Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Jortsukka]

Tässä pitäisi vain niiden isojen kilpaseurojen näyttää esimerkkiä ja oikeasti profiloitua kilpaseuroiksi. Ei nimittäin ole oikein hedelmällinen lähtökohta yhteistyölle, että yksi seura imuroi pelaajia muista sillä se lähinnä näivettää niitä pienempiä seuroja. Jos siis tilanne olisi oikeasti se, että se alueen kilpaseura myös ohjaisi pelaajia niihin pienempiin seuroihin, niin yhteistyö onnistuisi varmasti paremmin. Ongelmana on kuitenkin raha: Ilman niitä "haastajia" ei massaa ole riittävästi jotta voitaisiin palkata täysipäiväistä henkilökuntaa ja ilman palkollisia laatu kärsii ja sitten ei enää ollakaan alueen paras. Mulla ei oikein ole tähän mitään selkeää ratkaisua.

Toki yksi mahdollisuus olisi myös siinä, että jotkut seurat profiloituvat selvästi puhtaaksi harrasteseuraksi, josta ei ole tarkoitustaan päästä ammattilaiseksi. Ehkä tätä ongelmaa pitäisi siis lähteä ratkomaan tästä suunnasta?

Kyllä mielestäni ongelma on tosiaan molemmissa päissä. Tämä on vähän sellainen ikuinen oravanpyörä.

Itse näen pidemmässä juoksussa ratkaisuksi sen, että palloliitto tukisi näitä alueellisia "kärkiseuroja", mutta niiden pitäisi silloin keskittyä vain siihen pelaajien suhteen. Sen lisäksi samalla tarkasti pitäisi ylläpitää sitä että ne kehittävät alueen muita seuroja. Samalla myös tehdä selväksi alueellisesti mitkä ovat niitä isoimpia. En koe edelleenkään ongelmaa jos meillä on alueella se yksi suurin, kunhan sen alapuolella sitten on useampi kilpaseura jotka kilpailevat keskenään ja joista sitten aivan ne parhaat menevät sinne kärkiseuraan.

Nythän nämä alueidensa "toiseksi suurimmat" yrittävät kilpailla sitä "suurinta vastaan", vaikka se ei ole realismia ja vain heikentää pelaajakehitystä. Koska pelaajamassa ja innokkaimpien pelaajien määrä on Suomessa hyvin rajattu, niin näiden alueidensa parhaiden tulisi ensisijaisesti kilpailla sitten toisten alueiden vastaavia vastaan.

Enkä tarkoita etteikö alueen sisällä pienemmät saisi haastaa sitä isointa, mutta pelaajien osalta pitäisi olla selkeä kuva missä vaiheessa pelaaja siirtyy eteenpäin mistäkin seurasta, jos täyttää tietyt kriteerit. Eli esim. siitä alueen harrasteseurasta siirrytään 8-9 vuotiaana siihen alueen haasteseuraan/kilpaseuraan ja sitten taas 10-11vuotiaana sen haaste/kilpaseuran parhaat(ne aivan parhaat siis, eli yksittäiset pelaajat) siirtyisi alueen isoimpaan seuraan.

Meidän seurojen profiili ja pelaajapolku ei ole selkeä. Ei selkeä pelaajille, ei vanhemmille, eikä seuroille. Tämä on iso ero vaikkapa sinne Tanskaan tai esim. Belgiaan. Eikä se tarkoita etteikö polkuja huipulle olisi monia, mutta siitä huolimatta meidän pitäisi pystyä luomaan selvät polut ja profiilit seuroille/pelaajille.

[Pussikalja]

Jotsukka hämmästelet sitä, et kuinka Ilves voi lyödä kampoihin Mitjyllannille. Olen ihmetellyt aivan samaa, miten on mahdollista et 30 pelaajasta koostuva ryhmä, jos vain valmentaja on sattunut olemaan hyvä kykenee kilpailemaan vielä c-junnuissa maan kärkiseurojen kanssa. Joissa on saatu valita 500 pelaajasta.

Tässä on se asia, mikä eniten ihmetyttää. Harjoitumäärät eivät ole vielä alle 10 vanhoissa juurikaan erilaiset, pienpaikkakunnilla monesti olosuhteita paremmin saatavissa, kun seuroja ja lajeja ei ole kilpailemassa tiloista.

Pointti on siinä, et toki pysyt vuodesta toiseen kovalla kilpailulla ja karäilyllä ikäluokan kärjessä, mut kohottaako se jalkapallon tai yksilön tasoa juuri mihinkään. Onko siinä juurikaan hyötyä alle 14 vanhana. Se mikä on varmaa, on et kerran kilpaan päässyt ja sieltä jossain kehitysvaiheessa pudonnut on entinen pelaaja. Nyt meillä on 14 vuotiaana aika vähän enää mistä valita.

Kyl mä näen, et pienkenttäiässä joukkueita on oltava paljon, pelimatkat järkeviä ja kustannukset alhaalla. Keskittyä valmennuksen laatuun, treenien tasoon. Sitten voi kerätä, kun on mahdollista kysyä pelaajalta, oletko valmis panostamaan jalkapalloon seuraavat 5 vuotta, jos sulle tarjotaan maan parasta olosuhdetta, valmennusta ja valitaan johonkin akatemiaan.

Tässä keskustelussa unohdetaan aivan kokonaan se, et pelipaikalla, yksilön roolin suuruudella ja pelitavalla voi todella paljon kompensoida vastustajan tasoa peleissä. Puhumattakaan siitä, et lahjakkaalta voi vaatia enemmän, parempia suorituksia ja nopeampia ratkaisuja.

[Takatasku]

Minua on askarruttanut yksi asia. On olemassa seura A. Heidän juniorimyllynsä tuottaa pelaajia ikäkausimaajoukkueisiin ja ylimmille sarjatasoille sekä ulkomaille. Mutta onko heilläkään oikeasti valmennus kunnossa, kun joka vuosi ikäluokkiin 10-> tulee uusia pelaajia seuroista B, C, D, E jne. Eikö tällöin seuroissa B, C, D, E jne. tehdä parempaa juniorityötä, koska heidän junnunsa ovat niin hyviä, että he mahtuvat seuran A joukkueeseen, jossa pitäisi olla valmennus kunnossa?

[hansel]

Heittäkääs muutamia Pelinrakentelu ja murtautumisvaiheen taktisia harjoitteita c14-15 pojille.

Voi myös heittää pallinhallintaan tai murtautumiseen vaikuttavien teemojen mukaisia harjoituksia.. mm. prässääjän taakse pelaamisen harjoitteita, tai ylivoimanluomiseen sopivia pelipaikkakohtaisia treenejä.

Avausvaiheen jakso takana. Joten Kolmen alueen kolmen värin pelit sekä 10v6 pelit ovat olleet kovassa käytössä.

Kiitoksia aktiivisille!

[Sokrateen puskumaali]

Pakko varmaan laittaa oma panos tähän keskusteluun joka tuntuu kiertävän ikuista kehää.

Minua on askarruttanut yksi asia. On olemassa seura A. Heidän juniorimyllynsä tuottaa pelaajia ikäkausimaajoukkueisiin ja ylimmille sarjatasoille sekä ulkomaille. Mutta onko heilläkään oikeasti valmennus kunnossa, kun joka vuosi ikäluokkiin 10-> tulee uusia pelaajia seuroista B, C, D, E jne. Eikö tällöin seuroissa B, C, D, E jne. tehdä parempaa juniorityötä, koska heidän junnunsa ovat niin hyviä, että he mahtuvat seuran A joukkueeseen, jossa pitäisi olla valmennus kunnossa?

Jos valmennus olisi ainoa muuttuja niin silloin voisi tällaiseen johtopäätökseen päästä. Jos kuitenkin näin ei ole, vaan geenit ja kasvuympäristö vaikuttavat lapsen kehittymiseen myös jalkapalloilijana, niin silloin valmennuksen taso ei ainoana tekijänä määrittele sitä kenestä kasvaa toista parempi pelaaja.

Tätä mallia voisi laajentaa vähän, jotta se näyttäytyisi edes jossain määrin todellisuuden kaltaisena. Täytyy ottaa huomioon, että esikouluiässä seuran A mahdollisuus valikoida pelaajia on väistämättä pienempi kuin vaikka yläkoulun aloittavien joukossa. Tällöin on luonnollista, että suuremmasta joukosta voidaan "kerätä" pelaajia yhteen.

"Keräilyn" mielekkyys on sitten toinen asia. Luulisin, että kuka tahansa nykylapsia valmentanut ymmärtää, että satunnaisotannalla valitussa harrastajajoukossa on niin suuria eroja, että on lähes mahdotonta tehdä mitään mielekästä näiden kanssa ilman että ryhtyy siirtämään näitä harrastajia sellaisiin ryhmiin, joissa kaikille tulee sopivan kokoisia haasteita. Tapahtuuko se oikeanlaisen haasteen tarjoaminen eri joukkueissa vai harjoitusryhmissä on sitten sivuseikka.

[Jortsukka]

Minua on askarruttanut yksi asia. On olemassa seura A. Heidän juniorimyllynsä tuottaa pelaajia ikäkausimaajoukkueisiin ja ylimmille sarjatasoille sekä ulkomaille. Mutta onko heilläkään oikeasti valmennus kunnossa, kun joka vuosi ikäluokkiin 10-> tulee uusia pelaajia seuroista B, C, D, E jne. Eikö tällöin seuroissa B, C, D, E jne. tehdä parempaa juniorityötä, koska heidän junnunsa ovat niin hyviä, että he mahtuvat seuran A joukkueeseen, jossa pitäisi olla valmennus kunnossa?

Tuossa Sokrates jo vastaili, mutta pelaajakehityshän ei ole mikään jatkuva ylöspäin menevä viiva. Siihen vaikuttaa valtava määrä asioita. Samalla tavalla pelaajia tulee isoihin seuroihinkin, vaikka niiden akatemioissa on huippuvalmennus ja olosuhteet. Joskus kyse voi olla esim. fyysisestä kasvusta, henkisestä kasvusta, ympäristön vaihtumisesta, perheestä, jne.

Toki olisin huolissani siinä vaiheessa jos vaihtuvuus on valtavan isoa. Tai ainakin olisin todella tarkkana syiden suhteen. Usein kun syyt ovat liittyviä suoraan tulokseen eikä tulevaisuuteen.

Heittäkääs muutamia Pelinrakentelu ja murtautumisvaiheen taktisia harjoitteita c14-15 pojille.

Voi myös heittää pallinhallintaan tai murtautumiseen vaikuttavien teemojen mukaisia harjoituksia.. mm. prässääjän taakse pelaamisen harjoitteita, tai ylivoimanluomiseen sopivia pelipaikkakohtaisia treenejä.

Avausvaiheen jakso takana. Joten Kolmen alueen kolmen värin pelit sekä 10v6 pelit ovat olleet kovassa käytössä.

Kiitoksia aktiivisille!

En nyt saa omia pdf:ä tähän kopioitua, mutta lähtisin siitä liikkeelle että varsinkin jos haluaa harjoitella murtautumista olisi tärkeä oppia vartioinnista irtaantumista, valintoja millaisen syötön antaa, milloin, miten ja mihin. Näissä loisin ainakin seuraavilla säännöillä tilanteita, luo paitsiolinja minkä tasalle/ylitse puolustavien pelaajien pitää nostaa. Tällöin hyökkääjille jää tilaa pelata selustaan. Eli siis pelasit isompaa tai pienempää peliä, niin pakotat puolustajat puolustamaan sen verran ylhäällä että on tilaa pelata selustaan.

Samoin miettisin sääntöjä jos haluat harjoitella laidasta murtautumista että laidalla puolustavalla joukkueella ei olisi mahdollista luoda ylivoimaa. Esim. sääntö että laidalla saa olla vain yksi puolustava pelaaja tai toisinpäin jos haluaa keskeltä murtautua niin rajoittaa sitä että esim. laitapuolustajat eivät saa kaventaa tiettyä pistettä kapeammalle. Tällöin ensimmäisessä tapauksessa pääset käymään laiturin pelaamisen asioita paremmin ja jälkimmäisessä esimerkissä taas esim. kärjen/ylemmän keskikentän asioita.

Esim. siis ihan vain aalto-peli missä hyökkääjillä on  akk, 2 ykk, kärki ja laidat, jos haluaa niin voi ottaa mukaan myös hyvin laitapuolustajat. Vastassa sitten esim. neljän linja ja kaksi keskimmäistä keskikenttää. Hyökätessä ihan ok olla tasavoima(tai yhden pelaajan yv), koska pelissäkään harvemmin hyökätään isolla ylivoimalla, mutta säännöillä luo tilanteita missä pelaajat itse havainnoisivat miten voivat luoda alueellisen ylivoiman johonkin ja jotenkin. Toki voi muokata esim. niin että 1-2 ylivoima juuri laitapuolustajien osalta. Tärkeä näissä peleissä kuitenkin että esim. keskikentältä jos peli käynnistyy niin siellä on ylivoima, jotta pystytään pitämään palloa-> päästään kohti murtautumista. Esim. keskiympyrässä pallonhallinta 3vs1 josta sitten tuo hyökkäys-aalto käyntiin.

Eli hyökkäisin murtautumispeliä esim. 6vs6(joista yksi mv) tai 7vs7(joista yksi mv) tms. Toki jos tuntuu ettei päästä edes murtautumiseen siitä rakentamisesta niin sitten voi olla parin pelaajan ylivoima kokoajan. Kuitenkin harvemmin pelissä vastustajan alinta linjaa vastaan on hyökkäävällä joukkueella ylivoima lähtötilanteessa.

[Pussikalja]

Lähtökohtaisesti jokainen valitsee sen, mitä harrastaa. Alkuvaiheessa jokaisella on halu pelata jalkapalloa.

Noukkimalla saadaan vahvoja joukkueita, eikä vaihtopenkki juuri heikkene tai vaikuta pelin kulkuun. Se  on ratkaisevin ero ison ja pienen seuran välillä, tason laajuus. Pienkenttäiässä hyöty on olematon.

Hieman vanhemmissa jo ison kentän peleissä isossa seurassa joukkue on hyvin tasainen. Niin myös pelaajien roolit. Pienemmässä seurassa yksilöt kantavat joukkuetta, pelaavat keskeisissä ja samalla kehittävimmillä pelipaikoilla. Tässä tullaan sitten siihen ideaalisen kehityksen tilanteseen, kannattaako olla 12 vanhana hjk:n laitapakki vai kontun kymppipelaaja. Vaikka lopullinen pelipaikka olisikin se laitapakki, monta pelaamiseen liittyvää refleksitason suoritetta ja tilanteen havainnointia  kehittyy paljon paremmin keskellä kenttää, kuin laidalla jossa havaittavaa ei ole kuin kentän puolella.

 Vastuu, rooli ja asenne on ne ratkaisevat syyt, johon perustuu se, et uudet syrjäyttävät ison jengin heikoimmat. Usein vieläpä pelkkänä välivaiheena, ne on ne ensimmäiset jotka siirtyvät edustuksiin.

Iso rooli vaikka heikommassakin jengissä on hyvä reitti kehittyä jalkapallossa. Pienet seurat vääjäämättä murrosiän vaiheessa pienenevät, jolloin niiden joilla lajiin on palo, on mentävä eteenpäin. Silloin se hetkikin on oikea. Ketä ei kiinnosta lopettaa, ketä kiinnostaa menee sinne, jossa heitä on etsitty ja toivottu. Ja se millä on jalkapallolle tosi iso merkitys, joku pikkuseura jonka taso riittää pahlmaniin silloin tällöin, luodessaan pohjan parille ammattilaispelurille kasvattaa siinä sivussa useita divari, kakkosdivaripelaajia. On todella tuhoisaa futikselle, jos maassa on vain 12 10 ikäisten kilpajengiä, muut kuolemaa tekeviä harrastepotkiskelijoita. Tasotippuu sekä terävimmässä kärjessä että aikuisfutiksen kilpasarjoissa. Yksinkertaisesti pelaajat loppuvat kesken.

[Sokrateen puskumaali]

Lähtökohtaisesti jokainen valitsee sen, mitä harrastaa. Alkuvaiheessa jokaisella on halu pelata jalkapalloa.

Noukkimalla saadaan vahvoja joukkueita, eikä vaihtopenkki juuri heikkene tai vaikuta pelin kulkuun. Se  on ratkaisevin ero ison ja pienen seuran välillä, tason laajuus. Pienkenttäiässä hyöty on olematon.

Näin on ehkä ollut joskus sukupolvi sitten. Nykyään alkuvaiheessa kaikilla ei ole halua pelata jalkapalloa. Ymmärrän kyllä paremmin tasoryhmävastaisuutesi, jos lähdet tästä virheellisestä aksioomasta. Todellisuudessa ero pienissä on aivan totaalinen, jos toiset on valittu suuresta joukosta halukkaita ja toisessa ryhmässä on kolmasosa sellaisia, jotka eivät halua tai osaa edes juosta.

Hieman vanhemmissa jo ison kentän peleissä isossa seurassa joukkue on hyvin tasainen. Niin myös pelaajien roolit. Pienemmässä seurassa yksilöt kantavat joukkuetta, pelaavat keskeisissä ja samalla kehittävimmillä pelipaikoilla. Tässä tullaan sitten siihen ideaalisen kehityksen tilanteseen, kannattaako olla 12 vanhana hjk:n laitapakki vai kontun kymppipelaaja. Vaikka lopullinen pelipaikka olisikin se laitapakki, monta pelaamiseen liittyvää refleksitason suoritetta ja tilanteen havainnointia  kehittyy paljon paremmin keskellä kenttää, kuin laidalla jossa havaittavaa ei ole kuin kentän puolella.

 Vastuu, rooli ja asenne on ne ratkaisevat syyt, johon perustuu se, et uudet syrjäyttävät ison jengin heikoimmat. Usein vieläpä pelkkänä välivaiheena, ne on ne ensimmäiset jotka siirtyvät edustuksiin.

Vastuulla saattaa olla jokin merkitys kehityksen kannalta. En tiedä kuitenkaan, että miten paljon kuvailemasi passiivinen laitapuolustaja ja aktiivinen kymppipaikka vastaavat nykyjalkapalloa. Otaksuisin myös, että hyvä valmennus aktivoi kaikkia pelaajia eikä anna heille mahdollisuutta olla pelkkiä statisteja.

Iso rooli vaikka heikommassakin jengissä on hyvä reitti kehittyä jalkapallossa. Pienet seurat vääjäämättä murrosiän vaiheessa pienenevät, jolloin niiden joilla lajiin on palo, on mentävä eteenpäin. Silloin se hetkikin on oikea. Ketä ei kiinnosta lopettaa, ketä kiinnostaa menee sinne, jossa heitä on etsitty ja toivottu. Ja se millä on jalkapallolle tosi iso merkitys, joku pikkuseura jonka taso riittää pahlmaniin silloin tällöin, luodessaan pohjan parille ammattilaispelurille kasvattaa siinä sivussa useita divari, kakkosdivaripelaajia. On todella tuhoisaa futikselle, jos maassa on vain 12 10 ikäisten kilpajengiä, muut kuolemaa tekeviä harrastepotkiskelijoita. Tasotippuu sekä terävimmässä kärjessä että aikuisfutiksen kilpasarjoissa. Yksinkertaisesti pelaajat loppuvat kesken.

En ehkä oikein ymmärrä, että mitä ajat tässä takaa. Miksi pelaajien luonnollinen siirtyminen joukkueiden tai tasoryhmien välillä pitäisi johtaa siihen, että yhtäkkiä on vain 12 joukkuetta ikäluokassa?

[Pussikalja]

Vanhempien pakottamana valinneiden suhde lajiin tuskin on muuttunut mihinkään. Normaalisti aloitteen pitäs aina tulla lapselta, mitä harrastaa. siks jalkapallokin aloitetaan kerhoilla, et voi kokeilla kiinnostaako.

Mitä sä meinaat nykyjalkapallolla. Onko siinä muka joku muutos jalkapalloilijaksi kasvun kohdalla tapahtunut. Aikuis futiksessa on erilaisia trendejä, aluepelimäisyyttä, eri ryhmityksiä, nyt muodissa kolmen linja. Jokaiseen löytyy aina vastaan parempi, mut yksilötasolla edelleen vaatimukset on ihan samat kuin ennen. Hallita peliväline, havainnoida ja ratkaista tilanteet.

Jos jaksat sokrateen puskumaali kahlata taaksepäin, haave on alueelliset kilparyhmät, koska muuten lahjakkaat joutuu pelaamaan liian huonoja vastaan. Kilpailua halutaan lisää, haalimalla jo ihan pikku junnut saman kilpa, akatemia, profiloituneen ammattilaispolkuseuran taakse. Mun käsityksen mukaan 14 ikävuotta on tän trendin suosioiden mielestä aivan liian myöhäistä, jotta toteutuma olisi 12 vuotiaana täydellinen, aloitettava olisi jo 10 vanhoissa. Ilmeisesti ihanne olisi, et 12 vuotiaana olisi Etelä ehkä kahdella jengillä, hämeestä yksi, pohjoisesta yksi, pohjanmaalta yksi ja varmaan sit kuopionseudulta yksi. Turusta luonnolisesti myös yksi. Näin saatas riittävän monta tuhatta lasta haarukoitavaksi kilpajoukueen massaksi ja pelaajakehitys olisi taattu. Onhan siinä jo 8 joukkueen suljettu kilpasarja sitten olemassa. Loput seurat voi sit harrastella ja yrittää kasvatella vaikka faneja katsomoon.

Kiekkopuolella taas pyritään 15-16 ikävuoteen asti pitämään isojen tuella mahdollisuus harrastaa mahdolisimman paikallisena. Isot jeesaa pienempiä. Sieltä on tullu 20 vuotiaita dominoimaan kovinta sarjaa. Jalkapallossa taas akatemioiden kautta huipulle on noussu esimerkiksi... niin kuka? Sumialasta lähtien on kuitenkin akatemioihin suomesta lähdetty, yrittäjiä on ollu kymmeniä.

[Sokrateen puskumaali]

Vanhempien pakottamana valinneiden suhde lajiin tuskin on muuttunut mihinkään. Normaalisti aloitteen pitäs aina tulla lapselta, mitä harrastaa. siks jalkapallokin aloitetaan kerhoilla, et voi kokeilla kiinnostaako.

Ja silti jalkapalloa harrastaa vuosia lapset, jotka eivät oikeastaan halua kilpailla tai pelata jalkapalloa, koska liikuntaharrastus pitäisi olla ja vanhemmat odottavat että kipinä syttyy.

Mitä sä meinaat nykyjalkapallolla. Onko siinä muka joku muutos jalkapalloilijaksi kasvun kohdalla tapahtunut. Aikuis futiksessa on erilaisia trendejä, aluepelimäisyyttä, eri ryhmityksiä, nyt muodissa kolmen linja. Jokaiseen löytyy aina vastaan parempi, mut yksilötasolla edelleen vaatimukset on ihan samat kuin ennen. Hallita peliväline, havainnoida ja ratkaista tilanteet.

Tarkoitan enemmän sitä, että passiivisempia ja huonommin pelaamaan opettavia positioita on vähemmän. Siinä mielessä analyysisi kehittävästä pelintekijän roolista ja vähemmän kehittävästä laitapelaajasta on mielestäni heikommin nykypäivään sopiva. Joku jolla on parempi kuva teini-iän valmennuksesta voisi toki vahvistaa tämän. Siitä olen samaa mieltä, että perusteiltaan pelitaidon elementit ovat pysyneet samoina.

Jos jaksat sokrateen puskumaali kahlata taaksepäin, haave on alueelliset kilparyhmät, koska muuten lahjakkaat joutuu pelaamaan liian huonoja vastaan. Kilpailua halutaan lisää, haalimalla jo ihan pikku junnut saman kilpa, akatemia, profiloituneen ammattilaispolkuseuran taakse. Mun käsityksen mukaan 14 ikävuotta on tän trendin suosioiden mielestä aivan liian myöhäistä, jotta toteutuma olisi 12 vuotiaana täydellinen, aloitettava olisi jo 10 vanhoissa. Ilmeisesti ihanne olisi, et 12 vuotiaana olisi Etelä ehkä kahdella jengillä, hämeestä yksi, pohjoisesta yksi, pohjanmaalta yksi ja varmaan sit kuopionseudulta yksi. Turusta luonnolisesti myös yksi. Näin saatas riittävän monta tuhatta lasta haarukoitavaksi kilpajoukueen massaksi ja pelaajakehitys olisi taattu. Onhan siinä jo 8 joukkueen suljettu kilpasarja sitten olemassa. Loput seurat voi sit harrastella ja yrittää kasvatella vaikka faneja katsomoon.

Olen kahlannut monta kertaa ja seurannut keskustelua. Silti, non sequitur. Ei se, että kilpailua lisätään ja lapset pääsevät kehittymään kykyjensä mukaisessa ympäristössä seuraa se, että loppujen pitäisi harrastella. Joukkueiden tai ryhmien tasoja pitäisi olla erilaisia. Terve ruohonjuurifutis pitää sisällään paljon muutakin kuin huiput ja harrastelijat. Siinä pitää olla paljon enemmän varianssia.

Jos potentiaalinen liikunnallinen lapsi laitetaan kahdeksanvuotiaana kylmiltään pelaamaan sellaisten kanssa, jotka ovat harjoitelleet neljävuotiaasta lähtien isompien sisarustensa kanssa ja innokkaasti seuran harjoituksissa, niin häneltä voi nopeasti kadota motivaatio ja innostus, koska toisten taitotaso on paljon lähempänä omaa potentiaaliaan. Oikeammassa ympäristössä tällainen liikunnallinen lapsi saa kehittyä oikein ja saattaa olla parin vuoden päästä valmis syrjäyttämään niitä jo aikaisemmin lähemmäksi potentiaaliaan päässeitä. Niin kuin sen kuuluisi olla ja niin kuin se käsittääkseni on normaalisti jalkapallon kilpailullisuuteen suhtautuvissa maissa.

Samoin ne, joilla on jo kehitys lähempänä omaa potentiaaliaan, niiden pitää päästä kilpailemaan itseään haastavien lasten kanssa tai kehitys jämähtää ja kiinnostus loppuu, koska mitään kunnollista haastetta ei ole ja lapsi alkaa uskomaan, että hänen taitonsa ovat lahjakkuudesta eikä harjoittelusta kiinni. Se juurruttaa huonoja tapoja ja asenteita pelaajaan.

Kiekkopuolella taas pyritään 15-16 ikävuoteen asti pitämään isojen tuella mahdollisuus harrastaa mahdolisimman paikallisena. Isot jeesaa pienempiä. Sieltä on tullu 20 vuotiaita dominoimaan kovinta sarjaa. Jalkapallossa taas akatemioiden kautta huipulle on noussu esimerkiksi... niin kuka? Sumialasta lähtien on kuitenkin akatemioihin suomesta lähdetty, yrittäjiä on ollu kymmeniä.

En tiedä jääkiekon toiminnasta tarpeeksi pystyäkseni vastaamaan. En kuitenkaan ilman perusteluja usko, että siellä ei toimittaisi tasoryhmittäin. Mitä tulee jälkimmäiseen kysymykseen, niin en tiedä, että mistä muusta se kertoo kuin siitä, että maailmalla on kova kilpailu. Jos kysymyksesi olisi asian kannalta jotenkin erityisen merkityksellinen, niin varmaan voisin googlata sinulle vastauksen, mutta nyt se tuntuu mielestäni hiukan asian vierestä puhumiselta. Ilman asiaan perehtymistä nykypelaajista tulee mieleen Tim Sparv ja Alexander Ring, jotka muistaakseni ovat päässeet suomalaisittain korkealle tasolle akatemioista. Korjaa jos olen väärässä.

[Månsas]

Belgiassa tutkivat ennen junioritoiminnan uudistamistaan nuorten motivaatiota jalkapallon suhteen ja huomasivat että vastata 12 - 14 nuorissa toimintaa ohjaavaksi tekijäksi nousi kilpailullisuus. Sitä ennen tärkeintä oli sosiaalisuus. 18 vuotias nuori on kehittynyt/kasvanut 18 vuotta ja jatkaa kehittymistään mikäli päivittäinen tekeminen kehityksen kannalta riittävää. Vaikeasti todennettava potentiaalin raja 10 vuotiaalla joka pakottaa siirtymään kilpailun ja kehityksen kannalta haastavampaan joukkueeseen kuulostaa mielestäni hassulta ajatukselta.

[Kaihlamo]

Ihan mielenkiinnosta olis kiva nähdä muutakin näistä tutkimuksista kuin random-foorumistin väitteet siitä. Ja se mikä se johtopäätös niistä tutkimuksista oikeesti on. Itse olen pelannut oman joukkueeni kansaa useaa belgialaista nappuloiden akatemiajoukkuetta vastaan ja vielä useamman olen nähnyt paikan päällä pelaavan (Genk, Gent, Lommel, Anderlecht, Club Brugge, Zulte Waregem, Royal Antwerpen, Charleroi, Oh Leuven, Beershot, Lierse, Cercle Brugge, Lommel nyt vaikka ihan ulkomuistista) ja kilpailullisuus on se mikä noista ryhmistä paistaa läpi aina. Ja puhun nyt U11 ja nuoremmista joukkueista. Kilpailu ei koske näissä joukkueissa vain pelaamista vaan pelaajien keskinäinen kilpailu harjoituksissa päivittäin on jotain sellaista että Suomessa harvat ympäristöt pääsee lähellekään samaa - jos yksikään.

[joks11]

Jääkiekossa kilpailu peliajasta alkaa jo alle 10-vuotiailla. Koko lajiliiton strategia on ihan erilainen kuin jalkapallossa.

[Aaamatööri]

Jääkiekossa kilpailu peliajasta alkaa jo alle 10-vuotiailla. Koko lajiliiton strategia on ihan erilainen kuin jalkapallossa.

Ehkä joillakin, täällä suunnassa liigaseuran junnuilla on joukkueet tehty tasoittan mutta peliaikaa kaikki saa yhtä paljon.

[Sokrateen puskumaali]

Belgiassa tutkivat ennen junioritoiminnan uudistamistaan nuorten motivaatiota jalkapallon suhteen ja huomasivat että vastata 12 - 14 nuorissa toimintaa ohjaavaksi tekijäksi nousi kilpailullisuus. Sitä ennen tärkeintä oli sosiaalisuus. 18 vuotias nuori on kehittynyt/kasvanut 18 vuotta ja jatkaa kehittymistään mikäli päivittäinen tekeminen kehityksen kannalta riittävää. Vaikeasti todennettava potentiaalin raja 10 vuotiaalla joka pakottaa siirtymään kilpailun ja kehityksen kannalta haastavampaan joukkueeseen kuulostaa mielestäni hassulta ajatukselta.

Varmaan porukkaan kuuluminen on merkittävin tekijä pienimmissä. En kuitenkaan ymmärrä, että miksei pelaajan sosiaalisuus toteutuisi paremmin kun saa olla kaltaistensa joukossa. Mikä siinä on hassua, että siirtyy ryhmään, jossa sosiaalistuminen onnistuu paremmin ja päivittäinen tekeminen on kehityksen kannalta vielä optimaalisempaa.

Ja tosiaan vaikka sosiaalinen elementti olisi tärkein, niin eihän se ole millään tavoin kilpailullisuuden kanssa ristiriidassa.

Ehkä joillakin, täällä suunnassa liigaseuran junnuilla on joukkueet tehty tasoittan mutta peliaikaa kaikki saa yhtä paljon.

No eikö tämä ole aivan sama asia? Ajattele, että lause johon vastasit on muotoa "Jääkiekossa kilpailu ykkösjoukkueen peliajasta alkaa jo alle 10-vuotiailla."

[Aaamatööri]

No eikö tämä ole aivan sama asia? Ajattele, että lause johon vastasit on muotoa "Jääkiekossa kilpailu ykkösjoukkueen peliajasta alkaa jo alle 10-vuotiailla."

No ei ole, ajattele jos olet huono saat pelata 5min kun parhaat sen 55min.

Ja juuri tuossa lauseessa mielessä kiteytyy ongelman ydin, valmentajat haluavat että pienokaiset ajattelevat noin mutta heitä se ei paskaakaan kiinnosta, he ovat mukana siksi kun laji on hauskaa ja osa ehkä kavereiden vuoksi.
Tietysti poikkeusyksilöitä voi löytyä alle 10-v ja jonka tekemisen ainut tähtäin on edustuksen peliaika tulevaisuudessa.

[Sokrateen puskumaali]

No ei ole, ajattele jos olet huono saat pelata 5min kun parhaat sen 55min.

Miksi? Kuka on sellaista ehdottanut? Eivätkö kaikki ole sitä mieltä, että parempi kun kaikki pelaavat omalla tasollaan saman verran? Yritin vihjaista, että sinä luit sen ensimmäisen kilpailun peliajasta väärin.

Ja juuri tuossa lauseessa mielessä kiteytyy ongelman ydin, valmentajat haluavat että pienokaiset ajattelevat noin mutta heitä se ei paskaakaan kiinnosta, he ovat mukana siksi kun laji on hauskaa ja osa ehkä kavereiden vuoksi.
Tietysti poikkeusyksilöitä voi löytyä alle 10-v ja jonka tekemisen ainut tähtäin on edustuksen peliaika tulevaisuudessa.

Ajattelevat millä tavoin? Kaikki ovat varmaan samaa mieltä, että tuo jälkimmäinen ajattelutapa olisi lapsen kannalta ongelmallinen. Kuka on sellainen valmentaja, joka haluaa muuta kuin sen, että pelaaja yrittää parhaansa?

Toisaalta lapset alta 10v myös hahmottavat omansa ja pelitovereidensa taitavuustasot ja kyvyt kohtuullisesti sekä haluavat pelata niin että heillä on hauskaa, eli yleensä oman tasoisiaan vastaan. Monet lapset myös palavasti haluavat pelata niissä parhaiden ryhmissä ja tekevät paljon työtä ollakseen omassa sosiaalisessa viitekehyksessään hyviä. Jos sen voi valjastaa yksilön kehitykseen niin että lapsella on mukavaa, niin minusta se on hyvä asia.

[Månsas]

Random foorumilainen, kiva määritelmä. Kiitos kaihlamo. Kaihlamo se mitä sinä aistinvaraisesti olet havainnut ei poista tehtyä tutkimusta. Ammatti-ihmisenä varmaan löydät tutkimuksen ja tutustut siihen. Turnauksiin pääasiassa tullaan kilpailemaan, junioritkin. Se miten tutkimusta ja sen  tuloksia hyödynnetään arjessa poikkeaa varmaan turnaustilanteesta.

Sosiaalisuus ei estä kilpailua, mutta saattaa silti olla ohjaavana tekijä Juniorilla peli-tai harjoittelutilanteessa, esim. syöttö kaverille laukaisutilanteessa. Näkisin että lapselle ensisijaista olisi päästä kehittymään omassa luontaisessa ympäristössään, eikä Toyotan takapenkillä. Omassa sosiaalisessa viitekehyksessään joka tukee kasvua  esim urheilijaksi, jottei tarvitsisi käyttää aikaresurssia matkatakseen paikkaan nimeltä urheilu/jalkapallo 4 x vko, a'2-3h/krt.

[Aaamatööri]

Kyllä ymmärsin asian peliajasta sitten väärin jos sillä ei tarkoiteta ottelukohtaista aikaa ja nekin minuutit jaetaan tason mukaan.

En tiedä sitten miksi tasojoukkue nimitykselle keksittiin tuommoinen sekoittava termi kuin kilpailu peliajasta.

[Pussikalja]

Kasvatustieteet kyllä tukee tuota Månsaksen näkemystä.

Jos en olisi pariin otteeseen valmentanut 10 vuotiaiden harrastejoukuetta, jonka taso hyppää kilpajoukueen ohi muutamassa viikossa, olisi helpompi allekirjoittaa nuo tasoryhmien puolestapuhujien väitteet. Pelaajat innostuvat, jos valmentaja on motivoiva, pelit sujuu, kun kannustaa yrittämään. Kun sivusta hyppäät mukaan, ei se ryhmäjako perustu lahjakkuuteen tai motivaatioon, vaan sattumaan, joukkueen toimioiden lapsiin jne.. Se minkä joku näkee ettei ole kiinnostunut, on todellakin usein sitä, et lapset näkee ykköskoutsin ottavan aina noi 10 muuta,eikä juuri huomaa loppuja 20. Ikinä en ole törmännyt alle 10 vuotiaitten porukkaan, jossa olis 5 pelaajaa enemmän niitä, jotka sotkee enempi kuin hyödyttää.

Jos pienkenttää pelataan kolmella joukkueella, ketään muuta kuin valmentajan pääkoppaa ei häiritse se, et yhden kymmenesosan kärjessä pelaa se kömpelö ja pullukka poika. Päin vastoin riemu on suuri kaikilla, kun se laittaa pari kertaa kesässä pallon pussiin. Mistään se ei ole pois. Ja ei se kauan ole kömpelö ja pullukka, jo innostuu yrittämään ja huomaa et pelaaminen täysillä on hauskaa.

Mitä typerämmin joukkueen kemiaa hoidat, en isompi hävikki sulla joukueeseen syntyy. Jotkut ei opi sitä koskaan näkemään, ei sitä näe kun on vain siellä yhdellä portaalla ketjua.  Kannattaa kiertää joukkueita ja ikäluokkia, odottaa aikuisuuteen asti seurauksia toimista. Kyllä se sitten siitä.

[Snoopy]

Kasvatustieteet kyllä tukee tuota Månsaksen näkemystä.

Jos en olisi pariin otteeseen valmentanut 10 vuotiaiden harrastejoukuetta, jonka taso hyppää kilpajoukueen ohi muutamassa viikossa, olisi helpompi allekirjoittaa nuo tasoryhmien puolestapuhujien väitteet.

Olisi ihan mielenkiintoista tietää mikä kilpajoukkue on näin paska, että harrastejoukkue menee sen ohi, jopa muutamassa viikossa... En voi kyllä myöntää nähneeni omien seurojen kohdalla tällaista tapahtuneen koskaan, en varsinkaan kun puhutaan isommista, ehkä tähän verrattuna oikeista kilpajoukkueista... Myönnän, että haastejoukkue on kehittynyt loistavasti ja voi joskus jopa oikeasti haastaa edustuksen, mutta se ei silti tarkoita, että haaste pelaajat olisivat saaneet huikean kehityspyrähdyksen vaan pelaavat joukkueena paremmin ja hetkellisesti voivat haastaa jopa edustuksen. Mutta aika helvetin harvoin haasteryhmän pelaajien keskimääräinen tekninen taso on vastannut lähellekkään edustuksen tasoa.

-Snoopy-

[Sokrateen puskumaali]

Kyllä ymmärsin asian peliajasta sitten väärin jos sillä ei tarkoiteta ottelukohtaista aikaa ja nekin minuutit jaetaan tason mukaan.

En tiedä sitten miksi tasojoukkue nimitykselle keksittiin tuommoinen sekoittava termi kuin kilpailu peliajasta.

Se on varmaan kielikuva, jonka uskotaan tulevan ymmärretyksi järkevällä tavalla. Luulen että suurin osa tämänkin foorumin väännöistä tapahtuu juuri sen vuoksi, että ei haluta ymmärtää toisia osapuolia.

Sosiaalisuus ei estä kilpailua, mutta saattaa silti olla ohjaavana tekijä Juniorilla peli-tai harjoittelutilanteessa, esim. syöttö kaverille laukaisutilanteessa. Näkisin että lapselle ensisijaista olisi päästä kehittymään omassa luontaisessa ympäristössään, eikä Toyotan takapenkillä. Omassa sosiaalisessa viitekehyksessään joka tukee kasvua  esim urheilijaksi, jottei tarvitsisi käyttää aikaresurssia matkatakseen paikkaan nimeltä urheilu/jalkapallo 4 x vko, a'2-3h/krt.

Miten olisi, jos kenenkään ei tarvitsisi nuorena kulkea näin pitkiä matkoja harjoituksiin, mutta silti voitaisiin jakaa pelaajia omiin järkeviin sosiaalisiin kehikoihin, jotka tukevat paremmin siinä kehityksessä kuin täysi tasapäistäminen? Tuntuu vaikealta keskustella kun vaihtoehdot ovat näin ääripäästä toiseen heilahtelevia. Jos 30-50km säteellä ei ole mahdollista saada kokoon 20 lasta kuin yhdessä porukassa, niin sitten on varmaan pärjättävä sillä mikä on mahdollista jonnekin murrosikään saakka ja toivottava parasta kehityksen suhteen. En tiedä onko kovinkaan moni sitä mieltä, että alakouluikäisen pitäisi käyttää tuollaisia aikoja urheiluharrastuksensa matka-aikoihin.

Varmaan on kuitenkin muitakin tilanteita, myös pks-seudun ulkopuolisessa Suomessa, milloin voi olla fiksumpi miettiä, että mikä on järkevin tapa jakaa ikäluokan 40+n harrastavaa lasta sellaisiin ryhmiin, yhden tai useamman seuran toimesta, jotta kaikille on tarjolla hauskaa, motivoivaa ja kehittävää jalkapalloa. Silloin toivottavasti myös niille takamatkalta lähteville tai hitaammin kehittyville on tarjolla omalle kehitystasolleen mielekästä harrastusta, joka mahdollistaa näiden myöhemmin puskan takaa tulevien pelimiesten kehityksen. Toisaalta myös niille jo aiemmin kehittyneille voidaan tarjota kehittävä ympäristö, eikä täyteen potentiaaliin kehittymistä hidasta tarpeettomasti se, että kokee alitajunnallisesti harjoittelun oikeastaan tarpeettomaksi kun kuitenkin pieksee ne muut ihan vaan omalla lahjakkuudellaan.

[Pussikalja]

Tuleeko suomesta keskimääräistä vähemmän yliopistokoulutettua väkeä? Pitäs tulla, kun luokat peruskoulussa on otos ikäluokkaa. Tyhmimmät estävät fiksuja oppimasta.

Pitäs alkaa kerätä fiksuja samoihin ryhmiin ja eriyttää opetus. Alkaa vetää lukion peruskursseja 10 vanhoille, heikommat kyllä tippuu. Täyttää sit laajelmalta alueelta ne pudokkien paikat, ehkä kantsis kirjoituksen tyyppisillä kilpailutilanteilla karsia jyvät akanoista.

Snoopy, näin on käyny, ei tää taso valmennuksessa ihan pätähuimaava kymppikesästen parissa ole, olipa sitten pohjonen, etelä, seura kuin seura.

Edit: 10 vuotiaan tekninen taso. Jos osaa ponnautella 8, reidellä 4 ja 2 päällä, on jo teknisti taitava 10 jantteri. Paha olla isoja teknisiä eroja, kun toisilla hallussa on 5% taidoista, heikoimmilla 2. Ne on 10 vanhoja, Snoopy hyvä.

[Månsas]

Snoopy, ei sen kilpajoukkueen tartte paska olla, toisessa bändissä tehdään vaan parempaa duunii ja ne soittaa paremmin kimpassa. Sen nimi vaan ei oo kilpajoukkue. Vai onko kilpajoukkueella yksinoikeus parempaan valmennukseen ja laadukkaaseen tekemiseen?

[Sokrateen puskumaali]

Jos en olisi pariin otteeseen... Kyllä se sitten siitä.

Millä vuosikymmenellä nämä sankarteot ovat tapahtuneet? Lasten fyysinen ja henkinen taso on nykyään paljon vaihtelevampi kuin ehkä viime vuosituhannella. Siinä missä 70-luvulla n. 90% varusmiehistä juoksi 3000m cooperissa niin nykyään käänteisesti 90% ei juokse. Jos sinulla on käsitys muodostunut joskus aiemmin kun motoriset valmiudet lapsilla olivat samansuuntaiset, niin se saattaa sumentaa ymmärrystä nykytilanteesta.

Nykyinen "kömpelö pullukka" ei välttämättä pysty ihan oikeasti edes koskemaan siihen palloon pelissä ellei joku vahinko tapahdu, jos taso pelissä on liian kova.

Ja oikeasti, nämä vihjailut siitä, että valmentajat valitsisivat aina vain samoja lapsia kaikkiin tilanteisiin ja olisivat kykenemättömämpiä ylipäätänsä minkäänlaiseen pelisilmään lasten motivoinnissa, on tietyssä mielessä melkoista ihmisten aliarvioimista.

Tuleeko suomesta keskimääräistä vähemmän yliopistokoulutettua väkeä? Pitäs tulla, kun luokat peruskoulussa on otos ikäluokkaa. Tyhmimmät estävät fiksuja oppimasta.

Yliopistoilla on oppilaille määrätyt aloituspaikat, joihin valitaan parhaimmat vaikka ne esim. 20 henkilöä olisivat älykkyysosamäärältään hyvinkin heikkoja. Se ei riipu oppimisen tai älykkyyden yleisestä tasosta. Jonkin verran korkeakoulumaailmaa tuntevana, on varmaan melkein jokaisen kokeneen opettajan näkemys, että sisään tuleva materiaali heikentyy kaiken aikaa. Kyllä, tyhmimmät estävät fiksumpia oppimasta asioita tätä valintaa aiemmin. Peruskoulun ja lukion vaatimustaso heikkenee koko ajan johtuen mm. tästä tasapäistämisestä.

Pitäs alkaa kerätä fiksuja samoihin ryhmiin ja eriyttää opetus. Alkaa vetää lukion peruskursseja 10 vanhoille, heikommat kyllä tippuu. Täyttää sit laajelmalta alueelta ne pudokkien paikat, ehkä kantsis kirjoituksen tyyppisillä kilpailutilanteilla karsia jyvät akanoista.

Vähän niin kuin lyhyt ja pitkä matematiikka. Tai entisajan tasoryhmät yläasteella. Olisihan se mukavaa yliopistoille, jos kirjoitukset läpäissyt porukka osaisi vaikkapa 70-luvun peruskouluoppimäärän verran asioita, ettei tarvitsisi aloittaa korkeakoulutusta perusasioiden kertaamisella. Olisihan se aivan hirveää kyllä.

Snoopy, näin on käyny, ei tää taso valmennuksessa ihan pätähuimaava kymppikesästen parissa ole, olipa sitten pohjonen, etelä, seura kuin seura.

Edit: 10 vuotiaan tekninen taso. Jos osaa ponnautella 8, reidellä 4 ja 2 päällä, on jo teknisti taitava 10 jantteri. Paha olla isoja teknisiä eroja, kun toisilla hallussa on 5% taidoista, heikoimmilla 2. Ne on 10 vanhoja, Snoopy hyvä.

Jos toinen juoksee ja toinen ei, niin on ihan sama kummalla on mikäkin prosentti taidoista. Ja jos puhutaan oikeasti tekniikasta tuon ikäisillä, niin niissä on aivan järjettömän massiivisia eroja. Heikoin kolmannes saattaa olla täysin kyvytön muuhun kuin pallon epämääräiseen potkaisuun satunnaiseen suuntaan siinä missä paras kolmannes kykenee jo jalkapallolta näyttävään peliin.