Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[koera]

Missä? Mikä seura? Tai jos et halua luopua anonyymiteetistä, niin etsi toiselta paikkakunnalta. Luulisi olevan helppoa jos tuo kerran on yleistä. Mutta ei pliis faktoilla argumentointia, jos niitä faktoja ei voi mitenkään tarkistaa.

[Pussikalja]

Sulla on Koera reilu meininki.

Näin niinkuin esimerkkinä, Joks puhuu 1 vs. 1 tilanteista 7-8 ikäluokissa. pussikalja on pihalla sanoo sokrates, sen ikäset vaan menee kentälle ja pelaa, ei siinä ole ryhmityksii, koska noin pienille ei ole taktiikaa. Sit vuotta myöhemmin liiton ihmiset pyytää valitsemaan maksimissaan 16 pelaajaa turnaukseen, jolla 8-9 vuotiaat pelaa 8 vs. 8 pelimuodossa ensimmäisiä kartotuksia. Jossa suuri osa jengeistä on jo vuoden treenannu ja pelannu sinä pelimuodossa, jos toki myös 5 vs. 5 pelejä samalla. Täähän on mutuilua, eikö totta?

Pistä bannia. Mut kiekon säännöt löytyy niiden liitonsivuiltakin. samoin tiedot missä vaiheessa alkaa sarjat pyörii valtakunnallisesti. Ja kyllä mulla käy kateeksi kiekko puoli, siellä homma vakavoituu d-junnu iässä, ihan samassa iässä kun itteki muistaa et joku laji alko kiinnostaa. Samassa iässä kun omat kakarat on lajinsa valinneet. Futiksessa on vaan valittava 3-4 vuotta aiemmin, osu tai meni ohi valmentajien ja vanhempien toimesta.

[Sokrateen puskumaali]

Näin niinkuin esimerkkinä, Joks puhuu 1 vs. 1 tilanteista 7-8 ikäluokissa. pussikalja on pihalla sanoo sokrates, sen ikäset vaan menee kentälle ja pelaa, ei siinä ole ryhmityksii, koska noin pienille ei ole taktiikaa. Sit vuotta myöhemmin liiton ihmiset pyytää valitsemaan maksimissaan 16 pelaajaa turnaukseen, jolla 8-9 vuotiaat pelaa 8 vs. 8 pelimuodossa ensimmäisiä kartotuksia. Jossa suuri osa jengeistä on jo vuoden treenannu ja pelannu sinä pelimuodossa, jos toki myös 5 vs. 5 pelejä samalla. Täähän on mutuilua, eikö totta?

Siis 7v. treenaa ja pelaa 8v8 pelejä jossain? Olen ymmärtänyt, että on olemassa ns. eliitti-ryhmän tapaisia joukkueita, jotka pelaavat usein vuotta vanhempien pelejä ja silloin 8-9 alkavat 8v8 pelejä pelaamaan. Niissä joukkueissa on selkeitä pelimuotoja 5v5 peleissä jo varhain. En pitäisi näitä erityisen edustavina tapauksina suomalaisesta juniorijalkapallosta. Joka tapauksessa kehitys on tässä iässä aika voimakasta ja aloittelevat 7v. pelaajan ja jo vuosia harjoitelleen 9v. pelaajan välinen ero saattaa olla todella iso. Varsinkin, jos tämä 9v. pelaaja pelaa ikäryhmää ylempien kanssa.

Erot myös 9v ja taitavan, 8v8 peliin kykenevän, pelaajan ja 9v juuri aloittaneen kaverin välillä saattavat olla aika tähtitieteelliset eikä ole mitään järkeä laittaa heitä samaan ryhmään vaan sen vuoksi, että joku aikuinen mies haluaa pitää yllä romanttisia kuvitelmiaan siitä kuinka nuorten ei tarvitse ottaa jalkapalloa tosissaan kuin vasta 14 vuotiaana.

Pistä bannia. Mut kiekon säännöt löytyy niiden liitonsivuiltakin. samoin tiedot missä vaiheessa alkaa sarjat pyörii valtakunnallisesti. Ja kyllä mulla käy kateeksi kiekko puoli, siellä homma vakavoituu d-junnu iässä, ihan samassa iässä kun itteki muistaa et joku laji alko kiinnostaa. Samassa iässä kun omat kakarat on lajinsa valinneet. Futiksessa on vaan valittava 3-4 vuotta aiemmin, osu tai meni ohi valmentajien ja vanhempien toimesta.

Vaikka en jääkiekkoa tunne omakohtaisesti, niin minusta vaikuttaa siltä, että sinulla on väärä kuva niin jääkiekosta kuin jalkapallosta. Otat jääkiekon paljon leppoisampana kuin mitä se on ja koet jalkapallon jostain syystä hyvin marginaalisten esimerkkien kautta hyvin vakavana touhuna verrattuna jääkiekkoon.

Ei kai valtakunnallisten sarjojen alkaminen tai kiekon säännöt anna meille mitään konkreettista siitä, että miten kiekkopuolella asiat on eriytetty. Pitäisi olla yksityiskohtaisempaa selvitystä siitä, että miten valmennus toteutetaan. Jos esim. tähän iltasanomien artikkeliin on uskominen (2015 päivätty), niin peliajasta ja tasoista on taistelua ainakin vanhempien taholta jääkiekossa: https://www.is.fi/jaakiekko/art-2000000921910.html

Ja vaikka kiekossa tehtäisiin miten tahansa, niin oleellisempaa meille on vertailu eurooppalaiseen jalkapalloon. Olen lueskellut hiljattain tätä englantilaista yliopistotutkimusta, jossa on ainakin minun mielestäni paljon hyvää pohdintaa meille:

https://theoverlapblog.files.wordpress.com/2016/08/lbu-youth-development-in-seven-countries-final-report-final.pdf

[Pussikalja]

Siis 7v. treenaa ja pelaa 8v8 pelejä jossain? Olen ymmärtänyt, että on olemassa ns. eliitti-ryhmän tapaisia joukkueita, jotka pelaavat usein vuotta vanhempien pelejä ja silloin 8-9 alkavat 8v8 pelejä pelaamaan. Niissä joukkueissa on selkeitä pelimuotoja 5v5 peleissä jo varhain. En pitäisi näitä erityisen edustavina tapauksina suomalaisesta juniorijalkapallosta. Joka tapauksessa kehitys on tässä iässä aika voimakasta ja aloittelevat 7v. pelaajan ja jo vuosia harjoitelleen 9v. pelaajan välinen ero saattaa olla todella iso. Varsinkin, jos tämä 9v. pelaaja pelaa ikäryhmää ylempien kanssa.

Erot myös 9v ja taitavan, 8v8 peliin kykenevän, pelaajan ja 9v juuri aloittaneen kaverin välillä saattavat olla aika tähtitieteelliset eikä ole mitään järkeä laittaa heitä samaan ryhmään vaan sen vuoksi, että joku aikuinen mies haluaa pitää yllä romanttisia kuvitelmiaan siitä kuinka nuorten ei tarvitse ottaa jalkapalloa tosissaan kuin vasta 14 vuotiaana.

Ja vaikka kiekossa tehtäisiin miten tahansa, niin oleellisempaa meille on vertailu eurooppalaiseen jalkapalloon. Olen lueskellut hiljattain tätä englantilaista yliopistotutkimusta, jossa on ainakin minun mielestäni paljon hyvää pohdintaa meille:

https://theoverlapblog.files.wordpress.com/2016/08/lbu-youth-development-in-seven-countries-final-report-final.pdf

Niin, viime kesänä 10 pelas 5 vs 5, ens vuonna pitäs jo kyetä pelaamaan 8 vs 8. Nyt tilanne oli 09 ikäluokalla. Ois syytä 10 ikäluokalla olla jo selvillä, et pelaajilla on hiukka rooleja kuten puolustaa ja hyökätä, jotka koskee kaikkia kentällä.

Kehitys todella on nopeata. Siitä huolimatta 09 ikäluokan uusista pelaajista osa oli viimekin kesänä heittämällä 10 parhaan pelaajan joukossa, vaikka osa vanhoista harrastanut lajia jo neljäkin vuotta. Tässä iässä todella usea pelaa toistakin lajia, esim. säbää, kiekkoa tai koripalloa. Se ei kerro siitä, et pitkään harjoitelleet olisivat lahjattomia. Enemmänkin siitä, et lajissa näin pienet lapset ovat kaikki raakileita. Voit vallan hyvin voittaa 5 vs. 5 pelin ison seuran jalkapallojoukkueen edustusta vastaan. Mutta hävitä futispelin samoilla pelaajilla esim säbä tai kiekkoporukan vastaavalle ikäluokalle. Kaikki ovat vasta alkutaipaleella, eikä voi olettaa pelaajilta mitään, mitä ei ole opetettu. Pikkulapsilla tasoryhmäajattelu on puhtaasti valintaa alkupisteillä, ei sitä mitä on opetettu ja tullaan opettamaan.

Esim lätkässä, aika iso riski otettas, et ei opettettas ensin kaikkia luistelemaan ja sit katottas kenestä on, kenestä ei. Jos otettas vaan ne jotka on vanhemmat opettanu luistelemaan 5 vanhana, muuten sama logiikka kun futiksessa nyt on käytössä, hankala ois joukkuetta kasaan ikinä saada.
Ei tässä romantiikalla ole mitään tekemistä. Enemmänkin realismilla. 14 vuotiaana pelaamisen pitää olla päämäärätietoista ja siihen pitää löytää ne motivoituneimmat nuoret.

[Sokrateen puskumaali]

Niin, viime kesänä 10 pelas 5 vs 5, ens vuonna pitäs jo kyetä pelaamaan 8 vs 8. Nyt tilanne oli 09 ikäluokalla. Ois syytä 10 ikäluokalla olla jo selvillä, et pelaajilla on hiukka rooleja kuten puolustaa ja hyökätä, jotka koskee kaikkia kentällä.

Se on silti eri asia kuin kertoa, että nyt aloittaneella 2012 ikäluokalla olisi jotain 5v5 pelissä kärkipelaajia, jotka eivät koske palloon kun peliä rakentavat pelaajat eivät syötä hänelle.

Kehitys todella on nopeata. Siitä huolimatta 09 ikäluokan uusista pelaajista osa oli viimekin kesänä heittämällä 10 parhaan pelaajan joukossa, vaikka osa vanhoista harrastanut lajia jo neljäkin vuotta. Tässä iässä todella usea pelaa toistakin lajia, esim. säbää, kiekkoa tai koripalloa. Se ei kerro siitä, et pitkään harjoitelleet olisivat lahjattomia. Enemmänkin siitä, et lajissa näin pienet lapset ovat kaikki raakileita. Voit vallan hyvin voittaa 5 vs. 5 pelin ison seuran jalkapallojoukkueen edustusta vastaan. Mutta hävitä futispelin samoilla pelaajilla esim säbä tai kiekkoporukan vastaavalle ikäluokalle. Kaikki ovat vasta alkutaipaleella, eikä voi olettaa pelaajilta mitään, mitä ei ole opetettu. Pikkulapsilla tasoryhmäajattelu on puhtaasti valintaa alkupisteillä, ei sitä mitä on opetettu ja tullaan opettamaan.

Teillä on löydetty hyvin uusia pelaajia, kun ovat aloittavina päässeet parhaaseen joukkoon. Ilmeisesit pihapelit ovat jossain päin vielä voimissaan. Minä en ymmärrä, että mitä tarkoittaa viimeinen lauseesi. Sitäkö, että tasoryhmissä ei oteta huomioon opettamisen kautta tapahtuvaa taitojen parantumista? Miksi ihmeessä ei?

Esim lätkässä, aika iso riski otettas, et ei opettettas ensin kaikkia luistelemaan ja sit katottas kenestä on, kenestä ei. Jos otettas vaan ne jotka on vanhemmat opettanu luistelemaan 5 vanhana, muuten sama logiikka kun futiksessa nyt on käytössä, hankala ois joukkuetta kasaan ikinä saada.

Kenellä on jalkapallossa sellainen logiikka, että "otetaan" vain ne, jotka on opetettu viiden vanhana potkimaan palloa? Totta kai kaikkia opetetaan juoksemaan, liikkumaan ja pelaamaan koko ajan ja sitten ajan myötä "ne joista on" etenevät ylemmäksi kuin "ne joista ei ole".

Ei tässä romantiikalla ole mitään tekemistä. Enemmänkin realismilla. 14 vuotiaana pelaamisen pitää olla päämäärätietoista ja siihen pitää löytää ne motivoituneimmat nuoret.

Samaa mieltä, siksi siis tasorymät tai joukkueet. Muuten ei löydetä niitä motivoituneimpia nuoria siihen päämäärätietoiseen puuhaan. Jos puuhastellaan ilman haasteen eriyttämistä, niin 14 vuotiaana yksikään niistä joista olisi johonkin ei enää ole lajissa mukana.

[Pussikalja]

Olen ymmärtänyt Sokrates sun viesteistä, et tasoryhmät heti alusta mukaan. Itse olen peräänkuuluttanut sitä, et tasoryhmät sitten, kun pelaajilla on iän myötä kehittynyt sisäinen motivaatio. Sä voitit, koska ne tasoryhmät on ollu arkea jo kauan.

Siihen ekaan arvontaan voisin antaa muutaman käytännön vinkin. Valitkaa pelaajia, joilla on isoveli. Sit pelaajia, joiden asuinpaikka on omakotialueella, eli pihapiiri jossa pelailla. Sit fyysinen koko.

Siin jää tietysti suurin osa ikäluokasta ulkopuolelle, mut näillä kriteereillä aika luotettavasti löydät parhaat 5-7 vuotiaat.

[Sokrateen puskumaali]

Olen ymmärtänyt Sokrates sun viesteistä, et tasoryhmät heti alusta mukaan. Itse olen peräänkuuluttanut sitä, et tasoryhmät sitten, kun pelaajilla on iän myötä kehittynyt sisäinen motivaatio. Sä voitit, koska ne tasoryhmät on ollu arkea jo kauan.

Siihen ekaan arvontaan voisin antaa muutaman käytännön vinkin. Valitkaa pelaajia, joilla on isoveli. Sit pelaajia, joiden asuinpaikka on omakotialueella, eli pihapiiri jossa pelailla. Sit fyysinen koko.

Siin jää tietysti suurin osa ikäluokasta ulkopuolelle, mut näillä kriteereillä aika luotettavasti löydät parhaat 5-7 vuotiaat.

Mistä sä oikein puhut? Miksi pitäisi ketään jättää harrastuksen ulkopuolelle? Onko sinulla joku taiteellinen performanssi väärinymmärryksestä menossa vai mikä tämä juttu on?

[Pussikalja]

Täs on noin 50 sivua kirjoituksia, joiden pointti on siinä, ettei meillä ole resursseja tarjota tasalaatuista valmennusta tasoryhmissä. Eli järjestelmä itsessään ruokkii tasoeroa pelaajissa, eikä ole vain kehitysasteen huomioimista ja siten ryhmien muodostamista.

Pienkenttäiässä mitään järkevää syytä tasoryhmille ei ole. Vain taloudelliset seikat ja käytännön järjestely puoltaa sitä ihan pikkulasten kohdalla. Kuinka harjoittelu voidaan järjestää ilman tasoryhmiä, samoin peluutus, siitäkin on sivutolkulla esimerkkejä. Junioriajan pitäisi huipentua aikuissarjoihin siirtymiseen. Nyt sen huippu kilpailullisesti on C junioreissa, B junnuissa kärki on jo kapea. Tääkö on tavoite, mahdollisimman vähän pelaajia jäljellä 18 vuotiaana?

[Thalian]

Junioriajan pitäisi huipentua aikuissarjoihin siirtymiseen. Nyt sen huippu kilpailullisesti on C junioreissa, B junnuissa kärki on jo kapea. Tääkö on tavoite, mahdollisimman vähän pelaajia jäljellä 18 vuotiaana?

Tämähän ei ole todellisuutta missään lajissa. Melkein kaikissa lajeissa nähdään parhaita junioireita aikuisten sarjoissa jo hyvissä ajoin ennen kuin nämä ovat kivunneet kaikkia junioriportaita läpi. Siksi on aivan älytöntä vaatia, että futiksessa lähdettäisiin siitä, että aikuisiin siirrytään vasta kaikkien junnuportaiden jälkeen.

[Pussikalja]

Tämähän ei ole todellisuutta missään lajissa. Melkein kaikissa lajeissa nähdään parhaita junioireita aikuisten sarjoissa jo hyvissä ajoin ennen kuin nämä ovat kivunneet kaikkia junioriportaita läpi. Siksi on aivan älytöntä vaatia, että futiksessa lähdettäisiin siitä, että aikuisiin siirrytään vasta kaikkien junnuportaiden jälkeen.

Kylläpäs täällä on saivartelun ammattilaisia. Aivan, osa on ja pitääkin olla valmiita B ikäisenä miehiin. Huomattavasti enemmän olisi syytä olla myös B junnuiän jälkeen yrittäjiä. A junioreista ei pitäs olla myöhäistä. Jalkapallon päässrjajoukkueissa puhumattakaan divarista, jopa kakkosesta valtavasti pelipaikkoja miehittää ulkomaalaiset, joista ei voi puhua ulkomaalaisvahvistuksina. Parhaat pelaa ja nämä pelaa siksi, et junnuputki ei riittävästi pelaajia tuota

[Thalian]

Aivan, osa on ja pitääkin olla valmiita B ikäisenä miehiin. Huomattavasti enemmän olisi syytä olla myös B junnuiän jälkeen yrittäjiä. A junioreista ei pitäs olla myöhäistä.

Aika usein kuulee, että jos A-junnuna ei ole pelaamassa aikuisten pelejä, niin kyseessä on menetetty lupaus.

Jalkapallon päässrjajoukkueissa puhumattakaan divarista, jopa kakkosesta valtavasti pelipaikkoja miehittää ulkomaalaiset, joista ei voi puhua ulkomaalaisvahvistuksina. Parhaat pelaa ja nämä pelaa siksi, et junnuputki ei riittävästi pelaajia tuota

Kyse ei ole siitä, etteikö junnuputkesta tulisi pelaajia vaan kyse on rahasta. Koska tuossa 18v korvilla pitää viimeistään alkaa miettimään, että mitä sitä tekisi elämässään, niin jos futisura näyttää siltä, että pelaaminen tulee tapahtumaan ykkös-kakkosdivarin tasolla, niin aika moni jättää futiksen ihan vain harrastukseksi ja keskittyy siviilitöihin sillä siitä tienaa rahaa helposti moninkertaisen määrän. Monilla ulkomaalaisilla ei ole tuota siviilityön mahdollisuutta, niin he tulevat halvalla pelaamaan sitä futista jopa kylmän Suomen divareihin, mutta suurimmalla osalla suomalaisista on muitakin mahdollisuuksia jolloin tuo aladivaripalloilijan ura ei pysty kilpailemaan houkuttelevaisuudessa.

[Pussikalja]

Aika usein kuulee, että jos A-junnuna ei ole pelaamassa aikuisten pelejä, niin kyseessä on menetetty lupaus.

Kyse ei ole siitä, etteikö junnuputkesta tulisi pelaajia vaan kyse on rahasta. Koska tuossa 18v korvilla pitää viimeistään alkaa miettimään, että mitä sitä tekisi elämässään, niin jos futisura näyttää siltä, että pelaaminen tulee tapahtumaan ykkös-kakkosdivarin tasolla, niin aika moni jättää futiksen ihan vain harrastukseksi ja keskittyy siviilitöihin sillä siitä tienaa rahaa helposti moninkertaisen määrän. Monilla ulkomaalaisilla ei ole tuota siviilityön mahdollisuutta, niin he tulevat halvalla pelaamaan sitä futista jopa kylmän Suomen divareihin, mutta suurimmalla osalla suomalaisista on muitakin mahdollisuuksia jolloin tuo aladivaripalloilijan ura ei pysty kilpailemaan houkuttelevaisuudessa.

Aivan totta. Tuossa vaan on se puoli, et voit pelata futista 18 vanhana 2 divarissa ja opiskella ottamatta lainaa. Ilmaisessa kämpässä. Tee 19 vanhana 12 maalia ja pelaat pian isommissa peleissä. Sitä jalkapallokulttuuria ois syytä luoda, luoda ylpeyttä edustaa omaa seuraa. Et on vaan valioliiga tai lopettaa vaihtoehdot, on aika huono malli.

[Sokrateen puskumaali]

Täs on noin 50 sivua kirjoituksia, joiden pointti on siinä, ettei meillä ole resursseja tarjota tasalaatuista valmennusta tasoryhmissä. Eli järjestelmä itsessään ruokkii tasoeroa pelaajissa, eikä ole vain kehitysasteen huomioimista ja siten ryhmien muodostamista.

Minusta on hieman ihmeellistä, kuinka toisille valmennus on joskus aivan käsittämättömän yhdentekevä asia ja sitten samaan aikaan ihmeitä tekevä asia. Toisaalla kirjoitat, että ei tarvitse saada minkäänlaista valmennusta ja on silti heittämällä parempi kuin vuosia jalkapallovalmennusta saaneet ja sitten kuitenkin suurin pelkosi on se, että eri tavoin motivoituneet isävalmentajat saavat aikaan sellaista vaihtelua tasoryhmien valmennukseen, että syntyy niitä isompia tasoeroja. Miten se nyt on, kuinka paljon jalkapallovalmennus oikein vaikuttaa näiden pienten lasten kykyyn pelata?

En ole itse aivan vakuuttunut siitä, että näin pienten kohdalla valmennuksen tasolla on niin merkittävä vaikutus kuin tässä jälkimmäisessä tavassa ajatella uskot. Onhan sillä vaikutusta, mutta oleellisempaa olisi saada vaan kaikki lapset juoksemaan sen pallon perässä ja kiinnostua lajista. Se pelaaminen ja motivoituminen oikeastaan sitä kehitystä luo suurimmaksi osin.

Uskon sen vuoksi, että harjoitusten ja pelien haasteellisuuden säätäminen oikean tasoiseksi on melkein isoin osa valmennustaitoa näissä ikävuosissa. Sitä harjoitusympäristön oikeaa säätöä on vaikea tehdä yksilöllisesti ilman, että eriyttää niitä lapsia. Sen vuoksi muualla maailmassa mennään eritasoisten joukkueiden mallilla ja meillä sen voisi yrittää tehdä eritasoisin harjoitusryhmin jollain tavoin, jos eri tasoiset joukkueet eivät ole mahdollisia.

Pienkenttäiässä mitään järkevää syytä tasoryhmille ei ole. Vain taloudelliset seikat ja käytännön järjestely puoltaa sitä ihan pikkulasten kohdalla. Kuinka harjoittelu voidaan järjestää ilman tasoryhmiä, samoin peluutus, siitäkin on sivutolkulla esimerkkejä. Junioriajan pitäisi huipentua aikuissarjoihin siirtymiseen. Nyt sen huippu kilpailullisesti on C junioreissa, B junnuissa kärki on jo kapea. Tääkö on tavoite, mahdollisimman vähän pelaajia jäljellä 18 vuotiaana?

Melkein sanoisin, että pienkenttäiässä on suurempia syitä tasoryhmille. Onko todella niin, että sinä et pysty näkemään mitään rationaalista siinä, että 7-vuotias lapsi saa pelata harjoituksissa oman tasoisiaan pelaajia vastaan eikä sen sijaan ole joko liian yli- tai alivoimainen? Myöhemmin tasoerojen tasoittuessa tarvetta ei ole ehkä niinkään paljon, ellei sitten puhtaasti harrastelijoita haluta pitää samoissa joukkueissa. Eihän siitä kuitenkaan siinäkään vaiheessa haittaa kehityksen kannalta ole, että on oikean tasoisessa joukkueessa. Uskon, että oikea haastetaso mahdollisimman monelle mahdollisimman pitkään johtaa itse asiassa suurempaan määrään pelaajia jäljellä 18-vuotiaana.

Mitä tulee siihen aikuisiän pelaamiseen, niin täällä on jo sivuttu niitä taloudellisia lainalaisuuksia, joiden puitteissa siinä on aikamoisia ongelmia. Ei ole realismia odottaa, että jalkapalloilijat kutsumuksesta harrastaisivat täällä jalkapalloa sen sijaan, että yrittäisivät oikeasti päästä toimeentulon suhteen minimitulojen yläpuolelle. Opintolainan välttämiseen on helpommat keinonsa ja asunnon vuokrakin tulee yleensä Kelasta. Jos ei pääse ulkomaille, niin jalkapallo ei taida Suomessa kauheasti lyödä leiville ja ymmärrän täysin sen ulkomaat tai lopettaminen -mentaliteetin.

[Metsän poika]

 Ei kai sen nyt pitäisi voida olla syy lopettaa, että siitä ei saa toimeentuloa. Jos tuolla ajatuksella junnujakin kilpailutetaan, niin vituiksihan se menee. Jalkapalloyhteiskunta syntyy sitten, kun kaikki pelaa - omalla tasollaan tietenkin. Jalkapallon pitäisi olla itseisarvo, ei väline.

 Outo ajatus muuten, että tasoerot junnuilla vanhetessa pienenisi. Se jämähtäminen siihen omaan viiteryhmään tapahtuu aika helposti, jos aktiivisesti ei noita tasoryhmiä pyritä sekoittamaan.

[Sokrateen puskumaali]

Ei kai sen nyt pitäisi voida olla syy lopettaa, että siitä ei saa toimeentuloa. Jos tuolla ajatuksella junnujakin kilpailutetaan, niin vituiksihan se menee. Jalkapalloyhteiskunta syntyy sitten, kun kaikki pelaa - omalla tasollaan tietenkin. Jalkapallon pitäisi olla itseisarvo, ei väline.

Joku pelaa huvikseen, joku tavoitteellisesti. Ymmärrän täysin, että jollain opiskelut, työt ja perhe-elämä vievät elämää niin, että aikaa tavoitteelliseen jalkapalloon ei enää ole. Varmaan jokaisella nuorella 15+ vuoden iässä alkaa tulla vastaan kysymys, että miten elämä järjestyy tulevaisuudessa ja mihin investoi aikaansa. En tiedä, että miten tätä oikein voisi muuten ajatella. Jalkapalloyhteiskunnassakin on paljon pelaajia, jotka eivät pelaisi jalkapalloa ammatikseen, jos siitä ei maksettaisi tarpeeksi. Mikä siinä on ongelma?

Outo ajatus muuten, että tasoerot junnuilla vanhetessa pienenisi. Se jämähtäminen siihen omaan viiteryhmään tapahtuu aika helposti, jos aktiivisesti ei noita tasoryhmiä pyritä sekoittamaan.

Ai? Minusta viisivuotiaista koostuvan satunnaisotannalla valitun harjoitusryhmän erot ovat suuremmat kuin 15 vuotiaiden. Jos jaksaa kymmenen vuotta harjoituksissa käydä, niin siitä tarttuu yleensä jotain edes ja täysin haluttomat harvoin enää 15 vuotiaana harrastuksessa käyvät vanhempiensa pakottamina. Oletko oikeasti sitä mieltä, että tasoerot eivät vähenisi siihen aloitustilanteeseen verrattuna?

Minun kokemukseni mukaan ne jotka pystyvät kuljettamaan koko kentän lävitse ja tekemään maalin halutessaan huomaavat 8v8 pelien aikaan, että se temppu ei enää niin hyvin toimikaan, koska muut ovat tulleet lähemmäksi taitotasossa. Varsinkin se motivoituneet mutta alkuun taitamattomat porukka tulee kovaa kyytiä lähemmäksi niitä taitavia ja motivoituneita, jos saavat vaikka vaan pelata keskenään ilman sen suurempaa valmennustaituruutta.

[Metsän poika]

Ai? Minusta viisivuotiaista koostuvan satunnaisotannalla valitun harjoitusryhmän erot ovat suuremmat kuin 15 vuotiaiden. Jos jaksaa kymmenen vuotta harjoituksissa käydä, niin siitä tarttuu yleensä jotain edes ja täysin haluttomat harvoin enää 15 vuotiaana harrastuksessa käyvät vanhempiensa pakottamina. Oletko oikeasti sitä mieltä, että tasoerot eivät vähenisi siihen aloitustilanteeseen verrattuna?

Minun kokemukseni mukaan ne jotka pystyvät kuljettamaan koko kentän lävitse ja tekemään maalin halutessaan huomaavat 8v8 pelien aikaan, että se temppu ei enää niin hyvin toimikaan, koska muut ovat tulleet lähemmäksi taitotasossa. Varsinkin se motivoituneet mutta alkuun taitamattomat porukka tulee kovaa kyytiä lähemmäksi niitä taitavia ja motivoituneita, jos saavat vaikka vaan pelata keskenään ilman sen suurempaa valmennustaituruutta.

Paskimmille tulee selväksi, etteivät kilpailussa pärjää ja lopettavat, mikä tietenkin tasovaihtelua tasoittaa.
 Viisivuotiaista on ihan turha puhua. Jossain 8-vuotiaissa eroja on riippuen kehitystasosta, yleisestä liikunnallisuudesta ja siitä kuinka kauan on harrastanut. Viimeinen tekijä suhteessa tasoittuu jatkossa. Tuossa vaiheessa kuitenkin ihan tasoryhmästä riippumatta kenestä vain voi tulla hyvä. Erot eivät ole mitään perustavanlaatuisia.
 Tiukoilla tasoryhmillä tosin saadaan nuo ryhmät menemään putkessa (heikot treenaa heikkojen kanssa, eivätkä saa edes mallia kehittymiseen) kohti sitä 15 vuotta, jolloin tasoerot ovat jo niin merkittäviä, että harvoin näkee sieltä heikoimmista kenenkään ponnistavan parhaimpiin.
 Pelin luonne tosin on erilainen useamman pelaajan pelissä (enää ei ole ainoastaan 1vs1 tilanteita, kuten pikkujunnuilla, vaan pelataan joukkuepeliä) ja toisaalta tasoryhmät ovat jo muotoutuneet tiukoiksi, joten ihan surkeampia vastustajia ei lähtökohtaisesti ole vastassa.

[Thalian]

Mutulla sanoisin, että tasoerot ovat suurimmillaan tuossa 9-10v iässä, jossa osa porukasta on treenannut jo 4-5 vuotta ja osa käytännössä vasta aloittanut. Toki noita ei kannattaisi laittaa samaan treeniryhmään useinkaan, mutta kaikkialla ei ole varaa valita.

[Metsän poika]

Mutulla sanoisin, että tasoerot ovat suurimmillaan tuossa 9-10v iässä, jossa osa porukasta on treenannut jo 4-5 vuotta ja osa käytännössä vasta aloittanut. Toki noita ei kannattaisi laittaa samaan treeniryhmään useinkaan, mutta kaikkialla ei ole varaa valita.

No jaa. Tasoerot ryhmien sisällä ehkä lähinnä. Aikuisissa vasta-aloittaneet ja tavoitteellisesti treenaavat eivät missään tilanteessa pelaa tosissaan toisiaan vastaan tai treenaa toistensa kanssa, niin kuin junnuissa tehdään. Siinä ei olisi tasoeron vuoksi mitään järkeä.

[Pussikalja]

Tasoero on suurimmillaan, kun tasoryhmään koko ei riitä 11 vs. 11 peleihin ja siihen yhdistetään harraste. 14-16,ikävuoden kohdilla.

Sitä sotkua kertatoisensa jälkeen on joutunut korjaamaan. Harmitellen sitä, et eikö jumalauta ois voinu harjoituttaa myös näitä harrasteen kavereita. Toisaalta elvyttää loppuunpalaneita talentteja siinä samalla.

Positiivista on siinä, et harrasteesta löytyy monesti kovimmat urheilijat ja motivaatio. Tasoryhmän taustalla on taas paremmat perustaidot ja tempo pelatessa parempi.

Isoimmat kahdeksan seuraa ei tästä ongelmasta kärsi. Heillä on valita koko maan pelaajista sen hetken kärki, tulijoita riittää. Jämistä heidän ei tarvitse huolehtia, eikä pelaajamäärä ole ongelma.

Sokrateelle ei voi kuin jälleen kerran todeta. Tasoryhmiä on ollu jo 20 vuotta. Samoin ongelmat.

[Sokrateen puskumaali]

Paskimmille tulee selväksi, etteivät kilpailussa pärjää ja lopettavat, mikä tietenkin tasovaihtelua tasoittaa.
 Viisivuotiaista on ihan turha puhua. Jossain 8-vuotiaissa eroja on riippuen kehitystasosta, yleisestä liikunnallisuudesta ja siitä kuinka kauan on harrastanut. Viimeinen tekijä suhteessa tasoittuu jatkossa. Tuossa vaiheessa kuitenkin ihan tasoryhmästä riippumatta kenestä vain voi tulla hyvä. Erot eivät ole mitään perustavanlaatuisia.

Eli siis olit samaa mieltä sittenkin, että erot tasoittuvat? En saa oikein selvää vastauksesta. Puhut siitä, että potentiaalia voi olla kaikissa, mutta se ei taida olla sama asia.

Tiukoilla tasoryhmillä tosin saadaan nuo ryhmät menemään putkessa (heikot treenaa heikkojen kanssa, eivätkä saa edes mallia kehittymiseen) kohti sitä 15 vuotta, jolloin tasoerot ovat jo niin merkittäviä, että harvoin näkee sieltä heikoimmista kenenkään ponnistavan parhaimpiin.

Olen eri mieltä. Ensinnäkin, miksi ihmeessä tarvitaan jotain ihmeen "putkea"? Jos kannattaa sitä aitoa kilpailua ryhmien kokoonpanojen sisällä, niin silloin ne ryhmät elävät. Toki jos et halua, että kilpaillaan ja sotketaan niitä ryhmiä koskaan, niin näin voit ajatella. Toisekseen, minusta on aivan selvää, että jos on potentiaalinen pelaaja (liikunnallisuus ja yrittäminen kunnossa), mutta ei pallotaitoa vielä, niin on hyvin oleellista laittaa tämä pelaaja sellaiseen harjoitusympäristöön, jossa hän saa riittävästi pallokosketuksia, onnistumisen elämyksiä ja muita kehittäviä elementtejä itselleen. Se tapahtuu silloin sellaisessa harjoitusympäristössä, missä ei ole liikunnallisia, yritteliäitä ja pallotaitavia pelaajia, jotka eivät käytännössä anna hänelle muuta roolia kuin pallon perässä juoksevan rikkovan roolin. Pahimmillaan se yritteliäisyyskin loppuu, kun ei saa koskaan sitä palloa kiinni ja pelitoverit eivät koskaan syötä tälle. Silloin se potentiaalinen pelaaja lopettaa ja todennäköisesti vielä vaihtaa lajia, missä voi päästä kehittymään hyväksi. Mielummin tälle pelaajalle antaa haasteita oman tasoisessaan ryhmässä, jossa kehitys on taatumpaa. Vuoden parin päästä hän saattaa hyvinkin kehittyä pelaajaksi, jolla on kaikki tarvittava ykkösryhmään.

Sama pätee myös muihin. Taitava ja liikunnallinen pelaaja tarvitsee ympäristöä, missä muutkin ovat taitavia ja liikunnallisia, jotta hänen pelikäsityksensä ja yritteliäisyytensä kasvavat, koska ei voi vaan dominoida pelejä hölkkävauhdilla. Ei niin liikunnallinen ja haluton lapsi taas kaipaa ympäristöä, jossa hänen yritteliäisyytensä ja liikkumisensa palkitaan onnistumisen kokemuksilla ja niitä ei todella synny, jos hänet laitetaan harjoittelemaan liikunnallisten ja yritteliäiden kanssa liian aikaisin. Hänellekin täytyy ensin saada perusasiat kuntoon turvallisessa ympäristössä, ennen kuin hän on valmis kamppailemaan toisten kanssa.

Pelin luonne tosin on erilainen useamman pelaajan pelissä (enää ei ole ainoastaan 1vs1 tilanteita, kuten pikkujunnuilla, vaan pelataan joukkuepeliä) ja toisaalta tasoryhmät ovat jo muotoutuneet tiukoiksi, joten ihan surkeampia vastustajia ei lähtökohtaisesti ole vastassa.

Kenties näinkin, mutta en ole ihan varma siitä, että nämä kuvaamasi elementit eivät olisi läsnä jo aiemminkin.

No jaa. Tasoerot ryhmien sisällä ehkä lähinnä. Aikuisissa vasta-aloittaneet ja tavoitteellisesti treenaavat eivät missään tilanteessa pelaa tosissaan toisiaan vastaan tai treenaa toistensa kanssa, niin kuin junnuissa tehdään. Siinä ei olisi tasoeron vuoksi mitään järkeä.

Onko siinä mitään järkeä lapsissakaan? Minä en usko, että ero aikuisissa on niin dramaattinen kuin näiden lasten kohdalla.

Tasoero on suurimmillaan, kun tasoryhmään koko ei riitä 11 vs. 11 peleihin ja siihen yhdistetään harraste. 14-16,ikävuoden kohdilla.

Onko todella näin? 15 vuotiaana tasoerot ovat suurimmillaan? Minulla ei nyt kokemus tai kompetenssi riitä tähän asiaan vastaamiseen. Omiin silmiini ne 15 vuotiaiden harjoitukset näyttäytyvät tasalaatuisemmilta kuin 7 vuotiaiden harjoitukset. Erot saattavat olla huikeita, mutta eivät ne ole niitä 7v eroja, missä toiset pelaavat ja toiset eivät osallistu peliin ollenkaan.

Sokrateelle ei voi kuin jälleen kerran todeta. Tasoryhmiä on ollu jo 20 vuotta. Samoin ongelmat.

En epäile, etteikö olisi ollut jossain määrin. Mielestäni pitäisi vaan olla enemmän. Minulle ne ongelmat, jotka näyttäytyvät sinulle tasoryhmien ongelmina ovat pikemminkin syntyisin liian vähäisestä jaottelusta. Se että sinulle tulee 15 vuoden iässä liian erilaisia pelaajia voi olla jollain tavalla korjattavissa, ehkä ei. Joskus liian pieni määrä vaan tekee tavoitteellisemman harrastamisen liian hankalaksi.

Ainakaan tilanne ei helpota, jos lapsia ajetaan harrastuksen parista pois aktiivisesti laittamalla heitä liian vaikeiden tai liian helppojen haasteiden eteen.

[Aaamatööri]

No jaa. Tasoerot ryhmien sisällä ehkä lähinnä. Aikuisissa vasta-aloittaneet ja tavoitteellisesti treenaavat eivät missään tilanteessa pelaa tosissaan toisiaan vastaan tai treenaa toistensa kanssa, niin kuin junnuissa tehdään. Siinä ei olisi tasoeron vuoksi mitään järkeä.

Mikä on se ikä milloin lapset itse ymmärtävät ruveta treenaamaan tavoitteellisesti?

[Thalian]

Mikä on se ikä milloin lapset itse ymmärtävät ruveta treenaamaan tavoitteellisesti?

Riippuu toki yksilöstä, mutta vielä teini-iässäkään lapset eivät keskimäärin pysty kovin pitkälle menevään suunnitteluun joten aikuisten on pakko tukea ja auttaa päätöksenteossa.

[Aaamatööri]

Erot saattavat olla huikeita, mutta eivät ne ole niitä 7v eroja, missä toiset pelaavat ja toiset eivät osallistu peliin ollenkaan.

Miksi näin o?
Siinä saa valmentaja katsoa peiliin jos näin käy. Lyhyellä kokemuksella todella yleistä mutta siitä on päästävä eroon ja kaikille pitää saada pelirohkeus tasosta riippumatta/lupa epäonnistumiseen. Kyllä ne heikotkin rupee yrittämään ja saamaan onnistumisia siellä kentällä sen jälkeen ilman tasojakojakin.

[Metsän poika]

Eli siis olit samaa mieltä sittenkin, että erot tasoittuvat? En saa oikein selvää vastauksesta. Puhut siitä, että potentiaalia voi olla kaikissa, mutta se ei taida olla sama asia.

Jotkut erot tasoittuvat. Jotkut ei. Junnuissa tasoerot ovat sellaisia, jotka voivat tasoittua parin vuoden harjoittelulla, mutta jos erot säilyvät, niin isoissa tasoerot ovat jo kiinnikuromattomia.

Olen eri mieltä. Ensinnäkin, miksi ihmeessä tarvitaan jotain ihmeen "putkea"? Jos kannattaa sitä aitoa kilpailua ryhmien kokoonpanojen sisällä, niin silloin ne ryhmät elävät. Toki jos et halua, että kilpaillaan ja sotketaan niitä ryhmiä koskaan, niin näin voit ajatella. Toisekseen, minusta on aivan selvää, että jos on potentiaalinen pelaaja (liikunnallisuus ja yrittäminen kunnossa), mutta ei pallotaitoa vielä, niin on hyvin oleellista laittaa tämä pelaaja sellaiseen harjoitusympäristöön, jossa hän saa riittävästi pallokosketuksia, onnistumisen elämyksiä ja muita kehittäviä elementtejä itselleen. Se tapahtuu silloin sellaisessa harjoitusympäristössä, missä ei ole liikunnallisia, yritteliäitä ja pallotaitavia pelaajia, jotka eivät käytännössä anna hänelle muuta roolia kuin pallon perässä juoksevan rikkovan roolin. Pahimmillaan se yritteliäisyyskin loppuu, kun ei saa koskaan sitä palloa kiinni ja pelitoverit eivät koskaan syötä tälle. Silloin se potentiaalinen pelaaja lopettaa ja todennäköisesti vielä vaihtaa lajia, missä voi päästä kehittymään hyväksi. Mielummin tälle pelaajalle antaa haasteita oman tasoisessaan ryhmässä, jossa kehitys on taatumpaa. Vuoden parin päästä hän saattaa hyvinkin kehittyä pelaajaksi, jolla on kaikki tarvittava ykkösryhmään.

Tässäkin olet melko kapeakatseisesti liikkeellä. Minusta tuo ei ole riittävää. Kuten jo aiemmin esitin, minusta kehittymiseen tarvitaan sekä "oman" tasoista, että heikompaa ja vahvempaa vastusta ja esimerkkiä (60-20-20). Putkea mielestäni ei nimenomaan pitäisi olla. Mutta tiukoissa tasoryhmissä on aivan luonnollista, että ihminen sopeutuu siihen omaan viiteryhmäänsä - se tekee tasohyppelystä tiukassa järjestelmässä epätodennäköistä ja aiheuttaa tuon putken.

Sama pätee myös muihin.

Onko siinä mitään järkeä lapsissakaan?

Ei.

Ainakaan tilanne ei helpota, jos lapsia ajetaan harrastuksen parista pois aktiivisesti laittamalla heitä liian vaikeiden tai liian helppojen haasteiden eteen.

Ihminen tarvitsee monenlaista haastetta kehittyäkseen. Jokaisella pitäisi olla ns oma tasoryhmä. Siinä ei tasoryhmien määrä vaikuta lopputulokseen.
 Oikeastaan taidan olla tasoryhmiä vastaan. Tosin tuo ryhmä-sana tuossa eniten tökkii. Tason mukaan lasten pitäisi haasteensa ehdottomasti saada.

[Sokrateen puskumaali]

Miksi näin o?
Siinä saa valmentaja katsoa peiliin jos näin käy. Lyhyellä kokemuksella todella yleistä mutta siitä on päästävä eroon ja kaikille pitää saada pelirohkeus tasosta riippumatta/lupa epäonnistumiseen. Kyllä ne heikotkin rupee yrittämään ja saamaan onnistumisia siellä kentällä sen jälkeen ilman tasojakojakin.

Ai miksi on niin, että toiset eivät halua pelata jalkapalloa ja toiset haluavat? En tiedä ihan täysin. Luulisin, että kyse on geeneistä, kasvatuksesta ja joskus kehitysvaiheiden erilaisuudesta. Harvoin asia riippuu valmentajasta. Ehkä silloin, jos valmentaja on niin itsepäinen, että laittaa näille lapsille liian tylyn harjoitteluympäristön ihan vaan oman ideologisen katsantokantansa kautta eikä yhtään kykene lapsen kehitysvaihetta huomioimaan ja räätälöimään tälle sopivaa positiivista ympäristöä.

Jos on lapsia, jotka eivät osaa juosta, eivät potkaista ja väsyvät minuutin jälkeen kävelyynkin, niin näiden lasten oikeanlainen motivointi on hyvin hyvin haasteellista tilanteessa, missä toiset tekevät näitä liikunnallisia asioita vaikka tunnin putkeen korkealla intensiteetillä. Siinä parempi motivointitapa on laittaa ne lapset oman tasoistensa lasten kanssa harjoittelemaan ja kasvattamaan sitä yleistä liikunnallisuuttaan.

Ei kyse ole mistään siitä, että ei sallittaisi epäonnistumisia. Se liike loppuu kyllä, jos liikkeestä ei seuraa yhtään mitään. Eivät he saa mitään onnistumisia siellä kentällä jos sillä samalla kentällä on parikin niitä parhaita.