FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
19.03.2019 klo 01:40:41 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: 1 ... 163 [164] 165 ... 181
 
Kirjoittaja Aihe: Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä  (Luettu 443400 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
hansel

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: LFC


Vastaus #4075 : 12.12.2018 klo 07:59:33

Eiköhän jokaisella yksilöllä ole oma liikerata ja tekniikkansa ja toiseksi en ole vielä törmännyt semmoiseen ryhmään missä suurinta osaa moinen jaarittelu kiinnostaisi.
Ja myös pidän jännänä asiana sitä että pitää "opettaa" nostaa katsetta että ei törmää muihin, kyllä ne tekee sen ihan itsestään ainakin sen jälkeen kun ovat pari kertaa kumauttanut yhteen jonkun kanssa, sama koskee 1vs1 hyökkäämistä, lähes kaikki yrittää asian oikein, mutta kaikki ei siinä vain onnistu, oikea aikaisessa harhautuksessa jonka jälkeen tulee rytmi vaihdos, miksi nuo asiat pitää erikseen "opettaa"?.. Miksi asioita pitää opettaa mitkä toimii jo omalla vaistolla? Ainut asia mitä haluan opettaa on futikseen rakastumista luulen että se on paras eväs matkaan mitä alkupään junnulle voin mukaan yrittää laittaa.
1v1 ohittamisessa on todella paljon opetettavia niksejä. Toki joillain vaistot vievät oikeisiin toimenpiteisiin.
Jo pelkkän lihasmuistin takia erilaisia harhautuksia täytyy harjoitella vaihe vaiheelta tarpeeksi jotta harhautukset onnistuvat mahdollisimman sulavasti.
Siihen kun yhdistää vastustajan painopisteen ja liikesuunnan havannointia sitä kautta ohittamisen oikeaa ajoitusta niin asioita joita voi opettaa on valtavasti.
Lisäksi pallon suojaaminen ohittamisessa yms...
Aaamatööri

Poissa Poissa


Vastaus #4076 : 12.12.2018 klo 08:55:05

1v1 ohittamisessa on todella paljon opetettavia niksejä. Toki joillain vaistot vievät oikeisiin toimenpiteisiin.
Jo pelkkän lihasmuistin takia erilaisia harhautuksia täytyy harjoitella vaihe vaiheelta tarpeeksi jotta harhautukset onnistuvat mahdollisimman sulavasti.
Siihen kun yhdistää vastustajan painopisteen ja liikesuunnan havannointia sitä kautta ohittamisen oikeaa ajoitusta niin asioita joita voi opettaa on valtavasti.
Lisäksi pallon suojaaminen ohittamisessa yms...
😀 Ja näitä asioita sitten opettamaan 5-8v junnuille😉 Ei ehkä vielä kuitenkaan.
Mut siis tämä touhu menee insinööritouhuksi ja kuten kaikki tiedämme, se mikä näyttää paperilta hienolta ja toimivalta on jotain aivan muuta käytännössä, useinmiten. 😁
Mko

Poissa Poissa


Vastaus #4077 : 12.12.2018 klo 11:55:03

Jos luullaan, että taidon (ml. havaintomotoriikka) opettaminen 5-8-vuotiaille on turhaa tai mahdotonta, annetaan kansainvälisessä vertailussa muille liikaa etumatkaa heti alussa. 9-10-vuotiaina ollaan jo korjaamattomasti perässä.
hansel

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: LFC


Vastaus #4078 : 12.12.2018 klo 12:09:29

Jos luullaan, että taidon (ml. havaintomotoriikka) opettaminen 5-8-vuotiaille on turhaa tai mahdotonta, annetaan kansainvälisessä vertailussa muille liikaa etumatkaa heti alussa. 9-10-vuotiaina ollaan jo korjaamattomasti perässä.
Minkä ikäisenä brasilian tai ranskan mj pelaajat ovat olleet kokonaisvaltaisessa valmennuksessa ekan kerran?
Aaamatööri

Poissa Poissa


Vastaus #4079 : 12.12.2018 klo 12:25:20

Jos luullaan, että taidon (ml. havaintomotoriikka) opettaminen 5-8-vuotiaille on turhaa tai mahdotonta, annetaan kansainvälisessä vertailussa muille liikaa etumatkaa heti alussa. 9-10-vuotiaina ollaan jo korjaamattomasti perässä.

Kyllähän ne oppivat sen ilman opetustakin ja varmaan kokonaisuudessa paremmin kuin se että koko ajan joku on kädestä pitäen kertomassa miten "kuuluu" tehdä. Toiseksi ei niitä paljon kiinnosta vaikka kuinka yrittäisi "opettaa", tekemisellä ne oppii ei paskanjauhamisella.
Aaamatööri

Poissa Poissa


Vastaus #4080 : 12.12.2018 klo 12:27:06

Minkä ikäisenä brasilian tai ranskan mj pelaajat ovat olleet kokonaisvaltaisessa valmennuksessa ekan kerran?
Miten niitä voi verrata Suomeen ja miksi? Tuo on silkkaa tyhmyyttä verrata noita maita ja yrittää matkia heidän tekemistä.
Kaihlamo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jalkapallo


Vastaus #4081 : 12.12.2018 klo 12:51:49

Kyllähän ne oppivat sen ilman opetustakin ja varmaan kokonaisuudessa paremmin kuin se että koko ajan joku on kädestä pitäen kertomassa miten "kuuluu" tehdä. Toiseksi ei niitä paljon kiinnosta vaikka kuinka yrittäisi "opettaa", tekemisellä ne oppii ei paskanjauhamisella.

Koko ajan kädestä pitäen kertomisen ja täydellisen välinpitämättömyyden välimaastoon  kai jokunen vaihtoehtokin mahtuu? Jos et itse osaa asioita tai osaa niitä opettaa niin sit kantsii mennä "kyl peli opettaa kaiken" mallilla, mut jos on itsellä homma hallussa niin ehdottomasti sisältöä siihen valmennukseen vaan ihan päivästä yks alkaen. Sama koskee nykyään vallitsevaan kyselytekniikkaan valmentamisen välineenä. Aina ei tarvii kysyä vaan välillä voisi ihan rohkeasti kertoa myös vastaukset suoraan.
« Viimeksi muokattu: 12.12.2018 klo 12:54:36 kirjoittanut Kaihlamo »
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #4082 : 12.12.2018 klo 13:03:03

Minkä ikäisenä brasilian tai ranskan mj pelaajat ovat olleet kokonaisvaltaisessa valmennuksessa ekan kerran?

Riippuu pelaajasta varmaan, mutta esim. Neymar 6-7vuotiaana aloittanut ja ollut jo ~10-vuotiaana Santosissa. Lähes kaikki pelaajat on siinä ~10-vuoden tienoilla jo isompien seurojen kartalla ainakin ja hyvä muistaa että Ranskassa tai Brasialiassa siellä pienemmässäkin seurassa toiminta on eri tasolla kuin Suomessa useimmiten. Johtuen valmennuksen tasosta ja kulttuurista. Ranskahan on suorastaan kuuluisa siitä että siellä on akatemioita juurikin sen henkilökohtaisen taidon kehittämiseen.

Nyt ollaan ihan helvetin kaukana siitä mitä maailmalla tehdään, jos mennään linjalle "lopetetaan valmennus" kyllä ne itsestään kehittyy.
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #4083 : 12.12.2018 klo 13:07:05

Kyllähän ne oppivat sen ilman opetustakin ja varmaan kokonaisuudessa paremmin kuin se että koko ajan joku on kädestä pitäen kertomassa miten "kuuluu" tehdä. Toiseksi ei niitä paljon kiinnosta vaikka kuinka yrittäisi "opettaa", tekemisellä ne oppii ei paskanjauhamisella.

Joo turha oikeastaan valmentajan opettaa koskaan mitään, kun pelaajat itsestään vaan oppii asioita... kumma juttu että muuaalla maailmassa ei ole ymmäretty vielä tätä, vaan esim. siitä ohittamisesta opetettu asioita miten voisi tehdä sen paremmin. Valmentajan tehtävä on kehittää pelaajien tekemistä. Ei tarvitse paskaa jauhaa tai kädestä pitää, vaan opastaa suoritusten aikana ja välissä miten tehdä asia vielä paremmin.
Aaamatööri

Poissa Poissa


Vastaus #4084 : 12.12.2018 klo 14:49:49

Koko ajan kädestä pitäen kertomisen ja täydellisen välinpitämättömyyden välimaastoon  kai jokunen vaihtoehtokin mahtuu? Jos et itse osaa asioita tai osaa niitä opettaa niin sit kantsii mennä "kyl peli opettaa kaiken" mallilla, mut jos on itsellä homma hallussa niin ehdottomasti sisältöä siihen valmennukseen vaan ihan päivästä yks alkaen. Sama koskee nykyään vallitsevaan kyselytekniikkaan valmentamisen välineenä. Aina ei tarvii kysyä vaan välillä voisi ihan rohkeasti kertoa myös vastaukset suoraan.

Kyllä sisältönä on kannustaminen, pelaajien rohkaisu, hauskanpito, suurimmassa osin. Tietysti alkupäässä kun ollaan paljon tulee pienpelejä jolloin keskityn pallottoman pelaajan liikkumiseen ja aktiivisuuteen ylipäätänsä.

Kerran kokeilin opastaa hiukan 1vs1 tilanteessa hyökkäyspelaamista mutta vastaanotto oli heikkoa ja kun tuota touhua nyt on katsellut niin asiat kyllä tulee selkärangasta oikein kunhan vaan on rohkeutta toteuttaa itseään, siksi en koe tarpeelliseksi päteä tuossa asiassa. Samankaltaisia asioita on paljon mitä monien mielestä pitäisi "opettaa" mutta itse koe niitä niin tarpeelliseksi kun jostain syystä ne on jo "sisäänrakennettu" pelaajille.
Aaamatööri

Poissa Poissa


Vastaus #4085 : 12.12.2018 klo 14:53:43

Riippuu pelaajasta varmaan, mutta esim. Neymar 6-7vuotiaana aloittanut ja ollut jo ~10-vuotiaana Santosissa. Lähes kaikki pelaajat on siinä ~10-vuoden tienoilla jo isompien seurojen kartalla ainakin ja hyvä muistaa että Ranskassa tai Brasialiassa siellä pienemmässäkin seurassa toiminta on eri tasolla kuin Suomessa useimmiten. Johtuen valmennuksen tasosta ja kulttuurista. Ranskahan on suorastaan kuuluisa siitä että siellä on akatemioita juurikin sen henkilökohtaisen taidon kehittämiseen.

Nyt ollaan ihan helvetin kaukana siitä mitä maailmalla tehdään, jos mennään linjalle "lopetetaan valmennus" kyllä ne itsestään kehittyy.

Kuka on puhunut valmennuksen lopettamisesta, lopettaisin turhanpäiväsen "opettamisen".
Takatasku

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: LFC


Vastaus #4086 : 12.12.2018 klo 15:00:29

Ensin pitäisi saada perusasiat kuntoon, ennen kuin edes puhutaan valmentamisesta ja opettamisesti. Suurin osa junioriurheilijoista syö huonosti, nukkuu liian vähän ja on liikaa ruudun ääressä. Ensin pitäisi kouluttaa vanhemmat ennen kuin niiden kersoja päästetään urheiluseuraan. Yleinen urheilullisuus on kadonnut jonnekin.
joks11

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Rakennusliike M. Seppälä Oy


Vastaus #4087 : 12.12.2018 klo 15:06:49

😀 Ja näitä asioita sitten opettamaan 5-8v junnuille😉 Ei ehkä vielä kuitenkaan.
Mut siis tämä touhu menee insinööritouhuksi ja kuten kaikki tiedämme, se mikä näyttää paperilta hienolta ja toimivalta on jotain aivan muuta käytännössä, useinmiten. 😁
Tjaa, kyllä esimerkiksi askelharhautusta pystyy ihan opettamaan vaikka 6-vuotiaalle. Hyvä esimerkki suorituksesta, mikä vaatii kohtuullista liikeratapankkia, eikä varmasti yksikään opi harjoittelematta.
hansel

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: LFC


Vastaus #4088 : 13.12.2018 klo 09:30:05

Kyllä sisältönä on kannustaminen, pelaajien rohkaisu, hauskanpito, suurimmassa osin. Tietysti alkupäässä kun ollaan paljon tulee pienpelejä jolloin keskityn pallottoman pelaajan liikkumiseen ja aktiivisuuteen ylipäätänsä.

Kerran kokeilin opastaa hiukan 1vs1 tilanteessa hyökkäyspelaamista mutta vastaanotto oli heikkoa ja kun tuota touhua nyt on katsellut niin asiat kyllä tulee selkärangasta oikein kunhan vaan on rohkeutta toteuttaa itseään, siksi en koe tarpeelliseksi päteä tuossa asiassa. Samankaltaisia asioita on paljon mitä monien mielestä pitäisi "opettaa" mutta itse koe niitä niin tarpeelliseksi kun jostain syystä ne on jo "sisäänrakennettu" pelaajille.
Kyse on miten myyt harjoitteen ja miten saat pelaajan innostumaan oppimaan.
Erilaisia 1v1 kisoja ja hippoja niistä alkaa 1v1 ohittamisen harjoittelu. Ensin pitää hallita keho ja oppia näkemään mihin vastustaja liikkuu ja milloin voin ohittaa ja miltä puolelta.
Miten saan vastustajan liikkumaan toiseen suuntaan kuin mihin haluan mennä...
Hipat erittäin hyviä tuohon. Sitten pallo mukaan kun homma toimii ilman palloa hyvin.
Samat niksit mitä harhsutan ja miten jotta saan vastustajan reagoimaan väärään suuntaan ja tarpeeksi voimakkaasti.
Sitten miten ohitan ja miten suojaan. Minkä pituisen tatsin otan...
Suurinosa haluaa olla hyvä tuossa 👍
Itse sisällytän näitä alkurutiineihin 👍
Pussikalja

Poissa Poissa


Vastaus #4089 : 13.12.2018 klo 10:20:45

Ei opettaminen ole sitä, et luennoit.

Se on sitä et pelaajat ymmärtää mitä harjoitellaan. Ohjata tekemään asioita fiksummin, et onnistumisia tulee enemmän. Et voi opettaa jotain mikä ei toimi, koska pelaajat ei suostu epäonnistumaan. Autat vain pelaajia itse oivaltamaan. Sama se on koulussakin.

Valkun 5 minuuttia siihen, et käyttää vaikka 16 viivaa apuna et pelaaja oppii siirtää painopisteen, osaa siirtyy pallon yli ja siirtää pallon ohi ulkosyrjällä kantaa koko loppuiän yli yhdessä harhautuksessa josta toistolla tulee luonnollinen osa sen peliä. Sit kun vielä auttaa tunnistamaan tilanteet jolloin se on näppärä, voi sanoo et tuo pelaaja hallitsee vartaloharhautuksen hyvin.

Eikä sitä katsetta ole pakko opettaa painumaan alas missään vaiheessa. Se on tuskanen tie nostaa sieltä ylös. Hyvää ratkaisua et voi tehdä, jos et ole katsonut mikä tilanne on. Junnuaika on lyhyt oppia ymmärtämään sit se minkä näet. Siinä voi auttaa todella paljon.
Aaamatööri

Poissa Poissa


Vastaus #4090 : 13.12.2018 klo 15:30:21

Ei opettaminen ole sitä, et luennoit.

Se on sitä et pelaajat ymmärtää mitä harjoitellaan. Ohjata tekemään asioita fiksummin, et onnistumisia tulee enemmän. Et voi opettaa jotain mikä ei toimi, koska pelaajat ei suostu epäonnistumaan. Autat vain pelaajia itse oivaltamaan. Sama se on koulussakin.

Valkun 5 minuuttia siihen, et käyttää vaikka 16 viivaa apuna et pelaaja oppii siirtää painopisteen, osaa siirtyy pallon yli ja siirtää pallon ohi ulkosyrjällä kantaa koko loppuiän yli yhdessä harhautuksessa josta toistolla tulee luonnollinen osa sen peliä. Sit kun vielä auttaa tunnistamaan tilanteet jolloin se on näppärä, voi sanoo et tuo pelaaja hallitsee vartaloharhautuksen hyvin.

Eikä sitä katsetta ole pakko opettaa painumaan alas missään vaiheessa. Se on tuskanen tie nostaa sieltä ylös. Hyvää ratkaisua et voi tehdä, jos et ole katsonut mikä tilanne on. Junnuaika on lyhyt oppia ymmärtämään sit se minkä näet. Siinä voi auttaa todella paljon.
Ei pikkulapset jaksa mitään askelharhautusta harjoitella erikseen, ja jos jaksaa ne toistot/yritykset jää lyhyeen kun loppuu jo mielenkiinto, saatikka jos rupeat myymään teoriaa harhautuksen perusteista.  Tietysti tätä informaatiota voi tuputtaa kun toiminta on käynnissä, mutta siinä sitten katoaa se pallollisen pelaajan "oma pelaaminen" ja miten selviytyä tilanteista ilman neuvoja.
Kaihlamo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jalkapallo


Vastaus #4091 : 13.12.2018 klo 16:20:28

Ei pikkulapset jaksa mitään askelharhautusta harjoitella erikseen, ja jos jaksaa ne toistot/yritykset jää lyhyeen kun loppuu jo mielenkiinto, saatikka jos rupeat myymään teoriaa harhautuksen perusteista.  Tietysti tätä informaatiota voi tuputtaa kun toiminta on käynnissä, mutta siinä sitten katoaa se pallollisen pelaajan "oma pelaaminen" ja miten selviytyä tilanteista ilman neuvoja.
Kyllä sisältönä on kannustaminen, pelaajien rohkaisu, hauskanpito, suurimmassa osin. Tietysti alkupäässä kun ollaan paljon tulee pienpelejä jolloin keskityn pallottoman pelaajan liikkumiseen ja aktiivisuuteen ylipäätänsä.

Kerran kokeilin opastaa hiukan 1vs1 tilanteessa hyökkäyspelaamista mutta vastaanotto oli heikkoa ja kun tuota touhua nyt on katsellut niin asiat kyllä tulee selkärangasta oikein kunhan vaan on rohkeutta toteuttaa itseään, siksi en koe tarpeelliseksi päteä tuossa asiassa. Samankaltaisia asioita on paljon mitä monien mielestä pitäisi "opettaa" mutta itse koe niitä niin tarpeelliseksi kun jostain syystä ne on jo "sisäänrakennettu" pelaajille.
Mutta minulla on tiedonkeruu vaihe menossa ja kaikkien tiedot on tervetulleita, myös muutkin saa jakaa mitä virheitä aloittelijan kannattaa välttää kun puhutaan alkupään junnuista, en halua ratsastaa yhden "mielipiteen" hevosena, mitä enemmän näkemyksiä sen parempi.

Sulle kirjoittamasi perusteella sisältö harjoittelussa on asioita, jotka pitäisi olla läsnä joka harjoitteessa riippumatta teemoista tai niiden yksityiskohdista. Siinä sulle se sudenkuoppa johon olet astumassa. Sä olet valmentaja etkä kerho-ohjaaja ja jos haluat oikeasti pelaajiasi auttaa niin ala valmentamaan niitä. Esim. erilaisten harhautusten / pallonkäsittelytaitojen / käännösten tietäminen (ball mastery) ja sen tietotaidon siirtäminen pelaajille opettamisen muodossa pitäisi olla alkupään valmentajille ihan perusasia, joka pitäisi olla kunnossa valmentajalla tai jos ei ole niin sitten hankkikaa se osaaminen jollain keinoin.
« Viimeksi muokattu: 13.12.2018 klo 16:29:49 kirjoittanut Kaihlamo »
Mko

Poissa Poissa


Vastaus #4092 : 13.12.2018 klo 16:26:26

Ei pikkulapset jaksa mitään askelharhautusta harjoitella erikseen, ...

Kyllä jaksavat, ja haluavatkin, kunhan aiheeseen liittyvä tarina on selkeä, mielenkiintoinen ja innostavasti esitetty.

Lainaus
... ja jos jaksaa ne toistot/yritykset jää lyhyeen kun loppuu jo mielenkiinto, saatikka jos rupeat myymään teoriaa harhautuksen perusteista.

Ääripäiden "Ei opeteta ollenkaan" ja "Myydään teoriaa harhautuksen perusteista" välillä on valovuoden mittainen asteikko opetustapoja. Sieltä löytyy myös leikki-ikäisten futisvalmennukseen sopiva skaala.
Roulette

Poissa Poissa


Vastaus #4093 : 14.12.2018 klo 06:01:23

Mikä on pikkulapsi? Paha sanoa yleisemmin, että minkä ikäisenä mukulat ovat valmiita mihinkin. Meillä kundi aloitti 10-vuotiaana aktiivisen harjoittelun kartioiden kanssa omassa pihassa (sai toki kartiot valmentajaltaan lahjaksi). Omalla ajalla videoitten avulla on helppo opetella eri liikkeitä (Cruyff, Elastico, stepoverit jne.). 10-12 vuoden iässä nämä uppoavat hyvin skideille, joilla on jo hyvä tatsi palloon. Kaveri pelaa/treenaa useammassa jengissä ja poika voi testata liikkeitä helpommissa matseissa ja tietty treeneissä. Viime aikoina on toisinaan putoillut kentän pintaan ja jengi on revennyt, mutta se että kaveri rohkeasti naurusta huolimatta pyrkii kehittämään 1 vs 1 peliään on positiivinen asia. Noi liikkeet vaatii pelissä toimiakseen todella paljon toistoja. Liian harva tätä tekee. Liikkeeitä opetellessa epäonnistumisia (ja pallonmenetyksiä) tulee väkisinkin. Ennen ohitukset perustui liikaa kundin hyvään nopeuteen. Nyt kun vastassa on 2 vuotta vanhempia kavereita, niin nopeus ei aina riitä. Peliesitykset on muutenkin parempia vanhemmissa ikäluokissa, joissa on pakko puristaa jo treeneissäkin. Peliajasta taisteleminenkin on hyvä juttu, kun omassa ikäluokassa pelaa kaikki minuutit ja homma on “hieman liian helppoa”.

Tottahan se on, että juniorivalmennuksen taso ei ole riittävä monessa joukkueessa.  Sen vuoksi itsekin aktiivisesti mietimme missä kaverin kannattaa pelata. Fakta on sekin, että paikkakunnan vaihto on varmasti monen kohdalla tarpeen jo aika nuorella iällä.  Isossa kapungissa on helpompaa.

Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #4094 : 14.12.2018 klo 08:13:14

Koko ajan kädestä pitäen kertomisen ja täydellisen välinpitämättömyyden välimaastoon  kai jokunen vaihtoehtokin mahtuu? Jos et itse osaa asioita tai osaa niitä opettaa niin sit kantsii mennä "kyl peli opettaa kaiken" mallilla, mut jos on itsellä homma hallussa niin ehdottomasti sisältöä siihen valmennukseen vaan ihan päivästä yks alkaen. Sama koskee nykyään vallitsevaan kyselytekniikkaan valmentamisen välineenä. Aina ei tarvii kysyä vaan välillä voisi ihan rohkeasti kertoa myös vastaukset suoraan.

Olen pitkälti samaa mieltä. Oma haasteensa on pitää harjoitusten intensiteetti yllä, mutta samalla jotenkin yrittää tehostaa niitä oivaltamisen kokemuksia opettamalla. Jos yrittää optimoida sen intensiteetin, niin loputtoman pitkät kyselyt ja oikeiden vastausten onkiminen lapsilta voivat viedä turhan kauan ja harjoitusten intensiteetti kärsii. Silloin tällainen rohkeampi tapa voi olla siihen hetkeen soveltuvampi.

Toisaalta taas ei varmaan kukaan halua valmentaa niin, että kaikkeen on aina yksiraiteinen vastaus vaan opetettavien asioiden pitää olla riittävän avoimia, jotta pelaaja pystyy käyttämään omia aivojaan niiden opetettujen periaatteiden raameissa. Tämä ei ehkä tosin päde puhtaan teknisiin yksityiskohtiin.

Kyllä jaksavat, ja haluavatkin, kunhan aiheeseen liittyvä tarina on selkeä, mielenkiintoinen ja innostavasti esitetty.

Ääripäiden "Ei opeteta ollenkaan" ja "Myydään teoriaa harhautuksen perusteista" välillä on valovuoden mittainen asteikko opetustapoja. Sieltä löytyy myös leikki-ikäisten futisvalmennukseen sopiva skaala.

Minusta tuntuu, että mitä heterogeenisempi joukko harjoituksissa on, sitä lukuisampia oikeita vastauksia tuohon kysymykseen on. Toiset suorastaan janoavat opetusta jo pienestä pitäen ja toiset eivät ole valmiita siihen kuin vasta paljon myöhemmin. Senkin takia tasoryhmät tms. ovat järkeviä, koska opetusta voi silloin varioida niin että se soveltuu koko joukolle paremmin.
Shrike

Poissa Poissa


Vastaus #4095 : 18.12.2018 klo 09:33:49

Rupesin tuossa sukulaisten lapsien futistreenien plussia ja miinuksia kuunnellessani pohtimaan mikä on tavoitteellisesti treenaavien nuorempien junnujen henkilökohtaisen valmennuksen taso tällä hetkellä Suomessa. Pahoittelen mahdollisesti naiivia kyselyä mutta koska toimin itse laatujohtamisen ja parhaiden käytäntöjen siirtämisen parissa teollisuudessa rupesin miettimään olisiko täältä jotain annettavaa junnufutikseen. Tiedän toki että asia vaihtelee varmasti paljon seuroittain, mietin vain miten "best in class"-seuroissa treenejä tällä hetkellä hoidetaan.

Ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota on se että ilmeisesti edelleen joissain seuroissa harjoittelu suoritetaan tasapäistävän tasomittauksen avulla mikäli paremmissa tasojengeissä haluaa pelata. Nykyisen kognitiotutkimuksen mukaan näinhän ei oikeastaan kannattaisi toimia. En toki nimenomaan nuorten/lasten valmentamisesta tiedä mutta ainakin aikuisilla puhutaan nykyisin todella paljon voimaannuttamisesta ja ilon kautta tekemisestä. Lisäksi tuntuisi tärkeältä että seuran tavoitteista johdettaisiin ikäryhmien, pienryhmien ja pelaajien tavoitteita jotka olisivat mitattavissa ja kehitystä voitaisiin näin ohjata ja seurata.

Jokaisen pelaajan kehitystä pitäisi siis seurata hänen "omalla käyrällään", ja itse valittujen tavoitteiden ja mittarien kautta. Eli pelaaja määrittäisi kauden alussa omaan tasoonsa suhteutetut mitattavissa olevat henkilökohtaiset kehitystavoitteet, samoin pienryhmät ja joukkueet omansa. Näiden täyttymistä seurattaisiin (IT-avusteisesti) pitkin kautta ja valmentaja saisi palautetta pelaajiensa ja joukkueensa kehittymisestä. Tätä dataa voitaisiin sitten käyttää seuran sisällä parhaiden käytäntöjen levittämiseen ja kehittymiseen.

Toki tämä vaatisi tarpeeksi ison pelaajamassan per ikäluokka, mutta uskoisin että tällä tavalla systemaattisesti laatuaan seuraava seura olisi todella menestyksekäs omissa tavoitteissaan. Kysymys kuuluu siis, tehdäänkö tällaista jo jossain ja kiinnostaisiko ylipäätään tälläinen "totaalinen laadunhallinta" seuroja?
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #4096 : 18.12.2018 klo 10:09:37

Rupesin tuossa sukulaisten lapsien futistreenien plussia ja miinuksia kuunnellessani pohtimaan mikä on tavoitteellisesti treenaavien nuorempien junnujen henkilökohtaisen valmennuksen taso tällä hetkellä Suomessa. Pahoittelen mahdollisesti naiivia kyselyä mutta koska toimin itse laatujohtamisen ja parhaiden käytäntöjen siirtämisen parissa teollisuudessa rupesin miettimään olisiko täältä jotain annettavaa junnufutikseen. Tiedän toki että asia vaihtelee varmasti paljon seuroittain, mietin vain miten "best in class"-seuroissa treenejä tällä hetkellä hoidetaan.

Ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota on se että ilmeisesti edelleen joissain seuroissa harjoittelu suoritetaan tasapäistävän tasomittauksen avulla mikäli paremmissa tasojengeissä haluaa pelata. Nykyisen kognitiotutkimuksen mukaan näinhän ei oikeastaan kannattaisi toimia. En toki nimenomaan nuorten/lasten valmentamisesta tiedä mutta ainakin aikuisilla puhutaan nykyisin todella paljon voimaannuttamisesta ja ilon kautta tekemisestä. Lisäksi tuntuisi tärkeältä että seuran tavoitteista johdettaisiin ikäryhmien, pienryhmien ja pelaajien tavoitteita jotka olisivat mitattavissa ja kehitystä voitaisiin näin ohjata ja seurata.

Jokaisen pelaajan kehitystä pitäisi siis seurata hänen "omalla käyrällään", ja itse valittujen tavoitteiden ja mittarien kautta. Eli pelaaja määrittäisi kauden alussa omaan tasoonsa suhteutetut mitattavissa olevat henkilökohtaiset kehitystavoitteet, samoin pienryhmät ja joukkueet omansa. Näiden täyttymistä seurattaisiin (IT-avusteisesti) pitkin kautta ja valmentaja saisi palautetta pelaajiensa ja joukkueensa kehittymisestä. Tätä dataa voitaisiin sitten käyttää seuran sisällä parhaiden käytäntöjen levittämiseen ja kehittymiseen.

Toki tämä vaatisi tarpeeksi ison pelaajamassan per ikäluokka, mutta uskoisin että tällä tavalla systemaattisesti laatuaan seuraava seura olisi todella menestyksekäs omissa tavoitteissaan. Kysymys kuuluu siis, tehdäänkö tällaista jo jossain ja kiinnostaisiko ylipäätään tälläinen "totaalinen laadunhallinta" seuroja?

Tässä on paljon hyviä pointteja. Yksi yksinkertaistettu pointti minkä tuosta kaivan ja muutan yksinkertaiseksi on se, että todella harvalla seuralla on selviä kriteereitä pelaajien "arvosteluun". Tällä tarkoitan siis sitä, että pelaajien "rankkaus" menee helposti ns. "valmentajasta tuntuu" metodilla. Usein tällöin korostuu sen hetken tulos eli esim. todella korostuneessa asemassa on fyysinen koko/voima. Tai joku yksittäinen ominaisuus(esim. pienissä lapsissa kova veto). Olisikin erittäin tärkeää jokaisen seuran luoda oma pelaajaprofiili ja sen mukainen kriteeristö pelaajilleen.

Samoin tuosta "yksinkertaistan" näin tavikselle tuon pointin siitä kuinka tärkeää on saada onnistumisen tunnetta ja pätemisen tunnetta lajista. Tässä taas tullaan siihen minkä takia on tärkeä olla järkevät tasoryhmät, joiden välillä voidaan tehdä aina tarvittaessa muutoksia. Esimerkkinä aina kun puhun ns. järkevän vanhemman kanssa tilanteesta missä oma poika on "tippunut" jostain ryhmästä toiseen, niin vanhempi on todennut että "nyt on kyllä hienoa kun meidän Petteri pystyy tässä ryhmässä tekemään hattutempun". Onnistumiset, kannustava, mutta vaativa palaute valmentajalta ja pätevyyden tunne "minä opin tämän asian hyvin ja olen kehittynyt tässä asiassa" vahvistavat kehitystä, vaikka ei pelaisikaan siinä seuran parhaassa joukkueessa.

Mitä tulee tuohon "käytetäänkö tätä missään seuroissa", niin en usko. Miksi? Koska ei ole tietotaitoa eikä myöskään resursseja. Nykyisellään jo ammattitaitoiset henkilöt keskittyvät aivan liian isoihin kokonaisuuksiin "ts. liikaa erilaisia tehtäviä". Tämä selviää hyvin kun katsoo vaikkapa tilanteita missä seurat rekrytoivat valmennuspäälliköitä. Siellä on valmennuspäälliköllä yleensä listattu 2-4 henkilön työtehtävät.

Tämän hetken mallissa, jossa rahoitus tulee valmennukseen vanhemmilta siis yleensä joko A) valmentajilla on liikaa pelaajia suhteessa valmentajaan tai B) valmentajat ovat oman työnsä ohella jolloin tullaan taas toiselta puolelta aika-kysymykseen.
Shrike

Poissa Poissa


Vastaus #4097 : 18.12.2018 klo 10:41:11

Tuota resurssien puutetta itsekin epäilin, mutta mikäli tällaisen laatujärjestelmän toteuttaisi pitkälti automatisoituna voisi pilotticasen testaaminen olla mahdollistakin (jos vain löytyisi tarpeeksi rohkea seura). Kysehän tässä on mm. siitä että rupesin näkemään yhtymäkohtia laatuajattelun ja pitkäjänteisen seuratoiminnan välillä.

Kyse on siitä että fokuksen pitää olla päivittäisessä tekemisessä jota seurataan mitattavissa olevilla tavoitteilla. Laatuajattelu perustuu uskomukseen siitä että ne maalit ja matsivoitot tulevat kyllä kunhan perusasiat tehdään oikein. Periaatteessa tämä ei liene mitään mullistavaa puhetasolla mutta sen siirtäminen päivittäiseen tekemiseen voi olla melko suuri ajattelutavan muutos. Ja kaikki laatujärjestelmät vaativat taustalleen johdon sitoutuneisuuden järjestelmään. Joukkue siis asettaisi omat tavoitteensa (jotka olisivat yhdenmukaiset seuran tavoitteiden kanssa) ja näistä sitten johdettaisiin pelaajien tavoitteet kehityskeskustelussa. Jollekulle voi riittää tavoitteeksi että osallistuu yli puoleen treeneistä, toiselle tavoitteena voi olla vetonopeuden parantaminen 15km/h ja jollekulle muulle 100 pompun onnistuminen ja juoksunopeuden parantaminen parilla sekunnilla. Valmentajan tavoitteena taas on se että pelaajien tavoitteet toteutuvat ja joukkue voittaa vähintään puolet matseista.

Mikäli nuo tavoitteet kirjattaisiin ylös ja niiden toteutumista seurattaisiin johtaisi se myös (oma)harjoitteiden kohdistamiseen niin että omat tavoitteet täyttyisivät. Siis ainakin teoriassa, yritysmaailmassa laatujohtaminen luo mitattavissa olevaa kilpailuetua yrityksille mutta en tiedä voisiko tuota siirtää seuratoimintaan.
hansel

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: LFC


Vastaus #4098 : 18.12.2018 klo 22:08:25

Kyllähän saletisti tuollaista laatuseuranta toimintaa on seuroissa jotka käyttävät akatemia nimitystä. Tai ainakin pitäisi olla.
Xampion laitteisto antaa eväitä tälläiseen mittaamiseen.

Pussikalja

Poissa Poissa


Vastaus #4099 : 21.12.2018 klo 21:39:48

Tossa laatu, tmp, Lean mikä lie ajattelussa on sama ongelma kuin kouluissa nyt, ei lapsi kykene itse asettamaan ja johtamaan oppimisen polkuaan. Kyl se pitää aikuisen luoda tavoite ja askeleet kehittyä. No ok, se harvinainen 5%,väestöstä kykenee reflektoimaan ja analysoimaan peliään.

Amatöörille, sinäkin vanha pelimies, etkö ole saanu ohjetta joka auttaa. Askelharhautuksrn vaikeus on alussa siinä, et lapset pyrkii tekeen sen edeten suoraa linjaa. Jos opettaa vaan hypätään sivulle, joka on muuten se harhautuksen ydin, pallo alkaa kummasti totella kun se on painopisteen alla, ei tarvi kaivaa väärällä jalalla tasapainopisteen ulkopuolelta. Lapset ei osaa pilkkoa suoritusta, aikuisena sun on osattava osittaa suoritus pienemmiksi paloiksi, et sen oppii helpommin.

Ja Sokrates. Miten sä muodostat tasoryhmään, ennenkuin pelissä on joukkuelajien elementit. Jos muodostat tasoryhmään fyysisyyden, yritteliäisyyden, taidon, nopeuden yms perusteella sulla jää sen ulkopuolelle pelaajia jotka loistaa kun jalkapallo on valmista. Eli sillon, kun sä luet liikesuuntia, tiloja, ajoituksia, rytmiä, sijoitut ja siirrät palloa edullisille alueille, hyviin tiloihin. Sitä et voi nähdä ja valita ennen kuin pelaajat pelaa yhdessä. Mut ne on ne ratkaisevat elementit pelaajassa, jotka määrittävät pelit joita pääsee pelaamaan. Noi elementit kompensoi pois heikkoudet nopeudessa, taidossa jne. Niitä voi jopa kehittää vanhempanakin. Miten me valitaan ne pelaajat joilla on kyky nähdä ja ymmärtää, ennenkuin pelissä on yhdessä pelaamisen elementit.

 
Sivuja: 1 ... 163 [164] 165 ... 181
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines