaajat jotka ovat kiireellä viety ulkomaille, joiden ei ole annettu pelata täällä tarpeeksi pitkään?

Näin valmentajana haluan myös kysyä, että mitkä ovat sinun mielestäsi argumentit miksi minä tai muut valmentajat haluamme olla tekemässä viikossa kentällä töitä keskimäärin 10-12h ja kotitöitä n. 6-8h, joillain satasilla kuukaudessa. Tunnut tietävän mikä meitä ajaa tähän extra työhön jota talkoiksi kutsutaan.

-Snoopy-